Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät 23 hyvinvointialueelle. Siirtymävuosien 2023–2024 rajapinnat hyvinvointialueille ovat kuntien tai kuntakokeilujen työllisyyspalvelut. Vuoden 2025 rajapinnat elävät taas, kun työllisyysalueet aloittavat. Marraskuun 2023 loppuun mennessä arvio on, että työllisyysalueita tullee olemaan 44 kpl.

Kartta on  julkaistu joulukuussa ilmestyneessä Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Lisäys: Valtioneuvoston 22.2.2024 syntyneen päätöksen mukaan Suomeen muodostuu 45 työllisyysaluetta. Yhteensä 39 aluetta järjestää palvelut vastuukuntamallilla. Suupohjan ja Kympin työllisyysalueilla otetaan käyttöön kuntayhtymämalli. Helsinki, Vantaa, Lahti ja Kouvola järjestävät palvelut itsenäisesti.

Teksti: Ruut Uurtimo
Kuvat: Tampereen kaupunki

Innovaatioiden tukeminen on yksi Tampereen seudun ekosysteemin rakennusprosessin kivijaloista. Ekosysteemiä on alettu rakentaa yli kuusi vuotta sitten. Käytössä on mm. erilaisia kokeilualustoja ja oppimisympäristöjä. Palveluhankinnoissa tuotekehitys painottuu nopeisiin työllistymisiin johtaviin palveluihin ja yhä enemmän työelämässä tapahtuviin palveluihin.

Tampereen seudun työllisyyden edistämisen palveluekosysteemiä on alettu rakentaa jo vuonna 2017 ensimmäisen kuntakokeilun aikaan.

– Kuntakokeilu avasi silmämme sille, kuinka monipuoliset välineet kunnalla on osaamisen ja työllisyyden edistämiseen, kun niihin lisätään perinteisten valtion TE-palvelujen kautta saatu toimivalta työnhakijoiden palveluun, Tampereen kaupungin työllisyysjohtaja Regina Saari kertoo.

Ekosysteemiä on koottu systemaattisesti vuosien varrella ottamalla vähitellen uusia ekosysteemin toimijoita mukaan rakennusprosessiin. Seitsemän vuoden työ on kantanut pitkälle, mutta urakkaa riittää yhä. Ensimmäiset askeleet otettiin Tampereen seudulla ammatillisen koulutuksen saralla, kun havaittiin, että monella työttömällä oli osaamisen kehittämiseen liittyviä tarpeita ja niitä olisi mahdollista kehittää laajemminkin oman kaupungin sisällä. Yhteistyötä myös välityömarkkinatoimijoiden kanssa on kehitetty aktiivisesti vaikuttavuusperusteisten palveluiden kautta. Esimerkiksi yhdistyskentän palkkatukijaksojen opinnollistamiseen on panostettu.

– Vuonna 2019 aloitimme myös työllisyyspalvelujen kotouttamistoimien yhdistämisen tiiviimmin muihin palveluihin ja vieraskielisille suunnatun palveluekosysteemin rakentamisen, myös työperusteiseen maahanmuuttoon liittyen, Regina Saari toteaa.

Viimeisimpänä kokonaisuuteen on kytketty yritys- ja kasvupalvelut, joilla tavoitellaan mm. yritysten kasvua ja uusien yritysten syntymistä. Kasvun suurin este tänä päivänä on useimmiten osaajien saatavuuden haasteet.

– Nyt TE-palvelut siirtyvät kuntiin osaksi elinvoimapalveluja, ja lähtökohtana on kysymys siitä, millä turvaamme alueen elinvoimaa, kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä yhtenä suurista kaupungeista ja Suomen kasvuvetureista, Saari kiteyttää.

Asiakaslähtöinen kehittäminen keskiössä

Tampereen seudulla halutaan kehittää ennen kaikkea osaajien ja yritysten asiakaslähtöistä, vaikuttavaa ja entistä ennakoivampaa palvelua. Yksi tavoitteista on kouluttaa työntekijöitä yritysten tarpeisiin jo ennen kuin tarve on realisoitunut.

Innovaatioiden tukeminen on yksi Tampereen seudun ekosysteemin rakennusprosessin kivijaloista. Uusia palveluita ja toimintatapoja pilotoidaan aktiivisesti eri asiakaskohderyhmille eli työnantajille, työnhakijoille ja yrittäjiksi aikoville. Erilaisten kokeilualustojen, oppimisympäristöjen ja kaupunkikehityshankkeiden kautta haetaan uusia avauksia.

– Yksi esimerkki on Tampereen Hiedanrannan alue, jonka rakentamisessa yhdistyvät asutuksen, työpaikkojen ja vihreän siirtymän näkökulmat, Saari avaa.

Palveluhankinnoissa tuotekehitys painottuu tällä hetkellä nopeisiin työllistymisiin johtaviin palveluihin ja yhä enemmän työelämässä tapahtuviin palveluihin.

Lisäksi hankinnoissa korostuu vaikuttavuusperusteisuus, ja Saari näkee tämän trendin vahvistuvan tulevaisuudessa. Niin yksityisten sektorin palveluntuottajien kuin välityömarkkinatoimijoidenkin kanssa tapahtuvan yhteistyön lähtökohtana palvelujen vaikuttavuus korostuu TE-palvelujen siirtyessä kuntiin vuonna 2025.

Välityömarkkinatoimijoiden kohdalla vaikuttavat palkkatukijaksot ovat Saaren mukaan olennaisin työkalu. Tavoitteena on, että palkkatukityöstä edettäisiin avoimille työmarkkinoille eikä palattaisi jakson jälkeen työttömyyteen. Tästä syystä opinnollistaminen ja yhteydet elinkeinoelämään ovat tärkeitä elementtejä, oli kyse sitten oppisopimusjaksosta tai muusta opinnollistamisesta palkkatukijakson sisällä.

Tuotekehityksen toinen keskeinen painopiste on tuottaa sellaisia työhönvalmennuksia ja tukielementtejä sekä avoimien että välityömarkkinoiden puolelle, joilla varmistetaan työssä pysyminen. Työllistymistä edistäviä palveluja halutaan siis tuoda vahvemmin työsuhteiden osaksi sen sijaan, että palvelut painottuvat työttömyyden ajalle.

– Opinnollistaminen, vaikuttavuus ja työssä tapahtuvat tukitoimet, nämä kolme nostan, Saari kiteyttää.

Työkaluja tiedolla johtamiseen

Olennaiseksi kehitysalueeksi Saari nostaa myös tiedolla johtamisen työkalut. Tällä hetkellä yleisesti tarkastelussa ovat mm. sellaiset mittarit kuin työttömyysaste, työllisyysaste ja aktivointiaste. Nykyiset työkalut eivät kuitenkaan riitä tulevaisuudessa. Pelkästään valtion seurantatieto yhdessä kuntien omien työllisyyspalvelujen seurantatiedon kanssa ei Saaren mukaan riitä, vaan tarvitaan monialaisen työn alustatietoa, jonka avulla voidaan arvioida myös muun kuntaekosysteemin vaikutuksia työllisyyden edistämiseen ja kotoutumiseen.

Tampereella onkin tällä hetkellä käynnissä useita kehityshankkeita, joiden tavoitteena on kehittää digitaalisia palveluja ja tiedolla johtamista. Eri lähteistä saatavaa dataa yhdistämällä tavoitellaan kokonaisvaltaisempaa tietoa siitä, miten eri ekosysteemin osa-alueet vaikuttavat alueen työllisyyden edistämiseen ja elinvoimaan. Kuusi suurinta kaupunkia tekee myös tiivistä yhteistyötä uuden tiedolla johtamisen viitearkkitehtuurin kehittämisessä.

Ekosysteemissä tehdään yhdessä

Koko Tampereen seudun ekosysteemin kantavana pohjana on yhdessä tekeminen.

– Teemme yhdessä toimia ja palvelu- ja työllisyyden edistämiseen kaupungin sisällä, kuntien kesken sekä kumppanien ja sidosryhmien kanssa. Työvoiman kohtaantoon ja saatavuuteen liittyvät haasteet ovat niin hankalia, ettei niihin yhden tahon toimin pureuduta, Saari kertoo.

Tampereen seudulla halutaan hyödyntää mahdollisimman paljon ostopalveluita ja kumppanuuksia palveluiden järjestämisessä. Yhteistyö on vahvaa myös kuntien ja maakuntien tasolla, sekä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Konkreettisesti yhteistyö tapahtuu monilla tasoilla. Strategisella tasolla on tehty esimerkiksi TE-palvelu-uudistukseen liittyvää laaja-alaista palvelustrategiaa tulevaisuuteen ja syksyllä käynnistyy työllisyysohjelmatyö. Mukana valmistelussa on molemmissa Tampereen seudun kuntien lisäksi laaja kumppanuus- ja sidosryhmäjoukko, jossa myös kolmas sektori on edustettuna.

Operatiivisella tasolla yhteistyö perustuu palveluntuotannon suunnitteluun ja toimeenpanoon yhdessä kumppaneiden kanssa. Palveluita hankittaessa suunnitellaan aluksi yhdessä avoimesti, millaisia palveluita alueella tarvitaan suhteessa eri tarpeisiin, mm. kohtaantohaasteisiin.

– Ei niin, että teemme täältä hankinnan perinteiseen tyyliin, vaan käytämme innovatiivisten hankintojen prosessia, jossa tarjontaa kartoitetaan ja hankintatarpeista viestitään ja keskustellaan markkinoiden kanssa, tavoitteena löytää parhaat tavoitteita vastaavat ratkaisut tarpeisiin, Saari avaa.

Regina Saari näkee ekosysteemimäisen toimintatavan välttämättömänä elinvoiman ja hyvinvoinnin alueellisessa edistämisessä.

– Peruslähtökohta on se, että kimuranttien ongelmien ratkaisemiseksi yhden tason resurssit ja osaaminen eivät riitä.

Työllisyyteen liittyvässä toimintaympäristössä tapahtuu isoja muutoksia, vihreä siirtymä ja työn murros, väestön ikääntyminen, syvenevät työvoiman saatavuushaasteet, riski syrjäytymiseen ja segregaatioon, kansainvälistyminen. On aivan turhaa kuvitella, että yksittäinen organisaatio pystyy näihin ilmiöihin vaikuttamaan. Yhdessä meillä on myös enemmän resursseja verrattuna siihen, että kaikki puurtavat yksin ja rakennetaan vieläpä jonkin verran päällekkäisyyttä. Siksi me teemme yhdessä, hän toteaa lopuksi.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuva: Seppo Alanko

Salossa ja Ylivieskassa pohdittiin Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeen fasilitoimana, mitkä ovat perusedellytykset ekosysteemimäiselle toiminnalle.
Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia, mm. palvelut yhdeltä luukulta ja vanhojen toimintatapojen kriittinen tarkastelu.

Järjestöjen roolia selvitettäessä on hyvä tiedostaa, että koko toimintaympäristö on muutoksessa työllisyydenhoidon osalta. Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa hahmotettiin järjestöjen roolia paikallisessa toimintaympäristössä järjestämällä ekosysteemityöpajoja. Työpajojen suunnittelussa oli mukana edustajia yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksesta, Kuntaliitosta ja Suomen elinkeino- ja kehitysyhtiöt SEKESistä. Työpajat järjestettiin 2023 kesäkuussa Salossa ja syyskuussa Ylivieskassa.

Ekosysteemityöpajoissa pohdittiin yhdessä työnantaja- ja työntekijäpalveluita. Lisäksi jokainen mietti erikseen oman organisaationsa roolia tulevassa elinvoiman ja työllisyyden ekosysteemissä. Pohdintaan osallistui järjestöjen ja työllisyyden kuntakokeilun lisäksi edustajia koulutusorganisaatioista, henkilöstöpalveluyrityksistä, hyvinvointialueelta, kehitysyhtiöstä ja elinvoimapalveluista. Vaikka Salo ja Ylivieska ovat alueina erilaisia ja erikokoisia, työllisyydenhoidon toimijat miettivät hyvin samansuuntaisia ratkaisuja ekosysteemimäisen toiminnan pohjaksi.

Elinvoimatalo alueen palvelukeskuksena

Molemmilla alueilla nähtiin tärkeänä, että palvelut saisi samasta paikasta. Parhaimmillaan TE24-uudistus mahdollistaisi sekä työnhakija- että työnantajapalveluiden tarjoamisen samasta osoitteesta. Myös sosiaali- ja terveyspalvelut työnhakijoille tulisi tuoda muiden palveluiden yhteyteen. Hallinnonalaisen lokeroajattelun sijaan keskityttäisiin alueen työhakijoiden ja työnantajien tarpeisiin ilmiöittäin. Palveluntarjoajien fyysinen läheisyys parantaisi muun muassa tiedonkulkua.

Paikallisilta toimijoilta elinvoimaa

Erityisesti kaupunkina pienemmän Ylivieskan työpajassa tunnistettiin, että elinvoiman kasvuun vaikuttaa myös se, miten hyvin paikallisia toimijoita hyödynnetään esimerkiksi palveluostoissa. Molemmilla alueilla nähtiin, että yhteisillä tavoitteilla ja tekemisellä mahdollistetaan elinvoiman kasvu.

Jostain omasta luopuminen

Uutta ei voi luoda loputtomiin ilman että jostain vanhasta luopuu. Molemmissa työpajoissa tunnistettiin, että on luovuttava jostain olemassa olevasta, jopa omasta.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuva: Seppo Alanko

Ekosysteemi vaatii veturiorganisaation, joka fasilitoi yhteisen arvolupauksen syntymistä ja sitä, että toimijat näkevät oman roolinsa osana kokonaiskuvaa. Pidempään toimineissa ekosysteemeissä veturiorganisaation toiminnassa korostuu vakauden säilyttäminen ja uudistumisen mahdollistaminen. (Foss ym., 2023)

Työllisyysalueiden ekosysteemien arvolupauksessa yhdistyvät yksilön tarpeiden näkökulma ja osaavan työvoiman saatavuuden näkökulma. Alueiden tulee ratkaista jännite arvolupauksen kärjestä, jota kohti voidaan yhdessä edetä.

Järjestöt työllisyyden kuntakokeiluissa -hankkeen ekosysteemityöpajoissa toimijat hahmottivat omaa rooliaan tulevassa ekosysteemissä. Veturin roolia kuvailivat sekä työllisyyspalveluiden että kehitysyhtiöiden asiantuntijat. He käyttivät mm. seuraavia termejä kuvaamaan rooliaan: tulevaisuusorientaatio ja yhteisen vision luominen, toimijoiden kohtaamisen ja yhteiskehittämisen organisointi, luottamuksen rakentaminen sekä näkökulman ohjaaminen organisaatiokeskeisyydestä teema- ja työskentelylähtöisyyteen.

Kolmannen sektorin toimijat kuvasivat omaa rooliaan seuraavasti:

• Työttömien työnhakijoiden työ- ja toimintakyvyn ylläpitäjä
• Innovatiivinen ja rohkea uusien toimintatapojen kehittäjä
• Ensimmäinen työpaikka nuorelle tai pidempikestoinen työpaikka täsmätyökykyiselle
• Suomea 2. tai 3. kielenä puhuvien maahanmuuttajien integroiminen suomalaiseen työelämään sekä motivoiminen kielen opiskeluun
• Osatyökyvyttömyyseläkeläisten saaminen isommin mukaan työvoimaresursseihin
• Toisen asteen vaihtoehtoinen oppimisympäristö
• Nivelvaihe, nuorten työelämään siirtyminen
• Työ- ja toimintakyvyn arviointi.

Näkökulman ohjaaminen organisaatiokeskeisyydestä teema- ja työskentelylähtöisyyteen kussakin ekosysteemissä tullee määrittelemään sitä roolia, jonka kolmas sektori kullakin alueella ottaa. Samaa roolia voi toteuttaa useampi toimija.

Lähde: Foss, Nicolai J., Schmidt, Jens ja Teece, David T. (2023) Ecosystem leadership as a dynamic capability. Long Range Planning, 56:1.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti ja kuva: Tiina Jäppinen

Yhteiskunnallisilla yrityksillä on merkittävä rooli työllisyyden ja hyvinvoinnin lisääjinä. Sekä Euroopan komissio että OECD kehottavat jäsenvaltioitaan luomaan toimintaympäristön, joka edistää yhteiskunnallisen yritystoiminnan kasvua ja kestävää kasvua.

Suomessa on jo edistetty asiaa. Vuonna 2021 valmistui yhteiskunnallisten yritysten strategia ja toimintansa aloitti Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella. Toiminta järjestettiin vuosina 2021–2023 konsortiossa, johon kuuluivat Diakonia ammattikorkeakoulu, Kuntoutussäätiö, Osuuskuntien keskusjärjestö Pellervo, Silta-Valmennusyhdistys, Vates-säätiö ja Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO.

Syksyllä 2023 osaamiskeskuksen toiminta laajeni koordinaatiohankkeella (2023–2027) Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella. ESR+ rahoituksen kautta konsortioon ovat tulleet mukaan Live-säätiö, LUT-yliopisto, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Valo-Valmennusyhdistys.

Hanke jatkaa YYO:ssa aloitettua toimintaa ja vahvistaa yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden toimintaa erityisesti alueellisesti. Koordinaatiohankkeen toimeenpanoa valvoo työ- ja elinkeinoministeriön johtama monihallinnollinen johtoryhmä.

Yhteisötaloudella tarkoitetaan toimijoita, jotka asettavat ihmisten hyvinvoinnin sekä sosiaaliset ja ympäristöasiat voitontavoittelun edelle. Yhteisötalouden toimijoihin kuuluvat mm. yhdistykset, säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset.

Osaksi työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa

YYO on laatinut politiikkasuosituksen. Se tarjoaa tutkittua tietoa päätösten tueksi siitä, miten Suomessa voisi toteuttaa Euroopan komission ja OECD:n suosituksia, jotta voidaan edistää yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä ja kasvua. Suosituksissa on neljä pääkohtaa.

Ensimmäisessä suositellaan, että yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä pitää kehittää poikkihallinnollisesti ja on oltava riittävän korkea taho, joka asiaa hoitaa. Tähän tehtävään suositellaan työ- ja elinkeinoministeriötä. Suositus perustelee, miksi yhteiskunnallisten yritysten näkökulma pitää olla mukana niin yrittäjyys-, innovaatio-, työllisyys- ja elinkeinopolitiikassa sekä suunnittelu- ja toimeenpanovaiheissa.

Toisessa pääkohdassa suositus perustelee, miksi YYO:n toiminta kannattaa vakiinnuttaa pitkäkestoisella rahoituksella. Osaamista, tietoa ja neuvontaa kannattaa keskittää yhden palveluluukun periaatteella. Lisäksi yhteiskunnallisen yritystoiminnan neuvontapalvelut on tärkeä juurruttaa osaksi eri tahojen yrittäjyys-, työllisyys- ja elinvoimapalveluja.

Kolmanneksi suosituksessa vaaditaan riittäviä resursseja yhteiskunnallisten yritysten tilastointia ja tiedon tuottamista varten. Tietovaranto mahdollistaa myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnin. Esimerkiksi Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Alankomaissa käytettyjä menetelmiä voidaan pilotoida myös Suomessa tärkeänä osana yhteisötalouden ekosysteemin kehitystä.

Neljäs kohta koskee rahoitusmekanismeja. Yhteiskunnallisilla yrityksillä pitää olla käytössä samat rahoitusmekanismit kuin muillakin yrityksillä liiketoiminnan kehittämiseen, kansainvälistymiseen ja kasvuun. Yhteiskunnallisten yritysten taloudellisella menestyksellä on suora kytkös myös yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Hanke- ja kehittämistoimintaan tarkoitetun rahoituksen esteet yhteiskunnallisille yrityksille tulee poistaa. Lisäksi julkisia hankintoja suositellaan käyttämään markkinoiden kehittämiseen siten, että niistä syntyy yhteiskunnan kannalta myönteisiä vaikutuksia.

Lisätietoa YYO:n toiminnasta ja sen päättäjille laatimista suosituksista voi lukea verkkosivuilta www.yyo.fi.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 (pdf aukea uuteen välilehteen).

Teksti: Tiina Jäppinen

Oletko pohtinut, miten ruuasta ja syömisestä voisi keskustella asiakkaiden kanssa? Uusi Elämänlaatua ruuasta -toimintamalli on kehitetty muun muassa työhönvalmennuksen tueksi. Sen avulla ohjaaja voi uudella tavalla käsitellä ravitsemukseen liittyviä aiheita ja samalla edistää asiakkaidensa työkykyä ja kuntoutusta.

Elämänlaatua ruuasta -toiminta on aikuisille ja nuorille tarkoitettua ryhmämuotoista tekemistä, mutta soveltuu muuhunkin ryhmätoimintaan. Toiminnassa yhdistyvät kehuva lähestymistapa ja osallistujien tarpeisiin ja toiveisiin perustuva yhteinen tekeminen.

Uusi toimintamalli on kehitetty Elämänlaatua ruuasta -hankkeessa vuosina 2022–2023. Mallin ovat kehittäneet yhdessä Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Itä-Suomen yliopisto ja Vates-säätiö. Hanketta hallinnoi Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja se toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön myöntämällä terveyden edistämisen määrärahalla.

ELR-toiminta tarjoaa paljon käytännöllisiä työkaluja, joiden avulla voit edistää asiakkaasi ruokaelämää ja ravitsemusterveyttä. Toimintamalli on helppo ottaa käyttöön ja kaikki aineisto, kuten perehdytysvideot, harjoitukset ja oppaat löytyvät verkosta. Niiden käyttö on maksutonta eikä vaadi erillistä koulutusta.

ELR-toiminta käytännössä

Aluksi kannattaa katsoa toiminnan lyhyt esittelyvideo (2:07) ja tutustua Elämänlaatua ruuasta -verkkosivuihin. Sieltä löytyvät mm. verkkoperehdytys ammattilaiselle, yli sata harjoitusta ja toimintaideaa sekä ohjaajan opas ja keskustelukortit (pdf).

Ruokaa, syömistä ja ravitsemusta koskevien aiheiden käsittelyyn on Elämänlaatua ruuasta -toiminnassa kolme keskeistä lähestymistapaa. Ensimmäinen on itsetutkiskelu, jossa pohditaan omia lähtökohtia syömiseen ja ruokavalintoihin. Toinen liittyy lempeään ja arvostavaan kohtaamiseen. Jokainen saa olla sellainen kuin on myös ruuan parissa. Toisten ajatuksia kuunnellaan avoimen kiinnostuneesti, eikä niitä arvoteta tai arvostella. Kolmas lähestymistapa on tutkiva oppiminen.

Ruuasta ja ravitsemuksesta ei pelkästään jaeta ja imetä tietoa, vaan aiheita käsitellään monipuolisesti eri tavoin.

Toiminnan viisi vaihetta

Elämänlaatua ruuasta -toiminnassa on viisi vaihetta.

Vaihe 1: Ensin ohjaaja perehtyy toimintaan, eli perehdytysvideoon ja Ohjaajan oppaaseen (pdf). Jos aika ei riitä juuri nyt perehdytykseen, ohjaaja voi tutustua toimintaan ryhmänsä kanssa Makupalapelin tai pelikorttien avulla.

Vaihe 2: Vaikka ruoka ja ravitsemus teemoina tuntuvat arkisilta, ovat ne samalla myös henkilökohtaisia asioita. Sen takia on tärkeä pysähtyä hetkeksi pohtimaan omaa ruokasuhdettaan ja millaisia asioita siihen liittyy.

Toisessa vaiheen ryhmä virittäytyy toimintaan ruokasuhdekollaasin avulla. Siinä jokainen pääsee pohtimaan mm. sitä, millaisia ruokia syö, keiden kanssa ruokailee, miksi jotkut ruuat ovat itselle tärkeitä ja mitkä asiat ohjaavat omia ruokavalintoja. Ruokakollaasi kuvaa itselle tärkeitä asioita.

Kun ruokasuhdekollaasista syntyneitä ajatuksia puretaan ryhmässä, toimii se samalla hyvänä kuunteluharjoituksena. Samalla opitaan lempeää ja arvostavaa kohtaamista, kun kuunnellaan muiden ajatuksia aiheesta.

Vaihe 3: Toiminnan suunnittelu lähtee siitä, että ryhmäläisten toiveet ja tarpeet tulevasta toiminnasta selvitetään ensin Ruokakompassi-työkalun avulla. Sen avulla jokainen pohtii, mikä ruuassa ja syömisessä on hänelle tärkeää ja mitä hän toivoisi omaan ruokailuun tai syömiseen lisää.

Sen jälkeen ryhmän jäsenet valitsevat asioita, joita haluaisi oppia tai vahvistaa. Toiminta voi liittyä esimerkiksi myönteiseen suhtautumiseen ruokaan, aterioiden suunnitteluun, uusien makujen kokeiluun tai vaikkapa kaupassa käyntiin.

Lopuksi ryhmä valitsee esille nousseista toiveista ne asiat, joihin se haluaa ruokatoiminnassaan keskittyä. Lisäksi ryhmä päättää myös sopivat harjoitukset ja toimintaidea, joita se hyödyntää ELR-toimintapankista.

Vaihe 4. Lopuksi ryhmä laatii Elämänlaatua ruuasta -toiminnan suunnitelman eli Ruokatoiminnan reseptin. Se kertoo, mihin toiveisiin ja tarpeisiin ryhmä haluaa keskittyä ruoka-aiheisessa toiminnassa. Suunnitelmaan voi kirjoittaa myös aikataulun siitä, mitä toimintapankin harjoituksia käsitellään milloinkin.

Vaihe 5: Lopuksi ryhmä kokoontuu vielä pohtimaan, miten ruokatoiminta onnistui. Toiminnan purussa pohditaan, onko yhdessä tehty ja harjoiteltu niitä asioita, joita Ruokakompassi toi esiin. Osallistujat voivat pohtia ja tuoda esiin myös sen, millaisia oivalluksia ja oppia toiminta on tuottanut. Keskustelu voi hyvin nostaa myös esiin uusia toiveita ja tarpeita, joita voidaan hyödyntää, kun suunnitellaan ruokatoiminnan jatkoa.

https://sites.uef.fi/kehuva/elamanlaatua-ruuasta/
Toimintamallin aineisto on kaikkien käytettävissä ja löytyy Elämänlaatua ruuasta -verkkosivustolta.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen väliltehteen)

Kuva: Seppo Alanko

Ekosysteemin käsitteestä on tullut toisiinsa kytkeytyvien toimijoiden kokonaisuuksia kuvaavana metaforana vakiintunut osa niin tutkimus- kuin kehittämistoiminnan ammattisanastoa. Käsitteestä on myös johdettu useita eri sovelluksia, joiden suomenkielisistä versioista liiketoimintaekosysteemin, innovaatioekosysteemin ja yrittäjyysekosysteemin käsitteet lienevät käytetyimpiä. Aina ei silti ole aivan selvää, mitä hyötyä ekosysteemikäsitteen käytöstä on tai miten ekosysteemit eroavat esimerkiksi jo aiemmin paljon puhutuista verkostoista.

Ekosysteemikäsitteen käyttö voidaan jakaa karkeasti kahteen eri lähestymistapaan¹. Näistä ensimmäinen hyödyntää ekosysteemikäsitettä yleisemmin kuvaamaan ja hahmottamaan toisistaan riippuvaisten toimijoiden kokonaisuuksia. Toisessa lähestymistavassa keskiössä on ekosysteemin jäsenten yhdessä tuottama arvo loppukäyttäjälle. Kumpaakin lähestymistapaa voidaan hyödyntää myös työllistämispalveluiden kokonaisuuden tarkasteluun riippuen siitä, kuinka syvälle halutaan mennä yksittäisten toimijoiden rooleihin osana palvelukokonaisuutta ja yhteistä arvontuottoa.

Verkostoista ekosysteemeihin

Siinä missä ekosysteemikäsitteen käyttö yleistyi 2010-luvulla, eli verkostotutkimus kultaaikaansa 1990- ja 2000-luvuilla. Sekä verkosto- että ekosysteemitutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, miten organisaatiot hallitsevat suhteitaan toimintaympäristönsä muihin toimijoihin². Verkosto- ja ekosysteemikäsitteet juontavat juurensa eri tieteenaloille ja ovat kehittyneet hieman toisistaan erillään, mikä tekee niiden vertailusta osin haastavaa.

Verkostotutkimuksen keskiössä ovat useimmiten toimijat ja niiden kahdenväliset suhteet, joiden laatua, määrää, syntymistä ja ylläpitämistä pyritään ymmärtämään entistä paremmin. Ekosysteemien kohdalla keskiössä taas ovat ekosysteemikokonaisuuden arvolupaus ja se, keitä ja millaista toimintaa tarvitaan, jotta annettu lupaus pystytään lunastamaan³.

Verkostokuvaukset voivat myös olla hyvin staattisia, kun taas ekosysteemeistä puhuttaessa korostetaan jatkuvan muutoksen roolia ja uudistumisen tarvetta.

Satu Rinkinen
Tutkijatohtori
Lappeenranta-Lahti University of Technology LUT

Arvolupaus keskiössä työllisyyden ekosysteemeissä

Kun on kyse työllistämispalveluista, yhdistyvät ekosysteemissä sekä julkisen, yksityisen että kolmannen sektorin toimijat yhteisen arvolupauksen ympärille. Tällöin on syytä huomioida myös yksittäisten toimijoiden toisistaan eroavat toiminnan tarkoitukset ja tavoitteet, ja myös kokonaisuuden tuottama yhteiskunnallinen arvo ja merkitys.

Ekosysteemit tarvitsevat toimijoita, jotka voivat täydentää kokonaisuutta omalla uniikilla tavallaan⁴. Järjestöjen roolia osana työllistämispalveluiden ekosysteemiä voi lähteä pohtimaan analysoimalla mitä sellaista järjestöjen palvelutarjoomassa on, mitä markkinoilta ei ole muuten saatavissa. Miten järjestöjen palvelut voivat täydentää työllistämispalveluiden ekosysteemiä niin, että loppukäyttäjälle annettu arvolupaus voidaan lunastaa?

1. Adner, R. (2017). Ecosystem as structure: An actionable construct for strategy.
Journal of Management, 43(1), 39–58.
https://doi.org/10.1177/0149206316678451
2. Shipilov, A., & Gawer, A. (2020). Integrating research on interorganizational
networks and ecosystems. Academy of Management Annals, 14(1), 92–121.
https://doi.org/10.5465/annals.2018.0121
3. Dedehayir, O., Mäkinen, S. J., & Ortt, J. R. (2022). Innovation ecosystems as
structures: Actor roles, timing of their entrance, and interactions. Technological
Forecasting and Social Change, 183, 121875.
https://doi.org/10.1016/j.techfore.2022.121875
4. Jacobides, M. G., Cennamo, C., & Gawer, A. (2018). Towards a theory of
ecosystems. Strategic Management Journal, 39(8), 2255–2276.
  https://doi.org/10.1002/smj.2904

Lyhyesti listattuna ekosysteemikäsitteen käytöstä on hyötyä, kun halutaan korostaa esimerkiksi:
– toimijoiden ja rakenteiden sijaan toimintaa
– toimijoiden välisiä keskinäisriippuvuuksia
– uudenlaista (esim. digitalisaation mahdollistamaa) arvonluonnin logiikkaa
– toiminnan ajallista jatkumoa
– jatkuvan uudistumisen merkitystä.

Artikkeli on julkaisu Kyvyt käyttöön Järjestöt työllisyyden kuntakokeiluissa -Extralehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuvat: Iida Mikkola ja Ruut Uurtimo

Järjestöt työllisyyden kuntakokeiluissa -hankkeessa on ollut tavoitteena hahmottaa vaikuttavia järjestölähtöisiä työllisyydenhoidon malleja työllisyyden kuntakokeiluissa. Hankkeen aloituksen jälkeen päätetyt rakenteelliset uudistukset työllisyydenhoidossa, ovat laittaneet palaset uudelleen liikkeelle. Työllisyydenhoidon järjestämisvastuu siirtyy kunnalliselle tasolle, jolloin jokainen syntyvä työllisyysalue voi luoda omat alueelliset käytäntönsä. Niin kuin kuvitella saattaa, alueet ovat hyvin erilaisia, eikä yksi malli mitenkään sovi jokaiselle alueelle.

Järjestöjen rooleja työllisyydenhoidossa lähestyttiin skenaarioiden kautta. Jokainen skenaarioista voi olla mahdollinen, riippuen alueiden palvelurakenteesta ja tahtotilasta. Ensimmäisessä skenaariossa järjestöt poistuvat työllisyydenhoidosta, toisessa skenaariossa järjestöt ovat palveluntuottajina työllisyydenhoidon markkinoilla ja kolmannessa skenaariossa järjestöt toimivat osana työllisyydenhoidon ekosysteemiä.

Skenaario 1. Kolmas sektori putoaa pois työllisyydenhoidosta

Ensimmäisessä skenaariossa kunnat eivät panosta palveluresurssia heikommassa työmarkkina-asemassa olevien palveluihin ja hyvinvointialueella terveydenhuolto vie resurssit. Tämän seurauksena järjestöjen ammattimainen työ jää pois. Pitkiä kuntoutuspolkuja tarvitsevat eivät saa tarpeeseen vastaavaa palvelua. Palveluiden vaikuttavuutta tarkastellaan yksinomaan työllistymisen ja tutkintoon johtavan koulutuksen kautta. Kokonaisvaltaisuus puuttuu. Palveluissa ratkaistaan yhtä ongelmaa kerrallaan ja vain sellaisia ongelmia, joilla heti nähdään välitön yhteys työllistymiseen.

Palkkatukiuudistus vaikuttaa erityisesti pienemmillä haja-asutusalueilla palvelun saatavuuteen. Pienet järjestöt ei kykene maksamaan palkkatuen ja työnantajan sivukulujen erotusta, jolloin asiakkaille ei välttämättä ole matalan kynnyksen paikkaa koko alueella.
Moni toimija on myös luopunut kuntouttavan työtoiminnan tuottamisesta sen siirryttyä hyvinvointialueelle uusin sopimuksin. Kuntouttavasta työtoiminnasta saatu korvaus koetaan monella alueella aivan liian pieneksi, osa tuottaa palveluita jopa tappiollisena.

Palvelun tuottamisen lopettamista harkitaan, koska laadukkaan palvelun tarjoaminen ei ole matalalla korvaustasolla taloudellisesti mahdollista edes voittoa tavoittelemattomalle toimijalle ja riskit nähdään liian suurina.

Skenaario 2: Kolmas sektori palveluntuottajana työllisyydenhoidon markkinoilla

Toisessa skenaariossa tuodaan markkinatalouden logiikkaa julkisen palvelutuotannon raameihin. Sekä työllisyysalueilla että hyvinvointialueilla järjestetään markkinavuoropuhelu ja kilpailutukset. Palvelut hankitaan myös järjestöiltä ostopalveluina. Järjestöjen, jotka haluavat olla palveluja tuottamassa, täytyy kehittää palvelujaan ja olla valmis ottamaan riskejä. Vaikuttavuusmittarit ovat työllisyysalueilla ja hyvinvointialueilla eriytyneet. Jokaisessa kilpailutuksessa on omat mittarinsa, miten onnistumista arvioidaan, jolloin toimijat arvioivat esim. asiakkaiden etenemisiä sen mukaan kenelle palvelua tuotetaan.

Kilpailutuksiin osallistumisen lisäksi toimijoiden on brändättävä toimintaansa suoraan asiakaskunnalle, jotta aktiivinen asiakas osaa valita itselleen palvelun. Esimerkiksi nuoret eivät halua lähteä työpajoihin, joissa alueellisesti on maine työttömien paikkana. Toisaalta hyvin muotoiltu sisältö saattaa luoda myös tilanteen, jossa palvelulle on tarjontaa suurempi kysyntä. Jotta asiakkaan valinta aidosti toteutuu alueella, on oltava tarpeeksi vaihtoehtoja, hyvää tietoa asiakkaalle palvelusta sekä realistiset valintaperusteet.

Dynaaminen pienhankinta -malli kuvaa hyvin skenaario 2:sen mukaista maailmaa. Järjestöillä on siitä ristiriitaisia kokemuksia. Ansaintalogiikka on ollut mahdollista saada toimimaan siten, että omia palveluita on ”jumpattu”, vähennetty tarjottavien palveluiden määrää ja keskitytty selkeästi yhteen kohderyhmään. Toisenlaisen kokemuksen mukaan malli ei ole ollut taloudellisesti kannattava, koska asiakkaiden määrästä ei ole takuuta, ja korvauksen saa vain ostetusta palvelusta.

Dynaaminen pienhankinta voi mahdollistaa palvelujen oston pienille niche-ryhmille. Järjestö voi tarjota hyvän työympäristön pienilläkin resursseilla, mikäli ohjaus järjestyy esim. kunnan työllisyyspalveluista. Palvelutarjonnan näkökulmasta tämä voi olla hyvinkin positiivinen asia, jos asiakkaille löytyy erilaisia paikkoja, joissa työn sisältö ruokkii sisäistä motivaatiota ja vie asiakasta eteenpäin työllistymisessä.

Kilpailutukset osuvat pahiten keskisuuriin toimijoihin. Siinä missä pienet pystyvät pyörittämään toimintaa pienillä summilla ja isoilla on suuret hartiat, keskisuurilla ei ehkä niin vankkoja muita tulonlähteitä, ja kuitenkin mittavat kiinteät kustannukset.

Skenaario 3: Kolmas sektori osana työllisyyden ekosysteemiä

Kolmannessa skenaariossa työllisyysvastuun siirtymisen myötä alueet järjestävät palvelut oman alueellisen ekosysteemin tarvemäärittelyn mukaisesti. Asiakkaat tiedetään ja heidän tarpeensa tunnetaan. Hyvinvointialueilla on oma budjetti työllisyyden ekosysteemille. Vaikuttavuuden seurannassa ymmärretään se, että työllisyyden edistämisen parissa työskentelee kohderyhmiltään ja tavoitteiltaan erilaisia toimijoita, ja mittarit räätälöidään sen mukaan, mikä on kunkin palvelun tavoite.

Ekosysteemiä kutsuu kasaan isompi julkinen toimija, joka voi edustaa työllisyyspalveluita tai elinvoimapalveluita. Kokonaisuudelle on asetettu yksi kärkitavoite, mitä kohti kaikkien toiminta tähtää. Aiemmin työllisyyspalveluissa on ollut kyse siitä, millainen suhde järjestöllä ja kunnalla on, ja mitä palveluita kunta ostaa järjestöltä. Kun lähdetään ekosysteemimäisempään toimintatapaan, arvolupaus määrittelee sen mitä palveluita alueellisesti tuotetaan. Automaattisesti järjestön lähin kumppani ei välttämättä olekaan aina kunta, vaan se voi olla esimerkiksi työllistymispalveluita tuottava yritys.

Ekosysteemissä huomioidaan palveluntuottajien lisäksi kansalaisyhteiskuntaroolissa toimivat kolmannen sektorin toimijat. Ne tukevat omalla panoksellaan alueen elinvoiman ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävää.

Ekosysteemi tarjoaa monenlaisia paikkoja ihmiselle hyödyntää osaamistaan. Ekosysteemin sisällä sama ihminen voi vierailla useammassa organisaatiossa ja palveluissa. Näin ihminen pääsee näkemään laajemman ikkunan työelämään, ja kokemaan itselleen sopivan ympäristön. Rahoituksesta ajatellaan, ettei se ole yhdelle organisaatiolle suunnattua, vaan julkinen raha on ekosysteemin hyödynnettävissä.

Artikkeli on julkaistu  Järjestöt työllisyyden kuntakokeiluissa -hankkeen Kyvyt käyttöön Extralehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tytti Svetloff
Kuva: Napakka Oy

Osalla työnantajista voi olla virheellisiä käsityksiä tai jopa pelkoja osatyökykyisten henkilöiden rekrytoinnista. Napakka Oy:n myyntijohtaja Ville Koskinen haluaa jakaa tukkuliikkeen kokemuksia osatyökykyisten henkilöiden työllistämisestä, koska hän haluaa rohkaista muita yrityksiä palkkaamaan osatyökykyisiä työntekijöitä.

– Jo edellisen omistajan aikana tuli käytäntö, että kun meille ehdotetaan osatyökykyisiä työntekijöitä, pyrimme mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan heille tilanteeseen sopivaa työtä, myyntijohtaja Ville Koskinen kertoo.

Napakka Oy on pakkaustarvikkeiden tukkuliike, jolla on varasto Helsingissä. Yritys on perustettu 1980-luvulla ja se on nykyisin osa ruotsalaista konsernia. Useamman vuoden ajan Napakka on työllistänyt yhden osatyökykyisen henkilön kerrallaan varastotöihin osaksi seitsemän hengen tiimiä. Tämänhetkinen työntekijä on työskennellyt yrityksessä vuodesta 2019 lähtien.

– Tämä on kokonaisuus, joka on toiminut kaikille osapuolille, myyntijohtaja Koskinen summaa.

Yrityksessä ollaan erittäin tyytyväisiä rekrytoinnin lopputulokseen, sillä he ovat löytäneet itselleen motivoituneen ja aikaansaavan työntekijän.

Ennakkoluuloja kampittamassa

– Tarkoitus ei ole väittää, että oletuksena saa huipputekijän, vaan kertoa, että parhaimmillaan näin voi käydä. Jos on alkuun itse aktiivinen ja käyttää hiukan aikaa rekrytointiin, voi löytää todellisen osaajan. Kuten kaikessa rekrytoinnissa, yrityksen pitää käyttää aikaa ja olla kiinnostunut, ja yrittää löytää se paras mahdollinen vaihtoehto omaan organisaatioon. Tämä on yksi hyvä väylä, jota kautta voi löytää sopivan työntekijän itselleen, Koskinen painottaa.
Ville Koskinen peräänkuuluttaa työnantajilta ennakkoluulottomuutta ja toivoo, että yritykset eivät ajattelisi osatyökykyisten palkkaamista automaattisesti lisätöinä tai taakkana. Työ ja työpaikan saaminen on ihmisille tärkeä asia.

Napakan nykyinen osatyökykyinen työntekijä tuli tukkuliikkeeseen Helsingin tuetun työllistämisen palvelun kautta. Haastatteluiden jälkeen rekrytointipäätökseen vaikutti muun muassa se, että työntekijän osatyökykyisyys ei johtunut liikkumista haittaavasta vammasta, mikä voisi vaikeuttaa työskentelyä varastossa.

– Halusimme tarjota ihan oikean työpaikan, eikä mitään ”suojatyöpaikkaa”. Osatyökykyinen työntekijämme on lunastanut paikkansa olemalla tosi tehokas. Varastossa kollegat sanovat, että hän on kone. Työntekijämme on todella sitoutunut työhönsä ja hoitaa hommat korkealla työmoraalilla, Koskinen kehuu.

Työnantajalle on tarjolla tukea

– Yritykset katsoo kulupuolta aika tarkkaan, niin ei ole mielestäni väärin sanoa, että nyt aika järkevillä kustannuksilla saadaan parhaimmassa tapauksessa huipputekijä, Koskinen sanoo palkkatukeen viitaten.

Napakka on hyödyntänyt palkkatukea useamman kerran. TE-toimiston työnantajalle myöntämää palkkatukea voi käyttää työttömän tai osatyökykyisen työntekijän palkkakustannuksiin. Lisäksi TE-toimistoilta voi hakea työolosuhteiden järjestelytukea ja kunnilta työllistämisen kuntalisää.

– Pakko sanoa, että se miten työnantajia tuetaan tässä asiassa, on yhteiskunnalta suuri kädenojennus. Tuntuu, että tuetaan jopa liian hyvin, jos näin saa sanoa, myyntijohtaja miettii.

– Eikä tarvitse pelätä, että työnantajalta menisi runsaasti aikaa osatyökykyisen palkkausasioiden selvittämiseen. Työvalmentaja on siinä auttamassa ikään kuin työparina, ja vääntää tarvittaessa rautalangasta, miten jotkut paperihommat hoidetaan, Koskinen selittää.
Napakassa ollaan tyytyväisiä työvalmentajilta saatuun apuun: ammattitaitoiset työvalmentajat tuntevat asiakkaansa, ja osaavat vinkata työnantajalle, mitä esihenkilötyössä tai perehdytyksessä kannattaa huomioida.

– Nostan hattua työvalmentajille, varsinkin työsuhteen alussa he ovat merkittävä tukilinkki työpaikan ja palkattavan henkilön välillä, Koskinen kiittelee.

Kysyntä ja tarjonta on kohdannut

– Kun Napakka oli pienempi yritys, niin huokea palkkakustannus houkutteli kokeilemaan osatyökykyisten palkkaamista ja samalla tarjoamaan työmahdollisuuden halukkaalle työntekijälle, Koskinen kertoo. Lisäksi määräaikaisille tai osa-aikatyötä tekeville työntekijöille on ollut tarvetta yrityksessä, koska alalla on jonkin verran kausivaihtelua.

Napakassa on huomattu, että varastotyön toistuvat prosessit ja ennalta määritettävyys voivat tuoda turvaa joillekin työntekijöille heidän sairautensa tai vammansa takia. Koskinen suositteleekin yrityksiä kokeilemaan osatyökykyisen työntekijän palkkaamista ja huomauttaa, että osatyökykyisten henkilöiden työllistäminen voi olla yksi keino yritykselle toimia vastuullisesti.

– Tämähän on sitä parasta asiaa, mitä yritykset voi yhteiskuntaan tuoda. Työllistetään osatyökykyisiä työnhakijoita, oli se syy mikä tahansa siellä taustalla, Koskinen toteaa lopuksi.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti ja kuvat: Pekka Moliis

Kun työuupumus ja masennus iskee, niin tosi on kyseessä. Kajaanilainen Nina Karjalainen on kamppailut mielen ongelmien kanssa jo 12 vuoden ajan. Tänä päivänä tilanne näyttää valoisalta, sillä työnantajan taholta on ymmärretty, ettei kaikki voi palata ennalleen. Työelämän joustot ovatkin tärkeitä askelmia polulla, jolla kuljetaan jälleen kohti mahdollisimman täysipainoista elämää.

Syksyinen pimeä ympäröi Kajaanin Prisman parkkipaikkaa aamuseitsemältä, mutta myymälässä työntekijät ovat jo tunnin ajan hyllyttäneet tavaroita. Kosmetiikkaosastolla Nina Karjalainen tekee viikon viimeistä työvuoroa hymy huulilla.

– Kun työssä saa onnistumisia, niin siitä seuraa ahdistuksen väheneminen ja aivot alkavat toimia paremmin. Kun aivot toimivat paremmin, niin pystyt sisäistämään paremmin asioita ja alat oppia uusia asioita. Ja siitä seuraa, että onnistut työtehtävissä. Ihmisen toipumisessa pitää saada aikaan positiivinen kierre. Kun positiivinen kierre jatkuu pitkään, niin silloin kestät paremmin myös epäonnistumisia, Karjalainen pohdiskelee.

Prisman päivittäistavaraosastolla työskentelee noin 45 henkilöä, joista kymmenisen prosenttia on osatyökykyisiä. Masennuksesta ja työuupumuksesta kärsinyt Nina Karjalainen on yksi heistä. Työvuorosuunnittelussa osatyökykyisten henkilöiden mahdolliset rajoitukset huomioidaan mahdollisimman hyvin.

– Meidän pitää ottaa ihmiset huomioon ihmisenä, eikä kaikkia voi yhtenäistää samalle viivalle, myyntipäällikkö Marika Sandberg toteaa.

– Se on myös itselle mielenkiintoista, kun pitää miettiä työntekijöiden vahvuuksia ja niitä työtehtäviä, joissa he pärjäävät erityisen hyvin, Sandberg jatkaa.

Taivas mustenee

Nina Karjalaisen maailma romahti vuonna 2011. Kiireistä lapsiperhearkea elänyt nainen työskenteli Kodin Terrassa tuoteryhmävastaavana, kun takavasemmalta hiipi kiireiseen työ- ja perhearkeen mukaan työuupumus ja masennus.

– Yhtäkkiä minua vain rupesi aina itkettämään, milloin töissä takahuoneessa, milloin kotona ja mielenkiinto kaikkiin asioihin laski. Minun piti ruveta varmistelemaan asioita, olenko muistanut kaikki. Tilanne tuli varkain, eikä minulla koskaan käynyt mielessä, että minulle voisi tulla työuupumus, koska tykkäsin siitä työstä niin paljon.

– Työpaikan vaihdoksen takia minulta oli jäänyt yhdet kesälomat pitämättä ja kotona oli kolmen lapsen kanssa aina kiire. Samoin oli huolta Suomussalmella asuvista vanhemmista
ja heidän ongelmista. Tilanne paheni pikku hiljaa puoli vuotta tai vuoden, ennen kuin menin lääkäriin.

Vakituisessa työsuhteessa ollut Karjalainen pääsi työterveyshuollon kautta kaipaamansa avun piiriin. Kotiarjessa hän ryhtyi isänsä omaishoitajaksi ja perhettäkin piti pyörittää. Samaan aikaan hän halusi koko ajan töihin takaisin. Toipumiselle ei jäänyt aikaa tarpeeksi.

– Tiesin omaishoitajan työn olevan haastavaa ja isän ongelmineen vaikea tapaus, mutta minusta tuntui, että asiat järjestyvät. Se päättyi kahden vuoden päästä siihen, että olin psykiatrisella osastolla muutaman viikon vuonna 2015.

– En jäänyt vielä tässäkään kohdassa sairasvapaalle (sairausloma), vaan palasin taas sitkeästi töihin. Seinä tuli vastaan 2017 ja sitten alkoi kahden vuoden sairasvapaa.

Takaisin työelämään

Vuonna 2018 Karjalainen uskaltautui ensimmäistä kertaa Klubitalo Tönäriin, joka on matalan kynnyksen avun paikka muun muassa mielenterveyskuntoutujille. Hän sai siellä omaohjaajan, jonka kanssa ryhdyttiin suunnittelemaan paluuta työelämään, joka tapahtui tutussa Prismassa päivittäistavarapuolella.

– Edelleen rupesin itkemään töissä todella helposti, mutta näistä ongelmista pystyin juttelemaan Klubitalolla omaohjaajan kanssa. Samaan aikaan Kainuun soten terapiassa keskityttii minun traumaoireiluun ja ahdistuksen hoitoon, hän muistelee.

Puolen vuoden työkokeilun jälkeen vuonna 2019 Ilmarinen myönsi hänelle määräaikaisen osatyökyvyttömyyseläkkeen eli osakuntoutustuen. Työajaksi tuli 20 tuntia viikossa.

– Halusin jatkaa tavallisena työntekijänä ja tein myös iltavuoroja. En halunnut pyytää niistä vapaata, koska muut työntekijät olisivat joutuneet tekemään ne. Ne olivat minulle kuitenkin liian vaikeita, kun piti handlata isoja kokonaisuuksia. Menin kuin luimisteleva koira aamuvuoroon töihin, kun en ollut varma, tuliko kaikki asiat tehtyä iltavuorossa. Epävarmuudesta ja virheistä tuli juttu, joista en tuntunut pääsevän yli.

Tapaaminen kylmiössä

Prisman maitokylmiössä käytiin Nina Karjalaisen elämän suunnan muuttanut keskustelu vuoden 2020 alkupuolella.

– Taas oli iltavuoro mennyt huonosti ja työkaveri sanoi minulle niistä asioista, mitkä oli jäänyt tekemättä. Minulla alkoi ihan hirveä itkukohtaus ja tunsin itseni niin huonoksi. Itkin maitokylmiössä, mutta tämä ihminen ei lähtenytkään pois, vaan hän pysyi siinä hetkessä. Kun olin aikani itkenyt ja sain koottua itseni, niin jatkoimme puhumista. Kun aloin taas itkeä, niin hän kysyi, että saako mennä juttelemaan pomon kanssa minun tilanteesta.

Esihenkilö otti Karjalaisen ongelmat tosissaan ja alkoi isommat työnmukautukset ja -helpotukset. Hän siirtyi tekemään pelkkää aamuvuoroa, jossa hänen työnään on perushyllyttäminen ilman vastuuta ja ympärillä oli aina työkavereita, joilta saattoi apua pyytää.

– Annoin hyvällä tavalla periksi ja lopetin pään seinään hakkaamisen. Myönsin itselleni, etten ikinä voi palata työuupumuksesta ja masennuksesta sille tasolle, millä olin aiemmin ollut työntekijänä. Olisinpa vain tajunnut sen jo vuosia aiemmin, Nina Karjalainen huokaa.

Vaikka asiat olivat edenneet jo työkaverin väliintulon jälkeen parempaan suuntaan, lisää hyviä asioita tapahtui.

– Vuoden 2022 alussa meillä vaihtui esihenkilö. Hän ei arastellut ottaa puheeksi minun osatyökykyisyyttäni. Ilmapiiri työpaikalla muuttui, kun hän antoi minulle helpotuksia avoimesti ja puhui niistä. Marika ei ajattele minua osatyökykyisenä, vaan täsmätyökykyisenä. Hän etsii koko ajan aktiivisesti minun vahvuuksia eli missä työtehtävissä minä olen hyvä.

– Minulla on tunne, että Marika välittää siitä, että minä pysyn töissä mahdollisimman pitkään. En koe enää itseäni ylimääräiseksi riesaksi, joka on koko ajan kerjäämässä helpotuksia.

Kuva itsestäni työntekijänä on muuttunut, Karjalainen myöntää.

Pikku hiljaa

Keväällä 2022 Nina Karjalainen sai ADHD-diagnoosin, johon aloitettiin heti lääkitys.

– Se diagnoosi on selittänyt minulle niin paljon menneisyyttä, että miksi minulla on työssä ongelmia suurten kokonaisuuksien hallinnassa, miksi teen töitä yli voimieni ja miksi innostun asioista niin kovasti. Luovuus ja tekemisen into ei ole hävinnyt, mutta voin tehdä enemmän asioita, joista tykkään, koska pystyn keskittymään.

Nyt asiat vaikuttavat olevan mallillaan. Työtehtävät on räätälöity sopiviksi niin mielen kuin ruumiin suhteen. Mielenterveyden eri sektoreilla riittää puuhaa vapaa-aikana ja oman blogin kirjoittaminen Traumamatka-sivustolle on tuonut lisää rohkeutta kertoa avoimesti mielen ongelmista.

– Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ole mitään hävettävää. Asiat ovat miten ovat, eikä minun tarvitse sitä hävetä. Ei se haittaa, mitä muut ajattelevat. Kirjoitusprosessi on auttanut minua tosi paljon jäsentämään ajatuksiani.

12 vuoden omakohtaisen kokemuksen perusteella Karjalainen antaa neuvon kaikille mielenterveyskuntoutujille ja heidän työnantajilleen.

– Työntekijä ei voi kuntoutua työntekijäksi vain kotona olemalla. Työtehtävät ja -ajat pitäisi sopia tosi helpoiksi heti ensimmäisen sairasvapaan jälkeen, vaikka kuntoutuva työntekijä sanoisikin, ettei tarvitse mitään helpotuksia. Se työntekijä voi hyvinkin valehdella olostaan, koska hän haluaa olla hyvä työntekijä, Nina Karjalainen opastaa.

Tutustu Traumamatka-blogiyhteisön sivustoon, jolle mm. Karjalainen kirjoittaa tuntemuksistaan. Aihepiirejä ovat mm. hyvinvointi, traumanhoito, ihmissuhteet sekä työelämä ja opiskelu.

********************************

Työuupumuksen takia on arvioitava mm. työn sisältöä

Työuupumus ei korjaannu pelkällä levolla. Työhön on tehtävä muutoksia, joilla kuormitus vähenee. Myös työntekijän itsensä kannattaa miettiä hyvissä ajoin, miten omaa jaksamista voi parantaa. Lähiesimiehen tai henkilöstön edustajan (esim. luottamusvaltuutettu, työsuojeluvaltuutettu) kanssa keskustelu voi olla ensimmäinen askel konkreettisiin muutoksiin.

Lähiesimiehen velvollisuus on turvata se, että työ ei vaaranna työntekijän terveyttä. Työterveyshuollon kanssa voi olla myös syytä arvioida tilannetta. Uupumus ei itsessään oikeuta sairauslomaan, mutta sen tarve arvioidaan oireiden perusteella. Lääkäri voi arvioida henkilön työkyvyttömäksi esim. masennusoireiden takia.

Lue lisää Työterveyslaitoksen sivuilta Stressi ja työuupumus (avautuu uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 (pdf).

Teksti: Anne Kallio

Työ- ja elinvoimapalveluiden uudistuksessa työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle 1.1.2025. Työllisyyspalvelujen rahoitus uudistuu siten, että kuntien rahoitusosuus työmarkkinatuista varhentuu ja laajenee. Jatkossa työttömien ohjaaminen palveluun ei vaikuta kunnan rahoitusosuuksiin, vaan rahoitusosuus pienenee vasta työllistymisen, koulutukseen ohjautumisen tai muun etuuden piiriin siirtymisen myötä. Palvelussa ololla tai palkkatuella ei ole vaikutusta, ja palveluhankintoja ohjaa tuloksellisuus.

Kuntouttava työtoiminta siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle 1.1.2023. Monilla alueilla muutos on tarkoittanut sitä, että palvelu on siirtynyt kilpailutuksella hankittavaksi. Monille pienemmille järjestöille kilpailutuskriteerit ovat olleet liian tiukat. Toisaalta osa suuremmista järjestöistä on nähnyt toimintansa sopivan paremmin hyvinvointialueen kuntouttavan työtoiminnan kuin kuntien työllisyyspalveluiden palveluntuottajaksi.

Palkkatuki on kolmannen sektorin toimijoille tärkeä rahoituslähde. Palkkatukiuudistus vuonna 2023 toi epävarmuutta kentälle, mutta helpotukseksi myös 100 prosentin tukimuoto päätettiin säilyttää. Laskentatapa muuttui, jolloin ihan kaikkia työnantajan sivukuluja tuki ei kata. Kaikkein pienimmille kolmannen sektorin toimijoille tämä tuo rahoituksellisia haasteita, mikäli muita tulonlähteitä on niukasti.

Vaikka kunnissa tiedostetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohderyhmä, ei vielä ole systemaattisia mittareita osoittamaan poluttamisen vaikuttavuutta. On tarve tarkastella myös sitä, mitä tapahtuu työnhakijan matkalla kohti työllistymistä, ja muokata mittareita sen mukaisesti. Se, miten monipuolisesti mittaamme muutoksia ihmisen tilanteessa, vaikuttaa siihen, kuinka vaikuttavana järjestöjen palvelut näyttäytyvät.

Petteri Orpon hallitusohjelmassa on kirjauksia, jotka voivat tuoda edellisiin muutoksia. Kuntouttava työtoiminta siirtyy takaisin työllistymistä edistäväksi toiminnaksi kuntien vastuulle. Sen tuottamisesta voi sopia myös hyvinvointialueen kanssa. Parhaimmillaan tämä avaa mahdollisuuden kehittää uutta tukimuotoa kuntien työllisyysalueiden työhön poluttavana kuntouttavana työtoimintana. Palkkatukea uudistetaan ja kohdennetaan erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille.

Kirjoitus on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 ja Kyvyt käyttöön Extralehdessä 2/2023 (pdf-tiedostot aukeavat uusiin välilehtiin)