Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: Marika Westergård

Satakunnan yhteisökeskus on maakunnallinen järjestötalo, jolla on kolme perustehtävää: järjestöjen keskinäisen yhteistyön edistäminen, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyön edistäminen ja järjestötoiminnan kehittäminen. Yhteisökeskuksessa on vuokralla 12 eri toimijaa, minkä lisäksi noin 150 toimijaa käyttää talon kokoustiloja vuosittain. Tilat ovat kaikkien satakuntalaisten käytössä.

– Kauhukuvamme on, että järjestötalo olisi pelkkä huoneistohotelli. Muuttohässäkästä huolimatta talon toimijoiden kesken on ollut puhetta, että yhteistyön edistäminen on helppoa, kun ihmisiä tapaa päivittäin työpaikallaan, kertoo Yhteisökeskuksen toiminnanjohtaja Milja Karjalainen.

Satakunnassa järjestöillä on pitkät yhteistyöperinteet, joten järjestöt on otettu vahvasti mukaan maakuntavalmisteluun.

– Keskusteluyhteys oli helppo luoda, kun maakunnalla oli jo aiempaa kokemusta siitä, että se voi keskustella kattavasti eri järjestöjen kanssa. Siksi maakunta ei joutunut valitsemaan paria toimijaa, joiden kanssa keskustella.

Tavoitteet ja resurssiviisaus yhteistyön määrittäjänä

Karjalainen korostaa, että yhteistyön pitää rakentua tavoitteiden ympärille. Tavoitteisiin päästään paremmin, kun kootaan toimijaverkosto. Tällöin ihmisiä ja kohderyhmiä pystytään auttamaan kokonaisvaltaisemmin.

– Harva organisaatio on riittävän laaja-alainen ja toiminta niin kattavaa, että pystyisi yksin tekemään kaiken tarpeellisen ihmisten tai tietyn kohderyhmän hyvinvoinnin eteen.

– Järjestöjen ei kannata yrittää tehdä kaikkea mahdollista. On viisaampaa kutsua mukaan toimijoita, jotka osaavat valmiiksi tehdä jonkin asian hyvin tai paremmin kuin itse, Karjalainen toteaa.

Maantieteellinen kattavuus yhteistyön lähtökohtana

Satakunnassa maakunta- ja sote-uudistusten valmistelussa on lähdetty liikkeelle siitä, että satakuntalaiset saavat aiempaa oikea-aikaisempia ja paremmin yhteen sovitettuja palveluita.

– On tärkeää, että kaikilla satakuntalaisilla on mahdollisuus saada samat palvelut asuinpaikasta riippumatta. Erityisesti maantieteellisen kattavuuden saavuttaminen vaatii yhteistyötä, Karjalainen huomauttaa.

Yhdessä seitsemän mielenterveys- ja päihdejärjestön kanssa Yhteisökeskus on suunnitellut hankekokonaisuutta, jonka tarkoituksena on lisätä maantieteellistä kattavuutta.

– Aluksi kartoitimme nykytilan eli mitä kukin toimija tekee, keille ja missä päin maakuntaa. Tällöin näimme aukkokohdat maantieteellisesti ja sisällöllisesti. Tämän jälkeen sovimme, mitä kukin tekee jatkossa.

Yhteistyön rakentamisen resepti

Yhteistyön pitää olla kaikkien näkökulmasta kannattavaa tai hyödyllistä.

– Aika harvassa ovat ne syyt, miksi yhteistyö ei olisi kannattavaa jonkin kohderyhmän näkökulmasta.

– Usein tarvitaan ulkopuolinen taho, puolueeton koordinaattori, jolla on riittävästi ymmärrystä tarvittavista toimista. Toki yhteistyö voi toimia niinkin, että joku edunsaajista tai toteuttajatahoista lähtee edistämään yhteistyötä. Se ei kuitenkaan välttämättä ole paras lähtökohta toiminnalle.

Avoimuus ja rehellisyys ovat merkittävässä asemassa yhteistyön edistämisessä.

– Jokaisen on oltava oikeasti valmis tarkastelemaan omaa toimintaansa ja miettimään omia intressejään rehellisesti. Lisäksi tarvitaan rehellisyyttä keskinäisessä kanssakäymisessä. Yhteistyöverkoston jäsenten täytyy pystyä tunnustamaan muiden asiantuntemus ja sietää eriäviä näkemyksiä.

Yhteistyön edistämisen pitää tapahtua tasapuolisesti, kaikki huomioon ottaen.

– Oma etu syntyy yhteisen edun kautta, kiteyttää Karjalainen.

Vates-säätiö mukana yhteistyössä

Yhteisökeskus on koonnut myös työ- ja toimintakykyä ja työllistymistä edistäviä järjestöjä. Näiden osalta on tehty nykytilan selvitys ja kartoitettu, mitä järjestöiltä toivotaan tulevaisuudessa, jotta ne osaavat vastata maakunnan tarpeisiin.

– Vastausten perusteella olemme järjestämässä järjestöille koulutusta yhteistyössä Vatesin kanssa.

Vates lisännyt alueellista toimintaa

Kehittämisen koordinaatiohanke (KeKo) on STEA-rahoitteinen Vatesin hallinnoima kolmevuotinen hanke (2017-2019). Tavoitteena on koota yhteen erityisesti järjestöjä kehittämään työllistymisen tukeen liittyvää yhteistyötä. Hankkeessa on tarkoitus rakentaa Vatesiin alueellisen työn malli.

Tähän tarvitsemme eri puolelle Suomea yhteyshenkilöitä, niitä aktiivisia toimijoita, jotka voivat olla apuna nostamassa esiin paikallisia tarpeita kehittämistyön tueksi.

KeKo tekeekin 2019 tiivistä yhteistyötä Vatesin muun kehittämistyön kanssa, jotta työ ehditään jalkauttaa osaksi säätiön toimintaa. Keräämme yhteistyön esimerkkejä ja levitämme niitä kaikkien hyödynnettäväksi.

Artikkeli on julkaistu joulukuussa 2018 Kyvyt käyttöön Kehittyvä työ -extralehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Ammatillisen koulutuksen reformi toi mukanaan mm. osaamisperustaisen koulutussopimuksen ja se haastaa toimijoita laajenevaan työnantajayhteistyöhön. Vatesin kehittämistyön kannalta keskiössä ovat sekä opintojen aikana saatavat tukimuodot että eri siirtymävaiheiden tuki ja käytettävissä olevat palvelut.

Seuraavissa artikkeleissa pohditaan, mitä uudistukset merkitsevät sekä tavallisissa että erityisammattioppilaitoksissa. Miltä kokonaisuus näyttää uudistusten tultua voimaan. Suuri osa tukea tarvitsevista opiskelijoista kuitenkin opiskelee tavallisissa ammatillisissa oppilaitoksissa.

Uusi, erityinen Amis (siirtyy jutussa ko. kohtaan)
Opetusneuvos, KT Kaisa Räty, Opetushallitus

Uusi ammatillinen koulutus on mahdollisuuksien tulevaisuus (siirtyy jutussa ko. kohtaan)
Palveluesimies / Opiskelijapalvelujen esimiehet, Koulutuskuntayhtymä Keuda

Uusi, erityinen AMIS

Kuva viherrakentamisesta: Keuda

Laki tarjoaa meille hyvät mahdollisuudet kehittää ammatillisessa koulutuksessa tarjottavaa tukea ja ohjausta siten, että jokainen opiskelija saa tarvitsemansa tuen. Yhteisenä haasteena on se, että tuki tarjotaan tasalaatuisesti ympäri maata kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa.

Opettajia ja kouluttajia tuleekin jatkuvasti kouluttaa tukemaan erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita ja kehittää erityisopettajien joustavaa konsultaatiota näissä kysymyksissä. Tuen vieminen myös työpaikoille sekä panostaminen erityistä tukea tarvitsevien työllistymisen tukemiseen kaipaa vielä yhteistä kehittämistyötä.

Suurin osa erityistä tukea tarvitsevista nuorista valitsee ammattikoulun perusopetuksen jälkeen. Vuoden 2018 alusta tuli voimaan uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö, joka perustuu asiakaslähtöisyyteen ja osaamisperustaisuuteen.

Aiempi osaaminen tunnistettava

Jokaisen ammatilliseen koulutukseen osallistuvan aiempi osaaminen pyritään tunnistamaan ja mahdollinen osaamisen hankkiminen suunnitellaan aiemman osaamisen mukaan. Lisäksi yksilöllisen, henkilökohtaistetun suunnitelman laatimiseen vaikuttaa opiskelijalle sopiva tapa opiskella ja oppia. Joku hyötyy enemmän opettajajohtoisesta opiskelusta oppilaitoksen monipuolisissa oppimisympäristöissä, kun taas toinen opiskelija lähtee suoraan hakemaan osaamista työelämästä. Näin jokaisen opiskelijan koulutus on yksilöllinen, hänelle henkilökohtaisesti suunniteltu. Tämä sopii hyvin erityispedagogiseen perinteeseen, jossa jokainen etenee yksilöllisesti omien edellytystensä ja valmiuksiensa mukaisesti.

Osaamisperustaisuutta tarkastellaan usein niiden opiskelijoiden näkökulmasta, joilla on aiempaa osaamista. Toisaalta osaamisperustaisuus voidaan nähdä erityisen tuen näkökulmasta mahdollisuutena hankkia osaamista omaan tahtiin, niin tuetusti ja ohjatusti kuin on tarpeen, ja osaaminen on mahdollista osoittaa, kun on sen omien valmiuksiensa mukaan saavuttanut. Opiskelijan on mahdollista myös keskittyä vain tutkinnon osan tai osien suorittamiseen, jos koko tutkinnon suorittaminen tuntuu liian haastavalta.

Itseohjautuvuuskin tarvitsee tukea

Uusi ammatillinen koulutus on saanut kritiikkiä siitä, että se vaatii opiskelijaltaan suurta itseohjautuvuutta entisen aikuiskoulutuksen tapaan. Erityisopettajana kuitenkin näen, että nyt on aika pysähtyä miettimään, miten itseohjautuvuuden kehittymistä tuetaan: millaiset opiskelujärjestelyt ja millainen oppimisympäristö tukee itseohjautuvuuden kehittymistä.

On liikaa vaadittu, että peruskoulusta tuleva erityistä tukea tarvitseva opiskelija olisi tullessaan itseohjautuva. Mutta ammatillisen koulutuksen tavoitteena on, että valmistuva ammattilainen toimii itseohjautuvasti toimiessaan ammatissaan.

Kaisa Räty
opetusneuvos,
KT, Opetushallitus

Kuva: Niina Rodionoff/Opetushallitus

Uusi ammatillinen koulutus on mahdollisuuksien tulevaisuus

Kuvat: Keuda

Uusi ammatillinen koulutus antaa mahdollisuuden joustaviin opintopolkuihin yksilön näkökulmasta. Koulutuksen järjestäjänä me voimme tarjota sellaisia tutkinnon osia, jotka ovat oppilaan näkökulmasta mahdollista suorittaa ja jotka johtavat työllistymiseen. Yhteistyö työnantajien kanssa on tiivistynyt ja yhteistyövälineet ovat osittain myös sähköistyneet.

Onnistumisen isona kulmakivenä ovat luovat ratkaisut ja uskallus toimia uudella tavalla. Koulutuksen järjestäjät ovat tehneetkin työtä sen eteen, jotta joustavat opintopolut kunkin tarpeiden mukaan olisivat mahdollisia. Haasteena tässä on meidän kaikkien tunnistama pois oppimisen vaikeus.

Toimintaamme ohjaa rahoitus. Esimerkiksi jotta me koulutuksen järjestäjänä saamme toimintaamme rahoitusta, tulee meillä olla suurempi opiskelijavirtaus kuin aikaisemmin. Opiskelijoidemme tulisi suorittaa tutkintoja ja tutkintojen osia mahdollisimman paljon ja nopeasti. Tavoitteena on myös saada opiskelijat työllistymään tai siirtymään jatko-opintoihin, mikä vaikuttaa rahoitukseen.

Mitä hyvää uudistus tuo erityistä tukea tarvitsevien yksilöllisiin polkuihin? Ei mitään, jos sitä ei osata katsoa uudesta näkö- kulmasta. Me saamme edelleen lisärahoitusta erityistä tukea tarvitsevien kouluttamiseksi. Kaikkien kouluttamisella on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Koulutus takaa yhdenvertaisuuden kokemuksen ja mahdollisuuden olla osa yhteiskuntaa ja hankkia oma elantonsa.

Oppimisen vastuu opiskelijalla

Uusi ammatillinen koulutus haastaa opiskelijat, myös erityistä tukea tarvitsevat ja heidän tukijoukkonsa, ottamaan vastuuta oppimisesta. Ammatillisessa koulutuksessa tarjotaan oppimisen mahdollisuuksia, joihin opiskelijan on itse tartuttava.

Oppimisen ohjausta ja seurantaa tehdään säännöllisesti, mutta oppimisesta vastuu on kuitenkin itse oppijalla. Valinnan mahdollisuuksia ja oppimisympäristöjä on tarjolla enemmän. Valinnoissa ohjataan, mutta kun valinta on tehty, on vastuu ennen kaikkea yksilöllä. Erityisopettajien, opettajien, ohjaajien ja muiden ammattilaisten ohjausta on silti edelleen saatavilla.

Katse kohti työnantajia

Reformi pakottaa meitä tekemään tiiviimpää yhteistyötä työnantajien kanssa. Tämä yhteistyö parantaa kaikkien opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia, mutta etenkin erityistä tukea tarvitsevien kanssa yhteistyön merkitys kasvaa. Ammatillinen koulutus on lähempänä työelämää nyt kuin aikaisemmin.

Meidän koulutuksen järjestäjänä tulee miettiä työnantajien kanssa, millaista osaamista työnantajat tarvitsevat. Sähköisiä järjestelmiä tullaan jatkossa käyttämään yhä enemmän yritysten ja opiskelijoiden kohtaamisen parantamiseksi.

Järjestelmien avulla voidaan määrittää, mitä osaamista kyseinen yritys tarvitsee ja millaisen työntekijän he haluavat. Järjestelmissä on mm. mahdollisuus määrittää halu oppisopimuksen tai koulutussopimuksen solmimiseen opiskelijan kanssa. Keudassa on käytössä tähän tarkoitukseen mm. Tiitus-järjestelmä.

Suomessa työllisyystilanne on tällä hetkellä parempi, mutta osaavan työvoiman vaje joillakin aloilla on työnantajien haasteena. Uuden ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet ja työnantajien tarpeet kohtaavat parhaassa tapauksessa, jos voimme kouluttaa tarpeen mukaisiin tehtäviin suoraan työpaikoilla. Näissä tilanteissa voivat voittajina olla myös erityistä tukea tarvitsevat, jotka tunnetaan usein tunnollisina ja ahkerina työntekijöinä.

Palveluesimies Erja Kärnä, Keuda
palveluesimies /
Opiskelijapalvelujen esimiehet Koulutuskuntayhtymä Keuda

Artikkelit on julkaistu joulukuussa 2018 Kyvyt käyttöön / Kehittyvä työelämä -extrassa  (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti ja kuvat: Anne Korhonen

Yhteistyö Ammattiopisto Liven ja Variston Tokmannin kanssa on alkanut tämän ryhmän kanssa syyskuussa ja jatkuu jouluun saakka. Neljä nuorta – Kalle, Sari, Tommi ja Shumail – opiskelevat Telma-opintoja ja työskentely on osa heidän opintojaan. Nuoret työskentelevät ryhmänä, minkä tarkoituksena on oppia myös ryhmämuotoisen valmennuksen malli, joka tukee nuorten työelämävalmiuksien kasvattamista. Nuoret työskentelevät Tokmannilla kaksi kertaa viikossa kuuden tunnin ajan ohjaajan tuella.

Ryhmästä tukea omiin valmiuksiin

Haastattelukysymykseni keskeyttävät hyvän työskentelytahdin ja osalle ryhmästä keskeytys aiheuttaa hämmennystä.

– Meillä on nämä työtehtävät tässä tekemättä, jutellaan sitten myöhemmin, kommentoi Tommi, yksi nuorista.

Työnteko jatkuu, mieli rauhoittuu ja kysymykset sekä vastaukset löytävät paikkansa työn lomassa. Kaikki ryhmäläiset ovat sitä mieltä, että ryhmämuotoinen työskentely on heille hyvä oppimismuoto työpaikalla.

– Ryhmästä saa aina tukea. On työkaveri aina läsnä, eikä tarvitse tehdä yksin, tiivistävät nuoret Kalle ja Sari.

Opettaja tai ohjaaja on aina läsnä työpaikalla. Joka päivä kahvi- ja ruokatauot vietetään yhdessä henkilökunnan tiloissa. Päivit- täin käydään myös yhteisesti palaute päivän työtehtävistä.

– Välillä ohjaaja kyllä puuttuu liikaa tekemiseen. Siihen, miten pitäisi tehdä ja ohjeistaa työtehtäviä, Tommi nostaa ohjaamisen kysymyksen keskusteluun.

– Työasennot ja -tavat ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. Niihin on hyvä kiinnittää huomiota heti alussa, vastaa Tiina Alkio, Opitaan työhön yhdessä -hankkeen projektikoordinaattori, joka on toiminut koko jakson ajan nuorten kanssa ryhmässä ohjaajana.

Kaikki ryhmäläiset olivat huomanneet, että aluksi jalat kipeytyivät työstä, mutta nyt jaksaa jo paremmin. Kun on ottanut huomioon, miten esimerkiksi laatikoita tulee nostella ja siirrellä, oma keho kiittää.

– Työssä oppimisen aikana tavoitteena on itsenäisen työskentelyn vahvistaminen ja se, että oppii oma-aloitteisesti seuraamaan työnsä tulosta ja kantaa siitä vastuun, lisää Tiina Alkio.

Haaveet ja tavoitteet työelämään ovat nuorella keskiössä

Nuoret opiskelevat ammatillisessa erityisopetuksessa. He tarvitsevat opinnoissa ja työllistymisessä vain hieman enemmän tukea. Tuen tarpeen perusteena voivat olla esimerkiksi oppimisen ja sosiaalisen toiminnan vaikeudet sekä psyykkiset ja fyysiset sairaudet. Silti heillä on aivan samat haaveet ja tavoitteet kuin muillakin nuorilla ja näitä kohti tulisi tukea.

Nuorten suusta vilisee erilaisia toiveita ja vaihtoehtoja tulevaisuudestaan:
Haluaisin olla taksinkuljettaja. Minä suunnittelisin mielelläni pelejä. Olen myös aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Haluaisin perustaa oman kahvilan, jossa voi tarjota erikoiskahveja. Pidän palveluammateista, voisin olla ravintola-alalla.

– Telman opetussuunnitelma mahdollistaa koulutuksen järjestämisen monenlaisissa ympäristöissä. Luokkatiloissa ei tarvitse olla tuntiakaan. Tämä on koulutuskokonaisuuden vahvuus. Aidoista oppimisympäristöistä nuori saa realistista palautetta omista taidoistaan ja tukea omille suunnitelmilleen, Tiina Alkio summaa.

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus (TELMA)

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tavoitteena on kehittää opiskelijan työ- ja toimintakykyä ja tukea mielekkään työn, työtehtävän tai työtoiminnan löytämisessä. Koulutuk sessa opiskellaan itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja. Koulutuksen tavoitteet ja sisällöt rakennetaan yksilöllisesti opiskelijan tarpeiden mukaan. Koulutuksen laajuus on 60 osaamispistettä ja kesto yksilöllisen suunnitelman mukaisesti 1 – 3 vuotta.

Millainen on hyvä työpaikka nuoren näkökulmasta?

• Hyvä työpaikka on ennen kaikkea hyvinvoiva työyhteisö, jossa työkaverit auttavat, tukevat ja innostavat toisiaan.
• Hyvässä työpaikassa autetaan ja neuvotaan toisia ja jokainen huomioidaan, Kalle nostaa tärkeimmät asiat esille.
• Parasta olisi, jos saisi tehdä sitä, missä on hyvä ja mistä tykkää. Kuten vaikka ravintola- työtä, olen hyvä siistimisessä, hän jatkaa.
• Toisaalta paras työpaikka on tämmöinen kuin Tokmanni. Ei täältä malta lähteä kotiin, summaavat nuoret yhteisesti kokemuksiaan.

Mistä asioista muodostuu nuoren mielestä hyvä työpaikka ja työyhteisö?

• siellä autetaan ja neuvotaan toisia
• tervehditään jokaista
• otetaan hyvin vastaan ja huomioidaan
• mielekkäät ja mielenkiintoiset työtehtävät

Hyvä työelämä työnantajan näkökulmasta

• toisten kunnioittaminen
• yhteisöllisyys
• joukkuehenki
• tasavertaisuus

Kaikille tulee antaa mahdollisuus työelämässä

Tähän otsikkoon kiteytyy Variston Tokmannin myymäläpäällikkö Marika Pöntisen ajatus yhteistyöstä Ammattiopisto Liven kanssa. -Kaikille tulee antaa mahdollisuus.

Kun Ammattiopisto Livestä otettiin yhteyttä, ajattelin, että miksi ei. Miksi me emme käynnistäisi yhteistyötä heidän kanssaan? Meillä on aitoa työtä ja tarvetta tekijöille ja heillä motivoituneita opiskelijoita, kertaa myymäläpäällikkö Pöntinen yhteistyön alkumetrejä.

– Tämä ryhmä tuo piristystä kaikille. Heidän ilo tarttuu koko henkilökuntaan ja luo hyvää työilmapiiriä, Pöntinen jatkaa.

– Yhteistyön aloituksesta on hyvä kertoa avoimesti koko työyhteisölle. Ketä meille on tulossa ja mitä he tulevat tekemään.
Näin vältetään mahdolliset kompastuskivet. Nämä nuoret tulevat samoilla periaatteilla, samoin velvollisuuksin ja oikeuksin kuin muutkin. He ovat osa meidän työyhteisöä ja työkavereitamme, kiteyttää myymäläpäällikkö sujuvan yhteistyön kulmakiviä.

Ryhmällä on hyvä olla mukana oma ohjaaja

Yhteistyössä Ammattiopisto Liven kanssa on huomattu, että ryhmällä on hyvä olla mukana oma ohjaaja. Hän antaa ryhmälle arkeen tarvittavaa lisätukea, jota ei olisi välttämättä irrotettavissa olemassa olevasta henkilöstöstä. Kuitenkin Tokmannin oma henkilökunta antaa aina työtehtävät ja ohjeistaa koko ryhmää.

– Tämä ei vaadi työnantajalta mitään erityistä. Kohtele kuin muitakin ja ymmärrä ihmistä, kiteyttää myymäpäällikkö Pöntinen.

– Yhteistyömme Liven kanssa alkoi keväällä 2018. Silloin minuun otettiin yhteyttä. Neuvon kaikkia ottamaan ensin yhteyttä sähköpostitse ja sopimaan tapaaminen. Sähköpostissa on hyvä kertoa tiivistetysti, mitä on tarjoamassa ja minkälaiseen yhteistyöhön on kysymässä mukaan. Tapaamisessa voidaan sitten jatkaa keskustelua. Usein olen niin kiireinen tuolla myymälässä, että jos sopimatta tulee paikalle, saattaa hyvä asia kärsiä huonosta ajoituksesta, ohjeistaa Pöntinen.

Toiveena hyvä työelämä kaikille

– Hyvä työelämä rakentuu toisen kunnioittamisesta, yhteisöllisyydestä ja joukkuehengestä. Näitä asioita toivon olevani rakentamassa tulevaisuudessakin. Suosittelen yhteistyötä lämpimästi koko Tokmannin ketjulle ja muillekin työnantajille, sanoo Pöntinen.

– On hieno tunne, kun aamulla on kiva fiilis mennä töihin ja tavata nämä tyypit. Heistä on oikeasti apua ja on hienoa huomata jo tässä pienessä ajassa, kuinka heidän oma-aloitteisuus ja rohkeus ovat kasvaneet. Toivon, että yhteistyö jatkuu samanlaisena, hän kertoo kokemuksistaan.

Pieni toive hyvästä työelämästä tulee vielä myymäläpäällikön suusta: – Kun ne laitteet ja tekniikka aina toimis, niin ois superfiilis!

Artikkeli on julkaistu joulukuu 2018 Kyvyt käyttöön / Kehittyvä työelämä extrassa (linkki aukeaa uuteen välilehteen) 

TEKSTI: Meeri Riihelä

Ammatillisen koulutuksen reformi on vakiintunut uudistetuksi ammatilliseksi koulutukseksi. Se on muuttanut opiskelujen rakennetta ja korostanut työelämän roolia opintojen aikana. Työssäoppimisen korvannut koulutussopimus on hyvä väylä saada nuoret opiskelijat kiinni työelämään. Miten uudistus näkyy ammatillisessa erityisoppilaitoksessa?

Aikaisemmin suurin osa opiskelijoista oli viimeisen opiskeluvuotensa aikana työssäoppimassa, mutta nyt reformin jälkeen työssä voi oppia koulutussopimuksella erilaisia määriä ja tutkinnon osia. Joku voi suorittaa lähes koko tutkintonsa työelämässä, kertoo Ammattiopisto Liven (aiemmin Keskuspuiston ammattiopisto) rehtori Sirpa Lukkala.

Koulutussopimuksella tarkoitetaan työpaikalla tapahtuvaa opiskelua, jossa opiskelija kartuttaa oman alansa käytännön osaamista ja luo suhteita työelämään. Lukkala näkee koulutussopimuksen erinomaisena polkuna työelämään, sillä koulutussopimustyöpaikka johtaa usein työmahdollisuuteen valmistumisen jälkeen.

Työelämäkeskeisyyden lisäksi reformin tarkoituksena on mahdollistaa opiskelijalle yksilöllinen ja joustava tutkintopolku sekä tarjota enemmän tukea ja ohjausta opintojen aikana. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS), jossa selvitetään opiskelijoiden tavoitteet ja tuen tarpeet.

Työelämäkontaktit tärkeitä

Ammattiopisto Liven työhönvalmentajat, opettajat ja ohjaajat etsivät aktiivisesti uusia työelämäkontakteja sekä huolehtivat, että koulutussopimustyöpaikoilla vastataan opiskelijoiden tuen tarpeisiin. Opettajat voivat esimerkiksi kertoa työpaikoilla, mikä opiskelijan tilanne on ja minkälaisilla mukautuksilla opiskelija voi tehdä hänelle sopivaa työtä.

– Koko henkilöstöllä täytyy olla tuntosarvet pystyssä uusien työelämäkontaktien suhteen. Meillä on noin 600 perustutkinto-opiskelijaa, joista 85–90 prosenttia on opintojensa aikana työelämässä. Tavoitteena on, että kaikki valmistuvat strategiamme mukaisesti täältä töihin, Lukkala toteaa.

Oppilaitoksen tuesta huolimatta haasteena on löytää työpaikkoja, joissa ymmärretään vaativan erityisen tuen tarve. Monet yritykset haluavat kuitenkin kantaa yhteiskunnallista vastuuta ja ottavat työpaikalle opiskelijoita ammatillisista erityisoppilaitoksista, joiden opiskelijoiden voi Lukkalan mukaan olla vaikeampi työllistyä kuin yleisopetuksessa opiskelevien.

– Esimerkiksi Yle ottaa kesätöihin joka vuosi viisi Liven opiskelijaa ja SOL:n kanssa tehdään paljon hyvää yhteistyötä.

Vanhempien asenteet vaikuttavat

– Vanhemmat eivät aina hyväksy sitä, että oma lapsi hakee erityisoppilaitokseen. Tällöin nuori jää ilman tarvitsemaansa tukea, Lukkala harmittelee.

Vaikka opiskelija pärjäisi jotenkuten yleisopetuksessa, se ei välttämättä ole nuoren oppimisen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Erityisoppilaitokset voivat tukea ja ohjata opiskelijoitaan yleisiä ammattioppilaitoksia enemmän, mikä helpottaa opiskelijan työnhakua ja työllistymistä.

– Meiltä saa vahvistusta omaan ammattiin ja itsetuntoon. Erilaisuuden kunnioittaminen ja toisten hyväksyminen ovat tärkeä osa arvomaailmaamme. Meille voi tulla sellaisena kuin on. Kun työyhteisössäkin huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet, saadaan hyviä työntekijöitä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

TEKSTI JA KUVAT: Meeri Riihelä

Ammattiopisto Liven (aiemmin Keskuspuiston ammattiopisto) opiskelija Nora Holmberg, 19, kertoo Yleisradion Mediatalon kahvilassa kesätöistään Yle Oppimisessa. Hänellä on kaksi omaa projektia. Toinen on kiusaamista käsittelevä video ja toinen on animaatio siitä, kuinka verkkokeskustelu voi yltyä vihapuheeksi. Holmberg puhuu työstään innostuneesti.

Yle Oppiminen on verkkotoimitus, jossa tuotetaan sisältöä oppimiseen liittyvistä aihealueista. Sivustolta löytyy materiaalia esimerkiksi digi- ja mediataidoista, oppimistaidoista ja kielistä sekä abiturienteille suunnattu osio.

Holmberg tekee Ylellä animaatioita, videoeditointia ja graafista suunnittelua. Työpaikka on Holmbergille mieluinen, sillä hän on tähdännyt alalle pitkään.

– Olen yläasteelta asti sanonut, että minusta tulee isona animoija. Yhdessä vaiheessa tosin halusin olla lääkäri tai eläintenhoitaja, Holmberg naurahtaa.

Musiikki ja päällekkäiset työt helpottavat keskittymistä

Kesätyö ja aiemmat kokemukset työpaikoilla ovat vahvistaneet Holmbergin käsitystä omista kyvyistään ja juuri hänelle sopivista tavoista työskennellä. Hän on esimerkiksi huomannut, että ylimääräinen huoli työssä pärjäämisestä on turhaa.

– Pelkään alkuun, etteivät taidot riitä tai etten ole tarpeeksi hyvä. Sitten yllätyn siitä, että osaankin tehdä, hän selventää.

Holmberg puhuu avoimesti ADHD-diagnoosistaan, joka voi vaikuttaa työntekoon. Työtehtäviin saattaa olla vaikea keskittyä yhtäjaksoisesti ja varsinkin lounaan jälkeen ajatus alkaa harhailla. Holmberg on kuitenkin löytänyt ratkaisuja tilanteeseen. Hän esimerkiksi työstää useaa työtehtävää yhtäaikaisesti ja kuuntelee musiikkia, jolloin keskittyminen on helpompaa.

– Oli hyvä, että Nora kertoi heti ADHD:sta, niin osasimme huomioida sen. Hän esimerkiksi otti mielellään kaksi projektia samanaikaisesti, jolloin hän voi vaihdella työtehtäviä. Nora on tehokas ja jälki hyvää, toteaa Holmbergin lähiesimies, tuottaja Anna-Leena Lappalainen Yleisradiosta.

Vanhemmat kannustivat media-alalle

– Nuorempana piirsin, animoin ja tein musiikkia omaksi ilokseni. Vanhempani sanoivat aina, että minulle sopisi jokin luova ala, Holmberg kertoo muistellessaan ammatinvalintaansa.

Urapolku alkoi pikkuhiljaa muodostua, kun Holmberg pääsi peruskoulun jälkeen kokeilemaan työtä mainostoimistossa. Työ tuntui omalta ja innosti häntä hakemaan media-alan opintoihin. Kouluvalinta herätti kuitenkin jonkin verran keskustelua. Perheessä pohdittiin pitkään, saako töitä huonommin, jos opiskelee ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, vaikka tutkinto ja osaamistavoitteet ovat samoja kuin yleisopetuksessa. Holmberg kertoo vanhempien suhtautuvan usein kriittisesti erityisoppilaitoksiin, vaikka nuoret saisivat niissä vaativaa erityistä tukea, jota yleisellä puolella ei ole mahdollista saada.

– Halusin kuitenkin ehdottomasti erityisoppilaitokseen, koska niissä on vähiten kiusaamista. Live oli loppujen lopuksi helppo valinta, koska siellä voi opiskella media-alan perustutkintoa ja siellä on asuntola. Olen ollut tyytyväinen.

Opiskelu ammattiopistossa on melko itsenäistä. Tarvittavat tiedot ja tehtävät annetaan etukäteen, jonka jälkeen opintoja voi suorittaa omassa tahdissa. Työssä voi oppia erimittaisia jaksoja joko yhdessä tai useammassa eri työpaikassa.

Nora Holmberg työstää Yle Oppimisessa animaatiota Facebook-keskustelusta, jossa kävelijöiden, pyöräilijöiden ja autoilijoiden keskustelu yltyy riidaksi.

Nora Holmberg suunnitteli Vates-säätiössä muun muassa KeKo-hankkeen kangaskassin ja hiirimaton hahmot.

– Alkuun oli vaikeaa. Piti keksiä itse, missä ja mitä haluaa oppia. Aiemmin opettajat kertoivat, mitä pitää tehdä.

Koulutussopimuksella Vates-säätiössä

Liven opettajat auttavat nuoria kartoittamaan omaa osaamistaan sekä tukevat koulutussopimustyöpaikkojen etsimisessä. Opettaja huomasi Holmbergin nauttivan erityisesti piirtämisestä ja ehdotti hänelle koulutussopimuspaikkaa Vates-säätiössä kuvitustöiden ja graafisen suunnittelun parissa.

– Tykkäsin Vatesissa siitä, että sain piirtää ja pääsin kokeilemaan työtä työpaikalla. Halusin kokeilla, menenkö ajoissa töihin sekä nähdä, millainen olen työyhteisössä.

Työskentely koululla ei tunnu samalla tavalla työnteolta. Holmberg näkee koulutussopimuksen olevan hyvä väylä tutustua oman alan työhön ja työympäristöön, verkostoitua sekä osoittaa työnantajalle omaa osaamista. Hän toivoo, että työpaikalla opiskelijalta kysytään suoraan, minkälaista tukea hän tarvitsee. Kun asian esille ottamista ei pelätä ja tarpeeseen osataan vastata, työyhteisö saa erityisoppilaitoksista innokkaita opiskelijoita, joilla on halu kehittyä.

Katse tulevaan

Holmberg aloittaa juuri kolmannen ja viimeisen opiskeluvuotensa Ammattiopisto Livessä. Hän valmistuu mediapalvelujen toteuttajaksi keväällä 2019. Sitä ennen on kuitenkin löydettävä vielä yksi koulutussopimustyöpaikka. Holmberg toivoo voivansa jatkaa Ylellä, mutta toisaalta häntä myös kiinnostaisi nähdä lisää erilaisia työympäristöjä.

Holmberg suhtautuu luottavaisesti työnhakuun, sillä alan kokemusta on kertynyt koulun projektitöistä, työharjoitteluista, kesätöistä sekä omista luovista projekteista muun muassa TunyFox-YouTube-kanavalla. Suunnitteilla on myös animoitu ansioluettelo, eikä ajatus jatko-opinnoistakaan ole täysin poissuljettu.

Alla olevat linkit aukeavat uuteen välilehteen.

LISÄTIETOJA (linkit avautuvat uuteen välilehteen):
http://yle.fi/aihe/oppiminen
http://minedu.fi/amisreformi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI: Tuuli Riisalo-Mäntynen
KUVAT: Minna Perttu

Livokas ry on loistava esimerkki siitä, että myös kyläyhdistys voi toimia työllistäjänä. Yhdistys oli hankkeessa, jossa kehitettiin palkittu ryhmätyöllistämisen toimintamalli. Mallissa kyläyhdistykset työllistävät paikallisia pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä.

Livokas ry:llä on syytä ylpeyteen: Kyläyhdistys oli mukana Pudasjärven kaupungin hallinnoimassa Laavu-hankkeessa, joka sai tänä vuonna TERVE-SOS-palkinnon. Perusteena oli muun muassa, että Ryhmätyöllistämisen avulla elinvoimaa kuntiin -toimintamalli on lisännyt vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien ihmisten osallisuutta. Heille on luotu mahdollisuus osallistua paikallisyhteisön toimintaan vahvuuksiensa mukaan. Malli on tuonut myös säästöä kaupungille KELA-maksupalautusten vähenemisenä.

Yhdistys on ostanut vanhan kyläkoulun, jossa toimii mm. kauppa, kirjasto, kirpputori, käsityöluokkia, bensiinin jakeluasema ja asuntovaunualue.

– Työllistämistoiminta alkoi vuonna 2002 moottorikelkkareitin rakentamisella. Siitä asti yhdistys on työllistänyt vuosittain 5-7 henkilöä. Työntekijät on palkattu palkkatuilla, ja lisäksi kaupunki on maksanut työllistämisen kuntalisää, yhdistyksen Pudasjärven ME-toimisto –TYPO-hankkeen vastuuhenkilö Anni-Inkeri Törmänen kertoo.

– Vuoden 2017 lopussa päättyneessä Laavu-hankkeessa saimme nostettua työllistettyjen määrän kymmeneen henkilöön vuosittain. Ryhmätoimintojen järjestämiseen varattu ostopalveluraha mahdollisti työnohjaajien palkkaamisen.

Hankkeessa kehitetty Ryhmätyöllistämisen malli pitäisi Törmäsen mukaan saada levitettyä muuallekin.

– Jos se toimii meillä, se toimii muuallakin!

– Malli on mahdollistanut yksilön kokonaisvaltaisen huolenpidon, kun työn lisäksi tarjotaan vertaistukea. Tekemättömiä töitä löytyy joka paikasta, jos ne vaan organisoidaan oikein, Törmänen huomauttaa. Livokas ry:n toiminta-alueena on Livonkylä Pudasjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Livolla on vakituisia asukkaita noin 150, kesäaikaan tuplasti.

Hankerahoitusta yhteisellä hakemuksella

Pudasjärven kaupungin kuntalisän ansiosta yhdistys pystyy tarjoamaan kuuden tunnin työpäiviä. Tämä on tärkeää, sillä välimatkat ovat usein pitkiä eikä muutaman tunnin työpäiviä koeta kannattaviksi.

Ostopalvelurahan ja kaupungin osallistavan budjetoinnin kautta on järjestetty myös koulutuksia ja tehty kuntoarvioita.

Yhdistys tekee yhteistyötä TE-toimiston, Kelan, työterveyshuollon, sosiaalitoimiston, kaupungin nuorisotoimen sekä yhdistysten ja muiden hankkeiden kanssa. Yhdistys haki aiemmin yksinään työllisyyspoliittista avustusta, mutta ei saanut sitä.

– Löimme hynttyyt yhteen kaikkien alueella enemmän työllistävien yhdistysten kanssa, ja yhdessä saimme avustuksen!

Tavoitteena on, että hankkeiden aikana työllistettävät pääsevät näyttämään osaamistaan ja tutustumaan yrityksiin. Yrityksissä voi suorittaa myös työjaksoja.

– Osa on työllistynyt kesken palkkatukijaksonkin avoimille työmarkkinoille, Törmänen kehuu.

Esimerkiksi Pudasjärven ME-toimistohankkeessa jokainen yhdistys muotoilee itse työtehtävät ja valitsee työntekijät. Työt ovat olleet kylätalkkarin tehtäviä, maisemanhoitoa, metsätyötä, asiointiapua, siivousta, kylän yhteisiä rakennustehtäviä sekä kotitalouksille ja yrityksille tehtäviä töitä.

– Livokas ottaa työntekijät palkkalistoilleen ja ohjaa heidät eri yhdistyksiin. Yhdistykset ovat olleet tyytyväisiä voidessaan keskittyä työnohjaukseen.

Tavoitteena on ollut löytää työnhakijoille töitä mahdollisimman läheltä kotia. Monen yhdistyksen mukana olo on mahdollistanut sen.

Yritykset kyselevät työntekijöitä

Aina työtehtäviin ei löydy sopivaa henkilöä.

– 16 vuoden aikana on kuitenkin tullut vastaan vain muutamia, joiden työkunto on ollut liian heikko. Pääosa työnhakijoista on asenteeltaan ja työtaidoiltaan valmiita töihin. Tietysti pitkän työttömyysjakson jälkeen menee jonkin aikaa, ennen kuin kokee osallisuuden ja oppii arvostamaan itseään. Yhdistysten kautta nämä voi saavuttaa, Törmänen toteaa.

Mieleenpainuvimpina hetkinä Anni-Inkeri Törmänen kokee ihmisten erilaiset kehityspolut.

– On mahtavaa, kun näkee yksilön kehityksen ensikontaktista muutaman kuukauden ja vuoden palkkatukijakson jälkeiseen aikaan. Into elämään ja työntekoon lisääntyy. Hän huomauttaa luottamuksen olevan myös tärkeää.

– Ihmiset luottavat yhdistystoimijoihin ja kertovat asioita, joita eivät välttämättä kerro viranomaistahoille. Nykyään yritykset kysyvät yhdistykseltä työvoimaa. Yhdistyksessä tunnetaan työnhakijat hyvin, joten työnhakijoiden suosittelu on helppoa.

– Pystymme vastaamaan nopeasti, että kokeilkaapa tätä henkilöä. Työnhakijat eivät ole meille vain nimi paperilla, vaan me tiedämme, mitä he haluaisivat ja osaavat tehdä, Törmänen sanoo ylpeänä.

Ryhmätyöllistämisen malliin pääsee tutustumaan Innokylä-sivulla (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaisu syyskuussa 2018 KeKo – Kehittämisen koordinaatiohankkeen Extralehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI: Tuuli Riisalo-Mäntynen
KUVA: Juha Laakso

Nauha ry tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa Tampereen kaupungille sekä itse että alihankintatyönä Kuntoutuspolku ry:n kanssa. Asiakkaille tarjottavia työtehtäviä on paljon, kiinteistötöistä keittiö- ja vihertöihin. Lisäksi asiakkaat voivat toimia apuohjaajina.

Nauha ry:n asiakkaiden tarpeet vaihtelevat suuresti. Toisilla on haasteita vain työnhaussa, toisilla taustalla vakavampia ongelmia. Osalle työkyvyttömyyseläke olisi sopivin ratkaisu.

– Asiakkaat ohjautuvat meille kaupungin työllisyyspalveluista ja aikuissosiaalityöstä. Kaikki asiakkaat ovat tervetulleita keskiviikkoisin tutustumiskäynnille, Nauha ry:n työllistämistoiminnan Katja Heikkinen ja Hanne Heinänen kertovat.

Heikkinen ja Heinänen kokevat, että Tampereen kaupungille tehtävä palvelutuotanto ei ole merkittävästi muuttanut yhdistyksen toimintaa.

– Siten uusi systeemi on kyllä vaikuttanut, että nyt asiakkaat ja heidän jatkopoluttamisensa ovat selkeästi meidän vastuulla, kun se oli aiemmin kaupungin sosiaalityöntekijöiden tehtävä, Heinänen kertoo.

– Lisäksi kolmen kuukauden välein on tehtävä työllistämissuunnitelma. Joillakin asiakkailla ei ole verkkopankkitunnuksia ja maahanmuuttajien kanssa on kielimuuriongelmia. Nämä ovat tuoneet omat haasteensa, Heikkinen lisää.

Monelle asiakkaalle on tullut myös yllätyksenä Tampereen kaupungin määrittelemä kuntouttavan työtoiminnan yhden vuoden rajoite.

– Palvelussa jatkaminen ei ole enää automaatio, joten jatkopolkuja on pohdittava heti kuntouttavan työtoiminnan alussa. Asiakkaat siirtyvät täältä esimerkiksi palkkatöihin, työkokeiluun ja palkkatukityöhön.

– Yllättävän moni lähtee jatkamaan opintojaan. Opinnollistaminen onkin yhdistyksessämme tällä hetkellä se juttu. Meillä on niin matala kynnys, että kaikki voivat osallistua osatutkintovalmennuksiin. Tänä keväänä (2018) asiakkaat ovat suorittaneet meillä neljä kokonaista tutkintoa, Heikkinen kehuu.

Nopea reagointi yhteiskunnan tarpeisiin

Yhdistyksen toimintaperiaate on, että se pyrkii reagoimaan nopeasti yhteiskunnan, asiakkaiden ja palveluiden tilaajien tarpeisiin.

– Emme esimerkiksi käytä jonotussysteemiä asiakaspaikoissa. Tarjoamme laajaa palvelupakettia, ja vältämme sitä, että asiakas tulisi tekemään vain yhtä asiaa. Siksi emme ole jääneet isojen toimijoiden jalkoihin, Heinänen kertoo.

Asiakkaat ovat antaneet palvelusta hyvää palautetta.

– Täällä on aina ollut hyvä henki. Toiminnan keskiössä ovat asenne, yhdenvertaisuus ja kohtaaminen. Kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Tuntuu hyvältä, että kaupunki selvästi luottaa meidän osaamiseen. Se on hyvä tilaaja, vaikka joudummekin välillä reagoimaan nopeasti ja menemään epämukavuusalueelle. Yhdistyksessä kaikki työntekijät tekevät kaikkea, ja meitä jatkokoulutetaan jatkuvasti, Heikkinen ja Heinänen summaavat.

Alla oleva linkki aukeaa uuteen välilehteen

Artikkeli on julkaistu KeKo – Kehittämisen koordinaatiohankkeen Extralehdessä 2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI ja KUVA: Tiina Jäppinen

Joensuun Rantakylän seurakuntatalon sisällä on nyt hiljaista, mutta ei aina. Talolla järjestetään monia perhejuhlia, siunaustilaisuuksia ja tiloissa toimivat päiväkerhot sekä koululaisten iltapäiväkerhot. Isosta keittiöstä kuuluu ääniä. Emäntä Arja Pikkarainen juttelee keittiöapulaisen Hanna Pesosen kanssa, joka on laittanut kahvileivät kelmun alle. On aika siirtyä hoitamaan salin kukkia.

Pesonen tuli seurakunnalle avotyöhön syksyllä 2017, mutta helmikuussa 2018 kirkkoherra Tuomo Käyhkö oli valmis muuttamaan avotyön palkkasuhteeksi. Työsopimus on voimassa ainakin tämän vuoden loppuun. Käyhkö jää eläkkeelle, mutta toivoo tulevankin kirkkoherran jatkavan työsopimusta.

– Uuden työntekijän palkkaaminen on iso haaste, koska kirkko vähentää koko ajan työ- ja virkasuhteita. Oli tärkeää, että palkkaukseen saatiin yhteiskunnan tukea, sanoo Käyhkö ja tarkoittaa palkkatukea. Käyhkö kuitenkin kannustaa ottamaan yhteyttä työllistämisasioissa suoraan kirkkoherraan tai esimerkiksi emäntään tai siihen henkilöön, joka ohjaa tukityöllistettävän työtä. Kirkkoherra Käyhkön mielestä uuden henkilön pitää myös solahtaa helposti työyhteisöön.

Hyvää mieltä

– Tulee hyvä mieli, kun talo on pystynyt työllistämään Hannan. Koen, että pystyn auttamaan häntä elämässä eteenpäin ja luomaan itsetuntoa myös henkilökohtaisessa elämässä pärjäämisessä, kuvaa Pikkarainen työllistämisen tuomaa iloa.

– Ilman Hannan apua työpäivät venyisivät helposti 9 tuntisiksi. Aikaisemmin esimerkiksi suuren tarjoilun jälkeen tiski saattoi jäädä iltaan, nyt ne hoituvat Hannan ansiosta päivän aikana. Myös kerhojen vetäjät ovat olleet tyytyväisiä. Kun Hanna on hoitanut välipalat, he ovat voineet keskittyä kerhon pitämiseen, kehuu Arja Pikkarainen.

Pesosen työ on monipuolista, kuten vaatehuoltoa, ruokien esivalmistelua, astiahuoltoa sekä kukkien hoitamista ja asettelua. Hän pystyy tekemään työtä myös itsenäisesti työlistojen avulla.

– Hannaa ei tarvitse enää paljoa opastaa. Hän myös muistaa erityisen hyvin taloon tulevat ryhmät jopa kahden viikon päähän ja oppii nopeasti uusien ryhmien osallistujamäärät, hämmästelee Pikkarainen.

Lisää rahaa, vähemmän työtunteja

Hanna Pesonen opiskeli kodinhuoltajan ammatin kolmessa vuodessa Ammattiopisto Luovissa.

– Opin ruuanlaittoa, leivontaa, siivoamista, tekstiilihuoltoa, asiakkaan avustamista ja asiakaspalvelua. Niistä on ollut täällä hyötyä, kuvaa 22-vuotias Hanna Pesonen.

– Aluksi uusi työ jännitti. Kun oppi tehtävät ja talon tavat, sitten oli jo mukavaa. Vanhemmat ovat minusta ylpeitä.

– Saan nyt työstäni palkkaa, ja tuntuu hyvältä, kun voi laittaa rahaa säästöön. Saan nyt enemmän rahaa ja silti tuntimäärä laski, toteaa Hanna Pesonen osa-aikatyöstään, jossa hän saa palkkaa alan TES:n mukaisesti.

Alla oleva linkki aukeaa uuteen välilehteen

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti ja kuvat: Tiina Jäppinen

Pohjois-Karjalan keskussairaalan leikkaussalin henkilökunnalla oli ongelma. Nyt kyse ei ollut kenenkään hengestä, vaan siitä, miten henkilökunnan astiahuolto hoituu. Sairaala lopetti ostopalvelut ja astiat oli jäämässä osastojen itsensä huolehdittaviksi.

– Taukotilan viihtyisyys on tärkeä asia, mutta kuka ehtisi purkaa ja ladata pesukoneen 20 kertaa vuorossa ja siistiä tilat. 70 henkilön astiahuolto ei onnistuisi omana työnä anestesia- ja toimenpideyksiköissä, joissa on paljon henkilökuntaa, tauot nopeita ja epäsäännöllisiä, sanoo leikkaussalin osastonhoitaja Aulikki Sihvonen.

– Päätimme etsiä henkilöä työllistämistuella järjestöistä. Muistin kehitysvammaisen serkkuni, joka on ikänsä tehnyt astiahuoltotehtäviä. Kysyimme Siun soten rekrytoinnista, löytyisikö meille joku vastaava, muistelee ylihoitaja Merja Piiroinen.

Taukotilan viihtyisyys on tärkeä asia, mutta kuka ehtisi purkaa ja ladata pesukoneen 20 kertaa vuorossa ja siistiä tilat.

Rekrytointi otti yhteyttä toimintakeskus Majakkaan, josta sosiaaliohjaaja Senja Asikainen alkoi hoitaa asiaa. Hän otti yhteyttä pitkään avotyötä tehneeseen Elisa Villmaniin, jolle alettiin räätälöidä työtehtävää. Sairaalan leikkausosasto sai mukaan rekrytointiin myös sairaalan heräämön, teho-osaston ja silmäkeskuksen.

Asiaa harkittiin puolin ja toisin

Työ alkoi kahden kuukauden määräaikaisella työharjoittelulla. Tutustuttiin toisiinsa ja tekijä työhönsä. Sen jälkeen Villman palkattiin astiahuoltajaksi toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen.

– Kun tuli mahdollisuus palkkatöihin, ajattelin, että kokeillaan. Tuntui oudolta tulla sairaalaan, joka on ihan erilainen ympäristö kuin aiemmat. Jännitti, miten minut otetaan vastaan. Täällä on paljon osastoja ja pitkät välimatkat. Nyt olen oppinut jo liikkumaan, kuvaa Villman ensitunnelmiaan työstään.

Sosiaaliohjaaja Senja Asikainen kulki hänen tukenaan ensimmäisinä työpäivinä, mitä työnantaja piti tärkeänä ja myös turvallisuustekijänä.

– Elisa tuli rohkeasti uuteen tehtävään ja on solahtanut hyvin työyksikköömme. Hän kuuluu jo kalustoon, vakuuttaa osastonhoitaja Sihvonen.

Kehitysvammainen työtoverina uutta

– Kehitysvammainen henkilö osaston työyhteisössä on ollut meille aivan uutta. Pohdimme työympäristön vaikutusta ja vaitiolovelvollisuutta, joka sitoo meitä kaikkia. Elisa liikkuu samoissa tiloissa kuin potilaat ja voi kuulla potilasasioita kahvihuoneessa, sanoo Sihvonen.

– Lisäksi leikkaussalissa on ronskia huumoria ja henkilökunta voi olla väsynyttä vaikeiden leikkausten jälkeen. Kahvihuone on purkautumispaikka ja lepopaikka.

– Siksi mietimme, että pitääkö meidän Elisan tullessa muuttua. Sitten ajattelimme, että ehkä me osaamme käyttäytyä, hymähtää Sihvonen.

–En ole hirveän herkkä enkä pelästy helposti. Enkä kerro asioista edes vanhemmille, vakuuttaa Villman.

Oikea tekijä löytyi

Villmanin palkkaus keskussairaalaan voidaan nähdä työnantajan kantamana yhteiskuntavastuuna, mutta ennen kaikkea kyse on siitä, että osasto löysi tekijän vaativaan työympäristöön.

– Oli kiva, kun Elisa sanoi haastattelussa, että aiemmassa paikassa työ oli ollut yksitotista ja hän haluaa haasteita. Meillä työ on värikästä ja olen keskustellut työyhteisön kanssa, jääkö Elisalle sellaista aikaa, että hän voisi tehdä jotain myös laitoshuoltajien kanssa, paljastaa ylihoitaja Merja Piiroinen.

– Voimme muokata toimenkuvaa myöhemminkin. Haluamme, että Elisa jatkaa meillä pitkään.

– Vaikka Majakka on meidän oman kuntayhtymän toimintaa, emme tienneet siitä mitään. Ei me olisi osattu etsiä sopivaa henkilöä Majakasta. Ihan hävettää, huokaa Sihvonen.

Vihdoin palkkatyöhön

Ennen ensimmäistä palkkatyötään keskussairaalassa Villman kävi kuutisen vuotta avotyötoiminnassa. Hänellä on cateringalan suurtalouskokin perustutkinto ja palveluavustajan koulutus.

– Ensimmäisessä avotyöpaikassa punnitsin pizzatäytteitä, täydensin salaattibuffetpöytää, tiskasin ja purin kuormaa. Alussa minua vähän neuvottiin, mutta sitten osasin tehdä töitä itsenäisesti, kertoo Villman.

– Toisessa avotyöpaikassani olin 4,5 vuotta. Aamulla täytin sämpylöitä ja olin apuna tekemässä suolaista. Sitten siirryin pizzapuolelle. Avasin peltipurkkeja, asettelin jäisiä pizzapohjia, pilkoin tomaatteja jne. Työ alkoi tympiä. Kyselin muita töitä ja mahdollisuudesta palkkatyöhön, mutta en saanut vastausta, muistelee Villman.

Uusina asioina palkkatyössä ovat tulleet avotyötoimintaan verrattuna mm. loma-asiat, työajanseurannan leimauskortin käyttö ja verokorttiasiat.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI: Tiina Jäppinen
KUVAT: Minna Makkonen

Joensuussa kehitysvammaisia henkilöitä on totuttu näkemään avotyötoiminnassa alueen yrityksissä ja esimerkiksi kaupungin päiväkodeissa. Asenteet työnantajilla ovat silti tiukassa, jos avotyö pitäisi muuttaa työsuhteeksi ja maksaa palkkaa.

Sosiaaliohjaajat Senja Asikainen ja Sanna Hamunen päättivät tehdä asialle jotain. He työskentelevät Siun soten eli Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän vammaispalveluissa toimintakeskus Majakassa.

Majakka järjestää työikäisille vaikeavammaisille ja kehitysvammaisille henkilöille päivätoimintaa, työtoimintaa, avotyötoimintaa sekä tarjoaa tuetun työllistymisen palveluita.

– Majakan toimintakeskuksen asiakkaista käy avotyössä 37 henkilöä. Kun pääsimme mukaan Kehitysvammaliiton Palkkaa mut -hankkeeseen, huomasimme, että muualla Suomessa kehitysvammaiset olivat meidän aluetta enemmän palkkatyössä, toteaa Asikainen

Asikainen ja Hamunen kyseenalaistivat, miksi työsuhdetta, jossa henkilö on tehnyt vuosikausia avotyötä jopa hyvin itsenäisesti ravintolassa, autokorjaamossa tai päiväkodissa, ei voisi muuttaa palkkasuhteiseksi. Ensin se halusivat selvittää, mitä mieltä avotyöntekijät ovat tilanteesta.

– 70 prosenttia heistä halusi vaihtaa työnsä palkkatyöhön. Perustimme Majakkaan ryhmän, jossa alettiin harjoitella työ- elämätaitoja.

Kaksi muutti avotyötoiminnan heti palkkasuhteeksi

Kun asiasta keskusteltiin työnantajien kanssa, tilanne olikin jo toinen. Avotyötä tarjoavista vain kaksi vaihtoi heti avotyötoiminnan palkkatyöhön.

– Emme silti alkaneet purkaa avotyösopimuksia, koska asiakkaat toimivat mieluimmin työpaikoilla kuin toimintakeskuksessa, perustelee Asikainen.

Jotkut ovat voineet tehdä avotyötä samassa paikassa kymmenenkin vuotta. Jatkossa Majakka tekee avotyösopimuksia vain lyhyeksi aikaa. Asiakkaat halutaan ohjata avoimille työmarkkinoille.

– Avotyön sijaan nuorille opiskelijoille voidaan etsiä myös koulutussopimuspaikkoja ja työnhakijoille työkokeilupaikkoja avotyöpaikkojen sijaan, muistuttaa Asikainen.

Jalka oven väliin

Kun avotyötoiminnan paikat oli kierretty, seuraavaksi naiset jalkautuivat Joensuun keskustan yrityksiin. He kävivät yhden päivän aikana 30 työnantajan luona. Tukena oli Kehitysvammaliitosta Palkkaa mut -hankepäällikkö Simo Klem, joka kannusti heitä laittamaan jalkaa rohkeasti yritysten oven väliin.

– Yrittäjät eivät tienneet, että olemme tulossa. Meillä oli mukana esite ja kävelimme vain ovesta sisään, nauraa Asikainen.

Kolmikko vieraili vaate- ja ruokakaupoissa, leipomoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa.

– Työnantajalle pitää kertoa selkeästi myös työntekijästä koituvat kustannukset. Tarjosimme osa-aikaisia tekijöitä avustaviin tehtäviin. Kerroimme myös tuesta, mitä työnantaja ja työntekijä saavat työsuhteen aikana.

Yritykset ottivat kävijät myönteisesti vastaan ja olivat aidosti kiinnostuneita asiasta.

– Kierros poiki muutaman työkokeilupaikan, vaikka muuten päivä ei johtanut vielä työllistämiseen. Sain kuitenkin pitkän listan yrityksistä, joihin olemme yhteydessä jatkossa, sanoo Senja Asikainen.

Mistä aikaa työhön ohjaukseen?

– Siun Sotessa ei ole tällä hetkellä yhtään nimettyä työvalmentajaa. Me teemme tätä työtä muun työn ohessa. Täällä työllistämisen mallia ollaan vasta rakentamassa, mutta kiinnostus on suurta ja ymmärrystä kyllä löytyy, kertoo Asikainen luottavaisin mielin.

Työn ohjausta tarvitaan myös työpaikan löytymisen jälkeen. Tarvitaan monta yhteydenottoa, keskustelua ja tapaamista ennen kuin työsopimus on allekirjoitettu.

– Kun työ ja työpaikka alun työhönvalmennuksen jälkeen tulevat asiakkaalle tutuksi, pystyy lievästi kehitysvammainen henkilö jatkamaan työelämäänsä itsenäisesti yleensä nopeasti. Työpaikalla käydään ja ollaan yhteyksissä myös työsuhteen aikana, kertoo Asikainen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI: Tiina Jäppinen

Suomessa aloitti vuonna 2016 ensimmäisenä maailmassa työhyvinvointia edistävä SIB-hankekokeilu. Kokeiluun on osallistunut julkisen sektorin neljän asiakasorganisaation yli 1 500 työntekijää.

Työntekijöiden saamat työhyvinvointipalvelut on kustannettu sijoittajilta kerätyin varoin. Sijoittajat ovat maksaneet käytännön palvelut ja toiminnan sekä kantavat hankkeen taloudellisen riskin. Työnantaja maksaa pienen aloitusmaksun lisäksi vain tuloksista.

Vaikuttavuustavoitteet on kytketty työhyvinvoinnin lisäämiseen ja sen kautta sairauspoissaolojen vähenemiseen. Kokeilun tulos vastasi 9,5 henkilötyövuoden säästöä.

– SIB-hankkeessa työnantajan johto ja esimiehet ovat saaneet työkaluja johtamiseen. Rinnalla kulkeva tuki on koettu hyväksi esimiesten ratkoessa arjen ongelmatilanteita ja suunnitellessa toimintaa jatkuvasti muuttuvissa ympäristöissä. Näin on pystytty selvittämään tehokkaasti solmukohtia ja ehkäisemään mahdollisia karikoita työyhteisön toiminnassa, kertoo Vaikuttavuusinvestoimisen tukitiimin projektijohtaja Mika Pyykkö Sitrasta.

Sitra on suunnitellut hankkeen toteutusraamin ja toiminut neuvonantajana SIB-hankkeessa.

– Tuki- ja liikuntaelinvalmennustulokset ovat näinkin lyhyillä interventioilla erittäin hyviä. Esimerkiksi yhden asiakasorganisaation valmennettavien kuntoisuus parani MET-arvolla mitattuna 0,4 yksikköä, joka vastaa noin neljän vuoden nuorentumista sydämen iässä. Kahdessa asiakas- organisaatiossa heikossa ja hyvin heikossa kuntoluokassa olevien henkilöiden määrä puolittui. Pienessä yhteisössä yksikin vakava sairastuminen vaikuttaa paljon kokonaispoissaolojen määrään. Jos tämä huomioidaan, kokeilun tulos on erittäin hyvä, kuvaa Pyykkö.

Hän painottaa, että erilaisten sairauspoissaolojen hallinta vaatii erilaisia työkyvyn tuen toimenpiteitä, koska jokainen asiakas on erilainen.

Työkyky-SIBin toiminta, joka on kestänyt kussakin asiakasorganisaatiossa kolme vuotta, päättyy keväällä 2020. Palveluista on vastannut neljän yrityksen koalitio, jossa on osaamista työhyvinvoinnin eri alueilta, kuten tietojärjestelmistä, verkkopalveluista, organisaatiopsykologiasta ja esimiesten kouluttamisesta. Sijoittajina ovat olleet mm. Me-säätiö, Sitra ja yksityinen finassisijoittaja.

Alla olevat linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Lue myös artikkelit

SIB-RAHASTOT työllistämisen tueksi? (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla) 

Maahanmuuttajia työllistynyt SIB-mallilla  (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla)