Arkistot: E-magazine

Teksti: Hanna Ranta-Pitkänen ja Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: Pixabay

Punaisia, keltaisia, vihreitä ja sinisiä rattaita.

Osana Työkykyohjelmaa osatyökykyisille työnhakijoille suunnattuja TE-palveluja vahvistetaan kahdeksan eri TE- toimiston piloteissa. Pilottialueita ovat Etelä-Pohjanmaa, Häme, Lappi, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa. Piloteissa keskitytään myös järjestöyhteistyön vahvistamiseen ja ne ovat käynnissä vuoden 2022 loppuun.

Kehittämisen kohteena ovat muun muassa palvelukokonaisuudet, jotka vahvistavat osatyökykyisten henkilöiden työkykyä ja työssä pysymistä. Järjestöjen asiantuntemus on tunnistettu osatyötyökykyisten henkilöiden työllistämisessä, työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa sekä tuen tarpeisiin vastaavan palvelutarjonnan suunnittelun ja toteutuksen näkökulmasta.

Vates-säätiön aluetoiminta ja työ- ja elinkeinoministeriö järjestivät syyskuussa yhteisen työpajan TE-palvelupilottien asiantuntijoille sekä pilottialueiden muutamille järjestöille. Työpajassa keskusteltiin siitä, mitä piloteissa tehdään, millaiselle yhteistyölle voisi olla tarvetta ja minkälaista toimintaa järjestöillä on alueilla. Lopuksi ryhmien ajatukset yhteistyömahdollisuuksista kerättiin yhteen.

Tutustumista puolin ja toisin

Pienryhmien keskusteluissa nostettiin esille järjestöjen asiantuntijuus esim. vammojen ja sairauksien osalta. Asiantuntemusta voisi hyödyntää TE-toimiston asiantuntijoiden osaamisen kasvattamisessa ja yksilöiden tukena työnhaussa ja työelämässä. Järjestöt tarjoavat aitoja työelämäympäristöjä, joissa nähdään työntekijöiden työ- ja toimintakyky pidemmällä aikavälillä ja erilaisissa työtehtävissä. Kolmannella sektorilla on myös työllistymistä edistäviä palveluja. Järjestöjen osaamista voisi tuoda jatkossa esille esim. teemallisten palveluesittelyiden kautta.

Verkkotyöpajan keskusteluista oli pääteltävissä, että riippumatta palvelua järjestävästä tahosta, on yhteisenä tavoitteena löytää asiakkaan tarpeita parhaiten vastaava palvelu sekä lisätä kolmannen sektorin ja TE-toimistojen yhteistyötä.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnen Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: iStock

Kymmenen puupalikkaa vaaleansinisellä pohjalla. Palikoita yhdistää viivojen verkosto.

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi vuonna 2020 osana työkykyohjelmaa avustusta 22 alueelliselle hankkeelle, joissa pilotoidaan työkyvyn tuen tiimejä tulevia sote-keskuksia ajatellen sekä tuetun työllistymisen menetelmiä, mm. laatukriteereihin perustuvaa työhönvalmennusta ja alihankintamallia. Eri kunnat ja kuntayhtymät koordinoivat hankkeita ympäri Suomen. Hankkeiden toimintakausi on 2020–2022. Hankkeissa on mukana eri sidosryhmiä, kuten myös kolmannen sektorin toimijoita.

Työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen hankkeet ovat olleet käynnissä nyt useilla paikkakunnilla vajaa vuoden ajan. Hankkeiden sisällöt vaihtelevat hieman sen mukaan, kuuluvatko ne työkykyohjelman 1. ja 2. toimenpidekokonaisuuksiin vai vain jompaankumpaan. 1. toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on ”tuoda työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta”, ja 2. toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on ”lisätä tuetun työllistymisen menetelmien käyttöä kaikkien vaikeimmin työllistyvien tukena” (STM 2021, Työkykyohjelma STM, linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kolmannen sektorin toimijat ovat mukana hankkeiden sidosryhmätoiminnassa. Yhdistykset ovat mukana usean hankkeen ohjausryhmässä, minkä lisäksi kolmas sektori on osallistunut yhteisiin kehittämistyöpajoihin ja koulutuksiin. Kolmas sektori on myös tarjonnut koulutusta hankehenkilökunnalle. Hankkeet ja yhdistykset ovat tehneet asiakasohjausta molempiin suuntiin. Lisäksi hankkeet ovat löytäneet yhdistysten kautta kokemusasiantuntijoita toimintaansa.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä ja Anne Kallio
Kuvat: iStock ja Pixabay

Suomalainen järvimaisema, laituri järven rannalla, iltarusko.

Työllisyydenhoito on murroksessa. Keväällä 2021 käynnistyneet kuntakokeilut puhututtavat kentällä paljon. Järjestöjä huolestuttaa, muuttuuko kolmannen sektorin rooli ja miten järjestötoimijoiden osaaminen säilytetään osana työllisyydenhoitoa. Työllisyyden kuntakokeilujen kautta pysyvään malliin – Kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyö -webinaarissa 23.11. haettiin ratkaisuja kestävään yhteistyöhön.

Vates-säätiön, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n, Sininauhaliitto ry:n, Työttömien keskusjärjestö ry:n ja ja Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry:n järjestämässä tapahtumassa paneuduttiin järjestöjen rooliin kuntakokeiluissa. Tapahtumaan osallistui lähes 200 henkilöä, mikä kertoo aiheen ajankohtaisuudesta. Tietoa ja vaikuttamisen paikkoja tarvitaan nyt todella.

Kuntaliiton projektikoordinaattori ja entinen työministeri Jari Lindström avasi tilaisuuden kentän muutoksista. Lindström pohti puheenvuorossaan mm., että työllisyydenhoito siirtyy ikään kuin takaisin lähipalveluksi, jolloin asiakkaiden sekä alueen tilanne tunnetaan aiempaa paremmin. Eri toimijoiden yhteistyöllä sekä uusilla ratkaisumalleilla ja toimintatavoilla pyritään löytämään vaikuttavuutta.

Asiakasohjaus on haastanut toimijoita

Asiakasohjauksen haasteet tunnistettiin sekä Into ry:n työpajoille suunnatussa kyselyssä että Vates-säätiön järjestökyselyssä (ks. Työpajojen ja etsivän nuorisotyön risut ja ruusut kuntakokeiluille). Vastauksista käy ilmi, että valtakunnallisesti kuntakokeilujen alun ilmiö on ollut asiakasohjauksen hidastuminen, paikoin jopa pysähtyminen. Tämä on aiheuttanut suuriakin vaikeuksia niille palveluntuottajille, joiden rahoitus on ollut riippuvaista asiakkaiden mukanaan tuomasta rahavirrasta. Taustalla on kuntakokeiluorganisaatioiden käynnistämisestä johtuvia tekijöitä, kuten uusien työntekijöiden perehdyttäminen.

Puoli vuotta kokeilujen käynnistymisen jälkeen on nähtävissä merkkejä siitä, että asiakkaita ohjautuu jälleen palveluihin. Jonoa kuitenkin on vielä. Lisäksi koko ajan syntyvä uusien työllistymissuunnitelmien päivittämisen tarve pitää palveluvelkaa yllä. Myös Tornion Työvoimalasäätiön toiminnanjohtaja Samuel Juntunen toi puheenvuorossaan esiin huolen palveluvelan kasautumisesta. Toisaalta hän näki myös mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen tulevaisuudessa.

– On riski, että pitkään työttömänä olleiden tilanne vaikeutuu entisestään. Tämä voisi olla se kohta, jossa järjestöt voisivat lähestyä kuntakokeiluja ja kysyä, miten olla avuksi, Juntunen pohti.

Uusia mahdollisuuksia voisi piillä mm. palkkatuen yhteyteen kehitetyillä palveluilla. Työhönvalmennuksen lisäksi työkykyarviot, osaamisen kehittäminen ja opinnollistaminen voisivat tuoda vaikuttavuutta palkkatukijaksoihin.
Työllistymissuunnitelmien palveluvelan lisäksi asiakasohjaukseen tuo haasteita tai vähintäänkin hidasteita se, että käynnissä olevassa kuntakokeilussa on asetettu tavoitteeksi tunnistaa asiakkaiden palvelutarpeet aiempaa paremmin. Tämä tarkoittaa palveluohjausta tekeville kuntakokeilun työntekijöille uusien toimintatapojen oppimista.

Vaikuttavuus esiin palvelumuotoilulla

Erityisesti kiitosta osallistujilta sai paneelikeskustelu, jossa Hämeenlinnan kaupungin strategiapäällikkö Mira Sillanpää, Kuopion kaupungin työllisyyspalvelujen johtaja Pirjo Oksanen ja Mikkelin kaupungin kokeilujohtaja Pekka Patama paneutuivat Vatesin toimitusjohtaja Jaana Pakarisen johdattelemana järjestöyhteistyön historiaan, muutoksiin ja mahdollisuuksiin.

Paneelissa puhututti mm. työllisyyspalveluiden hankinnat. Kuopiossa on tehty pisimpään työllisyyspalveluiden hankintaa dynaamisena pienhankintana. Malli on käytössä myös Hämeenlinnassa, ja se on otettu käyttöön vuoden alusta myös Jyväskylässä. Mallissa kunta määrittelee hankittavan palvelun reunaehdot. Organisaatiomuodosta riippumatta palveluntuottajat voivat tuoda alustalle omat ehdotuksensa.

– Omavalmentajat eivät ”ohjaa ketään tiettyyn palveluun summittain”, vaan he voivat asiakkaan kanssa vuorovaikutuksessa ohjata hänet palvelutarpeen näkökulmasta tietyn palvelukorin äärelle. Sieltä asiakas itse valitsee palveluntuottajan ja palvelun, kertoo Oksanen.

Palveluntuottajien näkökulmasta tämä malli tarkoittaa sitä, että on osattava markkinoida itseään ja omaa erityislaatuisuuttaan asiakkaille sekä tehdä oma palvelunsa näkyväksi. Palveluntuottajien on myös osattava kertoa palveluistaan selkeästi ja houkuttelevasti sekä osoittaa hyöty, jonka palveluun osallistuva asiakas saa.

Järjestöjen yhteistyötä tarvitaan kuntarajapinnassa

Neljä kättä ristikkäin.Mikkelissä kunnan järjestöyhteistyö toimii sateenvarjomaisesti siten, että kunnan vuorovaikutusrajapinta on yhden järjestön kanssa ja järjestö kokoaa yhteen alueen muita toimijoita. Malli on melko yksinkertainen hallita kunnan näkökulmasta, mutta vaatii alueella vahvan ja toimivan järjestöjen välisen yhteistyön. Samankaltainen toimintamalli on käytössä Joensuussa.

Palveluntuottajaroolin lisäksi paneelissa nostettiin esille järjestöjen kansalaisyhteiskuntarooli osallisuuden ja hyvinvoinnin säilyttämisessä. Kuntanäkökulmasta tämä on myös tärkeää – joskin rahoitukseen liittyy tällä hetkellä epävarmuutta.

Hämeenlinnassa järjestetään säännöllisesti yhteisiä avoimia keskusteluja järjestöjen, kuntakokeilujen ja muiden työllisyystoimijoiden kesken. Järjestöjen toimintoihin tehdään myös vierailuja, jolloin muiden toimijoiden on mahdollista saada kirjoitettua parempi, konkreettinen kuva palvelusta.

Järjestöjen osaamista täytyy varjella muutoksissa

Kansanedustaja ja entinen työministeri Tarja Filatov päätti webinaarin työllisyydenhoidon ajankohtaiskatsaukseen. Kohtaanto-ongelmat haastavat työllisyydenhoitoa. Jopa samalla alalla voi olla työttömiä työnhakijoita sekä työnantajia, joilla on vaikeuksia täyttää avoimia työpaikkoja. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on huolestuttavaa, ja kuntakokeiluilla on avainasema ratkoa sitä.

OECD:n raportin ”Työttömyyden kasvot” (2020) mukaan Suomessa on poikkeuksellisen paljon työttömänä ihmisiä, joilla on haasteita terveyden kanssa. Niinpä terveydellä on merkitys myös työllisyyspalveluissa, ja monialaisten palvelujen tarve on suurta. Aiemmin vaikeimmin työllistyvien palvelut ovat olleet kunnassa, mikä on ollut loogista, koska kunta on vastannut myös monialaisessa mallissa tarvittavista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Järjestöt ovat tehneet aluetasolla hieman samantyyppistä tehtävää kuin perustamisvaiheessa oleva valtio-omisteinen Työkanava Oy. Kuntiin puolestaan ollaan tuomassa lisää vastuuta työllisyydenhoidosta. Filatovin mukaan nyt on tärkeää, ettei alueilla tehty työ häviä. Tahtotila on, että Työkanava Oy tulee valtion lisävastuunottona vaikeisiin tilanteisiin ja yhteiskunnassa varjellaan sitä, mitä meillä jo on paikallisella tasolla järjestöjen puolella.

Kuntien osalta on tärkeää kohdata työllisyydenhoidon haasteita yhteistyössä elinkeinopolitiikan, yritysten ja kuntien omien palveluiden ja oppilaitosten kanssa. Kuntatasolla alueen elinkeinorakenne tunnetaan parhaiten. Työllisyyspalveluissa korostuu omatoimisuuden ja valinnan mahdollisuus. Vielä pitäisi ratkaista, miten tätä mallia toteutetaan niiden ihmisten kohdalla, joilla on enemmän työllistymisen haasteita ja jotka eivät pysty työnhakuun samalla tavalla kuin muut. Palvelut pitäisi saada nopeasti myös heille. Tämä koskee jatkossa kaikkia kuntia. Tämän takia tulevassa kuntavetoisessa työllisyyspolitiikan mallissa pitäisi huomioida, että palveluita on saatavilla myös niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea työllistymiseensä.

Tutustu OECD:n raporttiin Faces of Joblessness in Finland pdf aukeaa uuteen väilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttööne Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Hilkka Pirhonen, Sanna Ikonen-Kontturi, Tuuli Riisalo-Mäntynen

Pohjois-Karjalan TE-toimisto on mukana palvelupilotoinneissa. TE-toimiston pilotissa on tehty tiivistä yhteistyötä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen kanssa. Molemmat tahot ovat kokeneet yhteistyön erinomaiseksi.

Pohjois-Karjalan TE-toimiston palvelupilotissa lisätään osatyökykyisten henkilöiden parissa työskentelevien osaamista liittyen osatyökykyisten tunnistamiseen ja ohjaukseen. Pilotissa luodaan osatyökykyisille työnhakijoille palveluja ja palvelupolkuja työllistymisen tukemiseen.

– Teemme verkostoyhteistyönä töitä osatyökykyisten tukemiseksi työmarkkinoille. Olemme esimerkiksi yhdessä Ammattiopisto Luovin kanssa keskittyneet erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden koulutuksen ja työelämän välisiin siirtymävaiheisiin, työkykykoordinaattori Sanna Ikonen-Kontturi TE-toimistosta kertoo.

Palvelupilotin tavoitteena on lisätä Pohjois-Karjalan toimijoiden, yrittäjien ja työnantajien tietoisuutta osatyökykyisten palveluista sekä lisätä osatyökykyisten työllistymiseen liittyvien tukien käyttöä.

Verkosto yhteistyön ponnistuslautana

– Otin itse yhteyttä palvelupilottiin keväällä. Sovimme yhteisen tapaamisen ja siitä yhteistyö käynnistyi, Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen työllisyyskoordinaattori Hilkka Pirhonen kuvailee.

Yhteistyön aloitus oli mutkatonta, sillä molemmat toimijat tunsivat toisensa Osatyökykyisten työllistyminen -työryhmästä, jota PK-Sotu koordinoi. Yhteistyöhön on sisältynyt palvelun suunnittelua, ideointia sekä palvelukuvauksen työstöä. Lopputuloksena syntyi Täsmätoimilla töihin -palvelu, jota palvelupilotti hankkii yhdistykseltä.

– Kyseessä on osatyökykyisille työnhakijoille suunnattu työhönvalmennuspalvelu, jossa tarjotaan vahvaa tukea myös työnantajille työsuhteen alkuun ja työllistymisen tukien hakemiseen, Pirhonen kertoo.

– Olemme saaneet mahdollisuuden hyödyntää pilotissa PK-Sotun koordinoimaa Työllisyyden asiakasraatia, Ikonen-Kontturi lisää. Kolmannen sektorin rooli on tärkeä.

Sekä Pirhonen että Ikonen-Kontturi pitävät kolmannen sektorin mukaan ottamista tärkeänä.

– Järjestöissä on paljon osaamista tukea työllistymisessään tarvitsevien henkilöiden työllistymiseen liittyen. Uskon, että järjestökenttä on tulevaisuudessakin tärkeä kumppani työllisyydenhoidossa. Järjestöillä ei välttämättä ole mahdollisuutta lähteä mukaan isoihin kilpailutuksiin, mutta pienen palvelun pilotointi on mahdollista. Esimerkiksi meille PK-Sotuna tämä on ensimmäinen työhönvalmennuspalvelu, jota myymme tuntihinnalla, Pirhonen toteaa.

Ikonen-Kontturi suosittelee vahvasti muillekin yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa.
– Kolmas sektori pystyy tarjoamaan luottamuksellista tukea, johon viranomaisen on vaikeampi yltää.

Myös Pirhonen kehottaa muita järjestötoimijoita yhteistyöhön.
– Suosittelemme tekemään rohkeasti yhteistyötä uusien toimijoiden kanssa. Yhteistyö pilotin kanssa voi mahdollistaa jotain uutta, kuten uusien palveluiden ja mallien pilotointia.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Marianne Pentikäinen

Vihreä Vates-hahmo.Keuhkovammaliiton Vajaakuntoisten työllistämisyksikön aloitteesta alkunsa saaneesta Vates-säätiöstä on 28 toimintavuotensa aikana kasvanut arvostettu valtakunnallinen toimija. Yhteistyöverkostomme ovat laajat ja olemme haluttu yhteistyökumppani – myös valtakunnallisella tasolla. Säätiön vaikuttavuus ja asiantuntijuus ovat kasvaneet, mikä näkyy mm. eduskunnan valiokunnille annettujen lausuntojen määrissä.

Säätiö perustettiin, koska tarvittiin organisaatio, jonka kohderyhminä olisivat kaikki erityisryhmät ja kehittämistyön kohteina kaikki työllistämisen keinot. Toiminta alkoi vuonna 1993 ja perustajayhteisöjä oli 19. Nykyään taustavoimanamme on 46 organisaatiota, mm. valtakunnallisia vammaisjärjestöjä, niiden alueellisia yhdistyksiä, erityishuollon kuntayhtymiä ja työllistämispalveluita tuottavia toimijoita.

Tavoitteemme toteutumiseksi kehitämme työllistämisen menetelmiä, teemme vaikuttamistyötä ja jaamme asiantuntemustamme. Yhteistyö on tiivistä mm. taustayhteisöjemme ja muiden järjestöjen, viranomaisten sekä ministeriöiden kanssa. Haemme aktiivisesti myös uusia yhteistyökumppaneita. Toimintamme ytimessä on myös aluetoiminta, hanketyö ja viestintä.

Olemme edelleen ainoa valtakunnallinen järjestö, joka keskittyy monimuotoisen työelämän edistämiseen osatyökykyisille henkilöille.

Uusia menetelmiä helpottamaan osatyökykyisten työllistymistä

Toimintansa alkuvuosina Vates toi Suomeen mm. Klubitalo-mallin, tuetun työllistymisen menetelmän ja myöhemmin kansainvälisen Job Shadow Day -tapahtuman.

Säätiö on ollut mukana kehittämässä sosiaalisia yrityksiä ja osallistunut asiantuntijana sosiaalisten yritysten lain valmisteluun. Tällä hetkellä toteutamme työ- ja elinkeinoministeriön perustamaa yhteiskunnallisten yrityksen osaamiskeskusta yhdessä hankekumppaneiden kanssa. Olemme myös mukana asiantuntijoina valmistelemassa Työkanava Oy:tä.

Valtakunnallista vaikuttamistyötä

Toimimme kärkihankkeissa, valtakunnallisissa työryhmissä, eri hankkeiden ohjausryhmissä ja meitä kuullaan eduskunnan valiokunnissa. Otamme aktiivisesti kantaa valmisteilla oleviin lakiuudistuksiin ja huomioimme lausunnoissa myös taustayhteisöjemme kannat. Lisäksi meiltä pyydetään taustaselvityksiä.

Säätiöstä onkin kehkeytynyt valtakunnallinen vaikuttaja, kuten perustajayhteisöjen ajatuksena oli säätiötä perustettaessa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kaija Ray

Valkoinen Vates-hahmo sinisen soikien sisällä toinen käsi ylhäällä.Vates-säätiö toteutti kesällä 2021 taustaorganisaatioilleen kyselyn, jossa kysyttiin heidän näkemyksiään YK:n vammaissopimuksen kansallisen toimintaohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Kysely on tehty aiemmin vuosina 2017 ja 2019. Vastausten perusteella tietoisuus aiheesta on lisääntynyt, mutta käytännön toteutus etenee hitaasti.

Artiklan 9 (saavutettavuus ja esteettömyys) kohdalla on huomattavissa kyselyn vahvin positiivinen tulos. Saavutettavuudesta on puhuttu paljon, myös liittyen vammaisten henkilöiden saamiin palveluihin, työelämään pääsyyn ja siellä pysymiseen. Varsinkin digitaalinen saavutettavuus on ollut esillä, mihin on vastaajien mukaan osittain vaikuttanut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta vuodelta 2019. Terminologian vaihtelevuus ja sekavuus kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, sillä käsitteiden käyttö ei ole vastaajien mukaan yhdenmukaista.

Samaan aikaan syrjintätapaukset ovat lisääntyneet. Tämä voi olla vastaajien mielestä merkki siitä, että tietoisuuden kasvun kautta tapaukset tulevat aiempaa helpommin ilmi. Tietoisuuden kasvusta kertovat myös erilaiset kuulemistilaisuudet ja lausuntopyynnöt, joiden määrä on viime vuosina kasvanut. Toisaalta vastaajat mainitsivat löytäneensä joidenkin kuntien vammaispalveluista vammaissopimuksen vastaisia ohjeistuksia, eli tietoisuuden lisäämistä kaikilla tasoilla tulee vielä parantaa.

Vatesin toiminnan kannalta tärkein artikla 27 (työllisyys) ei ole vastaajien mukaan edennyt kovinkaan hyvin kohti konkretiaa, vaikka puheen tasolla tilanne on parantunut. Marinin hallituksen agendalla on aiempia hallituskausia enemmän toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään vammaisten henkilöiden työllisyyttä. Valmisteilla olevaan valtion erityistehtäväyhtiöön, Työkanava Oy, suhtaudutaan tässä vaiheessa vielä hieman epäillen.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE on laatinut vammaissopimuksen toisen kansallisen toimintaohjelman vuosille 2020–2023. Vastaajat olivat hyvin perillä ohjelmasta, sen sisällöistä ja tavoitteista ja osa oli osallistunut aktiivisesti sen valmisteluprosessiin. Ohjelma on tiiviisti sidottu kaikkiin meneillään oleviin uudistuksiin. Näin vammaisten oikeudet eivät tästäkään näkökulmasta näyttäydy jonain erillisenä saarekkeena, vaan osana muuta yhteiskunnallista palvelujen ja tukimuotojen kehitystä.

Vates-säätiö keskittyy jatkossakin omassa vaikuttamistyössään artiklaan 27 sekä artiklaan 24 (koulutus) niiltä osin, kun se liittyy sujuviin siirtymiin opinnosta töihin.

Lue Vates-säätiön ja Akava ry:n tiedote kyselyn tuloksista

Tutustu VANEn toimintaohjelmaan (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Essi Tervonen
Kuva: Iiris Hynönen

Opetus- ja kulttuuriministeriön saavutettavuussuunnitelma julkistettiin kesäkuussa 2021. Suunnitelman yksi tavoite on saada korkeakoulutuksen saavutettavuus kirjattua yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin. Kysyimme suunnitelman ohjausryhmässä mukana olleelta vaikuttamistyön asiantuntijalta sekä kahdelta kohderyhmään kuuluvalta Helsingin yliopiston opiskelijalta, miten saavutettavuus toteutuu Helsingin yliopistossa.

Hannele Kirveskoski lasiseinän edessä.Kun Hannele Kirveskoski oli mukana opetus- ja kulttuuriministeriön saavutettavuussuunnitelman ohjausryhmässä, työskenteli hän SAMOKin hyvinvointipolitiikan asiantuntijana. Uudessa työssään Psoriasisliiton vaikuttamistyön asiantuntijana Kirveskoski on toiminut kuukauden päivät. Kirveskoski toteaa suunnitelman olevan askel oikeaan suuntaan.

– Pelkästään se, että suunnitelma on tehty, on jo merkki siitä, että saavutettavuuteen tahdotaan kiinnittää huomiota ja edistää sitä. Toivoisin, että saavutettavuussuunnitelma nähdään laajasti mahdollisuutena viedä yhteiskuntaa eteenpäin.

Se on myös mahdollisuus tarkastella kriittisesti koulutusjärjestelmäämme sekä työelämän negatiivisia ja syrjiviä asenteita vammaisia ja toiminta- ja liikuntarajoitteisia henkilöitä kohtaan.

– Saavutettavuuden toteutumista ja yhdenvertaisuutta tulisi seurata jatkuvasti ja johdonmukaisesti. Tällä hetkellä henkilöt, joilla on toiminta- ja liikuntarajoitteita tai vaikkapa oppimisvaikeuksia, joutuvat erikseen pyytämään tukitoimia tai saavutettavia oppimateriaaleja. Tukitoimia ei aina pyynnöstä huolimatta saa, toteaa Kirveskoski.

Moninaisuus osaksi koulutusta ja tutkimusta

Milla Tengström ja Ira Kolkkinen opiskelevat Helsingin yliopistossa. Tengströmillä ja Kolkkisella on toisistaan erilaiset vammat ja siten myös erilaiset kokemukset yliopiston saavutettavuudesta. Kumpikin on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että saavutettavuusongelmat jäävät monessa kohtaa yksilön vastuulle.

– Korkeakoulujen saavutettavuudesta ei todellakaan puhuta riittävästi, toteaa Tengström.

– Tila on merkitty esteettömäksi, mutta käytännössä luentosaliin ei esimerkiksi pääse yksin pyörätuolilla. Vammainen opiskelija voi olla yhteydessä HY:n ”erityisjärjestelyiden asiantuntijaryhmään”, vaikka nettisivuilta ei löydy tietoa, ketkä ryhmään kuuluvat. Opiskelija joutuu lähettämään yksityisiä terveystietoja, jos hän tarvitsee suosituksen yksilöllisiä järjestelyjä varten. Tämä ei ole helposti lähestyttävää tai läpinäkyvää eikä herätä luottamusta, kertovat Tengström ja Kolkkinen.

Tengström ja Kolkkinen kommentoivat lisäksi, ettei opintojen suorittamisessa tai oppimisessa huomioida ihmisten erilaisia toimintakykyjä. Yliopistolla on sisäänrakennettuja normatiivisia odotuksia esimerkiksi aikataulussa pysymisestä ja suoritusmerkinnöistä.

Myös Kirveskoski kommentoi asiaa:
– Korkeakouluissa tulisi omaksua sellainen ajattelu- ja toimintatapa, että saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat osa kaikkea tekemistä ja sisältyvät koulutukseen ja tutkimukseen. Sen sijaan, että opiskelijoiden oletetaan sopivan yhdenlaiseen muottiin ja olevan ominaisuuksiltaan samanlaisia, pitää kysyä, miten koulutusjärjestelmää pitää muuttaa, jotta se mahdollistaa kaikenlaisten opiskelijoiden osallisuuden ja antaa jokaiselle mahdollisuuden opiskella niin pitkälle kuin oma motivaatio ja rahkeet riittävät.

Yliopiston saavutettavuusongelmat ovat antaneet Tengströmille ja Kolkkiselle sekä kahdelle muulle opiskelijalle pontta perustaa opiskelijaliikkeiden hengessä vielä toistaiseksi rekisteröimätön yhdistys, jota he kutsuvat ”Rampaopiskelijat ry:ksi”. Yhdistyksellä halutaan tehdä vaikuttamistyötä:

luoda yhteisöllisyyttä, antaa vertaistukea ja edistää radikaalia saavutettavuutta yliopistolla.
– Yliopisto odottaa, että opiskelijat itse ratkaisevat yliopiston ongelmat; täytyy perustaa järjestö, jotta opiskelijoiden huolia kuunnellaan!

Konkreettisia tekoja saavutettavuuden edistämiseksi

– Yliopiston pitäisi ottaa selkeäksi, kaikkea toimintaa läpileikkaavaksi tavoitteeksi edistää saavutettavuutta järjestelmätasolla. Tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä sekä yhtenäisiä käytäntöjä, kertovat Tengström ja Kolkkinen.

– Tähän asti saavutettavuussuunnitelmaan liittyvää työtä voidaan pitää onnistuneena, mutta nyt tarvitsemme konkreettisia tekoja. Tässä tulee osallistaa laajasti myös opiskelijoita, eri vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sekä heitä edustavia järjestöjä, toteaa Kirveskoski.

Tengström ja Kolkkinen ovat samaa mieltä Kirveskosken kanssa siitä, että nyt kaivataan konkreettisia tekoja sekä työkaluja niiden toteuttamiseen. Opiskelijat mainitsevat esimerkiksi henkilökunnan, ainejärjestöjen ja tutoreiden koulutuksen lisäämisen, jotta saavutettavuus ja vammaisten henkilöiden kohtaaminen toteutuisi paremmin. He myös toivovat, että saavutettavuus olisi korkeakouluissa joustoa, kunnioitusta, ymmärrystä, tavallista ja normaalia, ja että olisi erilaisia järjestelyvaihtoehtoja.

– Vammaisena ei tulisi joutua tekemään ekstratyötä sen eteen, että pysyisi mukana ja pystyisi osallistumaan opetukseen. Olisi hyvä, ettei saavutettavuutta joutuisi ajattelemaan, koska se olisi jo olemassa.

Tutustu suunnitelmaan:
Kosunen, T. (2021) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35. Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua (linkki aukea uuteen välilehteen).

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Korhonen

Hankkeen logo - siniset ääniaallot ja VESKU-teksti oranssilla.Viime vuoden syyskuussa käynnistyi ESR-rahoitteinen Verkkovalmennuksella ja tuetulla työkokeilulla kohti koulutusta ja työtä -hanke, tuttavallisemmin Vesku-hanke. Hankkeen tavoitteena on kehittää työkokeilua vastaamaan paremmin pitkään koulutuksen ja työn ulkopuolella olleiden aikuisten tarpeisiin sekä lisätä osallistujien opiskelu- ja työllistymisvalmiuksia. Hankkeen toteuttaa Silta-Valmennusyhdistys yhdessä Vates-säätiön ja Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen (TAKK) kanssa.

Hanketta ideoitaessa koettiin, että TE-hallinnon työkokeilu on varsin alikäytetty palvelu. Työkokeilun aikana ihmisten työ- ja toimintakykyä voisi tukea paremmin sekä hahmottaa ammatillista polkua oikein kohdistuvin tukitoimin hyödyntäen aitoa työelämäympäristöä oppimisympäristönä.

Toteuttajina monialainen osaajatiimi

Hanketoimijat muodostavat monialaisen tiimin, joka pyrkii rakentamaan työkokeilun rinnalle niin työ- ja toimintakykyä tukevaa ammatillista osaamista kuin työelämään tähtäävää kokonaisuutta, toimintamallia.

Vesku-hankkeen kohderyhmänä ovat pitkään koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat aikuiset, joiden työelämään palaamisen estää usein koulutuksen puute tai koulutus, joka ei enää vastaa työelämän tarpeita. Kohderyhmän työ- ja toimintakyky on usein alentunut. Työ- ja toimintakyvyn arviointi ja tuki pyritään hankkeessa rakentamaan kiinteäksi osaksi työskentelyä.

Tavoitteena toimiva toimintamalli – tukena verkkovalmennus

Hankkeessa kehitetään toimintamalli, jossa työkokeilijan työkyky, siihen liittyvät haasteet, tarvittava tuki ja aikaisempi osaaminen kartoitetaan systemaattisesti ja työkokeilujakso räätälöidään kartoitukseen pohjautuen asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Työkokeilun ja koulutuksen yhteyttä vahvistetaan kehittämällä työkokeilua osaamisen hankkimisen ja tunnistamisen oppimisympäristöksi yhteistyössä työnantajien kanssa.

Lisäksi kehitteillä on verkkovalmennus valmennuksen tueksi. Hanketoimijat luovat yhteistyössä verkkovalmennuksen sisällöt. Ne ovat opiskeluvalmiuksiin, työ- ja työkokeiluun, työ- ja toimintakykyyn, digitaitoihin ja hyvinvointiin keskittyviä kokonaisuuksia. Hankkeen toiminta-aikana tullaan panostamaan erityisesti hyvinvoinnin, mielenterveyden ja elämänhallinnan kysymyksiin. Vates-säätiön rooli on tehdä yhdessä muiden hanketoimijoiden kanssa hankkeen arviointia sekä toimintamallin rakentamista verkkovalmennuksen sisällön ohella.

Hanke on ollut käynnissä reilun vuoden ajan ja kokemuksia työkokeilun hyödyntämisestä on saatu vasta vähän. Ne ovat kuitenkin lupaavia.

Vesku-hankkeen (ESR 2020–2022) kehittämisen kohteet

– Työ- ja toimintakyvyn arviointi osana työkokeilua
– Osaamisen tunnistaminen ja hankkiminen työkokeilun tukena
– Verkkovalmennus valmentajan tueksi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä
Kuvat: Joni Ulmanen, Paula Valve ja Maarit Laitisen albumi

Elämänlaatua ruuasta -hankkeen tavoitteena on edistää työelämän ulkopuolella olevien ravitsemusterveyttä sekä hakea laadukkaan ravitsemuksen yhteyksiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jonka yhtenä osa-alueena on pitkällä tähtäimellä työllistyminen.

Hanketyöryhmässä on mukana sekä ravitsemuksen ja terveyden edistämisen että työllisyydenhoidon asiantuntijoita. Yllättävän kuuloinen yhteistyö on innostanut hanketyöryhmää jo hakemuksen kirjoittamisesta lähtien. Aloituswebinaarin paneelikeskustelussa Päijät-Soten johtava ravitsemusterapeutti Raisa Valve ja tulosyksikköpäällikkö Maarit Laitinen sekä Vates-säätiön toimitusjohtaja Jaana Pakarinen palauttelivat mieleen, miten kaikki sai alkunsa. Haastattelijana toimi hankkeen projektityöntekijä Johanna Puttonen.

Millaisesta taustasta tulitte hankkeeseen mukaRaisa Valve värikkäässä paidassa sinisten kukkien takana.an?

Raisa: Tarjoamme ravitsemusyksikössä ravitsemusterapeutin palveluja ja tukea. Minulla on myös pitkä kokemus erilaisista terveyden edistämisen tutkimus- ja kehittämishankkeista.

Maarit: Vastuulleni kuuluu kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus ja asunnottomien asumispalvelut. Yritän työssäni varmistaa, että palvelut toimivat ja toiminta on sujuvaa.

Jaana: Vatesin ydintehtävä on osatyökykyisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten työllistymisen edistäminen.

Miten hanke sai alkunsa ja mikä sai teidät lähtemään tähän mukaan?

Raisa: Huomasimme, että nyt on kiinnostava hakukohde tarjolla ja meillä on hyvä pohja aiemmasta KEHUVA-hankkeesta. Meillä on toive, että ravitsemus ei olisi pelkkää fyysistä ravitsemusterveyttä, josta puhutaan vain ravitsemusterapeutin vastaanotolla, vaan ruokaan liittyvää positiivista viestiä voitaisiin välittää monissa paikoissa.

Maarit: Kun Raisa otti minuun yhteyttä, innostuin. Meillä on paljon ruokaryhmiä ja on kiva saada uusia keinoja niihin. Ruoka on arkinen asia ja sen ympärille on helppo sitoa muutakin kuntoutumista. On luonnollista ottaa asioita puheeksi, kun ollaan yhdessä ruuan ympärillä.

Jaana: Löysin hankesivuilta kokonaisuuden, jossa oli kohderyhmänä työelämän ulkopuolella olevat ja ymmärsin, että ravinto on uusi näkökulma työllistymiseen. Soitin Raisalle, joka oli hänkin juuri miettinyt samaa.

Millainen tarve hankkeelle on oman kenttänne näkökulmasta?Jaana Pakarinen vaaleassa villatakissa ulkona keltaisten kukkien takana.

Jaana: Tarve tulee hallitusohjelman työllisyystavoitteista. Nyt on valtavasti rakenteellisia uudistuksia menossa, kuten TE-palvelujen siirto kunnille ja Työkykyohjelma. Tavoitteena on myös tukea kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävää.

Raisa: On tutkittua tietoa, että työttömien ihmisten ruokavaliossa on haasteita, jotka johtuvat erilaisista tekijöistä, kuten taloudesta. Toisaalta tiedetään, että ravitsemuksellisesti laadukasta ruokaa voi saada pienelläkin rahalla. Nyt on tarve kehittää positiivista ruokasuhdetta kohderyhmälle moniammatillisesti ja ilman arvottamista.

Maarit: Meillä on kuntouttavassa työtoiminnassa yli 1 000 ja sosiaalisessa kuntoutuksessa yli 500 asiakasta vuodessa. Ruokatoiminnassa on tarvetta uusille ohjeille ja lähestymistavoille. Esimerkin voimalla ja yhdessä tekemällä saavutetaan terveelliset elämäntavat melko pienillä kustannuksilla, mille on tarvetta kentältä.

Miten hanke on otettu vastaan?

Maarit Laitinen punaisessa paidassa vihreän pensaan edessä.Maarit: Yksiköistä on tullut hyvää palautetta kokeiluryhmistä ja odotamme, että positiiviset kokemukset lisääntyvät, kun saamme ruokatoiminnan laajemmin käyntiin.

Raisa: Kun kysyin lupaa organisaationi johdolta hankkeen hakemiseen, tuli vahva viesti, että juuri tällaista pitää hakea. Myös hankkeen tiedotteeseen reagoitiin mukavasti ja kollegat ovat olleet innostuneita.

Jaana: Työllisyystoimijoille tehdyistä kyselyistä näkyy, että ihmisiä on pudonnut koronan aikana pois alueiden palveluista. Nyt tarvitaan kaikki paukut koriin, jotta saamme mukaan myös palveluista pudonneet.

Millaiset vaikutusmahdollisuudet näette hankkeella olevan?

Raisa: Näen, että ruokasuhdetta on mahdollista kehittää sallivaksi ja armolliseksi. Myös me ammattilaiset opimme yhdessä kohtaamisen tapaa ruokaan liittyvissä asioissa. Luotan, että tästä syntyy pysyvä toimintakonsepti.

Jaana: Suomessa on arvioiden mukaan noin 60 000 osatyökykyistä henkilöä, jotka voisivat työllistyä. Toivottavasti saamme muutamiakin ihmisiä osallistumaan ja voimaantumaan niin, että he siirtyvät työelämän ulkopuolelta työhön. Kun tuemme hankkeen toimenpiteillä ha lituksen työllisyystavoitetta, on selvä, että hankkeella on yhteiskunnallinen merkitys.

Onko teille tullut hankkeen ensimmäisten kuukausien aikana uusia oivalluksia tai näkökulmia?

Raisa: Minua innostaa, että meillä on monipuolinen ja sitoutunut kehittäjäjoukko, joka laajenee asiakasrajapintaan saakka.

Jaana: Olen innostunut tästä hoksauttamisesta, joka kohdistuu sekä hanketyöryhmään että yhteistyötahoihin. Tässä tarjotaan täysin uusi tulokulma, joka kantaa ja vie eteenpäin.

Maarit: Hankkeessa tehty tutkimus on tärkeää ja myös verkostotyö ja yhteistyö on lisääntynyt. Lisäksi teimme hanketyöryhmässä ruokasuhdekollaasiharjoituksen, mikä oli avartava ja mielenkiintoinen kokemus. Huomasimme, että kun itse ensin tutkailee omaa ruokasuhdettaan, sitä on helppo käydä muidenkin kanssa läpi.

Katso Elämänlaatua ruuasta -aloituswebinaarin tallenne

Elämänlaatua ruuasta -hanke (2021–2023) toteutetaan terveyden edistämisen määrärahalla (STM) ja hanketoimijoita ovat Päijät-Sote (päätoteuttaja), Itä-Suomen yliopisto ja Vates-säätiö.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuvat: Pixabay ja Luotsi-hanke

Erivärisiä ihmishahmojen reunaviivoja ja 5 eriväristö ratasta.

Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -kehittämishankkeessa selvitetään työllisyydenhoidon järjestöjen rooleja eri kuntakokeilualueilla. Hankkeessa syntyy ehdotus kolmannen sektorin rooleista työllisyyden kuntakokeiluissa, erilaisilla ja eri kokoisilla alueilla. Hanke kestää vuoden 2023 loppuun ja sitä rahoittaa STEA.

Työllisyydenhoidon kentällä on käynnissä useita isoja muutoksia, jotka koskettavat työllisyydenhoidon parissa työskenteleviä järjestöjä ja säätiöitä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille, jolloin suuri osa työ- ja toimintakykyä tukevasta toiminnasta tullaan ohjaamaan sitä kautta. Muun muassa kuntouttava työtoiminta hankitaan todennäköisesti jatkossa hyvinvointialueilta.

Työllisyyden kuntakokeiluissa kunnille on tuotu lisää vastuuta työllisyydenhoidosta seuraavissa asiakasryhmissä: työnhakijat, joilla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan, alle 30-vuotiaat työnhakijat sekä maahanmuuttajat ja vieraskieliset. TE 2024 -palvelu-uudistus siirtää työllisyydenhoidon päävastuun kunnille. Tällöin kunnat saavat hoidettavakseen aiemmasta poikkeavan asiakasryhmän, juuri työttömiksi jääneet. Kaikkein vaikeimmin työllistyville asiakkaille perustetaan valtionyhtiö Työkanava Oy.

Vaikutusten seuraaminen tärkeää

Muutokset rakenteissa resonoivat myös järjestöihin ja niiden tuottamiin palveluihin. Tarvitaan järjestötyöllistämisen kehittämistä niin palveluiden kohdentamisen kuin niiden vaikutusten seurannan näkökulmasta. On todettu, että tämän kuntakokeilun tavoitteena on laatu. Halutaan tuntea asiakkaat ja ohjata heidät heille oikeisiin palveluihin.

Myös kunnan taloudellisten kannustimien on suunniteltu muuttuvan. Aiempien kahden maksuportaan sijaan kunnan taloudellinen vastuu työttömyydestä alkaa aiemmin ja porrastuu useammin. On suunnitteilla, että kannustimena ei tule olemaan palveluissa olo, vaan asiakkaan eteneminen työmarkkinoilla.

On korkea aika kehittää systemaattista tapaa seurata palvelun vaikutuksia, ja pitkässä juoksussa myös vaikuttavuutta. Arviointiin tarvitaan väliaskelmia työllistymisen polulla, jotta pystytään osoittamaan myös matalan kynnyksen palveluiden johtavan oikeaan suuntaan.


Vaikutusten seuranta Joensuun työllisyyspalveluissa""

Joensuun työllisyyspalveluissa valmistaudutaan kuntakokeilujen jälkeiseen aikaan keräämällä tietoa ja seuraamalla palveluiden vaikutuksia. Luotsi-hanke palvelee kaikkia halukkaita työhön, koulutukseen tai uran suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä.

Luotsi kuuluu työllisyyspalveluiden alle ja kehittää niiden toimintaa.

Työllisyyden tukitoimien seuranta on toteutettu PowerBI-alustalle PowerAppsia hyödyntäen. Tietoa kerätään niin työllisyyspalveluista, koulutuksesta valmistuneista kuin työnantajien asenteista. Duuniagentit syöttävät tiedot järjestelmään mobiilisti.

Seurannan fokus on asiakkaiden siirtymissä työllisyyspalvelusta tai tilasta toiseen: millaisia siirtymiä tulee palvelu- ja palveluntarjoajakohtaisesti, miten asiakkaat etenevät duuniagenttikohtaisesti sekä mihin koulutuksesta valmistuneet seuraavaksi päätyvät. Lisäksi työnantajista tallennetaan tietoa esimerkiksi siitä, kokevatko he, että heillä on hyvät tiedot työllistämisen tuista, onko heillä valmiuksia palkata maahanmuuttajia ja onko heillä halua räätälöidä työtehtäviä osatyökykyisille.


Järjestöjen potentiaali osin hyödyntämättä Rovaniemellä

Asiakasohjauksen haasteet ovat valtakunnallinen kuntakokeilujen alun ilmiö, ja se on huomattu myös Rovaniemellä. Suunnitelmavelan lisäksi vielä hajallaan oleva tieto tarjolla olevista palveluista vaikeuttaa asiakkaiden ohjautumista.

Toimijoita on paljon, ja osin hankepohjaisten työllisyyspalveluiden sisältö ei aina aukea omavalmentajille ja asiakkaille. Hankkeet tarvitsevat osallistujia, ja hankkeiden tarve ei aina kohtaa ohjattavan asiakkaan tarvetta. Kuntakokeilu voi ehdottaa asiakkaalle palvelua, mutta loppukädessä valinta on asiakkaan.

Järjestöiltä ja oppilaitosten hankkeilta kaivataankin kuntakokeiluun asiakkaita puhuttelevia esittelyjä toiminnastaan. Usein viranomaisille suunnattu informaatio palvelusta ei sytytä asiakkaan halua osallistua palveluun. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää nuorille suunnattuihin palveluihin. Perinteinen työllisyyspalvelun imago täytyy muuttaa sellaiseksi, että nuori kokee katu-uskottavaksi palveluun osallistumisen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Suomeen perustetaan Ruotsin esimerkin mukaisesti valtio-omisteinen erityistehtäväyhtiö työllistämään osatyökykyisiä. Mikko Räsänen istuu tuolissa sininen pikkutakki päällä.Pidän tärkeänä, että Suomi ottaa oppia Ruotsin onnistumisista ja virheistä. Uuden yhtiön on työllistettävä nimenomaan ja vain osatyökykyisiä.

Työkanava Oy on jo rekisteröity kaupparekisteriin, mutta sen toiminnan yksityiskohtien suunnittelu on yhä työn alla. Yhtiön tehtäväksi tulee edistää osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä ja tukea osatyökykyisten työstä-työhön siirtymiä edelleen avoimille työmarkkinoille. Tämän tarkoituksen toteutumisessa Vatesilla ja sen taustayhteisöillä on valvottavanaan jäsenistönsä etu niin sääntelyn kirjoittamisessa kuin tulevan toimeenpanon arvioinnissa.

Luonnos hallituksen esitykseksi oli jo lausuntokierroksella ja TEM saikin yli sata sitä koskenutta lausuntoa.

Uuden toimintamallin istuttaminen olemassa olevien toimintojen keskelle ei ole ongelmatonta, mihin useat lausunnon antaneet kiinnittivät huomiota: mm. Vates totesi, että esitys oli keskeneräinen. Sen toiminnan ydin sekä suhde olemassa oleviin ja tuleviin toimenpiteisiin ja toimijoihin olivat epäselvät. Tästä aiheesta on entinen työministeri Jari Lindström kirjoittanut omaan tyyliinsä blogissaan Välittää vai säilyttä.
Lue Jari Lindströmin blogi 18.9.2021 (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Ruotsissa vastaavassa tarkoituksessa Samhall Ab on toiminut jo yli 40 vuotta ja sen onnistumisista ja epäonnistumisista kannattaa ottaa oppia. Samhall työllistää yli 25 000 henkeä ja on Ruotsin suurin työnantaja. Ruotsissa on herättänyt keskustelua kysymys, työllistääkö Samhall niitä, jotka eniten tarvitsevat apua vai mieluummin niitä, joiden avulla se paremmin pärjää kilpailluilla markkinoilla. SVT teki keväällä aiheesta keskustelua herättäneen dokumentin För Svag för Samhall.

Tavoitteena on, että yhtiö työllistäisi tuhat henkilöä. Vertailun vuoksi palkkatuella työllistettyjä on tänä vuonna ollut jatkuvasti yli 25 000. On tärkeätä, ettei yhtiöstä tule vain uutta toimenpidettä kaikille vaikeasti työllistyville, vaan että sen toiminta keskittyy nimenomaan osatyökykyisten avoimille työmarkkinoille pääsyn edistämiseen. Uudella yhtiöllä on siihen paremmat mahdollisuudet kuin lukuisilla osatyökykyisten työllisyyteen suunnatuilla suppeammilla määräaikaisilla hankkeilla.

Lopuksi: Koronapandemia on muuttanut työmarkkinoita pysyvästi. Se on vähentänyt työpaikkojen määrää monissa tehtävissä, mutta lisännyt toisissa. Useiden työtehtävien sisältö on muuttunut ainakin osittain. Pakkosopeutuminen liikkumis- ja tapaamisrajoituksiin on lisännyt työelämän digitalisaatiota. Vaikka koronarajoituksia nyt poistetaan, emme palaa samaan elämään, jossa olimme ennen koronaa.

Mikko Räsänen
Asiantuntija, Työvoima- ja maahanmuuttopolitiikka, Elinkeinoelämän keskusliitto
Vates-säätiön hallituksen jäsen

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

1 7 8 9 10 11 22