Teksti: Kati Savela
Kuvat: Riitta Skytt ja Harri Suomalainen

Ravintolakokkina pitkään toimineella Harri Pynnösellä oli käynyt mielessä oman yrityksen perustaminen, mutta jotenkin hetki ei tuntunut koskaan sopivalta. Vasta kun hän vammautui, suunnitelmat yrittäjyydestä alkoivat konkretisoitua. Nyt hän suorittaa myös töiden ohessa vammaisen yrittäjän ammattitutkintoa.

Kouluaikoina Harri Pynnöselle ei ollut alavalinta täysin selvä. Paitsi siltä osin, että tuleva työ saisi sisältää käsillä tekemis tä. Käsityö hänellä olikin kymppi. Ravintola-ala oli lopulta nuorelle luonteva valinta. Varkaudessa varttunut Pynnönen valmistui hotelli- ja ravintola-alan oppilaitoksesta Savonlinnasta kokiksi vuonna 1992.

Kokille riitti mukavasti töitä. Oman ravintolan perustaminen välähti ajoittain mielessä, mutta asia ei edennyt suunnitelmia pidemmälle. Pynnönen työskenteli useissa ravintoloissa Pohjois-Savossa, mutta sen kauemmas ei ollut tarvetta lähteä.
– Yrittäjyys kiinnosti sen verran, että suoritin yrittäjyyskurssin. Siihen se silloin kuitenkin jäi, Pynnönen toteaa.

Äkillinen sairastuminen muutti elämän

Kelataan vuoteen 2012. Kesällä Pynnöselle nousi korkea kuume. Hän ehti käydä lääkärillä kolmesti, kunnes viimeisellä kerralla tilanne näytti jo niin pahalta, että hänet vietiin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan teho-osastolle. Hän oli hengityskoneessa viisi viikkoa.

– Tutkimuksissa ei selvinnyt, mistä tilani johtui. Elimistöni alkoi jollain lailla taistella itseään vastaan. Minulla oli selkäydin- ja aivotulehdus. Tämä johti alaraajojen halvaantumiseen, Pynnönen kertoo tilanteestaan, johon joutui yllättäen seitsemän vuotta sitten.

Teho-osastolla olosta Pynnönen ei muista mitään. Tuntui kuin reilu kuukausi elämästä olisi hävinnyt jonnekin. Neurologin tarkastuksessa ei havaittu mitään poikkeavaa.

Toipuminen alkoi hiljalleen. Lääkärit totesivat, että tunto raajoihin saattaisi palata, sillä hermosto ei ollut kokonaan tuhoutunut.

– Päätin heti, että toivun kyllä, jos se kerran on mahdollista. Koin saaneeni lisäaikaa elämälle ja se piti käyttää hyväksi. Lääkärikin totesi, että jos kuntoutuja luovuttaa, kuntoutuminen loppuu siihen.Sairaalasta mies siirrettiin Neuroniin lähelle Kuopiota. Siellä alkoi muutaman viikon kuntoutumisjakso. Piti päättää, miten lähteä eteenpäin ja millaisia tavoitteita fysioterapialla voisi olla. Aluksi käsissä ei ollut lainkaan voimia.

Tukea vammaisyrittäjien hankkeesta

Kuntoutuksen ansiosta Pynnönen liikkuu nykyisin pyörätuolilla, ja alaraajojen tunto on palannut lähes normaaliksi.

– Kävelemään pystyn kyynärsauvojen tai rollaattorin avulla parikymmentä metriä.
Muutaman vuoden asteittaisen toipumisen aikana paluu työelämään alkoi häämöttää mielessä yhä useammin.

Hänen silmiinsä osui juttu Yritystä!-hankkeesta. Se on vuonna 2016 alkanut STEAn rahoittama hanke, jota koordinoi Invalidiliitto. Jonkin aikaa emmittyään Pynnönen soitti hankepäällikkö Sinikka Winqvistille.

– Pian olin jo tapaamassa häntä ja lähdin mukaan hankkeeseen. Huomasin, että sitä kautta saisin tietoa talousasioista, apuvälineistä, tukimuodoista ja Kelan kanssa asioimisesta. Lisäksi tutustuisin muihin, samankaltaisessa tilanteessa oleviin ihmisiin. Omien verkostojen merkitys tuli tärkeäksi osaksi yrittäjyyttä, etenkin perheeni ja ystävieni.

Yrittäjäksi nyt toden teolla tähtäävä mies sai paljon apua Varkauden uusyrityskeskukselta. Lisäksi isona apuna Pynnösellä on ollut osaava tilitoimisto. Laitehankintoihin hän sai elinkeinotukea vakuutusyhtiö Elolta. Työeläkeyhtiöistä voi saada apua yrittäjyyteen sekä työtehtävien uudelleen järjestelyyn.

Oma tuotekehitys innosti yrittäjäksi

Kun Pynnönen oli ollut palkkatyössä, hän oli miettinyt välillä, miten joitakin tuotteita voisi tehdä toisella tapaa. Ensimmäinen tuote, jota hän kokeili, oli kylmäsavustettu kirjolohi. Sitä hän alkoi tehdä kotonaan.

Elintarvikelaki kieltää myytäväksi tarkoitettujen tuotteiden valmistamisen asumiseen käytetyissä tiloissa. Siksi lohta ei voinut myydä kauppoihin, mutta myynti erilaisissa myyntitapahtumissa onnistui.

Kalatuotteita yrittäjä alkoi myydä katuruokavaunusta. Sen hankinta onnistui Tukilinja-lehden tuella. Vaunulla mies on ollut erilaisissa tapahtumissa Savon alueella ja mm. Helsingissä. Ensi kesäksi vaunulle on suunnitelmissa kiinteä paikka Varkauden keskustasta.

– Avovaimoni äidiltä sain sitten vuokrattua elintarviketuotantoon hyväksytyn tilan. Sinne toteuttamastani savustamosta voin myydä tuotteita jälleenmyyntiin Harri’s Food Factory -yrityksestäni. Kirjolohen lisäksi teen tuotteita järvikalasta, kuten lahnasta ja hauesta, esimerkiksi tartaria, yrittäjäksi ryhtynyt Pynnönen kertoo.

Pynnösellä on myös catering-palveluita. Tieto omaleimaisista ja laadukkaista tuotteista on kiirinyt Savoa edemmäs. Pääkaupunkiseudun ravintoloissa on nimittäin ollut kiinnostusta ottaa Pynnösen kalatuotteita listoille.

Yrittäjän ammattitutkinnosta osaamisen päivitystä

Viime kesänä Pynnönen toteutti yhden yrittäjyyteen liittyvän haaveensa. Hän piti kesäravintolaa Varkauden keskustassa, rannan tuntumassa. Sinne hän palkkasi kahdeksan nuorta töihin.

Yrittäjyydessä on aina oppimista. Kun Pynnönen kuuli Yritystä!-hankkeesta, että syksyllä 2019 alkaisi uudenlainen vammaisyrittäjän ammattitutkinto, hän halusi lähteä mukaan.

Tutkinto on sama kuin yleinen yrittäjän ammattitutkinto, mutta siinä on huomioitu esimerkiksi opetuksen esteettömyys ja saavutettavuus näkö- ja kuulovammaisille henkilöille.

– Tutkinnon kautta saan päivitettyä tietojani ja pysyn ajan hermolla. Koulutukseen kuuluu lähiopiskelupäiviä Helsingissä ja etätehtäviä verkossa. Tehtävät tukevat oman yritystoimintani kehittämistä.

Tavoitteena Pynnösellä on vahvistaa osaamistaan esimerkiksi tuotteiden hinnoittelusta ja taloushallinnosta.

Pynnönen verkostoituu myös paikallisesti. Se onnistuu Varkauden Yrittäjien kautta. Jäsenillä on mahdollisuus osallistua koulutuksiin, tutustua toisiinsa ja jakaa vinkkejä yrittäjän käytännön arjesta.

– Tuotteeni saivat pari vuotta sitten D. O. (Designation of Origin) Saimaa -laatumerkin, joka on alueellinen laatu- ja alkuperämerkki, Harri Pynnönen sanoo tyytyväisenä. 

Vammaisten henkilöiden tuen tarpeet yritystoiminnassa samat kuin muilla

Pitkäaikaissairaat ja vammaiset henkilöt ovat erittäin moninainen ryhmä, ja heidän työkykyään tulee aina tarkastella suhteessa työtehtävään. Osalla työkyky voi olla alentunut, osalla taas on täysi työkyky sairaudesta tai vammasta huolimatta ja työn sisällöstä riippuen.

Vammaisten henkilöiden työllisyys on Suomessa muuta väestöä matalampi, ja vammaiset henkilöt ovat myös harvemmin työssä kuin muualla Euroopassa. Yrittäjyys voi olla vammaiselle henkilölle hyvä tapa sopeuttaa työ terveydentilansa vaatimuksiin ja siten olla työssään täysin työkykyinen.

Yrittäjyydessä tärkeää on, että yleiset yrittäjyyden edellytykset (liikeidea, taitotieto, motivaatio) ovat kunnossa. Yritystä!-hankkeessa olemme havainneet, että vammaisten yrittäjien tarpeet ja kysymykset liittyvätkin isolta osin yleisesti yritystoimintaan, kuten markkinointiin, verotukseen ynnä muuhun, kuten muillakin yrittäjillä. Toki vammaisten henkilöiden yritystoiminnan harjoittamisen osalta on tarpeen kehittää myös tukijärjestelmiä ainakin silloin, kun tuki on edellytyksenä sille, että vammainen henkilö pääsee samalle viivalle täysin terveen yrittäjän kanssa.

Harri Hellstén
työmarkkina-asioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät,
Vates-säätiön hallituksen jäsen

Fyysinen vamma ja työelämä

Eri tavoin liikuntarajoitteiset henkilöt eivät työllisty tasavertaisesti vammattomien henkilöiden kanssa. Invalidiliiton mukaan tiedon puute fyysisesti vammaisen ihmisen kyvykkyydestä ja soveltuvuudesta työhön vaikeuttaa edelleen heidän työhön pääsyään. Tilastoja liikuntarajoitteisten henkilöiden työllisyydestä ei ole, mutta esimerkiksi Invalidiliiton jäsenille suunnatuissa kyselyissä työllistymisen vaikeus tulee esiin.

Asiantuntija (koulutus ja työelämä) Anne Mäki toteaa, että rekrytoimisesta päättävät voivat kuvitella, että liikuntarajoitteinen henkilö ei suoriudu täysin sellaisestakaan työstä, jossa liikuntakyvyllä ei ole merkitystä. Korkeakoulu- tai muu tutkintokaan ei välttämättä edistä työn löytymistä.

Työkyvyttömyyseläkettä tuki- ja liikuntaelinten tai sidekudossairauden perusteella saavia 20—64-vuotiaita oli Suomessa viime vuonna noin 40 000. Vamma tai sairaus voi alentaa työ- ja toimintakykyä, mutta työkykyä voi silti olla paljon jäljellä. On tärkeää, että työ, työvälineet ja työympäristö vastaavat työntekijän ominaisuuksia ja tarpeita.

Käytännön tukea on saatavilla TE-toimistosta, Kelasta sekä vakuutus- ja eläkeyhtiöiltä. Tuki voi olla apuväline/itä, työhönvalmentajan palvelua tai työolosuhteiden järjestelytukea (työnantajalle).

Invalidiliitto on nostanut esiin Sopivaa työtä kaikille -ajattelutavan, jonka tavoitteena on parantaa fyysisesti vammaisten ihmisten työllistymistä. Asiaa edistää Sopivaa työtä kaikille -neuvottelukunta. Vatesilta on edustus neuvottelukunnassa.

Lisätietoa: (linkki aukeaa uuteen välilehteen)
www.invalidiliitto.fi  -> tietoa -> työ, opiskelu ja yrittäjyys

 
Vammaisille suunnattu yrittäjän ammattitutkinto käynnistyi syksyllä 2019

Vammaisille henkilöille tarkoitettu koulutus sisältää mm. klinikkatyöskentelyä erilaisten haasteiden ratkaisemiseksi, henkilökohtaista yritysneuvon- taa sekä pienryhmämentoroinnin. Koulutus on saavutettava, sillä koulutusmateriaalin saa pistekirjoituksella, isokirjoituksella tai sähköisesti saavutettavassa muodossa.

Vammaisten yrittäjän ammattitutkinnon järjestää Careeria, ja se on suunniteltu Näkövammaisten liiton ja Yritystä!-hankkeen kanssa. Ensimmäisessä koulutuksessa on mukana 22 henkilöä.

Yritystä!-hankkeen mentorointimalli siirtyy VamY:yn

Kolmivuotisen Yritystä!-hankkeen tavoitteena on ollut mm. edistää vammaisten henkilöi- n työllistymistä yrittäjyyden avulla sekä tukea heidän hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Hankkeen tuella ja ohjauksella noin 50 henkilöä on työllistänyt itsensä. Myös Suomen Vammaisyrittäjät ry (VamY) perustettiin hankkeen tuella.

STEAN rahoittama hanke päättyy vuoden 2019 lopussa. Hankkeessa kehitetty mentorointimalli ja muu materiaali siirtyvät ensi vuoden aikana VamY:n sivuille.

MunDuuni-toimintamallia on juurrutettu myös osaksi hankkeen kumppanijärjestöjen työelämäpalveluita.

Alla olevat Yritystä!-hankkeen, VamY ry:n ja Kyvyt käyttöön -lehden linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Yritystä!-hanke: yritystä.fi
VamY ry: vamy.fi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2019

Teksti: Sari Kivimäki, Johanna Eskelinen ja Kati Savela
Kuvat: Ideogrammi ja Silta-Valmennusyhdistys

Kuvia voi käyttää viestinnän tukena tai yhteisen kielen puuttuessa esimerkiksi työprosessien opettamiseen. Ne sopivat kommunikoimiseen muun muassa puhevammaisten, heikkokuuloisten tai kehitysvammaisten henkilöiden kanssa. Kuvat edistävät yhdenvertaisuutta viestinnässä.

Kyvyt käyttöön -lehden uudessa juttusarjassa esitellään erilaisia saavutettavuuden muotoja, joita olisi hyvä ottaa huomioon, jotta työn tekeminen olisi mahdollista mahdollisimman monelle. Tuomme saavutettavuutta esiin vammaisten ja osatyökykyisten näkökulmasta, eli miten se vaikuttaa heidän työhön pääsemiseensä ja työssä selviytymiseensä. Tulemme myös koostamaan saavutettavuus työelämässä -osion sivuillemme.

Käsittelemme muun muassa seuraavia saavutettavuuden osa-alueita: selko- ja selkeä kieli, viittomakieli, nettisivujen ja sähköisten julkaisujen saavutettavuus näkövammaisille henkilöille sekä kuvat viestinnän tukena. Aloitamme juttusarjamme kuvallisesta viestinnästä. Siitä kertovat Tarja Nikkilä Avain-säätiöstä sekä puhetulkit Sari Kivimäki ja Johanna Eskelinen Kuvat, yhteinen kielemme -hankkeesta.

Kuvassa yksi ja tuhat sanaa

Koulutus- ja työnohjaustilanteissa kuvista on moninaista hyötyä. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa perehdytettävänä on uusi työntekijä, jolla on puhevamma tai heikko kuulo. Työntekijälle pitäisi kertoa, ettei työtiloissa saa käyttää puhelinta. Millä tavalla avaisit asiaa? Yrittäisitkö puheella, vaikka tietäisit, että et välttämättä saa selvää toisen puheesta tai hän kuulee huonosti? Eleillä? Vai toimisiko kuva? Kuvilla voidaan tukea käsiteltävää aihetta ja luoda siihen visuaalista tarttumapintaa.

Kuvien käyttö sopii monille käyttäjäryhmille, kuten puhevammaisille, kuulovammaisille, maahanmuuttajille ja kaikille, jotka kommunikoivat heidän kanssaan.

Puhevamma voi olla synnynnäinen liittyen esimerkiksi CP- tai kehitysvammaan tai se voi olla syntynyt aivoverenkiertohäiriön tai afasian seurauksena.

Kuva on nopeasti ymmärrettävä

Kuvan sisällön tulee toimia ja olla hahmotettavissa eri kokoisina aina postimerkkikoosta asti. Siihen vaikuttavat paitsikuvan sommittelu, piirustustapa, viivojen paksuus, myösse,miten kuva on teknisesti toteutettu ja tallennettu. Skaalautuva kuva on pienessä koossa käytettävissä erilaisissa laitteissa ja suuremmassa koossa tulosteissa ja kopioissa.

Kuvista voi koota kuvasarjoja, jolloin saadaan aikaan keskustelualustoja esimerkiksi työnohjauksen tueksi tai runkoja esityksiin. Kaikkea ei tarvitse kirjoittaa, mikä säästää ohjaajien työaikaa. Kuva luetaan nopeasti, sillä tieto näköaistimuksen kautta tulee vastaanottajalle suoraan.

Kuvista voi rakentaa esimerkiksi toimintaohjeen kuvaamaan haluttua toimin- taa tai työtehtävää. Työtehtäviin oppiminen voi olla tehokkaampaa ja nopeampaa, kun työntekijää tuetaan sekä kielellisin että visuaalisin ohjein. Työhön perehdyttämisen jälkeen visuaalinen toimintaohje jää työpisteelle tukemaan työntekijää ja palauttamaan opittua muistiin.

Ideogrammi-työryhmällämme on meneillään Kuvat, yhteinen kielemme -hanke. Työskentelymetodi perustuu asiakaslähtöisyyteen ja yhteiskehittelyyn. Koekäytön aikana ja sen jälkeen aineistosta pyydetään palautetta ja sitä muokataan vastaamaan sekä yksilön että työyhteisön tarpeita. Muokattu materiaali jää asiakkaiden käyttöön.

Palaute ollut rohkaisevaa

Palaute eri työyhteisöihin räätälöidyistä, testatuista kuvista on ollut, että kuvat tukevat työtehtävien ymmärtämistä ja toimivat hyvin muistin tukena. Näin ne vapauttavat ohjaajan aikaa neuvonnalta. Tämä on ollut kokemus muun muassa Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n Iiris Pro -työkeskuksessa. Silta-Valmennusyhdistyksen kanssa on toteutettu Silta-Puu-, rakennus- ja pintakäsittelypajan perustyökalujen kuvallista sanastoa. Ne helpottavat työtehtävissä tarvittavien työkalujen nimien oppimista.

Kuvat, yhteinen kielemme -hanketta (8/2018 – 8/2019) rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto. Hankkeessa tuotetaan kuvakommunikaatiomateriaalia opiskelu- ja työelämän tarpeisiin. Yhteistyökumppaneita ovat Kuurojen Palvelusäätiö sr, Silta-Valmennusyhdistys ry ja Kehitysvammaliiton verkkopohjainen Papunet -kuvapankki, jonne hankkeessa tuotetut kuvat viedään. Kuvapankkia (https://papunet.net) voi kuka tahansa hyödyntää.

Seuraa hankkeen edistymistä  (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Kuvat työhönvalmennuksessa ja muussa ohjaustyössä

Lahden ja Hämeenlinnan alueilla toimi- va Avain-säätiö järjestää kaikille avoimia piirrosviestintäkoulutuksia ja pitää niitä myös tilauksesta työyhteisöille Etelä-Suomen alueella. Tällöin koulutus räätälöidään työyhteisön tarpeisiin. Säätiön kaikki työhönvalmentajat ovat käyneet koulutuksen ja osaavat hyödyntää asiakasohjauksessa erilaisia viestinnän keinoja, kuten kuva- ja piirrosviestintää.

– Piirrosviestintää voi käyttää eri ikäisten kanssa, lapsista ikääntyneisiin eikä se vaadi erityisiä piirtämisen taitoja.

Työikäisten työhönvalmennus on yksi tapa hyödyntää sitä. Piirtäessä ohjaus selkeytyy ja rytmittyy aivan eri tavalla kuin pelkällä puheella. Sen avulla voidaan esimerkiksi antaa toimintaohjeita tai ratkoa ongelmatilanteita tai käyttää muuten vain keskustelun tukena, Avain-säätiön palvelupäällikkö Tarja Nikkilä sanoo.

Päättyneessä Esteetön viestintä -hankkeessa tuotettiin videoita ja oppaita, joissa esitellään toimintamalleja, joilla yhteisö voi liittää erilaiset viestinnän keinot osaksi arjen viestintätilanteita. Yksi kehitetyistä tuotteista on Kipinöitä ammatinvalintaan, jossa käydään läpi eri aloja kuvallisesti. Aineistoja voi tilata säätiön tuotteet-sivulta.

Tilaa aineistoja Avain-säätiöstä (linkki avautuu uuteen välilehteen)

————————————-

Kuvat, yhteinen kielemme -hankkeella on ollut kiertonäyttely pääkaupunkiseudun oppilaitoksissa ja kirjastoissa. Näyttely tutustuttaa kuvakommunikaatioon ja kommunikaatiokuviin työelämän ja opiskelun tukimateriaalina.

Kiertonäyttely jatkuu taas 12.8. neljässä paikassa. Katso aikataulu ja paikat  (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2019 (pdf avautuu uuteen välilehteen)

Teksti: Annemaria Ojanperä
Kuva: Anne Korhonen

Huhtikuinen aamu alkoi innostuneissa tunnelmissa Iloisten duunarien brunssilla Ipi Kulmakuppilassa Helsingin Kalliossa. Opitaan työhön yhdessä (OPTY) -hankkeen järjestämällä brunssilla kuultiin työllistymistarinoita, joita kertoivat sekä erityistä tukea tarvitsevat TELMA-opiskelijat että työnantajat. OPTY-hankkeessa pyritään edistämään vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistymistä ja opintoja muun muassa verkostoyhteistyön avulla.

Tärkeimmäksi asiaksi aamiaiskeskustelussa nousi opiskelijoiden toive siitä, että saa tehdä oikeaa työtä oikealla palkalla. Kun työtehtävät ja osaaminen kohtaavat, erilaiset työntekijät antavat työpaikalle paljon enemmän kuin työpanoksensa.

Elvis on kolmannen vuoden TELMA-opiskelija Ammattiopisto Livestä. Hänen unelmanaan on kahvilatyö, johon hän onkin jo saanut tuntumaa. Hän osallistui oppilaitoksessaan ensin ryhmämuotoiseen työhönvalmennukseen. Kuuden viikon harjoittelun aikana Cafe Baguettessa työnantaja huomasi Elviksen taitojen karttuneen niin, että hän saattoi tehdä töitä itsenäisesti. Tällä hetkellä hän on Baguettessa koulutussopimuksella (aiemmin työssäoppimisjakso), ja valmistumisen jälkeen hän jatkaa kahvilassa vakituisessa työssä 4 – 6 tuntia päivässä, oman jaksamisen mukaan.

Kysyttäessä, mikä työssä on parasta, Elviksellä on vastaus valmiina.
– Ihan parasta on tehdä töitä!

Verkostoyhteistyötä opiskelijan työhön tukemisen polulla

Jari Liimatta on tehnyt jo parikymmentä vuotta töitä kehitysvammaisten parissa Cafe Baguettessa. Liimatta kokee, että osatyökykyisten henkilöiden palkkaaminen on lisääntynyt, koska asenteet ovat vihdoin muuttumassa. Vielä riittää kuitenkin tehtävää. Työnantajat tarvitsevat myös tietoa ja tukea osatyökykyisten työllistämiseksi.

OPTY-hankkeen kohderyhmä ovat valmennus- ja ohjaustyötä tekevät ammattilaiset, kuten työhönvalmentajat, opettajat ja erityisopettajat sekä opinto-ohjaajat. Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa hanketta hallinnoi Invalidisäätiö, ja Vates-säätiö on yksi hankekumppaneista.

Verkostotyö on hankkeen kovaa ydintä: hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi rakennetaan yhteistyö- malleja eri toimijoiden kesken ja kehitetään ryhmämuotoinen työhönvalmennusmalli, jossa huomioidaan aiempaa paremmin itse valmentautujat ja heidän tuen tarpeensa.

Vates järjesti 16.4. vuoden toisen Työhönvalmennuksen teemapäivän yhteistyössä OPTY-hankkeen sekä Vantaan kaupungin vammaisten työvalmennus Virtaamon kanssa. Teemapäivässä keskityttiin verkostoyhteistyön kysymyksiin erityistä tukea tarvitsevan työllistyjän työelämään tukemisen näkökulmasta.

– Teemapäivässä virisi vilkas keskustelu erityisesti työryhmätyöskentelyn yhteydessä. Oli mielenkiintois- ta kuulla, miten työhönvalmennusta toteutetaan eri tahoilla. Ammattilaiset saivat tilaisuuden verkostoitua ja jakaa hyviä ja toimivia käytäntöjä keskenään, Vates-säätiön kehittämiskoordinaattori Anne Korhonen kiteyttää päivän annin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2019 (pdf avautuu uuteen välilehteen)

Teksti: Annemaria Ojanperä

Uudenlaiset digitaaliset sovellukset tarjoavat uusia keinoja ja mahdollisuuksia niin osatyökykyisten työllistymiseen, työhönvalmennukseen, kuntoutukseen kuin työssä oppimiseenkin. Erityisesti nuoret kaipaavat tähän päivään tuotuja työkaluja, joita he ovat motivoituneita käyttämään.

Digitaalisia palveluja kehitetään moninaisiin tarkoituksiin yhteiskunnan eri sektoreilla, eivätkä osatyökykyisten työllistymistä edistävät palvelut ole poikkeus. Mobiiliteknologioiden hyödyntämisessä ollaan vielä alkutaipaleella, mutta niiden merkittävästä potentiaalista ollaan yksimielisiä.

Digimieli pureutuu mobiiliteknologiaan ja virtuaalitodellisuuteen

Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) on parhaillaan käynnissä Digimieli-hanke, joka pyrkii parantamaan nuorten työllistymisvalmiuksia ja ehkäisemään syrjäytymistä. Hankkeessa hyödynnetään digitalisaatiota ja uusia teknologioita, joiden avulla kehitetään niin matalan kynnyksen työkaluja kuin niitä soveltavia palveluitakin. Teknologisina painopisteinä ovat mobiiliteknologia ja virtuaalitodellisuus (VR).

– Hankkeessa pureudutaan erityisesti nuorille suunnattujen työvoimapalvelujen laatuun ja tarjotaan uusia keinoja tukea työvoimapalveluita matalan kynnyksen menetelmillä. Keskitymme ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön, uraohjaukseen ja työn sovittamiseen erityistarpeiden mukaan, samoin kuin työn kysynnän ja työvoiman tarjonnan kohtaamisen edistämiseen. Samalla pyrimme myös edistämään nuorten kanssa toimivien tahojen välistä yhteistyötä ja verkostojen kehittämistä, kertoo projektipäällikkö Sari Merilampi SAMKista.

Hanke käynnistettiin olemassa olevien työvoimapalveluiden ja mielenterveystyön digitaalisten sovellusten kartoituksella sekä tarpeiden tunnistamisella. Seuraavassa vaiheessa lähdettiin kehittämään ja pilotoimaan uusia sovelluksia yhdessä palveluntarjoajien kanssa.

Sovelluksia markkinoilla vasta vähän

Sovelluksia on tällä hetkellä markkinoilla kehitteillä ja olemassa, mutta ne eivät vielä ole kovin yleisessä käytössä. Niistä ei tiedetä, ja suuri osa on englanninkielisiä tai liian moniulotteisia.

– Hankkeen onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että osallistamme sekä nuoret että työvoima- ja mielenterveyspuolen ammattilaiset mukaan kehitystyöhön alusta lähtien, Merilampi painottaa.

– Kynä ja paperi eivät ole nuorten juttu, vaan nuoret kaipaavat tähän päivään tuotuja työkaluja, joita he ovat motivoituneita käyttämään. Käytännössä tämä tarkoittaa ennen kaikkea mobiilisovelluksia, koska niiden käyttö on nopeaa ja vaivatonta, ja niihin nuoret ovat tottuneet.

Tällä hetkellä pilotoidaan muun muassa sovellusta, jonka avulla käyttäjä voi itse arvioida ja indikoida asioita, jotka vaikuttavat suoraan työkykyyn, kuten vaikkapa mielialaa, stressitasoa, unen laatua, mahdollista kipua jne. Sovellus välittää tiedot reaaliaikaisesti läheisille tai ammattilaisille. Esimerkiksi työkokeilussa erilaisissa tilanteissa koetun stressin ja kuormittavuuden mittaaminen auttaa räätälöimään työtehtäviä ja -määrää kullekin parhaiten sopiviksi.
Digimieli-hankkeessa tutkitaan myös virtuaaliteknologian (VR) mahdollisuuksia.

– VR-laseja voi käyttää esimerkiksi mielikuvaharjoittelussa ja altistusterapiassa, kun halutaan valmistautua eri tilanteisiin: kyse voi olla erilaisista sosiaalisista tilanteista tai vaikkapa työhaastattelusta. Myös työtehtäviin ja fyysiseen työympäristöön voi tutustua kuvien kautta etukäteen. Tutustua voi omassa tahdissaan kotisohvalla tai vaikka yhdessä terapeutin kanssa, Merilampi kuvailee.

Hankkeessa pyritään sovellusten jalkauttamiseen, eli uusien palvelumallien syntymiseen teknologian keinoin. Sen lisäksi, että sovellukset palvelevat työllistymistä tavoittelevia asiakkaita, ne ovat tärkeä työväline myös ammattilaisverkoston yhteydenpitoon.

Uusia näkökulmia tekoälyn avulla

Myös Valmennuskeskus Publicissa uskotaan digitaalisten ratkaisujen mahdollisuuksiin. Koulutus- ja työllisyyspalveluita sekä ammatillista kuntoutusta tarjoava yritys hyödyntää Osaamisbotin kehittämää, tekoälyä hyödyntävää palvelualustaa. Työkalua voi käyttää sekä verkkoselaimella että mobiililaitteella.

– Jokaisen osatyökykyisen tapaus on erilainen ja palvelut tulee räätälöidä yksilöllisesti. Tekoäly tarjoaa uusia näkökulmia ja työkaluja, jotka voivat tehostaa tavoitteisiin pääsyä, Valmennuskeskus Publicin kuntoutuspäällikkö Pia Palotie kertoo.

– Uudet työkalut tuovat hyödyllisen lisän toimintaamme. Mobiiliteknologiassa on paljon hyödyntämätöntä maaperää. Tosin vanhemmille sukupolville sen käyttö ei aina ole yhtä luontevaa kuin nuoremmille.

Etävalmennus ei sitouta aikaan eikä paikkaan

Työterveyshoitaja Satu Kuusamolla on kokemusta mobiiliteknologiasta etävalmennuksessa. Jyväskyläläisessä Työterveys Aalto Oy:ssä ryhdyttiin hyödyntämään Movendoksen mCoach-sovellusta viisi vuotta sitten.

– Kuljemme asiakkaan rinnalla, mitä tukea hän sitten tarvitseekaan – liittyi se sitten uneen, ravintoon, liikuntaan, stressinhallintaan tai mielen tasapainoon. Avainsana on motivaatio: me kaikki periaatteessa tiedämme, millä tavoin terveellisiä elämäntapoja noudatetaan, mutta yleisluontoiset ohjeet eivät sitouta meitä, Kuusamo kiteyttää.

Yhdessä asiakkaan kanssa listataan sovellukseen henkilökohtaiset tavoitteet, tehtävät ja niiden aikataulu sekä sovitaan seurannasta. Mobiiliin ladattava sovellus mahdollistaa reaaliaikaisen kommunikaation hoitajan kanssa.

Kuusamo kohtaa työssään myös työkyvyttömiä ja osatyökykyisiä asiakkaita, esimerkiksi mielenterveyden häiriöistä tai selkävaivoista kärsiviä, joilla on omat, erityiset tarpeensa. Masennuksen hoidossa voidaan luoda sovellukseen esimerkiksi rentoutumiseen ja mielenhallintaan liittyviä tehtäviä ja vinkkejä. Yksilöllisen tuen lisäksi sovellusta hyödynnetään myös ryhmävalmennuksessa.

Myös Kuusamo on sitä mieltä, että mobiilityökalut soveltuvat parhaiten keski-ikäisille ja etenkin nuorille asiakkaille, ja motivoivat ensisijaisesti heitä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessa 1/2019 (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

Kokemusasiantuntijaksi voi kouluttautua esimerkiksi mielenterveyden tai päihteiden kanssa haasteita kokenut tai vammainen henkilö. Siten hän voi tukea muita, joilla on samankaltainen tilanne elämässä. Aino Ikävalko ja Vesa Alakontiola kertovat oman tiensä kokemusasiantuntijaksi ja -toimijaksi. Vertais- tai kokemustoiminta vahvistaa osallisuutta. Se voi auttaa tunnistamaan vahvuuksiaan, joista voi olla hyötyä myös työelämässä.

Kokemustoimijanakin voin kampittaa ennakkoluuloja

Lokakuussa 2015 täytin 22. Juhlin ystävieni kanssa, ja tuosta illasta mieleeni on piirtynyt levein mahdollinen hymy. Samana viikonloppuna nimittäin saavutin yhden monista unelmistani: kokemustoimijan pätevyyden Invalidiliiton koulutuksesta.

Kokemustoiminnan tavoitteena on syventää ammattilaisten osaamista. Invalidiliiton verkkosivuilla todetaan, että kun tieteellisen tiedon rinnalla hyödynnetään kokemustietoa, avataan näkökulmia esimerkiksi vammautuneiden ja heidän läheistensä arkeen. Koska kokemustieto auttaa tunnistamaan asiakkaiden tarpeita, sillä voidaan vaikuttaa myös palveluihin.

Olen aina halunnut vaikuttaa, mutta etsinyt sopivaa tapaa. Kahden viikonlopun mittaisessa koulutuksessa opettelin kertomaan pähkinänkuoressa muille sen, mitä itsekseni olin myllännyt ja taakkanakin kantanut: ennenaikaisen kaksosvauvan syntymän jälkeiseen happivajeeseen ei ehditty reagoida ajoissa vaan se aikaansai vaikean cp-vamman.

Tarinoitakin enemmän ihmisiä kiinnostaa kokemukset. Minä kerron niitä mielelläni enkä tahtoisi arastella mitään. Vaikeaksi koettuja asioita käsittelemällä voin vaikuttaa ajatuksiin. Ajatukset taas muokkaavat asenteita, ja niiden varassa kiikkuu paljon. Sen sijaan, että vain jakaisin kokemuksia, haluan keskustella niistä.

Kerron siitä, miten vuosien saatossa suhde äitiin muovautui hoitosuhteeksi. Kuvailen teini-ikäisen erilaisuuskapinaa ja mietiskelen ääneen, kokivatkohan kaksosveli tai isommat sisarukset silloin jäävänsä taustalle. Mitä olisit halunnut tehtävän, kysyy joku. Kerron, että oli oikea ratkaisu muuttaa kotoa 18-vuotiaana: se oikoi välejä vanhempiin ja toi tilaa sisarussuhteisiin. Puhun naiseudesta ja jaan parhaimpia vammaisuudesta kuulemiani kommentteja. Joku nauraa takarivissä niin, että hytkyy.

Kerron, että vielä jonain päivä tahdon perheen. Sitä ennen on vielä jokunen ennakkoluulo niitettävänä. Joskus pyöritämme mietteitä siitä, miten vaikeavammaisuus vaikuttaa työllistymiseen: nyt opiskelen unelma-alaani ja valmistun lähivuosina viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntijaksi, mutta riittääkö se – nähdäänkö asiantuntijuus ennen apuvälineitä tai poikkeavaa hienomotoriikkaa vai jäänkö nelipyöräiseksi hahmoksi tilastoihin, joissa yli 80 prosenttia työikäisistä vammaisista on työelämän ulkopuolella? Toivo pilkahtelee tunteiden kirjossa.

Kun joitain vuosia sitten hymyilin leveintä mahdollista hymyäni, en tiennyt puoltakaan siitä, miten hienoa on olla kokemustoimija. Tunnen toistuvasti, että kokemuksillani on arvo. Niiden hyödyntäminen kokemustoiminnassa on yhteistyötä ymmärryksen lisäämiseksi.

Aino Ikävalko, kokemustoimija, Jyväskylä

 ————————-

Vesa Alakontiola on kouluttautunut A-Klinikkasäätiön kokemusasiantuntijaksi. Hän toimii tehtävässä muun muassa säätiön KokeNet-sivustolla.

Alakontiola on tähän mennessä vastannut joihinkin kysymyksiin nettisivujen kautta, kirjoittanut blogitekstin ja pitänyt puheenvuoron. Tehtävät ovat vastikkeellisia eli kokemusasiantuntija saa niistä palkkion.

– KokeNetin toiminnasta sain tiedon Hyvän mielen talolta Oulusta. Olin heti myyty tälle tehtävälle. Motivaatio oli kova ja olen edelleen motivoitunut tähän työhön, Alakontiola sanoo.

Alakontiolan mukaan A-Klinikkasäätiön toiminta tunnetaan vielä lähinnä päihdepuolella, mutta mielenterveysteema on vähemmän tunnettu. KokeNetissä on noin kaksikymmentä kokemusasiantuntijaa vastaamassa yhteydenottoihin.

Keskusteluryhmiä vapaaehtoistyönä

Vesa Alakontiola on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä parikymmentä vuotta. Hän on valmistunut aikanaan merkonomiksi yli- oppilastutkintopohjalla ja tehnyt erilaisia töitä lehdenjakamisesta varastotöihin sekä työskennellyt pesulassa ja toimistoissa.

Vuonna 2007 hän aloitti teologian opinnot, mutta ne jäivät kesken.

Silloin tällöin hän käy esimerkiksi oppilaitoksissa pitämässä luentoja kokemuksistaan, myös vapaaehtoispohjalta. Hänellä on diagnosoitu skitsofrenia ja hän kuulee ääniä joskus ollessaan stressaantunut tai haavoittuvassa tilassa.

– Pidän ääni kuulevien ryhmää vapaaehtoisena Hyvän mielen talolla. Se on yksi vaihtelua päiviini tuovista asioista luentojen lisäksi, Oulussa asuva Alakontiola kertoo.

Hyvän mielen talo ry tarjoaa vertaisryhmätoiminnan lisäksi esimerkiksi keskusteluapua ja järjestää tapahtumia.

Sairaalassa Alakontiola osallistuu myös niin sanottuun aamuryhmään, jossa keskustellaan esimerkiksi kuntoutumisesta ja luodaan toivoa toisille, samantapaisessa tilanteessa oleville.

– Vertaistuki on tärkeää ja toimii hyvin. Sairaalassa potilaat ottavat joskus kontaktia vertaiseen helpommin kuin hoitavaan tahoon.

Yhteishenki vahvistuu tapaamisissa

Alakontiola on KokeNet-hankkeeseen liittyneen koulutuksen jälkeen osallistunut hankkeen järjestämiin kehittämispäiviin, joilla on myös kertonut sairaudestaan.

Kehittämispäivät auttavat hänen mukaansa kouluttautuneiden yhteishengen luomisessa.

Hän on kuullut, että mielenterveyden ongelmiin ja sairauksiin liittyy vieläkin hyvin voimakasta stigmaa, mutta itse hän koe sellaista enää juuri ollenkaan. Hän muistaa hyvin, miten koki vahvaa häpeää omista oireistaan ja sairaudestaan, kun sai diagnoosin 1980-luvulla. Oli huoli siitä, miten hänen käy ja miten muut suhtautuvat. Hän on ollut osastohoidossa seitsemän kertaa.

– Tärkeimpiä oppimiani asioita on, että en minä muutu ihmisenä miksikään, vaikka olisin sairas. Tunnen myös, että läheiseni arvostavat minua tällaisena, ja tietävät, että minulla on edelleen kykyjä ja lahjoja. Eivät ne ole kadonneet sairauteni myötä.

Ilman apua ja tukea ei hänkään olisi selvinnyt yhtä hyvin. Hän on soittanut esimerkiksi seurakunnan palvelevaan puhelimeen ja kriisikeskukseen, kun on tarvinnut keskusteluapua.

Olen löytänyt vahvuuteni

Alakontiolaa on hänen uskoakseen auttanut sekin, että hän oppinut hyväksymään yhteiskunnan vallitsevia normeja esimerkiksi siitä, mikä on niin sanotusti normaalia käytöstä. Kun tuntee itsensä riittävän saman- kaltaiseksi kuin muut, ei koe olevansa täysin ulkopuolinen, vaikka sairaus välillä näkyisikin ulospäin.

– Pystyn mielestäni olemaan oma itseni. Olen käynyt asioita läpi terapiassa. Pystyn ja haluan kehittää olemassa olevia kykyjäni, joita itsessäni arvostan. Olen lahjakas esimerkiksi kirjoittamisessa, julkisesti puhumisessa ja toisten rohkaisemisessa, hän kuvailee vahvuuksiaan.

Ulkopuolelta tulleesta palautteesta osa menee ja saa mennäkin ohi korvien, mutta mieleen on jäänyt erään sairaanhoitajan toteamus, että Alakontiola on kuntoutunut paremmin kuin kukaan muu hänen tietämänsä skitsofreniaa sairastava henkilö.

Elämäänsä pohtiessaan Alakontiola toteaa olevansa aivan tyytyväinen. Vieläkin tyytyväisempi voisi olla, hän sitten miettii. On mielekästä tekemistä, ystäviä, hyvä terveys. Kirjoitusharrastus on jäänyt taustalle.

– Haaveilen vielä kirjoittavani vaikkapa omaelämäkerran. Sen avulla voisin lisätä ihmisten ymmärrystä tästä sairaudesta.

Teksti: Kati Savela
Kuvat: Jani Jalosalmi

———————

Lue myös OTE-kärki- hankkeen Tie työelämään -sivustolta, miten Heikki Sipponen kuntoutui päihderiippuvuudesta ja kouluttautui kokemusasiantuntijaksi. Nykyisin hän on mukana Järvenpään JUSTin, sosiaali- ja terveyskeskuksen moniammatillisessa tiimissä.

https://tietyoelamaan.fi/tarinoita-tyokyvysta/ (linkki aukeaa uuteen ikkunaan)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2019 (pdf aukeaa uuteen ikkunaan)

Teksti ja kuva: Terhi Vanha

Diagnoosi suolistosairaudesta oli järkytys Marjo Uutiselle. Ensihoitajan työ on epäsäännöllistä, mutta hän päätti jatkaa jaksamisensa mukaan. Hän ei ole joutunut juurikaan olemaan poissa töistä. Työtovereille hän päätti kertoa sairaudestaan, jotta tiheä vessassa käynti ei herättäisi ihmetystä.

Ensihoitaja Marjo Uutisen työvuoro on ollut kiireinen. Kevätsesonki on Kolarissa Ylläksen kupeessa parhaimmillaan ja kunnan asukasluku on moninkertaistunut. Myös ambulanssikeikoissa on sesonki ja silloin tehtävien kirjo on entistä laajempi. Uutinen on työskennellyt seitsemän vuotta pääsääntöisesti ensihoitajana

– Ennen tätä työskentelin sairaanhoitajana Hyvinkäällä päivystyksessä ja myös silloin tein keikkaluontoisesti ensihoitajan töitä. Asun Rovaniemellä, mutta työpaikkani on Kolarissa. Olen Lapin sairaanhoitopiirin ensihoitaja.

Työvuorolistan rytmitys on selkeä. 12 tuntia aktiivia, 12 tuntia varalla, 24 tuntia aktiivisena. Sen jälkeen nukkumapäivä ja kolme vapaata.

Vuonna 2005 lokakuussa Uutisen elämään tulivat suolisto-oireet.

– Odotin toista lastani. Juoksin lääkärissä ja kaikki oireet laitettiin aluksi raskauden piikkiin. Helmikuussa 2006 sain alustavan diagnoosin, mutta vasta heinäkuussa synnytyksen jälkeen suolistoni tähystettiin ja diagnoosi haavaisesta paksunsuolentulehduksesta varmistui.

Diagnoosi oli shokki.

– Iski hirveä paniikki, koska hoitamattomana suolistosairaus kasvattaa paksunsuolen syöpäriskiä. Kymmenen prosentin mahdollisuus on myös sairauden periytymiselle, Marjo Uutinen muistelee diagnoosin jälkeistä aikaa.

Tukea läheisiltä ja vertaistukiryhmästä

– Olen aina ollut vatsalla reagoija. Vuonna 2006 ei vielä hirveästi puhuttu missään suolistosairauksista. Akuuttivaiheessa lääkitys oli raju ja vessaan ei aina ehtinyt, vaikka vessa oli vieressä. Silloin tuntui, että eihän koko elämästä tule mitään, jos koko elämä menee sen mukaan, onko vessa lähellä ja ehtiikö sittenkään, Uutinen kertaa tunnelmiaan.

Tukea hän on saanut sekä läheisiltä että Facebookin vertaistukiryhmästä. Lääkitys, ruokavalio ja arjen rytmit ovat tehneet elämästä tasapainoisempaa.

Uutinen oli diagnoosin tullessa töissä päiväkodissa, josta oli äitiyslomalla.

Keväällä 2009 kahden pienen lapsen äiti päätti, että työltä pitää saada vastapainoa kotiarjelle. Hän haki ja pääsi opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

– Opiskelin sairaanhoitaja-terveydenhoitajaksi 2009 – 2011, jonka jälkeen tein sairaanhoitajan töitä Nurmijärvellä.

– Tiesin jonkun verran sairaudestani opintojeni myötä, mutta paljon hain tietoa netistä. Apua en saanut oikein mistään. Sitten tuttavallani todettiin sama sairaus ja hänen kanssaan keskustelimme paljon. Diagnoosi oli hämmentävä sekä itselleni että läheisilleni. Apua olisi tarvinnut sekä asian käsittelemiseen että moniin käytännön asioihin.

Stressi voi pahentaa oireita. Lisäksi tulehduksellisiin suolistosairauksiin voi liittyä liitännäisoireita, kuten nivelkipuja, niveltulehdusta, selkärankareumaa sekä iho- ja silmäsairauksia.

Lääkäri ei suositellut enää ensihoitajan työtä

Kun lääkäri kuuli Uutisen ammatin, hän totesi heti, että tämä ei tule enää tekemään kolmivuorotyötä, sillä yöunen on oltava säännöllistä.

– Päätin kuitenkin, että teen ihan niin kuin itse haluan ja itsestä parhaalta tuntuu. Alkuun oli vaikea kertoa työkavereille omasta sairaudesta, se oli kauhean noloa. Aikuinen ihminen, eikä pidätyskykyä. Nöyryyttävää oli myös hätistellä työkaveria vessasta.

Kun akuuttivaihe iski ensimmäisen kerran kunnolla, Uutinen oli pitkällä sairauslomalla. Hän kuuli kommentteja siitä, kuinka on sairauslomalla, vaikkei ole edes kipeän näköinen. Kortisonilääkitys turvotti lopulta niin, että tuntemattomatkin tiedustelivat laskettua aikaa.

– Lisäksi joku saattoi ihmetellä, miten ihminen päästää itsensä tuohon kuntoon, hän hymähtää.

Työssä sujuu kuitenkin hyvin.

– Kolarissa on ensihoidossa kuusi työntekijää ja työyhteisö on tuttu. Olen avoimesti työkavereille kertonut, mikä sairaus minulla on, mitä se on ja mitä se tarkoittaa ja myös sen, mitä se ei tarkoita. Eniten sairauteni näkyy työssä siinä, että huolehdin vessassa käymiset ennen pitempiä keikkoja ja ruokapaikat täytyy valita tarkoin.

Tuliset ruuat ovat Uutiselle täyttä myrkkyä. Hän miettii todella tarkasti joka päivä mitä syö, etten vain ruualla pahenna omaa oloa.

– Joskus kun työ on oikein hektistä, en syö mitään. Täällä pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä, eikä huoltoasemia tai kahviloita vessoineen ole ihan joka mutkan takana. Lapin keskussairaala on Rovaniemellä, jonne Kolarista on matkaa yhteen suuntaan 170 kilometriä. Potilaskuljetuksia sinne on usein.

Haastavinta työssä on valvominen

Kolmetoista vuotta sitten suolistosairaus oli monelle täysin vieras asia. Tänä päivänä tilanne on aivan eri.

– Onneksi näistäkin asioista puhutaan avoimesti ja niiden oikeilla nimillä. Kun olin kovasti kipeä, enkä jaksanut tehdä mitään, mietin turhankin paljon, mitä muut minusta ajattelevat. Että luulevatko, että olen vain laiska, kun olin väsynyt rautavarastojen huvettua. Eihän tämmöinen sairaus päällepäin näy.

– En ole joutunut olemaan kovinkaan paljon pois töistä. Kaikilla kuten myös suolistosairauksia sairastavalla on mahdollisuus vuoden aikana olla 60 vuorokautta sairauslomalla. Yksi sairaalajakso on ollut tämän 13 vuoden aikana ja lisäksi lääketiputuksissa käynnit.

–Potilaat eivät koskaan ole joutuneet vaaratilanteeseen sairauteni takia, eikä työnantajani ole joutunut tekemään sairauteni vuoksi mitään erityisjärjestelyjä.

Haastavinta Uutiselle on työssä valvominen.

– Olen oppinut levähtämään aina kun se on mahdollista ja oppinut myös nukkumaan yövuorojen jälkeen. Koska päätin, että teen sitä työtä mitä haluan, huolehdin myös siitä, että olen työkykyinen, Marjo Uutinen toteaa.

————

Suolistosairaus voi johtaa alanvaihtoon

Suomessa on noin 50 000 tulehduksellista suolistosairautta eli IBD:tä (Inflammatory Bowel Disease) sairastavaa. Yleisimmät IBD-sairaudet ovat haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti.

Tavallisimpia oireita ovat ripuli, veriuloste ja vatsakivut, mutta myös ruokahaluttomuus ja väsymys voivat olla oireita. Oireet voivat vaihdella yksilöllisesti. Sairautta hoidetaan lääkkeillä ja toisinaan leikkauksella.

Monilla sairastavilla on kokemuksia siitä, että tietyt ruoka-aineet lisäävät suolisto-oireita.

Sairastuneiden työkyky vaihtelee, sillä taudinkuva on aaltoileva eli on parempia ja huonompia kausia. Sairauden syy on tuntematon, mutta perintötekijöillä tiedetään olevan vaikutusta sairastumiseen.

Fyysisesti raskas tai epäsäännöllinen työ eivät välttämättä sovi IBD:tä sairastavalle. Muun muassa stressi voi pahentaa oireita. Säännöllinen vuorokausirytmi ja oman kehon kuunteleminen esimerkiksi liikunnan suhteen voi auttaa hillitsemään oireita.

Vuonna 2017 julkaistun selvityksen mukaan reuma- ja IBD-sairaudet vaikuttavat huomattavasti sairastavien tulonmuodostukseen ja siihen, miten he kokevat asemansa työelämässä. Näihin vaikuttavat työkyvyttömyyden lisäksi esimerkiksi vajaakuntoisena työskentely sekä työn valinta. Kyselyyn vastanneista noin neljäsosa ilmoitti, että kouluttautuu uudelleen sairautensa takia.

Vastanneet arvioivat hyvinvoinnin erityisen heikoksi virkeyden ja tarmokkuuden sekä mielialan osalta. Hyvinvointia heikentävät myös kivut ja vaivat. Myös työ- ja toimintakyky sekä kokonaisterveydentila koettiin alentuneeksi.

Selvityksen toteuttivat Crohn ja Colitis ry, Elinkeinoelämän keskusliitto, Lääkäriliitto, Reumaliitto ry, Sitra ja Tehy yrityskumppanien kanssa. Selvityksen toteuttajat vaativat pitkäaikaissairauksien parempaa hoitoa. Sote-uudistuksen yhteydessä tulisi huomioida pitkäaikaissairaiden hoitoketjut, joissa paneudutaan sairastavan hoitoon moniammatillisesti ja kokonaisuutena.

Alla olevat linkit avautuvat uuteen välilehteen.
Lähde: Crohn ja Colitis ry, www.ibd.fi, www.crohnjacolitis.fi ja www.terveyskyla.fi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2019 (pdf avautuu uuteen välilehteen)

Teksti ja kuvat: Kati Savela

Eteva kuntayhtymän Hakalan tilalla Orimattilassa 15 erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä osallistuu maatilan töihin kykyjensä mukaan. Luontolähtöinen toiminta on todistetusti suunnitelmallista, sillä sekä Hakalan tila että Hakamaan tila Nastolassa saivat viime marraskuussa Green Care – LuontoHoiva -laatumerkin. Sen saadakseen on kuvattava toiminta ja esimerkiksi se, miten se tukee asiakkaiden toimintakykyä ja osallisuutta. LuontoHoiva-laatumerkin voi saada vain julkisen sektorin järjestämisvastuulla oleva sosiaali- ja terveysalan luontoon tukeutuva palvelu.

Hakalan tilalla pienen hetken vietettyään on helppo päätellä, mikä on tämän päivän kohokohta. Illan sählyturnausta odotellaan kovasti, ja voitto on mielessä. Keskiviikko onkin hakalalaisille perinteinen liikuntapäivä.

Eteva kuntayhtymän Hakalan tila on asumisen ja päiväaikaisen toiminnan yksikkö. Siellä asuu ja on työtoiminnassa 15 henkilöä. Lisäksi tilalla työskentelee Etevan palkkatyössä kaksi apumiestä. Asukkaat ovat kehitysvammaisia tai muuten erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä.

Hakalan tila jäi Orimattilan kunnalle, kun sen omistajat kuolivat 1980-luvulla. Kunta siirsi tilan Uudenmaan erityishuoltopiirin käyttöön kehitysvammaisten henkilöiden palveluiden järjestämiseksi. Nykyinen maatilatoiminta alkoi vuonna 2012. Aiemmin siellä oli toimintakeskus, asuntola ja perhehoitoyksikkö.

– Kaikki asiakkaat osallistuvat päiväaikaiseen toimintaan. Työntekijät puolestaan osallistuvat sekä ohjaukseen että asumisen tukeen, vaikka heillä olisi päävastuu esimerkiksi jostain ohjauksen ryhmästä. Toiminta on osallistavaa ja yhteisöllistä, vastaava ohjaaja Anne Nieminen-Lehto kertoo toiminnan periaatteista.

Kahden tilan toimintaa on rakennettu rinta rinnan, mutta ei samanlaiseksi. Hakamaan tilalla Nastolassa on 20 asukaspaikkaa ja lisäksi muutama tilan ulkopuolelta töissä käyvä asiakas.

Laatumerkki pitkäjänteisestä kehittämistyöstä

Green Care on luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Green Care -tyyppinen eli luontoavusteinen toiminta aloitettiin Hakalan tilalla vuonna 2012, jolloin työntekijät alkoivat hankkia tietoa siitä, mitä Green Care käytännössä on.

– Samalla mietittiin, mihin suuntaan tilaa haluttaisiin kehittää. Muutama ohjaaja on opiskellut toiminnan perusteet ja koulutusta on annettu tilallakin.

Loppuvuonna 2018 molemmat tilat saivat Green Care – LuontoHoiva-laatumerkin. Sen saadakseen julkisen sektorin sosiaali- ja terveysalan toimijan pitää kuvata, mitä toimintaa tilalla on ja mihin vaikutuksiin sillä pyritään, millaista koulutusta henkilökunta on saanut ja miten toiminta täyttää kestävän kehityksen mittarit. Laatumerkki on voimassa kolme vuotta, jonka jälkeen se täytyy päivittää, jos haluaa sen pitää. Tällöin kerrotaan siitä, mitä uudistuksia toimintaan on tehty. LuontoHoiva-toimintaan kuuluu myös omavalvontasuunnitelma.

Anne Nieminen-Lehdon mukaan Suomessa ei ole kovin monta muuta tilaa, joka olisi saanut LuontoHoiva-laatumerkin.

Merkin myöntäjän Green Care Finlandin mukaan merkki on tae siitä, että toimija on vastuullinen ja laadukas palveluntuottaja.

Eläimet motivoivat päivärytmiin

Kun Hakalaan tai Hakamaalle on tulossa uusi asiakas, hän tulee aluksi tutustumaan paikkaan. Läheskään kaikilla ei ole käsitystä siitä, mitä maatilalla asuminen ja toimiminen tarkoittaa. Varsinaisten maatilan hoitoon liittyvien tehtävien lisäksi työtoimintaa on pesulassa, keittiössä ja siivouksen parissa. Tehtävät suunnitellaan sen mukaan, millainen asiakkaan tausta on. Osalla on peliriippuvuutta, mielenterveysongelmia tai ADHD.

Monella on vuorokausirytmi sekaisin, ja sen korjaaminen on ensimmäinen tavoite. Hakalan asiakkaat tulevat lapsuudenkodeista, kuntoutusyksiköistä, lastenkodeista. Jokainen kohdataan yksilökeskeisesti ja jokaiselle etsitään omaa toimintakykyä vastaavia töitä. Kaikki osallistuvat yhteisökokouksiin, joissa maatilojen tulevaa toimintaa suunnitellaan.

– Useilla eläimet on se juttu, joka heidät saa nousemaan aamulla sängystä. Pikkuhiljaa innostus muuhunkin kasvaa, kun rytmi korjaantuu, Nieminen-Lehto kertoo.

Eläinten ja kasvienkaan hoidosta ei voi pitää taukoa. Sitä kautta hakalalaiset oppivat ottamaan vastuuta ja sitoutumaan tehtäviinsä.

Työvalmentajia yhteensä kolme

Hakalassa on yksi, Hakamaan tilalla kaksi työvalmentajaa. Työvalmentaja Johanna Kälviä on ollut Hakalassa kuusi vuotta. Muun muassa lomittajana toiminut Kälviä vastaa ulkotyöryhmästä, jossa hänellä on neljä asiakasta. Hänellä on apuohjaajana Jouko, joka toimii vertaisvalmentajana.

Kälviä suoritti työvalmennuksen erikoisammattitutkinnon erikoisammattitutkinnon hiljattain Koulutuskeskus Salpauksessa. Työvalmentaja hallitsee esimerkiksi vammaispalveluiden asiakkaiden työllistymisen eri vaiheiden menetelmät.

Työvalmennuksessa asiakkaan kanssa mietitään työllistymisen polkua hänen toiveidensa ja tarpeidensa mukaisesti.

– Täällä asumista ja toimimista tuodaan asiakkaillemme esiin elämäntapana. Ei me korosteta, että tämä on nyt sitä Green Care -toimintaa. Kaikki tehtävät kuuluvat tilan normaaliin elämään ja ovat tavallisia maatilan töitä, Kälviä hymyilee.

– Mielestämme myös osallistava päiväaikainen toiminta on tavallaan työvalmennusta, siinä harjoitellaan työelämässäkin tarvittavia taitoja, Nieminen-Lehto sanoo.

Vertaistuki osa päivien kulkua

Hakalan pihapiirissä kulkiessaan voi tosiaan kuulla hevosten hirnuntaa ja käydä tervehtimässä Onni-vuohta tai lampaita. Alpakoita, kanoja, kaneja ja kissojakin pääsee näkemään. Eläimet ovat monelle motivaation ja vuorovaikutuksen lähteitä. Niiden kanssa voi harjoitella kommunikaatiotaitoja.

– Työnteko ja kommunikointi rauhoittavat ihmistä, ne ovat välttämättömyys meidänkin asiakkaillemme.

Yhdellä laidalla pihaa on puutarha, joka odottaa kevättä ja ensimmäisiä siistimistöitä. Puutarha-avusteiseen toimintaan  kuuluu taimien kasvatusta ja kädentaitojen harjoitusta luonnonmateriaaleista. Mikko Taimo on sisällä istuttamassa pelargonioita, ja kasvimaalle menevät taimet ovat jo istutusruukuissa. Pihalla voi bongata risueläimiä, joita varten Jouko Latvaniemi lajittelee ja niputtaa risuja.

Jokainen tekee tietyn aikaa yhtä työtä, jotta oppii sen ja voi kokea onnistumisen ja osaamisen iloa. Tämä vaatii ja lisää keskittymiskykyä ja ryhmäytymistä. Toisten hyväksyntä hyvin tehdystä työstä on tärkeää. Vertaistuella on iso merkitys, se vahvistaa ja kannustaa yrittämään.

Muutkin tulevat Hakalaan oppimaan

Työpäivä Hakalassa alkaa kello 9–10 ja päättyy kolmelta. Aamupäivisin tehdään maatilan töitä, eläinten hoitoa, pihatöitä, kuten ruohonleikkuuta, kerppujen keruuta eläimille, lumi- ja hiekoitustöitä sekä metsänhoitoa ja halonhakkuuta. Iltapäivällä on liikuntaa, rentoutusta, taide- ja lukupiiriä, musiikkituokio tai blogikerho ja niin edelleen. Kaikkien ei tarvitse osallistua kaikkeen, vaan jokaiselle etsitään mieluisimmat toiminnat.

Latvaniemi on toinen tuetusti työllistyneistä. Hän hallitsee traktorilla ajamisen ja hoitaa tilalla tarvittavat kuljetustyöt, lumenauraukset ja heinien niiton eläimille. Heikki Meriläinen toimii puutarharyhmän tukena.

Koko porukka tekee usein retkiä tilan ulkopuolelle. Sählyturnausten lisäksi he käyvät toisilla tiloilla. Hakamaalta tulee tänne Hakalaan väkeä tekemään puistotöitä. On pilkillä käyntiä, jääkiekkoa, kesäretkiä ja omaisille tai kaikille tarkoitettuja avointen ovien päiviä. Naapurikunnasta Mäntsälästä käy autismikirjon henkilöiden ryhmä kuntouttavassa työtoiminnassa.

Aamupäivällä työt katkaisee kahvitauko, jonka tarjoilut hoitavat tietysti asukkaat. Sen jälkeen päivä jatkuu muun muassa kaninhäkin rakentamisella ja urheilukisojen ”mitalien” tekemisellä. Illalla pelaamaan sählyä, joku vielä muistuttaa.

——————-

Green Care – LuontoHoiva lyhyesti

Green Care -toiminnassa on kaksi toimintasuuntaa, LuontoHoiva ja LuontoVoima. LuontoHoiva tarkoittaa julkisen sektorin järjestämisvastuulla olevia sosiaali- ja terveysalan luontoon tukeutuvia palveluja. Ne on tarkoitettu etenkin työskentelyyn erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa. LuontoHoivan palvelut edellyttävät tuottajalta sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Toiminnassa noudatetaan sosiaali- ja terveysalan lakeja ja säädöksiä. LuontoVoiman palvelut ovat puolestaan tarjolla kaikille eikä niiden tuottamiseen tarvitse olla sosiaali- ja terveysalan osaamista.

LuontoHoivan palveluihin osallistumisen tavoitteena on hoito- ja kuntoutussuunnitelman mukaisesti vahvistaa
– terveyttä
– toimintakykyä
– osallisuutta
– arjen hallintaa.

Lisätietoa LuontoHoivasta (Linkki avautuu uuteen välilehteen)

HyvinVoi-hanke kehittää hyvinvointipalveluyrittäjyyttä

Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa HyvinVoi- eli Maaseutuyrittäjyyden koordinaatiohankkeessa (2018 – 21) kehitetään luontoon ja maaseutuympäristöön perustuvaa hyvinvointipalveluyrittäjyyttä.

Tällaisella yrittäjyydellä on läheiset yhdyspinnat sosiaali- ja terveysalan, (hyvinvointi)matkailun, TyHy-toiminnan, luonnontuotealan, kulttuurin ja liikunnan palveluyrittäjyyteen. Hanke jatkaa aiemman Green Care -koordinaatiohankkeen työtä.

Hyvinvointipalveluiden asiakasryhmät voivat olla esimerkiksi erityisryhmiä, erityisen tuen tarpeessa olevia, työhyvinvointiryhmiä tai tavanomaisia yksityisiä asiakkaita.

Hankkeen tavoitteena on, että luontoon ja maaseutuympäristöön perustuvien hyvinvointipalveluiden tunnettuus ja kysyntä kasvavat, alan toimintaedellytykset paranevat ja alan yrittäjyys lisääntyy.

HyvinVoi-hanketta koordinoi Luonnonvarakeskus ja sitä rahoittaa Euroopan Maaseuturahaston Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Vates-säätiöllä on edustus hankkeen ohjausryhmässä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2019 (pdf avautuu uuteen välilehteen)

Teksti: Tuuli Riisalo, Kati Savela
Kuva: Katariina Luoto

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry on tehnyt pitkään vaikuttamistyötä kolmannen sektorin toimijoiden ja kansalaisten kanssa. Se tukee järjestöjä esimerkiksi koordinoimalla verkostoja ja kokoamalla tietoa vaikuttamisen tueksi.

– Olemme järjestöjä varten tukemassa niiden toimintaedellytyksiä, mutta myös kansalaistoiminnan mahdollistajina, toiminnanjohtaja Raili Haaki (kuvassa keskellä) kuvailee KYT ry:n toiminnan ydintä.

Vaikuttamistyötä tehdään kolmella tavalla: asiantuntijatyön kautta, hankkeissa tehtävän kehittämistyön kautta ja verkostoja kokoamalla.

– Kokoamme yhteisiä näkemyksiä, keräämme tietoa muiden puolesta ja muiden kanssa. Työmme on myös suoraa vaikuttamista: lausuntoja, kannanottoja ja reagointia ajankohtaisiin asioihin niin valtakunnallisesti kuin maakunnassammekin. Viemme toimijoiden näkökulmia tapaamisiin. Kokoamme ja koordinoimme verkostoja tarpeiden mukaan, Haaki jatkaa.

KYT ry on hallinnoijana Keski-Suomen alueen Järjestö 2.0 -avustusohjelman hankkeessa, jonka keskiössä on juuri järjestöjen vaikuttamistyön tukeminen. Ohjelmaa rahoittaa STEA.

– Hankkeessa on tuettu ja koordinoitu järjestöjen vaikuttamistoimintaa mm. Keski-Suomen järjestämissuunnitelmaan liittyen, hankkeen työntekijät Anne Astikainen (kuvassa oikealla) ja Anu Hätinen (kuvassa vas.) kertovat.

KYT on mukana mm. maakunnan ja järjestöjen Kumppanuuspöydän toiminnassa sekä koordinoi maakunnallista työllisyyspoliittista yhteistyöryhmää, jossa on mukana välityömarkkinatoimijoita, mutta myös kuntien ja TE-toimiston edustajia. Lisäksi yhdistys suunnittelee uusia hankkeita ajankohtaisten aiheiden pohjalta.

Hiljattain on käynnistynyt KYTin hallinnoimana järjestöjen yhteinen selvitys kolmannen sektorin palvelutuotannon tulevaisuudesta. Selvityshenkilönä toimii dosentti ja sosiaalineuvos Sakari Möttönen. Tarkoituksena on koota kuvaava otos keskisuomalaisten järjestöjen tuottamista palveluista ja jalostaa tietoa maakunnan käyttöön.

– Toimintamme perustuu kuntalaisten, kolmannen sektorin toimijoiden ja maakunnan tarpeisiin. Jyväskylän kaupunki on alusta asti ollut mukana tukemassa ja kehittämässä KYTin toimintaa, Raili Haaki sanoo.

Vaikuttamistyön vaihtelevat roolit

KYT on tunnettu toimija alueellaan.

– Välillä olemme herättelijän roolissa, välillä välitämme tietoa ja kutsumme toimijoita jonkin ajankohtaisen aiheen äärelle. Toisinaan saamme jäsenorganisaatioilta tai kumppaneilta vinkkejä siitä, mihin asioihin pitäisi tarttua. Olemme neutraali toimija, sillä meillä ei ole omaa palveluntuotantoa, Haaki sanoo.

Hän kuvaa yhdistystä alustaksi, koordinoijaksi ja hyväksi välikädeksi.

– Vaikuttamistyön tueksi keräämme, jalostamme ja pureksimme tietoa ajankohtaisesta tilanteesta, selvityksistä, tutkimuksista, valiokuntien lausunnoista ja maakunnan järjestämissuunnitelmasta, ja kuvaamme sitä, miltä tiedot näyttävät järjestöjen näkökulmasta, Astikainen kertoo.

– Käymme myös erilaisissa verkostoissa keskustelemassa. Olen itse esimerkiksi käynyt kannustamassa järjestöjä vaikuttamiseen.

Anu Hätinen kertoo, että he ovat vieneet maakunta- ja kuntatoimijoille tietoa järjestöyhteistyön hyvistä käytännöistä ja malleista.

KYT ry:ssä yhtenä tavoitteena on yhteiskunnallisten muutosten vaikutusten näkyväksi tekeminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sen pohdintaa, mitä muutokset tarkoittavat heikompiosaisten näkökulmasta ja lisääkö jokin muutos eriarvoistumista yhteiskunnan eri osapuolten välillä.

Vaikuttaminen ei ole toiminnanjohtaja Haakin mukaan vain nopeaa somevaikuttamista, jolla on toki myös paikkansa. Muutosten analysoinnille on selkeää tarvetta ja kysyntää.

Tuki on mm. tiedon pureskelua ja yhteistä viestintää

KYT ry on tukenut monipuolisesti järjestöjä vaikuttamistyössä.

– Olemme järjestäneet tilaisuuksia yhdessä maakunnan vastuuvalmistelijoiden kanssa. Tilaisuuksista on tullut todella hyvää palautetta, ne ovat tukeneet verkostoitumista ja järjestöjen yhteistä vaikuttamistyötä sekä tarjonneet ajankohtaista tietoa, kertoo Astikainen.

Vaikuttamistyö on mm. ratkaisujen ja työkalujen tuomista valmistelijoille. Nykyään se, jolla on valmiimpi ratkaisu johonkin asiaan, saa paremmin äänensä kuuluville.

Järjestöjen tukeminen on sisältänyt tiedon pureksimista, tietolähteiden yhdistelyä ja asiantuntijoiden etsintää. Ajantasainen viestintä on ollut toiminnassa tärkeää. Vaikuttamisaineistoja on tehty tiimityönä. Harvoin yksin saa samanlaisia oivalluksia kuin ryhmässä.

– KYT osallistuu myös Keski-Suomen hyvinvoinnin osaamiskeskittymä KEHOn työskentelyyn. Verkostossa koottiin hyvinvointitalouteen liittyviä näkemyksiä maakunnan käyttöön. Panostimme paljon kolmannen sektorin näkökulmaan siinä. Olemme muutenkin tuottaneet tietoa maakuntaliitolle ja päätöksentekijöille, Haaki sanoo.

Kunnat kutsuneet järjestöjä jatkotyöhön

Vaikuttamistyöstä on syntynyt paljon konkreettisia tuloksia, kuten kuntien hyvinvointikertomuksen sekä maakunnan järjestämissuunnitelman laatimiseen osallistuminen. Ennen kaikkea näkyväksi on tehty järjestöjen moninaisuutta sekä järjestöjen keskinäisen yhteistyön ja yhteisen vaikuttamisen tarvetta.

Hankkeen järjestämien alueellisten järjestö-kuntayhteistyön elinvoimapajojen myötä useampi kunta innostui kutsumaan järjestöjä jatkokeskusteluihin yhteistyössä KYTin kanssa.

– Muutosten keskellä olemme tuoneet tietoa ja luoneet toivoa järjestötoimijoille, kolmikko toteaa.

Sote kaatui, kuinka tästä eteenpäin?

Haastattelun tekovaiheen jälkeen maakunta- ja sote-uudistus on kaatunut. Keskisuomalaiset järjestöt ovat todenneet, että tästä huolimatta tarvitaan verkostojen ja yhteistyön tiivistämistä sekä järjestötoiminnan näkyvämmäksi tekemistä.

– Keski-Suomessa kootaan tähänastisen työn hedelmät uudistuksen jatkovalmistelua varten ja huolehditaan siitä, ettei tehty työ valu hukkaan, toteaa Anne Astikainen.

Järjestöillä on nyt muun muassa mahdollisuus lähteä esittämään ja neuvottelemaan uusia rooleja, joita kaatunut sote-malli ei mahdollistanut.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä (pdf avautuu uuteen välilehteen).

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen

Työllisyyden nousu edellyttää, että kaikki työllistymistä edistävät toimijat puhaltavat yhteen hiileen. Pirkanmaalla on tartuttu tähän haasteeseen. Toukokuussa 2019 alkaa Pirkanmaalla kolmannen sektorin kehittämisohjelma, joka on suunnattu pirkanmaalaisille työllistymistä edistävää toimintaa tarjoaville yhdistyksille ja järjestöille. Nämä toimijat halutaan aiempaa vahvemmin kuntien, TE-toimiston ja yritysten rinnalle edistämään työllistymistä.

Syksyllä 2018 Vates-säätiön KeKo – Kehittämisen koordinaatiohanke järjesti verkostotilaisuuden Tampereella yhteistyössä Silta-Valmennusyhdistyksen koordinoiman Toimintakyky kuntoon -avustusohjelman ja TOIKE-hankkeen kanssa. Tuolloin Pirkanmaan maakuntavalmistelun kasvupalveluvalmistelija Irene Impiö nosti puheenvuorossaan esille ajatuksen kolmannen sektorin kehittämisohjelmasta:

– Kehittämisohjelmassa tuettaisiin yhdistysten verkostoitumista sekä markkinointi ja tuotteistusosaamisen kehittymistä. Ohjelman avulla tuettaisiin yhdistysten kumppanuutta sekä potentiaalisen kasvupalvelutuottajan ja kuntien elinvoimatuottajan roolien kehittymistä, Impiö ehdotti.

KeKo-hankkessa tartuttiin ideaan ja aloitettiin oitis kehittämisohjelman suunnittelu. Verkostoitumistilaisuuden työryhmien ideoiden pohjalta KeKossa tehtiin kehittämisohjelmalle luonnos, joka esiteltiin Irene Impiön lisäksi Pirkanmaan maakuntavalmistelun Jukka Alasentielle.

Verkostokiihdyttämöt alkavat, Järjestöklubit vuorossa syksyllä

Pirkanmaan kolmannen sektorin kehittämisohjelman on tarkoitus vahvistaa maakunnan järjestöjen ja yhdistysten kumppanuutta. Toiseksi tavoitteena on tukea niiden asemaa potentiaalisina palvelun- ja elinvoimantuottajina kuntien, TE-palvelujen ja yritysten rinnalla. Ohjelmalla pyritään myös entistä tehokkaammin turvaamaan palvelut asiakkaille, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta työllistymiseensä.

Käytännössä kehittämisohjelma muodostuu Verkostokiihdyttämöistä ja Järjestöklubeista. Pirkanmaan maakuntavalmistelun Kasvubuusti-hankkeella on kokemusta kiihdyttämöiden järjestämisestä sote-järjestöille. Tämä kokemus on toiminut pohjana Verkostokiihdyttämöiden suunnittelussa.

Verkostokiihdyttämö on koulutuskokonaisuus, johon otetaan mukaan kuusi järjestöä ja kuusi yritystä. Kuusi päivää kestävän valmennuksen teemoja ovat muun muassa hankintaosaaminen ja talous, tuotteistaminen sekä viestintä, markkinointi ja verkostoituminen. Osallistujat saavat tuekseen oman mentorin. Haku kiihdyttämöihin avattiin huhtikuussa, ja varsinaiset valmennuspäivät ovat touko-kesäkuussa.

Alkusyksyllä käynnistyy Järjestöklubi-konsepti. Järjestöklubit ovat avoimia tapahtumia työllistymistä edistäville järjestöille, yrityksille ja julkisille toimijoille. Klubien aiheina ovat muun muassa asiakaslähtöisyys ja palvelumuotoilu. Tavoitteena on avata mahdollisuuksia järjestöjen ja yritysten yhteistyölle.

Muutkin maakunnat kiinnostuneet

Pirkanmaan maakuntavalmistelun lisäksi kehittämisohjelman yhteistyökumppaneiksi ovat liittyneet Pirkanmaan TE-toimisto ja Tampereen kaupungin työllisyyspalvelut. Ohjelman suunnitteluryhmässä ovat mukana myös järjestöjen yhteyshenkilöksi nimetty Mari Toivonen Sopimusvuori ry:stä ja Kimmo Kumlander Silta-Valmennusyhdistyksestä. Koordinaattoreiksi on valittu hankekoordinaattori Tuuli Riisalo-Mäntynen Vates-säätiön KeKo-hankkeesta ja välityömarkkinakoordinaattori Meiju Sandberg Pirkanmaan TE-toimistosta.

Kolmannen sektorin kehittämisohjelma on herättänyt kiinnostusta myös muissa maakunnissa. Nähtäväksi jää, leviääkö kehittämisohjelman malli muihin maakuntiin. Pirkanmaalla ohjelman toteutumista on edistänyt sujuva yhteistyö suunnitteluryhmän jäsenten kesken ja kaikkien yhteinen ymmärrys siitä, että työllistymistä edistävät kolmannen sektorin toimijat tekevät ainutlaatuisen tärkeää työtä työllisyydenhoidon saralla.

– Suunnitteluryhmän toimijoilla on yhteinen tahto sen varmistamiseen, että järjestötoimijat pysyvät elinvoimaisina toimijoina mukana tulevaisuuden muutoksissa ja kilpailuissa. Tavoitteena on onnistua ohjelmassa niin hyvin, että sille löytyy tahto ja rahoitus yhteistyökumppanien kesken myös jatkossa, Tuuli Riisalo-Mäntynen sanoo.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen, Meeri Riihelä ja Anne Korhonen
Kuva: Anne Korhonen

Raudaskylän Kristillisen Opiston hallinnoiman KELPO-hankkeen (1.3.2016 -30.6.2019) ansiosta yksitoista kehitysvammaista henkilöä on työllistynyt Oulun eteläisellä alueella. Taustalla on kuitenkin monta työtuntia asennevaikuttamista hankealueen eri toimijoihin ja työnantajiin, mutta toisaalta myös kehitysvammaisten henkilöiden läheisiin.

KELPO-hanketta valmisteltaessa hankealueella tehtiin selvitys 14 kunnan (Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymät, Oulainen, Siikalatva ja Kärsämäki) alueella asuvien kehitysvammaisten henkilöiden työtilanteesta. Kävi ilmi, että alueella yksikään kehitysvammainen ihminen ei saanut työstään palkkaa. Tilanne tuntui ristiriitaiselta ja eettisesti väärältä.

– Silmät avautuivat tähän ihmeellisyyteen, että kehitysvammaisten henkilön työstä ei makseta oikeaa palkkaa. Mietimme, mitä hanketta voisimme hakea ja millä voisimme edistää kehitysvammaisten henkilöiden asemaa alueella, kertoo KELPO-hankkeen projektipäällikkö Tarja Myllylahti.

Opisto sai projektille ESR-rahoituksen, minkä jälkeen Myllylahti on työskennellyt hankkeessa yhdessä projektityöntekijä Pertti Alatalon kanssa. Myllylahti ja Alatalo ovat pyrkineet vaikuttamaan kehitysvammaisten henkilöiden työllistymiseen kehittämällä työllistymistä edistäviä palveluprosesseja yhteistyössä kuntayhtymien palveluohjauksen, TE-palvelujen, järjestötoimijoiden ja yritysten kanssa.

Tarve asennevaikuttamiselle

Hanketyö on pitänyt sisällään paljon neuvontaa, ohjausta ja tiedottamista sekä kehitysvammaisten henkilöiden potentiaalista työelämään että työllistymiseen saatavista tuista. Erityisesti kohteena ovat olleet kuntien palveluohjaajat ja TE-palvelut, mutta toisaalta myös kehitysvammaisten henkilöiden läheiset.

– Olimme jo hankesuunnitelmaa tehdessämme miettineet, mihin kaikkiin tahoihin pyrimme vaikuttamaan. Kävimme seutukuntien palveluohjaajien kokouksissa ja kerroimme hankkeestamme. Emme syyllistä, vaan pyrimme siihen, että nuoria ei automaattisesti ohjattaisi avotyöputkeen. Kaikkien ei ole mahdollista tehdä palkkatyötä, mutta tilannetta tulisi selvittää jokaisen kohdalla yksilöllisesti.

Tiedottaminen ja asennevaikuttaminen ovat olleet tärkeää, koska Myllylahden mukaan jo hankkeen ensimmäisissä tapaamisissa nousi esille ennakkoluuloja siitä, etteivät kehitysvammaiset ihmiset ylipäätänsä pystyisi palkkatyöhön. Myllylahti kertoo, että osa kuntien palveluohjaajista jopa piti tilanteen muuttamista mahdottomana.

– Työllistymiseen ei uskottu, eikä edes annettu mahdollisuutta. Keskusteluissa nousi esiin vahva epäily työnantajien halusta palkata kehitysvammaisia työntekijöitä, Myllylahti toteaa.

Myllylahti kertoo myös saaneensa KELPO-hankkeen tiedotustilaisuuden jälkeen puhelun, jossa häneltä kysyttiin, onko kaikkien kehitysvammaisten henkilöiden välttämättä mentävä avotyön sijasta palkkatyöhön.

– Soittaja kai ajatteli, että kyse olisi jonkinlaisesta pakkotyöstä. Hankkeessa on tullut tunne siitä, että kehitysvammaisia ihmisiä suojellaan siltä, etteivät he joudu tekemään töitä.

Monikanavaista vaikuttamista

KELPO-hanke on saanut apua työ- ja elinkeinoministeriöstä, mutta myös alueen edustajien lisäksi Kehitysvammaliitosta ja Kehitysvammaisten tukiliitosta koostuva ohjausryhmä on ollut hankkeen tukena vaikuttamistyössä. Lisäksi KELPO-hanke on tehnyt yhteistyötä TE-toimiston kanssa ja hankkeen koulutuksissa on ollut mukana valtakunnan tason kouluttajia.

– Olemme tarvinneet positiivisia esimerkkejä muilta alueilta, kun on tuntunut, että täällä herättää hämmästystä sellaiset asiat, jotka ovat muualla jo arkipäivää.

Myllylahti kertoo, että hanketyössä on pyritty välittämään tietoa ja muistuttamaan, että vammaisuus ei ole yhteiskunnasta erillinen ilmiö. Tämän takia työllisyystoimijoiden ja työnantajien lisäksi on ollut tärkeää vaikuttaa kansalaisten asenteisiin tuottamalla laaja-alaista ja monikanavaista tietoa.

– Olemme olleet hyvin aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja kirjoittaneet ja tiedottaneet lehtiin. Lisäksi olemme käyneet yrittäjien kokoontumisissa ja aamukahveilla sekä puhumassa päättäjille, Myllylahti summaa.

Pohjatyö tehty, tulevaisuus vielä auki

Hanke on tuottanut tulosta, sillä yksitoista kehitysvammaista henkilöä on työllistynyt palkkatyöhön hankkeen ansiosta. Myös työnantajat ovat saaneet tietoa työllistämisen tukimahdollisuuksista ja yhteydet TE-palveluihin ovat vahvistuneet.

Tulevaisuuden näkymistä kysyttäessä Myllylahti kertoo, että Raudaskylän kristillisessä opistossa haaveillaan työelämään valmentavasta hankkeesta tai opintolinjasta. Opintolinja ei varsinaisesti tavoittelisi tutkintoa, vaan tarkoituksena olisi etsiä kotipaikkakunnalta jokaiselle opiskelijalle sopivaa työtä. Koulutuksessa opittavat asiat perustuisivat opiskelijan ja työnantajan tarpeisiin.

Myllylahden mukaan koulutuksen rahoitus ohjautuu tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Rahoitusta ei myönnetä, jos tavoitteena on työpaikka. Opintolinjan suunnittelun lisäksi asennevaikuttamistyötä pitää edelleen jatkaa koko valtakunnan tasolla. Myllylahti painottaa palveluohjaukseen ja kuntatason päättäjiin kohdistuvaa vaikuttamistyötä, mutta nostaa esille myös jatkuvan työn työnantajien suuntaan.

– Kehitysvammaisten henkilöiden työkyky tulisi tunnistaa jatkossa nykyistä paremmin. Tätä tehdään yhdessä, eikä yhteiskunnallinen tilanne tai asenteet muutu hetkessä. Tämä on tie, jota pitää vain jatkaa, Myllylahti kiteyttää.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Meeri Riihelä
Kuva: Satu Leino

Markku Törnblom on Hämeenlinnassa toimivan Walonkulman Klubitalon työvalmentaja. Törnblom tutustui Klubitalojen toimintaan jäsenenä 15 vuotta sitten vaikean masennusjaksonsa aikana. Hän on sittemmin toiminut Suomen Klubitalot ry:n hallituksen puheenjohtajana. Törnblom pystyy näin arvioimaan Klubitalojen yhteistyötä ja vaikuttamistoimintaa sekä jäsenen että työntekijän näkökulmasta.

Klubitalojen periaatteisiin kuuluu, että kävijöistä puhutaan jäseninä – ei esimerkiksi asiakkaina. Toiminnan tarkoitus on tarjota jäsenille mahdollisuus työhön, opiskeluun ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Jäsenten diagnooseja ei kysellä. Omista diagnooseista voi halutessaan tietysti puhua.

– Ainutlaatuista klubitalotoiminnassa on tasavertaisuus. Jäsenet ovat tasavertaisia henkilökunnan kanssa ja esimerkiksi laatusuosituksiin on kirjattu, että henkilökunnalle ei ole omia tiloja. Jäsenillä on mahdollisuus osallistua kaikkeen Klubitalolla tehtävään työhön hallinnosta keittiöalan töihin. Vastuu toiminnasta on jäsenillä ja henkilökunnalla sekä viime kädessä talon johtajalla, Törnblom kertoo.

Vaikuttamismahdollisuudet kuntoutumisen tukena

Klubitaloja hallinnoivat järjestötoimijat. Jäsenistä on edustus hallinnoivan tahon hallituksessa eli he pääsevät mukaan päätöksentekoon. Klubitaloilla järjestetään myös talokokouksia, joissa jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä Klubitaloa koskevia päätöksiä sekä esittää ideoitaan.

– Yleensä ihmiset ovat tottuneet sairaaloissa siihen, että kaikki tehdään ohjeiden mukaan ja potilaat ovat usein vain kuuntelijan roolissa. Klubitaloilla tämä kääntyy päälaelleen, kun jäseniä kuunnellaan ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa.
Jäsenet ohjautuvat Klubitaloille pääosin terveyskeskuksista ja psykiatrisista sairaaloista. Monesti ensimmäisellä kerralla on mukana sairaalan hoitaja tai terapeutti, jonka kanssa taloon tutustutaan yhdessä. Klubitaloon ei kuitenkaan tarvitse lähetettä, ja kaikki ovesta sisään tulevat otetaan lämpimästi vastaan.

– Teemme Hämeenlinnassa tiivistä yhteistyötä myös muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi olemme mukana erilaisissa tilaisuuksissa, kuten Asunnottomien yössä, Elomessuilla ja Kynttilätapahtumassa. Olemme melko uusi toimija, joten on tärkeää olla kaikessa mukana ja panostaa medianäkyvyyteen, pohtii Törnblom.

Toiminnan pohja yhteistyöstä

Walonkulman Klubitalon perustamisen taustalla on eri toimijoiden välinen yhteistyö. Hämeenlinnan kaupunki ja STEA ovat Klubitalon suurimmat rahoittajat.

– Etsimme yhdessä kaupungin edustajan kanssa klubitalotoiminnalle jatkajaa, kun Hämi ry:n ylläpitämän talon toiminta päättyi. Valituksi tuli Sopimusvuori ry. Sopimusvuori oli ylläpitänyt klubitaloa Tampereella tuolloin jo yli 20 vuoden ajan.

Yhteistyötausta ja Klubitalon tekemä vaikuttamistyö näkyvät jäsenmäärässä ja siirtymätyöpaikoissa. Jäseniä on tullut puolessatoista vuodessa 83, ja Klubitalo sai viime vuonna ensimmäiset kaksi siirtymätyöpaikkaa kaupan alalta.

– Jäsenelle Kelan kautta tulevat edut rajoittavat siirtymätyön keston viideksi kuukaudeksi, mutta tarkoitus on, että nykyisten työntekijöiden tilalle tulevat sitten uudet siirtymätyöntekijät. Jos jäsen itse haluaa, siirtymätyön jälkeen voi hakea esimerkiksi kesätyötä samasta yrityksestä, Törnblom toteaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen).