Arkistot: E-magazine

Teksti: Ruut Uurtimo
Kuvat: Pixabay

Järjestöjen rooli työllisyydenhoidossa on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Kehitykseen ovat vaikuttaneet niin ideologiset painopisteet kuin talouden suhdanteetkin. Nyt järjestöjä tarvitaan turvaamaan palvelut myös vaikeammassa työmarkkina-asemassa oleville.

Erityisesti 1960–1970-luvuilla sosiaalipolitiikassa oli vallalla valtiokeskeinen ajattelu. Tuolloin hyvinvoinnin takaaminen nähtiin hyvinvointivaltion tehtävänä. Samaan aikaan järjestötoimintaa siirrettiin valtion ohjaukseen, ja kunnat ottivat usein järjestöjen toimintoja hoitaakseen. Lisäksi järjestötoiminnan legitimiteetti kärsi: toimintaa saatettiin jopa rinnastaa köyhäinhoitoon, holhoavaan hyväntekeväisyyteen.

1980- ja 1990-luvut toivat mukanaan uudenlaisia käänteitä. 1980-luvulla Uuden julkisjohtamisen opit kasvattivat suosiota. Kehityksessä korostuivat muun muassa yksityisen sektorin toimintamallien ja markkina-ajattelun tuominen julkisen sektorin organisaatioihin. Myös hallinnon paikallistaminen nähtiin keinona lisätä julkisen sektorin joustavuutta ja reagointikykyä.

Yhtäaikaisesti uudistusten kanssa Suomi kuitenkin oli ajautumassa syvään talouden lamaan. Tilanteessa, jossa työttömyys oli korkeaa, hyvinvointipalvelujen tarve kasvavaa ja valtion budjetti alijäämäinen, kohdistettiin katse järjestösektoriin. Järjestöjen nähtiin voivan tarjota työpaikkoja ja kykenevän tukemaan syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä takaisin työmarkkinoille.

Järjestöt tukevat vaikeimmassa asemassa olevia

Viimeisempänä julkista hallintoa koskevana virtauksena alan kirjallisuus on esittänyt Uuden julkisen hallinnan. Tässä suuntauksessa markkinoiden sijaan korostuu laajan toimijajoukon verkostomainen työskentely ja paikallisten resurssien hyödyntäminen. Käynnissä olevia kuntakokeiluja sekä päätöstä siirtää TE-palvelut kunnille vuonna 2024 voi pitää esimerkkinä Uuden julkisen hallinnan mukaisesta uudistuksesta. Tavoitteena on muun muassa tarjota asiakaslähtöisempää palvelua hyödyntämällä paikallisia voimavaroja entistä tehokkaammin. Työllisyys on yhteiskunnallinen tehtävä, jonka edistämisessä monialaisuus ja monisektorisuus ovat olennaisia.

Käynnissä olevat muutokset sisältävät kuitenkin vaaran paikkoja. Työllisyydenhoidon arvioinnissa painotetaan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllisyyspalvelujen piirissä on kuitenkin paljon ihmisiä, joiden matka avoimille työmarkkinoille on pitkä. Lisäksi osa heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien tarvitsemista palveluista siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. On tärkeää varmistaa, että myös haavoittuvassa asemassa olevat säilyttävät mahdollisuuden työllisyyttä ja osallisuutta edistäviin palveluihin, eikä siiloja synny.

Työllisyyttä edistävät järjestöt ovat tässä tärkeässä roolissa.

Osana Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hanketta on puhelimitse kerätty haastatteluaineistoa järjestöjen edustajilta useilta kuntakokeilualueilta. Haastatteluissa järjestöjä on pyydetty kuvaamaan omin sanoin toimintansa vaikutuksia.

Vaikuttavuuden kuvaamiseksi hankkeessa on tutustuttu sosiaalisen laadun malliin ja indikaattoreihin, joita on koostettu Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – PROMEQ -hankkeessa. Prosessin pohjalta syntyi neljä väittämää työllisyyttä edistävien järjestöjen toiminnan vaikutuksista.

1: Järjestöt tarjoavat paikkoja sosiaaliselle valtaistumiselle

Keskeisenä vaikutuksena on elämänhallinnan vahvistuminen. Päivärytmi normalisoituu ja jaksaminen sekä fyysinen terveydentila kohenevat mielekkään tekemisen kautta. Asiakas pystyy tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja vahvistamaan minäpystyvyyttään. Itseohjautuvuus kasvaa, kun tieto erilaisista mahdollisuuksista lisääntyy.

Useissa järjestöissä toimintaa on opinnollistettu, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus kouluttautua toiminnan lomassa.

Monissa järjestöissä on lisäksi useita eri työtehtäviä koottuna saman katon alle. Asiakas voi kehittää taitojaan haluamissaan tehtävissä. Mahdollisuus käyttää karttuneita taitoja etenemällä uusiin tehtäviin lisää motivaatiota ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.

2: Järjestöissä edistetään sosiaalista osallisuutta

Työllisyyttä edistävien järjestöjen tavoite on tukea kohti avoimia työmarkkinoita tai opintoja. Tähän järjestöillä on käytössään erilaisia palveluita, kuten kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeilupaikkoja, palkkatukityötä ja työhönvalmennusta. Työmarkkinaosallisuuden edistäminen on näin ollen työllisyyttä edistävien järjestöjen ydintehtäviä.

Keskeinen vaikutus on sosiaalinen vahvistuminen. Useilla asiakkailla on taustalla eristäytyneisyyttä. Järjestön tarjoama yhteisö vähentää yksinäisyyttä. Järjestöissä pääsee harjoittelemaan ja vahvistamaan sosiaalisia taitoja. Järjestö tarjoaa paikan, jossa tulla kuulluksi ja kokea itsensä merkitykselliseksi.

3: Järjestöt rakentavat yhteiskunnan koheesiota

Olennainen vaikuttavuuden lähde on lämmin ja välittävä ilmapiiri. Monilla asiakkailla on taustalla esimerkiksi kiusaamisen kokemuksia. Turvallinen, erilaisuuden hyväksyvä tila lisää luottoa ihmisiin. Vertaistuki on yksi järjestöjen toiminnan vahvuuksista. Muilta saatu kannustus tukee asiakasta eteenpäin.

Julkisiin toimijoihin verrattuna hallintojärjestelmä ja lait asettavat vähemmän rajoitteita järjestöjen toiminnalle.

Järjestöt voivat tarjota tukea joustavasti vastaamaan asiakkaan tarpeisiin, joutumatta käännyttämään asiakasta toisen toimijan puoleen. Järjestöt usein tukevat asiakasta myös avun saantiin esimerkiksi terveydenhuollosta.

4: Järjestöt ovat keino sosioekonomisen turvallisuuden vahvistamiseen

Työllisyyttä edistävien järjestöjen yhtenä ydintavoitteena on tukea asiakasta eteenpäin avoimille työmarkkinoille ja opintoihin. Näin ollen järjestöt edistävät välillisesti myös toimeentulon turvaamista.

Järjestöt paikkaavat julkisen sektorin palveluvajetta esimerkiksi sosiaalipalveluissa. Järjestöissä tarjotaan tukea ja palvelua, jollaista julkinen sektori ei järjestä tai järjestää riittämättömin resurssein. Järjestöillä on olennainen rooli palvelujen ja tukitoiminen takaamisessa jokaiselle kansalaiselle.

Artikkeli on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extra-lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: Saila Lampela, Nuorten Ystävät

Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan työhönvalmennuksella oli merkittävä rooli Timo Veijasen työllistymispolulla, kun hän tapaturman jälkeen hakeutui takaisin työelämään. Hänen polkunsa kulki klubitalotoiminnasta työharjoittelujaksojen kautta palkkatuettuun työhön.

Timo Veijanen loukkaantui tapaturmaisesti 15 vuotta sitten. Hän kuntoutui hyvin, mutta joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle aivovamman vuoksi.

Veijanen tuli Klubitalo Roihulaan vuonna 2013. Hän osallistui Roihulan työpainotteiseen päivään useana päivänä viikossa ja haaveili paluusta työelämään. Vuonna 2015 hän pääsi työhönvalmentajan tuella työharjoitteluun Caritas-säätiölle ja sen jälkeen työssäoppimisjaksolle Prismaan. Näiden jälkeen Veijanen jäi noin viideksi vuodeksi koti-isäksi, mutta kävi Klubitalolla edelleen viikoittain.

– Klubitalon tuki on ollut hyvä juttu. Näiden yhdeksän vuoden aikana olen täällä Klubitalolla saanut kavereita, ystäviä, paljon vertaistukea. Työhönvalmentaja on ollut minun tuki ja turva, Timo Veijanen kertoo.

Työhönvalmentaja apuna työllistymispolulla

Yhdessä työhönvalmentaja Saila Lampelan kanssa alettiin etsiä harjoittelupaikkaa. Eläkkeen vuoksi harjoittelua ei voitu toteuttaa TE-toimiston kautta, mutta Nuorten Ystävien oma harjoittelusopimus mahdollisti sen. Veijanen pääsi toiveensa mukaisesti työkokeiluun hautausmaalle vuonna 2021. Kokeilu kesti kolme kuukautta.

Työhönvalmentaja kävi työpaikalla noin kerran viikossa katsomassa, että kaikki menee hyvin. Samalla seurattiin työssäjaksamista ja sitä, etteivät kaikki voimat menneet työn tekemiseen. Jakson jälkeen todettiin, että Veijanen voisi lähteä työelämään.

– Oli hyvä olla töissä siellä, Timo Veijanen toteaa. Lapin Keskussairaalan kuntoutusohjaajalta varmistettiin, että työ tukee Veijasen kuntoutumista, ja syksyllä 2021 hän alkoi itsenäisesti etsiä töitä. Hän saikin palkkatuetun työpaikan Niemelän Autosta kahdeksi vuodeksi. Hän tekee töitä viitenä päivänä viikossa, max. 3,5 tuntia päivässä.

Saila Lampela kävi Veijasen työpaikalla aluksi kerran viikossa, mutta nykyään käyntejä on harvoin. Veijanen tietää, että voi aina pyytää apua työhönvalmentajalta. Työhönvalmentaja tukee myös työnantajaa, mikäli siihen on tarvetta.
– Se, että Timo on nyt palkkatöissä, on aivan mahtava juttu, työhönvalmentaja Saila Lampela toteaa.

Timo Veijanen on ajatellut, että alkaa etsiä uutta työpaikkaa, jos nykyinen työ ei jatku.

Timo Veijasen viesti päättäjille: Hyvät päättäjät: Klubitalo on minulle pysäkki, jonne voi mennä ja tulla. Siellä autetaan aina, siellä ollaan ystävällisiä. Päättäjät, eläkkeellä olevatkin voivat antaa panoksensa työelämään, jos saavat tarvittaessa tukea.

Artikkeli on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extralehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Anne Yrjänä

Harvinainen munasarjasyöpä ja siihen saadut hoidot heikensivät Eva-Maria Strömsholmin, 41, työssä jaksamista

pysyvästi. Hänen piti vaihtaa alaa, koska luokanopettajana ei voi tehdä osa-aikatyötä. Sairaanhoitajaksi kouluttautunut Strömsholm sairastui uudelleen nelikymppisenä, tällä kertaa kilpirauhassyöpään. Töihin hän on halunnut palata niin pian kuin mahdollista.

Vaasalainen 27-vuotias Eva-Maria Strömsholm oli juuri valmistunut luokanopettajaksi vuonna 2008, kun hänellä diagnosoitiin harvinainen munasarjasyöpä.

Syöpäsairauksista ja niiden hoidosta Strömsholm ei tiennyt mitään, eikä kovin tarkkaa ja kokonaisvaltaista tietoa muista saaneensa silloinkaan, kun sairaus osui omalle kohdalle.

– Minulle kerrottiin suunnilleen vain, mitä tapahtuu seuraavaksi, esimerkiksi että on tulossa leikkaus tai verikoe. Tiesin, että syöpäni oli harvinainen, mutta en paljon muuta.

Syöpä uusiutui pian, leikkaus uusittiin ja nyt aloitettiin myös sytostaattihoidot. Tästä ajasta naisella ei ole juuri muistikuvia. Hän oli pari vuotta enimmäkseen sairauslomalla, ennen kuin jaksoi palata tekemään luokanopettajan sijaisuuksia.

Osa-aikatyö sopii sairaanhoitajalle

Syövän ja hoitojen jälkeen Strömsholmin jaksaminen heikkeni niin, että hän ei ole pystynyt tekemään kuin enintään 50-prosenttista työaikaa Siksi hän harkitsi alanvaihtoa, koska luokanopettajana ei voi osa-aikatyötä tehdä. Hänen ystävänsä ehdotti hänelle sairaanhoitajaksi opiskelua. Aluksi hän torjui ehdotuksen.

– Sitten aloin pohtia asiaa. Hain, pääsin sisälle ja aloitin opinnot, mutta kerroin asiasta tutuilleni vasta puolen vuoden päästä, kun tiesin, että halusin jatkaa, Strömsholm kertoo.

Hän työskentelee keskussairaalan neurologian poliklinikalla Kokkolassa. Kesällä 2021 juuri ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä Strömsholmilta löytyi kilpirauhassyöpä. Leikkaus ja hoidot olivat taas edessä. Hän oli poissa työstä melkein puoli vuotta.

Palattuaan hän on tehnyt edelleen 50-prosenttista työaikaa. Sairaanhoitajan työ on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta. Osatyökyvyttömyyseläkettä Strömsholm ei ole hakenut, vaikka onkin selvitellyt sen mahdollisuuksia.

– Osastonhoitaja ymmärtää, mitä olen käynyt läpi ja että en jaksa pitkiä päiviä. Teen vain päivätyötä. Aiemmin olin myös neurologisella osastolla ja tein välillä iltavuoroja. Ne ovat minulle kuitenkin raskaita, koska olen jo päivällä tosi väsynyt.

Henkistä tukea tulisi tarjota enemmän

Kriisi- ja henkisen tuen tarjoamisessa sairastuneelle olisi hänestä parannettavaa, mutta se on hänen mukaansa
kehittynytkin.

– Sairastuttuani ensimmäisen kerran eli vuonna 2008 psykiatrinen sairaanhoitaja tuli keskustelemaan, kun olin tiputuksessa. Ei siitä ollut hyötyä, koska olin niin huonossa kunnossa, että hyvä kun jaksoin pitää silmät auki.

Henkistä tukea pitäisi hänen mielestään tarjota ylipäänsä enemmän.

– Tuen tarjoaminen ei saisi jäädä yhteen kertaan. Minusta sairaaloissa pitäisi olla ns. diagnoosikuraattori, joka ottaisi kontaktia mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen, keskustelisi sairastuneen voimavaroista ja tuen tarpeesta ja olisi uudelleen yhteydessä myöhemmin. Hän antaisi tietoa henkisestä tuesta, vertaistoiminnasta jne., Strömsholm ehdottaa.

Vertaistuen tarve heräsi myöhemmin

Eva-Maria Strömsholm on kertonut syövistään työpaikallaan.

– Olen kokenut avoimuuteni positiivisena. Olen saanut ymmärrystä tilanteelleni.

Aluksi hänestä tuntui, että ei tarvitse vertaistukea, mutta siitä ja yhdistystoiminnasta yleensä on tullut tärkeää. Hän on Pohjanmaan syöpäyhdistyksen hallituksessa ja antanut itsekin vertaistukea.

– Perustin vuonna 2013 Facebookiin vertaistukiryhmän ruotsinkielisille syöpäpotilaille, Finlandssvenska Cancergruppen. Se on monelle tärkeä ryhmä. Nyt kun sairastuin kilpirauhassyöpään, hain heti vertaistukea ja se on kannattanut. Olen myös Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan jäsen sekä ollut perustamassa Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:tä, jossa olen nyt varapuheenjohtajana.

Myös kansainvälisissä järjestöissä hän on aktiivinen potilasedustaja ja osallistunut konferensseihin eri puolilla Eurooppaa sekä kirjoittanut artikkeleita kansainvälisiin julkaisuihin.

Kuntoutussuunnitelma olisi tehtävä jokaiselle

Nopeaa väsymistä on vaikea osoittaa. Joidenkin on vaikea uskoa, että Strömsholmin jaksaminen on rajallista, koska hän on niin monessa mukana. Sairaanhoitajan työtä hän ei silti pystyisi tekemään kokoaikaisesti.

– Jos olen kaksi päivää töissä, pitää olla monta rauhallista päivää palautumiseen. Minun on aina järjesteltävä elämääni siten, että jaksan olla töissä. Se on raskasta.

Strömsholmin mielestä olisi hyvä, että hoitohenkilökunta sairaaloissakin tietäisi, mihin kolmannen sektorin tahoihin, kuten yhdistyksiin potilas voi olla yhteydessä, kun sairastuu vakavasti. Kaikki vinkit ovat arvokkaita.

Eva-Maria Strömsholm on hakenut puheterapiaa kilpirauhassyövän leikkauksen jälkeen, mutta ei ole vielä vuoden jälkeen päässyt siihen. Asiaa on hidastanut se, että hän on kirjoilla Vaasassa, mutta on hakenut terapiaan Kokkolaan, jossa asuu suurimman osan ajasta. Nyt lähete näyttäisi etenevän.

Kuntoutussuunnitelmaa hän on ammattilaisena osannut vaatia.

– Olisi tärkeää, että kaikille tehtäisiin kuntoutussuunnitelma ilman, että sitä pitää erikseen pyytää, ja että sitä päivitettäisiin. Vain neljä prosenttia syöpään sairastuneista on erään tutkimuksen mukaan saanut kuntoutussuunnitelman!

Kuntoutussuunnitelma laaditaan opiskelu-, työ- ja toimintakyvyn sekä osallisuuden tukemiseksi asiakkaan ja lääkärin kesken, sekä tarvittaessa moniammatillisen tiimin kanssa. Kuntoutussuunnitelmassa määritellään, miten sairastuneen opiskelu-, työ- ja toimintakykyä voidaan edistää.

***

Syöpäsairaudet ja työelämä

Vuonna 2015 syöpään sairastui Suomen Syöpärekisterin mukaan 33 000 suomalaista. Heistä noin yksi kolmasosa on työikäisiä. Suomen Syöpäpotilaat ry:n Syöpä ja työ -sivustolla on tietoa sairastuneille ja ammattilaisille siitä, miten työelämässä voi usein jatkaa syövästä huolimatta. Sivuilla on vinkkejä arkeen ja työhön palaamiseen syövän jälkeen tai syöpää sairastaessa. Ammattilaiselle kerrotaan, miten syöpä voi vaikuttaa työkykyyn, miten tukea työhön paluuta, mitä palveluita on työnantajalle jne. Esihenkilön tietopaketissa on tietoa mm. siitä, miten työntekijän työhön paluuta voi ennakoivasti suunnitella.

Sairastunut saa sivuilta tietoa mm. käytännön asioista, kuten toimeentulosta sairauden aikana ja vertaistuen mahdollisuuksista. Monelle paluu töihin on tärkeä osa toipumista ja kuntoutumista. Osa-aikatyö voi joskus olla hyvä ratkaisu, mutta kokoaikatyö on monelle myös mahdollinen.

Neuvontapalveluita voi saada puhelimitse, chatissa ja paikallisyhdistysten kautta.

Lähde, lisätietoa ja aineistoja: syopajatyo.fi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tiina Jäppinen
Kuva: Petteri Tiainen

Vuonna 2018 ryhmä luovia nuoria halusi perustaa yrityksen, jossa he voivat tehdä työtään arvojensa mukaisesti. Syntyi yhteiskunnallinen yritys Kreatos Films osuuskunta, jossa on nyt kahdeksan jäsentä.

Kreatos Films on erikoistunut yhteiskunnallisiin videosisältöihin ja sosiaalisen vaikuttamisen teemoihin. Yritys työskentelee vain sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka yrittävät muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa kestävän kehityksen mukaisesti.

– Teemme työtä asiakkaiden kanssa, joiden toiminnassa on hyvä missio. Se voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Hyviä ja meidän arvojemme mukaisia juttuja, kertoo hallituksen puheenjohtaja ja yritysidean alkuun pannut Sami Hakkarainen.

Hakkarainen toimii osuuskunnassa käsikirjoittajana, ohjaajana, kuvaajana ja tuottajana. Hän hallinnoi projekteja, organisoi tuotantoja, etsii esiintyjät ja paikat sekä suunnittelee kuvauksia ja ohjaa niitä.

Halu vaikuttaa

– Yhteiskunnallisen yrityksen perustamisen taustalla oli vahvat emotionaaliset ja anarkistiset tendenssit. Kyse ei ollut mistään markkinointikeinosta, vaan aidosta halusta tehdä asiat toisella tavalla kuin yleensä, kertoo Sami Hakkarainen.

– Nykyisin perustetaan perhe, ostetaan asunto ja otetaan laina. Sitten pitää löytää työ, joka tuottaa riittävästi, jotta oma elämäntapa säilyy. Emme ole halunneet lähteä mukaan tällaiseen, vaan käyttää taitojamme siihen, että teemme jotain
merkityksellistä, avautuu Hakkarainen.

– Meidän mielestämme onnellisuuden ja elämän merkityksellisyyden kannalta on tärkeää, että voi päättää omasta elämästään ja ajastaan. Jos näin ei ole, lopulta ei voi koskaan tehdä sitä, mitä oikeasti on halunnut. Tähän liittyy myös ekologisuus. Sosiaalista arvoa ei tule hakea kulutuksesta, vaan päinvastoin siitä, että elää vähemmällä, perustelee Hakkarainen.

Hän ei jaa edellisen sukupolven tavoittelemaa jatkuvaa talouskasvua hyvän elämän tai hyvinvointiyhteiskunnan perustana.

– Nyt meillä on käsissä ilmastomuutos emmekä voi enää luottaa vanhempiemme luomaan maailmankuvaan. On luotava uudet arvot. Meille yhteiskunnallinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että keskeiset eettiset valinnat tehdään arjen toiminnoissa. Siinä päämäärä ei pyhitä keinoja.

– Toisaalta ei yhteiskunnallisen yrittäjän tarvitse olla kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisija. Voi valita sen oman skuupin, joissa oma asiantuntijuus toimii valitun ongelman ratkaisemisessa. 

Osuuskunta sopivin yhtiömuoto

Sami Hakkarainen ja Aaro Aho olivat jo aiemmin miettineet yhteiskunnallisiin asioihin keskittyvää videotuotantofirmaa. He laittoivat Facebookissa kutsun kaikille, joita asia saattaisi kiinnostaa. Syntyi osuuskunta, jossa on nyt kahdeksan jäsentä. Osuuskunta yhtiömuotona sopi heistä parhaiten luovaan toimintaa. Osuuskunnassa osaamisen yhdistäminen onnistui myös ilman suurta aloituspääomaa.

– Meidän luottamuksemme siihen, että saadaan heti kaikille töitä, ei ollut kovin vahva. Emme myöskään halunneet ottaa lainaa, vaan jokainen toi yritykseen omat välineensä ja softansa, joilla ensimmäiset videokeikat saatiin alkuun.

– Halusimme oppia lisää tekemisen kautta ja perustamismaksu tuntui kevyeltä, kertoo Hakkarainen.

Toisaalta osuuskuntamuotoisella toiminnalla haluttiin varmistaa myös, että jos töitä ei olisi riittävästi, osuuskunnan jäsenyys ei estäisi esimerkiksi sosiaaliturvaa.

Hakkarainen muistuttaa silti, että yhteiskunnallisella yritykselläkin pitää olla liikevaihtoa riittävästi niin, että kulut saadaan katettua ja kaikki osapuolet saavat riittävästi toimeentuloa.

Paljon selvittämistä

Sami Hakkarainen kertoo, että osuuskunnan perustaminen ei ollut ihan helppoa. 

– Olisipa joku kertonut selkeästi, mitä viranomaiset odottavat meiltä osuuskuntana, millaisia lakeja meihin kohdistuu ja mitä ne käytännössä tarkoittavat.

Hän olisi toivonut selkeää tietopakettia myös sairaus- ja eläkevakuutuksista, sosiaaliturvasta ja rahoituksesta. Yksi kysymys oli myös työosuuskunnan ja laskutusosuuskunnan rajanveto, tai milloin pitää maksaa työnantajan ja milloin yrittäjäeläkettä.

– Lopulta kaikki saatiin selvitettyä keskellä yritystoimintaa eli rakensin lentokonetta samalla kun jo lensin, hymähtää Hakkarainen toiminnan aloittamisesta. 

***

Kiinnostaako yhteiskunnallinen yrittäjyys?

Jos toimit yhteiskunnallisessa yrityksessä tai olet perustamassa sellaista, ota yhteyttä. Yhteiskunnallisten yritysten
osaamiskeskuksen (YYO) neuvonta- ja ohjauspalvelut auttavat mielellään:

Jarmo Hänninen 040 766 0236,
jarmo.hanninen@pellervo.fi

Tom Tarvainen 050 575 5690,
tom.tarvainen@arvoliitto.fi

Lisätietoa www.yyo.fi, josta löytyy myös hyvä usein esitetyt kysymykset -osio.

Artikkeli on julkaistu alun perin Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Kristiina Parkkila
Kuvat: Lotta Jaatinen

Ylivieskalainen Tiia Jakola nauttii kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä opiskelijaravintola Taimin edustalla Raudaskylän opiston lukiossa. Ensimmäisen vuosikurssin lukiolainen on tyytyväinen valitsemaansa opinahjoon.

Mikä sai hänet hakeutumaan Raudaskylän lukioon?

– Aluksi ajattelin, ettei lukio ole mun juttu ollenkaan. Mutta kun kävin tutustumassa täällä, päätös oli helppo. Opet olivat kivoja ja ympäristö on kaunis ja toimiva, Tiia Jakola kertoo.

Raudaskylän opiston tilojen esteettömyys on Jakolan mielestä yllättävän hyvä. Sähköovet ja luiskat auttavat pyörätuolin kanssa liikkuessa, porrashissillä pääsee yläkerran luokkatiloihin ja isot wc-tilat löytyvät kummastakin luokkahuonerakennuksesta. Vain sorapiha tuottaa joskus pientä vääntöä, mutta siitäkin on Jakolan avustajan
Iitan kanssa selvitty. Iita toteaakin, että kun Tiia on päättänyt jostain mennä, niin siitä mennään!

Omaa vastuuta ja hyviä ihmisiä

Helsingistä Raudaskylään tulleen Juuso Karjalaisen kevään ylioppilaskirjoitukset menivät oman tuntuman mukaan kivasti, ja syksyllä hän suorittaa vielä lisää. Karjalainen asuu viikot opiston asuntolassa ja viikonloppuisin hän käy sukulaisten
luona Nivalassa.

– Olen tykännyt olla täällä, tämä on rento ja minulle sopiva paikka, Karjalainen toteaa.

Iltaisin hän viettää aikaa opiskelun lisäksi vapaa-ajantilassa ja ulkoillen. Omaa vastuuta, siivoamista ja sen sellaista on saanut opetella asuntolassa, ja sitä Juuso Karjalainen pitää tärkeänä ennen kokonaan omilleen muuttamista.

Karjalaisen kuulovamma ja kuuloimplantti eivät ole estäneet tavoitteellisia opintoja. Opettajat osaavat huomioida hänet hienosti, istumajärjestelyt luokassa on suunniteltu esteettömiksi ja nuorella miehellä on käytössään mikrofoni. Englannin
ylioppilaskokeessa yo-lautakunta huomioi kuulovamman siten, että kuunteluosa jäi kokeesta Karjalaisen osalta pois. 

Lukion jälkeen hän on harkinnut ammattikorkeakouluopintoja, mutta ala ei ole vielä selvillä.

Molemmat opiskelijat kiittävät Raudaskylän lukion ja koko opiston ilmapiiriä kannustavaksi ja aidosti tasavertaiseksi. Opiskeluarjen lomassa on pieniä mukavia asioita, kuten oppilaskunnan tai vapaa-ajanohjaajien järjestämää ohjelmaa. Opiskelukaverien kanssa on päässyt hyvin juttuun ja saanut olla oma itsensä.

– Raudaskylä on paikka, joka ei syrji ketään, Juuso Karjalainen toteaa.

***

Teksti: Kati Savela-Vilmari

Useat koulutusuudistukset tukevat työelämään pääsyä

Vates seuraa koulutukseen liittyviä uudistuksia ja sitä, miten sen kohderyhmät huomioidaan niissä. 

Raudaskylän opisto (ks. juttu yllä) on yksi viidestä koulutuksen järjestäjästä, joille myönnettiin uutena tutkintokoulutukseen valmistavan koulutuksen (TUVA) järjestämislupa. Nämä luvat täydentävät TUVA-koulutuksen valtakunnallista verkostoa. TUVA:ssa yhdistyvät aiemmat perusopetuksen lisäopetus, lukioon valmistava koulutus (LUVA) ja tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (VALMA). TUVA:n laaja-alainen osaaminen tukee opiskeluvalmiuksien kehittymistä, jotta opiskelija voi siirtyä lukioon tai ammatilliseen koulutukseen.

– LUVA oli aiemmin vain maahanmuuttajille, mutta nyt muillakin on mahdollisuus lukioon valmentavaan opetukseen. Se voi osaltaan parantaa kohderyhmiemme, vammaisten ja osatyökykyisten opiskelijoiden, kouluttautumismahdollisuuksia, Vatesin kehittämispäällikkö Kaija Ray sanoo.

Oppivelvollisuuden laajentaminen tuli voimaan v. 2021. Oppivelvollisuuden laajenemisessa korostuu opiskelijan oikeus saada yksilöllistä pedagogista tukea ja erityisopetusta myös toisella asteella tutkinnon suorittamiseen saakka.

Myös jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän uudistus (OKM, TEM) etenee. Yhtenä tavoitteena on saada ns. aliedustetut ryhmät mukaan oman osaamisen kehittämiseen. Niihin kuuluvat mm. henkilöt, joilla on matala koulutustaso.

Opintojen joustavuus on yksi keino hyödyntää ihmisten osaamista ilman, että tehtävissä edellytetään kokonaisia tutkintoja. Nyt on alettu keskustella ns. pienistä osaamiskokonaisuuksista, jotka ovat vielä suppeampia kuin tutkinnonosat. Euroopan komission tiedonanto Euroopan osaamisohjelmasta kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi julkaistiin v. 2020, ja osana tiedonantoa oli aloite pienistä osaamiskokonaisuuksista. Niille ei ole vielä yhteistä määritelmää eikä standardeja. Suomi pitää asiaa tärkeänä keinona mm. työelämän muuttuviin tarpeisiin vastaamisessa, ja kannattaa pienten osaamiskokonaisuuksien määritelmän yhtenäistämistä Euroopassa.

 Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Näkövammaisten liiton työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammi kertoo, että hänen työnsä liiton työelämäpalveluissa perustuu kumppanuuksiin, yhdessä toimimiseen, toisten kuuntelemiseen ja tuntemiseen. Itse ei voi tietää kaikesta kaikkea eikä pysyä ajan tasalla muutoksista, mutta verkostot tekevät kokonaisuuksien käsittämisestä helpompaa.

Oheissa kuvassa on ikuistettuna kaksi työni kulmakiveä: yhdenvertaisesti ja yhdessä. Työni Näkövammaisten liiton työelämäpalveluissa on pitänyt sisällään 26 vuoden aikana monenlaista, mutta yksi asia on ollut pysyvä – yhdessä tekeminen ja vaikuttaminen. Näin sekä liittomme työyhteisössä että toisten järjestöjen ja työllisyystoimijoiden kanssa. Asiakastyössä neuvonta ja ohjaus on tiivistä yhteistyötä paitsi asiakkaan, myös työnantajien, työterveyshuoltojen, kuntoutusohjaajien ja TE-toimistojen kanssa kaikkialla Suomessa. 

Näkövammaisten liitto on 94 vuotta sitten perustettu sokeiden työllisyyden edistämisen ajatukselle. Näkövammaisten ja näkövammaistyön historiaa Suomessa on siivittänyt pyrkimys työelämässä ja yhteiskunnassa samalle viivalle muiden kanssa.

On tarvittu yksittäisiä näkövammaisia henkilöitä, tulisieluja, jotka ovat oman liittonsa kautta tehneet työtä yhdenvertaisen työmarkkinaaseman saavuttamiseksi. Lisäksi on tarvittu paljon yhdessä tekemistä; ei vain liiton työelämäpalveluja, vaan kaikkia liittomme palveluja ja vuorovaikutusta alueyhdistysten kanssa. Esimerkiksi ilman apuvälineitä, niiden käytönohjausta työpaikoilla sekä kuntoutusta näkövammaistaidoissa yksittäisen näkövammaisen mahdollisuudet edetä omissa työelämäsuunnitelmissaan olisivat varsin pienet.

Kumppaneilla ja verkostoilla erilaisia toimintatapoja

Työssäni olen aina nauttinut siitä, kuinka olen voinut paitsi jakaa ihmisten huolia sekä monien palvelujen toimimattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden taakkaa, mutta myös ja ennen kaikkea löytää yhdessä ratkaisuja, tiedottaa ja vaikuttaa niin, että me kaikki voisimme tuntea olevamme yhdenvertaisia. Vammaisfoorumi, Vates-säätiö ja SOSTE ry ovat taustayhteisöjä, joissa tätä jakamista on voinut tehdä. Yhdessä on tehty lausuntoja, oltu yhteydessä päättäjiin, etsitty ratkaisuja käytännön ongelmiin ja tuotu työkykyisten vammaisten asioita esille messuilla ja tapahtumissa.

”Yhdenvertaisena työelämässä” on aisti- ja liikuntavammaisjärjestöjen työelämäasiantuntijoiden, ”Ailin” slogan. Tämä epävirallinen pieni joukkomme tekee yhteistä viestintää sekä osallistuu messuille ja muihin tapahtumiin yhdessä. Lausunnot ja kannanotot teemme isommalla porukalla, esimerkiksi Vammaisfoorumin työllisyysryhmän kesken.

”Aili” sai alkunsa siitä, kun koimme että meidän kohderyhmillämme, joita ovat mm. näkö- ja kuulovammaiset, liikuntarajoitteiset ja neurologisia sairauksia sairastavat, on samantapaisia haasteita työelämässä. Olemme tehneet yhdessä esimerkiksi videon*, jolla kerrotaan kiteytetysti työstämme ja sen merkityksestä kohderyhmillemme.

Verkostot pitävät ajan tasalla muutoksista

Yhteistyö Vates-säätiön kanssa on hyvinkin pitkä: liittomme, tuolloin vielä nimeltään Näkövammaisten Keskusliitto, oli yksi 19 organisaatiosta, jotka perustivat säätiön vuonna 1993. Nähtiin, että vammaisten henkilöiden työllistämisen edistämiseen keskittyvälle toimijalle on suuri tarve. Tarve on yhä olemassa, vaikka edistymistä onkin jonkin verran tapahtunut.

Vatesin toiminnasta olemme kokeneet hyödyllisinä mm. tutkimusja muun tiedon saamisen ja viime vuosina aluetoiminnan verkostot. Kun toimintaympäristömme muuttuu jatkuvasti – on uusia ohjelmia, lakimuutoksia, työvoimapalvelut uudistuvat, tulee hyvinvointialueet jne. – tarvitaan tuntosarvia eri puolilla maata ja eri sektoreilla, jotta pysymme kärryillä monien muutosten vaikutuksista.

Mm. Vatesin aluetoiminnan avulla saamme itse tietoa eri puolilta maata toimivista käytänteistä ja pääsemme kertomaan työelämäpalveluistamme aluetoiminnan yhteistyökumppaneille. Siten esimerkiksi työllisyysasiantuntijat voivat kertoa palveluistamme asiakkailleen, joilla on näkövamma. On tärkeää, että palvelurakenteissa tunnetaan myös järjestöjen palvelut, ja että tuo tieto saavuttaa myös asiakkaat. Kaikki voittavat.

Peruslähtökohta kaikessa tekemisessä meillä on se, että ihminen tulee kuulluksi ja hänen tarpeistaan välitetään. Meidän pitää kuunnella myös toisiamme kumppaneina. Kaikkea ei voi ajatella vain oman toiminnan lähtökohdista, mutta yhteisellä työllä saavutetaan paljon enemmän kuin yksin, vain omia tavoitteita ajamalla.

* Video on katsottavissa Youtubessa tästä linkistä. 

Taru Tammi
Näkövammaisten liitto
Työelämäpalvelujen päällikkö

Kuva 1: Tällä hetkellä eniten käytetty tiedonjakokanava kaikkien kumppanien kesken on – yllätys, yllätys – Teams, jossa käydään keskustelua eri ryhmissä ja pidetään kokouksia. Henkilökohtaisesti tavataan taas esimerkiksi messuilla, kuten apuvälinemessuilla, joilta oheinen kuvakin on. Kuvassa työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammen kanssa työelämäasiantuntija Tapio Tiilikainen NKL:stä.

Kuva 2: Opopäivillä Tampereella helmikuussa 2020 aisti- ja liikuntavammaisjärjestöjen työelämäasiantuntijat yhteisellä ständillä. Vasemmalta Anne Mäki, Taru Tammi, Liisa-Maija Verainen, Marju Teinikivi, Jaakko Evonen ja edessä Börje Hanhikoski.

Artikkeli on julkaistu alunperin Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022.

Teksti: Ella Rytkönen ja Marianne Pentikäinen

Elisabeth Hästbacka selvitti tutkimuksessaan Equal participation in society? Perspectives on the opportunities of persons with disabilities in Finland vammaisten henkilöiden yhtäläisen osallisuuden toteutumista yhteiskunnan eri aloilla. Tutkimus perustui artikkeleihin, joiden perusteella näyttää siltä, että työelämäosallisuus on eniten tutkittu yhteiskunnallisen osallisuuden alue. Työelämäosallisuuteen sisältyy taloudelliset esteet, kielteiset asenteet, työttömyys itsessään sekä terveys ja vammaisuus. Tutkimuksen perusteella palvelujen ja tukien sääntelyyn liittyvät lainsäädännön kysymykset sekä vammaispoliittiset seikat korostuvat vammaisten henkilöiden yhteiskunnallisen osallisuuden sisällä.

Yllä mainittujen lisäksi tutkimuksessa nousi esille muiden antama tuki, asenteiden muutos, tiedon lisääminen vammaisuudesta tai osatyökykyisyydestä mukaan lukien vammaisten työllistymismahdollisuudet.

Poliitikot näkivät vammaiset sekä aktiivisina toimijoina että passiivisina tuen saajina. Heidät nähtiin myös ryhmänä, jolla on tasavertaiset oikeudet yhteiskunnalliseen osallistumiseen, itsemääräämisoikeus sekä oikeus henkilökohtaisiin palveluihin ja tukeen. Vammaisten henkilöiden opiskelua haittaavat esteet tulisi tunnistaa ja heidän mahdollisuuksiaan opiskeluun ja työhön tulisi parantaa. Osallistumismahdollisuuksiin vaikuttaa merkittävästi henkilökohtainen apu ja yhteiskunnan saavutettavuus sekä poliitikkojen esille nostamat lainsäädännön selkeyttäminen ja sitovuuden lisääminen. Kunnilla on suuri vastuu vammaispalveluista, mutta myös muita palveluntarjoajia tarvitaan, koska resurssit eivät ole yhtäläisiä. Poliitikot korostivat työllisyyttä ja aktiivista osallistumista ja suurempaa vuorovaikutteisuutta työkyvyttömyysetuuksien saamiseksi. Vammaispalveluiden ja työllistämispyrkimysten tavoitteena nähtiin olevan vammaisten henkilöiden osallistuminen yhteiskuntaan tasavertaisesti.

Sosiaalityöntekijät puolestaan näkivät vammaiset henkilöt heterogeenisenä ryhmänä ja korostivat heidän itsemääräämisoikeuttaan. He korostivat vammaisten henkilöiden tasa-arvoista oikeutta osallistua vammaispalveluiden suunnitteluun ja päätöksentekoon. Estävinä tekijöinä osallisuudelle nähtiin kielteiset asenteet ja palvelumuotojen puute. Saavutettavuuden nähtiin edistävän vammaisten henkilöiden osallistumista. Heidän mielestään vammaispalvelujärjestelmää tulisi parantaa mm. vammaislainsäädäntöä selkeyttämällä sekä lisäämällä joustavuutta ja resursseja.

Tutkimuksen mukaan vammaiset itse kokivat olevansa mukana yhteiskunnassa. Osa-alueista he korostivat erityisesti perhe-elämää, opiskelua ja osallistumista työmarkkinoille, poliittista ja yhteiskunnallista sitoutumista sekä vapaa-ajan toimintaa. Byrokraattisen, jäykän ja aliresursoidun vammaispalvelujärjestelmän sekä kielteisten asenteiden ja rajoitettujen opiskelu- ja työmahdollisuuksien koettiin olevan estäviä tekijöinä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Myös terveyteen liittyvät seikat nousivat esille estävinä tekijöinä. Yhteiskunnallista osallistumista tukivat mm. henkilökohtainenapu, kuljetuspalvelut ja apuvälineet. Vammaisten osallisuutta voitaisiin edelleen parantaa lisäämällä vammaisten palvelujen joustavuutta sekä osallistumismahdollisuuksia ja itsemääräämisoikeutta.

Elisabeth Hästbacka: Equal participation in society? Perspectives on the opportunities of persons with
disabilities in Finland. Åbo Akademi

Artikkeli on julkaistu alunperin Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022.

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Veikko Somerpuro, Helsingin Yliopisto ja
Jutta Varis

Kuva: Veikko Somerjoki, Helsingin yliopisto

Jutta Variksella todettiin nuorena ihopsoriasis. Sitä ei nähty ammatinvalinnan esteeksi, mutta kun työnkuvaan tuli mm. kemikaalijätteiden hävittämistä, iho ei kestänyt sitä. Psoriasis laajeni niveliin. Silläkin on vaikutuksensa työn tekemiseen. Työnkuvaa laboratoriomestarina on onneksi voitu muuttaa.

– Työ mukautuu psoriin ja psori työhön, Jutta Varis tiivistää psoriasiksen vaikutuksen työelämäänsä.
Psoriasis voi oireilla kaikilla ihoalueilla, mutta tyypillisimpiä paikkoja ovat kyynärpäät, polvet ja hiuspohja. Joskus kutina on pahin oire. Sairaus ei tosin liiemmälti jousta, ja se on huomioitava työnkuvassa. Ratkaisuja on löytynyt sekä työtä mukauttamalla että työtehtävää vaihtamalla.

Variksen sairaus puhkesi 13-vuotiaana. Hänen isällään ja isoisällään oli myös psoriasis. Sen puhkeamiseen
vaikuttaa perinnöllinen alttius. Varis oli haaveillut jo nuorena kondiittorin opinnoista. Psoridiagnoosin tehnyt lääkäri lähetti hänet allergiatesteihin ja totesi, ettei psoriasis ole este unelmalle.

Sokeri tuntui kuitenkin olevan psorin pahin laukaisija, eivätkä märkätyöt ja hansikkaiden käyttö helpottaneet ihon tilannetta. Jutta Varis jatkoi opintoja suoraan elintarviketeknikoksi.

– Työskentelin valmistuttuani äitiyslomasijaisena kosmetiikkateollisuuden laboratoriossa. Intoni perehtyä ihonhoitoon oli työhön hakiessa plussaa. Jatkoin opiskelemaan biotekniikkaa, mutta opinnot jäivät hetkeksi sivuun äidiksi tulon takia.

Työnkuvan muutosten ja kurssien avulla oireet kuriin

Varis teki muutaman vuoden laadunvalvonta- ja laboratorioalan sijaisuuksia ja suoritti kemikaaliriskien hallinnan erikoisammattitutkinnon. Hän aloitti työt Helsingin yliopiston Elintarviketeknologian laboratoriomestarina vuonna 2006. Toimenkuvan piti olla lähinnä tarvikkeiden tilausta, laboratorioiden ja laatujärjestelmän ylläpitoa, mutta hän huomasi tekevänsä kaikki osaston jäteneutraloinnit ja kemikaalijätteiden hävitykset. Työterveyslääkäri määräsi hänet muutama vuosi myöhemmin ihopsorin takia pois kemiallisista laboratoriotöistä. Hän hyödynsi avautuneen tilaisuuden siirtyä aistinvaraisen laadunvalvonnan laboratorioon.

– Silloinen aistitutkimuksen professori Hely Tuorila kannusti minua maisteriopintoihin, jotta toimenkuvaani avautuisi uusia mahdollisuuksia. Jouduin kuitenkin tuuraamaan raskaana olevaa kollegaa kemikaalijätteiden hävitykseen ja kädet räjähtivät pahaan kuntoon, hän kertaa tilannetta.

– Opiskelun ansiosta keksin tavan saada ihoni pysymään työkunnossa.

Elintarviketieteiden apulaisprofessori Kirsi Mikkonen kertoi pakkausteknologian luennoilla glyserolin suojaominaisuuksista. Fysikaalisen kemian kurssilla käsiteltiin suolan vedensidontaominaisuuksia ja mikrobiologian kurssilla sain tehdä viljelyn tulehtuneista sormistani. Psori-iho tarvitsee runsaasti vettä ja apua veden sidontaan.

Nivelpsoriasis diagnosoitiin, lääke etsinnässä

Nivelpsoriasis alkoi oireilla pahemmin vuonna 2017 kaasupullon kanssa sattuneen työtapaturman jälkeen. Tapaturma sattui, koska Variksen käsien puristusvoima oli heikentynyt.

– Äkkiä 350 litran nestetyppisäiliö ei suostunut enää siirtymään käsivoimillani. Sain luvan hankkia kevyemmän 200 litran typpisäiliön, mutta sekin alkoi pistää vuoden sisällä hanttiin. Korona-ajan alettua jouduin nostelemaan
20-kiloisia säkkejä ja tyhjentämään kellarivarastoista muutaman tonnin arkistot. Ranteet ja sormet alkoivat turvota rasituksesta niin, että jouduin pari kertaa työterveyslääkärin juttusille.

Työterveyslääkäri piti nivelpsoriepäilyä mahdollisena ja kirjoitti lähetteen työterveyshuollon reumatologille, joka vahvisti epäilyn ja ohjasi Variksen kunnalliselle reumatologille. Joulukuussa 2021 hän sai nivelpsoridiagnoosin ja lääkityskokeilut alkoivat.

Nivelpsoriasiksen oireita ovat jäykkyys ja liikearkuus erityisesti aamuisin sekä nivelten turvotus ja kuumotus. Nivelissä, lihaksissa ja jänteissä voi esiintyä paineluarkuutta. Nivelpsoriasis tulee usein vuosia kestäneen ihopsorin seurauksena.

Ensimmäiset lääkekokeilut johtivat sairauslomaan. Sorminivelet olivat niin kipeät, että sähköpostit piti hoitaa kännykän puheentunnistusohjelmalla, ja jalat kipeytyivät niin, että kävely oli vaikeaa. Edessä olivat työkykyneuvottelut.
Sopivaa lääkitystä haetaan vielä keväällä 2022. Vuorossa on biologisten lääkkeiden kokeilu. Ne ovat kalliita, mutta Jutta Varis saa niistä Kela-korvauksen.

Projektisuunnittelijan tehtävään osin sairauden takia

Kuva: Veikko Somerpuro, Helsingin yliopisto

Varis toteaa, että onneksi yliopisto on täynnä nuoria tutkijoita. Pääosa laboratoriomestarin toimenkuvaan kuuluvasta fyysisestä työstä siirrettiin nuorelle kollegalle, joka otti mielellään kaasupullot ja typpisäiliöt lihaskuntoharjoitteluna omaan toimenkuvaansa! Muutkin tehtävät saatiin jaettua.

Varis oli jo muutaman vuoden työskennellyt sienimyseelien kanssa ja pääsi siirtymään syyskuussa 2021 startanneeseen Business Finlandin rahoittamaan MyShroom-tutkimukseen, jossa kehitetään ruokasienimyseelistä elintarviketeollisuuden hävikkimateriaaleja hyödyntävää uutta elintarviketta.

– Aloitin osa-aikaisena projektisuunnittelijana, ja vuoden lopulla ryhmään löydettiin PostDoc-tutkija. Tammikuussa osa-aikasairausloman päättyessä sain apukäsiksi Erasmus-opiskelijan, joka tekee opinnäytetyötään projektille. Maaliskuussa aloitti vielä laboranttiopiskelija, joten apukäsiä riittää, hän iloitsee.

Hän hoiti tutkimusavustajan tehtävää 25-prosenttisena laboratoriomestarin toimen ohessa. Itse asiassa terveenä hän ei olisi luultavasti päässyt siirtymään projektiin. Kun työnkuvaa jouduttiin työkykyneuvotteluissa miettimään uudelleen ja hän oli ollut mm. tekemässä projektin rahoitushakemusta, tilanne ratkesi parhain päin.

Raskaiden märkätöiden välttelyn lisäksi Varis koettaa ylläpitää mahdollisimman hyvää tilannetta mm. terveellisellä ruokavaliolla ja ihoa kosteuttamalla. Stressi pahentaa helposti oireita. Fysioterapeutti on auttanut työergonomian tarkistamisessa ja Varis on saanut käyttöönsä apuvälineitä, rullahiiren ja kevyen näppäimistön.

Kuntoutuksista ja sopeutumisvalmennuksesta hyödyt irti

Jutta Varis on osallistunut kuntoutusjaksoille. Vuonna 2019 hän oli kahden viikon aurinkopainotteisessa kuntoutuksessa Kanarian saarilla, Psoriasisliiton tuella.

Kelan KIILA-kuntoutuksessa hän on myös ollut. KIILA on työelämässä oleville alle 67-vuotiaille tarkoitettu kuntoutus, jossa etsitään ratkaisuja työkyvyn tukemiseksi. Kelan tukemassa sopeutumisvalmennuksessa Varis oli keväällä 2022 neljä päivää ja sai sieltä hyödyllistä tietoa mm. reumalääkäriltä, psykologilta ja ravitsemusterapeutilta. Vertaistuen kautta hän puolestaan kuuli mm. tarttumista helpottavista apuvälineistä.

Sopeutumisvalmennuksen kolme lisäpäivää ovat syksyllä. Kuntoutuksista hän on kuullut työterveyshoitajalta, mistä hän antaa ison kiitoksen.

Varis on ollut Psoriasisliiton jäsen vuosia. Hän on käynyt vertaistukiohjauskoulutuksenkin.

– Toisaalta vertaiskokemusten jakaminen on helpottavaa, mutta välillä sairauden etenemisestä kuulee asioita, joita ei haluaisi ajatella.

Tulevaisuuteen nivelpsorin kanssa Varis suhtautuu varovaisen luottavaisesti.

– Välillä se pelottaa, mutta huumorilla tästä ovat muutkin selvinneet.

Artikkeli on julkaistu alunperin Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2022.

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen

Työllisyydenhoidon kenttä on suurten mullistusten keskellä, ja uudistuksia on tulossa lisää tulevina vuosina. Tavoitteena on työllisyysasteen kasvu. Nyt jos koskaan on aika rakentaa yhteistyötä eri toimijoiden ja rajapintojen kesken. Kun eri uudistuksia tehdään samanaikaisesti, on erityisesti kokonaiskuvan muodostaminen tärkeää.

2020

Työkykyohjelma
TEM:n ja STM:n yhteinen ohjelma. Useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on parantaa osatyökykyisten henkilöiden työllisyyttä.

22 hanketta ympäri Suomen kehittävät työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen menetelmiä sotepalveluissa. Hankkeet linkittyvät myös Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmaan.

TE-palvelupilotit Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Hämeessä, Uudellamaalla ja Pohjois-Karjalassa.

Hankinnoilla työllistämisen vauhditusohjelma
Vuonna 2021 alkaneet pilottihankkeet (Kajaani, Kerava, Kouvola, Oulu, Seinäjoki, Tampere, Turku ja Vantaa).
Kaikille avoin valtakunnallinen yhteistyöverkosto, jossa lähes 200 jäsentä mukana.

Mielenterveysstrategia
Osana mielenterveysstrategiaa kehitetään IPS-työhönvalmennusta.

Kuntoutuksen uudistus
Uudistusta ohjaa kuntoutuksen uudistuksen toimintasuunnitelma, joka tehtiin 2020. Suunnitelmassa on oma osionsa työikäisten kuntoutuksen uudistamiselle.

Sosiaaliturvauudistus
Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen eri elämäntilanteissa.

2021

Työllisyyden kuntakokeilut
Työllisyyden kuntakokeiluihin osallistuu 25 kokeilualuetta ja 118 kuntaa. Kokeilukunnat vastaavat osin alueensa TE-palveluiden tarjoamisesta.

Kokeiluihin ohjataan ne työttömät ja työvoimapalveluissa olevat työnhakijat, jotka eivät ole oikeutettuja ansiopäivärahaan. Kohderyhmään kuuluvat myös kaikki alle 30-vuotiaat työnhakijat sekä kaikki maahanmuuttajat ja vieraskieliset työnhakijat.

Kokeiluissa luodaan pohja tulevalle TE-palvelut 2024 -uudistukselle.

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus
Osaamiskeskus tarjoaa neuvontaa ja ohjausta yhteiskunnallisille yrityksille ja sellaisia perustaville koko Suomessa. Asiantuntija-apua saa mm. työhön integrointiin ja vaikuttavuusperusteiseen liiketoimintaan.

Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus
Palvelukeskus edistää työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta.

2022

Hyvinvointialueiden vaalit
Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttää aluevaltuusto (pois lukien Helsinki, jossa ei ole aluevaaleja), joten tässä on tärkeä vaikuttamisen paikka myös vaalien jälkeen!

Pohjoismainen työvoimapalvelumalli
Pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin eli PoMaan sisältyy tiivis yksilöllinen tuki työnhakijoille entistä aikaisemmassa vaiheessa. Työnhakijan on myös haettava työpaikkoja tietty määrä. Tavoitteena on, että malli tulee voimaan toukokuussa 2022.

Työkanava Oy
Valtio on perustanut erityistehtäväyhtiö Työkanava Oy:n, joka työllistää kaikista vaikeimmin työllistyviä osatyökykyisiä työnhakijoita. Työllistettäville maksetaan TES:n mukainen palkka, ja heille tarjotaan lisäksi koulutus-, ohjaus- ja työvalmennuspalveluita. Ohjaus Työkanavaan tapahtuu TE-toimiston kautta. Toimintaa pilotoidaan vuonna 2022. Pilottialueet eivät ole vielä tiedossa.

Uudet digitaaliset TE-palvelut ja Työmarkkinatori
Työmarkkinatori-alustan käyttöönotto toukokuussa 2022. Ajatuksena on, että työnhakijat ja työnantajat löytävät toisensa entistä paremmin. Uutena ominaisuutena mm. työnhakuprofiilit työnhakijoille.

2023

Palkkatukiuudistus
Palkkatukiuudistus tulee voimaan vuoden 2023 alussa. Uudistuksen tavoitteena on lisätä palkkatuen käyttöä yrityksissä. Samalla tavoitteena on, että 3. sektorin palkkatukeen liitetään tuetun työllistymisen palveluita sekä työkyvyn kartoituksen palveluita.

Hyvinvointialueille siirtyvät tehtävät
Hyvinvointialueille siirtyvät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustehtävät. Näin ollen esim. vammaispalvelut siirtymät myös hyvinvointialueille, ja kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen siirtyy kunnilta hyvinvointialueille.

Vammaispalvelujen lainsäädännön uudistus
Tarkoituksena on kumota nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki, ja tilalle tulisi säännökset vammaisille henkilöille järjestettävästä sosiaalihuollon erityispalveluista. Uudistuksen tavoitteena on mm. toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa.

2024

TE-palvelut 2024
TE-palvelut on tarkoitus siirtää kuntien vastuulle vuoden 2024 aikana. Tavoitteena on tuoda työllisyyspalvelut lähemmäksi asiakkaita.

Osana tätä uudistetaan myös monialaisten palveluiden lainsäädäntöä, joka tulisi myös voimaan vuonna 2024. Sitä ennen TYP-lakia uudistetaan niin, että siinä huomioidaan hyvinvointialueet.

Lähteet ja lisätietoja (linkit aukeavat uuteen välilehteen):
www.tem.fi
www.stm.fi
www.okm.fi
www.thl.fi
www.kuntaliitto.fi
www.vaalit.fi/aluevaalit
www.soteuudistus.fi

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välitehteen)

Keväällä 2021 kysyimme kuntien työllisyyspalveluista vastaavilta, kuinka alueilla hyödynnetään järjestöjen työllisyystoimia ja osaamista. Vastaukset eivät yllättäneet. Järjestöjen työllistämistä edistävät palvelut tunnistettiin parhaiten, kun taas järjestöjen erityisosaaminen esim. vamman tai sairauden vaikutuksista työllistymiseen jäi vähiten hyödynnetyksi. Tässä meillä on jokaisella peiliin katsomisen paikka. Olemmeko tuoneet tarpeeksi hyvin esille järjestöjen moninaisuutta?

Olemme nyt suurten rakenteellisten muutosten kynnyksellä. Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy hyvinvointialueille vuonna 2023 ja työllisyydenhoidon vastuu kunnille 2024. On tärkeää, että järjestöt pysyvät mukana näissä muutoksissa. Järjestöjen monipuolinen osaaminen erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisessä ja työllistämisen edistämisessä tulee tunnistaa jatkossa yhä vahvemmin niin hyvinvointialueilla kuin kunnissakin.

Tammikuun aluevaalit ovat tärkeä vaikuttamisen paikka myös työllisyyden parissa toimiville järjestöille. Vuoden 2022 aikana tullaan tekemään useita tärkeitä poliittisia ratkaisuja liittyen muun muassa hyvinvointialueiden kuntouttavan työtoiminnan ja työkykyä tukevien palveluiden hankintamenettelyihin. Samalla tehdään myös päätökset siitä, kuinka järjestöjä tullaan ottamaan mukaan palveluiden kehittämiseen.

Vaikka jatkossakin meillä on esimerkiksi työvoimapalveluita määrittelevää lainsäädäntöä, palvelut toimeenpannaan jatkossa kunnissa. Kun TE2024-uudistuksen toimeenpanoa ryhdytään valmistelemaan, tulee järjestöjen olla hereillä. Tässä alueilla toimivien järjestöjen mahdollisuus olla juuri siellä missä muutos tapahtuu, nousee mittaamattomaan arvoon. Vain alueilla pystytään aistimaan hiljaisia signaaleja siitä mihin suuntaan toimintaa tullaan kehittämään.

Järjestöjen tulevaisuus on pitkälle niiden omissa käsissä. Järjestöt toimivat sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työvoimapalveluiden yhdyspinnassa. Toimiva yhteistyö sekä hyvinvointialueiden että kuntien kanssa on avainasemassa. Nyt on viimeistään aika tuoda omaa osaamista esille ja vaikuttaa siihen, että järjestöjen toiminta ja asiantuntemus tunnetaan ja tunnistetaan. On aika lunastaa järjestöjen paikka työllisyydenhoidon kentällä.

Päivi Kiiskinen
Erityisasiantuntija,
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välitehteen)

Teksti: Essi Tervonen
Kuva: iStock

Vates-säätiön aluetoiminta, Vamlas ja Kehitysvammaliitto järjestivät 31.8.-2.9.2021 Työmaailman parannusviikko –webinaarisarjan. Toistamiseen toteutetussa kolmipäiväisessä webinaarissa kuultiin ajankohtaisia puheenvuoroja työnantajayhteistyöstä, meneillään olevista työllisyydenhoidon uudistuksista sekä uusista toimintamalleista
vammaisten ja tukea tarvitsevien henkilöiden työllisyyden parantamiseksi.

Työmaailman parannusviikko sisälsi esimerkkejä onnistuneista työllistämis- ja työllistymiskokemuksista sekä informatiivisia ja ilahduttavia keskusteluita. Tapahtumassa korostettiin työhönvalmentajan tuen merkitystä sekä pohdittiin vammaisten ja tukea tarvitsevien henkilöiden tulevaisuuden näkymiä eri koulutuksien ja työn näkökulmista.

– Tavoitteenamme on saada työmaailmasta yhdenvertainen ja kaikille avoin, jotta jokainen pääsisi käyttämään omia kykyjään ja taitojaan. Tehdään työmaailmasta kaikille parempi, tiivisti webinaarisarjan avannut Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija Simo Klem.

Webinaarisarjan aikana kuultiin useiden kokemusasiantuntijoiden ajatuksia työllistymisestä. Vammaisaktivisti ja radiojuontaja Julianna Brandt käsitteli esityksessään etuoikeuksia, turvallista työkulttuuria, asiantuntijuuden identiteettiä ja sen tunnustamista sekä arjen ja työkulttuurin normeja, jotka kietoutuvat vammaisuuteen. Brandt totesi, että miten nykypäivänä työmaailma vaatii jaksamista sekä pystyvyyttä, ja samaan aikaan ihannoidaan tehokkuutta ja kiireellisyyttä. Vammaisen henkilön näkökulmasta ne tuovat paljon haasteita, mutta ne voidaan kääntää myös mahdollisuuksiksi.

– Kuten ystäväni sanoi, vammaisuus on jatkuvaa arkiluovuutta – jatkuvaa miettimistä, miten asiat voisi tehdä toisin. Totuttuja asioita voi kyseenalaistaa toisin tekemällä, ja tämän pitäisikin olla itseisarvo, jota yksilöt toteuttavat, kuvailee Brandt.

Onnistuneita työllistämis- ja työllistymiskokemuksia

Pirkanmaan Palkkaamo -hanke pyrkii kasvattamaan tukea tarvitsevien henkilöiden työllisyyttä Pirkanmaan alueella. Projektipäällikkö Satu Koivurinne toivoi, että heihin oltaisiin yhteydessä matalalla kynnyksellä, jotta tieto Palkkaamosta lähtee leviämään. Koivurinne kertoi East Asia Martin onnistuneesta työllistämiskokemuksesta, joka teki kuulijoihin vaikutuksen.

– Tällaisia tarinoita toivoisi lisää, että työnantaja ottaa suoraan yhteyttä. Nämä ovat timantteja, todettiin osallistujien puolelta.

Myös Petri Hannula sai vakituisen palkkatyön Ardor Oy:stä. Hannula on työskennellyt Ardor Oy:ssä yli puolitoista vuotta, ensin osa-aikaisena ja nyt kokopäiväisenä työntekijänä. Sekä työnkuva että lähiesihenkilö ovat sälyneet samoina.

– Hyvin on jaksettu, totesi Hannula.

Ardor Oy:n entinen toimitusjohtaja Jarno Soinila pitää tällaisia ”win–win–win” -tilanteina: ne ovat tärkeitä sekä työntekijälle, työnantajalle että yhteiskunnalle. Kun työntekijä pääsee palkkatyöhön käsiksi ja mukaan työyhteisöön, saa työnantaja positiivista, monimuotoista ja motivoitunutta työvoimaa.

– Mitä enemmän saadaan ihmisiä mukaan työhön, sitä parempi yhteiskunta saadaan rakennettua itsellemme ja jälkipolvillemme, summasi Soinila.

Ajatuksia työelämästä

Kokemusasiantuntijapaneeliin osallistuivat Sanna Sepponen Helsingistä, Miia Pallonen Espoosta sekä Karoliina Olkkonen Nurmijärveltä. He ovat työllistyneet työhönvalmentajan avustuksella. Olkkonen on kirjautunut Eezy-palveluun, jossa voi itse määrittää, minkä verran tekee palkkatöitä. Ennen tätä Olkkonen oli ollut 10 vuotta työtoiminnassa.

– Joku voi ajatella, että olen vaativa, kun kerron, että ”haluan palkkatyötä, kiitos”, mutta en halua mitään välimallia. Tekisittekö itse 0–12 euron päiväpalkalla sitä työtä, jota nyt teette? kysyi Olkkonen.

Olkkosen haaveena on tehdä järjestötyötä, jossa pääsee kuulluksi ja voi olla äänitorvena muille.

– Enää en tee avotyötä. Olen saanut paljon värikkäämmän ja sisällöllisemmän elämän, Olkkonen jatkoi.

Pallonen puolestaan tekee ompelutöitä ja on aikaisemmin ollut avotöissä ja työtoimintakeskuksessa, joissa on tehnyt postitus- ja kirjastotöitä. Pallonen kertoo olevansa tyytyväinen nykyiseen työhönsä.

Sepponen on aikaisemmin ollut palkkatöissä useassa eri organisaatiossa työhönvalmentajan tuella.

– Ihan mahtava paneelikeskustelu, tätä lisää!
– Suorapuheiset naiset ovat parasta, kommentoivat osallistujat rohkaisevasti.

Onnistunut kolmipäiväinen tapahtuma

Päivien aikana kuultiin kokemusasiantuntijoiden näkemyksiä työmaailmasta, työkykyohjelman hankkeista, järjestöjen roolista kuntakokeilussa ja mielenterveysstrategiasta sekä käsiteltiin varhaisten työelämäkokemusten ja digitaalisen saavutettavuuden tärkeyttä.

Työmaailma kaipaa näkyviä esimerkkejä henkilöistä, joilla voi olla jokin sairaus, vamma tai muu rajoite, mutta joilla on silti paljon työkykyä ja halua tehdä palkkatöitä.

– Kaikki hyötyvät siitä, että maailmasta tulee selkeämpi ja ymmärrettävämpi. Työmaailma on sellainen, minkälaiseksi me sen muodostamme, totesi Simo Klem loppupuheenvuorossaan.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välitehteen)