Teksti ja kuvat: Pekka Moliis

Kun työuupumus ja masennus iskee, niin tosi on kyseessä. Kajaanilainen Nina Karjalainen on kamppailut mielen ongelmien kanssa jo 12 vuoden ajan. Tänä päivänä tilanne näyttää valoisalta, sillä työnantajan taholta on ymmärretty, ettei kaikki voi palata ennalleen. Työelämän joustot ovatkin tärkeitä askelmia polulla, jolla kuljetaan jälleen kohti mahdollisimman täysipainoista elämää.

Syksyinen pimeä ympäröi Kajaanin Prisman parkkipaikkaa aamuseitsemältä, mutta myymälässä työntekijät ovat jo tunnin ajan hyllyttäneet tavaroita. Kosmetiikkaosastolla Nina Karjalainen tekee viikon viimeistä työvuoroa hymy huulilla.

– Kun työssä saa onnistumisia, niin siitä seuraa ahdistuksen väheneminen ja aivot alkavat toimia paremmin. Kun aivot toimivat paremmin, niin pystyt sisäistämään paremmin asioita ja alat oppia uusia asioita. Ja siitä seuraa, että onnistut työtehtävissä. Ihmisen toipumisessa pitää saada aikaan positiivinen kierre. Kun positiivinen kierre jatkuu pitkään, niin silloin kestät paremmin myös epäonnistumisia, Karjalainen pohdiskelee.

Prisman päivittäistavaraosastolla työskentelee noin 45 henkilöä, joista kymmenisen prosenttia on osatyökykyisiä. Masennuksesta ja työuupumuksesta kärsinyt Nina Karjalainen on yksi heistä. Työvuorosuunnittelussa osatyökykyisten henkilöiden mahdolliset rajoitukset huomioidaan mahdollisimman hyvin.

– Meidän pitää ottaa ihmiset huomioon ihmisenä, eikä kaikkia voi yhtenäistää samalle viivalle, myyntipäällikkö Marika Sandberg toteaa.

– Se on myös itselle mielenkiintoista, kun pitää miettiä työntekijöiden vahvuuksia ja niitä työtehtäviä, joissa he pärjäävät erityisen hyvin, Sandberg jatkaa.

Taivas mustenee

Nina Karjalaisen maailma romahti vuonna 2011. Kiireistä lapsiperhearkea elänyt nainen työskenteli Kodin Terrassa tuoteryhmävastaavana, kun takavasemmalta hiipi kiireiseen työ- ja perhearkeen mukaan työuupumus ja masennus.

– Yhtäkkiä minua vain rupesi aina itkettämään, milloin töissä takahuoneessa, milloin kotona ja mielenkiinto kaikkiin asioihin laski. Minun piti ruveta varmistelemaan asioita, olenko muistanut kaikki. Tilanne tuli varkain, eikä minulla koskaan käynyt mielessä, että minulle voisi tulla työuupumus, koska tykkäsin siitä työstä niin paljon.

– Työpaikan vaihdoksen takia minulta oli jäänyt yhdet kesälomat pitämättä ja kotona oli kolmen lapsen kanssa aina kiire. Samoin oli huolta Suomussalmella asuvista vanhemmista
ja heidän ongelmista. Tilanne paheni pikku hiljaa puoli vuotta tai vuoden, ennen kuin menin lääkäriin.

Vakituisessa työsuhteessa ollut Karjalainen pääsi työterveyshuollon kautta kaipaamansa avun piiriin. Kotiarjessa hän ryhtyi isänsä omaishoitajaksi ja perhettäkin piti pyörittää. Samaan aikaan hän halusi koko ajan töihin takaisin. Toipumiselle ei jäänyt aikaa tarpeeksi.

– Tiesin omaishoitajan työn olevan haastavaa ja isän ongelmineen vaikea tapaus, mutta minusta tuntui, että asiat järjestyvät. Se päättyi kahden vuoden päästä siihen, että olin psykiatrisella osastolla muutaman viikon vuonna 2015.

– En jäänyt vielä tässäkään kohdassa sairasvapaalle (sairausloma), vaan palasin taas sitkeästi töihin. Seinä tuli vastaan 2017 ja sitten alkoi kahden vuoden sairasvapaa.

Takaisin työelämään

Vuonna 2018 Karjalainen uskaltautui ensimmäistä kertaa Klubitalo Tönäriin, joka on matalan kynnyksen avun paikka muun muassa mielenterveyskuntoutujille. Hän sai siellä omaohjaajan, jonka kanssa ryhdyttiin suunnittelemaan paluuta työelämään, joka tapahtui tutussa Prismassa päivittäistavarapuolella.

– Edelleen rupesin itkemään töissä todella helposti, mutta näistä ongelmista pystyin juttelemaan Klubitalolla omaohjaajan kanssa. Samaan aikaan Kainuun soten terapiassa keskityttii minun traumaoireiluun ja ahdistuksen hoitoon, hän muistelee.

Puolen vuoden työkokeilun jälkeen vuonna 2019 Ilmarinen myönsi hänelle määräaikaisen osatyökyvyttömyyseläkkeen eli osakuntoutustuen. Työajaksi tuli 20 tuntia viikossa.

– Halusin jatkaa tavallisena työntekijänä ja tein myös iltavuoroja. En halunnut pyytää niistä vapaata, koska muut työntekijät olisivat joutuneet tekemään ne. Ne olivat minulle kuitenkin liian vaikeita, kun piti handlata isoja kokonaisuuksia. Menin kuin luimisteleva koira aamuvuoroon töihin, kun en ollut varma, tuliko kaikki asiat tehtyä iltavuorossa. Epävarmuudesta ja virheistä tuli juttu, joista en tuntunut pääsevän yli.

Tapaaminen kylmiössä

Prisman maitokylmiössä käytiin Nina Karjalaisen elämän suunnan muuttanut keskustelu vuoden 2020 alkupuolella.

– Taas oli iltavuoro mennyt huonosti ja työkaveri sanoi minulle niistä asioista, mitkä oli jäänyt tekemättä. Minulla alkoi ihan hirveä itkukohtaus ja tunsin itseni niin huonoksi. Itkin maitokylmiössä, mutta tämä ihminen ei lähtenytkään pois, vaan hän pysyi siinä hetkessä. Kun olin aikani itkenyt ja sain koottua itseni, niin jatkoimme puhumista. Kun aloin taas itkeä, niin hän kysyi, että saako mennä juttelemaan pomon kanssa minun tilanteesta.

Esihenkilö otti Karjalaisen ongelmat tosissaan ja alkoi isommat työnmukautukset ja -helpotukset. Hän siirtyi tekemään pelkkää aamuvuoroa, jossa hänen työnään on perushyllyttäminen ilman vastuuta ja ympärillä oli aina työkavereita, joilta saattoi apua pyytää.

– Annoin hyvällä tavalla periksi ja lopetin pään seinään hakkaamisen. Myönsin itselleni, etten ikinä voi palata työuupumuksesta ja masennuksesta sille tasolle, millä olin aiemmin ollut työntekijänä. Olisinpa vain tajunnut sen jo vuosia aiemmin, Nina Karjalainen huokaa.

Vaikka asiat olivat edenneet jo työkaverin väliintulon jälkeen parempaan suuntaan, lisää hyviä asioita tapahtui.

– Vuoden 2022 alussa meillä vaihtui esihenkilö. Hän ei arastellut ottaa puheeksi minun osatyökykyisyyttäni. Ilmapiiri työpaikalla muuttui, kun hän antoi minulle helpotuksia avoimesti ja puhui niistä. Marika ei ajattele minua osatyökykyisenä, vaan täsmätyökykyisenä. Hän etsii koko ajan aktiivisesti minun vahvuuksia eli missä työtehtävissä minä olen hyvä.

– Minulla on tunne, että Marika välittää siitä, että minä pysyn töissä mahdollisimman pitkään. En koe enää itseäni ylimääräiseksi riesaksi, joka on koko ajan kerjäämässä helpotuksia.

Kuva itsestäni työntekijänä on muuttunut, Karjalainen myöntää.

Pikku hiljaa

Keväällä 2022 Nina Karjalainen sai ADHD-diagnoosin, johon aloitettiin heti lääkitys.

– Se diagnoosi on selittänyt minulle niin paljon menneisyyttä, että miksi minulla on työssä ongelmia suurten kokonaisuuksien hallinnassa, miksi teen töitä yli voimieni ja miksi innostun asioista niin kovasti. Luovuus ja tekemisen into ei ole hävinnyt, mutta voin tehdä enemmän asioita, joista tykkään, koska pystyn keskittymään.

Nyt asiat vaikuttavat olevan mallillaan. Työtehtävät on räätälöity sopiviksi niin mielen kuin ruumiin suhteen. Mielenterveyden eri sektoreilla riittää puuhaa vapaa-aikana ja oman blogin kirjoittaminen Traumamatka-sivustolle on tuonut lisää rohkeutta kertoa avoimesti mielen ongelmista.

– Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ole mitään hävettävää. Asiat ovat miten ovat, eikä minun tarvitse sitä hävetä. Ei se haittaa, mitä muut ajattelevat. Kirjoitusprosessi on auttanut minua tosi paljon jäsentämään ajatuksiani.

12 vuoden omakohtaisen kokemuksen perusteella Karjalainen antaa neuvon kaikille mielenterveyskuntoutujille ja heidän työnantajilleen.

– Työntekijä ei voi kuntoutua työntekijäksi vain kotona olemalla. Työtehtävät ja -ajat pitäisi sopia tosi helpoiksi heti ensimmäisen sairasvapaan jälkeen, vaikka kuntoutuva työntekijä sanoisikin, ettei tarvitse mitään helpotuksia. Se työntekijä voi hyvinkin valehdella olostaan, koska hän haluaa olla hyvä työntekijä, Nina Karjalainen opastaa.

Tutustu Traumamatka-blogiyhteisön sivustoon, jolle mm. Karjalainen kirjoittaa tuntemuksistaan. Aihepiirejä ovat mm. hyvinvointi, traumanhoito, ihmissuhteet sekä työelämä ja opiskelu.

********************************

Työuupumuksen takia on arvioitava mm. työn sisältöä

Työuupumus ei korjaannu pelkällä levolla. Työhön on tehtävä muutoksia, joilla kuormitus vähenee. Myös työntekijän itsensä kannattaa miettiä hyvissä ajoin, miten omaa jaksamista voi parantaa. Lähiesimiehen tai henkilöstön edustajan (esim. luottamusvaltuutettu, työsuojeluvaltuutettu) kanssa keskustelu voi olla ensimmäinen askel konkreettisiin muutoksiin.

Lähiesimiehen velvollisuus on turvata se, että työ ei vaaranna työntekijän terveyttä. Työterveyshuollon kanssa voi olla myös syytä arvioida tilannetta. Uupumus ei itsessään oikeuta sairauslomaan, mutta sen tarve arvioidaan oireiden perusteella. Lääkäri voi arvioida henkilön työkyvyttömäksi esim. masennusoireiden takia.

Lue lisää Työterveyslaitoksen sivuilta Stressi ja työuupumus (avautuu uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 (pdf).

Teksti: Anne Kallio

Työ- ja elinvoimapalveluiden uudistuksessa työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle 1.1.2025. Työllisyyspalvelujen rahoitus uudistuu siten, että kuntien rahoitusosuus työmarkkinatuista varhentuu ja laajenee. Jatkossa työttömien ohjaaminen palveluun ei vaikuta kunnan rahoitusosuuksiin, vaan rahoitusosuus pienenee vasta työllistymisen, koulutukseen ohjautumisen tai muun etuuden piiriin siirtymisen myötä. Palvelussa ololla tai palkkatuella ei ole vaikutusta, ja palveluhankintoja ohjaa tuloksellisuus.

Kuntouttava työtoiminta siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle 1.1.2023. Monilla alueilla muutos on tarkoittanut sitä, että palvelu on siirtynyt kilpailutuksella hankittavaksi. Monille pienemmille järjestöille kilpailutuskriteerit ovat olleet liian tiukat. Toisaalta osa suuremmista järjestöistä on nähnyt toimintansa sopivan paremmin hyvinvointialueen kuntouttavan työtoiminnan kuin kuntien työllisyyspalveluiden palveluntuottajaksi.

Palkkatuki on kolmannen sektorin toimijoille tärkeä rahoituslähde. Palkkatukiuudistus vuonna 2023 toi epävarmuutta kentälle, mutta helpotukseksi myös 100 prosentin tukimuoto päätettiin säilyttää. Laskentatapa muuttui, jolloin ihan kaikkia työnantajan sivukuluja tuki ei kata. Kaikkein pienimmille kolmannen sektorin toimijoille tämä tuo rahoituksellisia haasteita, mikäli muita tulonlähteitä on niukasti.

Vaikka kunnissa tiedostetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohderyhmä, ei vielä ole systemaattisia mittareita osoittamaan poluttamisen vaikuttavuutta. On tarve tarkastella myös sitä, mitä tapahtuu työnhakijan matkalla kohti työllistymistä, ja muokata mittareita sen mukaisesti. Se, miten monipuolisesti mittaamme muutoksia ihmisen tilanteessa, vaikuttaa siihen, kuinka vaikuttavana järjestöjen palvelut näyttäytyvät.

Petteri Orpon hallitusohjelmassa on kirjauksia, jotka voivat tuoda edellisiin muutoksia. Kuntouttava työtoiminta siirtyy takaisin työllistymistä edistäväksi toiminnaksi kuntien vastuulle. Sen tuottamisesta voi sopia myös hyvinvointialueen kanssa. Parhaimmillaan tämä avaa mahdollisuuden kehittää uutta tukimuotoa kuntien työllisyysalueiden työhön poluttavana kuntouttavana työtoimintana. Palkkatukea uudistetaan ja kohdennetaan erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille.

Kirjoitus on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 ja Kyvyt käyttöön Extralehdessä 2/2023 (pdf-tiedostot aukeavat uusiin välilehtiin)

Teksti: Mari Bergman
Kuvat: Tutkittua tietoa pitkäaikaissairaiden ihmisten
haasteista työelämässä -esitteestä

Noin 1,9 miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Tämä tarkoittaa suurta määrää työikäisiä suomalaisia. Heistä 600 000 kokee sairauden tai vamman hankaloittavan työelämässä pärjäämistä tai sinne pääsemistä.

Pitkäaikaissairauden määritelmä vaihtelee hieman eri lähteitä tarkasteltaessa, mutta oleellista on sairauden kesto ja diagnoosin vaikutus toimintakykyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmän mukaan pitkäaikaissairauksilla tarkoitetaan sairauksia, joiden vuoksi potilas saa säännöllistä hoitoa tai joiden takia hän on terveydenhuollon seurannassa. Määritelmän mukaan pitkäaikaissairaus on myös kestoltaan vähintään yli kuusi kuukautta. Pitkäaikaissairaudet ovat keskenään erilaisia. Osa vaikuttaa hyvin vähän sairastavan arkeen ja toimeentuloon. Toisten sairauksien vaikutukset työ- ja toimintakykyyn ovat niin merkittäviä, että ne vievät mahdollisuuden kerätä ansiotuloja ja toimia omaa koulutusta vastaavassa ammatissa kokonaan.

Pitkäaikaissairaus ei aina estä työntekoa

Neljän potilasjärjestön teettämässä selvityksessä lähes 4 000 vastaajaa kertoi omakohtaisia kokemuksia pitkäaikaissairauden vaikutuksesta työkykyyn.

Selvityksen teettivät Allergia-, iho- ja astmaliitto, IBD ja muut suolistosairaudet ry, Psoriasisliitto ja Reumaliitto vuonna 2021. Tämän jutun sitaatit on poimittu selvityksen osana toteutetun työelämäkyselyn avovastauksista. Tilastot ja tiedot ovat Tutkittua tietoa pitkäaikaissairaiden ihmisten haasteista työelämässä -esitteestä.

Kyselyn vastauksista käy ilmi, että pitkäaikaissairaus ei ole este työelämässä menestymiselle. Erilaiset sairaudet voivat kuitenkin tuottaa haasteita työelämässä, kuten tämänkin lehden sivuilta voi lukea.

Suurin osa pitkäaikaissairaista pystyy työskentelemään sairaudesta huolimatta

Tukimuodot tunnetaan huonosti

Erilaisia tukimuotoja, kuten työn mukautusta, räätälöintiä ja kuntoutusta käytetään työelämässä liian vähän. Avun hakeminen tuntuu sairastavasta työläältä, kun työn mukauttamisen mahdollisuudet eivät ole ennestään tuttuja. Moni sairastava myös ajattelee, että työyhteisö ei ymmärrä pitkäaikaissairauden vaikutusta työntekoon tilanteissa, joissa sairaus ei näy päällepäin. Työelämä tarvitsee asenteiden muutosta.

Pitkäaikaissairaudet, niiden vaikutukset ja työkykyä tukevat keinot tunnetaan huonosti.

Turvallisessa työilmapiirissä sairauden vaikutuksista työhön voi puhua avoimesti työnantajan ja työkavereiden kanssa.

Työnantajat ja pitkäaikaissairaan kollegat hyötyvät järjestöjen tuottamasta materiaalista, joka auttaa ymmärtämään paremmin pitkäaikaissairaiden kohtaamia haasteita.

Pitkäaikaissairaat tarvitsevat enemmän tukea työelämässä.

Alla olevat sitaatit on poimittu työelämäkyselyn avovastauksista, jotka saatiin selvityksessä, jossa lähes 4 000 vastaajaa kertoi omakohtaisia kokemuksia pitkäaikaissairauden vaikutuksesta työkykyyn.

”Työergonomiaan panostaminen, ymmärtäväinen esimies ja etätyöt ovat auttaneet minua eniten.”

”Sijaisia hankitaan vain harvoin, joten olen usein yrittänyt sinnitellä sairaana töissä.”

”Hankaluudet ja kivut leimataan helposti laiskuudeksi ja hommien välttelyksi.”

”Sairauden kanssa jokainen päivä voi olla erilainen, mutta sitä ei huomioida.”

”Saan tehdä toivomiani vuoroja väsymyksen vuoksi. Työyhteisöni on joustava ja kannustava myös osatyökykyisiä kohtaan”

”Jos kipuja tulee, järjestelemme työkavereiden kanssa työtehtäviä sen mukaan. Saan tehdä osittaista työaikaa tarvittaessa.”

Tutkittua tietoa pitkäaikaissairaiden ihmisten haasteista työelämässä -esite on julkaistu huhtikuussa 2021.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kaija Ray
Kuva: IStock

Rasmuksen (nimi muutettu) ei ole tarvinnut liikaa tinkiä omasta unelma-alastaan, vaikka työhön liittyviä suunnitelmia pitikin muokata uusiksi sairastumisen myötä. Hänen viestinsä on, että sairauden sulkiessa ovia, se myös opettaa arvostamaan monia muita asioita. Terveys ei aina ole itsestäänselvyys.

Rasmus käy lukiota ja jatkopinnot on jo mietittynä. Urasuunnitelmat ovat jatkoa hänen pitkään kestäneelle harrastukselleen. Tämä on monelle se kaikkein paras haave – tehdä harrastuksesta aikanaan myös työ. Mutkia tuli matkaan, kun hänellä 12-vuotiaana todettiin Chronin tauti. Sairaus alkoi nopealla painon putoamisella, ruokahaluttomuudella sekä hemoglobiini- ja rauta-arvojen laskulla.

Sairaus aiheuttaa sen, että kovin fyysisesti vaativia töitä hän ei pysty tekemään, joten tulevaisuuden suunta on käännetty enemmän kohti sisätyötä. Tilanne mahdollistaa kuitenkin omalla unelma-alalla pysymisen, työtehtäviä ehkä tilanteen mukaan muokaten.

Opintoihin sairaudella ei ole ollut vaikutusta. Hän ei ole kertonut koulussa tilanteestaan, koska hän kokee, ettei se vaikuta opintojen edistymiseen. Arkeen ja koulunkäyntiin se silti heijastuu.

– Tilanteen heiketessä tulee paljon poissaoloja eikä liikunta ole mahdollista, Rasmus kertoo.

Sairauden kanssa eläminen vaatii rutkasti kurinalaisuutta.

– Noudatan myös tiukkaa ruokavaliota välttääkseni sairauden aktivoitumista, hän jatkaa.

Chronin tauti voi vaikuttaa huomattavasti omaan toimintakykyyn, jopa lamauttavasti. Energiansaantiin on kiinnitettävä huomiota laihtumisen estämiseksi.

Nuoresta iästään huolimatta Rasmus on jo tullut tutuksi palvelujärjestelmämme kanssa hakiessaan sairauteensa liittyviä etuuksia. Hän on hakenut, mutta ei ole saanut, Kelan kuntoutusrahaa eikä vammaistukea. Ravintoterapeutti järjestyi sairaalasta hoitavan lääkärin avulla.

Tukea Rasmus toteaa saaneensa parhaiten monista Facebookin vertaistukiryhmistä, joita on sekä vanhemmille että itse sairastuneille.

Juttuhetkemme lopuksi Rasmus haluaa välittää vielä terveisensä muille pitkäaikaissairauksia sairastaville nuorille, jotka miettivät omia opintojaan ja niiden jälkeen työllistymistä.

– Jos sinulla on jokin päivittäin oireileva sairaus, tulee se mielestäni ottaa huomioon opiskelujen ja uran suunnittelussa. Pitkäaikaisista unelmista luopuminen voi olla vaikeaa, mutta oma terveys tulee aina olla ensisijainen asia, hän painottaa.

Faktaa:

• IBD eli tulehdukselliset suolistosairaudet yleistyvät Suomessa nopeasti
• Vuosittain diagnoosin saa 2 500 henkilöä.
• Vuoden 2023 alussa Suomessa oli 58 000 IBD-diagnoosin saanutta
• Pitkäaikaisia tulehduksellisia suolistosairauksia ovat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus eli colitis ulcerosa.
• Suomessa esiintymishuippu alaikäisillä on 12–15-vuotiaiden ikäryhmässä
• Aktiivinen tauti aiheuttaa viivettä kouluttautumisessa ja poissaoloja työstä, mutta yleinen suoriutuminen on hyvää.
• Suurin osa pystyy jatkamaan samoissa työtehtävissä, mutta moni kaipaa lisää tukea työelämään sekä lisätietoa erilaisista tukimuodoista.

Lähteet:
https://ibd.fi/
https://www.duodecimlehti.fi/duo98271 (viitattu 13.4.23)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tytti Svetloff
Kuva: IStock

Mielikuva Parkinsonin taudista ikäihmisten sairautena on yleinen. Todellisuudessa joka kolmas uusista diagnooseista tehdään työikäisille.

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy monenlaisia oireita. Näkyvimpiä oireita ovat vapina ja yleinen liikkumisen hidastuminen. Vuosittain noin 1 000 henkilöä saa Parkinsonin taudin diagnoosin. Suomessa Parkinsonin tauti on kolmanneksi diagnosoiduin liikehäiriösairaus, sitä yleisempiä ovat levottomat jalat ja essentiaalinen vapina.

Oma jaksaminen tärkeintä

– Kun sairastuu työiässä Parkinsonin tautiin, olisi hyvä miettiä, millä keinoin huolehtii jaksamisesta arjessa ja töissä. Minkälaisiin elämänmuutoksiin olisi valmis, mitä tukimuotoja haluaisi kokeilla? Sekä fyysinen että kognitiivinen ergonomia on tärkeä saada kuntoon, Liikehäiriösairauksien liiton vastaava kurssitoiminnan asiantuntija Pia Vierimaa kiteyttää.

Parkinsonin taudin yksi yleisimpiä työntekoon vaikuttavia oireita on väsymys. Se ei aina näy ulospäin, minkä vuoksi sairastuneen on tärkeää oppia tunnistamaan oma jaksamisen taso.

– Väsymys voi vaikuttaa niin, että ei kestä fyysistä tai psyykkistä kuormitusta yhtä paljon kuin ennen sairastumista. Kognitiiviset haasteet voivat näkyä siten, että saman työtehtävän tekemiseen tarvitsee käyttää enemmän aikaa kuin aiemmin, Vierimaa kertoo.

Yksilölliset oireet ja vaikutukset työkykyyn

Työn vähentämiseen on usein tarvetta joko työaikaa lyhentämällä tai työmäärää vähentämällä. Noin 15 prosenttia Parkinsonin tautiin sairastuneista on työelämässä.

– Osa työikäisistä yhdistää osa-aikatyön ja osatyökyvyttömyyseläkkeen, mutta valtaosa työikäisistä siirtyy jossain vaiheessa kokoaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotkut kouluttautuvat uudelleen. Yleensä oman esihenkilön ja työterveyslääkärin kanssa voi miettiä, miten helpottaa työntekoa ja millä keinoin työssä jaksamista voi tukea. Työn mukautukset riippuvat sairastuneen oireista ja hänen tekemästä työstä, Vierimaa selittää.

– Kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä Liikehäiriösairauksien liittoon, ohjaamme mielellämme vertaistuen pariin ja sairauteen sopeutumista tukeville ilmaisille kursseille, Vierimaa sanoo kannustaen.

Lisätietoja: www.liikehairio.fi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Minna Tarvainen
Kuva: IStock

Suuri osa pakko-oireista häiriötä (OCD) sairastavista käy töissä. Useimmiten ihminen suoriutuu työstään, vaikka pakkoajatukset vaikuttaisivat keskittymiskykyyn ja aikaa kuluisi vaikkapa sähköpostien tarkistamisrituaaleihin.

– Haluan luoda toivoa. Pakko-oireet eivät automaattisesti tarkoita työkyvyttömyyttä, psykologi ja psykoterapeutti Riitta Suvanto-Witikka sanoo.

Moni on oppinut peittämään oireensa. Toisaalta työ voi vähentää oireita. Työ tuo päiviin struktuuria, ja mieli kiinnittyy työtehtäviin pakkoajatusten sijaan.

Työyhteisön tarjoama paras tuki on usein se, että työpaikalla sallitaan erilaisuutta ja omituisuuttakin. Kaikkien ei tarvitse käyttäytyä samalla tavalla.

Pakko-oireinen tarvitsee tietoa ja hoitoa

Esihenkilön tehtävä on ottaa asia puheeksi ja ohjata työntekijä työterveyshuoltoon, jos oireet selkeästi haittaavat työtä. Kuntoutus ja työn mukautukset ovat yksilöllisiä: mitkä tässä työssä ja näiden oireiden kohdalla ovat parhaita ratkaisuja? Kuormittavuutta voi keventää mm. osa-aikatyö.

– On tärkeää, että pakko-oireista kärsivä saa hoitoa ja tietoa, Suvanto-Witikka muistuttaa.

Lievien oireiden omahoidoksi voi riittää esimerkiksi omahoito-oppaasta saatu tieto siitä, miten vähentää oireita tekemällä altistuksia. Toipuminen edellyttää usein kuitenkin terapiaa.

Pahimmillaan OCD aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Kaikki ajattelu voi alkaa palvella pakko-oireita, ja lopulta ihminen ei pysty enää poistumaan kotoaan. Vakavat oireet vaativat erikoissairaanhoitoa.

– OCD-oireita voidaan silti aina hoitaa, Suvanto-Witikka vakuuttaa. Vakavastikin oireilevat henkilöt voivat kuntoutua työelämään.

Mikä on pakko-oireinen häiriö?

• Pakkoajatuksia voivat olla esimerkiksi sairauksien ja tartunnan pelko, symmetrian tarve, epäily siitä, että on tehnyt jotain väärää tai vahingollista. Pakkoajatukset ovat toistuvia ja ne aiheuttavat vakavaa ahdistusta.
• Sairauteen liittyy usein pakkotoiminnot, kuten pakonomainen tarkistelu, järjestäminen, peseminen tai sanojen toistelu. Niillä pyritään helpottamaan pakkoajatusten tuottamaa ahdistusta.
• Pakkotoiminto helpottaa ahdistusta hetkeksi. Siksi niitä on toistettava jatkuvasti.
• Ne voivat viedä suuren osan ajasta ja haitata jokapäiväistä elämää.
• Oireet heikentävät usein toimintakykyä, ja pahimmillaan ne aiheuttavat työkyvyttömyyttä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Sirpa Jokisen kotialbumi

Aivoverenvuoto pysäytti Sirpa Jokisen vain sairausloman ajaksi – tällä hetkellä hän tekee kahta osa-aikatyötä ja käynnistelee yrittäjänä omaa jalkahoitolaa. Jokinen sanoo nauttivansa työskentelystä lähellä ihmisiä.

Elettiin alkutalvea 2020. Sirpa Jokinen oli tehnyt iltavuoron töissä, ja kotiin tultaan hän tunsi itsensä tavanomaista väsyneemmäksi. Aamulla Jokinen heräsi päänsärkyisenä ja tokkuraisena – ja WC:ssä odotti outo yllätys.

– Tajusin, että olen yöllä käynyt oksentamassa vessan aika pahaan kuntoon, muistamatta siitä mitään. Soitin työreissulla olleelle miehelleni, että tuletko milloin kotiin, minulla on aika paha olo, Saarijärvellä Keski-Suomessa asuva Jokinen muistelee. Jokinen suostui puolisonsa vaatimuksesta soittamaan hätäkeskukseen.

Ensihoitajat tulivat käymään, Jokisen elin toimintoja mitattiin. Päänsärkyä epäiltiin migreeniksi.

Töihin kolmen kuukauden sairauslomalta

Siitä alkoi Jokisen lähes viikon kestänyt pallottelu perusterveydenhuollon, keskussairaalan ja Kuopion yliopistollisen sairaalan välillä.

– Vasta KYS:ssä selvisi, että minulla oli lukinkalvonalainen aivoverenvuoto. Sen oli aiheuttanut puhjennut aivovaltimon aneurysma. Kun en potenut rajua ja sietämätöntä päänsärkyä enkä saanut halvausoireita, ei vointiani osattu heti epäillä aivoverenvuodoksi.

Jokinen operoitiin, ja sairauslomalla hän oli kolme kuukautta.

– Jälkitarkastuksen ja neuropsykologisten testien jälkeen sain luvan palata töihin.

Kuulin olevani onnen tyttö, sillä vuoto ei jättänyt jälkeensä selkeästi havaittavaa haittaa. Mutta hyvin väsynyt minä olin. Podin myös tasapainohäiriöitä.

Mielialaoireet ilmaantuivat viiveellä

Vielä nykyisinkin väsymys ottaisi Jokisesta helposti vallan, ellei hän pitäisi jaksamisestaan tarkkaa huolta. Oppi oli kuitenkin haettava kantapään kautta.

– Sairauslomalta palasin töihin ruokakauppaan, täyspitkiin työvuoroihin. Kaupan meteli ja valot uuvuttivat minut niin pahasti, että olin aivan puhki jokaisen työpäivän jälkeen.
Syksyä kohti hänellä alkoi herätä tunne siitä, että kaikki ei ole kohdallaan.
– Tunsin olevani laiska, saamaton ja aloitekyvytön – minä, työmyyrä! Saarijärven maalaislääkäri Kiminkiselle ihmettelinkin, että miten minusta voi tuntua siltä, että pääni meinaa levitä. Arvelin olevani masentunut.

Kiminkinen kirjoitti siltä istumalta Jokiselle lähetteen Kelaan ja Aivoliiton kuntoutuskeskus Suvituuleen. Kuntoutuksessa Jokinen oivalsi itsestään jotakin tärkeää.

– Aloin tosissani miettiä, mitä työelämältä haluan ja mitä jaksan.

Jokinen keksi, että voisi hakea töihin Saarijärven puuhapuisto Veijariin. Veijarin yrittäjä otti Jokisen innolla vastaan.

– Olen taustaltani ravitsemuspuolen ihminen, ja minun toivottiin ryhtyvän kehittämään puuhapuiston grilli- ja kahvilapuolta. Sovimme, että saan tehdä työtä osa-aikaisesti.

Uuden työn myötä Jokinen sai takaisin myös ison palan itsetunnostaan.

– Ymmärsin, että en olekaan laiska ja saamaton, olen vain vaatinut itseltäni sairastumiseni jälkeen liikaa. Tärkeää oli sekin, että pääsin tekemään työtä, jonka koen mielekkääksi.

Virtaa riittää opintoihin ja vertaistoimintaan

Jokisella on tällä haavaa monta rautaa tulessa. Puuhapuisto-työnsä ohessa hän toimii osa-aikaisesti henkilökohtaisena avustajana ja käynnistelee oman jalkahoitolan yritystoimintaa Saarijärven keskustassa.

– Kaikki kolme nykyistä työtäni ovat minulle henkisesti tärkeitä. Olen hyvin sosiaalinen ja pidän työskentelystä lähellä ihmisiä.

Osa-aikatöittensä ohella Jokinen opiskelee.

– Pääsin Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistoon opiskelemaan markkinointiviestintää ja sisällöntuotantoa. Kun tuli harjoittelujakson aika, pyysin saada tehdä senkin osa-aikaisesti. Suunnittelin kuluneena talvena eräälle taiteilijatutulleni julisteita ja lehtimainontaa.

Vapaa-aikanaan Jokinen on osallistunut Aivoliiton Koppi arjesta -verkkoryhmiin.

– Vertaistoiminta on antanut itsellenikin paljon. Haluan omalla tarinallani tsempata muita ja viestittää, että työelämällä voi olla myös sairauden jälkeen paljon annettavaa.

Vaikka uupumus syö välillä voimia, Jokinen luottaa jaksamiseensa. Avainsana on suunnitelmallisuus.

– Merkitsen kalenteriini paitsi työajat, myös lepopäivät. En rehki liikaa enkä enää jousta ulkoisten vaatimusten paineessa. Olen myös oppinut sanomaan tarvittaessa ei.

Koppi arjesta -ryhmät Tampereella, Oulussa ja Hämeenlinnassa – hae mukaan!

• Koppi arjesta -ryhmä on tarkoitettu työikäiselle AVH:n sairastaneelle, jolla sairauden jälkioireet ovat lieviä ja näkymättömiä.
• Ryhmän tavoitteena on auttaa tunnistamaan AVH:n jälkioireiden aiheuttamia muutoksia, tukea muuttuneessa elämäntilanteessa ja saada vertaistukea muilta saman kokeneilta.
• Tapaamisissa on mukana Aivoliiton vertaistukihenkilöitä tai kokemustoimijoita.
• Ryhmä kokoontuu noin kolmen kuukauden ajan ja on osallistujille maksuton.
• Järjestämme päivä-, ilta- ja verkkoryhmiä. Verkkoryhmä mahdollistaa osallistumisen myös muualta maakunnasta. Ryhmän koko on 6–10 henkilöä.
• Ryhmiin on jatkuva haku.
• Koppi arjesta -hanke toteutetaan vuosina 2022–2024. Hankkeella on STEA:n rahoitus.

Lue lisää: aivoliitto.fi/koppiarjesta

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Essi Kähkönen
Kuvat: Riikka Hurri

Osan aikaa töissä, väliajat osasairauspäivärahalla – onnistuuko paluu työelämään tällaisen ratkaisun avulla? Siitä kertovat lonkkaleikkauksesta toipuva Auli Turunen sekä hänen lähiesihenkilönsä Jonna Schadewitz-Laakkonen.

Kipeä lonkka oli vaivannut Auli Turusta, 59, pitkään ja katkaissut useasti hänen työuransa. Turunen on koulutukseltaan lähihoitaja, mutta lonkan oireilun takia

Työnantaja, Siun soten Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, järjesti Turuselle koronapandemia-ajaksi kevyempiä rokotekirjaajan töitä, mutta työt päättyivät viime vuonna. Sitten Siun sotessa alkoi palvelusihteerin työn pilottikokeilu.

– Minulle ehdotettiin tätä tehtävää. Innostuin, sillä olen ihminen, joka ei kivuista huolimatta vain osaa olla kotona tekemättä mitään. Työ vaikutti kaiken lisäksi kiinnostavalta: roolini on toimia esihenkilöiden apukätenä. Etsin esimerkiksi myyntijärjestelmistä heille erilaisia tavaroita, teen hankintoja ja kirjaan asiakkaiden sopimuksia sekä kotipalvelun suostumuslomakkeita omiin tietojärjestelmiimme.

– Nautin siitä, että saan koko ajan opetella jotakin uutta, Turunen kertoo.

Osasairauspäiväraha-aikana korostuu liikunta

Turunen tekee tätä nykyä palvelusihteerin töitä 60-prosenttisesti, reilut nelisen tuntia päivässä, maanantaista perjantaihin. Lopun aikaa hän on osasairauspäivärahalla.

– Saan palkkaa työnantajaltani, mutta myös osasairauspäivärahaa Kelalta. Se on toistaiseksi riittänyt elämiseen, hän kertoo.

Turusen vuosia kipuillut lonkka leikattiin vuoden 2022 marraskuussa, ja sairausloman jälkeen työ on taas maistunut hyvältä.

– Palvelusihteerin homma ei onneksi vaadi pelkkää istumista, vaan välillä voin jättää tietokoneen, nousta jalkeille ja tehdä jotakin muuta. Olen kuitenkin yhä toipilas ja lonkkani tarvitsee liikettä. Ja kun olen osasairauspäivärahalla eli vapaalla, kuntoutan itseäni liikkumalla ahkerasti. Käyn säännöllisesti kuntosalilla ja uimassa, hän toteaa.

Töihin kuntoutujan ehdoilla

Palveluesihenkilö Jonna Schadewitz-Laakkonen kertoo, että Siun soten pohjoiselle alueelle Auli Turusen palkkaaminen osasairauspäivärahan tuella oli oiva ratkaisu.

– Auli tuntui tähän työhön sopivalta. Hänellä oli tarvittava osaaminen ja koulutus, ja kun pilotti alkoi, oma työhyvinvointiasiantuntijamme vinkkasi, että Aulia kannattaisi pyytää tehtävään, hän kertoo.

Työterveyslääkäri suositteli, että Turunen olisi osan aikaa töissä ja osan osasairauspäivärahalla. Neuvottelut työn järjestelyistä tehtiin Turusen, lääkärin, työhyvinvointiasiantuntijan sekä työnantajan kesken.

– Osasairauspäiväraha on istunut Aulin tilanteeseen mielestäni hyvin. Työnantajan näkökulmasta on ollut tärkeää, että Auli on päässyt kiinni työelämään sairaudestaan ja leikkauksestaan huolimatta niin pian kuin mahdollista. Itse ajattelen niin, että jos on kovin pitkään poissa työelämästä, sinne palaaminen voi olla vähän pelottavaa.

Schadewitz-Laakkosen mukaan on kuitenkin tärkeää, että työhön paluu tehdään suunnitelmallisesti, ja että kumpikin taho ymmärtää, mitä työntekijältä edellytetään.

– Ei voi olla niin, että työntekijän ajatellaan tekevän osa-aikaisesti saman verran töitä kuin täysipäiväistenkin, vaan töiden keventäminen ja työtehtävien rajaaminen on tehtävä työntekijän ehdoilla. Muutoin voi käydä niin, että hänen kuntoutumisensa vaarantuu – eikä täysimääräinen töihinpaluu kenties onnistukaan.

Työsopimus enää allekirjoituksia vailla

Turusen osasairauspäivärahakokeilu on Siun sotessa Lieksassa sujunut niin hyvin, että tätä kirjoitettaessa Schadewitz-Laakkosen työpöydällä on allekirjoituksia vaille valmis sopimus Turusen vakinaistamisesta palvelusihteerin tehtävään.

– Kuntoni puolesta olen valmis palaamaan kokopäiväiseen työhön. Ja olen totta kai hyvilläni siitä, että pitkästä sairaushistoriastani huolimatta olen osoittanut kykyni ja taitoni, ja että he haluavat palkata minut vakinaiseksi, Turunen iloitsee.

Jonna Schadewitz-Laakkonen on niin ikään tyytyväinen siihen, miten asiat lutviutuvat paitsi Turusen, myös työnantajan näkökulmasta.

– Osasairauspäivärahajärjestely teki mahdolliseksi sen, että nyt ollaan siinä pisteessä, että Siun sote saa Aulista osaavan työntekijän. Auli tuli meille tekemään kevennettyä työtä ja katsomaan, josko
siitä avautuisi mielekäs ura täällä meillä. Ja avautuihan se!

Mikä osasairauspäiväraha?

• Osasairauspäiväraha tukee työkyvyttömän henkilön pysymistä työelämässä ja paluuta kokoaikaiseen työhönsä. Osasairauspäivärahalla oleva henkilö on siten osan aikaa töissä ja osan aikaa osasairauspäivärahalla.
• Osasairauspäivärahalla ollaan töissä 40–60-prosenttisesti. Paluu osa-aikaiseen ja kevennettyyn työhön on vapaaehtoinen järjestely, johon tarvitaan sekä työntekijän että työnantajan suostumus. Osa-aikainen työ ei saa vaarantaa kuntoutujan terveyttä eikä toipumista.
• Työn järjestelystä sovitaan työterveys- tai jonkun sellaisen lääkärin kanssa, joka tuntee työntekijän työolosuhteet. Osasairauspäivärahaa haetaan Kelasta.
• Vuoden 2023 alusta laki muuttui niin, osasairauspäivärahan enimmäisaika piteni 120 arkipäivästä 150 arkipäivään.

Lue lisää osasairauspäivärahasta: www.kela.fi/osasairauspaivaraha

Artikkeli on aiemmin julkaistu Kelan Elämässä -verkkosivulla. www.elamassa.fi
Asiantuntijana suunnittelija Airi Nenonen Kelasta.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Susanna Hakuni
Kuva: Elina Mäkikunnas

Henkilökohtaisten avustajien saaminen on yhä vaikeampaa, ja työntekijäpula vaikuttaa jo vammaisten ihmisten turvallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Monelle ongelma kertautuu edelleen, kun avustajapula heikentää myös mahdollisuuksia työnhakuun tai työssä käymiseen ja haastaa oman jaksamisen. Elina Mäkikunnas on opettajana unelmiensa ammatissa, eikä työpäivästä suoriutuminen aiheuta ongelmia – jaksaminen alkaa olla kortilla vasta työpäivän jälkeen, kun toinen työrupeama avustajakuvioiden selvittelyssä alkaa.

Työssään opettajana peruskoulussa Elina tarvitsee apua esimerkiksi ovien avaamisessa, lounaan lämmittämisessä, luokkatilan järjestelemisessä ennen tunnin alkua ja kopiokoneen käyttämisessä. Itse opetustilanteet hoituvat ilman avustajaa.

Elinalla on käytössään 459 avustajatuntia kuukaudessa. Elinan aamu ei käynnisty ilman avustajaa, koska apu on tarpeen heti aamusta lähtien sängystä ylös nousemiseen ja sen jälkeen arjen perustoiminnoissa ja kotitöissä.

Ei hankalan työntekijän leimaa

Elinan kohdalla isoimpina ongelmina ovat sairastelevien avustajien sijaisjärjestelyt sekä uusien avustajien etsintä lopettavien avustajien tilalle.

Avustajaongelma ei ole vielä aiheuttanut Elinalle työpoissaoloja, jonka Elina toteaa johtuvan siitä, ettei tunnollinen luonne ja sisu kerta kaikkiaan anna olla poissa töistä sellaisesta syystä. Elina ei myöskään halua ottaa sellaista leimaa, että lihassairaus tekisi hänestä tavallista hankalamman työntekijän. Poissaolojen välttäminen vaatii kuitenkin usein kohtuuttomia ratkaisuja:

– Pahimmassa hädässä isäni on ajanut aamuviideltä sata kilometriä Vantaalle nostamaan minua sängystä ylös. Pidän tätä kuitenkin vihoviimeisenä vaihtoehtona, koska en haluaisi tuottaa kenellekään ylimääräistä vaivaa. Olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että isäni on hätätilanteissa päässyt auttamaan, Elina toteaa.

Ajoittain töihin pääseminen on vaatinut myös aamuöistä soittokierrosta, kun Elina on joutunut soittelemaan avustajia läpi ja kyselemään, kuka voisi tulla.

Silloinkin Elinaa harmittaa erityisesti se, että työntekijät joutuvat monesti joustamaan oman jaksamisensa kustannuksella, vaikka moni osaakin vetää rajansa ja sanoa suoraan, jos ei pääse tulemaan.

– On kuukausia, joina en joudu kauheasti stressaamaan avustaja-asioita. Tilanne vaihtelee kuitenkin laidasta laitaan, ja nyt olen jälleen kerran hakemassa uutta avustajaa. Hakemuksia ei ole tullut, enkä vielä tiedä, miten pääsen kevään aamuina töihin, Elina pohtii.

Töissä Elina saa tukea läheisimmiltä työkavereiltaan, jotka tietävät tilanteen. Hän uskoo, että ymmärrystä löytyisi laajemminkin esimiestasoa myöten. Koulussa on jo nyt mahdollisuuksien mukaan huomioitu esimerkiksi Elinan toive tuntien sijoittelusta niin, että aamutunteja olisi mahdollisimman vähän, koska avustajia on hankala saada aikaisiin aamuvuoroihin.

Hakemuksia tulee vähemmän

Työn ulkopuolella ystävät ja läheiset tukevat Elinaa niin henkisesti kuin käytännön asioissakin ja jakavat esimerkiksi työ paikkailmoituksia omiin verkostoihinsa. Vammaispalveluista Elina ei ole saanut apua, eikä usko, että työnantajamallilla toimivalle sieltä apua löytyisikään.

Avustajien sairastelua on mahdotonta ennustaa; joinakin kuukausina sijaisia on haettava viikoittain. Elinan avustajista monet ovat olleet opiskelijoita, joten avustajien vaihtuvuus on tiedossa jo etukäteen ja Elina tiedostaa tilanteen jo rekrytointivaiheessa.

– Sitä mukaa kun oman alan työt kutsuvat heitä, minun on oltava valmis luopumaan hyvistä tekijöistä. Mutta monesti luopumiset tulevat rysäyksittäin ja työntekijöitä lähtee lyhyen ajan sisällä useampi. Sitten voi olla pitkäänkin tyyntä ennen seuraavaa lähtöaaltoa.

Tilanne on kuitenkin siinä mielessä muuttunut, että aiemmin hakemuksia tuli nykyistä enemmän. Nyt on ollut sellaisia hakuprosesseja, etten ole välttämättä saanut yhtäkään hakemusta, vaikka olen hionut ilmoitukseni ihan viimeistä pilkkua myöten mahdollisimman selkeäksi ja houkuttelevaksi, Elina kertoo.

Kahden työn rasite

Elina on ollut nykyisessä työpaikassaan vuoden verran määräaikaisella sopimuksella ja haaveilee vakituisen viran saamisesta.

– Olen viihtynyt erinomaisesti ja teen juuri nyt sitä, mitä varten opiskelin vuosikausia. Koen olevani ihan elementissäni nykyisessä työssäni ja ylimääräisenä plussana pääsen antamaan oppilailleni esimerkin siitä, että myös sähköpyörätuolilla liikkuva opettaja on ihan tavallinen aikuinen. Aidot kohtaamiset nuorten kanssa ovat ihan mahtavia ja saan niistä tosi paljon virtaa, vaikka teinien ruotsinopiskelun pyörittämisessä tietysti onkin omat koettelemuksensa. Huumori auttaa siinä, Elina toteaa.

Lihassairaus hankaloittaakin opetustyötä lähinnä kulissien puolella, kun päivätyön lisäksi työpäivän jälkeen alkaa iltavuoro työnantajana avustajille. Elina on pohtinut paljon, miten saisi tilanteen tasapainoon – jos opetustyötä tekisi osa-aikaisesti, jäisikö avustajaongelmien ratkomiseen ja yllätysmuuttujista selviämiseen enemmän voimavaroja?

– Koen olevani fyysisesti sataprosenttisen työkykyinen, mutta järjestelmän toimimattomuuden vuoksi ehkä sittenkin osatyökykyinen, Elina toteaa.

Alun perin julkaistu: Porras 1/2023

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Mari Bergman
Kuvat: Seppo Alanko ja Sari Hautakoski

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö esiintyy lähes neljällä prosentilla aikuisista ja hoitamattomana voi johtaa vakaviin haasteisiin työelämässä ja opinnoissa.

Sari Hautakoski työskentelee Mehiläisen työterveydessä konsultoivana psykiatrina. Hän on työterveyshuollon ja psykiatrian erikoislääkäri sekä kognitiivinen psykoterapeutti. Sari Hautakoski tekee ADHD-arvioita aikuisille. Hänen vastaanotolleen asiakkaat tulevat usein tilanteissa, missä he tarvitsevat arvion työkyvystään.

– Kun keskittymiskyky ei riitä vaadittuihin työtehtäviin, työnteko on hankalaa. ADHD:sta johtuva puutteellinen aloitekyky voi johtaa työssä alisuoriutumiseen ja voimakkaaseen stressaantumiseen, Hautakoski kertoo.

Jos työtehtävät tulevat tehdyksi aivan viime tingassa tai jotkut työtehtävät eivät onnistu ollenkaan, tulee epäilys ADHD-diagnoosista joko asiakkaalta itseltään tai lääkärin ehdottomana.

– Asiakkaalla on takana masennusjaksoja ja merkittävää työuupumusta usein ennen ADHD-arvioon päätymistä. Työtehtävien hoitaminen on voinut kuormittaa normaalia enemmän, koska aloitekykyyn ja keskittymiseen on kulutettava päivittäin paljon energiaa, Sari Hautakoski selittää.

Työterveys ADHD:ta epäilevän tukena

Tilanteessa, missä asiakkaalla ei ole vielä ADHD-diagnoosia, voi työterveys olla ratkaisevassa asemassa ehdottomassa neuropsykiatrisen häiriön oireiston vastaavuutta asiakkaan kokemiin haasteisiin. Hautakosken mukaan tämä prosessi lähtee usein liikkeelle epäuskoisuudesta, koska yleiset mielikuvat ADHD:sta rajoittuvat ylivilkkaisiin seinille kiipeileviin poikalapsiin. Käypä hoitosuositusta on täydennetty aikuisten ADHD:n hoidolla vasta vuonna 2017. Ennen tätä ei ollut laajaa ymmärrystä siitä, että ADHD on myös aikuisilla työ- ja toimintakykyä haittaava ongelma. ADHD:lla on yli 50 prosentin periytyvyysriski.

– Yksi yleinen syy hakeutua työterveyteen ADHD-arviointiin on oman lapsen saama tuore ADHD-diagnoosi. Prosessin läpikäyminen lapsen kanssa saa vanhemman pohtimaan myös omaa selviytymistä työssä ja työyhteisössä, Hautakoski kertoo.

Työelämässä hankaluuksia kohtaava työntekijä ei monesti osaa epäillä ADHD:ta itsellään, jos oirekuva painottuu esimerkiksi tarkkaamattomuuteen. Aikuiset osoittavat impulsiivisuutta ja yliaktiivisuutta eri tavalla kuin lapset, koska ovat kasvaessaan ja aikuistuessaan sosiaalistuneet. Nämä henkilöt ovat oppineet työtehtävissään ja työyhteisössään sopeuttamaan käyttäytymistään, ja monilla on selviytymiskeinoja esimerkiksi oman impulsiivisuuden hillitsemiseen. Näin toimiessaan he ovat miellyttävämpiä työkavereita ja pärjäävät työyhteisössä paremmin.

Lääkitys ja muut keinot avuksi

ADHD:n toteamisen jälkeen pyritään useimmiten löytämään sopiva lääkitys. Sopivan lääkityksen vaikutukset työ- ja toimintakykyyn ovat merkittävät, mutta oikeanlaisen lääkityksen löytäminen voi vaatia useita kokeiluja. Hautakoski kertoo esimerkin, jossa asiantuntijana myyntityötä tekevä ADHD-lääkityksen aloittanut asiakas koki radikaalin muutoksen työotteessaan jo viikon sisällä lääkityksen aloittamisesta. Oikean lääkityksen avulla ADHD-diagnoosin saanut selviytyy omista työtehtävistään paremmin ja vähemmän itseään kuormittaen. Joissakin tilanteissa oikeanlainen lääkitys voi johtaa haluun hakeutua vaativampiin työtehtäviin, tehdä enemmän työtunteja tai esimerkiksi palata opintoihin suorittamaan korkeamman asteen tutkinto.

Aina lääkitys ei ole vaihtoehto tai sopivaa lääkitystä ei vain löydy.

– Muut työkykyä tukevat keinot, kuten jatkuvien keskeytysten, työympäristön melun ja silpputyön vähentäminen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla käytössä ennen lääkityksen aloittamista, koska ne hyödyttävät usein kaikkia työntekijöitä, eikä lääkitys aina poista kokonaan toimintakyvyn haasteita, Hautakoski muistuttaa.

Työnkuvan ja työn vaatimusten selkeyttäminen ovat asioita, missä työnantaja voi käytännön tasolla auttaa ADHD-diagnoosin saanutta. Joissakin tilanteissa työnkuva on jo valmiiksi neuropsykiatrisen häiriön kanssa elävälle sopiva. Hautakosken esimerkit tällaisesta työstä ovat projektityö ja sesonkityö. Muuttuvat ja selkeästi aikarajatut työtehtävät sopivat monille. Aina työn sisältöä ei voi muokata, mutta silloin kannattaa miettiä opiskelua ja uuden ammatin hankkimista tuoreen ADHD-diagnoosin tuoman tiedon valossa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra-lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Emma Andersson
Kuvat: Istock ja Seppo Toikka

Työelämässä jatkaminen syöpään sairastumisen jälkeen tarjoaa tärkeitä psykologisia ja taloudellisia etuuksia. Työllä voi olla kuntouttava merkitys: työ tuo merkityksellisyyden kokemuksia, iloa työn tuloksista, mutta työn kautta voi myös peilata omaa jaksamista ja työkykyään. Työssä voi näyttää, että on edelleen se sama osaava työntekijä kuin ennen sairastumista.

Eräs Suomen Syöpäpotilaat ry:n toteuttaman ”Elossa ja osallisena, myös työelämässä!” -hankkeen (2017–2021) osallistuja onkin todennut seuraavasti sairauspoissaolostaan:

”Se oli kyllä ihan hullua, mutta enemmän kuin se syöpä, mua huoletti hiusten lähtö ja se, että jouduin sivuun kiinnostavasta projektista.”

Toisten kohdalla työssä on jaksettava taloudellisesta pakosta tai työttömyyden pelosta. Blinder & Ganyn artikkelissa ”Impact of Cancer on Employment” (2019) työelämässä jatkaminen sairastumisen jälkeen yhdistyy normaaliuden tunteeseen. Kirjoittajien mukaan työnteko edistää yksilön kontrollia omasta elämästään henkisesti haastavassa tilanteessa. ”Työn menetys korreloi (…) taloudellisen ahdingon kanssa. Alentuneista tuloista ja kasvaneista kuluista johtuva taloudellinen taakka on yhteydessä (…) alentuneeseen elämänlaatuun sekä hoitoon sitoutumiseen.” (Blinder & Gany 2019)

Noin joka kolmas sairastuu syöpään

Syövästä on tullut pitkäaikaissairaus: tällä on laaja yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen vaikutus. Kehittyneet hoidot mahdollistavat paluun työelämään, vaikka sairaus ja hoidot vaikuttavatkin yksilöllisesti työ- ja toimintakykyyn. On arvioitu, että joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään (Kaikkisyovasta.fi). Vuoden 2020 lopussa ylittyi yli 300 000 elossa olevan syöpään sairastuneen suomalaisen rajapyykki. (Pitkäniemi & Malila et al. 2022, s. 6)

Kroonista tai levinnyttä syöpää sairastavat arvostavat myös työelämään paluun mahdollisuutta, vaikka paluu vaatii joustoja Suomen etuusjärjestelmältä ja työnantajilta. Osallisuus työelämässä oman jaksamisen rajoissa on inhimillisestä näkökulmasta tärkeää. Työhön paluun keinovalikoima ei aina tunnista yksilöllisiä tilanteita tai jousta tarvelähtöisesti. Osa-aikatyö toimii monelle hyvänä väylänä takaisin töihin. Palveluvalikoimassa on vielä paljon kehittämistä, jotta oikea-aikainen työelämään paluu mahdollistuisi ja relevantti tieto saavuttaisi sairastuneet elämäntilanteesta tai asuinpaikasta huolimatta.

On myös kiinnitettävä huomiota työkyvyttömien työttömien ja työnhakijoiden asemaan, jotka eivät aina saa perusterveydenhuollossa tarvittavaa työkyvyn tai kuntoutuksen tarpeen arviointia. Toivotaan, että lähitulevaisuudessa syöpästrategia*, jos se laaditaan, tuo osaltaan johdonmukaisuutta myös työllistämispolitiikkaan.

Työikäiset syöpään sairastuneet kuvaavat työelämään paluuta seuraavasti: 

”Polku takaisin työelämään – erityisesti silloin, kun omaan työtehtävään ei voi sairauden vuoksi palata – on hyvin epämääräinen. Tietoa täytyy itse etsiä, kun eri tuet on eri tahojen vastuulla. Osatyökykyisten työpanoksesta työelämään kyllä puhutaan, mutta näin yli viisikymppisenä uuden työuran (…) hakijana ei koe, että olisi helppoa päästä haastatteluihin. Ja sitten jos pääseekin, niin miten puhua omasta elämäntilanteesta, kun oma sairaus voi aiheuttaa poissaoloja tulevaisuudessa.”

”Minun ei tarvitse olla 100 % voimissani palatakseni työhön. Minulla on annettavaa pienemmälläkin työkyvyllä.”

”Pelkään syrjäytyväni työelämästä, kun mahdollisuutta ja tukea osa-aikatyöhön ei ole.”

”Pitkittynyt työttömyys sairastumisen jälkeen tekee tiukkaa toimeentulolle, erityisesti yksin asuvalle. Minulla on kaksi kissaa, jotka pitää ruokkia, ne kun eivät käy töissä.”

* Eduskunnan syöpäverkosto, Syöpäjärjestöt ja Kansallinen syöpäkeskus esittivät maailman syöpäpäivänä, 4.2.2023, että hallitusohjelmassa sitoudutaan laatimaan Suomelle kansallinen syöpästrategia. Syöpästrategia on laadittu esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa. Myös EU on laatinut oman syöväntorjuntasuunnitelmansa.

Lisätietoa syöpä ja työelämä -teemasta
– Sivusto www.syopajatyo.fi tarjoaa tietoa työikäisille syöpään sairastuneille ja heitä kohtaaville ammattilaisille
– Sivuilta löytyy myös Heinin video aiheesta Työelämässä kroonisen syövän kanssa
– Suomen Syöpäpotilaat ry toteutti huhti-toukokuussa 2023 Syöpä ja työelämä -kyselyn: tulokset ovat saatavilla kesäkuussa

Lähteet
– Blinder, Victoria S. & Gany, Francesca M.: Impact of Cancer on Employment. J Clin Oncol. 2020 Feb 1; 38(4): 302–309. Verkkojulkaisu 5.12.2019. Viitattu 17.4.2023.
– Pitkäniemi J, Malila N, Tanskanen T, Degerlund H, Heikkinen S, Seppä K.: Syöpä 2020. Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Suomen Syöpäyhdistys, Helsinki 2022. Viitattu 18.4.2023.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)