Postiviinen erityiskohtelu – lupa tukea

Teksti ja kuva: Tiina Jäppinen

Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa, että erityisen haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä asetetaan samalle viivalle muiden ihmisten kanssa, sanoo Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson.

Erityiskohteluun liittyy usein myös väärinkäsityksiä. Työyhteisö voi kokea, että toisen erityiskohtelu syrjiikin muita.

– Positiivinen erityiskohtelu ei ole syrjintää vaan joskus jopa velvollisuus. Kyse ei ole siitä, että henkilö saa taksimatkat työhön vammansa takia, vaan siitä, että hän pystyy tekemään työtä, kuvaa Gustafsson asenne-eroa.

– Vaikka helposti väitetään, kyse ei ole myöskään yleisistä eduista vaan oikeudesta siihen, että ihminen pystyy tekemään samoja asioita kuin muut. Tämä on erityiskohtelun ydinkysymys, hän jatkaa.

Kääntäen syrjintää voi olla sekin, jos aritmeettisesti kohdellaan erilaisia ihmisiä samassa tilanteessa samalla tavalla, eikä oteta huomioon esimerkiksi vamman tai sairauden vaikutusta.

– Näin tapahtuu, jos henkilölle ei myönnetä vammaispalvelulain mukaista tukea, koska ei myönnetä muillekaan, sanoo Gustafsson.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat perustuslailla vahvistettuja ihmisoikeuksia. Lainsäädäntö ei vielä takaa, että oikeudet toteutuisivat käytännössä. Syynä voivat olla tiedonpuute tai asenteet.

Gustafssonin mukaan erilainen kohtelu ilman oikeutettua perustetta on syrjintää, mutta jos on olemassa etukäteen suunniteltu oikeudellisesti hyväksyttävä peruste erilaiselle kohtelulle, on se aina hyväksyttävämpää kuin jälkikäteinen näennäisperustelu.

– Esimerkiksi jos vammalla on työnteon kannalta olennainen merkitys, on se hyväksyttyä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi ulkoasiainministeriön vammaisuuden erityislähettiläs tai vammaisjärjestöjen työntekijöiden rekrytointi silloin, kun kokemus vammaisuudesta katsotaan eduksi työnhakijoiden kohdalla, tarkentaa Gustafsson.

Lisää tietoa tarvitaan

Yritykset tarvitsevat lisää tietoa positiivisesta erityiskohtelusta. Yritykset eivät Gustafssonin mukaan edelleenkään tiedä esimerkiksi niistä tukimuodoista, joita vammaisten henkilöiden työllistämiseksi on käytössä.

– Rekrytointilanteessa vammaton henkilö koetaan helpommaksi palkata. Yhdenvertaisuuslaki
ei vielä tasoita tietä vammaisille, eikä muillekaan, jotka tarvitsisivat erityiskohtelua,
sanoo Gustafsson.

– Yrityksellä voi olla tulossa ulkomaille seminaarimatka, jolloin pohditaan, kuka lähtee mukaan. Jos kyseiselle matkalla haluaisi osallistua myös vammainen henkilö, jolla olisi sitä varten erityistä tietoa ja taitoa, korvataanko silloin esimerkiksi matkan tekemiseksi henkilökohtaisen avustajan matkakulut vai jääkö nämä vammaisen työnantajan maksettavaksi, kysyy Gustafsson.

Hän on huomannut, että usein vamman vaikutusta ei ymmärretä. Vammaisella työntekijällä ei ole oikeantyyppisiä apuvälineitä tai etätyö kielletään, koska ajatellaan, että kaikkia pitää kohdella samalla tavalla. Työnantajan joustavuus mitataan erityisesti silloin, kun tapahtuu työntekijästä riippumattomia syitä.

– Työntekijä ei pääse paikalle äkillisen lumentulon aiheuttaman esteen takia, kuljetuspalvelut voivat olla myöhässä tai henkilökohtainen avustaja ei saavu paikalle, listaa Gustafsson esimerkkejä.

– Kun puhutaan avustajasta, niin avustajan roolia ei välttämättä ymmärretä vaikeavammaisen henkilön työnteossa, hän
jatkaa. Myös toimintaympäristö saatetaan hahmottaa vain enemmistön kautta ja pikkujoulujen viettopaikka onkin esteellinen. Tilojen esteettömyys voi johtaa myös siihen, ettei vammainen henkilö pääse muiden kanssa syömään yhteiseen ruokalaan tai käyttämään virkistysmahdollisuuksia.

Mukautuksia edellytetään

Nykyisessä yhdenvertaisuuslaissa kohtuullisia mukautuksia tulee käyttää vammaisten
henkilöiden työllistämiseksi, työssä pysymiseksi sekä työuran edistämiseksi.
Gustafssonin mukaan positiivinen erityiskohtelu on läheistä sukua kohtuullisille
mukautuksille, mutta erityistoimet ovat tavallaan poikkeuksia syrjintäkiellosta. Kohtuulliset
mukautukset tulevat jatkossa olemaan osa syrjintäkieltoa.

– Työolosuhteiden järjestelytuesta on lakiin kirjattu enimmäismäärät, mutta ne eivät ole olleet aina tapauskohtaisesti riittäviä. Tarvitaan nimenomaan tapauskohtaista arviointia ja määrä tulee lopulta vammasta johtuvasta tarpeesta, sanoo Gustafsson.

– YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen mukaan kohtuullisten mukautusten laiminlyönti on yleissopimuksen vastaista syrjintää. Tämä tultaneen ottamaan huomioon muuttuvassa yhdenvertaisuuslaissa,
uskoo Gustafsson.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus on ajankohtainen. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen jo 30.3.2007 ja valmistautuu ratifioimaan sen tällä hallituskaudella.

– Sopimuksesta tulee sitten sitovaa oikeutta. YK:n vammaissopimuksessa määritellään ensimmäistä kertaa  vammaisuuden käsite ja siinä on laaja syrjinnän kielto. Artiklassa 5 nimenomaisesti todetaan, että erityistoimia, jotka ovat tarpeen vammaisten henkilöiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden ei katsota tämän yleissopimuksen
vastaiseksi syrjinnäksi, sanoo Gustafsson.

Lähde:  Kyvyt käyttöön -lehti 1/2014 (Lehden pdf-tiedosto)