Arkistot: E-magazine

Teksti: Liisa Käiväräinen, IPS-työhönvalmentaja, Varha
Kuva: Tero Vuorenoja

Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha) on tehty IPS-työhönvalmennusta noin vuoden ajan. Hyvät tulokset ja kiittävä palaute kannustavat. Asiakaslähtöisyydestä pidetään kiinni vaativien tulostavoitteidenkin keskellä.

– IPS-työhönvalmennus luo asiakkaalle toivoa. Työllistyminen saattaa sairastumisen myötä tuntua saavuttamattomalta unelmalta. Moni unelmoi ihan tavallisesta työstä ja kuulumisesta mukavaan työyhteisöön, Varhan IPS-työhönvalmentajien tiimiä luotsaava projektipäällikkö Anniina Heikkilä toteaa.

Aina työtä ei löydy tai sopivan työn etsimiseen kuluu toivottua pidempi aika. Silti IPS-työhönvalmennus voi tuoda asiakkaalle paljon hyvää.

– Asiakas voi kokea suurena onnistumisena jo sen, että hän uskaltaa itse soittaa työnantajalle kysyäkseen töitä tai että hän pääsee työhaastatteluun, Heikkilä toteaa.

Avointa keskustelua ja stigman poistoa

Turun, Salon, Kaarinan, Raision ja Liedon psykoosityöryhmissä työskentelevät monipuolisen työ- ja koulutustaustan omaavat IPS-työhönvalmentajat toivovat palvelun juurtuvan hyvinvointialueelle.

– Hoitohenkilökunta on selvästi alkanut ajatella uudella tavalla: kuntoutustuen tai eläkkeen lisäksi voisi löytyä muitakin vaihtoehtoja. Ilahduin juuri hoitoneuvottelussa, jossa lääkäri keskittyi potilaan työkykyyn ja halusi tietää, miten potilas hyötyisi työllistymisestä, Jenni Piiri kertoo.

Hän uskoo, että nuorena pysyvälle eläkkeelle ”tuomittu” voi saada IPS-valmennuksesta uudenlaisen motivaatiopistoksen.

– Työhönvalmentajat auttavat miettimään vaihtoehtoja ja löytämään ne portit, jotka on jätetty sopivasti raolleen.

Mielenterveyskuntoutujien työelämätaidot ovat Päivi Väihkösen mukaan usein hukassa kognitiivisen toimintakyvyn häiriöiden takia.

– Toimimme asiakkaan tukena, äänenä ja linkkinä muun muassa työllisyyspalveluihin. Omahoitajien kanssa käytävä jatkuva, avoin keskustelu pitää kaikki ajan tasalla asiakkaan tilanteesta, hän toteaa.

Työnantajien suhtautuminen on ollut vaihtelevaa. Työhönvalmentajat toivovat työnantajille lisää rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että kuka tahansa voi sairastua mielenterveyden häiriöihin. Mielenterveyshäiriöt saattaa olla joillekin työnantajille jo sanana pelottava. Osa työnantajista haluaa toteuttaa yhteiskuntavastuutaan ja aloittaa heti rakentavan keskustelun.
IPS-työhönvalmennus on tulostavoitteellista – ja juuri tulosten kautta juurtuminenkin tapahtuu.

– Meistä on nopeasti tullut tasavertaisia ammattilaisia psykoosityöryhmiin. Mietimme jatkuvasti lukuja, mutta pyrimme silti pitämään asiakkaan toiveet ja tarpeet koko ajan keskiössä, Anniina Heikkilä sanoo.

****************************

IPS tavoitteena juurruttaa Varhan palveluihin Mielenterveyskuntoutujia työelämäänvalmentava IPS – Sijoita ja valmenna! -kehittämisprojekti käynnistyi keväällä 2023 Varsinais-Suomen hyvinvointialueella osana Kestävän kasvunVarsinais-Suomi -hanketta.
Vuoden 2024 loppuun kestävä hanke on osa Euroopan unionin rahoittamaa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP), ks. IPS-kehittämishankkeesta erinomaisia työllistymistuloksia -teksti alla. Saatujen tulosten sekä asiakkailta ja hoitotaholta kerätyn palautteen perusteella IPS pyritään juurruttamaan osaksi Varhan pysyvää palvelutarjontaa.

Teksti: Kati Savela-Vilmari

IPS-kehittämishankkeesta erinomaisia työllistymistuloksia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima IPS-kehittämishanke toteuttaa työelämään kuntouttavien mielenterveyspalvelujen sisällöllistä ja toiminnallista uudistusta, joka kuuluu kansalliseen mielenterveysstrategiaan. Tuetun työllistymisen IPS – Sijoita ja valmenna! -toimintamallilla edistetään mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työmarkkinoille pääsyä, paluuta ja siellä pysymistä. IPS-työhönvalmennuksessa etsitään työpaikka, joka vastaa asiakkaan osaamista, voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita. Siten vastataan myös työnantajien rekrytointitarpeisiin tarjoamalla osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa.

IPS-kehittämishankkeessa 2020–2023 (rahoittajana STM) rakennettiin palveluprosessi, johon kuuluu työllistymisen tuki ja psykiatrisen hoidon kuntoutuksen palvelut. Hankkeessa mm. vahvistettiin ammattilaisten osaamista ja tuettiin IPS-mallin käyttöönottoa Suomessa. Toiminta laajentui v. 2023 osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa ja kestää v. 2024 loppuun. Toimintaa on kuudella hyvinvointialueella. Rahoitus tulee EU:n Next Generation -elpymisvälineestä, RRP.

THL:n tutkimuksen mukaan IPS-työhönvalmennukseen osallistuneista 49 % työllistyi valmennuksen aikana avoimille työmarkkinoille. Vuoden kuluttua aloittamisesta 55 % oli työssä tai opiskelemassa. Luvut perustuvat kehittämishankkeen alueellisiin kokeiluihin 2021–2022.

Vajaa vuosi laajennushankkeen aloittamisesta IPS-työhönvalmennukseen osallistuneita oli 240 ja heistä 50 oli työllistynyt. Mallilla on saatu myös kansainvälisesti hyviä työllistymistuloksia.

Lähde ja lisätietoa: thl.fi, hakukenttään IPS-toimintamalli

Artikkeli on julkaistu alun perin Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2024 (pdf, avautuu uuteen välilehteen).

Lue myös lehden artikkeli IPS-työhönvalmentaja kulkee rinnalla, tukee ja kannustaa

Teksti ja kuvat: Liisa Käiväräinen

Kadonnutta työniloa etsimässä – työkyky ja itsetunto nousuun

Asumispalveluyksikkö Pirta kaipasi lisäkäsiä asukkaiden arjen virkistämiseen ja rikastuttamiseen. Motivoituneelle ja koulutetulle osaajalle avautui ovi työelämään. Kehitysvammaisten vapaa-ajan toiminnan varmaotteisen ohjaajan katse on vahvasti kohti tulevaisuutta.

Paimiolaisen Millan, 32, mutkikas tie mielenterveyshaasteista arkiseen työelämään on inspiroiva ja valloittava – aivan kuten Milla itsekin. Koulutushistoriasta löytyy ravintola- ja catering-alan perustutkinto ja viittomakielen ohjaajan tutkinto. Työkokemustakin ehti kertyä kehitysvammaisten päivätoiminnasta ennen kuin psyykkiset ongelmat veivät nuoren naisen työkyvyttömyyseläkkeelle seitsemäksi vuodeksi.

– Ei ollut helppo löytää töitä niin pitkän ajan jälkeen, sillä itsetunto ja työkyky olivat hukassa. Tein pari työkokeilupätkää, mutta halusin pikkuhiljaa päästä takaisin oikeaan työelämään, Milla kertoo.

Salon psykoosityöryhmän omahoitaja ehdotti hänelle uutta lähestymistapaa, toipumisorientaatioon perustuvaa IPS-työhönvalmennusta. Milla tapasi IPS-työhönvalmentaja Jenni Piirin ensimmäisen kerran elokuussa – siitä saakka kaksikko on kohdannut viikoittain milloin missäkin, harvemmin poliklinikalla.

– Etsimme alkuun töitä kaupan alalta. Keskusteluja osatyökykyisten työllistämisestä oli kuitenkin vaikea saada alkuun. Edistyimme työnhaussa vasta suuntauduttuamme kehitysvammapuolelle, Piiri toteaa.

Keskusteluyhteys Littoisissa sijaitsevaan Kasevan asumispalveluyksikkö Pirtan palveluvastaava Hanna Paavolaan syntyi helposti.

– IPS oli uusi tuttavuus, mutta innostuin heti ajatuksesta. Kaseva on yhteiskunnallinen toimija, joka haluaa antaa mahdollisuuden löytää paikka työelämässä. Se kuitenkin edellyttää, että meillä on tarjota ihan oikeaa työtä, Paavola kuvailee.

Työhönvalmentaja ja esihenkilö tukipilareina

Milla kävi työhönvalmentaja tukenaan työhaastattelussa, vakuutti toiminnanjohtaja Anne Holmbergin ja allekirjoitti työsopimuksen vuoden lopussa. Nyt hän työskentelee Pirtassa päivä- ja viriketoiminnan ohjaajana viiden tunnin ajan viitenä päivänä viikossa.

– Epäilin aluksi osaamistani ja sitä, etten saa innostettua asukkaita mukaan toimintaan. Nyttiedän jo taitoni. Asukkaiden innostuminen tuo hyvän mielen minullekin, Milla iloitsee.
Pirtan väki on seurannut tyytyväisenä Millan työuran kehittymistä.

Varmuutta ja itseluottamusta, työkalu- ja päivittäisen tekemisen tueksi – niitä esihenkilönä toimiva Hanna Paavola on pyrkinyt Millalle antamaan.

– Olemme painottaneet Millalle, että se, mitä hän tekee, on riittävää ja hyvää. Tarvittaessa sovelletaan puolin ja toisin, mutta hänessä on jo nyt paljon sellaista, mitä työssä tarvitaan, Paavola alleviivaa.

IPS-työhönvalmentaja on kulkenut rinnalla koko matkan – ja kulkee yhä.

– Milla suunnitteli viikko-ohjelman oikeastaan itseään varten. Niin hänen päiviinsä saatiin toipumista tukevaa struktuuria, toimintaterapeuttina aikaisemmin työskennellyt Jenni Piiri kertoo.

Hyvin suunniteltu, monipuolinen viikko-ohjelma toistuu ja mukautuu asukkaiden ja hoitajien toiveisiin.

Ohjelma sisältää Pirtan asukkaiden arjen toiminnassa mukana olemista, kuten lukemista, askartelua, ulkoilua, pelaamista ja kokkaamistakin.

– Hernepussien heittely on kaikkein suosituinta puuhaa, Milla paljastaa.

Vihreää valoa opintosuunnitelmille

Työhönvalmentajan mukaan Milla on mainio esimerkki siitä, miten mielenterveyshäiriöistä voi sopivan ja oikea-aikaisen moniammatillisen tuen avulla kuntoutua työkykyiseksi. Työyhteisössä nähdään vahvuuksina Millan analyyttisyys ja tarkkuus yhdistettynä avoimuuteen ja rohkeuteen pyytää apua.

– Milla arveli alkuun, ettei hän tee työpäivän aikana mitään. Pyysin häntä pitämään kirjaa työtehtävistä. Pitkä tehtävälista sai vakuutettua hänet tekemisen riittävyydestä ja monipuolisuudesta, Piiri muistelee.

Palkkatuettu työ Kasevassa kestää syksyyn asti. Tulevaisuus vaikuttaa valoisalta.

– Milla toimii kivasti asukkaiden kanssa. Hänellä on motivaatiota ja halua tehdä töitä kehitysvammaisten parissa. Hän on myös kertonut haaveestaan opiskella lähihoitajaksi. Olemme keskustelleet siitä, että oppisopimuskoulutuksella sekin vaihtoehto voisi olla mahdollinen, jos hoitajan paikka vapautuu, esihenkilö Hanna Paavola toteaa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2024 (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Lue myös artikkeli IPS-työhönvalmennuksesta Varsinais-Suomen hyvinvointialueella, Varhassa.

Teksti: Ruut Uurtimo

Tulosperusteinen työllisyyspalvelujen hankinta on ajankohtainen aihe TE25-uudistuksen lähestyessä. Uudistukseen sisältyvä rahoitusmallin muutos ohjaa kuntia tarkastelemaan palvelujen työllisyysvaikutuksia aiempaa tarkemmin. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen (YYO) tuoreessa selvityksessä kerättiin tietoa siitä, millaisilla tulosperusteisilla malleilla yhteiskunnallisilta yrityksiltä hankitaan työllisyyspalveluja ja millaisen mallin ne näkevät toimivimpana.

Työllisyyspalvelujen hankinnassa voidaan käyttää perusteena joko suoritteita tai tuloksia. Suoriteperusteisessa hankinnassa tilaaja hankkii ennalta määriteltyjä toimenpiteitä, kuten asiakaspäiviä palvelussa. Tulosperusteisessa hankinnassa logiikka on toinen: hankinnan kohde määritellään halutun tuloksen – asiakkaalle tuotetun hyödyn tai vaikuttavuuden – kautta. Niinpä tulosperusteisessa hankinnassa keskeisiä ovat mittarit, joiden kautta tuloksen saavuttamista arvioidaan (Tirronen, Hakari & Stenvall 2014).

Selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että tulosperusteisuus on kasvussa työllisyyttä tukevien palvelujen kentällä. Selvityksen 25:stä työllisyyspalveluja tarjoavasta yhteiskunnallisesta yrityksestä yhteensä 14 toimijalla oli haastatteluhetkellä tulosperusteinen sopimus tai sopimuksia. Tulosperusteinen hankinta yhteiskunnallisilta yrityksiltä on tällä hetkellä varsin kirjavaa, sillä käytössä on monenlaisia tulosmalleja. Yhteistä on kuitenkin se, että kaikissa selvitykseen sisältyneissä sopimuksissa oli kiinteä rahoitusosuus ohjaustyöhön, puhtaasti tulosperusteisia malleja ei siis ollut.

Yleisimmin tulosperusteita käytettiin kuntouttavan työtoiminnan ja työhönvalmennuspalvelujen hankinnassa. Tyypillisesti tulospalkkio maksetaan kertakorvauksena ja palvelu päätetään, kun tulos on saavutettu. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille ja ammattiin johtavan tutkinnon aloitus lasketaan tuloksiksi lähes kaikissa malleissa. Muiden etenemisaskelten kohdalla sopimuksissa on paljon eroja. Tavallisesti on kyse joidenkin satojen eurojen kertakorvauksesta, joissakin tapauksissa jopa yli 2000 euron palkkiosta. Erilaisia käytäntöjä on myös sen suhteen, miten tulosten saavuttamista seurataan ja raportoidaan.

Selvityksen perusteella yhteiskunnalliset yritykset suhtautuvat vaikuttavuuden tarkempaan seurantaan positiivisesti. Moni näkee myös tulosperusteisissa malleissa etuja, mikäli tietyt reunaehdot otetaan huomioon. Keskeistä on asiakastarpeen ja -tavoitteiden huomioiminen tulosmallia määriteltäessä. Asiakastarpeet on huomioitava myös palvelun kestossa ja valmennuksen määrässä. Pelkästään tulokseen perustuvaa rahoitusmallia ei pidetä hyvänä.

Huolellinen markkinavuoropuhelu ja pohjatyö ovat olennaisia tekijöitä onnistuneen tulosmallin rakentamisessa. Lisäksi innovatiiviset hankintamallit, joissa palveluhankinta perustuu tilaajan ja tuottajan tiiviiseen yhteistyöhön, vaikuttavat olevan yksi keino asiakastarpeita vastaavien ja tuloksellisten hankintojen tekemiseen. Jotta tulosmalleissa voidaan huomioida erilaiset asiakastavoitteet, tarvitaan valtakunnallinen mittari toimintakyvyn muutosten arviointiin. Pohjana on syytä hyödyntää jo olemassa olevia mittareita. Tällaisia ovat esimerkiksi Kykyviisari, Työelämätutka, sosiaalisen vahvistumisen mittari ja osallisuusindikaattori.

Riittävä resursointi on edellytys tulosten syntymiselle. Moni haastateltu tunnisti selvän tarpeen yksilölliselle valmennuspalvelulle osan asiakkaista kohdalla. TE25-uudistuksen myötä kunnat ovat isojen kysymysten äärellä: hankitaanko halvemmalla niin kutsuttua massapalvelua, vai panostetaanko aiempaa enemmän yksilöllistä tukea, työnantajayhteistyötä ja työssä pysymisen tukea painottaviin palveluihin?

Lähde:
Tirronen, Anniina; Hakari, Kari ja Stenvall, Jari (2014) Tulosperusteinen palvelujen järjestäminen julkisella sektorilla -kirjallisuuskatsaus. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 4/14.

Teksti: Anne Kallio

Järjestöjen rooli on muutoksessa työllisyydenhoidon uudistuksissa. Kunnissa on menossa historiallisen suuret muutokset myös niiden oman roolin kanssa. Siinä missä aiemmin työllistymistä edistävän järjestön on täytynyt verkostoitua kunnan kanssa, jatkossa ekosysteemeissä on useampi rajapinta. Tämä luo mahdollisuuksia, mutta myös nostaa vaatimustasoa.

Varmista useita rahoituslähteitä

Rakenteellisissa uudistuksissa ja suurten epävarmuuksien vallitessa toimijat, joilla on useampi eri toiminto ja rahoitus, ovat olleet vahvimmilla. Osa järjestöistä on ollut riippuvaisia kunnan toiminta-avustuksista tai kuntouttavan työtoiminnan tuloista. Kunnat ovat luopuneet toiminta-avustuksista ja siirtyneet kohti erilaisia palvelutuotannon kilpailutusmuotoja, mikä vaatii erilaista toiminnan logiikkaa. Ekosysteemimäisessä toimintaympäristössä on hyvä, ettei ajaudu liikaa yhden tilaajan ”alihankkijaksi”. Palvelutuotanto eri tilaajille hajauttaa riskiä, ja erilaisilla hankkeilla on mahdollista kehittää toimintaa edelleen.

Tiedosta ja tuotteista ydinpalvelut

Palveluissa ostetaan jatkossa yhä enemmän tuloksia. On osattava osoittaa, mikä palvelussa on hyödyllistä millekin asiakasryhmälle. Samaan aikaan halutaan sekä matalia yksikkökustannuksia että yksilöllistä

palvelua. Jotta järjestö pystyy tarjoamaan kilpailutuksissa osaamistaan, sen täytyy osata tiivistää ja tuotteistaa se järkeviksi kokonaisuuksiksi. Myös kumppaneiden hankinnassa on tärkeää osata sanoittaa ydinosaamisensa, jotta pystytään muodostamaan kaikkia hyödyntäviä konsortioita.

Hae kumppaneita

Kilpailutusten myötä haetaan palveluntuottajia, jotka pystyvät tuottamaan palveluita entistä laajemmilla alueilla, esim. koko hyvinvointi- tai työllisyysalueella. Paikallinen kolmannen sektorin toimija tuntee asiakkaat, mutta ei välttämättä pysty skaalaamaan toimintaa. Hae kumppaneita, joilla on erilaista osaamista, tai osaamistarve sillä alueella, jossa järjestön oma vahvuus on.

Käy identiteettipohdinta

Kuntien kumppanuusavustukset ovat mahdollistaneet työllistymisen edistämistoiminnan järjestöille kansalaisyhteiskuntaroolin oheen. Avoimen kohtaamispaikkatoiminnan kylkeen on voinut tuoda esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan sisältöjä. Jatkossa työllistymisen tukemisen toiminnot tulevat yhä useammin kilpailutuksien kautta, mikä voidaan tulkita elinkeinotoiminnaksi. Kolmannen sektorin toimijat joutuvat punnitsemaan, haluavatko lähteä elinvoiman kasvattamisen tehtävään vai keskittyä tiiviimmin puhtaaseen kansalaisyhteiskuntarooliin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Ruut Uurtimo
Kuva: Vaasan kaupunki

Vaasan seudulla päätettiin, että alue keskittyy rakentamaan alueellista työllisyyden ekosysteemiä ilman työllisyyden kuntakokeiluun osallistumista. Palvelumuotoilua ja kokeilukulttuuria on Vaasassa harjoitettu jo 2010-luvun aikana. Työllisyydenhoidon uudistusten alla nähtiin kuitenkin erityinen tarve yhteistyön vahvistamiselle ja palvelujen yhteiskehittämiselle.

Vaasassa lähtökohdaksi päätettiin ottaa henkilöasiakas. Työ aloitettiin Vaasan kaupungista.
Vuosina 2020 ja 2021 kohderyhminä olivat nuoret, pitkäaikaistyöttömät sekä osatyökykyiset ja maahanmuuttajat. Korona-ajan poikkeusolosuhteiden vuoksi mukana olivat myös irtisanotut ja lomautetut.

– Meillä oli siis neljä kohderyhmää. Kokosimme kullekin kohderyhmälle pienet kehittämisryhmät, jotka alkoivat hahmottaa, mitä palveluita meillä on ja mihin suuntaan niitä koskevat lakiuudistukset ovat menossa, kertoo projektipäällikkö Mira Pihlaja, joka johtaa alueen ekosysteemityötä.

Ryhmissä ovat mukana kunta, TE-toimisto, ELY-keskus ja hyvinvointialue. Myös elinkeinopalveluille on muodostettu oma kehittämisryhmänsä. Kevään ja kesän 2023 aikana ryhmien tavoitteena on ollut hahmottaa tärkeimmät ydinkohderyhmät ja kuvantaa asiakkaiden palvelupolun keskeisimmät osat. Kertyneen tiedon pohjalta syksyn aikana kokeillaan jo uusia tapoja toimia.

– Polkukuvausten tehtävä on kertoa, mitä kukakin toimija tekee kussakin vaiheessa asiakkaan hyväksi. Näin ne toimivat myös toimijoiden arjen työkaluna ja tukena. Tavoitteenamme on jaettu ymmärrys siitä, miten asiakkaan palvelupolun tulisi rakentua, Pihlaja avaa.

Asiakastyötä tekevät toimijat, kuten yhdistykset, onkin haluttu sitoa entistä vahvemmin mukaan. Alueella on järjestetty esimerkiksi yhteisiä työpajoja, joissa myös yhdistykset ovat mukana.

Järjestöjen mukanaolo tärkeää etenkin ruohonjuuritasolla

Työllistymistä tukevat palvelut on koottu myös verkkoon. Työnhakijan sivujen tarkoituksena on, että asiakas löytämään tarvitsemansa tiedot ja palvelut helposti yhdestä paikasta. Toisaalta sivusto on apuna myös asiakkaita ohjaaville tahoille.

Alueen palveluiden ja eri toimijoiden roolin kartoittamisen lisäksi olennaista prosessissa on ollut tutustuminen ja tiiviiden kontaktien luominen. Kehittämisryhmissä mukana olevien toimijoiden lisäksi ekosysteemityössä ovat mukana myös korkeakoulut, toinen aste, Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan Kauppakamari, kehitysyhtiö Vasek ja sen alla toimiva Startia.

– Muutosten myötä vaihtuvuus on suurta, joten meidän on tultava organisaatiotasolla tutuiksi, jolloin yhteyshenkilön vaihtuminen ei kaada yhteistyötä, Pihlaja kertoo.

Alkuvaiheessa on keskitytty erityisesti Vaasan alueen palveluihin, mutta työllisyysaluetta koskevien päätösten valmistuttua työtä jatketaan yhdessä muiden kuntien kanssa.

Vaasassa myös järjestöjen tekemän työn merkitys tunnistetaan. Järjestöjen edustus on mukana ekosysteemin ohjausryhmässä, mutta erityinen rooli järjestöillä on asiakkaan lähellä ruohonjuuritasolla. Yhdistyksiltä toivotaan erityisesti aktiivista roolinottoa.

– Ne järjestöt pääsevät parhaiten mukaan, jotka ovat itse aktiivisesti esittämässä ideoita ja hakemassa ratkaisuja. Yhteistyö on helpointa silloin, kun yhdistyksellä on selkeä ydintehtävä, jonka kautta haetaan yhdyspintoja muihin, Pihlaja toteaa.

Yhteisiä hankehakuja monien pienten sijaan

Toiminnan on myös oltava tuloksellista. Vaasassa halutaan lisäksi kehittää järjestöjen tarjoamien palveluiden vaikuttavuuden seurantaa. Toiveena on, että esimerkiksi osallisuuden lisääntymistä kyettäisiin todentamaan.

Keskeisenä ekosysteemityön tavoitteena on resurssien yhdistäminen ja synergiaetujen hakeminen. Vaasan seudun erityispiirteenä pirstaleisuutta tuottaa se, että palvelut ja koulutus tarjotaan kahdella kielellä. Yhtenä keinona ylittää pirstaleisuutta esimerkiksi hankehauissa pyritään hakemaan yhteisiä hankkeita useiden pienten projektien sijaan. Hankkeiden tuloksia ja välituloksia myös kerätään yhteen.

Pihlaja kannustaa myös järjestöjä etsimään mahdollisuuksia yhdistää resursseja.

– Ei kannata ainakaan kilpailla keskenään, vaan tarkastella, mitä voitaisiin tehdä yhdessä.

Pihlaja kertoo, että Pohjanmaalla ekosysteemin käsite otettiin ensimmäisenä käyttöön työllisyyden edistämisen kentällä. Käsite tuotiin liiketalouden puolelta.

Pihlaja näkee, että siinä missä esimerkiksi verkosto voi olla löyhä ja hajanainen, ekosysteemissä jokaista palaa tarvitaan. Jokainen toimija tuo kokonaisuuteen mukaan myös omat verkostonsa ja toiminnassa kertyvän tietopohjan.

– Tämä tieto on meille todella arvokasta, jotta kykenemme yhdessä edistämään alueen työllisyyttä ja elinvoimaa parhaalla mahdollisella tavalla, Mira Pihlaja toteaa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuva: Iida Mikkola

Kanta-Hämeessä luotsataan aluetta kohti uutta elinvoiman ja työllisyydenhoidon mallia yhdessä tekemisellä. Yhdessä tekeminen on jotain enemmän kuin yhteistyö, siinä ponnistellaan kohti samaa päämäärää. Työ vaatii kauaskatseista visiota, tahtoa, yhteistä keskustelua ja tietysti yhdessä tekemistä.

Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hanke on saanut olla mukana osana tätä yhdessä tekemistä vuoden 2023 aikana. Alkuvuodesta järjestettiin Fast Expert Teams (FET) -prosessi vasta aloittaneen hyvinvointialueen ja työllisyyden kuntakokeilun kanssa. Keväällä Vates fasilitoi kaksi elinvoiman ja ekosysteemin työpajaa ja syksyllä järjestöpäivän yhteistyössä TyöHämeen kuntien kanssa.

Fast Expert Teams nopeaan innovointiin

Fast Expert Teams on LUT-yliopistossa kehitetty nopean innovoinnin menetelmä. Neljän tiiviin viikon aikana tuotetaan ratkaisuehdotuksia johonkin osallistujia motivoivaan ongelmaan. Työ2030-ohjelma mahdollisti Humap Oy:n fasilitaattorit ja Howspace-alustan prosessille, jonka alussa kysyttiin, mitä täytyy tehdä, ettei asiakas tipahtaisi kuntakokeilun ja hyvinvointialueen palveluiden väliin.

Mukana prosessissa oli edustajia kuntakokeilusta, hyvinvointialueelta, oppilaitoksista, järjestöistä, yksityisistä palveluntuottajista ja TE-palveluista. Lisäksi mukana oli kokemusasiantuntijoita, tutkijoita ja valtakunnallisella tasolla teeman parissa työskenteleviä.
Hyvien konkreettisten ratkaisuehdotusten lisäksi prosessissa kuntakokeilun ja juuri aloittaneen hyvinvointialueen työntekijät pääsivät tutustumaan toisiinsa. Prosessista kiteytyi sisältötuotoksina neljä teemaa. Tukea työllistymiseensä tarvitsevat henkilöt tarvitsevat usein pitkäaikaista rinnallakulkijuutta ehkäisemään palvelukierteet ja varmistamaan palvelujen oikea-aikaisuus.

Tarvitaan palveluja, joissa ei voi epäonnistua. Matalan kynnyksen palveluissa tulee pieniä onnistumisia, ja taustalta löytyy turvaverkko, joka tarvittaessa ottaa kiinni. Tukea on saatava myös työllistymisen jälkeen, niin työntekijälle kuin työnantajallekin. Palveluiden onnistuminen ei ole kiinni yksittäisistä toimijoista, vaan koko ekosysteemistä. Siispä myös onnistumisen arviointi tulisi olla koko ekosysteemitason toimintaa.

Ekosysteemityöpajoissa pohdittiin työnantaja- ja työntekijäpalveluita

Työllisyydenhoidon rakenteelliset uudistukset laittavat monen toimijan roolin uusiksi. Kolmannen sektorin rooli kiinnittyy toimintaympäristöönsä uudella tavalla, ja tämä määrittyy yhdessä tekemisen kautta.

Ekosysteemityöpajoihin osallistui järjestöjen ja työllisyyden kuntakokeilun lisäksi edustajia kehitysyhtiöstä, koulutusorganisaatioista, henkilöstöpalveluyrityksistä ja alueen pienemmistä kunnista. Ekosysteemityöpajojen suunnittelussa oli mukana edustajia yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksesta, Kuntaliitosta ja Suomen elinkeino- ja kehitysyhtiöt SEKESistä.

Ekosysteemityöpajoissa pohdittiin yhdessä työnantaja- ja työntekijäpalveluita. Lisäksi jokainen mietti erikseen oman organisaationsa roolia tulevassa elinvoiman ja työllisyyden ekosysteemissä. Työllisyyspalveluissa nähtiin omana roolina yhteisen vision luomista ja toimijoiden kohtaamisen ja yhteiskehittämisen organisointia, ja kehitysyhtiössä nähtiin vetovoiman luomisen ja yrityspalveluiden rooli.

Toisistaan riippumattomissa vastauksissa henkilöstöpalveluyritykset näkivät roolikseen motivoituneiden työnhakijoiden välittämisen työnantajien tarpeisiin, kun taas kolmannen sektorin toimijat kokivat, että omaan rooliin kuuluu myös motivaation herättely työnhakuun ja tiivis yhteys sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Järjestöpäivä

Rooli, joka kolmannelle sektorille on asettunut työllisyydenhoidossa, on muutoksessa. Siinä missä aiemmin on riittänyt työttömän palvelussa olo, jatkossa painotetaan tuloksia. Palveluiden sijaan on saatava ihmisiä työhön. Haaste on mittava, koska perinteisesti järjestöihin on ohjattu pidempään työttömänä olleita ja osatyökykyisiä työnhakijoita. Valtion kannusteet kunnille järjestää työllisyydenhoitoa muuttuvat, ja sen myötä työllisyydenhoidon rahoitus järjestöille myös muuttuu, joten on löydettävä uusia tapoja tukea työnhakijoita kohti työelämää.

Järjestöpäivässä jatkettiin kolmannen sektorin ja vuonna 2025 aloittavan TyöHämeen kuntien kesken vuoropuhelua siitä, millaisia mahdollisuuksia kolmannen sektorin toimijoille on tulevaisuudessa mm. rahoituksen ja työllisyyspalveluiden tarjoamisen suhteen. Keskustelussa oli laajapohjainen rahoitus, dynaamiset pienhankinnat, ESR+ rahoitus ja konsortiot yritysten ja järjestöjen kesken.

Monen toimijan osalta rooli muuttuu olennaisesti, ja epävarmuutta on monesta asiasta. Ei ole tahoa, joka määrittelisi toisen toimijan roolin, vaan se muotoutuu yhdessä tekemisen kautta. Pienin askelin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuva: Seppo Alanko

Vuoden 2023 aikana on muodostettu työllisyysalueita, jotka ottavat vastuun työllisyydenhoidosta vuoden 2025 alussa. Vaikka suunnitelmat piti palauttaa työ- ja elinkeinoministeriöön lokakuun 2023 lopulla, suunnitelmia kehitetään edelleen. Esimerkiksi palveluiden järjestämisen käytännön prosesseja hiotaan työllisyysalueilla vuoden 2024 aikana. Ministeriöön palautettiin 38 järjestämissuunnitelmaa ja 7 poikkeushakemusta. Lisäksi on viisi kuntaa, jotka eivät ole mukana minkään työllisyysalueen suunnitelmassa. Yksin kaupunkina järjestämissuunnitelman jätti viisi kaupunkia, Helsinki, Jyväskylä, Kouvola, Lahti ja Vantaa. Työ- ja elinkeinoministeriön ehdotukset perälautamenettelyssä mukana oleville kunnille on julkaistu marraskuun lopulla. Ehdotuksen mukaisesti työllisyysalueita muodostuisi 44 kpl.

Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa tutustuttiin osaan järjestämissuunnitelmista, ja erityisesti siihen, miten osatyökykyisten työllisyyden tukeminen ja järjestöjen roolit oli huomioitu niissä. Työkanava Oy on mainittu usein osatyökykyisten työllisyyden tukijana. Monissa järjestämissuunnitelmissa on kuvattu kolmannen sektorin toimijat yhteistyökumppaneina tai osana ekosysteemiä sen enempää erittelemättä, mikä niiden rooli voisi olla tarkemmin. Joissakin suunnitelmissa on mainittu, että on selvitettävä, mikä on kolmannen sektorin rooli työllisyydenhoidossa jatkossa.

Seuraavassa on nostettu esille joitakin esimerkkejä järjestämissuunnitelmista.

Osatyökykyisten työllistymisen tuki

Helsingin järjestämissuunnitelmassa on ilmaistu konkreettinen tavoiteluku osatyökykyisten työnhakijoiden etenemiselle. ”Tavoitteena on, että 30 % pitkään työttömänä olleista osatyökykyisistä asiakkaista työllistyy avoimille työmarkkinoille tai aloittaa palvelun tai hänen tilanteeseensa löytyy muu ratkaisu.” Työnantaja-asiakkaille tarjotaan sosiaalisen vastuullisuuden palveluita osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen tueksi. Käytännössä tällä tarkoitetaan rinnalla kulkijaa ja osaamisen kehittäjää työpaikalle.

Porvoon alueen järjestämissuunnitelmassa nostetaan esille se, että täsmä- ja osatyökykyisiä pidetään pitkään työttöminä, kun heidän tarpeitaan pitäisi selvittää jo työnhaun alkuvaiheessa. Tämän tukena halutaan hyödyntää sekä työkykykoordinaattoreiden asiantuntemusta että yhdistysyhteistyötä.

Lahden ja Päijät-Hämeen työllisyysalueet kehittävät yhdessä dynaamista hankintarengasta. Myös heikossa työmarkkina-asemassa olevien palveluita on tarkoitus hankkia tulosperusteisina minikilpailutuksina dynaamisen hankintarenkaan kautta. Palvelut kohdistetaan niihin asiakkaisiin, joilla katsotaan olevan edellytykset vastaanottaa työtä tai työvoimapalveluita.

Järjestöjen rooli

Pirkanmaan järjestämissuunnitelmassa on erikseen otsikko ”välityömarkkinat”. Tavoitteena mainitaan pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja osatyökykyisten henkilöiden työmarkkina-aseman parantaminen. Välityömarkkinat tarjoavat mm.työelämäosallisuutta ja siirtymiä avoimille työmarkkinoille. Järjestämissuunnitelmassa mainitaan tarve kehittää kolmannen sektorin toimintamalleja siten, että syntyy tiiviimpi kytkentä työnvälitykseen ja yritysten työvoiman tarpeisiin. Järjestämissuunnitelmassa on myös mainittu, että työvoimapalvelujen järjestämisen muutos heikentää välityömarkkinoiden toimintaa ja luo kunnille paineen vapaaehtoisiin avustuksiin.

Salon alueen työllistymissuunnitelmassa mainitaan palveluntuotannon kehittäminen siten, että polkumaisen palveluajattelun sijaan pyritään räätälöimään palvelut siirtymävaiheisiin. Palveluntuottajat ja yhteistyökumppanit nähdään tärkeässä roolissa myös löytämään uusia työmahdollisuuksia mm. osatyökykyisille. Matalan kynnyksen työmahdollisuuksia nähdään mm. työpajoilla ja yhdistysten sijoituspaikoissa.

Kuopion työllisyyden järjestämissuunnitelmassa mainitaan, että alueella olevien kolmannen sektorin toimijoiden roolia tulevaisuuden työllisyyspalveluissa on tarkoituksenmukaista vahvistaa.

Seinäjoen, Ilmajoen ja Isokyrön järjestämissuunnitelmassa on oma kohta otsikolla kolmannen sektorin ja työpajatoiminnan näkökulmia. Siinä pohditaan työvoimapula-aloja ja sitä, miten moniammatillista yhteistyötä ja asiakaslähtöisyyttä voisi kehittää työllistymisen tueksi. Osatyökykyisten työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä esitetään kokonaisvaltaisesti yhteiskunnallisen hyödyn mallinnuksen kautta.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät 23 hyvinvointialueelle. Siirtymävuosien 2023–2024 rajapinnat hyvinvointialueille ovat kuntien tai kuntakokeilujen työllisyyspalvelut. Vuoden 2025 rajapinnat elävät taas, kun työllisyysalueet aloittavat. Marraskuun 2023 loppuun mennessä arvio on, että työllisyysalueita tullee olemaan 44 kpl.

Kartta on  julkaistu joulukuussa ilmestyneessä Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Lisäys: Valtioneuvoston 22.2.2024 syntyneen päätöksen mukaan Suomeen muodostuu 45 työllisyysaluetta. Yhteensä 39 aluetta järjestää palvelut vastuukuntamallilla. Suupohjan ja Kympin työllisyysalueilla otetaan käyttöön kuntayhtymämalli. Helsinki, Vantaa, Lahti ja Kouvola järjestävät palvelut itsenäisesti.

Teksti: Ruut Uurtimo
Kuvat: Tampereen kaupunki

Innovaatioiden tukeminen on yksi Tampereen seudun ekosysteemin rakennusprosessin kivijaloista. Ekosysteemiä on alettu rakentaa yli kuusi vuotta sitten. Käytössä on mm. erilaisia kokeilualustoja ja oppimisympäristöjä. Palveluhankinnoissa tuotekehitys painottuu nopeisiin työllistymisiin johtaviin palveluihin ja yhä enemmän työelämässä tapahtuviin palveluihin.

Tampereen seudun työllisyyden edistämisen palveluekosysteemiä on alettu rakentaa jo vuonna 2017 ensimmäisen kuntakokeilun aikaan.

– Kuntakokeilu avasi silmämme sille, kuinka monipuoliset välineet kunnalla on osaamisen ja työllisyyden edistämiseen, kun niihin lisätään perinteisten valtion TE-palvelujen kautta saatu toimivalta työnhakijoiden palveluun, Tampereen kaupungin työllisyysjohtaja Regina Saari kertoo.

Ekosysteemiä on koottu systemaattisesti vuosien varrella ottamalla vähitellen uusia ekosysteemin toimijoita mukaan rakennusprosessiin. Seitsemän vuoden työ on kantanut pitkälle, mutta urakkaa riittää yhä. Ensimmäiset askeleet otettiin Tampereen seudulla ammatillisen koulutuksen saralla, kun havaittiin, että monella työttömällä oli osaamisen kehittämiseen liittyviä tarpeita ja niitä olisi mahdollista kehittää laajemminkin oman kaupungin sisällä. Yhteistyötä myös välityömarkkinatoimijoiden kanssa on kehitetty aktiivisesti vaikuttavuusperusteisten palveluiden kautta. Esimerkiksi yhdistyskentän palkkatukijaksojen opinnollistamiseen on panostettu.

– Vuonna 2019 aloitimme myös työllisyyspalvelujen kotouttamistoimien yhdistämisen tiiviimmin muihin palveluihin ja vieraskielisille suunnatun palveluekosysteemin rakentamisen, myös työperusteiseen maahanmuuttoon liittyen, Regina Saari toteaa.

Viimeisimpänä kokonaisuuteen on kytketty yritys- ja kasvupalvelut, joilla tavoitellaan mm. yritysten kasvua ja uusien yritysten syntymistä. Kasvun suurin este tänä päivänä on useimmiten osaajien saatavuuden haasteet.

– Nyt TE-palvelut siirtyvät kuntiin osaksi elinvoimapalveluja, ja lähtökohtana on kysymys siitä, millä turvaamme alueen elinvoimaa, kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä yhtenä suurista kaupungeista ja Suomen kasvuvetureista, Saari kiteyttää.

Asiakaslähtöinen kehittäminen keskiössä

Tampereen seudulla halutaan kehittää ennen kaikkea osaajien ja yritysten asiakaslähtöistä, vaikuttavaa ja entistä ennakoivampaa palvelua. Yksi tavoitteista on kouluttaa työntekijöitä yritysten tarpeisiin jo ennen kuin tarve on realisoitunut.

Innovaatioiden tukeminen on yksi Tampereen seudun ekosysteemin rakennusprosessin kivijaloista. Uusia palveluita ja toimintatapoja pilotoidaan aktiivisesti eri asiakaskohderyhmille eli työnantajille, työnhakijoille ja yrittäjiksi aikoville. Erilaisten kokeilualustojen, oppimisympäristöjen ja kaupunkikehityshankkeiden kautta haetaan uusia avauksia.

– Yksi esimerkki on Tampereen Hiedanrannan alue, jonka rakentamisessa yhdistyvät asutuksen, työpaikkojen ja vihreän siirtymän näkökulmat, Saari avaa.

Palveluhankinnoissa tuotekehitys painottuu tällä hetkellä nopeisiin työllistymisiin johtaviin palveluihin ja yhä enemmän työelämässä tapahtuviin palveluihin.

Lisäksi hankinnoissa korostuu vaikuttavuusperusteisuus, ja Saari näkee tämän trendin vahvistuvan tulevaisuudessa. Niin yksityisten sektorin palveluntuottajien kuin välityömarkkinatoimijoidenkin kanssa tapahtuvan yhteistyön lähtökohtana palvelujen vaikuttavuus korostuu TE-palvelujen siirtyessä kuntiin vuonna 2025.

Välityömarkkinatoimijoiden kohdalla vaikuttavat palkkatukijaksot ovat Saaren mukaan olennaisin työkalu. Tavoitteena on, että palkkatukityöstä edettäisiin avoimille työmarkkinoille eikä palattaisi jakson jälkeen työttömyyteen. Tästä syystä opinnollistaminen ja yhteydet elinkeinoelämään ovat tärkeitä elementtejä, oli kyse sitten oppisopimusjaksosta tai muusta opinnollistamisesta palkkatukijakson sisällä.

Tuotekehityksen toinen keskeinen painopiste on tuottaa sellaisia työhönvalmennuksia ja tukielementtejä sekä avoimien että välityömarkkinoiden puolelle, joilla varmistetaan työssä pysyminen. Työllistymistä edistäviä palveluja halutaan siis tuoda vahvemmin työsuhteiden osaksi sen sijaan, että palvelut painottuvat työttömyyden ajalle.

– Opinnollistaminen, vaikuttavuus ja työssä tapahtuvat tukitoimet, nämä kolme nostan, Saari kiteyttää.

Työkaluja tiedolla johtamiseen

Olennaiseksi kehitysalueeksi Saari nostaa myös tiedolla johtamisen työkalut. Tällä hetkellä yleisesti tarkastelussa ovat mm. sellaiset mittarit kuin työttömyysaste, työllisyysaste ja aktivointiaste. Nykyiset työkalut eivät kuitenkaan riitä tulevaisuudessa. Pelkästään valtion seurantatieto yhdessä kuntien omien työllisyyspalvelujen seurantatiedon kanssa ei Saaren mukaan riitä, vaan tarvitaan monialaisen työn alustatietoa, jonka avulla voidaan arvioida myös muun kuntaekosysteemin vaikutuksia työllisyyden edistämiseen ja kotoutumiseen.

Tampereella onkin tällä hetkellä käynnissä useita kehityshankkeita, joiden tavoitteena on kehittää digitaalisia palveluja ja tiedolla johtamista. Eri lähteistä saatavaa dataa yhdistämällä tavoitellaan kokonaisvaltaisempaa tietoa siitä, miten eri ekosysteemin osa-alueet vaikuttavat alueen työllisyyden edistämiseen ja elinvoimaan. Kuusi suurinta kaupunkia tekee myös tiivistä yhteistyötä uuden tiedolla johtamisen viitearkkitehtuurin kehittämisessä.

Ekosysteemissä tehdään yhdessä

Koko Tampereen seudun ekosysteemin kantavana pohjana on yhdessä tekeminen.

– Teemme yhdessä toimia ja palvelu- ja työllisyyden edistämiseen kaupungin sisällä, kuntien kesken sekä kumppanien ja sidosryhmien kanssa. Työvoiman kohtaantoon ja saatavuuteen liittyvät haasteet ovat niin hankalia, ettei niihin yhden tahon toimin pureuduta, Saari kertoo.

Tampereen seudulla halutaan hyödyntää mahdollisimman paljon ostopalveluita ja kumppanuuksia palveluiden järjestämisessä. Yhteistyö on vahvaa myös kuntien ja maakuntien tasolla, sekä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Konkreettisesti yhteistyö tapahtuu monilla tasoilla. Strategisella tasolla on tehty esimerkiksi TE-palvelu-uudistukseen liittyvää laaja-alaista palvelustrategiaa tulevaisuuteen ja syksyllä käynnistyy työllisyysohjelmatyö. Mukana valmistelussa on molemmissa Tampereen seudun kuntien lisäksi laaja kumppanuus- ja sidosryhmäjoukko, jossa myös kolmas sektori on edustettuna.

Operatiivisella tasolla yhteistyö perustuu palveluntuotannon suunnitteluun ja toimeenpanoon yhdessä kumppaneiden kanssa. Palveluita hankittaessa suunnitellaan aluksi yhdessä avoimesti, millaisia palveluita alueella tarvitaan suhteessa eri tarpeisiin, mm. kohtaantohaasteisiin.

– Ei niin, että teemme täältä hankinnan perinteiseen tyyliin, vaan käytämme innovatiivisten hankintojen prosessia, jossa tarjontaa kartoitetaan ja hankintatarpeista viestitään ja keskustellaan markkinoiden kanssa, tavoitteena löytää parhaat tavoitteita vastaavat ratkaisut tarpeisiin, Saari avaa.

Regina Saari näkee ekosysteemimäisen toimintatavan välttämättömänä elinvoiman ja hyvinvoinnin alueellisessa edistämisessä.

– Peruslähtökohta on se, että kimuranttien ongelmien ratkaisemiseksi yhden tason resurssit ja osaaminen eivät riitä.

Työllisyyteen liittyvässä toimintaympäristössä tapahtuu isoja muutoksia, vihreä siirtymä ja työn murros, väestön ikääntyminen, syvenevät työvoiman saatavuushaasteet, riski syrjäytymiseen ja segregaatioon, kansainvälistyminen. On aivan turhaa kuvitella, että yksittäinen organisaatio pystyy näihin ilmiöihin vaikuttamaan. Yhdessä meillä on myös enemmän resursseja verrattuna siihen, että kaikki puurtavat yksin ja rakennetaan vieläpä jonkin verran päällekkäisyyttä. Siksi me teemme yhdessä, hän toteaa lopuksi.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuva: Seppo Alanko

Salossa ja Ylivieskassa pohdittiin Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeen fasilitoimana, mitkä ovat perusedellytykset ekosysteemimäiselle toiminnalle.
Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia, mm. palvelut yhdeltä luukulta ja vanhojen toimintatapojen kriittinen tarkastelu.

Järjestöjen roolia selvitettäessä on hyvä tiedostaa, että koko toimintaympäristö on muutoksessa työllisyydenhoidon osalta. Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa hahmotettiin järjestöjen roolia paikallisessa toimintaympäristössä järjestämällä ekosysteemityöpajoja. Työpajojen suunnittelussa oli mukana edustajia yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksesta, Kuntaliitosta ja Suomen elinkeino- ja kehitysyhtiöt SEKESistä. Työpajat järjestettiin 2023 kesäkuussa Salossa ja syyskuussa Ylivieskassa.

Ekosysteemityöpajoissa pohdittiin yhdessä työnantaja- ja työntekijäpalveluita. Lisäksi jokainen mietti erikseen oman organisaationsa roolia tulevassa elinvoiman ja työllisyyden ekosysteemissä. Pohdintaan osallistui järjestöjen ja työllisyyden kuntakokeilun lisäksi edustajia koulutusorganisaatioista, henkilöstöpalveluyrityksistä, hyvinvointialueelta, kehitysyhtiöstä ja elinvoimapalveluista. Vaikka Salo ja Ylivieska ovat alueina erilaisia ja erikokoisia, työllisyydenhoidon toimijat miettivät hyvin samansuuntaisia ratkaisuja ekosysteemimäisen toiminnan pohjaksi.

Elinvoimatalo alueen palvelukeskuksena

Molemmilla alueilla nähtiin tärkeänä, että palvelut saisi samasta paikasta. Parhaimmillaan TE24-uudistus mahdollistaisi sekä työnhakija- että työnantajapalveluiden tarjoamisen samasta osoitteesta. Myös sosiaali- ja terveyspalvelut työnhakijoille tulisi tuoda muiden palveluiden yhteyteen. Hallinnonalaisen lokeroajattelun sijaan keskityttäisiin alueen työhakijoiden ja työnantajien tarpeisiin ilmiöittäin. Palveluntarjoajien fyysinen läheisyys parantaisi muun muassa tiedonkulkua.

Paikallisilta toimijoilta elinvoimaa

Erityisesti kaupunkina pienemmän Ylivieskan työpajassa tunnistettiin, että elinvoiman kasvuun vaikuttaa myös se, miten hyvin paikallisia toimijoita hyödynnetään esimerkiksi palveluostoissa. Molemmilla alueilla nähtiin, että yhteisillä tavoitteilla ja tekemisellä mahdollistetaan elinvoiman kasvu.

Jostain omasta luopuminen

Uutta ei voi luoda loputtomiin ilman että jostain vanhasta luopuu. Molemmissa työpajoissa tunnistettiin, että on luovuttava jostain olemassa olevasta, jopa omasta.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuva: Seppo Alanko

Ekosysteemi vaatii veturiorganisaation, joka fasilitoi yhteisen arvolupauksen syntymistä ja sitä, että toimijat näkevät oman roolinsa osana kokonaiskuvaa. Pidempään toimineissa ekosysteemeissä veturiorganisaation toiminnassa korostuu vakauden säilyttäminen ja uudistumisen mahdollistaminen. (Foss ym., 2023)

Työllisyysalueiden ekosysteemien arvolupauksessa yhdistyvät yksilön tarpeiden näkökulma ja osaavan työvoiman saatavuuden näkökulma. Alueiden tulee ratkaista jännite arvolupauksen kärjestä, jota kohti voidaan yhdessä edetä.

Järjestöt työllisyyden kuntakokeiluissa -hankkeen ekosysteemityöpajoissa toimijat hahmottivat omaa rooliaan tulevassa ekosysteemissä. Veturin roolia kuvailivat sekä työllisyyspalveluiden että kehitysyhtiöiden asiantuntijat. He käyttivät mm. seuraavia termejä kuvaamaan rooliaan: tulevaisuusorientaatio ja yhteisen vision luominen, toimijoiden kohtaamisen ja yhteiskehittämisen organisointi, luottamuksen rakentaminen sekä näkökulman ohjaaminen organisaatiokeskeisyydestä teema- ja työskentelylähtöisyyteen.

Kolmannen sektorin toimijat kuvasivat omaa rooliaan seuraavasti:

• Työttömien työnhakijoiden työ- ja toimintakyvyn ylläpitäjä
• Innovatiivinen ja rohkea uusien toimintatapojen kehittäjä
• Ensimmäinen työpaikka nuorelle tai pidempikestoinen työpaikka täsmätyökykyiselle
• Suomea 2. tai 3. kielenä puhuvien maahanmuuttajien integroiminen suomalaiseen työelämään sekä motivoiminen kielen opiskeluun
• Osatyökyvyttömyyseläkeläisten saaminen isommin mukaan työvoimaresursseihin
• Toisen asteen vaihtoehtoinen oppimisympäristö
• Nivelvaihe, nuorten työelämään siirtyminen
• Työ- ja toimintakyvyn arviointi.

Näkökulman ohjaaminen organisaatiokeskeisyydestä teema- ja työskentelylähtöisyyteen kussakin ekosysteemissä tullee määrittelemään sitä roolia, jonka kolmas sektori kullakin alueella ottaa. Samaa roolia voi toteuttaa useampi toimija.

Lähde: Foss, Nicolai J., Schmidt, Jens ja Teece, David T. (2023) Ecosystem leadership as a dynamic capability. Long Range Planning, 56:1.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)