Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen

Työllisyyden nousu edellyttää, että kaikki työllistymistä edistävät toimijat puhaltavat yhteen hiileen. Pirkanmaalla on tartuttu tähän haasteeseen. Toukokuussa 2019 alkaa Pirkanmaalla kolmannen sektorin kehittämisohjelma, joka on suunnattu pirkanmaalaisille työllistymistä edistävää toimintaa tarjoaville yhdistyksille ja järjestöille. Nämä toimijat halutaan aiempaa vahvemmin kuntien, TE-toimiston ja yritysten rinnalle edistämään työllistymistä.

Syksyllä 2018 Vates-säätiön KeKo – Kehittämisen koordinaatiohanke järjesti verkostotilaisuuden Tampereella yhteistyössä Silta-Valmennusyhdistyksen koordinoiman Toimintakyky kuntoon -avustusohjelman ja TOIKE-hankkeen kanssa. Tuolloin Pirkanmaan maakuntavalmistelun kasvupalveluvalmistelija Irene Impiö nosti puheenvuorossaan esille ajatuksen kolmannen sektorin kehittämisohjelmasta:

– Kehittämisohjelmassa tuettaisiin yhdistysten verkostoitumista sekä markkinointi ja tuotteistusosaamisen kehittymistä. Ohjelman avulla tuettaisiin yhdistysten kumppanuutta sekä potentiaalisen kasvupalvelutuottajan ja kuntien elinvoimatuottajan roolien kehittymistä, Impiö ehdotti.

KeKo-hankkessa tartuttiin ideaan ja aloitettiin oitis kehittämisohjelman suunnittelu. Verkostoitumistilaisuuden työryhmien ideoiden pohjalta KeKossa tehtiin kehittämisohjelmalle luonnos, joka esiteltiin Irene Impiön lisäksi Pirkanmaan maakuntavalmistelun Jukka Alasentielle.

Verkostokiihdyttämöt alkavat, Järjestöklubit vuorossa syksyllä

Pirkanmaan kolmannen sektorin kehittämisohjelman on tarkoitus vahvistaa maakunnan järjestöjen ja yhdistysten kumppanuutta. Toiseksi tavoitteena on tukea niiden asemaa potentiaalisina palvelun- ja elinvoimantuottajina kuntien, TE-palvelujen ja yritysten rinnalla. Ohjelmalla pyritään myös entistä tehokkaammin turvaamaan palvelut asiakkaille, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta työllistymiseensä.

Käytännössä kehittämisohjelma muodostuu Verkostokiihdyttämöistä ja Järjestöklubeista. Pirkanmaan maakuntavalmistelun Kasvubuusti-hankkeella on kokemusta kiihdyttämöiden järjestämisestä sote-järjestöille. Tämä kokemus on toiminut pohjana Verkostokiihdyttämöiden suunnittelussa.

Verkostokiihdyttämö on koulutuskokonaisuus, johon otetaan mukaan kuusi järjestöä ja kuusi yritystä. Kuusi päivää kestävän valmennuksen teemoja ovat muun muassa hankintaosaaminen ja talous, tuotteistaminen sekä viestintä, markkinointi ja verkostoituminen. Osallistujat saavat tuekseen oman mentorin. Haku kiihdyttämöihin avattiin huhtikuussa, ja varsinaiset valmennuspäivät ovat touko-kesäkuussa.

Alkusyksyllä käynnistyy Järjestöklubi-konsepti. Järjestöklubit ovat avoimia tapahtumia työllistymistä edistäville järjestöille, yrityksille ja julkisille toimijoille. Klubien aiheina ovat muun muassa asiakaslähtöisyys ja palvelumuotoilu. Tavoitteena on avata mahdollisuuksia järjestöjen ja yritysten yhteistyölle.

Muutkin maakunnat kiinnostuneet

Pirkanmaan maakuntavalmistelun lisäksi kehittämisohjelman yhteistyökumppaneiksi ovat liittyneet Pirkanmaan TE-toimisto ja Tampereen kaupungin työllisyyspalvelut. Ohjelman suunnitteluryhmässä ovat mukana myös järjestöjen yhteyshenkilöksi nimetty Mari Toivonen Sopimusvuori ry:stä ja Kimmo Kumlander Silta-Valmennusyhdistyksestä. Koordinaattoreiksi on valittu hankekoordinaattori Tuuli Riisalo-Mäntynen Vates-säätiön KeKo-hankkeesta ja välityömarkkinakoordinaattori Meiju Sandberg Pirkanmaan TE-toimistosta.

Kolmannen sektorin kehittämisohjelma on herättänyt kiinnostusta myös muissa maakunnissa. Nähtäväksi jää, leviääkö kehittämisohjelman malli muihin maakuntiin. Pirkanmaalla ohjelman toteutumista on edistänyt sujuva yhteistyö suunnitteluryhmän jäsenten kesken ja kaikkien yhteinen ymmärrys siitä, että työllistymistä edistävät kolmannen sektorin toimijat tekevät ainutlaatuisen tärkeää työtä työllisyydenhoidon saralla.

– Suunnitteluryhmän toimijoilla on yhteinen tahto sen varmistamiseen, että järjestötoimijat pysyvät elinvoimaisina toimijoina mukana tulevaisuuden muutoksissa ja kilpailuissa. Tavoitteena on onnistua ohjelmassa niin hyvin, että sille löytyy tahto ja rahoitus yhteistyökumppanien kesken myös jatkossa, Tuuli Riisalo-Mäntynen sanoo.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen, Meeri Riihelä ja Anne Korhonen
Kuva: Anne Korhonen

Raudaskylän Kristillisen Opiston hallinnoiman KELPO-hankkeen (1.3.2016 -30.6.2019) ansiosta yksitoista kehitysvammaista henkilöä on työllistynyt Oulun eteläisellä alueella. Taustalla on kuitenkin monta työtuntia asennevaikuttamista hankealueen eri toimijoihin ja työnantajiin, mutta toisaalta myös kehitysvammaisten henkilöiden läheisiin.

KELPO-hanketta valmisteltaessa hankealueella tehtiin selvitys 14 kunnan (Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymät, Oulainen, Siikalatva ja Kärsämäki) alueella asuvien kehitysvammaisten henkilöiden työtilanteesta. Kävi ilmi, että alueella yksikään kehitysvammainen ihminen ei saanut työstään palkkaa. Tilanne tuntui ristiriitaiselta ja eettisesti väärältä.

– Silmät avautuivat tähän ihmeellisyyteen, että kehitysvammaisten henkilön työstä ei makseta oikeaa palkkaa. Mietimme, mitä hanketta voisimme hakea ja millä voisimme edistää kehitysvammaisten henkilöiden asemaa alueella, kertoo KELPO-hankkeen projektipäällikkö Tarja Myllylahti.

Opisto sai projektille ESR-rahoituksen, minkä jälkeen Myllylahti on työskennellyt hankkeessa yhdessä projektityöntekijä Pertti Alatalon kanssa. Myllylahti ja Alatalo ovat pyrkineet vaikuttamaan kehitysvammaisten henkilöiden työllistymiseen kehittämällä työllistymistä edistäviä palveluprosesseja yhteistyössä kuntayhtymien palveluohjauksen, TE-palvelujen, järjestötoimijoiden ja yritysten kanssa.

Tarve asennevaikuttamiselle

Hanketyö on pitänyt sisällään paljon neuvontaa, ohjausta ja tiedottamista sekä kehitysvammaisten henkilöiden potentiaalista työelämään että työllistymiseen saatavista tuista. Erityisesti kohteena ovat olleet kuntien palveluohjaajat ja TE-palvelut, mutta toisaalta myös kehitysvammaisten henkilöiden läheiset.

– Olimme jo hankesuunnitelmaa tehdessämme miettineet, mihin kaikkiin tahoihin pyrimme vaikuttamaan. Kävimme seutukuntien palveluohjaajien kokouksissa ja kerroimme hankkeestamme. Emme syyllistä, vaan pyrimme siihen, että nuoria ei automaattisesti ohjattaisi avotyöputkeen. Kaikkien ei ole mahdollista tehdä palkkatyötä, mutta tilannetta tulisi selvittää jokaisen kohdalla yksilöllisesti.

Tiedottaminen ja asennevaikuttaminen ovat olleet tärkeää, koska Myllylahden mukaan jo hankkeen ensimmäisissä tapaamisissa nousi esille ennakkoluuloja siitä, etteivät kehitysvammaiset ihmiset ylipäätänsä pystyisi palkkatyöhön. Myllylahti kertoo, että osa kuntien palveluohjaajista jopa piti tilanteen muuttamista mahdottomana.

– Työllistymiseen ei uskottu, eikä edes annettu mahdollisuutta. Keskusteluissa nousi esiin vahva epäily työnantajien halusta palkata kehitysvammaisia työntekijöitä, Myllylahti toteaa.

Myllylahti kertoo myös saaneensa KELPO-hankkeen tiedotustilaisuuden jälkeen puhelun, jossa häneltä kysyttiin, onko kaikkien kehitysvammaisten henkilöiden välttämättä mentävä avotyön sijasta palkkatyöhön.

– Soittaja kai ajatteli, että kyse olisi jonkinlaisesta pakkotyöstä. Hankkeessa on tullut tunne siitä, että kehitysvammaisia ihmisiä suojellaan siltä, etteivät he joudu tekemään töitä.

Monikanavaista vaikuttamista

KELPO-hanke on saanut apua työ- ja elinkeinoministeriöstä, mutta myös alueen edustajien lisäksi Kehitysvammaliitosta ja Kehitysvammaisten tukiliitosta koostuva ohjausryhmä on ollut hankkeen tukena vaikuttamistyössä. Lisäksi KELPO-hanke on tehnyt yhteistyötä TE-toimiston kanssa ja hankkeen koulutuksissa on ollut mukana valtakunnan tason kouluttajia.

– Olemme tarvinneet positiivisia esimerkkejä muilta alueilta, kun on tuntunut, että täällä herättää hämmästystä sellaiset asiat, jotka ovat muualla jo arkipäivää.

Myllylahti kertoo, että hanketyössä on pyritty välittämään tietoa ja muistuttamaan, että vammaisuus ei ole yhteiskunnasta erillinen ilmiö. Tämän takia työllisyystoimijoiden ja työnantajien lisäksi on ollut tärkeää vaikuttaa kansalaisten asenteisiin tuottamalla laaja-alaista ja monikanavaista tietoa.

– Olemme olleet hyvin aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja kirjoittaneet ja tiedottaneet lehtiin. Lisäksi olemme käyneet yrittäjien kokoontumisissa ja aamukahveilla sekä puhumassa päättäjille, Myllylahti summaa.

Pohjatyö tehty, tulevaisuus vielä auki

Hanke on tuottanut tulosta, sillä yksitoista kehitysvammaista henkilöä on työllistynyt palkkatyöhön hankkeen ansiosta. Myös työnantajat ovat saaneet tietoa työllistämisen tukimahdollisuuksista ja yhteydet TE-palveluihin ovat vahvistuneet.

Tulevaisuuden näkymistä kysyttäessä Myllylahti kertoo, että Raudaskylän kristillisessä opistossa haaveillaan työelämään valmentavasta hankkeesta tai opintolinjasta. Opintolinja ei varsinaisesti tavoittelisi tutkintoa, vaan tarkoituksena olisi etsiä kotipaikkakunnalta jokaiselle opiskelijalle sopivaa työtä. Koulutuksessa opittavat asiat perustuisivat opiskelijan ja työnantajan tarpeisiin.

Myllylahden mukaan koulutuksen rahoitus ohjautuu tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Rahoitusta ei myönnetä, jos tavoitteena on työpaikka. Opintolinjan suunnittelun lisäksi asennevaikuttamistyötä pitää edelleen jatkaa koko valtakunnan tasolla. Myllylahti painottaa palveluohjaukseen ja kuntatason päättäjiin kohdistuvaa vaikuttamistyötä, mutta nostaa esille myös jatkuvan työn työnantajien suuntaan.

– Kehitysvammaisten henkilöiden työkyky tulisi tunnistaa jatkossa nykyistä paremmin. Tätä tehdään yhdessä, eikä yhteiskunnallinen tilanne tai asenteet muutu hetkessä. Tämä on tie, jota pitää vain jatkaa, Myllylahti kiteyttää.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Meeri Riihelä
Kuva: Satu Leino

Markku Törnblom on Hämeenlinnassa toimivan Walonkulman Klubitalon työvalmentaja. Törnblom tutustui Klubitalojen toimintaan jäsenenä 15 vuotta sitten vaikean masennusjaksonsa aikana. Hän on sittemmin toiminut Suomen Klubitalot ry:n hallituksen puheenjohtajana. Törnblom pystyy näin arvioimaan Klubitalojen yhteistyötä ja vaikuttamistoimintaa sekä jäsenen että työntekijän näkökulmasta.

Klubitalojen periaatteisiin kuuluu, että kävijöistä puhutaan jäseninä – ei esimerkiksi asiakkaina. Toiminnan tarkoitus on tarjota jäsenille mahdollisuus työhön, opiskeluun ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Jäsenten diagnooseja ei kysellä. Omista diagnooseista voi halutessaan tietysti puhua.

– Ainutlaatuista klubitalotoiminnassa on tasavertaisuus. Jäsenet ovat tasavertaisia henkilökunnan kanssa ja esimerkiksi laatusuosituksiin on kirjattu, että henkilökunnalle ei ole omia tiloja. Jäsenillä on mahdollisuus osallistua kaikkeen Klubitalolla tehtävään työhön hallinnosta keittiöalan töihin. Vastuu toiminnasta on jäsenillä ja henkilökunnalla sekä viime kädessä talon johtajalla, Törnblom kertoo.

Vaikuttamismahdollisuudet kuntoutumisen tukena

Klubitaloja hallinnoivat järjestötoimijat. Jäsenistä on edustus hallinnoivan tahon hallituksessa eli he pääsevät mukaan päätöksentekoon. Klubitaloilla järjestetään myös talokokouksia, joissa jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä Klubitaloa koskevia päätöksiä sekä esittää ideoitaan.

– Yleensä ihmiset ovat tottuneet sairaaloissa siihen, että kaikki tehdään ohjeiden mukaan ja potilaat ovat usein vain kuuntelijan roolissa. Klubitaloilla tämä kääntyy päälaelleen, kun jäseniä kuunnellaan ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa.
Jäsenet ohjautuvat Klubitaloille pääosin terveyskeskuksista ja psykiatrisista sairaaloista. Monesti ensimmäisellä kerralla on mukana sairaalan hoitaja tai terapeutti, jonka kanssa taloon tutustutaan yhdessä. Klubitaloon ei kuitenkaan tarvitse lähetettä, ja kaikki ovesta sisään tulevat otetaan lämpimästi vastaan.

– Teemme Hämeenlinnassa tiivistä yhteistyötä myös muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi olemme mukana erilaisissa tilaisuuksissa, kuten Asunnottomien yössä, Elomessuilla ja Kynttilätapahtumassa. Olemme melko uusi toimija, joten on tärkeää olla kaikessa mukana ja panostaa medianäkyvyyteen, pohtii Törnblom.

Toiminnan pohja yhteistyöstä

Walonkulman Klubitalon perustamisen taustalla on eri toimijoiden välinen yhteistyö. Hämeenlinnan kaupunki ja STEA ovat Klubitalon suurimmat rahoittajat.

– Etsimme yhdessä kaupungin edustajan kanssa klubitalotoiminnalle jatkajaa, kun Hämi ry:n ylläpitämän talon toiminta päättyi. Valituksi tuli Sopimusvuori ry. Sopimusvuori oli ylläpitänyt klubitaloa Tampereella tuolloin jo yli 20 vuoden ajan.

Yhteistyötausta ja Klubitalon tekemä vaikuttamistyö näkyvät jäsenmäärässä ja siirtymätyöpaikoissa. Jäseniä on tullut puolessatoista vuodessa 83, ja Klubitalo sai viime vuonna ensimmäiset kaksi siirtymätyöpaikkaa kaupan alalta.

– Jäsenelle Kelan kautta tulevat edut rajoittavat siirtymätyön keston viideksi kuukaudeksi, mutta tarkoitus on, että nykyisten työntekijöiden tilalle tulevat sitten uudet siirtymätyöntekijät. Jos jäsen itse haluaa, siirtymätyön jälkeen voi hakea esimerkiksi kesätyötä samasta yrityksestä, Törnblom toteaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Kati Savela
Kuva: TOIMI-säätiö

TOIMI-työvalmennussäätiössä koetaan, että alueen yritykset arvostavat sen alihankintapalveluita. Säätiö tekee yhteistyötä mm. paikallisen TE-toimiston kanssa, jotta hyvät tekijät työllistyvät. Vaikuttamistyö on vaatinut jalkautumista ja ahkeraa markkinointia. Valtakunnallisesta Oktetti-yhdistyksestä saa askelmerkkejä myös alueella vaikuttamiseen.

Ylä-Savossa toimivan TOIMI-työvalmennussäätiön toimitusjohtaja Tuula Hirvonen sanoo, että TOIMI-säätiö on hyvin tyytyväinen saatuaan ison määrän alueen yrityksiä yhteistyökumppaneikseen.

– Olen kokenut, että Ylä-Savossa monen yrityksen arvomaailma on tältä osin kohdillaan ja TOIMI-työvalmennussäätiötä arvostetaan. Teemme paljon alihankintatöitä alueen yrityksille, kokoonpanoa, komponentteja ja niin edelleen. Kaikki työtehtävät eivät välttämättä vaadi niin sanotusti kovaa ammattiosaamista, mutta antavat erinomaisen mahdollisuuden meidän valmentautujillemme tehdä näitä töitä omien kykyjen mukaan, Hirvonen kiittelee.

Yrityksistä on kerrottu, että heidän oma henkilöstönsä pystyy kohdentamaan osaamistaan paremmin muuhun työhön, kun osa työvaiheista tehdään TOIMI-säätiössä.

TOIMI-työvalmennussäätiö on yksi harvoista yksityisistä säätiöistä, jotka toimivat sosiaalisen työllistämisen sektorilla. TOIMI-säätiö on yleishyödyllinen. Tämäntyyppiset säätiöt kuuluvat Hirvosen mukaan aika usein kuntakonserniin.

– Yrityksillä on myös mahdollisuus saada meiltä työvoimaa siirrettynä eli vaikka henkilö tekee töitä yrityksessä, meillä säilyy työnantajavastuut palkanmaksusta lähtien. Me myös kerromme yrityksille työllistämiseen liittyvistä tuista, kuten palkkatuesta, työolosuhteiden järjestelytuesta ja niin edelleen. Jatkossa olisi tarkoitus painottaa yrityksille myös sitä mahdollisuutta, että me voisimme valmentaa tai kouluttaa henkilön johonkin työtehtävään, jotta yritys saisi tarvitsemaansa työvoimaa, Tuula Hirvonen avaa säätiön suunnitelmia.

Henkilökohtaiset tapaamiset tärkeitä vuoropuhelun syntymiseksi

Yksikään toimija ei luo tunnettuuttaan tyhjästä eikä ilman ponnisteluja. Myös TOIMI-säätiössä vaikuttamistyö on vaatinut onnistuakseen markkinointia, tiedotusta ja näkyvyyttä.

– Jalkautuminen eli henkilökohtaiset tapaamiset ovat avainasemassa, ja sitä kautta syntyvä vuoropuhelu voi tuottaa kaikille lisäarvoa, Hirvonen arvioi.

TOIMI-säätiö tarjoaa valmennuspaikkoja hyvin monenlaisille henkilöille, jotka ohjautuvat palveluihin TE-palveluiden, kaupunkien, kuntien ja kuntayhtymien kautta. Kaikkien intresseissä on työllistyminen avoimille työmarkkinoille mahdollisuuksien mukaan. Kun henkilö on ollut välityömarkkinoilla eli esimerkiksi järjestössä, yhdistyksessä tai säätiöllä palkkatuki- tai työllistymistä edistävällä jaksolla, säätiön TOIMI-palvelussa tarjotaan työnhaun valmennusta työpaikan löytymiseksi avoimilta työmarkkinoilta. TOIMI-palvelu on TE-toimiston työllisyyspoliittisella avustuksella rahoittama hanke. Yhteistyötä tehdään siltä osin TE-toimiston ja yhdistysten kanssa. Työtä etsitään työnhakijoiden profiilin mukaisesti.

– Myös tuettu ja kuntouttava työtoiminta ja muukin sosiaalinen kuntoutus parantavat työllistymisen edellytyksiä. Tässä teemme yhteistyötä valmentautujien verkostojen kanssa, kuten aikuissosiaalityö, mielenterveyspalvelut ja vammaispalvelut. Yhteistyö eri oppilaitosten, mm. toisen asteen oppilaitosten kanssa on myös tärkeää, Tuula Hirvonen kertoo.

Yhdessä vaikuttamistyön ääni vahvistuu

Valmennus- ja sosiaalipalveluyhteisöjen yhdistys Oktetti ry on Työelämän kehittämisohjelmassa vuonna 2004 perustettu yhdistys. Siihen kuuluu tällä hetkellä yli kymmenen sosiaalipalvelua harjoittavaa säätiötä ja yhdistystä, jotka järjestävät heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille työelämäosallisuutta vahvistavia kuntoutus-, koulutus- ja valmennuspalveluita.

Hirvonen oli itse Oktetin perustamisen aikaan töissä toisessa säätiössä, joten hän oli jo alkumetreillä mukana. Aloittaessaan työt TOIMI-säätiöllä pari vuotta sitten hän jatkoi Oktetissa ja on nyt hallituksen jäsen.

– Oktetissa on hallitus, mutta hallituksen kokouksiin eli yhteisiin teemoitettuihin tapaamisiin ovat tervetulleita osallistumaan kaikkien Oktetin jäsenorganisaatioiden edustajat. Alusta alkaen on järjestetty myös Oktetti-päivä, jolloin jäsenorganisaatioiden henkilöstöillä on ollut mahdollisuus tavata kollegoita eri puolilta Suomea, kouluttautua, verkottua, virkistäytyä ja saada vertaistukea.

Hirvonen pitää Oktetin tärkeimpinä tehtävinä vaikuttamis- ja verkostoyhteistyötä sekä kehittämistä. Oktetista saa tukea alueelliseen työhön, kun esimerkiksi kuulee, miten eri puolilla Suomea paikallisissa verkostoissa on toteutettu yhteistyömalleja.

Valtakunnallisessa vaikuttamisessa Oktetti on mukana muiden kanssa, esimerkiksi Vates-säätiön ja sen koordinoiman Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmän kanssa.

– Yhdessä pystymme kehittämään toimialaa paremmin kuin kukin yksinään, hän korostaa.

– Olen kuvannut vaikuttamistyötä kuin orkesterin toimintana: yhdellä soittimella saadaan ääni kuulumaan jonkin matkaa ja pienelle porukalle, mutta kun siihen lisätään useita erilaisia soittimia ja soitetaan yhteistä sävellystä, tulee tyytyväisiä kuulijoita ja kohta pyydetään lisää konsertteja!

———————————-

TOIMI-työvalmennussäätiön tavoitteena on vahvistaa valmentautujien työ- ja toimintakykyä sekä mahdollisuutta hyvään elämään. Säätiöllä on Iisalmessa ja Kiuruvedellä monipuolisia työ- ja oppimisympäristöjä niin työhakija-asiakkaille, opiskelijoille kuin kuntoutujillekin.

TOIMI-säätiön on yksityinen ja voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen toimija. Säätiön toiminta käynnistyi vuoden 2013 alussa.

Artikkeli on julkaistu alunperin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuvat: Anne Korhonen, Sami Suominen

Suurten järjestöjen vaikuttamistyössä on monia ulottuvuuksia ja yhteistyö merkittävässä roolissa, kuten pienemmilläkin toimijoilla. Nuorten Ystävien Arja Sutela ja SOSTEn Päivi Kiiskinen kertovat omista vaikuttamisen ohjenuoristaan.

Arja Sutela (kuvassa) on Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri. Yhdistyksellä on yksiköitä 17 paikkakunnalla, useita työllisyyshankkeita ja kolme Klubitaloa. Päivi Kiiskinen on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntija, ja hänen vastuualueensa ovat sote- ja maakuntauudistus, työllisyys-, elinkeino-, asunto- ja vammaispolitiikka. SOSTElla on yli 200 jäsenjärjestöä.

Sutelan mukaan tähän mennessä tärkeimpiä vaikuttamistyön kohteita on ollut sote- ja maakuntauudistukseen vaikuttaminen. Nuorten Ystävät on eri työryhmissä mukana niin Pohjois-Pohjanmaalla kuin valtakunnallisestikin.

– Lisäksi otamme kantaa lakivalmisteluun ja kirjoitamme esimerkiksi blogeja. Vaikuttaminen on monipuolista osallistumista ja tiedon jakamista. Työllistymiseen liittyvää tietoa jaamme potentiaalisille työnantajille.

Myös Kiiskinen korostaa monipuolisuutta ja lausuntojen laatimista.

– Toimin yhteistyössä eri verkostojen ja ryhmien kanssa. Valtakunnallisesti olen mukana esimerkiksi välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmässä ja Vammaisfoorumin työllisyysryhmässä. Laajat verkostot mahdollistavat eri kohderyhmien huomioinnin. Verkostot tekevät mahdolliseksi niukkojenkin resurssien yhdistämisen. Näin saadaan aikaan näkyvämpiä tuloksia.

Työryhmiin pitkällä vaikuttamistyön historialla

Molemmat järjestöt saavat paljon suoria työryhmä-, valiokunta- ja kuulemiskutsuja.

– Asemamme on selvästi vahvistunut ja meidät muistetaan. Tämä on vaatinut rohkeutta tuoda omat näkemykset esille ja perustella ne tutkitulla tiedolla, Kiiskinen kertoo.

– Järjestö 2.0 -hanke on vienyt asiaa hyvin eteenpäin alueellamme. Riippuu myös järjestön omasta aktiivisuudesta, kuinka paljon yhteistyötä halutaan tehdä. Täällä Pohjois-Pohjanmaalla nähdään järjestöjen työn arvo myös virkamiespuolella, Oulussa työskentelevä Sutela kehuu.

– Vaikuttamisen asioita voi viedä eteenpäin järjestön sisällä. Silloin päästään vaikuttamaan ylimmälle tasolle. Tässä tarvitaan pitkäaikaisen toimijan kokemuksen tuomaa viisautta. Tykkään vaikuttamisessa siitä, että se tulee oikeasti käytännön kokemuksesta.

Konkreettisia ja merkittäviä lopputuloksia

Arja Sutela mainitsee yhdeksi vaikuttamistyön tulokseksi Nuorten Ystävien hallinnoimat kolme Klubitaloa Pohjois-Suomessa. Klubitalomalleja käytiin katsomassa muilla paikkakunnilla ja jopa Kööpenhaminassa, ja niistä otettiin hyviä käytäntöjä toimintaan.

– Yksi Klubitalo aloitti aikuisten ihmisten toimintana. Nyt siellä on valtavasti nuoria jäseniä, ja heillä on myös oma opiskelijoiden ryhmä. Opiskelijat saavat sen avulla opintonsa suoritettua loppuun.

Vaikuttamistyön tulos on nähtävissä myös osatyökykyisyyden kohdalla. Aiemmin asiaa pidettiin tabuna.

– Nykyään ymmärretään, että huippujohtajatkin voivat uupua ja masentua.

Päivi Kiiskinen nostaa yhdeksi vaikuttamistyön tulokseksi Pohjois-Savossa järjestöjen paremman huomioimisen.

– Vaikka valtakunnan tasolla oli kirjauksia siitä, että järjestöt pitäisi ottaa mukaan valmisteluihin, näin ei automaattisesti tapahtunut. Siksi teimme jalkautuvaa työtä. Tapasin muun muassa valmistelutyöryhmien puheenjohtajia parin muun järjestötoimijan kanssa. Esitimme valtakunnallisia, konkreettisia toiveita, ja lopulta saimme järjestötoimijoille paikkoja työryhmiin.

Ongelmana oli, että valmistelevat tahot eivät tienneet, keihin ottaa yhteyttä, koska kaikkialla ei ollut vahvaa järjestöjen yhteistyöverkostoa. Valmistelijat kokivat myös, että järjestötoimijat välittivät ristiriitaisia toiveita.

– Meidän pitää kertoa, mitä meillä on tarjota valmisteluryhmälle. Järjestötoimijat voivat hyödyntää asiantuntemusta, kokemustietoa ja suoria kontakteja. Järjestöjen keskinäinen verkostoituminen on erityisen tärkeää. Jokaisella on oma substanssiosaaminen, joka pitää tunnistaa, mutta yleisellä tasolla vaikuttaessa on hyvä mennä yhteisellä äänellä, Päivi Kiiskinen huomauttaa.

Johtaja vaikuttamisen mahdollistajana

Kiiskisen mukaan jotkut järjestötoimijat kokevat yhä olevansa työryhmissä vain kiintiöjäsenenä. Ryhmiin valituilta jäseniltä vaaditaankin rohkeutta oman asian esille tuomisessa.

– Vaikka kaikki pointtimme eivät näy lainsäädännössä vielä kuten haluaisimme, uskon, että pitkällä aikavälillä näin tapahtuu.

Sutela nostaa vaikuttamistyön haasteeksi ajanpuutteen. Nykyisin on meneillään niin monta asiaa, ettei pysty keskittymään vain yhteen. Toimijoiden pitää kuitenkin muistaa rajallisuutensa, kaikkeen ei pysty.

Suuressa järjestössä taakkaa helpottavat organisaation asiantuntijat, jotka tekevät vaikuttamistyötä omilla osaamisalueillaan.

– Koen pääsihteerinä olevani mahdollistaja, en tee yksin vaikuttamistyötä. Olen nähnyt urani aikana, kuinka ihmisistä nousee supertähtiä, kun heille antaa mahdollisuuden, Sutela hehkuttaa.

Voimia antaa organisaation perustehtävään palaaminen aika ajoin, kun vaikuttamistyön tulokset näkyvät käytännön työssä.

Työllistymistä edistävien toimijoiden tunnistettava osaamisensa

Tänä keväänä vaalivaikuttaminen oli keskeisenä molemmilla toimijoilla. Jatkuvan vaikuttamistyön kohteena ovat työllisyyskentän palvelut.

– Meidän pitää kehittää uusia palveluita olemassa olevien rinnalle niin, että ne vastaavat oikeasti työttömien yksilökohtaisiin tarpeisiin, Sutela toteaa.

– Kentällä on edelleen tarvetta vielä selkeämmin toimijoiden osaamisen tunnistamiseen. Se vaikuttaa kaikkeen; yhdistyksen brändäykseen, jäsenhankintaan ja uskottavuuteen vaikuttamistyössä, Kiiskinen lisää.

Molemmat lähettävät omat pääviestinsä kentän muille toimijoille.

– Ollaan ylpeitä omasta toiminnasta ja tehdään vaikuttamista yhtenä rintamana, Kiiskinen kiteyttää.

– Ennen viestintä oli hienovaraisempaa. Nyt tärkeää on rohkeus ja yhteistyö, Sutela lisää.

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2019 Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Tässä artikkelissa Tuija Oivo ja Hilkka Halonen vastaavat Vatesin kysymyksiin siitä, miten paikallis- ja valtakunnan tason asiantuntijuutta pitää käytännössä yhdistää kehitettäessä työllistämisen edistämiseen liittyviä toimintoja ja palveluja.

Tuija Oivo ( jatkossa TO) toimii työ- ja elinkeinoministeriössä työllisyys- ja yrittäjyysosaston osastopäällikkönä. Tuija Oivo toimi toisena selvityshenkilönä Osatyökykyisten reitit työelämään -selvityksessä, joka julkistettiin 15.11.2018.

Hilkka Halonen ( jatkossa HH) on Meriva Oy:n toimitusjohtaja, joka on toiminut aiemmin myös Oktetti ry:n puheenjohtajana. Meriva Oy on yksi Vatesin 46 taustayhteisöstä.

Mikä on asiantuntijoiden rooli ja merkitys työllisyyspalvelujen kehittämisessä?

TO: Asiantuntijoiden rooli voisi olla suurempikin, vaikka meillä on perinteitä vuoropuheluun. Luonnollisesti uudistusten ja lainsäädäntöhankkeiden valmistelussa on työryhmätyöskentelyä ja lausuntomenettelyä, joissa asiantuntijoita kuullaan. Olisi kuitenkin hyvä käydä vaikkapa temaattisia aivoriihiä yhdessä. Tällöin asiantuntijarooli voisi olla aloitteellisempi kuin nyt. Tulisi myös kuulla ja arvioida enemmän tehtyjen uudistusten toimeenpanon onnistumista. Yhteisen kehittämisen jatkumo voisi olla tavoitetila.

HH: Työllisyydenhoidon asiantuntijat ovat avainasemassa työllisyyspalvelujen polun kehittämisessä. Erityisesti työ- ja toimintakyky- arvioinnissa moniammatillisuuden merkitys on välttämätön (terveystoimi, työpajat, muut toimijat). Asiantuntijan avulla rakennetaan yhdessä asiakkaan kanssa häntä eteenpäin vievä polku.

Alussa tarvitaan arvioinnin asiantuntemusta. Sen jälkeen tuki on yksilöllistä valmentamista ja suunnitelman toteutumisen seurantaa asiakkaan kanssa. Samalla arvioidaan, tarvitaanko lisäpalveluja tai tavoitteen tarkennusta. Tuen tarve ja asiantuntemuksen merkitys korostuu eri nivelkohdissa. Juuri niissä pettymysten ja polulta syrjäytymisen vaara on suurin.

Kuntien työllisyysyksiköissä tunnetaan paikalliset työmarkkinat, mikä auttaa asiakasta polun varrella. Valtakunnallisten asiantuntijoiden ja heidän ylläpitämiensä verkostojen merkitys linjatyötä tekevien ammattilaisten tukena on erittäin suuri. Uuden valtakunnallisen ja kansainvälisen tiedon sekä toimivien käytänteiden levittäminen ei oikeastaan muuten
voisi onnistua.

Keneltä ja minkälaista asiantuntemusta odotetaan ja on pystytty hyödyntämään?

TO: Koska työllisyyspalveluiden toimijoita on paljon, on arvokasta saada tietoa koordinoidusti. Välityömarkkinatoimijoiden verkosto on osoittautunut erittäin toimivaksi. Tutkimustiedon merkitys korostuu ministeriön tietotarpeissa.

Vaikka asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja kuulemista on pyritty lisäämään, on se silti todella vaatimatonta etenkin uudistusten valmisteluvaiheessa. Asiantuntijoilla on tärkeä rooli sekä asiakastarpeiden esiin nostamisessa että heidän kuulemisensa järjestämisessä.

HH: Työhönkuntoutusta ja –valmennusta tarjoavilta toimijoilta odotetaan välillä lähes ihmeitä. Kuntoutuksen rinnalla tehdään ja arvioidaan suunnitelmia asiakkaan tiedot, taidot ja toiveet huomioiden. Lisäksi vahvistetaan motivaatiota ja asiakasta tuetaan käytännön asioissa.

Pitkään yhteiskunnan laidalla työttömyyden takia eläneet ovat jääneet digisuomen ja työelämän muutosten ulkopuolelle. Tulosta toki syntyy, mutta siihen tarvitaan aikaa. Asiakasryhmiä ei voi verrata toisiinsa, haasteet ovat aivan eri mittaluokassa.

Miten asiantuntijuus ja sen tarve on muuttunut / muuttumassa?

TO: Maailman monimutkaistuessa asiantuntijatiedon tarve edelleen kasvaa. Tutkimuksen ja arvioinnin tulisi olla monialaista, monitieteellistä ja politiikkasektorit ylittävää. Esimerkiksi taloustieteen ja sosiaalitieteiden välistä yhteistyötä tulisi vahvistaa.

HH: TE-palvelujen muutokset ja henkilökohtaisen palvelun vähentyminen ovat tuoneet mukanaan sen, että palveluntuottaja ja kunnan työllisyyspalvelut ovat kehittäneet omia palveluitaan sisällyttämällä niihin TE-toimistolle ennen kuuluneita tehtäviä.

Muutostahdissa sujuvasti digimaailmassa liikkuva palveluntuottajakin on ymmällään. Palvelut ovat pirstaloituneet ja yhä hankalammin saavutettavissa. Asiakkaiden joustavampi liikkuminen eri palvelusopimuksilla ja palveluntuottajien välillä tehostaisi palvelun oikea-aikaisuutta.

Henkilökohtaisen palvelun tarve pysyy jatkossa osalla asiakkaista. Palveluntuottajien on hyvä tiedostaa tämä omien palvelujen kehittämistyössä. Työhönkuntoutukseen on sisällytettävä kuntoutuksen lisäksi ohjausta ja neuvontaa, nivelvaiheissa rinnalla kulkemista jne. Tähän kaikkeen pitää varata niin valtakunnallisten asiantuntijoiden tukea ja kehittämiskoordinaatiota kuin taloudellisia resurssejakin!

Millaiselle asiantuntemukselle on juuri nyt kysyntää?

TO: Vaikuttavuuden arviointi on keskeistä. Se on myös vaativaa. Kustannus-hyöty- analyysit työllistämiseen tehtyjen panostusten kannattavuudesta ovat edelleen aika lailla lapsenkengissä. Niin ikään kansainvälisten kokemusten ja uudistusten vertailu ja analysointi on yhä tärkeämpää. Myös uudenlaisten rahoitusmallien rakentamiseen ja soveltuvuuden arviointiin tarvitaan osaamista.

Toimintaympäristön isojen ajurien, kuten globalisaatio, tekoäly, työn murros, ja alustatalous, vaikutuksesta meidän instituutioihimme ja rakenteisiimme tarvitaan ymmärrystä ja analysointia.

HH: Työhönkuntoutuksen ja –valmennuksen lisäksi työpaikalla tarjottavalle valmennukselle on kysyntää. Seinättömän pajan kehittelyä tarvitaan edelleen. Työpajatyyppisessä työhönkuntoutuksessa ja -valmennuksessa pajaympäristöjen kehittämiseen tulee myös kiinnittää huomiota. Työmarkkinat ovat murroksessa, joten myös pajaympäristöjen pitää uudistua.

Artikkeli on julkaistu joulukuussa 2018 Kyvyt käyttöön Kehittyvä työ -extralehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: Marika Westergård

Satakunnan yhteisökeskus on maakunnallinen järjestötalo, jolla on kolme perustehtävää: järjestöjen keskinäisen yhteistyön edistäminen, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyön edistäminen ja järjestötoiminnan kehittäminen. Yhteisökeskuksessa on vuokralla 12 eri toimijaa, minkä lisäksi noin 150 toimijaa käyttää talon kokoustiloja vuosittain. Tilat ovat kaikkien satakuntalaisten käytössä.

– Kauhukuvamme on, että järjestötalo olisi pelkkä huoneistohotelli. Muuttohässäkästä huolimatta talon toimijoiden kesken on ollut puhetta, että yhteistyön edistäminen on helppoa, kun ihmisiä tapaa päivittäin työpaikallaan, kertoo Yhteisökeskuksen toiminnanjohtaja Milja Karjalainen.

Satakunnassa järjestöillä on pitkät yhteistyöperinteet, joten järjestöt on otettu vahvasti mukaan maakuntavalmisteluun.

– Keskusteluyhteys oli helppo luoda, kun maakunnalla oli jo aiempaa kokemusta siitä, että se voi keskustella kattavasti eri järjestöjen kanssa. Siksi maakunta ei joutunut valitsemaan paria toimijaa, joiden kanssa keskustella.

Tavoitteet ja resurssiviisaus yhteistyön määrittäjänä

Karjalainen korostaa, että yhteistyön pitää rakentua tavoitteiden ympärille. Tavoitteisiin päästään paremmin, kun kootaan toimijaverkosto. Tällöin ihmisiä ja kohderyhmiä pystytään auttamaan kokonaisvaltaisemmin.

– Harva organisaatio on riittävän laaja-alainen ja toiminta niin kattavaa, että pystyisi yksin tekemään kaiken tarpeellisen ihmisten tai tietyn kohderyhmän hyvinvoinnin eteen.

– Järjestöjen ei kannata yrittää tehdä kaikkea mahdollista. On viisaampaa kutsua mukaan toimijoita, jotka osaavat valmiiksi tehdä jonkin asian hyvin tai paremmin kuin itse, Karjalainen toteaa.

Maantieteellinen kattavuus yhteistyön lähtökohtana

Satakunnassa maakunta- ja sote-uudistusten valmistelussa on lähdetty liikkeelle siitä, että satakuntalaiset saavat aiempaa oikea-aikaisempia ja paremmin yhteen sovitettuja palveluita.

– On tärkeää, että kaikilla satakuntalaisilla on mahdollisuus saada samat palvelut asuinpaikasta riippumatta. Erityisesti maantieteellisen kattavuuden saavuttaminen vaatii yhteistyötä, Karjalainen huomauttaa.

Yhdessä seitsemän mielenterveys- ja päihdejärjestön kanssa Yhteisökeskus on suunnitellut hankekokonaisuutta, jonka tarkoituksena on lisätä maantieteellistä kattavuutta.

– Aluksi kartoitimme nykytilan eli mitä kukin toimija tekee, keille ja missä päin maakuntaa. Tällöin näimme aukkokohdat maantieteellisesti ja sisällöllisesti. Tämän jälkeen sovimme, mitä kukin tekee jatkossa.

Yhteistyön rakentamisen resepti

Yhteistyön pitää olla kaikkien näkökulmasta kannattavaa tai hyödyllistä.

– Aika harvassa ovat ne syyt, miksi yhteistyö ei olisi kannattavaa jonkin kohderyhmän näkökulmasta.

– Usein tarvitaan ulkopuolinen taho, puolueeton koordinaattori, jolla on riittävästi ymmärrystä tarvittavista toimista. Toki yhteistyö voi toimia niinkin, että joku edunsaajista tai toteuttajatahoista lähtee edistämään yhteistyötä. Se ei kuitenkaan välttämättä ole paras lähtökohta toiminnalle.

Avoimuus ja rehellisyys ovat merkittävässä asemassa yhteistyön edistämisessä.

– Jokaisen on oltava oikeasti valmis tarkastelemaan omaa toimintaansa ja miettimään omia intressejään rehellisesti. Lisäksi tarvitaan rehellisyyttä keskinäisessä kanssakäymisessä. Yhteistyöverkoston jäsenten täytyy pystyä tunnustamaan muiden asiantuntemus ja sietää eriäviä näkemyksiä.

Yhteistyön edistämisen pitää tapahtua tasapuolisesti, kaikki huomioon ottaen.

– Oma etu syntyy yhteisen edun kautta, kiteyttää Karjalainen.

Vates-säätiö mukana yhteistyössä

Yhteisökeskus on koonnut myös työ- ja toimintakykyä ja työllistymistä edistäviä järjestöjä. Näiden osalta on tehty nykytilan selvitys ja kartoitettu, mitä järjestöiltä toivotaan tulevaisuudessa, jotta ne osaavat vastata maakunnan tarpeisiin.

– Vastausten perusteella olemme järjestämässä järjestöille koulutusta yhteistyössä Vatesin kanssa.

Vates lisännyt alueellista toimintaa

Kehittämisen koordinaatiohanke (KeKo) on STEA-rahoitteinen Vatesin hallinnoima kolmevuotinen hanke (2017-2019). Tavoitteena on koota yhteen erityisesti järjestöjä kehittämään työllistymisen tukeen liittyvää yhteistyötä. Hankkeessa on tarkoitus rakentaa Vatesiin alueellisen työn malli.

Tähän tarvitsemme eri puolelle Suomea yhteyshenkilöitä, niitä aktiivisia toimijoita, jotka voivat olla apuna nostamassa esiin paikallisia tarpeita kehittämistyön tueksi.

KeKo tekeekin 2019 tiivistä yhteistyötä Vatesin muun kehittämistyön kanssa, jotta työ ehditään jalkauttaa osaksi säätiön toimintaa. Keräämme yhteistyön esimerkkejä ja levitämme niitä kaikkien hyödynnettäväksi.

Artikkeli on julkaistu joulukuussa 2018 Kyvyt käyttöön Kehittyvä työ -extralehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Ammatillisen koulutuksen reformi toi mukanaan mm. osaamisperustaisen koulutussopimuksen ja se haastaa toimijoita laajenevaan työnantajayhteistyöhön. Vatesin kehittämistyön kannalta keskiössä ovat sekä opintojen aikana saatavat tukimuodot että eri siirtymävaiheiden tuki ja käytettävissä olevat palvelut.

Seuraavissa artikkeleissa pohditaan, mitä uudistukset merkitsevät sekä tavallisissa että erityisammattioppilaitoksissa. Miltä kokonaisuus näyttää uudistusten tultua voimaan. Suuri osa tukea tarvitsevista opiskelijoista kuitenkin opiskelee tavallisissa ammatillisissa oppilaitoksissa.

Uusi, erityinen Amis (siirtyy jutussa ko. kohtaan)
Opetusneuvos, KT Kaisa Räty, Opetushallitus

Uusi ammatillinen koulutus on mahdollisuuksien tulevaisuus (siirtyy jutussa ko. kohtaan)
Palveluesimies / Opiskelijapalvelujen esimiehet, Koulutuskuntayhtymä Keuda

Uusi, erityinen AMIS

Kuva viherrakentamisesta: Keuda

Laki tarjoaa meille hyvät mahdollisuudet kehittää ammatillisessa koulutuksessa tarjottavaa tukea ja ohjausta siten, että jokainen opiskelija saa tarvitsemansa tuen. Yhteisenä haasteena on se, että tuki tarjotaan tasalaatuisesti ympäri maata kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa.

Opettajia ja kouluttajia tuleekin jatkuvasti kouluttaa tukemaan erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita ja kehittää erityisopettajien joustavaa konsultaatiota näissä kysymyksissä. Tuen vieminen myös työpaikoille sekä panostaminen erityistä tukea tarvitsevien työllistymisen tukemiseen kaipaa vielä yhteistä kehittämistyötä.

Suurin osa erityistä tukea tarvitsevista nuorista valitsee ammattikoulun perusopetuksen jälkeen. Vuoden 2018 alusta tuli voimaan uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö, joka perustuu asiakaslähtöisyyteen ja osaamisperustaisuuteen.

Aiempi osaaminen tunnistettava

Jokaisen ammatilliseen koulutukseen osallistuvan aiempi osaaminen pyritään tunnistamaan ja mahdollinen osaamisen hankkiminen suunnitellaan aiemman osaamisen mukaan. Lisäksi yksilöllisen, henkilökohtaistetun suunnitelman laatimiseen vaikuttaa opiskelijalle sopiva tapa opiskella ja oppia. Joku hyötyy enemmän opettajajohtoisesta opiskelusta oppilaitoksen monipuolisissa oppimisympäristöissä, kun taas toinen opiskelija lähtee suoraan hakemaan osaamista työelämästä. Näin jokaisen opiskelijan koulutus on yksilöllinen, hänelle henkilökohtaisesti suunniteltu. Tämä sopii hyvin erityispedagogiseen perinteeseen, jossa jokainen etenee yksilöllisesti omien edellytystensä ja valmiuksiensa mukaisesti.

Osaamisperustaisuutta tarkastellaan usein niiden opiskelijoiden näkökulmasta, joilla on aiempaa osaamista. Toisaalta osaamisperustaisuus voidaan nähdä erityisen tuen näkökulmasta mahdollisuutena hankkia osaamista omaan tahtiin, niin tuetusti ja ohjatusti kuin on tarpeen, ja osaaminen on mahdollista osoittaa, kun on sen omien valmiuksiensa mukaan saavuttanut. Opiskelijan on mahdollista myös keskittyä vain tutkinnon osan tai osien suorittamiseen, jos koko tutkinnon suorittaminen tuntuu liian haastavalta.

Itseohjautuvuuskin tarvitsee tukea

Uusi ammatillinen koulutus on saanut kritiikkiä siitä, että se vaatii opiskelijaltaan suurta itseohjautuvuutta entisen aikuiskoulutuksen tapaan. Erityisopettajana kuitenkin näen, että nyt on aika pysähtyä miettimään, miten itseohjautuvuuden kehittymistä tuetaan: millaiset opiskelujärjestelyt ja millainen oppimisympäristö tukee itseohjautuvuuden kehittymistä.

On liikaa vaadittu, että peruskoulusta tuleva erityistä tukea tarvitseva opiskelija olisi tullessaan itseohjautuva. Mutta ammatillisen koulutuksen tavoitteena on, että valmistuva ammattilainen toimii itseohjautuvasti toimiessaan ammatissaan.

Kaisa Räty
opetusneuvos,
KT, Opetushallitus

Kuva: Niina Rodionoff/Opetushallitus

Uusi ammatillinen koulutus on mahdollisuuksien tulevaisuus

Kuvat: Keuda

Uusi ammatillinen koulutus antaa mahdollisuuden joustaviin opintopolkuihin yksilön näkökulmasta. Koulutuksen järjestäjänä me voimme tarjota sellaisia tutkinnon osia, jotka ovat oppilaan näkökulmasta mahdollista suorittaa ja jotka johtavat työllistymiseen. Yhteistyö työnantajien kanssa on tiivistynyt ja yhteistyövälineet ovat osittain myös sähköistyneet.

Onnistumisen isona kulmakivenä ovat luovat ratkaisut ja uskallus toimia uudella tavalla. Koulutuksen järjestäjät ovat tehneetkin työtä sen eteen, jotta joustavat opintopolut kunkin tarpeiden mukaan olisivat mahdollisia. Haasteena tässä on meidän kaikkien tunnistama pois oppimisen vaikeus.

Toimintaamme ohjaa rahoitus. Esimerkiksi jotta me koulutuksen järjestäjänä saamme toimintaamme rahoitusta, tulee meillä olla suurempi opiskelijavirtaus kuin aikaisemmin. Opiskelijoidemme tulisi suorittaa tutkintoja ja tutkintojen osia mahdollisimman paljon ja nopeasti. Tavoitteena on myös saada opiskelijat työllistymään tai siirtymään jatko-opintoihin, mikä vaikuttaa rahoitukseen.

Mitä hyvää uudistus tuo erityistä tukea tarvitsevien yksilöllisiin polkuihin? Ei mitään, jos sitä ei osata katsoa uudesta näkö- kulmasta. Me saamme edelleen lisärahoitusta erityistä tukea tarvitsevien kouluttamiseksi. Kaikkien kouluttamisella on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Koulutus takaa yhdenvertaisuuden kokemuksen ja mahdollisuuden olla osa yhteiskuntaa ja hankkia oma elantonsa.

Oppimisen vastuu opiskelijalla

Uusi ammatillinen koulutus haastaa opiskelijat, myös erityistä tukea tarvitsevat ja heidän tukijoukkonsa, ottamaan vastuuta oppimisesta. Ammatillisessa koulutuksessa tarjotaan oppimisen mahdollisuuksia, joihin opiskelijan on itse tartuttava.

Oppimisen ohjausta ja seurantaa tehdään säännöllisesti, mutta oppimisesta vastuu on kuitenkin itse oppijalla. Valinnan mahdollisuuksia ja oppimisympäristöjä on tarjolla enemmän. Valinnoissa ohjataan, mutta kun valinta on tehty, on vastuu ennen kaikkea yksilöllä. Erityisopettajien, opettajien, ohjaajien ja muiden ammattilaisten ohjausta on silti edelleen saatavilla.

Katse kohti työnantajia

Reformi pakottaa meitä tekemään tiiviimpää yhteistyötä työnantajien kanssa. Tämä yhteistyö parantaa kaikkien opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia, mutta etenkin erityistä tukea tarvitsevien kanssa yhteistyön merkitys kasvaa. Ammatillinen koulutus on lähempänä työelämää nyt kuin aikaisemmin.

Meidän koulutuksen järjestäjänä tulee miettiä työnantajien kanssa, millaista osaamista työnantajat tarvitsevat. Sähköisiä järjestelmiä tullaan jatkossa käyttämään yhä enemmän yritysten ja opiskelijoiden kohtaamisen parantamiseksi.

Järjestelmien avulla voidaan määrittää, mitä osaamista kyseinen yritys tarvitsee ja millaisen työntekijän he haluavat. Järjestelmissä on mm. mahdollisuus määrittää halu oppisopimuksen tai koulutussopimuksen solmimiseen opiskelijan kanssa. Keudassa on käytössä tähän tarkoitukseen mm. Tiitus-järjestelmä.

Suomessa työllisyystilanne on tällä hetkellä parempi, mutta osaavan työvoiman vaje joillakin aloilla on työnantajien haasteena. Uuden ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet ja työnantajien tarpeet kohtaavat parhaassa tapauksessa, jos voimme kouluttaa tarpeen mukaisiin tehtäviin suoraan työpaikoilla. Näissä tilanteissa voivat voittajina olla myös erityistä tukea tarvitsevat, jotka tunnetaan usein tunnollisina ja ahkerina työntekijöinä.

Palveluesimies Erja Kärnä, Keuda
palveluesimies /
Opiskelijapalvelujen esimiehet Koulutuskuntayhtymä Keuda

Artikkelit on julkaistu joulukuussa 2018 Kyvyt käyttöön / Kehittyvä työelämä -extrassa  (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti ja kuvat: Anne Korhonen

Yhteistyö Ammattiopisto Liven ja Variston Tokmannin kanssa on alkanut tämän ryhmän kanssa syyskuussa ja jatkuu jouluun saakka. Neljä nuorta – Kalle, Sari, Tommi ja Shumail – opiskelevat Telma-opintoja ja työskentely on osa heidän opintojaan. Nuoret työskentelevät ryhmänä, minkä tarkoituksena on oppia myös ryhmämuotoisen valmennuksen malli, joka tukee nuorten työelämävalmiuksien kasvattamista. Nuoret työskentelevät Tokmannilla kaksi kertaa viikossa kuuden tunnin ajan ohjaajan tuella.

Ryhmästä tukea omiin valmiuksiin

Haastattelukysymykseni keskeyttävät hyvän työskentelytahdin ja osalle ryhmästä keskeytys aiheuttaa hämmennystä.

– Meillä on nämä työtehtävät tässä tekemättä, jutellaan sitten myöhemmin, kommentoi Tommi, yksi nuorista.

Työnteko jatkuu, mieli rauhoittuu ja kysymykset sekä vastaukset löytävät paikkansa työn lomassa. Kaikki ryhmäläiset ovat sitä mieltä, että ryhmämuotoinen työskentely on heille hyvä oppimismuoto työpaikalla.

– Ryhmästä saa aina tukea. On työkaveri aina läsnä, eikä tarvitse tehdä yksin, tiivistävät nuoret Kalle ja Sari.

Opettaja tai ohjaaja on aina läsnä työpaikalla. Joka päivä kahvi- ja ruokatauot vietetään yhdessä henkilökunnan tiloissa. Päivit- täin käydään myös yhteisesti palaute päivän työtehtävistä.

– Välillä ohjaaja kyllä puuttuu liikaa tekemiseen. Siihen, miten pitäisi tehdä ja ohjeistaa työtehtäviä, Tommi nostaa ohjaamisen kysymyksen keskusteluun.

– Työasennot ja -tavat ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. Niihin on hyvä kiinnittää huomiota heti alussa, vastaa Tiina Alkio, Opitaan työhön yhdessä -hankkeen projektikoordinaattori, joka on toiminut koko jakson ajan nuorten kanssa ryhmässä ohjaajana.

Kaikki ryhmäläiset olivat huomanneet, että aluksi jalat kipeytyivät työstä, mutta nyt jaksaa jo paremmin. Kun on ottanut huomioon, miten esimerkiksi laatikoita tulee nostella ja siirrellä, oma keho kiittää.

– Työssä oppimisen aikana tavoitteena on itsenäisen työskentelyn vahvistaminen ja se, että oppii oma-aloitteisesti seuraamaan työnsä tulosta ja kantaa siitä vastuun, lisää Tiina Alkio.

Haaveet ja tavoitteet työelämään ovat nuorella keskiössä

Nuoret opiskelevat ammatillisessa erityisopetuksessa. He tarvitsevat opinnoissa ja työllistymisessä vain hieman enemmän tukea. Tuen tarpeen perusteena voivat olla esimerkiksi oppimisen ja sosiaalisen toiminnan vaikeudet sekä psyykkiset ja fyysiset sairaudet. Silti heillä on aivan samat haaveet ja tavoitteet kuin muillakin nuorilla ja näitä kohti tulisi tukea.

Nuorten suusta vilisee erilaisia toiveita ja vaihtoehtoja tulevaisuudestaan:
Haluaisin olla taksinkuljettaja. Minä suunnittelisin mielelläni pelejä. Olen myös aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Haluaisin perustaa oman kahvilan, jossa voi tarjota erikoiskahveja. Pidän palveluammateista, voisin olla ravintola-alalla.

– Telman opetussuunnitelma mahdollistaa koulutuksen järjestämisen monenlaisissa ympäristöissä. Luokkatiloissa ei tarvitse olla tuntiakaan. Tämä on koulutuskokonaisuuden vahvuus. Aidoista oppimisympäristöistä nuori saa realistista palautetta omista taidoistaan ja tukea omille suunnitelmilleen, Tiina Alkio summaa.

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus (TELMA)

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tavoitteena on kehittää opiskelijan työ- ja toimintakykyä ja tukea mielekkään työn, työtehtävän tai työtoiminnan löytämisessä. Koulutuk sessa opiskellaan itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja. Koulutuksen tavoitteet ja sisällöt rakennetaan yksilöllisesti opiskelijan tarpeiden mukaan. Koulutuksen laajuus on 60 osaamispistettä ja kesto yksilöllisen suunnitelman mukaisesti 1 – 3 vuotta.

Millainen on hyvä työpaikka nuoren näkökulmasta?

• Hyvä työpaikka on ennen kaikkea hyvinvoiva työyhteisö, jossa työkaverit auttavat, tukevat ja innostavat toisiaan.
• Hyvässä työpaikassa autetaan ja neuvotaan toisia ja jokainen huomioidaan, Kalle nostaa tärkeimmät asiat esille.
• Parasta olisi, jos saisi tehdä sitä, missä on hyvä ja mistä tykkää. Kuten vaikka ravintola- työtä, olen hyvä siistimisessä, hän jatkaa.
• Toisaalta paras työpaikka on tämmöinen kuin Tokmanni. Ei täältä malta lähteä kotiin, summaavat nuoret yhteisesti kokemuksiaan.

Mistä asioista muodostuu nuoren mielestä hyvä työpaikka ja työyhteisö?

• siellä autetaan ja neuvotaan toisia
• tervehditään jokaista
• otetaan hyvin vastaan ja huomioidaan
• mielekkäät ja mielenkiintoiset työtehtävät

Hyvä työelämä työnantajan näkökulmasta

• toisten kunnioittaminen
• yhteisöllisyys
• joukkuehenki
• tasavertaisuus

Kaikille tulee antaa mahdollisuus työelämässä

Tähän otsikkoon kiteytyy Variston Tokmannin myymäläpäällikkö Marika Pöntisen ajatus yhteistyöstä Ammattiopisto Liven kanssa. -Kaikille tulee antaa mahdollisuus.

Kun Ammattiopisto Livestä otettiin yhteyttä, ajattelin, että miksi ei. Miksi me emme käynnistäisi yhteistyötä heidän kanssaan? Meillä on aitoa työtä ja tarvetta tekijöille ja heillä motivoituneita opiskelijoita, kertaa myymäläpäällikkö Pöntinen yhteistyön alkumetrejä.

– Tämä ryhmä tuo piristystä kaikille. Heidän ilo tarttuu koko henkilökuntaan ja luo hyvää työilmapiiriä, Pöntinen jatkaa.

– Yhteistyön aloituksesta on hyvä kertoa avoimesti koko työyhteisölle. Ketä meille on tulossa ja mitä he tulevat tekemään.
Näin vältetään mahdolliset kompastuskivet. Nämä nuoret tulevat samoilla periaatteilla, samoin velvollisuuksin ja oikeuksin kuin muutkin. He ovat osa meidän työyhteisöä ja työkavereitamme, kiteyttää myymäläpäällikkö sujuvan yhteistyön kulmakiviä.

Ryhmällä on hyvä olla mukana oma ohjaaja

Yhteistyössä Ammattiopisto Liven kanssa on huomattu, että ryhmällä on hyvä olla mukana oma ohjaaja. Hän antaa ryhmälle arkeen tarvittavaa lisätukea, jota ei olisi välttämättä irrotettavissa olemassa olevasta henkilöstöstä. Kuitenkin Tokmannin oma henkilökunta antaa aina työtehtävät ja ohjeistaa koko ryhmää.

– Tämä ei vaadi työnantajalta mitään erityistä. Kohtele kuin muitakin ja ymmärrä ihmistä, kiteyttää myymäpäällikkö Pöntinen.

– Yhteistyömme Liven kanssa alkoi keväällä 2018. Silloin minuun otettiin yhteyttä. Neuvon kaikkia ottamaan ensin yhteyttä sähköpostitse ja sopimaan tapaaminen. Sähköpostissa on hyvä kertoa tiivistetysti, mitä on tarjoamassa ja minkälaiseen yhteistyöhön on kysymässä mukaan. Tapaamisessa voidaan sitten jatkaa keskustelua. Usein olen niin kiireinen tuolla myymälässä, että jos sopimatta tulee paikalle, saattaa hyvä asia kärsiä huonosta ajoituksesta, ohjeistaa Pöntinen.

Toiveena hyvä työelämä kaikille

– Hyvä työelämä rakentuu toisen kunnioittamisesta, yhteisöllisyydestä ja joukkuehengestä. Näitä asioita toivon olevani rakentamassa tulevaisuudessakin. Suosittelen yhteistyötä lämpimästi koko Tokmannin ketjulle ja muillekin työnantajille, sanoo Pöntinen.

– On hieno tunne, kun aamulla on kiva fiilis mennä töihin ja tavata nämä tyypit. Heistä on oikeasti apua ja on hienoa huomata jo tässä pienessä ajassa, kuinka heidän oma-aloitteisuus ja rohkeus ovat kasvaneet. Toivon, että yhteistyö jatkuu samanlaisena, hän kertoo kokemuksistaan.

Pieni toive hyvästä työelämästä tulee vielä myymäläpäällikön suusta: – Kun ne laitteet ja tekniikka aina toimis, niin ois superfiilis!

Artikkeli on julkaistu joulukuu 2018 Kyvyt käyttöön / Kehittyvä työelämä extrassa (linkki aukeaa uuteen välilehteen) 

TEKSTI: Meeri Riihelä

Ammatillisen koulutuksen reformi on vakiintunut uudistetuksi ammatilliseksi koulutukseksi. Se on muuttanut opiskelujen rakennetta ja korostanut työelämän roolia opintojen aikana. Työssäoppimisen korvannut koulutussopimus on hyvä väylä saada nuoret opiskelijat kiinni työelämään. Miten uudistus näkyy ammatillisessa erityisoppilaitoksessa?

Aikaisemmin suurin osa opiskelijoista oli viimeisen opiskeluvuotensa aikana työssäoppimassa, mutta nyt reformin jälkeen työssä voi oppia koulutussopimuksella erilaisia määriä ja tutkinnon osia. Joku voi suorittaa lähes koko tutkintonsa työelämässä, kertoo Ammattiopisto Liven (aiemmin Keskuspuiston ammattiopisto) rehtori Sirpa Lukkala.

Koulutussopimuksella tarkoitetaan työpaikalla tapahtuvaa opiskelua, jossa opiskelija kartuttaa oman alansa käytännön osaamista ja luo suhteita työelämään. Lukkala näkee koulutussopimuksen erinomaisena polkuna työelämään, sillä koulutussopimustyöpaikka johtaa usein työmahdollisuuteen valmistumisen jälkeen.

Työelämäkeskeisyyden lisäksi reformin tarkoituksena on mahdollistaa opiskelijalle yksilöllinen ja joustava tutkintopolku sekä tarjota enemmän tukea ja ohjausta opintojen aikana. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS), jossa selvitetään opiskelijoiden tavoitteet ja tuen tarpeet.

Työelämäkontaktit tärkeitä

Ammattiopisto Liven työhönvalmentajat, opettajat ja ohjaajat etsivät aktiivisesti uusia työelämäkontakteja sekä huolehtivat, että koulutussopimustyöpaikoilla vastataan opiskelijoiden tuen tarpeisiin. Opettajat voivat esimerkiksi kertoa työpaikoilla, mikä opiskelijan tilanne on ja minkälaisilla mukautuksilla opiskelija voi tehdä hänelle sopivaa työtä.

– Koko henkilöstöllä täytyy olla tuntosarvet pystyssä uusien työelämäkontaktien suhteen. Meillä on noin 600 perustutkinto-opiskelijaa, joista 85–90 prosenttia on opintojensa aikana työelämässä. Tavoitteena on, että kaikki valmistuvat strategiamme mukaisesti täältä töihin, Lukkala toteaa.

Oppilaitoksen tuesta huolimatta haasteena on löytää työpaikkoja, joissa ymmärretään vaativan erityisen tuen tarve. Monet yritykset haluavat kuitenkin kantaa yhteiskunnallista vastuuta ja ottavat työpaikalle opiskelijoita ammatillisista erityisoppilaitoksista, joiden opiskelijoiden voi Lukkalan mukaan olla vaikeampi työllistyä kuin yleisopetuksessa opiskelevien.

– Esimerkiksi Yle ottaa kesätöihin joka vuosi viisi Liven opiskelijaa ja SOL:n kanssa tehdään paljon hyvää yhteistyötä.

Vanhempien asenteet vaikuttavat

– Vanhemmat eivät aina hyväksy sitä, että oma lapsi hakee erityisoppilaitokseen. Tällöin nuori jää ilman tarvitsemaansa tukea, Lukkala harmittelee.

Vaikka opiskelija pärjäisi jotenkuten yleisopetuksessa, se ei välttämättä ole nuoren oppimisen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Erityisoppilaitokset voivat tukea ja ohjata opiskelijoitaan yleisiä ammattioppilaitoksia enemmän, mikä helpottaa opiskelijan työnhakua ja työllistymistä.

– Meiltä saa vahvistusta omaan ammattiin ja itsetuntoon. Erilaisuuden kunnioittaminen ja toisten hyväksyminen ovat tärkeä osa arvomaailmaamme. Meille voi tulla sellaisena kuin on. Kun työyhteisössäkin huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet, saadaan hyviä työntekijöitä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

TEKSTI JA KUVAT: Meeri Riihelä

Ammattiopisto Liven (aiemmin Keskuspuiston ammattiopisto) opiskelija Nora Holmberg, 19, kertoo Yleisradion Mediatalon kahvilassa kesätöistään Yle Oppimisessa. Hänellä on kaksi omaa projektia. Toinen on kiusaamista käsittelevä video ja toinen on animaatio siitä, kuinka verkkokeskustelu voi yltyä vihapuheeksi. Holmberg puhuu työstään innostuneesti.

Yle Oppiminen on verkkotoimitus, jossa tuotetaan sisältöä oppimiseen liittyvistä aihealueista. Sivustolta löytyy materiaalia esimerkiksi digi- ja mediataidoista, oppimistaidoista ja kielistä sekä abiturienteille suunnattu osio.

Holmberg tekee Ylellä animaatioita, videoeditointia ja graafista suunnittelua. Työpaikka on Holmbergille mieluinen, sillä hän on tähdännyt alalle pitkään.

– Olen yläasteelta asti sanonut, että minusta tulee isona animoija. Yhdessä vaiheessa tosin halusin olla lääkäri tai eläintenhoitaja, Holmberg naurahtaa.

Musiikki ja päällekkäiset työt helpottavat keskittymistä

Kesätyö ja aiemmat kokemukset työpaikoilla ovat vahvistaneet Holmbergin käsitystä omista kyvyistään ja juuri hänelle sopivista tavoista työskennellä. Hän on esimerkiksi huomannut, että ylimääräinen huoli työssä pärjäämisestä on turhaa.

– Pelkään alkuun, etteivät taidot riitä tai etten ole tarpeeksi hyvä. Sitten yllätyn siitä, että osaankin tehdä, hän selventää.

Holmberg puhuu avoimesti ADHD-diagnoosistaan, joka voi vaikuttaa työntekoon. Työtehtäviin saattaa olla vaikea keskittyä yhtäjaksoisesti ja varsinkin lounaan jälkeen ajatus alkaa harhailla. Holmberg on kuitenkin löytänyt ratkaisuja tilanteeseen. Hän esimerkiksi työstää useaa työtehtävää yhtäaikaisesti ja kuuntelee musiikkia, jolloin keskittyminen on helpompaa.

– Oli hyvä, että Nora kertoi heti ADHD:sta, niin osasimme huomioida sen. Hän esimerkiksi otti mielellään kaksi projektia samanaikaisesti, jolloin hän voi vaihdella työtehtäviä. Nora on tehokas ja jälki hyvää, toteaa Holmbergin lähiesimies, tuottaja Anna-Leena Lappalainen Yleisradiosta.

Vanhemmat kannustivat media-alalle

– Nuorempana piirsin, animoin ja tein musiikkia omaksi ilokseni. Vanhempani sanoivat aina, että minulle sopisi jokin luova ala, Holmberg kertoo muistellessaan ammatinvalintaansa.

Urapolku alkoi pikkuhiljaa muodostua, kun Holmberg pääsi peruskoulun jälkeen kokeilemaan työtä mainostoimistossa. Työ tuntui omalta ja innosti häntä hakemaan media-alan opintoihin. Kouluvalinta herätti kuitenkin jonkin verran keskustelua. Perheessä pohdittiin pitkään, saako töitä huonommin, jos opiskelee ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, vaikka tutkinto ja osaamistavoitteet ovat samoja kuin yleisopetuksessa. Holmberg kertoo vanhempien suhtautuvan usein kriittisesti erityisoppilaitoksiin, vaikka nuoret saisivat niissä vaativaa erityistä tukea, jota yleisellä puolella ei ole mahdollista saada.

– Halusin kuitenkin ehdottomasti erityisoppilaitokseen, koska niissä on vähiten kiusaamista. Live oli loppujen lopuksi helppo valinta, koska siellä voi opiskella media-alan perustutkintoa ja siellä on asuntola. Olen ollut tyytyväinen.

Opiskelu ammattiopistossa on melko itsenäistä. Tarvittavat tiedot ja tehtävät annetaan etukäteen, jonka jälkeen opintoja voi suorittaa omassa tahdissa. Työssä voi oppia erimittaisia jaksoja joko yhdessä tai useammassa eri työpaikassa.

Nora Holmberg työstää Yle Oppimisessa animaatiota Facebook-keskustelusta, jossa kävelijöiden, pyöräilijöiden ja autoilijoiden keskustelu yltyy riidaksi.

Nora Holmberg suunnitteli Vates-säätiössä muun muassa KeKo-hankkeen kangaskassin ja hiirimaton hahmot.

– Alkuun oli vaikeaa. Piti keksiä itse, missä ja mitä haluaa oppia. Aiemmin opettajat kertoivat, mitä pitää tehdä.

Koulutussopimuksella Vates-säätiössä

Liven opettajat auttavat nuoria kartoittamaan omaa osaamistaan sekä tukevat koulutussopimustyöpaikkojen etsimisessä. Opettaja huomasi Holmbergin nauttivan erityisesti piirtämisestä ja ehdotti hänelle koulutussopimuspaikkaa Vates-säätiössä kuvitustöiden ja graafisen suunnittelun parissa.

– Tykkäsin Vatesissa siitä, että sain piirtää ja pääsin kokeilemaan työtä työpaikalla. Halusin kokeilla, menenkö ajoissa töihin sekä nähdä, millainen olen työyhteisössä.

Työskentely koululla ei tunnu samalla tavalla työnteolta. Holmberg näkee koulutussopimuksen olevan hyvä väylä tutustua oman alan työhön ja työympäristöön, verkostoitua sekä osoittaa työnantajalle omaa osaamista. Hän toivoo, että työpaikalla opiskelijalta kysytään suoraan, minkälaista tukea hän tarvitsee. Kun asian esille ottamista ei pelätä ja tarpeeseen osataan vastata, työyhteisö saa erityisoppilaitoksista innokkaita opiskelijoita, joilla on halu kehittyä.

Katse tulevaan

Holmberg aloittaa juuri kolmannen ja viimeisen opiskeluvuotensa Ammattiopisto Livessä. Hän valmistuu mediapalvelujen toteuttajaksi keväällä 2019. Sitä ennen on kuitenkin löydettävä vielä yksi koulutussopimustyöpaikka. Holmberg toivoo voivansa jatkaa Ylellä, mutta toisaalta häntä myös kiinnostaisi nähdä lisää erilaisia työympäristöjä.

Holmberg suhtautuu luottavaisesti työnhakuun, sillä alan kokemusta on kertynyt koulun projektitöistä, työharjoitteluista, kesätöistä sekä omista luovista projekteista muun muassa TunyFox-YouTube-kanavalla. Suunnitteilla on myös animoitu ansioluettelo, eikä ajatus jatko-opinnoistakaan ole täysin poissuljettu.

Alla olevat linkit aukeavat uuteen välilehteen.

LISÄTIETOJA (linkit avautuvat uuteen välilehteen):
http://yle.fi/aihe/oppiminen
http://minedu.fi/amisreformi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)