Kuvittele, että olet jäänyt työttömäksi entisen työnantajasi supistaessa toimintojaan. Aiemmin identiteettiäsi määritellyt työ on pyyhkäisty pois ja huomaat masentuvasi kotona olemiseen. Työnhakutilanteessa koulutustasi arvostellaan vanhentuneeksi ja terveyspulmat tuovat lisähuolia arkeen. Työttömyysjaksosi venyy ja pitenee. Et päässytkään töihin niin nopeasti kuin olit ajatellut. Sinulle tarjotaan palkkatukea ja työkokeilua työllistämisen helpottamiseksi. Olet välityömarkkinoilla – vaaksan päässä työmarkkinoista.

Edellä on karrikoitu esimerkki työttömästä. Ketään ei hyödytä tilanne, jossa työllistäminen ei suju hyvin ja saldona on vain huonoja kokemuksia.

Moni ala huutaa työvoimapulaa – tarvitsemme lisää työvoimaa,jonka vuoksi osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämismahdollisuuksia pitäisi toteuttaa nyt eikä huomenna. Ketään ei hyödytä tilanne, jossa työllistyminen ei suju hyvin ja saldona on vain huonoja kokemuksia.

Asenneongelmia ja oikean tiedon puutetta on sekä yrityksissä että työttömillä. Tunteeko useamman vuoden työttömänä ollut nykypäivän työelämän vaatimukset? Työnantaja pohtii, osaako ja pystyykö työtön antamaan tarvittavan työpanoksen hänen yrityksessään? Vaatiiko perehdyttäminen tavallista enemmän aikaa ja voimia? Tarvitaan apukeinoja, joiden avulla saadaan nämä maailmat lähemmäs toisiaan. Välityömarkkinat ovat oiva keino tällaiselle kohtaamiselle.

Välityömarkkinoilta työllistyminen työmarkkinoille vaatii usein tukea ja ohjausta molempiin suuntiin. Hyppäys työelämään voi olla monelle liian suuri. Tällöin tarvitaan apukeinoja ja sopivan motivoivaa potkua työpaikan löytämiseksi. Kylmästi ajatellen voidaan sanoa, että niin kauan kuin työntekijä ei tuota, on työntekijä yrittäjälle pelkkä kuluerä. Kuitenkin jokainen onnistunut rekrytointi on yrittäjälle satsaus tulevaisuuteen. Hyvistä työntekijöistä halutaan pitää huolta ja sitouttaa heidät
omaan yritykseen. Työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara.

Työttömän työllistymiseen tarkoitetut erilaiset tuet jakavat osin mielipiteitä. Yrittäjien kanssa keskusteltuani on käynyt ilmi, ettei palkkatuki tai muu työllistämiseen liittyvä tuki saa olla syy rekrytointiin, mutta jos se madaltaa kynnystä työllistämiseen, ovat tuet paikallaan. Monesti kuulee manailtavan tukihakemusten olevan työläitä täyttää. On harmillista,
jos työllistäminen jää tekemättä byrokratian takia.

Välityömarkkinoilta voi ammentaa apua sekä työtön että työnantaja. Ohjaus, tuki perehdyttämiseen ja apu tukiviidakon selvittämiseen ovat tärkeitä apukeinoja, joita soisi käytettävän enemmän.

Yrittäjä, jos kuka, ymmärtää veronmaksajien tarpeellisuuden yhteiskunnallemme. Jokainen työtön, joka saadaan työllistettyä, on voitto meille kaikille. On tärkeää aktivoida työtön mahdollisimman nopeasti ja motivoida työhön. Tähän on pyritty työnhakijoita koskevalla lakimuutoksella. Se, miten hyvin tässä lopulta onnistutaan, jää nähtäväksi.

Sari Pettersson
Rauman kaupunginvaltuutettu (Kok.)
yrittäjä, palvelupäällikkö

Kirjoitus on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2022, teemana työnantajayhteistyö.

Teksti: Tiina Jäppinen
Kuvat: Tom Tarvainen ja Juha Kuva

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus (YYO) on ollut toiminnassa vuoden verran. Osaamiskeskuksen yksi tehtävä on tarjota neuvontaa ja ohjausta yhteiskunnallisille yrityksille ja sellaisia perustaville.

Valtakunnallisia neuvonta- ja ohjauspalveluita kehittävät Jarmo Hänninen ja Tom Tarvainen kertovat, että työ eroaa tavallisesta yritysneuvonnasta siinä, että tehtävänä on auttaa erityisesti yhteiskunnallisen yrittäjyyden erityiskysymyksissä.

– Ensimmäisen vuoden aikana tullaan neuvomaan lähes sataa ideavaiheessa olevaa, käynnistyvää tai jo toimivaa yhteiskunnallista yritystä. Asiakkaat tarvitsevat keskimäärin kolme neuvontakertaa, mutta välissä voi olla viikkoja ennen uutta yhteydenottoa. Joskus riittää yksikin, sanoo Jarmo Hänninen.

– Asiakkaan kysymykset eivät ole yksittäisiä, vaan moninaisia, sillä pohdimme yrityksen yhteiskunnallista päämäärää, tuloksen jaon erityispiirteitä ja vaikuttavuusasioita. Meidän on pakko katsoa asiakkaan kannalta asiaa hyvin laajasti ja samalla kuunneltava tarkasti, mitä tämä haluaa, kertoo Hänninen.

– Yritämme pitää byrokratian nollana, olla innostavia, konkreettisia ja tarjota yrityksille aina jotain kättä pidempää saman tien, sanoo Tom Tarvainen.

Asiakkaissa on sekä aloittelevia yrittäjiä sekä heitä, joilla on jo yrittäjätaustaa. On myös yrityksiä ja yhdistyksiä, jotka haluavat liittää tai perustaa oheensa yhteiskunnallisen yrityksen. Jotkut yritykset haluavat muuntaa toimintansa yhteiskunnalliseksi. Suurin osa on kuitenkin käynnistyviä yrityksiä.

Innon ylläpitämistä

Neuvonta perustuu siihen, ettei kenenkään ideaa torpata.

– Jos aiotun toiminnan keskiössä on hyvä yhteiskunnallinen muutos, ei silloin vedetä jarruja päälle, vaan innostusta ruokitaan. Jos jollain on hyvä into päällä, sitä ylläpidetään. Silloin voi paremmin nostaa esille myös vaikeita kysymyksiä, painottaa Hänninen.

Asiakkaat miettivät esimerkiksi oman mission kirjaamista yhtiöjärjestykseen, vaikuttamiskysymyksiä sekä mikä liiketoimintamalli ja organisaatiomuoto kannattaa valita. Usein halutaan myös testauttaa omaa ideaa ja pyydetään palautetta.

– Nuorilla nousevat esiin työn mielekkyys, arvot ja halu muuttaa maailmaa. Eniten kysytään vaikuttavuuteen liittyviä asioita, kertoo Tom Tarvainen.

Vaikuttavuudella tarkoitetaan, mitä inhimillisiä ja taloudellisia hyötyjä yhteiskunnallisella tasolla syntyy, kun tarpeeseen on vastattu yrityksen asettaman tavoitteen ja mission mukaan.

Kannattavaa liiketoimintaa

Yhteiskunnallinen yritys on yritys, jonka liiketoiminnan ensisijainen päämäärä on tehdä yhteiskunnallista hyvää. Yhteiskunnalliset yritykset haluavat toiminnallaan ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia.

– Uusia ratkaisuja etsitään esimerkiksi syrjäytymiseen ja eriarvoisuuteen, yhteisöjen vahvistamiseen, maaseudun elinvoiman edistämiseen, ympäristöön ja kiertotalouteen sekä osatyökykyisten työllistämiseen, listaa Tarvainen.

Lähtökohtana on, että liiketoiminnan pitää olla kannattavaa.

– Vaikka yhteiskunnallisen yrityksen missio ohjaa koko yrityksen toimintaa, on yritystoiminnan realiteetit pidettävä vahvasti mielessä, huomauttaa Jarmo Hänninen.

Yhteistyötä yritysneuvojien kanssa

Neuvonta- ja ohjauspalveluita tarjotaan myös yritysneuvojille.

– Moni neuvoja on sanonut, että arvopohjaiset yritysideat ja merkityksen etsiminen työhön on lisääntynyt, kertoo Hänninen.

Yritysneuvojille järjestetään neuvontaa ja koulutusta yhteiskunnallisen yrittäjyyden erityispiirteistä. Yhteistyö yritysneuvojien kanssa on ollut monipuolista. YYO on mielellään mukana järjestämässä aiheesta tilaisuuksia eri puolella
Suomea.

Neuvonta kattaakin laajasti yhteiskunnallisen yritystoiminnan erityispiirteitä, joita ovat työhön integrointi, sosiaaliset
innovaatiot, vaikuttavuusperusteinen liiketoiminta ja hallinnon järjestäminen.

YYO:n asiantuntemus perustuu konsortioon, jota luotsaa Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO. Muut jäsenet ovat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kuntoutussäätiö, Osuustoimintakeskus Pellervo, Silta-Valmennusyhdistys ja Vates-säätiö.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Ruut Uurtimo
Kuva: iStock

Vates-säätiön Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa selvitetään, millainen rooli kolmannen sektorin toimijoilla on kuntakokeilualueiden työllisyydenhoidossa. Osana selvitystä on toteutettu 50 haastattelua eri alueiden järjestötoimijoille.

Haastatteluissa on selvinnyt, että osassa alueista on löydetty uusia, joustavia käytäntöjä järjestöyhteistyöhön. Järjestökentän vahvuuksia, kuten innovatiivisuutta ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, on lähdetty hyödyntämään uudella tavalla. Järjestötoimijoita on esimerkiksi koottu verkostoiksi, joissa kehitetään uusia palveluita kuntakokeilun aloitteiden pohjalta. Järjestöt ovat myös kehittäneet laajempaa yhteistyötä muiden palvelujen ja yritysten kanssa, kooten eri tahoja asiakkaan ympärille tarpeiden mukaisesti. Lisäksi on löytynyt uusia malleja tiedonvälitykseen järjestöjen palveluista.

Toisaalta osalla alueista koettiin, että järjestöyhteistyössä on jumiuduttu perinteisiin toimintamalleihin, jotka kangistavat yhteistoimintaa. Esimerkiksi yhteydenpito kuntien ja järjestöjen välillä oli jäykkää, jolloin yhteinen ymmärrys järjestöjen alueellisesta roolista ja palveluista oli ohutta.

– Alueellisia eroja on paljon. Myös esimerkiksi sote-uudistuksen vaikutukset järjestöyhteistyöhön tulevat vaihtelemaan. Nyt tarvitaan ratkaisuja siihen, miten järjestöjen osaaminen saadaan käyttöön kunnan elinvoiman edistämisessä, toteavat työllisyyssuunnittelija Anne Kallio ja hanketyöntekijä Ruut Uurtimo haastattelujen tuloksista.

Uudet onnistumiset alueilla ovat vaatineet aktiivista otetta ja vanhojen käytäntöjen kyseenalaistamista. Seuraavaksi hankkeessa paneudutaan syvällisemmin järjestöjen potentiaaliin alueellisesti yhdessä eri sektoreiden toimijoiden kanssa.

Tavoitteena on tarjota eväitä sen hahmottamiseksi, miten järjestöjen osaamista voidaan parhaiten hyödyntää osana laajaa työllisyyden edistämisen ekosysteemiä, kun työllisyyspalveluita aletaan vuonna 2025 järjestää kuntapohjaisesti koko valtakunnan tasolla.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Emma Turunen
Kuvat: Viivi Liikkanen

Ammattiopisto Liven toisen vuoden opiskelija ja paraurheilija Vilma Bergille (19) työelämä tuntuu vielä kaukaiselta. Tällä hetkellä hän haluaa keskittyä kodinhuoltoalan opintoihinsa sekä urheiluun ja antaa suunnitelmilleen tilaa muovautua.

Bergin tavoitteena on vakiinnuttaa paikka aikuisten maajoukkueessa, ja lisäksi hän tähtää vuonna 2023 Pariisissa järjestettäviin aikuisten MM-kilpailuihin sekä vuoden 2024 Pariisin paralympialaisiin. Hänen lajinsa ovat 100 metrin ja 400 metrin juoksu sekä pituushyppy.

Ystäviensä kanssa Berg on puhunut tulevaisuuden työhaaveistaan, joissa siintävät tehtävät lasten parissa. Hän tunnistaa itselleen luontevimmaksi työnhaun tavaksi suoran yhteydenoton tai vierailun kiinnostavalla työpaikalla. Hän hakikin ensimmäiseen työssäoppimispaikkaansa päiväkotiin itse soittamalla. Berg on myös päässyt harjoittelemaan työelämän digitaitoja Digisti-hankkeessa osana opintojaan. Erityisen hyödylliseksi hän koki hankkeessa videohaastatteluprojektin.

Digitaaliset apuvälineet ovat Bergille tuttuja, ja hän osasi itse pyytää niitä heti opintojen alkuvaiheessa. Berg kokeekin, että Livessä erilaiset tavat oppia huomioidaan hyvin ja ilmapiiri on välittävä.

– Työvalmentaja on auttanut mua esimerkiksi kesätyönhaussa. Ja luokassa kysellään usein, miten menee.

Berg kokee oppilaitoksen tukeneen häntä urheilun ja opiskelun yhteensovittamisessa. Koulun tarjoama jousto ja mahdollisuus urheilla ovat hänelle tärkeitä arjessa ja opinnoissa jaksamisen kannalta. Hän uskoo saavansa urheilutaustastaan eväitä myös työelämään, ja toivoo tulevalta työltään vaihtelevuutta sekä rajoja työn ja vapaa-ajan välille.

– Että työ on osa elämää, mutta se ei oo pelkkää työelämää. Toivon, että pystyn tämän ammatin ja urheilun jotenkin yhdistämään. En ole vielä miettinyt, miten. Se ois se mun unelma, Berg pohtii.

Livestä Berg on saanut mukaansa erityisesti kokemuksen siitä, että askarruttavista asioista kannattaa keskustella muiden kanssa, ja apua voi pyytää.

Työnantajille hänen viestinsä on, että nuoret toivovat kokeneempien työntekijöiden ottavan aidosti aikaa uuden työntekijän perehdyttämiseen sekä antavan perehtyjälle mahdollisuuden uuden työpaikan toimintatapojen oppimiseen. Ensimmäisessä harjoittelupaikassaan hän itse saikin jo kokemuksen hyvästä perehdytyksestä.

– Siellä oli yksi työkaveri, joka aina tuli neuvomaan mua, että tuolla se on ja kyllä sä osaat ton. Hän oli tosi mukava ja otti mut aina opastukseensa, jos en jotain tiennyt, hän hymyilee.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Aapo Väisänen kirjoitti omilla taidoilla menestymisestä ja pohti myös työelämää.

Osallistuin keväällä 2021 Saku ry:n (Suomen Ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto) järjestämän SAKUstars-kulttuurikilpailun kirjoittaminen-sarjaan opettajani ehdotuksesta. Mielestäni olen amatöörikirjoittaja, joten epäröin osallistumista. Minulla on lukivaikeus. Olen kuitenkin toimittanut monta vuotta omaa sanomalehteä ja siksi kirjoitustaito on kehittynyt.

Asperger-henkilönä minulla on sellainen piirre, että ”ajatustietokone” tarjoaa tilanteisiin sopivia sanontoja ja tekstiin käyviä lainauksia. Siksi mietin, kelpaavatko persoonalliset tekstini kilpailun tuomareille. Lainausten lisäksi tapanani on tuoda teksteissä myös omia elämänkokemuksia ja näkemyksiä esille.

Kilpailun teemana oli taidot, ja kirjoitustyön aihe oli Antaa taidon näkyä. En keksinyt, mistä taidosta kirjoittaisin. Niinpä päätin kirjoittaa yleisellä tasolla taidoista ja elämänhallinnasta. Kilpailutyöni otsikko oli Miten menestyä omilla taidoilla?

Kilpailu piti järjestää Ylä-Savon Ammattiopistolla kahden tunnin mittaisena. Koska elämää rajoitettiin koronan takia, pidettiin kilpailu etänä. Etäosallistuminen oli minulle helpompaa, koska aikaa oli enemmän. Ehdin myös suunnitella tekstille ajatuskartan. Yleensä pidemmät kirjoitukset hahmottelen ajatuskartalla, jotta aihe ei rönsyilisi liikaa ja muistaisin kertoa kaiken.

Käsittelin aihetta viidestä näkökulmasta: käsiala, positiivisen ajattelun taito, kiinnostuksen kohteet, ammattitaidot ja uusien taitojen opettelu. Pohdin kirjoituksessani myös työhön liittyviä taitoja. Vaikka aiheet ovatkin keskenään erilaisia, ne ketjuuntuivat mainiosti yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kirjoitukseni palkittiin hopeamitalilla! Voitosta julkaistiin tieto myös oppilaitokseni Facebook-sivuilla.
Kommenteissa sain paljon onnitteluja tutuilta ja tuntemattomilta, entisiltä ja nykyisiltä opettajilta ja opiskelutovereilta.

Näkemykseni mukaan tuomareihin teki vaikutuksen se, miten rakensin tekstin huomaamattomasti vaihtuvien aiheiden varaan. Tämän lisäksi he näkivät ”rivien välistä” tekstin luomisen olevan minulle helppoa. Kilpailussa menestyminen lisäsi luottamusta kirjoitustaitooni, sillä minkäänlaiseen palkintoon en osannut varautua.

Aapo Väisänen
Ammattiopisto Liven opiskelija
(valmistui joulukuussa 2022)

Kirjoitus on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Minna Tarvainen ja Niina Kilpiäinen

Järjestöyhteistyö Työkykyohjelmassa

Vatesin aluetoiminta teki kyselyn järjestöyhteistyöstä Työkykyohjelman TEM:in TE-palvelupiloteille ja STM:n valtionavustushankkeille. Kyselyiden perusteella yhteistyö on ollut monipuolista, mutta siinä on myös kehitettävää. Yhteistä kehittämistä on syytä lisätä hyvinvointialueiden käynnistyessä ja työllisyyspalveluiden uudistuessa.

Työkykyohjelman tarkoituksena on edistää osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jaksamista. Uudenlaisia ratkaisuja on haettu myös yhteistyöstä järjestöjen kanssa. Työkykyohjelman kokeiluista voidaan oppia ja hyväksi todettuja käytäntöjä ottaa käyttöön ja levittää myös muille alueille.

TE-piloteissa opittiin tuntemaan järjestöjen osaamista

Kysely1: TE-palvelupilottien* (myöh. TE-pilotit) ja järjestöjen yhteistyötä koskevan kyselyn vastaajat (n=17) pitivät järjestöjen vahvuutena sitä, että niissä ymmärretään omia kohderyhmiä ja ne pitävät esillä asiakasnäkökulmaa. Vuorovaikutus järjestöjen kanssa on lisännyt TE-viranomaisten osaamista ja ymmärrystä osatyökykyisyydestä.

Pilottien aikana TE-viranomaisille on järjestetty säännöllisesti infoja ja koulutuksia tuetusta työllistymisestä. Järjestöjen edustajia on ollut myös TE-Livessä (TE-palveluiden verkossa tuotettavat livelähetykset) kertomassa siitä, miten vamma ilmenee käytännössä. Yhteistyötapaamisissa myös järjestöt ovat saaneet tietoa TE-palveluiden muutoksista ja sisällöistä.

Järjestöt ovat tarjonneet palveluja myös TE-toimistojen asiakkaille. TE-pilotit ovat ostaneet järjestöiltä työhönvalmennuspalvelua tai ohjanneet asiakkaita tuetun työllistymisen palveluihin tai osallistavaan, matalan kynnyksen toimintaan.

Lisäksi järjestöt ovat toimineet konsultoivassa roolissa palveluhankintojen suunnittelussa. Esimerkiksi tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeita ja näkemyksiä palveluista on kartoitettu järjestölle lähetetyn tietopyynnön avulla. Paikalliselta järjestöltä on ostettu palvelua, jossa TE- tai kuntakokeilun asiantuntija voi konsultoida järjestöä asiakkaaseen liittyvässä asiassa.

”Tiesitkö, että järjestöt voivat toimia TE- palvelujen kumppanina monin tavoin?” -kuva koottiin TE-pilottien ja järjestöjen vastausten perusteella. Sen tarkoituksena on kannustaa tunnistamaan TE-palvelujen ja järjestöjen yhteistyön paikkoja.”

*********************

Hankkeissa järjestöt mukana palvelumallin kehittämisessä

Kysely 2: STM:n hankkeissa tiedonvaihto hankkeiden ja järjestöjen välillä on ollut kyselyyn vastanneiden mukaan (n=18) yleistä. Tietoa on vaihdettu ohjausryhmissä ja yhteisissä verkostoissa, ja osa hankkeista on järjestänyt yhteistyötapaamisia säännöllisesti. Muun muassa Yhdistykset työkyvyn tuen tiimien tukena -yhteistyöryhmän toimintaa on tarkoitus jatkaa hankkeen päätyttyä Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmassa.

Myös yhdessä järjestettyjä tilaisuuksia on ollut yleisesti. Järjestöjen edustajia on osallistunut myös työkykyhankkeiden omiin tilaisuuksiin, työpajoihin ja laatukriteereihin perustuvan työhönvalmennuksen opintopiireihin.

Järjestöjä on ollut myös mukana palveluiden kehittämisessä ja mallintamisessa esim. ohjaus-, ryhmätyön ja työpajojen kautta. Järjestöjen palveluita on sisällytetty myös hankkeissa tuotettuihin palveluiden mallinnuksiin mm. osana työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden kuvausta ja asiakkaan palvelupolkua.

Konkreettista asiakastyötäkin on tehty. Järjestöiltä on ostettu palveluita, ja ne ovat työllistäneet vammaispalveluiden työhönvalmennuksen asiakkaita. Kuntouttavan työtoiminnan palvelutuottajan kanssa on luotu uusia käytäntöjä.

Järjestöjen roolia tulisi vahvistaa hyvinvointialueilla

STM:n hanketoimijoille tehtyyn kyselyyn vastanneiden mukaan yksi kehittämisen paikoista oli paikallisen yhteistyön koordinointi. Järjestöt on saatava nykyistä tiiviimmin mukaan verkostoihin.

Osa työkykyä ja työllistymistä tukevista järjestöistä puuttui kokonaan yhteistyöryhmistä, ja järjestöjen keskinäisessä yhteistyössäkin on tiivistämisen varaa. Asiakasohjauksen parantamiseksi asiakasvastaavien tulisi saada tietoa järjestöistä aiempaa enemmän.

Vastaajat toivoivat myös järjestöjen roolin kehittämistä osatyökykyisten henkilöiden työllistäjinä. Useissa hankkeissa on hyödynnetty järjestöjen kokemusasiantuntijuutta ja pidetty asiakasraateja. Tämän valiteltiin jääneen liian vähäiseksi. Jatkossa on hyvä osallistaa kokemusasiantuntijuutta myös toiminnan arviointiin.

Työnantajien asenne osatyökykyisten työllistämiseen nähtiin valtakunnallisena haasteena ja yhteisen vaikuttamisen paikkana. Toivottiin, että hyvinvointialueilla jatketaan ja lisätään vaikuttamistyötä kattojärjestöjen kanssa tämän haasteen voittamiseksi.

*TE-palvelupilotit: Osa Työkykyohjelmaa. Kehitetään mm. osatyökykyisten asiakkaiden palveluita sekä työkykyä tukevia ja kartoittavia elementtejä. Muutoksen tuulet puhaltavat työllisyydenhoidossa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuva: Marianne Kupari

Jani Siivola on liiketoiminnan asiantuntija Reddo Partnersissa Rovaniemellä. Yritys tekee mm. rekrytointikonsultointia. Nyt Siivola on oppinut itse ja jakanut yrittäjille tietoa osatyökykyisten henkilöiden työllistämisestä hankkeessa Eduro-säätiön kanssa.

Kun meiltä pyydettiin tarjousta Eduro-säätiön Osatyökykyiset osana avoimia työmarkkinoita -hankkeen kumppanihaun kilpailutukseen, emme aikoneet lähteä mukaan. En uskonut, että referenssimme riittäisivät. Eduro-säätiön projektipäällikkö Elina Ylianttila sai minut kuitenkin hyödyttäisi molempia. Olikin hyvä, että suostuin ja annoimme tarjouksen: ymmärrys täsmätyöllistämisestä on avautunut yhteistyömme aikana.

Aloimme kehittää työpaikoille tarkoitettua työanalyysia. Analyysille oli toimintatavat olemassa, mutta ei lomakkeita, joilla toiminta olisi yhtenäistä ja vertailukelpoista. Tärkeä kysymys oli, mitä tietoja tarvitaan, jotta voidaan tarjota jotakuta henkilöä tiettyyn tehtävään. Tieto on olennainen työvalmentajille, jotka auttavat työnhakijan ja työnantajan tarpeita kohtaamaan. Lomakkeilla etsitään mm. mahdollisia avustavia tehtäviä yrityksissä.

Tein monenlaisia huomioita prosessin aikana, kun jututin yhteensä 50–60 yritystä eri kokoluokista ja eri aloilta.

Olen purkanut huomioitani keskusteluista työnantajien kanssa myyttien avulla. Myytinmurtajan tehtävä ei ole helppo, mutta mielelläni sitä teen!

Myytti 1: Sektorirajat ylittävää yhteistyötä ei tarvita

Yrityksellä voi olla ajatus työllistämisen mallista, mutta johto ei ole osannut ajatella kaikkia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kaikki työnhakijat eivät halua täyttä työviikkoa, vaikka työnantaja helposti niin luulee. Täällä pohjoisessa esim. matkailualalla on pulaa tekijöistä, mutta toisaalta vähäisemmätkin tunnit kiinnostavat työntekijöitä, eli ei kannata hakea tekijöitä vain kokoaikaisiin pesteihin.

Minä olen usein ollut linkkinä hankkeen ja yrityksen kesken eikä aina tarvita muuta. Elina on jatkanut asian hoitamista ja kertonut tarkemmin mm. erilaisista tukimuodoista työnantajille. Eduro-säätiön kaltaisilla tuetun työllistymisen toimijoilla on vahvaa osaamista.

Myytti 2: Yritykset haluavat rekrytoida vain täysin työkykyisiä ihmisiä

Sanoisin, että tällaista ajattelutapaa ja ennakkokäsityksiä on, mutta usein on mahdollista herättää kiinnostusta ja muokata asenteita. Palkkatuki voi olla kimmoke työllistää. Itsekin olen sitä hyödyntänyt. Näen palkkatuen siltana pidempään työsuhteeseen.

Rekrytointi on haastavaa ja käytännöt jäykkiä. Kun palkkatuki on nyt uudistumassa, tulee toivottavasti joustoja työnantajalle. Olisi parannus palkkatuen ehtoihin, jos työntekijän lyhyempi kuin vähintään vuoden kestänyt työttömyys mahdollistaisi tuen. Tosiasia on, että työnantaja pelkää, että jos ihminen on ollut kauan työttömänä, rekrytointi on riski. Tieto jostain tuesta eri sivuilla ei vielä kerro paljon. Harva yrittäjä ehtii ja jaksaa perehtyä asiaan ja siihen, miten tukea voi saada. Aktiivisella lähestymisellä ja myyntiotteella olen saanut tulosta aikaan, eli keskustelujemme ansiosta he ovat hakeneet ja käyttäneet esim. palkkatukea.

Myytti 3: Yrittäjä tuntee osatyökykyisten henkilöiden työllistämisen hyödyt

Ei, yrittäjä ei tunne tukiviidakkoa eikä aina osaa ajatella työhyvinvointia. Myös säästöjen syntyminenkin voi olla vierasta! Tuon esiin, että kannattaisi kartoittaa ns. piilotehtäviä, joita nykyisen henkilöstön ei kannata tehdä ja jotka eivät ole heille mielekkäitä. Ne voivat olla raskaita tai yksitoikkoisia, mutta eivät kaikille.

Korostan osa-aikaisessa ja/tai osatyökykyisten työllistämisessä täsmätehtäviä, eli tehtävien ja hlöiden on oltava toisilleen sopivia. Toisena tulee yrityksen ja henkilön ”mätsäys” ja niin sanottu turvallisuus tehtävässä eli sen on oltava sekä sopivan vaativaa että riittävän helppoa tekijälle.

Olen kokenut olevani hyödyksi Osatyökykyiset osana avoimia työmarkkinoita -hankkeessa, koska kontaktointi on usein helpompaa yrittäjältä toiselle kuin esimerkiksi hanketyöntekijältä yritykselle. Sormia napauttamalla rekrytointi ja sen moninaisuuden esiintuominen ei silti onnistu. Se voi vaatia useita työkokeiluja yhdessä yrityksessä ja tehtävässä.

Itse koen tietäväni nyt enemmän osatyökykyisten työllistämisen mahdollisuuksista, ja minä puolestani olen saanut ajettua yritysnäkökulmaa tuettuun työllistymiseen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Kati Savela-Vilmari ja Eetu Kuisman albumi

Eetu Kuisma tähtää Pariisin paralympialaisiin vuonna 2024. Hän valmentautuu Turkuun perustetussa Paraurheilun valmennuskeskuksessa. Jalkapallosta yleisurheiluun vaihtanut Kuisma on töissä Ammattiopisto Spesiassa, joka on yksi valmennuskeskuksen yhteistyökumppaneista.

Turkulainen Eetu Kuisma on urheillut aktiivisesti lapsesta asti. Aluksi lajina oli jalkapallo, neljä vuotta sitten hän aloitti yleisurheilun. Turunseudun kenttäurheilijoissa valmentajaksi tuli Janne Keränen, ja parivaljakon yhteistyö on jatkunut siitä saakka.

Kimmokkeen yleisurheiluun ja siinä huipulle tähtäämiseen nuorimies sai veljeltään, kun he katselivat vuoden 2016 paralympialaisia. Veli totesi, että Eetu voisi olla jonain vuonna mukana. Kuismalla on synnynnäinen toispuolihalvaus.

Hyvin nopeasti omiksi lajeiksi nousivat pikajuoksu ja pituushyppy. Kehittyminen oli lennokasta, motivaatiota ja sinnikkyyttä treenaamiseen riitti. 

Kuisma valmistui vuonna 2018 nuoriso-ohjaajaksi. Hän ehti työskennellä ensin muualla, kunnes loppuvuodesta 2019 aloitti Ammattiopisto Spesiassa vaikeasti vammaisen opiskelijan koulunkäyntiavustajana. Työaika on 30 tuntia viikossa, mikä on hänelle sopivasti. Aikaa ja energiaa jää myös treeneihin, viisi kertaa viikossa.

Paraurheilun valmennuskeskus Turkuun  

Turkuun perustettiin syksyllä 2021 Paraurheilun valmennuskeskus, jossa ovat mukana Ammattiopisto Spesia, Paralympiakomitea, Turun Seudun Urheiluakatemia ja Turunseudun kenttäurheilijat. Keskus oli ollut vuosia Janne Keräsen haave. Valmennuskeskusta oli suunniteltu Spesiassa (silloin Bovallius-ammattiopisto) jo reilut kymmenen vuotta aiemmin, mutta se jäi silloin toteutumatta.

Kun lehtori, erityisopettaja Tea Järvinen palasi virkavapaalta syksyllä 2021, keskuksen valmistelu ja perustaminen etenivät vauhdikkaasti. Järvinen on ollut kilpaurheilijana ja valmentajana.

– Yhdenvertaisuuden edistäminen urheilussa on aina ollut itselleni tärkeää. Haluan olla mukana mahdollistamassa polkua lahjakkaille urheilijoille, joilla on jokin vamma, Järvinen sanoo.

Spesian opiskelijoista on valmennuskeskuksessa neljä valmennettavaa. Valmennukseen osallistuminen on osa opiskelijoiden opintoja. Osallistumalla harjoituksiin aktiivisesti he kerryttävät osaamispisteitä.

– Valmennuskurssien arvioinnit muodostuvat minun ja Jannen yhteisnäkemyksestä. Janne vastaa valmennuskeskuksen harjoituksista, mutta käyn säännöllisesti seuraamassa niitä.

Valmennuskeskuksen piirissä on kaikkiaan 17 urheilijaa, ja lajikirjo on jääkiekosta yleisurheiluun, keilauksesta triatloniin. Vastaavia valmennuskeskuksia, joissa olisi yhtä laaja kumppanuuspohja, ei Suomessa ole muita.

– Paraurheilijat ovat keskimäärin iäkkäämpiä kuin vammattomat urheilijat aloittaessaan, ja tähän valmennukseen osallistuminen on monelle hyvä ponnahduslauta kilpaurheiluun, Järvinen sanoo.

Kilpaurheilu tukee jaksamista ja kehittää sosiaalisia taitoja

Järvinen ja Keränen ovat todistaneet valmennettavissa tapahtuvia muutoksia muutoinkin kuin urheilussa. Sosiaalinen kasvu, itsevarmuus ja yhteenkuulumisen tunne vahvistuvat ja näkyvät valmennettavissa. Myös vanhemmilta ja urheilijoiden henkilökohtaisilta valmentajilta tulee myönteistä palautetta.

Eetu Kuisma arvioi, että urheileminen auttaa häntä jaksamaan ja voimaan muutenkin hyvin. Tea Järvisen mukaan nuorestamiehestä näkee säntillisen urheilun vaikutukset monin tavoin.

– Eetulla on hyvät sosiaaliset taidot ja ymmärrystä avustettavan opiskelijan tarpeista, ja häneen voi luottaa. Uskon, että kilpaurheilussa mukana olo vaikuttaa näihin ominaisuuksiin.

Kuisman tavoite on tulla valituksi vuoden 2024 paralympialaisiin Pariisissa. Seuraavista kisoista vuonna 2028 hän toivoo mitalia.

– Olen päässyt kilpailuihin ja leireille Euroopassa ja mm. Dubaissa, ja ne ovat olleet hienoja kokemuksia. Haaveilen, että oman urheilu-urani jälkeen kouluttautuisin erityisliikunnanopettajaksi tai liikuntaneuvojaksi. Voisin myös asua talvisin ulkomailla, hän miettii.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2022.

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: Pixabay

Kymenlaaksosta aluevaltuutetuksi valittu Inka Häkkinen on 39-vuotias sote-ammattilainen. Hänellä
on useita sosiaali- ja terveysalan tutkintoja ja hän on työskennellyt alan eri sektoreilla koko aikuisikänsä. Aluevaltuutetun tehtävästä hän kiinnostui, koska koki omaavansa koulutuksen ja kokemuksen perusteella saatua kokemusta ja näkökulmaa aluevaltuuston työskentelyyn.

Häkkisellä on jonkin verran tietoa osatyökykyisten työllistämiseen työllistämiseen liittyvistä asioista. Hän kuitenkin kokee, että tarvitsisi asiasta vielä lisätietoa. Hän uskoo, että tilanne on sama monen muun aluevaltuutetun osalta. Työllistämistä edistävien järjestöjen toimintaa Häkkinen tuntee huonosti, mutta hänen omassa valtuustoryhmässään on järjestötyötä hyvin tuntevia. Hän uskoo, että heidän asiantuntemuksensa on hyödyksi järjestöyhteistyöhön liittyvissä asioissa.

Inka Häkkisen mielestä järjestöjen rooli on merkittävä hyvinvointialueen toteutuksessa. Kymenmaan alueellakin palvelujen järjestämiseen varattu rahoitus pienenee. Tästä syystä huomio on keskitettävä erityisesti ennaltaehkäiseviin ja terveyttä ja hyvinvointia edistäviin palveluihin. Näiden toteuttamisessa järjestöjen merkitys yhdessä hyvinvointialueen kanssa on suuri.

– Mielestäni työllisyys on suuri osa yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointia. Työllisyys liittyy kiinteästi taloudelliseen toimeentuloon, sosiaaliseen pääomaan ja merkityksellisyyden kokemiseen. Meidän täytyy siis huolella huomioida myös työllisyyttä edistävät järjestöt. Koen niiden olevan tärkeässä roolissa erityisesti ennaltaehkäisevinä ja terveyttä edistävinä toimijoina, Häkkinen toteaa.

Järjestöjen tulisikin olla aktiivisesti yhteydessä alueensa päättäjiin ja toimielimiin, jotta ne saisivat toimintaedellytyksensä turvattua muutoksessa. Järjestöjen pitäisi tuottaa toiminnastaan selkeää ja helppolukuista tietoa. Tällöin uusien asioiden ja toimintojen kanssa painivien päättäjien olisi mahdollisimman helppo saada oleelliset tiedot järjestöistä ja niiden toiminnasta.

Inka Häkkinen aikoo ensimmäiseksi paneutua osatyökykyisten työllistämisasioihin, ja hankkia tietoa ja kontakteja. Hän toimii hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunnan puheenjohtajana ja kokee järjestöjen olevan erityisen tärkeä osa tämän sektorin toimintaa.

– Kutsumme varmasti järjestöjen edustajia esittelemään toimintaansa ja kertomaan sen vaikuttavuudesta hyvinvointialueen toiminnan näkökulmasta, hän kertoo.

Kymenlaaksossa on järjestöt otettu aktiivisesti mukaan hyvinvointialueen kehittämiseen. Inka Häkkisen terveiset muille hyvinvointialueille ovat:

– Haluan sanoa, että olkaa avoimia ja aktiivisia järjestöjen suuntaan toimintoja miettiessänne ja järjestäessänne. Järjestöiltä saatava tieto, taito ja tuki ovat olleet korvaamattomia jo kuntien toimintoja järjestettäessä ja ovat sitä aivan varmasti myös hyvinvointialueille.

Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhdyspintatyö

Sannariikka Grönfors (kätilösairaanhoitaja YAMK) on työskennellyt viimeiset 10 vuotta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu-, kehittämis- ja tietohallintotehtävissä julkisella sektorilla. Nyt hänen työajastaan vie 80 % Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valmisteluorganisaation HYTE ja yhdyspinnat -projektien vetäminen.

Yhdyspintatyössä järjestöt otetaan tasavertaisina kumppaneina mukaan kehittämään asukkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistyötä. Tällä hetkellä olemme käsitelleet pääasiassa rakenteita ja olemme halunneet varmistaa paikan järjestötoimijoille.

– Järjestöjä on työssämme edustanut järjestöjen yhteistoimintaelin HyTe ry. Olemme työstäneet asioita sidosryhmiemme (ml. alueemme kunnat) kanssa erilaisissa verkostoissa ja työpajoissa. Valmistellut asiat esitellään valmistelu- ja sote-johtajille ja johtoryhmälle sekä hyvinvointialueen päätöksentekoelimissä ja alueen kuntien johtajille. Järjestöavustuksista järjestetään oma keskustelutilaisuus järjestöille. Yhdyspintatyöskentelyllä tavoittelemme kustannusten kasvun hillitsemistä sekä toimivia rakenteita ja yhteisiä toimintamalleja verkostojohtamisessa.

– Järjestötoimijat tekevät arvokasta työtä paikkaamalla aukkoja lakisääteisessä palveluverkossa. Edistätte tärkeällä työllänne alueemme asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta – siksi työnne on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää, toteaa Grönfors.

Voit tiedustella hyvinvointialueesi tilannetta alueesi Järjestöjen sote-muutostuen järjestöasiantuntijalta.

Löydät järjestöasiantuntijat Järjestöjen sote-muutostuen sivuilta.

Artikkelit on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extralehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Ruut Uurtimo
Kuvat: Pixabay

Järjestöjen rooli työllisyydenhoidossa on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Kehitykseen ovat vaikuttaneet niin ideologiset painopisteet kuin talouden suhdanteetkin. Nyt järjestöjä tarvitaan turvaamaan palvelut myös vaikeammassa työmarkkina-asemassa oleville.

Erityisesti 1960–1970-luvuilla sosiaalipolitiikassa oli vallalla valtiokeskeinen ajattelu. Tuolloin hyvinvoinnin takaaminen nähtiin hyvinvointivaltion tehtävänä. Samaan aikaan järjestötoimintaa siirrettiin valtion ohjaukseen, ja kunnat ottivat usein järjestöjen toimintoja hoitaakseen. Lisäksi järjestötoiminnan legitimiteetti kärsi: toimintaa saatettiin jopa rinnastaa köyhäinhoitoon, holhoavaan hyväntekeväisyyteen.

1980- ja 1990-luvut toivat mukanaan uudenlaisia käänteitä. 1980-luvulla Uuden julkisjohtamisen opit kasvattivat suosiota. Kehityksessä korostuivat muun muassa yksityisen sektorin toimintamallien ja markkina-ajattelun tuominen julkisen sektorin organisaatioihin. Myös hallinnon paikallistaminen nähtiin keinona lisätä julkisen sektorin joustavuutta ja reagointikykyä.

Yhtäaikaisesti uudistusten kanssa Suomi kuitenkin oli ajautumassa syvään talouden lamaan. Tilanteessa, jossa työttömyys oli korkeaa, hyvinvointipalvelujen tarve kasvavaa ja valtion budjetti alijäämäinen, kohdistettiin katse järjestösektoriin. Järjestöjen nähtiin voivan tarjota työpaikkoja ja kykenevän tukemaan syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä takaisin työmarkkinoille.

Järjestöt tukevat vaikeimmassa asemassa olevia

Viimeisempänä julkista hallintoa koskevana virtauksena alan kirjallisuus on esittänyt Uuden julkisen hallinnan. Tässä suuntauksessa markkinoiden sijaan korostuu laajan toimijajoukon verkostomainen työskentely ja paikallisten resurssien hyödyntäminen. Käynnissä olevia kuntakokeiluja sekä päätöstä siirtää TE-palvelut kunnille vuonna 2024 voi pitää esimerkkinä Uuden julkisen hallinnan mukaisesta uudistuksesta. Tavoitteena on muun muassa tarjota asiakaslähtöisempää palvelua hyödyntämällä paikallisia voimavaroja entistä tehokkaammin. Työllisyys on yhteiskunnallinen tehtävä, jonka edistämisessä monialaisuus ja monisektorisuus ovat olennaisia.

Käynnissä olevat muutokset sisältävät kuitenkin vaaran paikkoja. Työllisyydenhoidon arvioinnissa painotetaan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllisyyspalvelujen piirissä on kuitenkin paljon ihmisiä, joiden matka avoimille työmarkkinoille on pitkä. Lisäksi osa heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien tarvitsemista palveluista siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. On tärkeää varmistaa, että myös haavoittuvassa asemassa olevat säilyttävät mahdollisuuden työllisyyttä ja osallisuutta edistäviin palveluihin, eikä siiloja synny.

Työllisyyttä edistävät järjestöt ovat tässä tärkeässä roolissa.

Osana Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hanketta on puhelimitse kerätty haastatteluaineistoa järjestöjen edustajilta useilta kuntakokeilualueilta. Haastatteluissa järjestöjä on pyydetty kuvaamaan omin sanoin toimintansa vaikutuksia.

Vaikuttavuuden kuvaamiseksi hankkeessa on tutustuttu sosiaalisen laadun malliin ja indikaattoreihin, joita on koostettu Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – PROMEQ -hankkeessa. Prosessin pohjalta syntyi neljä väittämää työllisyyttä edistävien järjestöjen toiminnan vaikutuksista.

1: Järjestöt tarjoavat paikkoja sosiaaliselle valtaistumiselle

Keskeisenä vaikutuksena on elämänhallinnan vahvistuminen. Päivärytmi normalisoituu ja jaksaminen sekä fyysinen terveydentila kohenevat mielekkään tekemisen kautta. Asiakas pystyy tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja vahvistamaan minäpystyvyyttään. Itseohjautuvuus kasvaa, kun tieto erilaisista mahdollisuuksista lisääntyy.

Useissa järjestöissä toimintaa on opinnollistettu, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus kouluttautua toiminnan lomassa.

Monissa järjestöissä on lisäksi useita eri työtehtäviä koottuna saman katon alle. Asiakas voi kehittää taitojaan haluamissaan tehtävissä. Mahdollisuus käyttää karttuneita taitoja etenemällä uusiin tehtäviin lisää motivaatiota ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.

2: Järjestöissä edistetään sosiaalista osallisuutta

Työllisyyttä edistävien järjestöjen tavoite on tukea kohti avoimia työmarkkinoita tai opintoja. Tähän järjestöillä on käytössään erilaisia palveluita, kuten kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeilupaikkoja, palkkatukityötä ja työhönvalmennusta. Työmarkkinaosallisuuden edistäminen on näin ollen työllisyyttä edistävien järjestöjen ydintehtäviä.

Keskeinen vaikutus on sosiaalinen vahvistuminen. Useilla asiakkailla on taustalla eristäytyneisyyttä. Järjestön tarjoama yhteisö vähentää yksinäisyyttä. Järjestöissä pääsee harjoittelemaan ja vahvistamaan sosiaalisia taitoja. Järjestö tarjoaa paikan, jossa tulla kuulluksi ja kokea itsensä merkitykselliseksi.

3: Järjestöt rakentavat yhteiskunnan koheesiota

Olennainen vaikuttavuuden lähde on lämmin ja välittävä ilmapiiri. Monilla asiakkailla on taustalla esimerkiksi kiusaamisen kokemuksia. Turvallinen, erilaisuuden hyväksyvä tila lisää luottoa ihmisiin. Vertaistuki on yksi järjestöjen toiminnan vahvuuksista. Muilta saatu kannustus tukee asiakasta eteenpäin.

Julkisiin toimijoihin verrattuna hallintojärjestelmä ja lait asettavat vähemmän rajoitteita järjestöjen toiminnalle.

Järjestöt voivat tarjota tukea joustavasti vastaamaan asiakkaan tarpeisiin, joutumatta käännyttämään asiakasta toisen toimijan puoleen. Järjestöt usein tukevat asiakasta myös avun saantiin esimerkiksi terveydenhuollosta.

4: Järjestöt ovat keino sosioekonomisen turvallisuuden vahvistamiseen

Työllisyyttä edistävien järjestöjen yhtenä ydintavoitteena on tukea asiakasta eteenpäin avoimille työmarkkinoille ja opintoihin. Näin ollen järjestöt edistävät välillisesti myös toimeentulon turvaamista.

Järjestöt paikkaavat julkisen sektorin palveluvajetta esimerkiksi sosiaalipalveluissa. Järjestöissä tarjotaan tukea ja palvelua, jollaista julkinen sektori ei järjestä tai järjestää riittämättömin resurssein. Järjestöillä on olennainen rooli palvelujen ja tukitoiminen takaamisessa jokaiselle kansalaiselle.

Artikkeli on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extra-lehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: Saila Lampela, Nuorten Ystävät

Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan työhönvalmennuksella oli merkittävä rooli Timo Veijasen työllistymispolulla, kun hän tapaturman jälkeen hakeutui takaisin työelämään. Hänen polkunsa kulki klubitalotoiminnasta työharjoittelujaksojen kautta palkkatuettuun työhön.

Timo Veijanen loukkaantui tapaturmaisesti 15 vuotta sitten. Hän kuntoutui hyvin, mutta joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle aivovamman vuoksi.

Veijanen tuli Klubitalo Roihulaan vuonna 2013. Hän osallistui Roihulan työpainotteiseen päivään useana päivänä viikossa ja haaveili paluusta työelämään. Vuonna 2015 hän pääsi työhönvalmentajan tuella työharjoitteluun Caritas-säätiölle ja sen jälkeen työssäoppimisjaksolle Prismaan. Näiden jälkeen Veijanen jäi noin viideksi vuodeksi koti-isäksi, mutta kävi Klubitalolla edelleen viikoittain.

– Klubitalon tuki on ollut hyvä juttu. Näiden yhdeksän vuoden aikana olen täällä Klubitalolla saanut kavereita, ystäviä, paljon vertaistukea. Työhönvalmentaja on ollut minun tuki ja turva, Timo Veijanen kertoo.

Työhönvalmentaja apuna työllistymispolulla

Yhdessä työhönvalmentaja Saila Lampelan kanssa alettiin etsiä harjoittelupaikkaa. Eläkkeen vuoksi harjoittelua ei voitu toteuttaa TE-toimiston kautta, mutta Nuorten Ystävien oma harjoittelusopimus mahdollisti sen. Veijanen pääsi toiveensa mukaisesti työkokeiluun hautausmaalle vuonna 2021. Kokeilu kesti kolme kuukautta.

Työhönvalmentaja kävi työpaikalla noin kerran viikossa katsomassa, että kaikki menee hyvin. Samalla seurattiin työssäjaksamista ja sitä, etteivät kaikki voimat menneet työn tekemiseen. Jakson jälkeen todettiin, että Veijanen voisi lähteä työelämään.

– Oli hyvä olla töissä siellä, Timo Veijanen toteaa. Lapin Keskussairaalan kuntoutusohjaajalta varmistettiin, että työ tukee Veijasen kuntoutumista, ja syksyllä 2021 hän alkoi itsenäisesti etsiä töitä. Hän saikin palkkatuetun työpaikan Niemelän Autosta kahdeksi vuodeksi. Hän tekee töitä viitenä päivänä viikossa, max. 3,5 tuntia päivässä.

Saila Lampela kävi Veijasen työpaikalla aluksi kerran viikossa, mutta nykyään käyntejä on harvoin. Veijanen tietää, että voi aina pyytää apua työhönvalmentajalta. Työhönvalmentaja tukee myös työnantajaa, mikäli siihen on tarvetta.
– Se, että Timo on nyt palkkatöissä, on aivan mahtava juttu, työhönvalmentaja Saila Lampela toteaa.

Timo Veijanen on ajatellut, että alkaa etsiä uutta työpaikkaa, jos nykyinen työ ei jatku.

Timo Veijasen viesti päättäjille: Hyvät päättäjät: Klubitalo on minulle pysäkki, jonne voi mennä ja tulla. Siellä autetaan aina, siellä ollaan ystävällisiä. Päättäjät, eläkkeellä olevatkin voivat antaa panoksensa työelämään, jos saavat tarvittaessa tukea.

Artikkeli on julkaistu aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Järjestövoimaa alueelliseen työllistämiseen -Extralehdessä 1/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)