Aapo Väisänen kirjoitti omilla taidoilla menestymisestä ja pohti myös työelämää.

Osallistuin keväällä 2021 Saku ry:n (Suomen Ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto) järjestämän SAKUstars-kulttuurikilpailun kirjoittaminen-sarjaan opettajani ehdotuksesta. Mielestäni olen amatöörikirjoittaja, joten epäröin osallistumista. Minulla on lukivaikeus. Olen kuitenkin toimittanut monta vuotta omaa sanomalehteä ja siksi kirjoitustaito on kehittynyt.

Asperger-henkilönä minulla on sellainen piirre, että ”ajatustietokone” tarjoaa tilanteisiin sopivia sanontoja ja tekstiin käyviä lainauksia. Siksi mietin, kelpaavatko persoonalliset tekstini kilpailun tuomareille. Lainausten lisäksi tapanani on tuoda teksteissä myös omia elämänkokemuksia ja näkemyksiä esille.

Kilpailun teemana oli taidot, ja kirjoitustyön aihe oli Antaa taidon näkyä. En keksinyt, mistä taidosta kirjoittaisin. Niinpä päätin kirjoittaa yleisellä tasolla taidoista ja elämänhallinnasta. Kilpailutyöni otsikko oli Miten menestyä omilla taidoilla?

Kilpailu piti järjestää Ylä-Savon Ammattiopistolla kahden tunnin mittaisena. Koska elämää rajoitettiin koronan takia, pidettiin kilpailu etänä. Etäosallistuminen oli minulle helpompaa, koska aikaa oli enemmän. Ehdin myös suunnitella tekstille ajatuskartan. Yleensä pidemmät kirjoitukset hahmottelen ajatuskartalla, jotta aihe ei rönsyilisi liikaa ja muistaisin kertoa kaiken.

Käsittelin aihetta viidestä näkökulmasta: käsiala, positiivisen ajattelun taito, kiinnostuksen kohteet, ammattitaidot ja uusien taitojen opettelu. Pohdin kirjoituksessani myös työhön liittyviä taitoja. Vaikka aiheet ovatkin keskenään erilaisia, ne ketjuuntuivat mainiosti yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kirjoitukseni palkittiin hopeamitalilla! Voitosta julkaistiin tieto myös oppilaitokseni Facebook-sivuilla.
Kommenteissa sain paljon onnitteluja tutuilta ja tuntemattomilta, entisiltä ja nykyisiltä opettajilta ja opiskelutovereilta.

Näkemykseni mukaan tuomareihin teki vaikutuksen se, miten rakensin tekstin huomaamattomasti vaihtuvien aiheiden varaan. Tämän lisäksi he näkivät ”rivien välistä” tekstin luomisen olevan minulle helppoa. Kilpailussa menestyminen lisäsi luottamusta kirjoitustaitooni, sillä minkäänlaiseen palkintoon en osannut varautua.

Aapo Väisänen
Ammattiopisto Liven opiskelija
(valmistui joulukuussa 2022)

Kirjoitus on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Minna Tarvainen ja Niina Kilpiäinen

Järjestöyhteistyö Työkykyohjelmassa

Vatesin aluetoiminta teki kyselyn järjestöyhteistyöstä Työkykyohjelman TEM:in TE-palvelupiloteille ja STM:n valtionavustushankkeille. Kyselyiden perusteella yhteistyö on ollut monipuolista, mutta siinä on myös kehitettävää. Yhteistä kehittämistä on syytä lisätä hyvinvointialueiden käynnistyessä ja työllisyyspalveluiden uudistuessa.

Työkykyohjelman tarkoituksena on edistää osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jaksamista. Uudenlaisia ratkaisuja on haettu myös yhteistyöstä järjestöjen kanssa. Työkykyohjelman kokeiluista voidaan oppia ja hyväksi todettuja käytäntöjä ottaa käyttöön ja levittää myös muille alueille.

TE-piloteissa opittiin tuntemaan järjestöjen osaamista

Kysely1: TE-palvelupilottien* (myöh. TE-pilotit) ja järjestöjen yhteistyötä koskevan kyselyn vastaajat (n=17) pitivät järjestöjen vahvuutena sitä, että niissä ymmärretään omia kohderyhmiä ja ne pitävät esillä asiakasnäkökulmaa. Vuorovaikutus järjestöjen kanssa on lisännyt TE-viranomaisten osaamista ja ymmärrystä osatyökykyisyydestä.

Pilottien aikana TE-viranomaisille on järjestetty säännöllisesti infoja ja koulutuksia tuetusta työllistymisestä. Järjestöjen edustajia on ollut myös TE-Livessä (TE-palveluiden verkossa tuotettavat livelähetykset) kertomassa siitä, miten vamma ilmenee käytännössä. Yhteistyötapaamisissa myös järjestöt ovat saaneet tietoa TE-palveluiden muutoksista ja sisällöistä.

Järjestöt ovat tarjonneet palveluja myös TE-toimistojen asiakkaille. TE-pilotit ovat ostaneet järjestöiltä työhönvalmennuspalvelua tai ohjanneet asiakkaita tuetun työllistymisen palveluihin tai osallistavaan, matalan kynnyksen toimintaan.

Lisäksi järjestöt ovat toimineet konsultoivassa roolissa palveluhankintojen suunnittelussa. Esimerkiksi tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeita ja näkemyksiä palveluista on kartoitettu järjestölle lähetetyn tietopyynnön avulla. Paikalliselta järjestöltä on ostettu palvelua, jossa TE- tai kuntakokeilun asiantuntija voi konsultoida järjestöä asiakkaaseen liittyvässä asiassa.

”Tiesitkö, että järjestöt voivat toimia TE- palvelujen kumppanina monin tavoin?” -kuva koottiin TE-pilottien ja järjestöjen vastausten perusteella. Sen tarkoituksena on kannustaa tunnistamaan TE-palvelujen ja järjestöjen yhteistyön paikkoja.”

*********************

Hankkeissa järjestöt mukana palvelumallin kehittämisessä

Kysely 2: STM:n hankkeissa tiedonvaihto hankkeiden ja järjestöjen välillä on ollut kyselyyn vastanneiden mukaan (n=18) yleistä. Tietoa on vaihdettu ohjausryhmissä ja yhteisissä verkostoissa, ja osa hankkeista on järjestänyt yhteistyötapaamisia säännöllisesti. Muun muassa Yhdistykset työkyvyn tuen tiimien tukena -yhteistyöryhmän toimintaa on tarkoitus jatkaa hankkeen päätyttyä Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmassa.

Myös yhdessä järjestettyjä tilaisuuksia on ollut yleisesti. Järjestöjen edustajia on osallistunut myös työkykyhankkeiden omiin tilaisuuksiin, työpajoihin ja laatukriteereihin perustuvan työhönvalmennuksen opintopiireihin.

Järjestöjä on ollut myös mukana palveluiden kehittämisessä ja mallintamisessa esim. ohjaus-, ryhmätyön ja työpajojen kautta. Järjestöjen palveluita on sisällytetty myös hankkeissa tuotettuihin palveluiden mallinnuksiin mm. osana työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden kuvausta ja asiakkaan palvelupolkua.

Konkreettista asiakastyötäkin on tehty. Järjestöiltä on ostettu palveluita, ja ne ovat työllistäneet vammaispalveluiden työhönvalmennuksen asiakkaita. Kuntouttavan työtoiminnan palvelutuottajan kanssa on luotu uusia käytäntöjä.

Järjestöjen roolia tulisi vahvistaa hyvinvointialueilla

STM:n hanketoimijoille tehtyyn kyselyyn vastanneiden mukaan yksi kehittämisen paikoista oli paikallisen yhteistyön koordinointi. Järjestöt on saatava nykyistä tiiviimmin mukaan verkostoihin.

Osa työkykyä ja työllistymistä tukevista järjestöistä puuttui kokonaan yhteistyöryhmistä, ja järjestöjen keskinäisessä yhteistyössäkin on tiivistämisen varaa. Asiakasohjauksen parantamiseksi asiakasvastaavien tulisi saada tietoa järjestöistä aiempaa enemmän.

Vastaajat toivoivat myös järjestöjen roolin kehittämistä osatyökykyisten henkilöiden työllistäjinä. Useissa hankkeissa on hyödynnetty järjestöjen kokemusasiantuntijuutta ja pidetty asiakasraateja. Tämän valiteltiin jääneen liian vähäiseksi. Jatkossa on hyvä osallistaa kokemusasiantuntijuutta myös toiminnan arviointiin.

Työnantajien asenne osatyökykyisten työllistämiseen nähtiin valtakunnallisena haasteena ja yhteisen vaikuttamisen paikkana. Toivottiin, että hyvinvointialueilla jatketaan ja lisätään vaikuttamistyötä kattojärjestöjen kanssa tämän haasteen voittamiseksi.

*TE-palvelupilotit: Osa Työkykyohjelmaa. Kehitetään mm. osatyökykyisten asiakkaiden palveluita sekä työkykyä tukevia ja kartoittavia elementtejä. Muutoksen tuulet puhaltavat työllisyydenhoidossa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuva: Marianne Kupari

Jani Siivola on liiketoiminnan asiantuntija Reddo Partnersissa Rovaniemellä. Yritys tekee mm. rekrytointikonsultointia. Nyt Siivola on oppinut itse ja jakanut yrittäjille tietoa osatyökykyisten henkilöiden työllistämisestä hankkeessa Eduro-säätiön kanssa.

Kun meiltä pyydettiin tarjousta Eduro-säätiön Osatyökykyiset osana avoimia työmarkkinoita -hankkeen kumppanihaun kilpailutukseen, emme aikoneet lähteä mukaan. En uskonut, että referenssimme riittäisivät. Eduro-säätiön projektipäällikkö Elina Ylianttila sai minut kuitenkin hyödyttäisi molempia. Olikin hyvä, että suostuin ja annoimme tarjouksen: ymmärrys täsmätyöllistämisestä on avautunut yhteistyömme aikana.

Aloimme kehittää työpaikoille tarkoitettua työanalyysia. Analyysille oli toimintatavat olemassa, mutta ei lomakkeita, joilla toiminta olisi yhtenäistä ja vertailukelpoista. Tärkeä kysymys oli, mitä tietoja tarvitaan, jotta voidaan tarjota jotakuta henkilöä tiettyyn tehtävään. Tieto on olennainen työvalmentajille, jotka auttavat työnhakijan ja työnantajan tarpeita kohtaamaan. Lomakkeilla etsitään mm. mahdollisia avustavia tehtäviä yrityksissä.

Tein monenlaisia huomioita prosessin aikana, kun jututin yhteensä 50–60 yritystä eri kokoluokista ja eri aloilta.

Olen purkanut huomioitani keskusteluista työnantajien kanssa myyttien avulla. Myytinmurtajan tehtävä ei ole helppo, mutta mielelläni sitä teen!

Myytti 1: Sektorirajat ylittävää yhteistyötä ei tarvita

Yrityksellä voi olla ajatus työllistämisen mallista, mutta johto ei ole osannut ajatella kaikkia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kaikki työnhakijat eivät halua täyttä työviikkoa, vaikka työnantaja helposti niin luulee. Täällä pohjoisessa esim. matkailualalla on pulaa tekijöistä, mutta toisaalta vähäisemmätkin tunnit kiinnostavat työntekijöitä, eli ei kannata hakea tekijöitä vain kokoaikaisiin pesteihin.

Minä olen usein ollut linkkinä hankkeen ja yrityksen kesken eikä aina tarvita muuta. Elina on jatkanut asian hoitamista ja kertonut tarkemmin mm. erilaisista tukimuodoista työnantajille. Eduro-säätiön kaltaisilla tuetun työllistymisen toimijoilla on vahvaa osaamista.

Myytti 2: Yritykset haluavat rekrytoida vain täysin työkykyisiä ihmisiä

Sanoisin, että tällaista ajattelutapaa ja ennakkokäsityksiä on, mutta usein on mahdollista herättää kiinnostusta ja muokata asenteita. Palkkatuki voi olla kimmoke työllistää. Itsekin olen sitä hyödyntänyt. Näen palkkatuen siltana pidempään työsuhteeseen.

Rekrytointi on haastavaa ja käytännöt jäykkiä. Kun palkkatuki on nyt uudistumassa, tulee toivottavasti joustoja työnantajalle. Olisi parannus palkkatuen ehtoihin, jos työntekijän lyhyempi kuin vähintään vuoden kestänyt työttömyys mahdollistaisi tuen. Tosiasia on, että työnantaja pelkää, että jos ihminen on ollut kauan työttömänä, rekrytointi on riski. Tieto jostain tuesta eri sivuilla ei vielä kerro paljon. Harva yrittäjä ehtii ja jaksaa perehtyä asiaan ja siihen, miten tukea voi saada. Aktiivisella lähestymisellä ja myyntiotteella olen saanut tulosta aikaan, eli keskustelujemme ansiosta he ovat hakeneet ja käyttäneet esim. palkkatukea.

Myytti 3: Yrittäjä tuntee osatyökykyisten henkilöiden työllistämisen hyödyt

Ei, yrittäjä ei tunne tukiviidakkoa eikä aina osaa ajatella työhyvinvointia. Myös säästöjen syntyminenkin voi olla vierasta! Tuon esiin, että kannattaisi kartoittaa ns. piilotehtäviä, joita nykyisen henkilöstön ei kannata tehdä ja jotka eivät ole heille mielekkäitä. Ne voivat olla raskaita tai yksitoikkoisia, mutta eivät kaikille.

Korostan osa-aikaisessa ja/tai osatyökykyisten työllistämisessä täsmätehtäviä, eli tehtävien ja hlöiden on oltava toisilleen sopivia. Toisena tulee yrityksen ja henkilön ”mätsäys” ja niin sanottu turvallisuus tehtävässä eli sen on oltava sekä sopivan vaativaa että riittävän helppoa tekijälle.

Olen kokenut olevani hyödyksi Osatyökykyiset osana avoimia työmarkkinoita -hankkeessa, koska kontaktointi on usein helpompaa yrittäjältä toiselle kuin esimerkiksi hanketyöntekijältä yritykselle. Sormia napauttamalla rekrytointi ja sen moninaisuuden esiintuominen ei silti onnistu. Se voi vaatia useita työkokeiluja yhdessä yrityksessä ja tehtävässä.

Itse koen tietäväni nyt enemmän osatyökykyisten työllistämisen mahdollisuuksista, ja minä puolestani olen saanut ajettua yritysnäkökulmaa tuettuun työllistymiseen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Kati Savela-Vilmari ja Eetu Kuisman albumi

Eetu Kuisma tähtää Pariisin paralympialaisiin vuonna 2024. Hän valmentautuu Turkuun perustetussa Paraurheilun valmennuskeskuksessa. Jalkapallosta yleisurheiluun vaihtanut Kuisma on töissä Ammattiopisto Spesiassa, joka on yksi valmennuskeskuksen yhteistyökumppaneista.

Turkulainen Eetu Kuisma on urheillut aktiivisesti lapsesta asti. Aluksi lajina oli jalkapallo, neljä vuotta sitten hän aloitti yleisurheilun. Turunseudun kenttäurheilijoissa valmentajaksi tuli Janne Keränen, ja parivaljakon yhteistyö on jatkunut siitä saakka.

Kimmokkeen yleisurheiluun ja siinä huipulle tähtäämiseen nuorimies sai veljeltään, kun he katselivat vuoden 2016 paralympialaisia. Veli totesi, että Eetu voisi olla jonain vuonna mukana. Kuismalla on synnynnäinen toispuolihalvaus.

Hyvin nopeasti omiksi lajeiksi nousivat pikajuoksu ja pituushyppy. Kehittyminen oli lennokasta, motivaatiota ja sinnikkyyttä treenaamiseen riitti. 

Kuisma valmistui vuonna 2018 nuoriso-ohjaajaksi. Hän ehti työskennellä ensin muualla, kunnes loppuvuodesta 2019 aloitti Ammattiopisto Spesiassa vaikeasti vammaisen opiskelijan koulunkäyntiavustajana. Työaika on 30 tuntia viikossa, mikä on hänelle sopivasti. Aikaa ja energiaa jää myös treeneihin, viisi kertaa viikossa.

Paraurheilun valmennuskeskus Turkuun  

Turkuun perustettiin syksyllä 2021 Paraurheilun valmennuskeskus, jossa ovat mukana Ammattiopisto Spesia, Paralympiakomitea, Turun Seudun Urheiluakatemia ja Turunseudun kenttäurheilijat. Keskus oli ollut vuosia Janne Keräsen haave. Valmennuskeskusta oli suunniteltu Spesiassa (silloin Bovallius-ammattiopisto) jo reilut kymmenen vuotta aiemmin, mutta se jäi silloin toteutumatta.

Kun lehtori, erityisopettaja Tea Järvinen palasi virkavapaalta syksyllä 2021, keskuksen valmistelu ja perustaminen etenivät vauhdikkaasti. Järvinen on ollut kilpaurheilijana ja valmentajana.

– Yhdenvertaisuuden edistäminen urheilussa on aina ollut itselleni tärkeää. Haluan olla mukana mahdollistamassa polkua lahjakkaille urheilijoille, joilla on jokin vamma, Järvinen sanoo.

Spesian opiskelijoista on valmennuskeskuksessa neljä valmennettavaa. Valmennukseen osallistuminen on osa opiskelijoiden opintoja. Osallistumalla harjoituksiin aktiivisesti he kerryttävät osaamispisteitä.

– Valmennuskurssien arvioinnit muodostuvat minun ja Jannen yhteisnäkemyksestä. Janne vastaa valmennuskeskuksen harjoituksista, mutta käyn säännöllisesti seuraamassa niitä.

Valmennuskeskuksen piirissä on kaikkiaan 17 urheilijaa, ja lajikirjo on jääkiekosta yleisurheiluun, keilauksesta triatloniin. Vastaavia valmennuskeskuksia, joissa olisi yhtä laaja kumppanuuspohja, ei Suomessa ole muita.

– Paraurheilijat ovat keskimäärin iäkkäämpiä kuin vammattomat urheilijat aloittaessaan, ja tähän valmennukseen osallistuminen on monelle hyvä ponnahduslauta kilpaurheiluun, Järvinen sanoo.

Kilpaurheilu tukee jaksamista ja kehittää sosiaalisia taitoja

Järvinen ja Keränen ovat todistaneet valmennettavissa tapahtuvia muutoksia muutoinkin kuin urheilussa. Sosiaalinen kasvu, itsevarmuus ja yhteenkuulumisen tunne vahvistuvat ja näkyvät valmennettavissa. Myös vanhemmilta ja urheilijoiden henkilökohtaisilta valmentajilta tulee myönteistä palautetta.

Eetu Kuisma arvioi, että urheileminen auttaa häntä jaksamaan ja voimaan muutenkin hyvin. Tea Järvisen mukaan nuorestamiehestä näkee säntillisen urheilun vaikutukset monin tavoin.

– Eetulla on hyvät sosiaaliset taidot ja ymmärrystä avustettavan opiskelijan tarpeista, ja häneen voi luottaa. Uskon, että kilpaurheilussa mukana olo vaikuttaa näihin ominaisuuksiin.

Kuisman tavoite on tulla valituksi vuoden 2024 paralympialaisiin Pariisissa. Seuraavista kisoista vuonna 2028 hän toivoo mitalia.

– Olen päässyt kilpailuihin ja leireille Euroopassa ja mm. Dubaissa, ja ne ovat olleet hienoja kokemuksia. Haaveilen, että oman urheilu-urani jälkeen kouluttautuisin erityisliikunnanopettajaksi tai liikuntaneuvojaksi. Voisin myös asua talvisin ulkomailla, hän miettii.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022.

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: Pixabay

Kymenlaaksosta aluevaltuutetuksi valittu Inka Häkkinen on 39-vuotias sote-ammattilainen. Hänellä
on useita sosiaali- ja terveysalan tutkintoja ja hän on työskennellyt alan eri sektoreilla koko aikuisikänsä. Aluevaltuutetun tehtävästä hän kiinnostui, koska koki omaavansa koulutuksen ja kokemuksen perusteella saatua kokemusta ja näkökulmaa aluevaltuuston työskentelyyn.

Häkkisellä on jonkin verran tietoa osatyökykyisten työllistämiseen työllistämiseen liittyvistä asioista. Hän kuitenkin kokee, että tarvitsisi asiasta vielä lisätietoa. Hän uskoo, että tilanne on sama monen muun aluevaltuutetun osalta. Työllistämistä edistävien järjestöjen toimintaa Häkkinen tuntee huonosti, mutta hänen omassa valtuustoryhmässään on järjestötyötä hyvin tuntevia. Hän uskoo, että heidän asiantuntemuksensa on hyödyksi järjestöyhteistyöhön liittyvissä asioissa.

Inka Häkkisen mielestä järjestöjen rooli on merkittävä hyvinvointialueen toteutuksessa. Kymenmaan alueellakin palvelujen järjestämiseen varattu rahoitus pienenee. Tästä syystä huomio on keskitettävä erityisesti ennaltaehkäiseviin ja terveyttä ja hyvinvointia edistäviin palveluihin. Näiden toteuttamisessa järjestöjen merkitys yhdessä hyvinvointialueen kanssa on suuri.

– Mielestäni työllisyys on suuri osa yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointia. Työllisyys liittyy kiinteästi taloudelliseen toimeentuloon, sosiaaliseen pääomaan ja merkityksellisyyden kokemiseen. Meidän täytyy siis huolella huomioida myös työllisyyttä edistävät järjestöt. Koen niiden olevan tärkeässä roolissa erityisesti ennaltaehkäisevinä ja terveyttä edistävinä toimijoina, Häkkinen toteaa.

Järjestöjen tulisikin olla aktiivisesti yhteydessä alueensa päättäjiin ja toimielimiin, jotta ne saisivat toimintaedellytyksensä turvattua muutoksessa. Järjestöjen pitäisi tuottaa toiminnastaan selkeää ja helppolukuista tietoa. Tällöin uusien asioiden ja toimintojen kanssa painivien päättäjien olisi mahdollisimman helppo saada oleelliset tiedot järjestöistä ja niiden toiminnasta.

Inka Häkkinen aikoo ensimmäiseksi paneutua osatyökykyisten työllistämisasioihin, ja hankkia tietoa ja kontakteja. Hän toimii hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunnan puheenjohtajana ja kokee järjestöjen olevan erityisen tärkeä osa tämän sektorin toimintaa.

– Kutsumme varmasti järjestöjen edustajia esittelemään toimintaansa ja kertomaan sen vaikuttavuudesta hyvinvointialueen toiminnan näkökulmasta, hän kertoo.

Kymenlaaksossa on järjestöt otettu aktiivisesti mukaan hyvinvointialueen kehittämiseen. Inka Häkkisen terveiset muille hyvinvointialueille ovat:

– Haluan sanoa, että olkaa avoimia ja aktiivisia järjestöjen suuntaan toimintoja miettiessänne ja järjestäessänne. Järjestöiltä saatava tieto, taito ja tuki ovat olleet korvaamattomia jo kuntien toimintoja järjestettäessä ja ovat sitä aivan varmasti myös hyvinvointialueille.

Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhdyspintatyö

Sannariikka Grönfors (kätilösairaanhoitaja YAMK) on työskennellyt viimeiset 10 vuotta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu-, kehittämis- ja tietohallintotehtävissä julkisella sektorilla. Nyt hänen työajastaan vie 80 % Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valmisteluorganisaation HYTE ja yhdyspinnat -projektien vetäminen.

Yhdyspintatyössä järjestöt otetaan tasavertaisina kumppaneina mukaan kehittämään asukkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistyötä. Tällä hetkellä olemme käsitelleet pääasiassa rakenteita ja olemme halunneet varmistaa paikan järjestötoimijoille.

– Järjestöjä on työssämme edustanut järjestöjen yhteistoimintaelin HyTe ry. Olemme työstäneet asioita sidosryhmiemme (ml. alueemme kunnat) kanssa erilaisissa verkostoissa ja työpajoissa. Valmistellut asiat esitellään valmistelu- ja sote-johtajille ja johtoryhmälle sekä hyvinvointialueen päätöksentekoelimissä ja alueen kuntien johtajille. Järjestöavustuksista järjestetään oma keskustelutilaisuus järjestöille. Yhdyspintatyöskentelyllä tavoittelemme kustannusten kasvun hillitsemistä sekä toimivia rakenteita ja yhteisiä toimintamalleja verkostojohtamisessa.

– Järjestötoimijat tekevät arvokasta työtä paikkaamalla aukkoja lakisääteisessä palveluverkossa. Edistätte tärkeällä työllänne alueemme asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta – siksi työnne on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää, toteaa Grönfors.

Voit tiedustella hyvinvointialueesi tilannetta alueesi Järjestöjen sote-muutostuen järjestöasiantuntijalta.

Löydät järjestöasiantuntijat Järjestöjen sote-muutostuen sivuilta.

Artikkelit on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extralehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Ruut Uurtimo
Kuvat: Pixabay

Järjestöjen rooli työllisyydenhoidossa on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Kehitykseen ovat vaikuttaneet niin ideologiset painopisteet kuin talouden suhdanteetkin. Nyt järjestöjä tarvitaan turvaamaan palvelut myös vaikeammassa työmarkkina-asemassa oleville.

Erityisesti 1960–1970-luvuilla sosiaalipolitiikassa oli vallalla valtiokeskeinen ajattelu. Tuolloin hyvinvoinnin takaaminen nähtiin hyvinvointivaltion tehtävänä. Samaan aikaan järjestötoimintaa siirrettiin valtion ohjaukseen, ja kunnat ottivat usein järjestöjen toimintoja hoitaakseen. Lisäksi järjestötoiminnan legitimiteetti kärsi: toimintaa saatettiin jopa rinnastaa köyhäinhoitoon, holhoavaan hyväntekeväisyyteen.

1980- ja 1990-luvut toivat mukanaan uudenlaisia käänteitä. 1980-luvulla Uuden julkisjohtamisen opit kasvattivat suosiota. Kehityksessä korostuivat muun muassa yksityisen sektorin toimintamallien ja markkina-ajattelun tuominen julkisen sektorin organisaatioihin. Myös hallinnon paikallistaminen nähtiin keinona lisätä julkisen sektorin joustavuutta ja reagointikykyä.

Yhtäaikaisesti uudistusten kanssa Suomi kuitenkin oli ajautumassa syvään talouden lamaan. Tilanteessa, jossa työttömyys oli korkeaa, hyvinvointipalvelujen tarve kasvavaa ja valtion budjetti alijäämäinen, kohdistettiin katse järjestösektoriin. Järjestöjen nähtiin voivan tarjota työpaikkoja ja kykenevän tukemaan syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä takaisin työmarkkinoille.

Järjestöt tukevat vaikeimmassa asemassa olevia

Viimeisempänä julkista hallintoa koskevana virtauksena alan kirjallisuus on esittänyt Uuden julkisen hallinnan. Tässä suuntauksessa markkinoiden sijaan korostuu laajan toimijajoukon verkostomainen työskentely ja paikallisten resurssien hyödyntäminen. Käynnissä olevia kuntakokeiluja sekä päätöstä siirtää TE-palvelut kunnille vuonna 2024 voi pitää esimerkkinä Uuden julkisen hallinnan mukaisesta uudistuksesta. Tavoitteena on muun muassa tarjota asiakaslähtöisempää palvelua hyödyntämällä paikallisia voimavaroja entistä tehokkaammin. Työllisyys on yhteiskunnallinen tehtävä, jonka edistämisessä monialaisuus ja monisektorisuus ovat olennaisia.

Käynnissä olevat muutokset sisältävät kuitenkin vaaran paikkoja. Työllisyydenhoidon arvioinnissa painotetaan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllisyyspalvelujen piirissä on kuitenkin paljon ihmisiä, joiden matka avoimille työmarkkinoille on pitkä. Lisäksi osa heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien tarvitsemista palveluista siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. On tärkeää varmistaa, että myös haavoittuvassa asemassa olevat säilyttävät mahdollisuuden työllisyyttä ja osallisuutta edistäviin palveluihin, eikä siiloja synny.

Työllisyyttä edistävät järjestöt ovat tässä tärkeässä roolissa.

Osana Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hanketta on puhelimitse kerätty haastatteluaineistoa järjestöjen edustajilta useilta kuntakokeilualueilta. Haastatteluissa järjestöjä on pyydetty kuvaamaan omin sanoin toimintansa vaikutuksia.

Vaikuttavuuden kuvaamiseksi hankkeessa on tutustuttu sosiaalisen laadun malliin ja indikaattoreihin, joita on koostettu Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – PROMEQ -hankkeessa. Prosessin pohjalta syntyi neljä väittämää työllisyyttä edistävien järjestöjen toiminnan vaikutuksista.

1: Järjestöt tarjoavat paikkoja sosiaaliselle valtaistumiselle

Keskeisenä vaikutuksena on elämänhallinnan vahvistuminen. Päivärytmi normalisoituu ja jaksaminen sekä fyysinen terveydentila kohenevat mielekkään tekemisen kautta. Asiakas pystyy tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja vahvistamaan minäpystyvyyttään. Itseohjautuvuus kasvaa, kun tieto erilaisista mahdollisuuksista lisääntyy.

Useissa järjestöissä toimintaa on opinnollistettu, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus kouluttautua toiminnan lomassa.

Monissa järjestöissä on lisäksi useita eri työtehtäviä koottuna saman katon alle. Asiakas voi kehittää taitojaan haluamissaan tehtävissä. Mahdollisuus käyttää karttuneita taitoja etenemällä uusiin tehtäviin lisää motivaatiota ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.

2: Järjestöissä edistetään sosiaalista osallisuutta

Työllisyyttä edistävien järjestöjen tavoite on tukea kohti avoimia työmarkkinoita tai opintoja. Tähän järjestöillä on käytössään erilaisia palveluita, kuten kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeilupaikkoja, palkkatukityötä ja työhönvalmennusta. Työmarkkinaosallisuuden edistäminen on näin ollen työllisyyttä edistävien järjestöjen ydintehtäviä.

Keskeinen vaikutus on sosiaalinen vahvistuminen. Useilla asiakkailla on taustalla eristäytyneisyyttä. Järjestön tarjoama yhteisö vähentää yksinäisyyttä. Järjestöissä pääsee harjoittelemaan ja vahvistamaan sosiaalisia taitoja. Järjestö tarjoaa paikan, jossa tulla kuulluksi ja kokea itsensä merkitykselliseksi.

3: Järjestöt rakentavat yhteiskunnan koheesiota

Olennainen vaikuttavuuden lähde on lämmin ja välittävä ilmapiiri. Monilla asiakkailla on taustalla esimerkiksi kiusaamisen kokemuksia. Turvallinen, erilaisuuden hyväksyvä tila lisää luottoa ihmisiin. Vertaistuki on yksi järjestöjen toiminnan vahvuuksista. Muilta saatu kannustus tukee asiakasta eteenpäin.

Julkisiin toimijoihin verrattuna hallintojärjestelmä ja lait asettavat vähemmän rajoitteita järjestöjen toiminnalle.

Järjestöt voivat tarjota tukea joustavasti vastaamaan asiakkaan tarpeisiin, joutumatta käännyttämään asiakasta toisen toimijan puoleen. Järjestöt usein tukevat asiakasta myös avun saantiin esimerkiksi terveydenhuollosta.

4: Järjestöt ovat keino sosioekonomisen turvallisuuden vahvistamiseen

Työllisyyttä edistävien järjestöjen yhtenä ydintavoitteena on tukea asiakasta eteenpäin avoimille työmarkkinoille ja opintoihin. Näin ollen järjestöt edistävät välillisesti myös toimeentulon turvaamista.

Järjestöt paikkaavat julkisen sektorin palveluvajetta esimerkiksi sosiaalipalveluissa. Järjestöissä tarjotaan tukea ja palvelua, jollaista julkinen sektori ei järjestä tai järjestää riittämättömin resurssein. Järjestöillä on olennainen rooli palvelujen ja tukitoiminen takaamisessa jokaiselle kansalaiselle.

Artikkeli on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extra-lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: Saila Lampela, Nuorten Ystävät

Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan työhönvalmennuksella oli merkittävä rooli Timo Veijasen työllistymispolulla, kun hän tapaturman jälkeen hakeutui takaisin työelämään. Hänen polkunsa kulki klubitalotoiminnasta työharjoittelujaksojen kautta palkkatuettuun työhön.

Timo Veijanen loukkaantui tapaturmaisesti 15 vuotta sitten. Hän kuntoutui hyvin, mutta joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle aivovamman vuoksi.

Veijanen tuli Klubitalo Roihulaan vuonna 2013. Hän osallistui Roihulan työpainotteiseen päivään useana päivänä viikossa ja haaveili paluusta työelämään. Vuonna 2015 hän pääsi työhönvalmentajan tuella työharjoitteluun Caritas-säätiölle ja sen jälkeen työssäoppimisjaksolle Prismaan. Näiden jälkeen Veijanen jäi noin viideksi vuodeksi koti-isäksi, mutta kävi Klubitalolla edelleen viikoittain.

– Klubitalon tuki on ollut hyvä juttu. Näiden yhdeksän vuoden aikana olen täällä Klubitalolla saanut kavereita, ystäviä, paljon vertaistukea. Työhönvalmentaja on ollut minun tuki ja turva, Timo Veijanen kertoo.

Työhönvalmentaja apuna työllistymispolulla

Yhdessä työhönvalmentaja Saila Lampelan kanssa alettiin etsiä harjoittelupaikkaa. Eläkkeen vuoksi harjoittelua ei voitu toteuttaa TE-toimiston kautta, mutta Nuorten Ystävien oma harjoittelusopimus mahdollisti sen. Veijanen pääsi toiveensa mukaisesti työkokeiluun hautausmaalle vuonna 2021. Kokeilu kesti kolme kuukautta.

Työhönvalmentaja kävi työpaikalla noin kerran viikossa katsomassa, että kaikki menee hyvin. Samalla seurattiin työssäjaksamista ja sitä, etteivät kaikki voimat menneet työn tekemiseen. Jakson jälkeen todettiin, että Veijanen voisi lähteä työelämään.

– Oli hyvä olla töissä siellä, Timo Veijanen toteaa. Lapin Keskussairaalan kuntoutusohjaajalta varmistettiin, että työ tukee Veijasen kuntoutumista, ja syksyllä 2021 hän alkoi itsenäisesti etsiä töitä. Hän saikin palkkatuetun työpaikan Niemelän Autosta kahdeksi vuodeksi. Hän tekee töitä viitenä päivänä viikossa, max. 3,5 tuntia päivässä.

Saila Lampela kävi Veijasen työpaikalla aluksi kerran viikossa, mutta nykyään käyntejä on harvoin. Veijanen tietää, että voi aina pyytää apua työhönvalmentajalta. Työhönvalmentaja tukee myös työnantajaa, mikäli siihen on tarvetta.
– Se, että Timo on nyt palkkatöissä, on aivan mahtava juttu, työhönvalmentaja Saila Lampela toteaa.

Timo Veijanen on ajatellut, että alkaa etsiä uutta työpaikkaa, jos nykyinen työ ei jatku.

Timo Veijasen viesti päättäjille: Hyvät päättäjät: Klubitalo on minulle pysäkki, jonne voi mennä ja tulla. Siellä autetaan aina, siellä ollaan ystävällisiä. Päättäjät, eläkkeellä olevatkin voivat antaa panoksensa työelämään, jos saavat tarvittaessa tukea.

Artikkeli on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extralehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Anne Yrjänä

Harvinainen munasarjasyöpä ja siihen saadut hoidot heikensivät Eva-Maria Strömsholmin, 41, työssä jaksamista

pysyvästi. Hänen piti vaihtaa alaa, koska luokanopettajana ei voi tehdä osa-aikatyötä. Sairaanhoitajaksi kouluttautunut Strömsholm sairastui uudelleen nelikymppisenä, tällä kertaa kilpirauhassyöpään. Töihin hän on halunnut palata niin pian kuin mahdollista.

Vaasalainen 27-vuotias Eva-Maria Strömsholm oli juuri valmistunut luokanopettajaksi vuonna 2008, kun hänellä diagnosoitiin harvinainen munasarjasyöpä.

Syöpäsairauksista ja niiden hoidosta Strömsholm ei tiennyt mitään, eikä kovin tarkkaa ja kokonaisvaltaista tietoa muista saaneensa silloinkaan, kun sairaus osui omalle kohdalle.

– Minulle kerrottiin suunnilleen vain, mitä tapahtuu seuraavaksi, esimerkiksi että on tulossa leikkaus tai verikoe. Tiesin, että syöpäni oli harvinainen, mutta en paljon muuta.

Syöpä uusiutui pian, leikkaus uusittiin ja nyt aloitettiin myös sytostaattihoidot. Tästä ajasta naisella ei ole juuri muistikuvia. Hän oli pari vuotta enimmäkseen sairauslomalla, ennen kuin jaksoi palata tekemään luokanopettajan sijaisuuksia.

Osa-aikatyö sopii sairaanhoitajalle

Syövän ja hoitojen jälkeen Strömsholmin jaksaminen heikkeni niin, että hän ei ole pystynyt tekemään kuin enintään 50-prosenttista työaikaa Siksi hän harkitsi alanvaihtoa, koska luokanopettajana ei voi osa-aikatyötä tehdä. Hänen ystävänsä ehdotti hänelle sairaanhoitajaksi opiskelua. Aluksi hän torjui ehdotuksen.

– Sitten aloin pohtia asiaa. Hain, pääsin sisälle ja aloitin opinnot, mutta kerroin asiasta tutuilleni vasta puolen vuoden päästä, kun tiesin, että halusin jatkaa, Strömsholm kertoo.

Hän työskentelee keskussairaalan neurologian poliklinikalla Kokkolassa. Kesällä 2021 juuri ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä Strömsholmilta löytyi kilpirauhassyöpä. Leikkaus ja hoidot olivat taas edessä. Hän oli poissa työstä melkein puoli vuotta.

Palattuaan hän on tehnyt edelleen 50-prosenttista työaikaa. Sairaanhoitajan työ on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta. Osatyökyvyttömyyseläkettä Strömsholm ei ole hakenut, vaikka onkin selvitellyt sen mahdollisuuksia.

– Osastonhoitaja ymmärtää, mitä olen käynyt läpi ja että en jaksa pitkiä päiviä. Teen vain päivätyötä. Aiemmin olin myös neurologisella osastolla ja tein välillä iltavuoroja. Ne ovat minulle kuitenkin raskaita, koska olen jo päivällä tosi väsynyt.

Henkistä tukea tulisi tarjota enemmän

Kriisi- ja henkisen tuen tarjoamisessa sairastuneelle olisi hänestä parannettavaa, mutta se on hänen mukaansa
kehittynytkin.

– Sairastuttuani ensimmäisen kerran eli vuonna 2008 psykiatrinen sairaanhoitaja tuli keskustelemaan, kun olin tiputuksessa. Ei siitä ollut hyötyä, koska olin niin huonossa kunnossa, että hyvä kun jaksoin pitää silmät auki.

Henkistä tukea pitäisi hänen mielestään tarjota ylipäänsä enemmän.

– Tuen tarjoaminen ei saisi jäädä yhteen kertaan. Minusta sairaaloissa pitäisi olla ns. diagnoosikuraattori, joka ottaisi kontaktia mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen, keskustelisi sairastuneen voimavaroista ja tuen tarpeesta ja olisi uudelleen yhteydessä myöhemmin. Hän antaisi tietoa henkisestä tuesta, vertaistoiminnasta jne., Strömsholm ehdottaa.

Vertaistuen tarve heräsi myöhemmin

Eva-Maria Strömsholm on kertonut syövistään työpaikallaan.

– Olen kokenut avoimuuteni positiivisena. Olen saanut ymmärrystä tilanteelleni.

Aluksi hänestä tuntui, että ei tarvitse vertaistukea, mutta siitä ja yhdistystoiminnasta yleensä on tullut tärkeää. Hän on Pohjanmaan syöpäyhdistyksen hallituksessa ja antanut itsekin vertaistukea.

– Perustin vuonna 2013 Facebookiin vertaistukiryhmän ruotsinkielisille syöpäpotilaille, Finlandssvenska Cancergruppen. Se on monelle tärkeä ryhmä. Nyt kun sairastuin kilpirauhassyöpään, hain heti vertaistukea ja se on kannattanut. Olen myös Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan jäsen sekä ollut perustamassa Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:tä, jossa olen nyt varapuheenjohtajana.

Myös kansainvälisissä järjestöissä hän on aktiivinen potilasedustaja ja osallistunut konferensseihin eri puolilla Eurooppaa sekä kirjoittanut artikkeleita kansainvälisiin julkaisuihin.

Kuntoutussuunnitelma olisi tehtävä jokaiselle

Nopeaa väsymistä on vaikea osoittaa. Joidenkin on vaikea uskoa, että Strömsholmin jaksaminen on rajallista, koska hän on niin monessa mukana. Sairaanhoitajan työtä hän ei silti pystyisi tekemään kokoaikaisesti.

– Jos olen kaksi päivää töissä, pitää olla monta rauhallista päivää palautumiseen. Minun on aina järjesteltävä elämääni siten, että jaksan olla töissä. Se on raskasta.

Strömsholmin mielestä olisi hyvä, että hoitohenkilökunta sairaaloissakin tietäisi, mihin kolmannen sektorin tahoihin, kuten yhdistyksiin potilas voi olla yhteydessä, kun sairastuu vakavasti. Kaikki vinkit ovat arvokkaita.

Eva-Maria Strömsholm on hakenut puheterapiaa kilpirauhassyövän leikkauksen jälkeen, mutta ei ole vielä vuoden jälkeen päässyt siihen. Asiaa on hidastanut se, että hän on kirjoilla Vaasassa, mutta on hakenut terapiaan Kokkolaan, jossa asuu suurimman osan ajasta. Nyt lähete näyttäisi etenevän.

Kuntoutussuunnitelmaa hän on ammattilaisena osannut vaatia.

– Olisi tärkeää, että kaikille tehtäisiin kuntoutussuunnitelma ilman, että sitä pitää erikseen pyytää, ja että sitä päivitettäisiin. Vain neljä prosenttia syöpään sairastuneista on erään tutkimuksen mukaan saanut kuntoutussuunnitelman!

Kuntoutussuunnitelma laaditaan opiskelu-, työ- ja toimintakyvyn sekä osallisuuden tukemiseksi asiakkaan ja lääkärin kesken, sekä tarvittaessa moniammatillisen tiimin kanssa. Kuntoutussuunnitelmassa määritellään, miten sairastuneen opiskelu-, työ- ja toimintakykyä voidaan edistää.

***

Syöpäsairaudet ja työelämä

Vuonna 2015 syöpään sairastui Suomen Syöpärekisterin mukaan 33 000 suomalaista. Heistä noin yksi kolmasosa on työikäisiä. Suomen Syöpäpotilaat ry:n Syöpä ja työ -sivustolla on tietoa sairastuneille ja ammattilaisille siitä, miten työelämässä voi usein jatkaa syövästä huolimatta. Sivuilla on vinkkejä arkeen ja työhön palaamiseen syövän jälkeen tai syöpää sairastaessa. Ammattilaiselle kerrotaan, miten syöpä voi vaikuttaa työkykyyn, miten tukea työhön paluuta, mitä palveluita on työnantajalle jne. Esihenkilön tietopaketissa on tietoa mm. siitä, miten työntekijän työhön paluuta voi ennakoivasti suunnitella.

Sairastunut saa sivuilta tietoa mm. käytännön asioista, kuten toimeentulosta sairauden aikana ja vertaistuen mahdollisuuksista. Monelle paluu töihin on tärkeä osa toipumista ja kuntoutumista. Osa-aikatyö voi joskus olla hyvä ratkaisu, mutta kokoaikatyö on monelle myös mahdollinen.

Neuvontapalveluita voi saada puhelimitse, chatissa ja paikallisyhdistysten kautta.

Lähde, lisätietoa ja aineistoja: syopajatyo.fi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tiina Jäppinen
Kuva: Petteri Tiainen

Vuonna 2018 ryhmä luovia nuoria halusi perustaa yrityksen, jossa he voivat tehdä työtään arvojensa mukaisesti. Syntyi yhteiskunnallinen yritys Kreatos Films osuuskunta, jossa on nyt kahdeksan jäsentä.

Kreatos Films on erikoistunut yhteiskunnallisiin videosisältöihin ja sosiaalisen vaikuttamisen teemoihin. Yritys työskentelee vain sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka yrittävät muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa kestävän kehityksen mukaisesti.

– Teemme työtä asiakkaiden kanssa, joiden toiminnassa on hyvä missio. Se voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Hyviä ja meidän arvojemme mukaisia juttuja, kertoo hallituksen puheenjohtaja ja yritysidean alkuun pannut Sami Hakkarainen.

Hakkarainen toimii osuuskunnassa käsikirjoittajana, ohjaajana, kuvaajana ja tuottajana. Hän hallinnoi projekteja, organisoi tuotantoja, etsii esiintyjät ja paikat sekä suunnittelee kuvauksia ja ohjaa niitä.

Halu vaikuttaa

– Yhteiskunnallisen yrityksen perustamisen taustalla oli vahvat emotionaaliset ja anarkistiset tendenssit. Kyse ei ollut mistään markkinointikeinosta, vaan aidosta halusta tehdä asiat toisella tavalla kuin yleensä, kertoo Sami Hakkarainen.

– Nykyisin perustetaan perhe, ostetaan asunto ja otetaan laina. Sitten pitää löytää työ, joka tuottaa riittävästi, jotta oma elämäntapa säilyy. Emme ole halunneet lähteä mukaan tällaiseen, vaan käyttää taitojamme siihen, että teemme jotain
merkityksellistä, avautuu Hakkarainen.

– Meidän mielestämme onnellisuuden ja elämän merkityksellisyyden kannalta on tärkeää, että voi päättää omasta elämästään ja ajastaan. Jos näin ei ole, lopulta ei voi koskaan tehdä sitä, mitä oikeasti on halunnut. Tähän liittyy myös ekologisuus. Sosiaalista arvoa ei tule hakea kulutuksesta, vaan päinvastoin siitä, että elää vähemmällä, perustelee Hakkarainen.

Hän ei jaa edellisen sukupolven tavoittelemaa jatkuvaa talouskasvua hyvän elämän tai hyvinvointiyhteiskunnan perustana.

– Nyt meillä on käsissä ilmastomuutos emmekä voi enää luottaa vanhempiemme luomaan maailmankuvaan. On luotava uudet arvot. Meille yhteiskunnallinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että keskeiset eettiset valinnat tehdään arjen toiminnoissa. Siinä päämäärä ei pyhitä keinoja.

– Toisaalta ei yhteiskunnallisen yrittäjän tarvitse olla kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisija. Voi valita sen oman skuupin, joissa oma asiantuntijuus toimii valitun ongelman ratkaisemisessa. 

Osuuskunta sopivin yhtiömuoto

Sami Hakkarainen ja Aaro Aho olivat jo aiemmin miettineet yhteiskunnallisiin asioihin keskittyvää videotuotantofirmaa. He laittoivat Facebookissa kutsun kaikille, joita asia saattaisi kiinnostaa. Syntyi osuuskunta, jossa on nyt kahdeksan jäsentä. Osuuskunta yhtiömuotona sopi heistä parhaiten luovaan toimintaa. Osuuskunnassa osaamisen yhdistäminen onnistui myös ilman suurta aloituspääomaa.

– Meidän luottamuksemme siihen, että saadaan heti kaikille töitä, ei ollut kovin vahva. Emme myöskään halunneet ottaa lainaa, vaan jokainen toi yritykseen omat välineensä ja softansa, joilla ensimmäiset videokeikat saatiin alkuun.

– Halusimme oppia lisää tekemisen kautta ja perustamismaksu tuntui kevyeltä, kertoo Hakkarainen.

Toisaalta osuuskuntamuotoisella toiminnalla haluttiin varmistaa myös, että jos töitä ei olisi riittävästi, osuuskunnan jäsenyys ei estäisi esimerkiksi sosiaaliturvaa.

Hakkarainen muistuttaa silti, että yhteiskunnallisella yritykselläkin pitää olla liikevaihtoa riittävästi niin, että kulut saadaan katettua ja kaikki osapuolet saavat riittävästi toimeentuloa.

Paljon selvittämistä

Sami Hakkarainen kertoo, että osuuskunnan perustaminen ei ollut ihan helppoa. 

– Olisipa joku kertonut selkeästi, mitä viranomaiset odottavat meiltä osuuskuntana, millaisia lakeja meihin kohdistuu ja mitä ne käytännössä tarkoittavat.

Hän olisi toivonut selkeää tietopakettia myös sairaus- ja eläkevakuutuksista, sosiaaliturvasta ja rahoituksesta. Yksi kysymys oli myös työosuuskunnan ja laskutusosuuskunnan rajanveto, tai milloin pitää maksaa työnantajan ja milloin yrittäjäeläkettä.

– Lopulta kaikki saatiin selvitettyä keskellä yritystoimintaa eli rakensin lentokonetta samalla kun jo lensin, hymähtää Hakkarainen toiminnan aloittamisesta. 

***

Kiinnostaako yhteiskunnallinen yrittäjyys?

Jos toimit yhteiskunnallisessa yrityksessä tai olet perustamassa sellaista, ota yhteyttä. Yhteiskunnallisten yritysten
osaamiskeskuksen (YYO) neuvonta- ja ohjauspalvelut auttavat mielellään:

Jarmo Hänninen 040 766 0236,
jarmo.hanninen@pellervo.fi

Tom Tarvainen 050 575 5690,
tom.tarvainen@arvoliitto.fi

Lisätietoa www.yyo.fi, josta löytyy myös hyvä usein esitetyt kysymykset -osio.

Artikkeli on julkaistu alun perin Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Kristiina Parkkila
Kuvat: Lotta Jaatinen

Ylivieskalainen Tiia Jakola nauttii kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä opiskelijaravintola Taimin edustalla Raudaskylän opiston lukiossa. Ensimmäisen vuosikurssin lukiolainen on tyytyväinen valitsemaansa opinahjoon.

Mikä sai hänet hakeutumaan Raudaskylän lukioon?

– Aluksi ajattelin, ettei lukio ole mun juttu ollenkaan. Mutta kun kävin tutustumassa täällä, päätös oli helppo. Opet olivat kivoja ja ympäristö on kaunis ja toimiva, Tiia Jakola kertoo.

Raudaskylän opiston tilojen esteettömyys on Jakolan mielestä yllättävän hyvä. Sähköovet ja luiskat auttavat pyörätuolin kanssa liikkuessa, porrashissillä pääsee yläkerran luokkatiloihin ja isot wc-tilat löytyvät kummastakin luokkahuonerakennuksesta. Vain sorapiha tuottaa joskus pientä vääntöä, mutta siitäkin on Jakolan avustajan
Iitan kanssa selvitty. Iita toteaakin, että kun Tiia on päättänyt jostain mennä, niin siitä mennään!

Omaa vastuuta ja hyviä ihmisiä

Helsingistä Raudaskylään tulleen Juuso Karjalaisen kevään ylioppilaskirjoitukset menivät oman tuntuman mukaan kivasti, ja syksyllä hän suorittaa vielä lisää. Karjalainen asuu viikot opiston asuntolassa ja viikonloppuisin hän käy sukulaisten
luona Nivalassa.

– Olen tykännyt olla täällä, tämä on rento ja minulle sopiva paikka, Karjalainen toteaa.

Iltaisin hän viettää aikaa opiskelun lisäksi vapaa-ajantilassa ja ulkoillen. Omaa vastuuta, siivoamista ja sen sellaista on saanut opetella asuntolassa, ja sitä Juuso Karjalainen pitää tärkeänä ennen kokonaan omilleen muuttamista.

Karjalaisen kuulovamma ja kuuloimplantti eivät ole estäneet tavoitteellisia opintoja. Opettajat osaavat huomioida hänet hienosti, istumajärjestelyt luokassa on suunniteltu esteettömiksi ja nuorella miehellä on käytössään mikrofoni. Englannin
ylioppilaskokeessa yo-lautakunta huomioi kuulovamman siten, että kuunteluosa jäi kokeesta Karjalaisen osalta pois. 

Lukion jälkeen hän on harkinnut ammattikorkeakouluopintoja, mutta ala ei ole vielä selvillä.

Molemmat opiskelijat kiittävät Raudaskylän lukion ja koko opiston ilmapiiriä kannustavaksi ja aidosti tasavertaiseksi. Opiskeluarjen lomassa on pieniä mukavia asioita, kuten oppilaskunnan tai vapaa-ajanohjaajien järjestämää ohjelmaa. Opiskelukaverien kanssa on päässyt hyvin juttuun ja saanut olla oma itsensä.

– Raudaskylä on paikka, joka ei syrji ketään, Juuso Karjalainen toteaa.

***

Teksti: Kati Savela-Vilmari

Useat koulutusuudistukset tukevat työelämään pääsyä

Vates seuraa koulutukseen liittyviä uudistuksia ja sitä, miten sen kohderyhmät huomioidaan niissä. 

Raudaskylän opisto (ks. juttu yllä) on yksi viidestä koulutuksen järjestäjästä, joille myönnettiin uutena tutkintokoulutukseen valmistavan koulutuksen (TUVA) järjestämislupa. Nämä luvat täydentävät TUVA-koulutuksen valtakunnallista verkostoa. TUVA:ssa yhdistyvät aiemmat perusopetuksen lisäopetus, lukioon valmistava koulutus (LUVA) ja tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (VALMA). TUVA:n laaja-alainen osaaminen tukee opiskeluvalmiuksien kehittymistä, jotta opiskelija voi siirtyä lukioon tai ammatilliseen koulutukseen.

– LUVA oli aiemmin vain maahanmuuttajille, mutta nyt muillakin on mahdollisuus lukioon valmentavaan opetukseen. Se voi osaltaan parantaa kohderyhmiemme, vammaisten ja osatyökykyisten opiskelijoiden, kouluttautumismahdollisuuksia, Vatesin kehittämispäällikkö Kaija Ray sanoo.

Oppivelvollisuuden laajentaminen tuli voimaan v. 2021. Oppivelvollisuuden laajenemisessa korostuu opiskelijan oikeus saada yksilöllistä pedagogista tukea ja erityisopetusta myös toisella asteella tutkinnon suorittamiseen saakka.

Myös jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän uudistus (OKM, TEM) etenee. Yhtenä tavoitteena on saada ns. aliedustetut ryhmät mukaan oman osaamisen kehittämiseen. Niihin kuuluvat mm. henkilöt, joilla on matala koulutustaso.

Opintojen joustavuus on yksi keino hyödyntää ihmisten osaamista ilman, että tehtävissä edellytetään kokonaisia tutkintoja. Nyt on alettu keskustella ns. pienistä osaamiskokonaisuuksista, jotka ovat vielä suppeampia kuin tutkinnonosat. Euroopan komission tiedonanto Euroopan osaamisohjelmasta kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi julkaistiin v. 2020, ja osana tiedonantoa oli aloite pienistä osaamiskokonaisuuksista. Niille ei ole vielä yhteistä määritelmää eikä standardeja. Suomi pitää asiaa tärkeänä keinona mm. työelämän muuttuviin tarpeisiin vastaamisessa, ja kannattaa pienten osaamiskokonaisuuksien määritelmän yhtenäistämistä Euroopassa.

 Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Näkövammaisten liiton työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammi kertoo, että hänen työnsä liiton työelämäpalveluissa perustuu kumppanuuksiin, yhdessä toimimiseen, toisten kuuntelemiseen ja tuntemiseen. Itse ei voi tietää kaikesta kaikkea eikä pysyä ajan tasalla muutoksista, mutta verkostot tekevät kokonaisuuksien käsittämisestä helpompaa.

Oheissa kuvassa on ikuistettuna kaksi työni kulmakiveä: yhdenvertaisesti ja yhdessä. Työni Näkövammaisten liiton työelämäpalveluissa on pitänyt sisällään 26 vuoden aikana monenlaista, mutta yksi asia on ollut pysyvä – yhdessä tekeminen ja vaikuttaminen. Näin sekä liittomme työyhteisössä että toisten järjestöjen ja työllisyystoimijoiden kanssa. Asiakastyössä neuvonta ja ohjaus on tiivistä yhteistyötä paitsi asiakkaan, myös työnantajien, työterveyshuoltojen, kuntoutusohjaajien ja TE-toimistojen kanssa kaikkialla Suomessa. 

Näkövammaisten liitto on 94 vuotta sitten perustettu sokeiden työllisyyden edistämisen ajatukselle. Näkövammaisten ja näkövammaistyön historiaa Suomessa on siivittänyt pyrkimys työelämässä ja yhteiskunnassa samalle viivalle muiden kanssa.

On tarvittu yksittäisiä näkövammaisia henkilöitä, tulisieluja, jotka ovat oman liittonsa kautta tehneet työtä yhdenvertaisen työmarkkinaaseman saavuttamiseksi. Lisäksi on tarvittu paljon yhdessä tekemistä; ei vain liiton työelämäpalveluja, vaan kaikkia liittomme palveluja ja vuorovaikutusta alueyhdistysten kanssa. Esimerkiksi ilman apuvälineitä, niiden käytönohjausta työpaikoilla sekä kuntoutusta näkövammaistaidoissa yksittäisen näkövammaisen mahdollisuudet edetä omissa työelämäsuunnitelmissaan olisivat varsin pienet.

Kumppaneilla ja verkostoilla erilaisia toimintatapoja

Työssäni olen aina nauttinut siitä, kuinka olen voinut paitsi jakaa ihmisten huolia sekä monien palvelujen toimimattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden taakkaa, mutta myös ja ennen kaikkea löytää yhdessä ratkaisuja, tiedottaa ja vaikuttaa niin, että me kaikki voisimme tuntea olevamme yhdenvertaisia. Vammaisfoorumi, Vates-säätiö ja SOSTE ry ovat taustayhteisöjä, joissa tätä jakamista on voinut tehdä. Yhdessä on tehty lausuntoja, oltu yhteydessä päättäjiin, etsitty ratkaisuja käytännön ongelmiin ja tuotu työkykyisten vammaisten asioita esille messuilla ja tapahtumissa.

”Yhdenvertaisena työelämässä” on aisti- ja liikuntavammaisjärjestöjen työelämäasiantuntijoiden, ”Ailin” slogan. Tämä epävirallinen pieni joukkomme tekee yhteistä viestintää sekä osallistuu messuille ja muihin tapahtumiin yhdessä. Lausunnot ja kannanotot teemme isommalla porukalla, esimerkiksi Vammaisfoorumin työllisyysryhmän kesken.

”Aili” sai alkunsa siitä, kun koimme että meidän kohderyhmillämme, joita ovat mm. näkö- ja kuulovammaiset, liikuntarajoitteiset ja neurologisia sairauksia sairastavat, on samantapaisia haasteita työelämässä. Olemme tehneet yhdessä esimerkiksi videon*, jolla kerrotaan kiteytetysti työstämme ja sen merkityksestä kohderyhmillemme.

Verkostot pitävät ajan tasalla muutoksista

Yhteistyö Vates-säätiön kanssa on hyvinkin pitkä: liittomme, tuolloin vielä nimeltään Näkövammaisten Keskusliitto, oli yksi 19 organisaatiosta, jotka perustivat säätiön vuonna 1993. Nähtiin, että vammaisten henkilöiden työllistämisen edistämiseen keskittyvälle toimijalle on suuri tarve. Tarve on yhä olemassa, vaikka edistymistä onkin jonkin verran tapahtunut.

Vatesin toiminnasta olemme kokeneet hyödyllisinä mm. tutkimusja muun tiedon saamisen ja viime vuosina aluetoiminnan verkostot. Kun toimintaympäristömme muuttuu jatkuvasti – on uusia ohjelmia, lakimuutoksia, työvoimapalvelut uudistuvat, tulee hyvinvointialueet jne. – tarvitaan tuntosarvia eri puolilla maata ja eri sektoreilla, jotta pysymme kärryillä monien muutosten vaikutuksista.

Mm. Vatesin aluetoiminnan avulla saamme itse tietoa eri puolilta maata toimivista käytänteistä ja pääsemme kertomaan työelämäpalveluistamme aluetoiminnan yhteistyökumppaneille. Siten esimerkiksi työllisyysasiantuntijat voivat kertoa palveluistamme asiakkailleen, joilla on näkövamma. On tärkeää, että palvelurakenteissa tunnetaan myös järjestöjen palvelut, ja että tuo tieto saavuttaa myös asiakkaat. Kaikki voittavat.

Peruslähtökohta kaikessa tekemisessä meillä on se, että ihminen tulee kuulluksi ja hänen tarpeistaan välitetään. Meidän pitää kuunnella myös toisiamme kumppaneina. Kaikkea ei voi ajatella vain oman toiminnan lähtökohdista, mutta yhteisellä työllä saavutetaan paljon enemmän kuin yksin, vain omia tavoitteita ajamalla.

* Video on katsottavissa Youtubessa tästä linkistä. 

Taru Tammi
Näkövammaisten liitto
Työelämäpalvelujen päällikkö

Kuva 1: Tällä hetkellä eniten käytetty tiedonjakokanava kaikkien kumppanien kesken on – yllätys, yllätys – Teams, jossa käydään keskustelua eri ryhmissä ja pidetään kokouksia. Henkilökohtaisesti tavataan taas esimerkiksi messuilla, kuten apuvälinemessuilla, joilta oheinen kuvakin on. Kuvassa työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammen kanssa työelämäasiantuntija Tapio Tiilikainen NKL:stä.

Kuva 2: Opopäivillä Tampereella helmikuussa 2020 aisti- ja liikuntavammaisjärjestöjen työelämäasiantuntijat yhteisellä ständillä. Vasemmalta Anne Mäki, Taru Tammi, Liisa-Maija Verainen, Marju Teinikivi, Jaakko Evonen ja edessä Börje Hanhikoski.

Artikkeli on julkaistu alunperin Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022.