TEKSTI: Tuuli Riisalo-Mäntynen
KUVAT: Minna Perttu

Livokas ry on loistava esimerkki siitä, että myös kyläyhdistys voi toimia työllistäjänä. Yhdistys oli hankkeessa, jossa kehitettiin palkittu ryhmätyöllistämisen toimintamalli. Mallissa kyläyhdistykset työllistävät paikallisia pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä.

Livokas ry:llä on syytä ylpeyteen: Kyläyhdistys oli mukana Pudasjärven kaupungin hallinnoimassa Laavu-hankkeessa, joka sai tänä vuonna TERVE-SOS-palkinnon. Perusteena oli muun muassa, että Ryhmätyöllistämisen avulla elinvoimaa kuntiin -toimintamalli on lisännyt vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien ihmisten osallisuutta. Heille on luotu mahdollisuus osallistua paikallisyhteisön toimintaan vahvuuksiensa mukaan. Malli on tuonut myös säästöä kaupungille KELA-maksupalautusten vähenemisenä.

Yhdistys on ostanut vanhan kyläkoulun, jossa toimii mm. kauppa, kirjasto, kirpputori, käsityöluokkia, bensiinin jakeluasema ja asuntovaunualue.

– Työllistämistoiminta alkoi vuonna 2002 moottorikelkkareitin rakentamisella. Siitä asti yhdistys on työllistänyt vuosittain 5-7 henkilöä. Työntekijät on palkattu palkkatuilla, ja lisäksi kaupunki on maksanut työllistämisen kuntalisää, yhdistyksen Pudasjärven ME-toimisto –TYPO-hankkeen vastuuhenkilö Anni-Inkeri Törmänen kertoo.

– Vuoden 2017 lopussa päättyneessä Laavu-hankkeessa saimme nostettua työllistettyjen määrän kymmeneen henkilöön vuosittain. Ryhmätoimintojen järjestämiseen varattu ostopalveluraha mahdollisti työnohjaajien palkkaamisen.

Hankkeessa kehitetty Ryhmätyöllistämisen malli pitäisi Törmäsen mukaan saada levitettyä muuallekin.

– Jos se toimii meillä, se toimii muuallakin!

– Malli on mahdollistanut yksilön kokonaisvaltaisen huolenpidon, kun työn lisäksi tarjotaan vertaistukea. Tekemättömiä töitä löytyy joka paikasta, jos ne vaan organisoidaan oikein, Törmänen huomauttaa. Livokas ry:n toiminta-alueena on Livonkylä Pudasjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Livolla on vakituisia asukkaita noin 150, kesäaikaan tuplasti.

Hankerahoitusta yhteisellä hakemuksella

Pudasjärven kaupungin kuntalisän ansiosta yhdistys pystyy tarjoamaan kuuden tunnin työpäiviä. Tämä on tärkeää, sillä välimatkat ovat usein pitkiä eikä muutaman tunnin työpäiviä koeta kannattaviksi.

Ostopalvelurahan ja kaupungin osallistavan budjetoinnin kautta on järjestetty myös koulutuksia ja tehty kuntoarvioita.

Yhdistys tekee yhteistyötä TE-toimiston, Kelan, työterveyshuollon, sosiaalitoimiston, kaupungin nuorisotoimen sekä yhdistysten ja muiden hankkeiden kanssa. Yhdistys haki aiemmin yksinään työllisyyspoliittista avustusta, mutta ei saanut sitä.

– Löimme hynttyyt yhteen kaikkien alueella enemmän työllistävien yhdistysten kanssa, ja yhdessä saimme avustuksen!

Tavoitteena on, että hankkeiden aikana työllistettävät pääsevät näyttämään osaamistaan ja tutustumaan yrityksiin. Yrityksissä voi suorittaa myös työjaksoja.

– Osa on työllistynyt kesken palkkatukijaksonkin avoimille työmarkkinoille, Törmänen kehuu.

Esimerkiksi Pudasjärven ME-toimistohankkeessa jokainen yhdistys muotoilee itse työtehtävät ja valitsee työntekijät. Työt ovat olleet kylätalkkarin tehtäviä, maisemanhoitoa, metsätyötä, asiointiapua, siivousta, kylän yhteisiä rakennustehtäviä sekä kotitalouksille ja yrityksille tehtäviä töitä.

– Livokas ottaa työntekijät palkkalistoilleen ja ohjaa heidät eri yhdistyksiin. Yhdistykset ovat olleet tyytyväisiä voidessaan keskittyä työnohjaukseen.

Tavoitteena on ollut löytää työnhakijoille töitä mahdollisimman läheltä kotia. Monen yhdistyksen mukana olo on mahdollistanut sen.

Yritykset kyselevät työntekijöitä

Aina työtehtäviin ei löydy sopivaa henkilöä.

– 16 vuoden aikana on kuitenkin tullut vastaan vain muutamia, joiden työkunto on ollut liian heikko. Pääosa työnhakijoista on asenteeltaan ja työtaidoiltaan valmiita töihin. Tietysti pitkän työttömyysjakson jälkeen menee jonkin aikaa, ennen kuin kokee osallisuuden ja oppii arvostamaan itseään. Yhdistysten kautta nämä voi saavuttaa, Törmänen toteaa.

Mieleenpainuvimpina hetkinä Anni-Inkeri Törmänen kokee ihmisten erilaiset kehityspolut.

– On mahtavaa, kun näkee yksilön kehityksen ensikontaktista muutaman kuukauden ja vuoden palkkatukijakson jälkeiseen aikaan. Into elämään ja työntekoon lisääntyy. Hän huomauttaa luottamuksen olevan myös tärkeää.

– Ihmiset luottavat yhdistystoimijoihin ja kertovat asioita, joita eivät välttämättä kerro viranomaistahoille. Nykyään yritykset kysyvät yhdistykseltä työvoimaa. Yhdistyksessä tunnetaan työnhakijat hyvin, joten työnhakijoiden suosittelu on helppoa.

– Pystymme vastaamaan nopeasti, että kokeilkaapa tätä henkilöä. Työnhakijat eivät ole meille vain nimi paperilla, vaan me tiedämme, mitä he haluaisivat ja osaavat tehdä, Törmänen sanoo ylpeänä.

Ryhmätyöllistämisen malliin pääsee tutustumaan Innokylä-sivulla (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaisu syyskuussa 2018 KeKo – Kehittämisen koordinaatiohankkeen Extralehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI: Tuuli Riisalo-Mäntynen
KUVA: Juha Laakso

Nauha ry tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa Tampereen kaupungille sekä itse että alihankintatyönä Kuntoutuspolku ry:n kanssa. Asiakkaille tarjottavia työtehtäviä on paljon, kiinteistötöistä keittiö- ja vihertöihin. Lisäksi asiakkaat voivat toimia apuohjaajina.

Nauha ry:n asiakkaiden tarpeet vaihtelevat suuresti. Toisilla on haasteita vain työnhaussa, toisilla taustalla vakavampia ongelmia. Osalle työkyvyttömyyseläke olisi sopivin ratkaisu.

– Asiakkaat ohjautuvat meille kaupungin työllisyyspalveluista ja aikuissosiaalityöstä. Kaikki asiakkaat ovat tervetulleita keskiviikkoisin tutustumiskäynnille, Nauha ry:n työllistämistoiminnan Katja Heikkinen ja Hanne Heinänen kertovat.

Heikkinen ja Heinänen kokevat, että Tampereen kaupungille tehtävä palvelutuotanto ei ole merkittävästi muuttanut yhdistyksen toimintaa.

– Siten uusi systeemi on kyllä vaikuttanut, että nyt asiakkaat ja heidän jatkopoluttamisensa ovat selkeästi meidän vastuulla, kun se oli aiemmin kaupungin sosiaalityöntekijöiden tehtävä, Heinänen kertoo.

– Lisäksi kolmen kuukauden välein on tehtävä työllistämissuunnitelma. Joillakin asiakkailla ei ole verkkopankkitunnuksia ja maahanmuuttajien kanssa on kielimuuriongelmia. Nämä ovat tuoneet omat haasteensa, Heikkinen lisää.

Monelle asiakkaalle on tullut myös yllätyksenä Tampereen kaupungin määrittelemä kuntouttavan työtoiminnan yhden vuoden rajoite.

– Palvelussa jatkaminen ei ole enää automaatio, joten jatkopolkuja on pohdittava heti kuntouttavan työtoiminnan alussa. Asiakkaat siirtyvät täältä esimerkiksi palkkatöihin, työkokeiluun ja palkkatukityöhön.

– Yllättävän moni lähtee jatkamaan opintojaan. Opinnollistaminen onkin yhdistyksessämme tällä hetkellä se juttu. Meillä on niin matala kynnys, että kaikki voivat osallistua osatutkintovalmennuksiin. Tänä keväänä (2018) asiakkaat ovat suorittaneet meillä neljä kokonaista tutkintoa, Heikkinen kehuu.

Nopea reagointi yhteiskunnan tarpeisiin

Yhdistyksen toimintaperiaate on, että se pyrkii reagoimaan nopeasti yhteiskunnan, asiakkaiden ja palveluiden tilaajien tarpeisiin.

– Emme esimerkiksi käytä jonotussysteemiä asiakaspaikoissa. Tarjoamme laajaa palvelupakettia, ja vältämme sitä, että asiakas tulisi tekemään vain yhtä asiaa. Siksi emme ole jääneet isojen toimijoiden jalkoihin, Heinänen kertoo.

Asiakkaat ovat antaneet palvelusta hyvää palautetta.

– Täällä on aina ollut hyvä henki. Toiminnan keskiössä ovat asenne, yhdenvertaisuus ja kohtaaminen. Kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Tuntuu hyvältä, että kaupunki selvästi luottaa meidän osaamiseen. Se on hyvä tilaaja, vaikka joudummekin välillä reagoimaan nopeasti ja menemään epämukavuusalueelle. Yhdistyksessä kaikki työntekijät tekevät kaikkea, ja meitä jatkokoulutetaan jatkuvasti, Heikkinen ja Heinänen summaavat.

Alla oleva linkki aukeaa uuteen välilehteen

Artikkeli on julkaistu KeKo – Kehittämisen koordinaatiohankkeen Extralehdessä 2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI ja KUVA: Tiina Jäppinen

Joensuun Rantakylän seurakuntatalon sisällä on nyt hiljaista, mutta ei aina. Talolla järjestetään monia perhejuhlia, siunaustilaisuuksia ja tiloissa toimivat päiväkerhot sekä koululaisten iltapäiväkerhot. Isosta keittiöstä kuuluu ääniä. Emäntä Arja Pikkarainen juttelee keittiöapulaisen Hanna Pesosen kanssa, joka on laittanut kahvileivät kelmun alle. On aika siirtyä hoitamaan salin kukkia.

Pesonen tuli seurakunnalle avotyöhön syksyllä 2017, mutta helmikuussa 2018 kirkkoherra Tuomo Käyhkö oli valmis muuttamaan avotyön palkkasuhteeksi. Työsopimus on voimassa ainakin tämän vuoden loppuun. Käyhkö jää eläkkeelle, mutta toivoo tulevankin kirkkoherran jatkavan työsopimusta.

– Uuden työntekijän palkkaaminen on iso haaste, koska kirkko vähentää koko ajan työ- ja virkasuhteita. Oli tärkeää, että palkkaukseen saatiin yhteiskunnan tukea, sanoo Käyhkö ja tarkoittaa palkkatukea. Käyhkö kuitenkin kannustaa ottamaan yhteyttä työllistämisasioissa suoraan kirkkoherraan tai esimerkiksi emäntään tai siihen henkilöön, joka ohjaa tukityöllistettävän työtä. Kirkkoherra Käyhkön mielestä uuden henkilön pitää myös solahtaa helposti työyhteisöön.

Hyvää mieltä

– Tulee hyvä mieli, kun talo on pystynyt työllistämään Hannan. Koen, että pystyn auttamaan häntä elämässä eteenpäin ja luomaan itsetuntoa myös henkilökohtaisessa elämässä pärjäämisessä, kuvaa Pikkarainen työllistämisen tuomaa iloa.

– Ilman Hannan apua työpäivät venyisivät helposti 9 tuntisiksi. Aikaisemmin esimerkiksi suuren tarjoilun jälkeen tiski saattoi jäädä iltaan, nyt ne hoituvat Hannan ansiosta päivän aikana. Myös kerhojen vetäjät ovat olleet tyytyväisiä. Kun Hanna on hoitanut välipalat, he ovat voineet keskittyä kerhon pitämiseen, kehuu Arja Pikkarainen.

Pesosen työ on monipuolista, kuten vaatehuoltoa, ruokien esivalmistelua, astiahuoltoa sekä kukkien hoitamista ja asettelua. Hän pystyy tekemään työtä myös itsenäisesti työlistojen avulla.

– Hannaa ei tarvitse enää paljoa opastaa. Hän myös muistaa erityisen hyvin taloon tulevat ryhmät jopa kahden viikon päähän ja oppii nopeasti uusien ryhmien osallistujamäärät, hämmästelee Pikkarainen.

Lisää rahaa, vähemmän työtunteja

Hanna Pesonen opiskeli kodinhuoltajan ammatin kolmessa vuodessa Ammattiopisto Luovissa.

– Opin ruuanlaittoa, leivontaa, siivoamista, tekstiilihuoltoa, asiakkaan avustamista ja asiakaspalvelua. Niistä on ollut täällä hyötyä, kuvaa 22-vuotias Hanna Pesonen.

– Aluksi uusi työ jännitti. Kun oppi tehtävät ja talon tavat, sitten oli jo mukavaa. Vanhemmat ovat minusta ylpeitä.

– Saan nyt työstäni palkkaa, ja tuntuu hyvältä, kun voi laittaa rahaa säästöön. Saan nyt enemmän rahaa ja silti tuntimäärä laski, toteaa Hanna Pesonen osa-aikatyöstään, jossa hän saa palkkaa alan TES:n mukaisesti.

Alla oleva linkki aukeaa uuteen välilehteen

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti ja kuvat: Tiina Jäppinen

Pohjois-Karjalan keskussairaalan leikkaussalin henkilökunnalla oli ongelma. Nyt kyse ei ollut kenenkään hengestä, vaan siitä, miten henkilökunnan astiahuolto hoituu. Sairaala lopetti ostopalvelut ja astiat oli jäämässä osastojen itsensä huolehdittaviksi.

– Taukotilan viihtyisyys on tärkeä asia, mutta kuka ehtisi purkaa ja ladata pesukoneen 20 kertaa vuorossa ja siistiä tilat. 70 henkilön astiahuolto ei onnistuisi omana työnä anestesia- ja toimenpideyksiköissä, joissa on paljon henkilökuntaa, tauot nopeita ja epäsäännöllisiä, sanoo leikkaussalin osastonhoitaja Aulikki Sihvonen.

– Päätimme etsiä henkilöä työllistämistuella järjestöistä. Muistin kehitysvammaisen serkkuni, joka on ikänsä tehnyt astiahuoltotehtäviä. Kysyimme Siun soten rekrytoinnista, löytyisikö meille joku vastaava, muistelee ylihoitaja Merja Piiroinen.

Taukotilan viihtyisyys on tärkeä asia, mutta kuka ehtisi purkaa ja ladata pesukoneen 20 kertaa vuorossa ja siistiä tilat.

Rekrytointi otti yhteyttä toimintakeskus Majakkaan, josta sosiaaliohjaaja Senja Asikainen alkoi hoitaa asiaa. Hän otti yhteyttä pitkään avotyötä tehneeseen Elisa Villmaniin, jolle alettiin räätälöidä työtehtävää. Sairaalan leikkausosasto sai mukaan rekrytointiin myös sairaalan heräämön, teho-osaston ja silmäkeskuksen.

Asiaa harkittiin puolin ja toisin

Työ alkoi kahden kuukauden määräaikaisella työharjoittelulla. Tutustuttiin toisiinsa ja tekijä työhönsä. Sen jälkeen Villman palkattiin astiahuoltajaksi toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen.

– Kun tuli mahdollisuus palkkatöihin, ajattelin, että kokeillaan. Tuntui oudolta tulla sairaalaan, joka on ihan erilainen ympäristö kuin aiemmat. Jännitti, miten minut otetaan vastaan. Täällä on paljon osastoja ja pitkät välimatkat. Nyt olen oppinut jo liikkumaan, kuvaa Villman ensitunnelmiaan työstään.

Sosiaaliohjaaja Senja Asikainen kulki hänen tukenaan ensimmäisinä työpäivinä, mitä työnantaja piti tärkeänä ja myös turvallisuustekijänä.

– Elisa tuli rohkeasti uuteen tehtävään ja on solahtanut hyvin työyksikköömme. Hän kuuluu jo kalustoon, vakuuttaa osastonhoitaja Sihvonen.

Kehitysvammainen työtoverina uutta

– Kehitysvammainen henkilö osaston työyhteisössä on ollut meille aivan uutta. Pohdimme työympäristön vaikutusta ja vaitiolovelvollisuutta, joka sitoo meitä kaikkia. Elisa liikkuu samoissa tiloissa kuin potilaat ja voi kuulla potilasasioita kahvihuoneessa, sanoo Sihvonen.

– Lisäksi leikkaussalissa on ronskia huumoria ja henkilökunta voi olla väsynyttä vaikeiden leikkausten jälkeen. Kahvihuone on purkautumispaikka ja lepopaikka.

– Siksi mietimme, että pitääkö meidän Elisan tullessa muuttua. Sitten ajattelimme, että ehkä me osaamme käyttäytyä, hymähtää Sihvonen.

–En ole hirveän herkkä enkä pelästy helposti. Enkä kerro asioista edes vanhemmille, vakuuttaa Villman.

Oikea tekijä löytyi

Villmanin palkkaus keskussairaalaan voidaan nähdä työnantajan kantamana yhteiskuntavastuuna, mutta ennen kaikkea kyse on siitä, että osasto löysi tekijän vaativaan työympäristöön.

– Oli kiva, kun Elisa sanoi haastattelussa, että aiemmassa paikassa työ oli ollut yksitotista ja hän haluaa haasteita. Meillä työ on värikästä ja olen keskustellut työyhteisön kanssa, jääkö Elisalle sellaista aikaa, että hän voisi tehdä jotain myös laitoshuoltajien kanssa, paljastaa ylihoitaja Merja Piiroinen.

– Voimme muokata toimenkuvaa myöhemminkin. Haluamme, että Elisa jatkaa meillä pitkään.

– Vaikka Majakka on meidän oman kuntayhtymän toimintaa, emme tienneet siitä mitään. Ei me olisi osattu etsiä sopivaa henkilöä Majakasta. Ihan hävettää, huokaa Sihvonen.

Vihdoin palkkatyöhön

Ennen ensimmäistä palkkatyötään keskussairaalassa Villman kävi kuutisen vuotta avotyötoiminnassa. Hänellä on cateringalan suurtalouskokin perustutkinto ja palveluavustajan koulutus.

– Ensimmäisessä avotyöpaikassa punnitsin pizzatäytteitä, täydensin salaattibuffetpöytää, tiskasin ja purin kuormaa. Alussa minua vähän neuvottiin, mutta sitten osasin tehdä töitä itsenäisesti, kertoo Villman.

– Toisessa avotyöpaikassani olin 4,5 vuotta. Aamulla täytin sämpylöitä ja olin apuna tekemässä suolaista. Sitten siirryin pizzapuolelle. Avasin peltipurkkeja, asettelin jäisiä pizzapohjia, pilkoin tomaatteja jne. Työ alkoi tympiä. Kyselin muita töitä ja mahdollisuudesta palkkatyöhön, mutta en saanut vastausta, muistelee Villman.

Uusina asioina palkkatyössä ovat tulleet avotyötoimintaan verrattuna mm. loma-asiat, työajanseurannan leimauskortin käyttö ja verokorttiasiat.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI: Tiina Jäppinen
KUVAT: Minna Makkonen

Joensuussa kehitysvammaisia henkilöitä on totuttu näkemään avotyötoiminnassa alueen yrityksissä ja esimerkiksi kaupungin päiväkodeissa. Asenteet työnantajilla ovat silti tiukassa, jos avotyö pitäisi muuttaa työsuhteeksi ja maksaa palkkaa.

Sosiaaliohjaajat Senja Asikainen ja Sanna Hamunen päättivät tehdä asialle jotain. He työskentelevät Siun soten eli Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän vammaispalveluissa toimintakeskus Majakassa.

Majakka järjestää työikäisille vaikeavammaisille ja kehitysvammaisille henkilöille päivätoimintaa, työtoimintaa, avotyötoimintaa sekä tarjoaa tuetun työllistymisen palveluita.

– Majakan toimintakeskuksen asiakkaista käy avotyössä 37 henkilöä. Kun pääsimme mukaan Kehitysvammaliiton Palkkaa mut -hankkeeseen, huomasimme, että muualla Suomessa kehitysvammaiset olivat meidän aluetta enemmän palkkatyössä, toteaa Asikainen

Asikainen ja Hamunen kyseenalaistivat, miksi työsuhdetta, jossa henkilö on tehnyt vuosikausia avotyötä jopa hyvin itsenäisesti ravintolassa, autokorjaamossa tai päiväkodissa, ei voisi muuttaa palkkasuhteiseksi. Ensin se halusivat selvittää, mitä mieltä avotyöntekijät ovat tilanteesta.

– 70 prosenttia heistä halusi vaihtaa työnsä palkkatyöhön. Perustimme Majakkaan ryhmän, jossa alettiin harjoitella työ- elämätaitoja.

Kaksi muutti avotyötoiminnan heti palkkasuhteeksi

Kun asiasta keskusteltiin työnantajien kanssa, tilanne olikin jo toinen. Avotyötä tarjoavista vain kaksi vaihtoi heti avotyötoiminnan palkkatyöhön.

– Emme silti alkaneet purkaa avotyösopimuksia, koska asiakkaat toimivat mieluimmin työpaikoilla kuin toimintakeskuksessa, perustelee Asikainen.

Jotkut ovat voineet tehdä avotyötä samassa paikassa kymmenenkin vuotta. Jatkossa Majakka tekee avotyösopimuksia vain lyhyeksi aikaa. Asiakkaat halutaan ohjata avoimille työmarkkinoille.

– Avotyön sijaan nuorille opiskelijoille voidaan etsiä myös koulutussopimuspaikkoja ja työnhakijoille työkokeilupaikkoja avotyöpaikkojen sijaan, muistuttaa Asikainen.

Jalka oven väliin

Kun avotyötoiminnan paikat oli kierretty, seuraavaksi naiset jalkautuivat Joensuun keskustan yrityksiin. He kävivät yhden päivän aikana 30 työnantajan luona. Tukena oli Kehitysvammaliitosta Palkkaa mut -hankepäällikkö Simo Klem, joka kannusti heitä laittamaan jalkaa rohkeasti yritysten oven väliin.

– Yrittäjät eivät tienneet, että olemme tulossa. Meillä oli mukana esite ja kävelimme vain ovesta sisään, nauraa Asikainen.

Kolmikko vieraili vaate- ja ruokakaupoissa, leipomoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa.

– Työnantajalle pitää kertoa selkeästi myös työntekijästä koituvat kustannukset. Tarjosimme osa-aikaisia tekijöitä avustaviin tehtäviin. Kerroimme myös tuesta, mitä työnantaja ja työntekijä saavat työsuhteen aikana.

Yritykset ottivat kävijät myönteisesti vastaan ja olivat aidosti kiinnostuneita asiasta.

– Kierros poiki muutaman työkokeilupaikan, vaikka muuten päivä ei johtanut vielä työllistämiseen. Sain kuitenkin pitkän listan yrityksistä, joihin olemme yhteydessä jatkossa, sanoo Senja Asikainen.

Mistä aikaa työhön ohjaukseen?

– Siun Sotessa ei ole tällä hetkellä yhtään nimettyä työvalmentajaa. Me teemme tätä työtä muun työn ohessa. Täällä työllistämisen mallia ollaan vasta rakentamassa, mutta kiinnostus on suurta ja ymmärrystä kyllä löytyy, kertoo Asikainen luottavaisin mielin.

Työn ohjausta tarvitaan myös työpaikan löytymisen jälkeen. Tarvitaan monta yhteydenottoa, keskustelua ja tapaamista ennen kuin työsopimus on allekirjoitettu.

– Kun työ ja työpaikka alun työhönvalmennuksen jälkeen tulevat asiakkaalle tutuksi, pystyy lievästi kehitysvammainen henkilö jatkamaan työelämäänsä itsenäisesti yleensä nopeasti. Työpaikalla käydään ja ollaan yhteyksissä myös työsuhteen aikana, kertoo Asikainen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

TEKSTI: Tiina Jäppinen

Suomessa aloitti vuonna 2016 ensimmäisenä maailmassa työhyvinvointia edistävä SIB-hankekokeilu. Kokeiluun on osallistunut julkisen sektorin neljän asiakasorganisaation yli 1 500 työntekijää.

Työntekijöiden saamat työhyvinvointipalvelut on kustannettu sijoittajilta kerätyin varoin. Sijoittajat ovat maksaneet käytännön palvelut ja toiminnan sekä kantavat hankkeen taloudellisen riskin. Työnantaja maksaa pienen aloitusmaksun lisäksi vain tuloksista.

Vaikuttavuustavoitteet on kytketty työhyvinvoinnin lisäämiseen ja sen kautta sairauspoissaolojen vähenemiseen. Kokeilun tulos vastasi 9,5 henkilötyövuoden säästöä.

– SIB-hankkeessa työnantajan johto ja esimiehet ovat saaneet työkaluja johtamiseen. Rinnalla kulkeva tuki on koettu hyväksi esimiesten ratkoessa arjen ongelmatilanteita ja suunnitellessa toimintaa jatkuvasti muuttuvissa ympäristöissä. Näin on pystytty selvittämään tehokkaasti solmukohtia ja ehkäisemään mahdollisia karikoita työyhteisön toiminnassa, kertoo Vaikuttavuusinvestoimisen tukitiimin projektijohtaja Mika Pyykkö Sitrasta.

Sitra on suunnitellut hankkeen toteutusraamin ja toiminut neuvonantajana SIB-hankkeessa.

– Tuki- ja liikuntaelinvalmennustulokset ovat näinkin lyhyillä interventioilla erittäin hyviä. Esimerkiksi yhden asiakasorganisaation valmennettavien kuntoisuus parani MET-arvolla mitattuna 0,4 yksikköä, joka vastaa noin neljän vuoden nuorentumista sydämen iässä. Kahdessa asiakas- organisaatiossa heikossa ja hyvin heikossa kuntoluokassa olevien henkilöiden määrä puolittui. Pienessä yhteisössä yksikin vakava sairastuminen vaikuttaa paljon kokonaispoissaolojen määrään. Jos tämä huomioidaan, kokeilun tulos on erittäin hyvä, kuvaa Pyykkö.

Hän painottaa, että erilaisten sairauspoissaolojen hallinta vaatii erilaisia työkyvyn tuen toimenpiteitä, koska jokainen asiakas on erilainen.

Työkyky-SIBin toiminta, joka on kestänyt kussakin asiakasorganisaatiossa kolme vuotta, päättyy keväällä 2020. Palveluista on vastannut neljän yrityksen koalitio, jossa on osaamista työhyvinvoinnin eri alueilta, kuten tietojärjestelmistä, verkkopalveluista, organisaatiopsykologiasta ja esimiesten kouluttamisesta. Sijoittajina ovat olleet mm. Me-säätiö, Sitra ja yksityinen finassisijoittaja.

Alla olevat linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Lue myös artikkelit

SIB-RAHASTOT työllistämisen tueksi? (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla) 

Maahanmuuttajia työllistynyt SIB-mallilla  (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla)

Hyvin suunniteltuna SIB- mallin käyttö tarjoaa julkiselle sektorille taloudellisesti riskittömän työkalun vaikutusten ja pidemmän aikavälin vaikuttavuuden hankkimiseksi, mikä mahdollistaa hyvinvoinnin pitkäjänteisen rakentamisen.

Kotouttamisen SIB-rahaston idea on ollut, että maahanmuuttajien koulutus ja työllistymistä tukeva toiminta rahoitetaan sijoittajilta kerätyin varoin. Sijoittajilla on taloudellinen riski. Myös järjestöt voivat olla mukana. Esimerkiksi Invalidisäätiön Kotouttamisen SIB-ohjelma yhdistää suomen kielen opinnot, työkokeilun ja henkilökohtaisen työhönvalmennuksen työelämään kiinni pääsemiseksi.

Julkista sektoria edustava työ- ja elinkeinoministeriö maksaa vain todennetuista tuloksista eli siitä, että maahanmuuttaja työllistyy. Ajatuksena on, että nopea työllistyminen kasvattaa verokertymää ja säästää valtion työmarkkinatukea sekä kotoutumiskoulutuksen kustannuksia. Jos hankkeen tavoitteet saavutetaan, ministeriö maksaa osan näin kertyvistä säästöistä rahastoon, josta sijoittajille palautetaan heidän pääomansa kohtuullisen tuoton kera.

SIB-malli ja osatyökykyiset

– SIB-mallia voisi ilman muuta hyödyntää myös osatyökykyisten työllistämisessä, sanoo Mika Pyykkö
Sitrasta. Se kuitenkin edellyttää, että on olemassa osatyökykyisten työllistymisen osalta vaikuttaviksi todettuja toimintoja. Lisäksi tarvitaan jokin julkisen sektorin organisaatio, joka on valmis maksamaan työllistymisen hyödystä palkkion, joka on jonkin verran korkeampi kuin kyseessä oleva lopputuleman edellyttämä investointi.

– Hyvin suunniteltuna SIB-mallin käyttö tarjoaa julkiselle sektorille taloudellisesti riskittömän työkalun vaikutusten ja pidemmän aikavälin vaikuttavuuden hankkimiseksi, mikä mahdollistaa hyvinvoinnin pitkäjänteisen rakentamisen, uskoo Pyykkö.

Hän kuvaa SIB-mallia systeemisen muutoksen työvälineenä, joka soveltuu erityisen hyvin edistävään ja ehkäisevään toimintaan eli myös sellaisen toiminnan ja palveluiden toteuttamiseen, joita julkisin varoin on vaikea toteuttaa.
Pääoman takaisinmaksu tuottoineen perustuu siihen, miten paljon julkinen sektori on hyötynyt toiminnasta taloudellisesti. Lähtökohtaisesti sijoittajat ja palveluntuottajat ottavat taloudellisen riskin, kun taas julkinen sektori, suoraan tai välillisesti suurimpana hyödyn saajana, maksaa vain tuloksista. Se voi tarkoittaa suoria vaikutuksia tai pidemmän aikavälin vaikuttavuutta.

Vaikuttavuusinvestointi

Vaikuttavuusinvestoimisessa kanavoidaan yksityisiä pääomia toimintaan ja toimijoihin, jotka tavoittelevat taloudellisen tuoton ohella mitattavaa yhteiskunnallista hyötyä. Yksinkertaisesta esimerkistä käy lainasopimus, jonka ehtoihin on kirjattu vaikuttavuustavoitteita. Toista ääripäätä edustaa tulosperusteinen rahoitussopimus (SIB), joka sitoo julkisen sektorin, sijoittajat ja palveluntarjoajat vahvasti yhteen niin vaikuttavuustavoitteiden kuin riskien ja tuottojenkin näkökulmasta.

Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä tai käynnistymässä seitsemän SIB-hankekokonaisuutta (teemarahastoa). SIB-hankkeita on suunnitteilla noin 30 kunnassa eri puolilla Suomea, muun muassa Vantaalla, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Tampereella.

Alla olevat linkit avautuvat uuteen välilehteen.

LÄHDE: www.sitra.fi (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt Käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Lue myös artikkelit

SIB-RAHASTOT työllistämisen tueksi? (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla)

Suomen Työhyvinvointi-SIB maailman ensimmäinen (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla)

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Mari Toivonen
Kuva: Timo Hartikainen

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys tukee yhdistyksiä, jotka haluavat työllistää pitkään työttömänä olleen henkilön. Se myös jakaa tietoa siitä, miten yhdistykset voivat tukea työnhakijaa tulevaisuuden suunnittelussa ja oman osaamisen kehittämisessä.

Yhdistyksemme toiminnan kolme teemaa ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kaikkien kansalaisten äänten kuuluville saaminen ja järjestöjen elinvoimaisuuden säilyminen, yhdistystyöllistämisen kehittämispäällikkö Johanna Seppänen kertoo aluksi.

Yhdistys toimii alueellisesti ja valtakunnallisesti. Työllisyystoiminta muodostuu KAJO-keskus- ja KAIKU-hankkeista sekä Kumina-toiminnasta. Toiminta rahoitetaan pääosin hankerahoituksella.

Sosiaaliturvayhdistys tukee järjestöjä esimerkiksi viestintään, taloushallintoon, työllistämiseen ja työsuhdeasioihin liittyvissä asioissa. Yhdistys on koonnut järjestötoimijoita yhteen ja muodostanut alueelle toiminnallisia rakenteita, esimerkiksi JANE:n eli Pohjois-Karjalan Järjestöasiain neuvottelukunnan.

KAJO-keskus auttaa mm. työsopimusasioissa

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen KAJO-keskus on toiminut hankkeena noin 20 vuotta. Painopiste on nykyisin työnhakijoiden työllistymisen tukemisessa. Keskuksen koordinoimiin työllisyystoimijoiden yhteistyöverkostoihin ovat työllisyyspoliittisten hankkeiden, TE-toimiston ja ELY-keskuksen lisäksi tulleet mukaan mm. kunnat, ESR-hankkeet, oppilaitokset ja kehittämisyhtiöt. Ne järjestävät keskuksen kanssa esimerkiksi rekrytointitapahtumia.

KAJO-keskus tukee yhdistyksiä kertomalla, mitä työllistäminen tarkoittaa ja rakentamalla työtehtäviä työntekijälle. Hakijat tavataan KAJO-keskuksessa, jossa heidän valmiutensa kartoitetaan sekä kerrotaan työtehtävien vaatimuksista ja työhönvalmennuksesta. Yhdistys itse päättää, kenet se palkkaa. Kuukausittain noin 60 yhdistystä työllistää KAJO-keskuksen avulla.

– Yhdistys maksaa työllistettävän palkan, mutta me avustamme esimerkiksi palkkatukihakemuksen ja työsopimuksen valmistelussa. Neuvomme myös, miten työntekijää voi kannustaa kohti avoimia työmarkkinoita tai koulutusta, Seppänen kertoo.

Laki- ja linjamuutokset haasteina

KAJO-keskuksessa on todettu, että jos yhdistystyönantajille kerrotaan, mitä palkkatukityöjakso merkitsee työllistettävälle henkilölle, he haluavat ottaa asian omakseen. Työn ohessa voidaan toteuttaa ammatillista kouluttautumista, ja työntekijät voivat näyttää osaamistaan yrityksissä siirtotyön kautta palkkatukityöjakson aikana.

– Vuosittain on tullut laki- tai linjamuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet työllistämistoimintaan. Usein niiden todelliset vaikutukset hoksataan vasta jälkikäteen. Viime aikoina yhdistyksissä päänvaivaa ovat aiheuttaneet myöhässä olevat palkkatukien maksatukset. KAJO-keskus auttaa näidenkin asioiden selvittämisessä, Seppänen kertoo.

Verkostojen laajeneminen on ollut tärkeää: Pohjois-Karjalassa järjestetään Työllisyysviikot syksyllä 2018 yhteistyössä useiden toimijoiden kanssa. Ilonaiheiksi Johanna Seppänen mainitsee hankkeen asiakkaiden onnistumisten lisäksi asiakasyhdistysten kasvamisen työnantajina.

– Yhdistykset ovat omaksuneet työllistymistä tukevat mallit toimintansa rinnalle. On hienoa, että niissä ymmärretään, että pitkään työttömänä olleen henkilön polku voi johtaa vaikka minne, kun yhdistystyöstä saa ensin vauhtia.

Tulevaisuus tuo muutoksia myös Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen omaan työllisyystoimintaan.
– On mietittävä, lähdemmekö esimerkiksi kilpailemaan palvelutuotannolla ja etsimmekö siihen kumppanin. Rahoitusta on haettu Tarmo-hankkeelle, jossa on mm. tarkoitus etsiä vastauksia yhdistysten työllisyystoiminnan tulevaisuuden kysymyksiin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön KeKo – kehittämisen koordionaatiohanke Extralehdessä syyskuussa 2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen työllisyystoiminta

• tukee työllistämistä suunnittelevia yhdistyksiä käytännön asioissa, mm. hakemukset ja palkanlaskenta
• tukee yhdistyksiä kuntouttavan työtoiminnan tehtävien tarjoamisessa
• tarjoaa työhönvalmennusta yhdistyksissä työskenteleville
• etsii työnhakijoille työtä yrityksistä
• koordinoi työllisyystoimijoiden verkostoja maakunnassa

Yhdistys, huomioi työllistämistä suunnitellessa

• Yhdistyksen päätehtävänä on ohjata työntekijän arjen työtä. Perehdyttämiseen on tärkeää varata aikaa. Työtehtäviä kannattaa räätälöidä työntekijän osaamista hyödyntäen.
• Palkkatukityöjakson tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus saada työkokemusta ja kehittää osaamistaan. Tässä on usein tukena työhönvalmentaja. Erilaiset koulutukset voivat olla osa palkkatukityötä.
• Työnantajayhdistyksen tulee olla rekisteröitynyt yhdistys, jolla on y-tunnus. Palkkatuki haetaan jälkikäteen, joten yhdistyksellä tulee olla 1-2 kuukauden palkka varattuna. Jos työntekijä työllistyy yhdistyksen elinkeinotoimintaan, palkkatuen määrä on pienempi. Yhdistyksen tulee myös järjestää lakisääteinen työterveyshuolto, mikä tarkoittaa minimissään työpaikkaselvityksen teettämistä.

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: iStock

Tampereen kaupunki on kilpailuttanut osan kuntouttavasta työtoiminnasta vuodesta 2009 lähtien. Hankintojen seurauksena järjestöille on siirretty enemmän vastuuta palvelun tuottamisesta. Kokemukset ovat myönteisiä.

– Aiemmin hankintojen kilpailutuksen jälkeen tuotetut palvelut olivat ennemminkin yhteistuotantoa. Nykyään kaupunki on vain ohjaajatahona emmekä puutu aktiivisiin asiakasprosesseihin tai palvelun sisältöihin, Tampereen kaupunkiseudun TYP:n johtaja Tommi Eskonen kertoo.

Viimeisimmässä hankinnassa vuonna 2016 ostettiin 7 – 8 kolmannen sektorin toimijalta sosiaalisen kuntoutuksen palvelut (aikuissosiaalityö) ja koulutukseen ja työelämään suuntaava kuntouttava työtoiminta (kaupungin työllisyyspalvelut). Uutena elementtinä otettiin käyttöön tulosperusteisuus eli päivähinnan lisäksi palvelun tuottajalle maksetaan tuloksesta.

– Palveluiden kuvaukset on jätetty väljiksi. Palveluntuottaja määrittelee itse kuntouttavan työtoiminnan sisällön, työllisyyspalveluiden palvelukoordinaattori Outi Koivisto lisää.

Hankinnoilla lisätty vaikuttavuutta

Koivisto kertoo, että edellisen hankinnan suunnittelussa oli mukana asiakkaita, työntekijöitä ja järjestöjen edustajia.

– Toimimme avoimemmin kuin aikaisemmin on toimittu. Hankinnassa käytettiin menetelmänä markkinavuoropuhelua. Aiemmin kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuus ei ollut erityisen mairittelevaa, eli avoimille työmarkkinoille siirtymisiä oli vain vähän. Hankinnoilla olemme saaneet lisää näitä siirtymisiä, Eskonen sanoo.

Merkittävä muutos oli kuntouttavan työtoiminnan keston rajaaminen yhteen vuoteen. Lisäksi hankintakilpailutukseen osallistuneiden palveluiden tuli sisältää toimintoja, joiden nähdään edistävän työllistymistä. Opinnollistaminen tuli mukaan.

– Tarkoituksena oli, että kuntouttavaan työtoimintaan saadaan jotain sellaista, mitä siellä ei ennen ollut, Koivisto lisää.

Tulosperusteisen hankinnan avulla on saatu lisää vaikuttavuutta. Esimerkiksi noin 8 prosenttia siirtyy kuntouttavasta työtoiminnasta suoraan avoimille työmarkkinoille ja reilu 40 prosenttia etenee seuraavaan palveluun. Asiakaspalautteiden keskiarvo on ollut yli 4 asteikolla 1-5.

Uusia kumppanuuksia ja palveluita

Eskonen ja Koivisto kokevat Tampereen hankintaprosessin vahvuudeksi, että sisältöjä ei ole ennakkoon määritelty tarkkaan, vaan ne on mietitty yhdessä eri toimijoiden kanssa. Hankintojen kilpailutus on mahdollistanut uusien toimijoiden tulemisen markkinoille.

Tulosperusteinen hankinta vaatii paljon resursseja palveluntuottajilta, jotta he pystyvät kehittämään palveluitaan ja palkkaamaan osaavaa henkilöstöä.

– Järjestöjen suurempi vastuu vaati niiltä myös ajattelumuutoksen. Kaikissa pienissä pulmissa ei ole enää voinut kääntyä tilaajan puoleen. Muutos on kuitenkin vahvistanut järjestöjen roolia, kun ne ovat kehittäneet palveluitaan, Koivisto pohtii.

– Alihankintojen ja kumppanuuksien avulla pienetkin järjestöt ovat pystyneet tuottamaan palveluita.

Miltä näyttää tulevaisuus? Sote- ja maakuntauudistuksen myötä kuntouttava työtoiminta siirtyy soten alle. Kunnan rooli työllisyydenhoidossa on vielä avoinna.

– Kunnan elinvoiman kannalta olisi tärkeää, että kunnallakin olisi vastuuta työllisyydenhoidossa, kiteyttää Tommi Eskonen Tampereen kaupungin toiveen.

Artikkeli on julkaistu syyskuussa 2018 Kyvyt käyttöön KeKo Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Mari Toivonen ja Kati Savela 
Kuva: Kati Savela

Kuntaliiton kehittämispäällikkö Erja Lindberg pitää sote- ja maakuntauudistusten perinpohjaisen valmistelun hyvänä puolena sitä, että palvelujärjestelmäämme arvioidaan nyt perusteellisesti. Hän toivoo sekä kuntien että järjestöjen osaamista hyödynnettävän, kun vaikeimmin työllistyvien henkilöiden palvelutarpeita arvioidaan ja palveluita tarjotaan.

– Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa ei ole vielä yhtään lakia voimassa liittyen maakunta- ja soteuudistukseen. Kokonaisuutta on vaikea arvioida, kehittämispäällikkö Erja Lindberg Kuntaliitosta toteaa.

Puheenaiheena ovat sote- ja maakuntauudistus sekä kuntien asema niiden valmistelussa ja voimaantulon jälkeen.

Perustuslakivaliokunnan on Lindbergin mukaan valmisteltava ensin sote-puolen asiat valmiiksi, vasta sen jälkeen ovat vuorossa työllisyyteen liittyvät asiat. Akuutein on julkinen työvoima- ja yrityspalvelupalvelulaki, jonka olisi tarkoitus tulla voimaan 1.10.2018.

– Tuleva uudistus on mahdollistanut kuitenkin jo sen, että palvelujärjestelmämme on tarkan arvioinnin alla. Haasteista, vastuista ja palvelutarpeista keskustellaan kentällä nyt paljon, Lindberg jatkaa.

Haastetta on kuntien näkökulmasta tuonut se, että alkuvalmisteluissa kiinnitettiin paljon huomiota maakunnan ja valtion välisiin suhteisiin. Kuntien rooli esimerkiksi vaikeimmin työllistyvien osalta on noussut enemmän esille vasta alkuvuonna 2018.

Kunnat mukaan työllisyydenhoitoon

Tulevaisuuden kunnan yhtenä roolina on säilyttää kunnan ja kuntalaisten elinvoima. Myös työllisyyden ja sen edistämisen katsotaan liittyvän vahvasti elinvoimaan.

– Kunnat ovat panostaneet työllisyyteen ja kehittäneet työllisyyttä edistäviä palvelujaan viime vuosina. Kuntien osaamista ei saa hukata muutoksessa, vaan osaaminen olisi hyödynnettävä mm. allianssimallia hyödyntäen, toteaa Erja Lindberg.

Allianssimalli nostettiin esille alkuvuodesta 2018 yhtenä toimintamallina liittyen kasvupalveluiden toteuttamiseen. Malli vaatii kuitenkin vielä lisää sisältöä ja raameja.

Kuntaliiton mukaan kuntien ja maakuntien tulisi yhdessä voida sopia työllisyyden hoidosta. Isojen kaupunkien ja pienten kuntien välillä on tietysti eroja siinä, miten ne haluavat jatkossa toimia.

– Suunnittelua on jatkettava tulevien maakuntien ja kuntien kesken jo nyt valmisteluvaiheessa.

Vaikeimmin työllistyvien palvelut turvattava

Kunnilla on ollut vastuu työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (TYP), joissa pitkään työttömänä olleet ovat saaneet Kelan, TE-toimiston ja kunnan palveluja samalta luukulta. Kuntaliitolla on Lindbergin mukaan huoli vaikeimmin työllistyvien palveluista ja siitä, mikä taho vastaa jatkoista näistä palveluista ja niiden sovittamisesta yhteen. TYP-laki lakkautetaan maakuntauudistuksen toteutuessa.

– Kunnilla ei lakiesityksessä ole toimivaltaa työllisyyden hoidossa. Niiden taloudellista panosta kuitenkin todennäköisesti tarvitaan. Maakuntien rahat eivät yksin riittäne työllisyydenhoitoon, Lindberg arvelee.

Maakuntauudistukseen liittyvä kasvupalvelulaki tulee voimaan aikaisintaan vuonna 2020, seuraavan hallituksen aikana. Kasvupalveluiden on määrä koota yhteen valtion tarjoamat yritys- ja työllisyyspalvelut.

Työ- ja elinkeinoministeriö suunnittelee tällä hetkellä kasvupalveluiden eli työllistymistä tukevien palveluiden siirtämistä palveluiden tuottajille. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, saako tuottaja palkkion tulosten vai suoritusten perusteella.

Palkkatuki jatkuu, muista tukimuodoista ei varmuutta

Kasvupalveluihin kuuluvat työllisyyspalvelut eivät ole subjektiivinen oikeus, kuten terveydenhoito. Ainoaksi lakisääteiseksi työllistymistä edistäväksi tukimuodoksi on kirjattu palkkatuki. Siihen on maakunnilla oltava rahaa. Kuinka paljon, sitä ei ole määritelty.

– Kasvupalveluihin kuuluu myös palvelutarpeen arviointi. Mitään henkilökohtaista arviointia se ei silti välttämättä tarkoita, eikä se kata välttämättä kaikkea, mitä itse kukin työtön oikeasti tarvitsisi työllistyäkseen, kehittämispäällikkö Lindberg pohtii.

Muutamilla alueilla toteutettuja alueellisia työllisyyskokeiluja ei aiota TEMissä jatkaa. Kokeiluissa kunnilla on ollut vastuu työllisyyden hoidosta, ja ne olisivat valmiita jatkamaan toimintaa.

Kentällä käydyissä keskusteluissa on esitetty erilaisia skenaarioita siitä, kuinka isot markkinaehtoiset yritykset kaappaavat kaiken kasvupalveluihin kuuluvassa työllisyyspalveluiden kilpailutuksessa ja tukahduttavat pienet toimijat.

– Näin ei kuitenkaan saa tapahtua, sillä tarvitsemme kaiken olemassa olevan osaamisen, pohtii Lindberg.

Järjestöjen pidettävä ääntä itsestään

Myönteisenä puolena sote- ja maakuntauudistusten monissa mutkikkaissakin vaiheissa Lindberg näkee sen, että eri prosessit on nyt jouduttu palastelemaan paremmin kuin ennen. Näin niiden puutteet ja hyvät puolet nähdään kenties entistä selvemmin.

– Kun puhutaan vaikeimmin työllistyvien henkilöiden palveluista, myös järjestöillä on tärkeä rooli tulevaisuudessakin tuottaa palveluita heille. Järjestösektorilla on osaamista ja tuntemusta vaikeimmin työllistyvien palvelutarpeista. Emme saa hukata tätäkään osaamista, jatkaa Lindberg.

Järjestöjen on viimeistään nyt aika muistuttaa päättäjiä siitä, että heidän osaamistaan hyödynnetään riittävästi. Lindberg kehottaakin järjestöjä ottamaan yhteyttä tulevien vaalien ehdokkaisiin ja nostamaan tärkeä työnsä esille. Nyt kannattaa vaikuttaa!

Hän huomauttaa, että kuntien työllistämistoiminnan vaikuttavuuden arviointia vaikeuttaa se, että työllistymistä tukevia palveluita ei tilastoida. Järjestöiltäkään tällaista tilastointia ei ole edellytetty.

– Tällaisten tietojen kerääminen järjestötoimijoiden keskuudessa olisi kannatettavaa osana vaikuttamistyötä, Erja Lindberg vinkkaa.

Artikkeli on julkaistu syyskuussa 2018 Kyvyt käyttöön KeKo Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Kati Savela
Kuva: Suvi Takamäki

Buusti ry (ent. Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys) tarjoaa eri elämäntilanteisiin palveluita, jotka parhaiten auttavat ihmistä juuri sillä hetkellä eteenpäin. Toimintafilosofiana on recovery-toipumisorientaatio. – Annamme uskoa ja toivoa ja osallistamme ihmisen häneen prosessiinsa. Hän toimii suunnannäyttäjänä, olipa kyse kuntoutus- tai työllisyyspalvelusta, toiminnanjohtaja Mari Heroja-Anttila kertoo.

– Koimme entisen nimemme vähän leimaavana, joten uudistimme sen asiakkailta  kerättyjen nimiehdotusten pohjalta, Heroja-Anttila kertoo tuoreesta nimenvaihdoksesta Buustiksi.

Etelä-Pohjanmaalla toimiva Buusti tarjoaa kuntoutus- ja työllistämispalveluita alueellaan. Kuntoutuspuolella on mm. mielenterveyskuntoutujille suunnattuja palveluita päivätoiminnasta intensiivisen tuen yksiköihin. Neuropsykiatrisille asiakkaille on kuntoutusta ja työllistymistä edistäviä palveluita. Lisäksi tuotetaan opintovalmennusta nuorten koulunkäynnin tukemiseksi.

Työllisyyspalvelut sisältävät työhönvalmennusta Työhönvalmennusyksikkö Tähtiportissa, valmennusta NEET-nuorille (15–29-vuotiaat työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella olevat), kartoitusta työttömille työnhakijoille sekä työvalmennuspalveluita ja -hankkeita.

– Uusin palvelumme on psykoterapia. Buusti on mukana myös Nuoret kohti työtä! -palvelussa yhtenä palveluntuottajana Etelä-Pohjanmaalla.

Yhdistys toimii palveluntuottajarahoituksella eli esimerkiksi Kela tilaa asiakkaille yhdistyksen palveluita ja maksaa niistä.

Buusti omistaa myös yhteiskunnallisen yrityksen Woodfox Oy:n. Sen asiakkaat voivat siirtyä matalalla kynnyksellä lähemmäs kohti avoimia työmarkkinoita.

Portaittaisesti tilannekohtaisia palveluita

Asiakkaat saavat tarvitsemiaan palveluita asumispalveluista ja sosiaalisesta kuntoutuksesta aina työllisyyspalveluihin asti. 

– Palveluvalikkomme tukee asiakasta hänen kuntoutumisessaan ja toipumisessaan: esimerkiksi kun henkilö tulee sairaalasta, tarjoamme asumispalveluita. Kuntoutumisen edistyessä hänellä on mahdollisuus edetä palveluissamme avoimille työmarkkinoille asti, Mari Heroja-Anttila kuvailee.

Buustin perusyhteistyökumppaneita ovat kuntien sosiaali- ja elinkeinotoimi, työnantajat ja yritykset, oppilaitokset, psykiatriset poliklinikat, A-klinikat ja muut palveluntuottajat.

– Lisäksi teemme verkosto- ja muuta yhteistyötä asiakkaan vinkkelistä käsin. Te-toimistot, Kela ja muut asiakkaan prosessiin tarvittavat tahot nivotaan yhteistyöhön. Muun muassa näistä asiakkaat ohjautuvat meille.

Asiakkaat todella tyytyväisiä

Asiakkaita on vuosittain noin 500. Työn vaikuttavuutta seurataan eri tavoin.

– Työllistämisessä on aina sovitut tavoitteet. Asiakkaistamme noin 60 prosenttia työllistyy, 20 prosenttia lähtee opiskelemaan ja 10 prosentille löytyy eläkeratkaisu tai muuta palvelunohjausta, Heroja-Anttila kertoo.

Työllistämispuolella asiakkailta kerätään palaute.

– Työllistämispuolen asiakaspalautteiden mukaan meillä menee liiankin hyvin! Asteikolla yhdestä viiteen asiakaspalautteiden arvot ovat välillä 4,2–5. Mittareita ja palautejärjestelmää pitäisi kuitenkin kehittää, jotta saisimme vielä enemmän ja tarkemmin tietoa toiminnastamme, Heroja-Anttila pohtii.

– Vahvuutemme on matala organisaatio. Pyrimme vastaamaan muutoksiin nopeasti. Yritämme elää ajan hengessä ja askeleen edellä, jotta pystyisimme ennakoimaan asiakkaiden tarpeita. Tarpeita muutoksille tulee myös yhteistyökumppaneilta ja viranomaistahoilta. Palveluiden kehittämisen keskiössä ovat kuitenkin asiakkaiden palautteet ja ideat sekä itse havaitsemamme asiakkaiden tarpeet, Mari Heroja-Anttila sanoo.

Sosiaalisesta yrityksestä avoimille työmarkkinoille

Buustiin kuuluva Woodfox Oy syntyi vuonna 2003 työhönvalmennusyksikkö Tähtiportissa ja huonekaluteollisuudessa havaituista tarpeista.

– Huomasimme, että siirtyminen avoimille työmarkkinoille oli joillekin vielä liian suuri askel. Woodfoxin kautta asiakkaat pystyvät siirtymään lähemmäs työelämää, Heroja-Anttila sanoo.

Woodfox perustettiin Jurvaan, jossa valmistettiin huonekalukomponentteja. Sittemmin yritys siirtyi yhdistysten muiden palveluiden viereen Seinäjoelle. Yritys tarjoaa siivous- ja kiinteistönhuoltopalveluita, pienrakentamista, pieniä remontteja, omaa tuotantoa ja henkilöstövuokrausta asiakasyritysten tarpeiden mukaan.

– Tähtiportista siirtyy Woodfoxiin väkeä jatkuvasti. Siellä on tarve työntekijöille, ja yhdistyksessä kyvykkäitä asiakkaita.
Viime vuonna noin 35 henkilöä työllistyi Woodfoxista avoimille työmarkkinoille. Työntekijät ovat henkilöstövuokrauksen kautta työsuhteessa Woodfoxiin.

Haasteitakin on koettu. Ammattitaitoisia työntekijöitä esimerkiksi siivoustöihin on hankala saada. Myös metallialalla yritykset kaipaavat työntekijöitä, mutta alaa ei koeta kiinnostavaksi tai asiakkailta ei löydy oikeanlaisia taitoja.

Ilonhetkiä ovat Heroja-Anttilan mukaan tilanteet, jolloin asiakas pääsee eroon vuosien työttömyys- tai muusta kierteestä, saa eläkepäätöksen tai työllistyy avoimille työmarkkinoille.

– Niiden kokemusten voimalla jaksaa eteenpäin. Tätä työtä tehdään aidolla sydämellä! Meillä on oikeesti tosi mahtava porukka täällä! Puhallamme yhteen hiileen ja meillä on hyviä tiimejä pohjalaasella mentaliteetillä varustettuna. Yhyres mennään ja teherähän, Heroja-Anttila kehuu.

Buusti ry lyhyesti:

• toiminnan perustana recovery-toipumisorientaatio, eli asiakkaalle luodaan toivoa ja otetaan aktiiviseksi osallistujaksi omaan kuntoutumisprosessiin
• palveluita kuntoutusprosessin alusta loppuun, asumispalveluista työllistymiseen
• yhteistyötä mm. kuntien sosiaali- ja elinkeinotoimen, työnantajien, oppilaitosten ja psykiatristen poliklinikoiden kanssa
• sosiaalinen yritys Woodfoxin kautta matala kynnys edetä kohti avoimia työmarkkinoita
• jatkuva kehittämisote, johon haetaan ideoita sekä asiakkailta että yhteistyökumppaneilta ja viranomaisilta
• aiempi nimi toukokuuhun 2018 saakka Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys

Artikkeli on julkaistu syyskuussa  2018 Kyvyt käyttöön KeKo Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)