Arkistot: E-magazine

Teksti: Kaija Ray

Vates-säätiö toteutti kesällä 2021 taustaorganisaatioilleen kyselyn, jossa kysyttiin heidän näkemyksiään YK:n vammaissopimuksen kansallisen toimintaohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Kysely on tehty aiemmin vuosina 2017 ja 2019. Vastausten perusteella tietoisuus aiheesta on lisääntynyt, mutta käytännön toteutus etenee hitaasti.

Artiklan 9 (saavutettavuus ja esteettömyys) kohdalla on huomattavissa kyselyn vahvin positiivinen tulos. Saavutettavuudesta on puhuttu paljon, myös liittyen vammaisten henkilöiden saamiin palveluihin, työelämään pääsyyn ja siellä pysymiseen. Varsinkin digitaalinen saavutettavuus on ollut esillä, mihin on vastaajien mukaan osittain vaikuttanut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta vuodelta 2019. Terminologian vaihtelevuus ja sekavuus kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, sillä käsitteiden käyttö ei ole vastaajien mukaan yhdenmukaista.

Samaan aikaan syrjintätapaukset ovat lisääntyneet. Tämä voi olla vastaajien mielestä merkki siitä, että tietoisuuden kasvun kautta tapaukset tulevat aiempaa helpommin ilmi. Tietoisuuden kasvusta kertovat myös erilaiset kuulemistilaisuudet ja lausuntopyynnöt, joiden määrä on viime vuosina kasvanut. Toisaalta vastaajat mainitsivat löytäneensä joidenkin kuntien vammaispalveluista vammaissopimuksen vastaisia ohjeistuksia, eli tietoisuuden lisäämistä kaikilla tasoilla tulee vielä parantaa.

Vatesin toiminnan kannalta tärkein artikla 27 (työllisyys) ei ole vastaajien mukaan edennyt kovinkaan hyvin kohti konkretiaa, vaikka puheen tasolla tilanne on parantunut. Marinin hallituksen agendalla on aiempia hallituskausia enemmän toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään vammaisten henkilöiden työllisyyttä. Valmisteilla olevaan valtion erityistehtäväyhtiöön, Työkanava Oy, suhtaudutaan tässä vaiheessa vielä hieman epäillen.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE on laatinut vammaissopimuksen toisen kansallisen toimintaohjelman vuosille 2020–2023. Vastaajat olivat hyvin perillä ohjelmasta, sen sisällöistä ja tavoitteista ja osa oli osallistunut aktiivisesti sen valmisteluprosessiin. Ohjelma on tiiviisti sidottu kaikkiin meneillään oleviin uudistuksiin. Näin vammaisten oikeudet eivät tästäkään näkökulmasta näyttäydy jonain erillisenä saarekkeena, vaan osana muuta yhteiskunnallista palvelujen ja tukimuotojen kehitystä.

Vates-säätiö keskittyy jatkossakin omassa vaikuttamistyössään artiklaan 27 sekä artiklaan 24 (koulutus) niiltä osin, kun se liittyy sujuviin siirtymiin opinnosta töihin.

Lue Vates-säätiön ja Akava ry:n tiedote kyselyn tuloksista

Tutustu VANEn toimintaohjelmaan (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Essi Tervonen
Kuva: Iiris Hynönen

Opetus- ja kulttuuriministeriön saavutettavuussuunnitelma julkistettiin kesäkuussa 2021. Suunnitelman yksi tavoite on saada korkeakoulutuksen saavutettavuus kirjattua yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin. Kysyimme suunnitelman ohjausryhmässä mukana olleelta vaikuttamistyön asiantuntijalta sekä kahdelta kohderyhmään kuuluvalta Helsingin yliopiston opiskelijalta, miten saavutettavuus toteutuu Helsingin yliopistossa.

Kun Hannele Kirveskoski oli mukana opetus- ja kulttuuriministeriön saavutettavuussuunnitelman ohjausryhmässä, työskenteli hän SAMOKin hyvinvointipolitiikan asiantuntijana. Uudessa työssään Psoriasisliiton vaikuttamistyön asiantuntijana Kirveskoski on toiminut kuukauden päivät. Kirveskoski toteaa suunnitelman olevan askel oikeaan suuntaan.

– Pelkästään se, että suunnitelma on tehty, on jo merkki siitä, että saavutettavuuteen tahdotaan kiinnittää huomiota ja edistää sitä. Toivoisin, että saavutettavuussuunnitelma nähdään laajasti mahdollisuutena viedä yhteiskuntaa eteenpäin.

Se on myös mahdollisuus tarkastella kriittisesti koulutusjärjestelmäämme sekä työelämän negatiivisia ja syrjiviä asenteita vammaisia ja toiminta- ja liikuntarajoitteisia henkilöitä kohtaan.

– Saavutettavuuden toteutumista ja yhdenvertaisuutta tulisi seurata jatkuvasti ja johdonmukaisesti. Tällä hetkellä henkilöt, joilla on toiminta- ja liikuntarajoitteita tai vaikkapa oppimisvaikeuksia, joutuvat erikseen pyytämään tukitoimia tai saavutettavia oppimateriaaleja. Tukitoimia ei aina pyynnöstä huolimatta saa, toteaa Kirveskoski.

Moninaisuus osaksi koulutusta ja tutkimusta

Milla Tengström ja Ira Kolkkinen opiskelevat Helsingin yliopistossa. Tengströmillä ja Kolkkisella on toisistaan erilaiset vammat ja siten myös erilaiset kokemukset yliopiston saavutettavuudesta. Kumpikin on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että saavutettavuusongelmat jäävät monessa kohtaa yksilön vastuulle.

– Korkeakoulujen saavutettavuudesta ei todellakaan puhuta riittävästi, toteaa Tengström.

– Tila on merkitty esteettömäksi, mutta käytännössä luentosaliin ei esimerkiksi pääse yksin pyörätuolilla. Vammainen opiskelija voi olla yhteydessä HY:n ”erityisjärjestelyiden asiantuntijaryhmään”, vaikka nettisivuilta ei löydy tietoa, ketkä ryhmään kuuluvat. Opiskelija joutuu lähettämään yksityisiä terveystietoja, jos hän tarvitsee suosituksen yksilöllisiä järjestelyjä varten. Tämä ei ole helposti lähestyttävää tai läpinäkyvää eikä herätä luottamusta, kertovat Tengström ja Kolkkinen.

Tengström ja Kolkkinen kommentoivat lisäksi, ettei opintojen suorittamisessa tai oppimisessa huomioida ihmisten erilaisia toimintakykyjä. Yliopistolla on sisäänrakennettuja normatiivisia odotuksia esimerkiksi aikataulussa pysymisestä ja suoritusmerkinnöistä.

Myös Kirveskoski kommentoi asiaa:
– Korkeakouluissa tulisi omaksua sellainen ajattelu- ja toimintatapa, että saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat osa kaikkea tekemistä ja sisältyvät koulutukseen ja tutkimukseen. Sen sijaan, että opiskelijoiden oletetaan sopivan yhdenlaiseen muottiin ja olevan ominaisuuksiltaan samanlaisia, pitää kysyä, miten koulutusjärjestelmää pitää muuttaa, jotta se mahdollistaa kaikenlaisten opiskelijoiden osallisuuden ja antaa jokaiselle mahdollisuuden opiskella niin pitkälle kuin oma motivaatio ja rahkeet riittävät.

Yliopiston saavutettavuusongelmat ovat antaneet Tengströmille ja Kolkkiselle sekä kahdelle muulle opiskelijalle pontta perustaa opiskelijaliikkeiden hengessä vielä toistaiseksi rekisteröimätön yhdistys, jota he kutsuvat ”Rampaopiskelijat ry:ksi”. Yhdistyksellä halutaan tehdä vaikuttamistyötä:

luoda yhteisöllisyyttä, antaa vertaistukea ja edistää radikaalia saavutettavuutta yliopistolla.
– Yliopisto odottaa, että opiskelijat itse ratkaisevat yliopiston ongelmat; täytyy perustaa järjestö, jotta opiskelijoiden huolia kuunnellaan!

Konkreettisia tekoja saavutettavuuden edistämiseksi

– Yliopiston pitäisi ottaa selkeäksi, kaikkea toimintaa läpileikkaavaksi tavoitteeksi edistää saavutettavuutta järjestelmätasolla. Tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä sekä yhtenäisiä käytäntöjä, kertovat Tengström ja Kolkkinen.

– Tähän asti saavutettavuussuunnitelmaan liittyvää työtä voidaan pitää onnistuneena, mutta nyt tarvitsemme konkreettisia tekoja. Tässä tulee osallistaa laajasti myös opiskelijoita, eri vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sekä heitä edustavia järjestöjä, toteaa Kirveskoski.

Tengström ja Kolkkinen ovat samaa mieltä Kirveskosken kanssa siitä, että nyt kaivataan konkreettisia tekoja sekä työkaluja niiden toteuttamiseen. Opiskelijat mainitsevat esimerkiksi henkilökunnan, ainejärjestöjen ja tutoreiden koulutuksen lisäämisen, jotta saavutettavuus ja vammaisten henkilöiden kohtaaminen toteutuisi paremmin. He myös toivovat, että saavutettavuus olisi korkeakouluissa joustoa, kunnioitusta, ymmärrystä, tavallista ja normaalia, ja että olisi erilaisia järjestelyvaihtoehtoja.

– Vammaisena ei tulisi joutua tekemään ekstratyötä sen eteen, että pysyisi mukana ja pystyisi osallistumaan opetukseen. Olisi hyvä, ettei saavutettavuutta joutuisi ajattelemaan, koska se olisi jo olemassa.

Tutustu suunnitelmaan:
Kosunen, T. (2021) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35. Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua (linkki aukea uuteen välilehteen).

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Korhonen

Viime vuoden syyskuussa käynnistyi ESR-rahoitteinen Verkkovalmennuksella ja tuetulla työkokeilulla kohti koulutusta ja työtä -hanke, tuttavallisemmin Vesku-hanke. Hankkeen tavoitteena on kehittää työkokeilua vastaamaan paremmin pitkään koulutuksen ja työn ulkopuolella olleiden aikuisten tarpeisiin sekä lisätä osallistujien opiskelu- ja työllistymisvalmiuksia. Hankkeen toteuttaa Silta-Valmennusyhdistys yhdessä Vates-säätiön ja Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen (TAKK) kanssa.

Hanketta ideoitaessa koettiin, että TE-hallinnon työkokeilu on varsin alikäytetty palvelu. Työkokeilun aikana ihmisten työ- ja toimintakykyä voisi tukea paremmin sekä hahmottaa ammatillista polkua oikein kohdistuvin tukitoimin hyödyntäen aitoa työelämäympäristöä oppimisympäristönä.

Toteuttajina monialainen osaajatiimi

Hanketoimijat muodostavat monialaisen tiimin, joka pyrkii rakentamaan työkokeilun rinnalle niin työ- ja toimintakykyä tukevaa ammatillista osaamista kuin työelämään tähtäävää kokonaisuutta, toimintamallia.

Vesku-hankkeen kohderyhmänä ovat pitkään koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat aikuiset, joiden työelämään palaamisen estää usein koulutuksen puute tai koulutus, joka ei enää vastaa työelämän tarpeita. Kohderyhmän työ- ja toimintakyky on usein alentunut. Työ- ja toimintakyvyn arviointi ja tuki pyritään hankkeessa rakentamaan kiinteäksi osaksi työskentelyä.

Tavoitteena toimiva toimintamalli – tukena verkkovalmennus

Hankkeessa kehitetään toimintamalli, jossa työkokeilijan työkyky, siihen liittyvät haasteet, tarvittava tuki ja aikaisempi osaaminen kartoitetaan systemaattisesti ja työkokeilujakso räätälöidään kartoitukseen pohjautuen asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Työkokeilun ja koulutuksen yhteyttä vahvistetaan kehittämällä työkokeilua osaamisen hankkimisen ja tunnistamisen oppimisympäristöksi yhteistyössä työnantajien kanssa.

Lisäksi kehitteillä on verkkovalmennus valmennuksen tueksi. Hanketoimijat luovat yhteistyössä verkkovalmennuksen sisällöt. Ne ovat opiskeluvalmiuksiin, työ- ja työkokeiluun, työ- ja toimintakykyyn, digitaitoihin ja hyvinvointiin keskittyviä kokonaisuuksia. Hankkeen toiminta-aikana tullaan panostamaan erityisesti hyvinvoinnin, mielenterveyden ja elämänhallinnan kysymyksiin. Vates-säätiön rooli on tehdä yhdessä muiden hanketoimijoiden kanssa hankkeen arviointia sekä toimintamallin rakentamista verkkovalmennuksen sisällön ohella.

Hanke on ollut käynnissä reilun vuoden ajan ja kokemuksia työkokeilun hyödyntämisestä on saatu vasta vähän. Ne ovat kuitenkin lupaavia.

Vesku-hankkeen (ESR 2020–2022) kehittämisen kohteet

– Työ- ja toimintakyvyn arviointi osana työkokeilua
– Osaamisen tunnistaminen ja hankkiminen työkokeilun tukena
– Verkkovalmennus valmentajan tueksi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä
Kuvat: Joni Ulmanen, Paula Valve ja Maarit Laitisen albumi

Elämänlaatua ruuasta -hankkeen tavoitteena on edistää työelämän ulkopuolella olevien ravitsemusterveyttä sekä hakea laadukkaan ravitsemuksen yhteyksiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jonka yhtenä osa-alueena on pitkällä tähtäimellä työllistyminen.

Hanketyöryhmässä on mukana sekä ravitsemuksen ja terveyden edistämisen että työllisyydenhoidon asiantuntijoita. Yllättävän kuuloinen yhteistyö on innostanut hanketyöryhmää jo hakemuksen kirjoittamisesta lähtien. Aloituswebinaarin paneelikeskustelussa Päijät-Soten johtava ravitsemusterapeutti Raisa Valve ja tulosyksikköpäällikkö Maarit Laitinen sekä Vates-säätiön toimitusjohtaja Jaana Pakarinen palauttelivat mieleen, miten kaikki sai alkunsa. Haastattelijana toimi hankkeen projektityöntekijä Johanna Puttonen.

Millaisesta taustasta tulitte hankkeeseen mukaan?

Raisa: Tarjoamme ravitsemusyksikössä ravitsemusterapeutin palveluja ja tukea. Minulla on myös pitkä kokemus erilaisista terveyden edistämisen tutkimus- ja kehittämishankkeista.

Maarit: Vastuulleni kuuluu kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus ja asunnottomien asumispalvelut. Yritän työssäni varmistaa, että palvelut toimivat ja toiminta on sujuvaa.

Jaana: Vatesin ydintehtävä on osatyökykyisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten työllistymisen edistäminen.

Miten hanke sai alkunsa ja mikä sai teidät lähtemään tähän mukaan?

Raisa: Huomasimme, että nyt on kiinnostava hakukohde tarjolla ja meillä on hyvä pohja aiemmasta KEHUVA-hankkeesta. Meillä on toive, että ravitsemus ei olisi pelkkää fyysistä ravitsemusterveyttä, josta puhutaan vain ravitsemusterapeutin vastaanotolla, vaan ruokaan liittyvää positiivista viestiä voitaisiin välittää monissa paikoissa.

Maarit: Kun Raisa otti minuun yhteyttä, innostuin. Meillä on paljon ruokaryhmiä ja on kiva saada uusia keinoja niihin. Ruoka on arkinen asia ja sen ympärille on helppo sitoa muutakin kuntoutumista. On luonnollista ottaa asioita puheeksi, kun ollaan yhdessä ruuan ympärillä.

Jaana: Löysin hankesivuilta kokonaisuuden, jossa oli kohderyhmänä työelämän ulkopuolella olevat ja ymmärsin, että ravinto on uusi näkökulma työllistymiseen. Soitin Raisalle, joka oli hänkin juuri miettinyt samaa.

Millainen tarve hankkeelle on oman kenttänne näkökulmasta?

Jaana: Tarve tulee hallitusohjelman työllisyystavoitteista. Nyt on valtavasti rakenteellisia uudistuksia menossa, kuten TE-palvelujen siirto kunnille ja Työkykyohjelma. Tavoitteena on myös tukea kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävää.

Raisa: On tutkittua tietoa, että työttömien ihmisten ruokavaliossa on haasteita, jotka johtuvat erilaisista tekijöistä, kuten taloudesta. Toisaalta tiedetään, että ravitsemuksellisesti laadukasta ruokaa voi saada pienelläkin rahalla. Nyt on tarve kehittää positiivista ruokasuhdetta kohderyhmälle moniammatillisesti ja ilman arvottamista.

Maarit: Meillä on kuntouttavassa työtoiminnassa yli 1 000 ja sosiaalisessa kuntoutuksessa yli 500 asiakasta vuodessa. Ruokatoiminnassa on tarvetta uusille ohjeille ja lähestymistavoille. Esimerkin voimalla ja yhdessä tekemällä saavutetaan terveelliset elämäntavat melko pienillä kustannuksilla, mille on tarvetta kentältä.

Miten hanke on otettu vastaan?

Maarit: Yksiköistä on tullut hyvää palautetta kokeiluryhmistä ja odotamme, että positiiviset kokemukset lisääntyvät, kun saamme ruokatoiminnan laajemmin käyntiin.

Raisa: Kun kysyin lupaa organisaationi johdolta hankkeen hakemiseen, tuli vahva viesti, että juuri tällaista pitää hakea. Myös hankkeen tiedotteeseen reagoitiin mukavasti ja kollegat ovat olleet innostuneita.

Jaana: Työllisyystoimijoille tehdyistä kyselyistä näkyy, että ihmisiä on pudonnut koronan aikana pois alueiden palveluista. Nyt tarvitaan kaikki paukut koriin, jotta saamme mukaan myös palveluista pudonneet.

Millaiset vaikutusmahdollisuudet näette hankkeella olevan?

Raisa: Näen, että ruokasuhdetta on mahdollista kehittää sallivaksi ja armolliseksi. Myös me ammattilaiset opimme yhdessä kohtaamisen tapaa ruokaan liittyvissä asioissa. Luotan, että tästä syntyy pysyvä toimintakonsepti.

Jaana: Suomessa on arvioiden mukaan noin 60 000 osatyökykyistä henkilöä, jotka voisivat työllistyä. Toivottavasti saamme muutamiakin ihmisiä osallistumaan ja voimaantumaan niin, että he siirtyvät työelämän ulkopuolelta työhön. Kun tuemme hankkeen toimenpiteillä ha lituksen työllisyystavoitetta, on selvä, että hankkeella on yhteiskunnallinen merkitys.

Onko teille tullut hankkeen ensimmäisten kuukausien aikana uusia oivalluksia tai näkökulmia?

Raisa: Minua innostaa, että meillä on monipuolinen ja sitoutunut kehittäjäjoukko, joka laajenee asiakasrajapintaan saakka.

Jaana: Olen innostunut tästä hoksauttamisesta, joka kohdistuu sekä hanketyöryhmään että yhteistyötahoihin. Tässä tarjotaan täysin uusi tulokulma, joka kantaa ja vie eteenpäin.

Maarit: Hankkeessa tehty tutkimus on tärkeää ja myös verkostotyö ja yhteistyö on lisääntynyt. Lisäksi teimme hanketyöryhmässä ruokasuhdekollaasiharjoituksen, mikä oli avartava ja mielenkiintoinen kokemus. Huomasimme, että kun itse ensin tutkailee omaa ruokasuhdettaan, sitä on helppo käydä muidenkin kanssa läpi.

Katso Elämänlaatua ruuasta -aloituswebinaarin tallenne

Elämänlaatua ruuasta -hanke (2021–2023) toteutetaan terveyden edistämisen määrärahalla (STM) ja hanketoimijoita ovat Päijät-Sote (päätoteuttaja), Itä-Suomen yliopisto ja Vates-säätiö.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuvat: Pixabay ja Luotsi-hanke

Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -kehittämishankkeessa selvitetään työllisyydenhoidon järjestöjen rooleja eri kuntakokeilualueilla. Hankkeessa syntyy ehdotus kolmannen sektorin rooleista työllisyyden kuntakokeiluissa, erilaisilla ja eri kokoisilla alueilla. Hanke kestää vuoden 2023 loppuun ja sitä rahoittaa STEA.

Työllisyydenhoidon kentällä on käynnissä useita isoja muutoksia, jotka koskettavat työllisyydenhoidon parissa työskenteleviä järjestöjä ja säätiöitä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille, jolloin suuri osa työ- ja toimintakykyä tukevasta toiminnasta tullaan ohjaamaan sitä kautta. Muun muassa kuntouttava työtoiminta hankitaan todennäköisesti jatkossa hyvinvointialueilta.

Työllisyyden kuntakokeiluissa kunnille on tuotu lisää vastuuta työllisyydenhoidosta seuraavissa asiakasryhmissä: työnhakijat, joilla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan, alle 30-vuotiaat työnhakijat sekä maahanmuuttajat ja vieraskieliset. TE 2024 -palvelu-uudistus siirtää työllisyydenhoidon päävastuun kunnille. Tällöin kunnat saavat hoidettavakseen aiemmasta poikkeavan asiakasryhmän, juuri työttömiksi jääneet. Kaikkein vaikeimmin työllistyville asiakkaille perustetaan valtionyhtiö Työkanava Oy.

Vaikutusten seuraaminen tärkeää

Muutokset rakenteissa resonoivat myös järjestöihin ja niiden tuottamiin palveluihin. Tarvitaan järjestötyöllistämisen kehittämistä niin palveluiden kohdentamisen kuin niiden vaikutusten seurannan näkökulmasta. On todettu, että tämän kuntakokeilun tavoitteena on laatu. Halutaan tuntea asiakkaat ja ohjata heidät heille oikeisiin palveluihin.

Myös kunnan taloudellisten kannustimien on suunniteltu muuttuvan. Aiempien kahden maksuportaan sijaan kunnan taloudellinen vastuu työttömyydestä alkaa aiemmin ja porrastuu useammin. On suunnitteilla, että kannustimena ei tule olemaan palveluissa olo, vaan asiakkaan eteneminen työmarkkinoilla.

On korkea aika kehittää systemaattista tapaa seurata palvelun vaikutuksia, ja pitkässä juoksussa myös vaikuttavuutta. Arviointiin tarvitaan väliaskelmia työllistymisen polulla, jotta pystytään osoittamaan myös matalan kynnyksen palveluiden johtavan oikeaan suuntaan.

Vaikutusten seuranta Joensuun työllisyyspalveluissa

Joensuun työllisyyspalveluissa valmistaudutaan kuntakokeilujen jälkeiseen aikaan keräämällä tietoa ja seuraamalla palveluiden vaikutuksia. Luotsi-hanke palvelee kaikkia halukkaita työhön, koulutukseen tai uran suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä.

Luotsi kuuluu työllisyyspalveluiden alle ja kehittää niiden toimintaa.

Työllisyyden tukitoimien seuranta on toteutettu PowerBI-alustalle PowerAppsia hyödyntäen. Tietoa kerätään niin työllisyyspalveluista, koulutuksesta valmistuneista kuin työnantajien asenteista. Duuniagentit syöttävät tiedot järjestelmään mobiilisti.

Seurannan fokus on asiakkaiden siirtymissä työllisyyspalvelusta tai tilasta toiseen: millaisia siirtymiä tulee palvelu- ja palveluntarjoajakohtaisesti, miten asiakkaat etenevät duuniagenttikohtaisesti sekä mihin koulutuksesta valmistuneet seuraavaksi päätyvät. Lisäksi työnantajista tallennetaan tietoa esimerkiksi siitä, kokevatko he, että heillä on hyvät tiedot työllistämisen tuista, onko heillä valmiuksia palkata maahanmuuttajia ja onko heillä halua räätälöidä työtehtäviä osatyökykyisille.

Järjestöjen potentiaali osin hyödyntämättä Rovaniemellä

Asiakasohjauksen haasteet ovat valtakunnallinen kuntakokeilujen alun ilmiö, ja se on huomattu myös Rovaniemellä. Suunnitelmavelan lisäksi vielä hajallaan oleva tieto tarjolla olevista palveluista vaikeuttaa asiakkaiden ohjautumista.

Toimijoita on paljon, ja osin hankepohjaisten työllisyyspalveluiden sisältö ei aina aukea omavalmentajille ja asiakkaille. Hankkeet tarvitsevat osallistujia, ja hankkeiden tarve ei aina kohtaa ohjattavan asiakkaan tarvetta. Kuntakokeilu voi ehdottaa asiakkaalle palvelua, mutta loppukädessä valinta on asiakkaan.

Järjestöiltä ja oppilaitosten hankkeilta kaivataankin kuntakokeiluun asiakkaita puhuttelevia esittelyjä toiminnastaan. Usein viranomaisille suunnattu informaatio palvelusta ei sytytä asiakkaan halua osallistua palveluun. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää nuorille suunnattuihin palveluihin. Perinteinen työllisyyspalvelun imago täytyy muuttaa sellaiseksi, että nuori kokee katu-uskottavaksi palveluun osallistumisen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Suomeen perustetaan Ruotsin esimerkin mukaisesti valtio-omisteinen erityistehtäväyhtiö työllistämään osatyökykyisiä. Pidän tärkeänä, että Suomi ottaa oppia Ruotsin onnistumisista ja virheistä. Uuden yhtiön on työllistettävä nimenomaan ja vain osatyökykyisiä.

Työkanava Oy on jo rekisteröity kaupparekisteriin, mutta sen toiminnan yksityiskohtien suunnittelu on yhä työn alla. Yhtiön tehtäväksi tulee edistää osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä ja tukea osatyökykyisten työstä-työhön siirtymiä edelleen avoimille työmarkkinoille. Tämän tarkoituksen toteutumisessa Vatesilla ja sen taustayhteisöillä on valvottavanaan jäsenistönsä etu niin sääntelyn kirjoittamisessa kuin tulevan toimeenpanon arvioinnissa.

Luonnos hallituksen esitykseksi oli jo lausuntokierroksella ja TEM saikin yli sata sitä koskenutta lausuntoa.

Uuden toimintamallin istuttaminen olemassa olevien toimintojen keskelle ei ole ongelmatonta, mihin useat lausunnon antaneet kiinnittivät huomiota: mm. Vates totesi, että esitys oli keskeneräinen. Sen toiminnan ydin sekä suhde olemassa oleviin ja tuleviin toimenpiteisiin ja toimijoihin olivat epäselvät. Tästä aiheesta on entinen työministeri Jari Lindström kirjoittanut omaan tyyliinsä blogissaan Välittää vai säilyttä.
Lue Jari Lindströmin blogi 18.9.2021 (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Ruotsissa vastaavassa tarkoituksessa Samhall Ab on toiminut jo yli 40 vuotta ja sen onnistumisista ja epäonnistumisista kannattaa ottaa oppia. Samhall työllistää yli 25 000 henkeä ja on Ruotsin suurin työnantaja. Ruotsissa on herättänyt keskustelua kysymys, työllistääkö Samhall niitä, jotka eniten tarvitsevat apua vai mieluummin niitä, joiden avulla se paremmin pärjää kilpailluilla markkinoilla. SVT teki keväällä aiheesta keskustelua herättäneen dokumentin För Svag för Samhall.

Tavoitteena on, että yhtiö työllistäisi tuhat henkilöä. Vertailun vuoksi palkkatuella työllistettyjä on tänä vuonna ollut jatkuvasti yli 25 000. On tärkeätä, ettei yhtiöstä tule vain uutta toimenpidettä kaikille vaikeasti työllistyville, vaan että sen toiminta keskittyy nimenomaan osatyökykyisten avoimille työmarkkinoille pääsyn edistämiseen. Uudella yhtiöllä on siihen paremmat mahdollisuudet kuin lukuisilla osatyökykyisten työllisyyteen suunnatuilla suppeammilla määräaikaisilla hankkeilla.

Lopuksi: Koronapandemia on muuttanut työmarkkinoita pysyvästi. Se on vähentänyt työpaikkojen määrää monissa tehtävissä, mutta lisännyt toisissa. Useiden työtehtävien sisältö on muuttunut ainakin osittain. Pakkosopeutuminen liikkumis- ja tapaamisrajoituksiin on lisännyt työelämän digitalisaatiota. Vaikka koronarajoituksia nyt poistetaan, emme palaa samaan elämään, jossa olimme ennen koronaa.

Mikko Räsänen
Asiantuntija, Työvoima- ja maahanmuuttopolitiikka, Elinkeinoelämän keskusliitto
Vates-säätiön hallituksen jäsen

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuva: Jenny Salo

Toimintamalli on yksi keino osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseksi. Mallia valmisteltiin yhteistyössä hallituksen yhteiskunnallisten yritysten strategian ja siihen kuuluvan osaamiskeskuksen kanssa. Mallin lisäksi Ilona-hankkeessa kerätty eurooppalainen vertailuaineisto ja osahankkeissa pilotoidut menetelmät tulevat hyvään käyttöön osaamiskeskuksen toimintaa käynnistettäessä.

Yhteiskunnallisten yritysten kehittäminen on yksi keino edistää Suomen hallituksen asettamaa työllisyystavoitetta. 22. syyskuuta julkaistussa artikkelikokoelmassa esitellään ehdotus työhön integroivan yhteiskunnallisen yrittäjyyden Suomen malliksi. Malli on koostettu ESR-rahoitteisessa Ilona – sosiaalinen yrittäjyys väylänä mielekkääseen työhön -hankkeessa (2018–2021), jonka toteuttivat Silta-Valmennusyhdistys yhdessä Vates-säätiön, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.

Työllisyysasteen nostaminen edellyttää osatyökykyisten työllistymistä nykyistä laajemmin. Yhteiskunnallisten yritysten kehittäminen on yksi keino tavoitteen saavuttamiseksi. Keväällä 2021 hallitus julkaisi ensimmäisen yhteiskunnallisten yritysten strategian, jonka tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä, lisätä yritysten määrää sekä kehittää osaamista.

Strategiaa valmisteltiin rinnakkain Ilona-hankkeen kanssa, jonka tavoitteena oli löytää Suomeen soveltuva malli yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä, jolla edistettäisiin osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymistä. Strategiaan kuuluu yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus.

Ehdotus mallista julkistettiin Ilona-hankkeen päätösseminaarissa. Malli on osa artikkelikokoelmaa Yhteiskunnalliset yritykset Suomessa. Malli osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseen.

Toimintamalliehdotuksessa osaamiskeskus keskiössä – keskuksen perustaminen julkaistiin lokakuussa

Työ- ja elinkeinoministeriö myönsi lokakuun alussa kolme miljoonaa euroa valtionavustusta valtakunnallisen yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen perustamiseksi. Hallitus päätti osaamiskeskuksen perustamisesta puoliväliriihessään keväällä. Osaamiskeskuksen toteuttaa kuusi organisaatiota, jotka ovet jo ennestään vahvoja verkostojohtajia ja -osaajia: hanketta koordinoi Yhteiskunnallisten yritysten liitto Arvo ry ja mukana ovat Vates-säätiö sr, Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy, Kuntoutussäätiö sr, Osuustoimintakeskus Pellervo ry ja Silta-Valmennusyhdistys ry.

Osaamiskeskus kytkettiin osaksi Ilona-mallissa kehitettyä toimintamallia työhön integroivasta yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä.

– Osaamiskeskus luo edellytyksiä tärkeää yhteiskunnallista tehtävää toteuttavien välityömarkkinatoimijoiden kasvulle ja menestykselle. Samalla avataan ovia myös uusille yhteiskunnallisille yrityksille, jotka luovat työpaikkoja vammaisille, pitkäaikaissairaille ja osatyökykyisille henkilöille, kehittämispäällikkö Jukka Lindberg Vatesista sanoo.
Vatesin vastuulla osaamiskeskuksessa on sidosryhmäyhteistyö, jolla on vahva kytkös kaikkiin muihinkin toimintoihin.

Lisäksi säätiö osallistuu osatyökykyisten työllistämisen ja viestinnän työpakettien toteutukseen.
Osaamiskeskukseen osallistuminen on luonnollinen jatko Vates-säätiön työlle Ilona-hankkeessa. Hankkeessa muotoiltu työhön integroivien yritysten toimintamalli, siinä kerätty laaja eurooppalainen vertailuaineisto ja osahankkeissa pilotoidut menetelmät tulevat hyvään käyttöön osaamiskeskuksen toimintaa käynnistettäessä.

Jatkossa verkostojen merkitys vain korostuu.

– Vatesin koordinoima välityömarkkinoiden yhteistyöryhmä on vahva pohja työhön integroivien yhteiskunnallisten yritysten verkoston kokoamiselle. Vatesin vahvat kansainväliset verkostot tuovat arvokasta tietoa ja näkemystä myös osaamiskeskuksen toimintaan, Lindberg toteaa.

Koko malli, joka sisältää myös ehdotukset toteutustavoista, löytyy Yhteiskunnalliset yritykset Suomessa. Malli osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseen -julkaisun sivuilta 184–185. Artikkelikokoelma on luettavissa digitaalisena Diakonia-ammattikorkeakoulun Työelämäjulkaisusarjassa (linkki aukeaa uuteen välilehteen) 
Painetun version tilaus (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Mallissa ehdotettavat toimet

• Täsmennetään yhteiskunnallisten yritysten strategiaa ja toimintasuunnitelmaa työhön integroiville yhteiskunnallisille yrityksille.
• Rakennetaan osaamiskeskukseen ohjaus-, neuvonta-, hautomo- ja koulutuspalvelut työhön integroivien yhteiskunnallisten yritysten elinkaaren eri vaiheisiin.
• Kootaan yhteiskunnallisille yrityksille sopivien rahoitusmahdollisuuksien ja -instrumenttien vahva osaaminen osaamiskeskukseen. Luodaan neuvonta- ja tukipalvelut, jotka yhdistävät edellä mainitut ja työllistämisen tuen rahoitusmallit.
• Vahvistetaan Yhteiskunnallinen Yritys -merkin tunnettuutta. Selvitetään työhön integroiville yhteiskunnallisille yrityksille soveltuvan oman merkin tai sertifikaatin mahdollisuuksia.
• Rakennetaan työhön integroivien yhteiskunnallisten yritysten verkosto osaamiskeskuksen yhteyteen.
• Vahvistetaan ja resursoidaan Yhteiskunnallisten yritysten tutkimusverkosto FinSERNiä.
• Lisätään yhteiskunnallisen yrittämisen opetusta ja tutkimusta korkeakouluissa.
• Perustetaan yhteisötalouden ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden professuuri.

Koko malli, joka sisältää myös ehdotukset toteutustavoista, löytyy Yhteiskunnalliset yritykset Suomessa. Malli osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseen -julkaisun sivuilta 184–185. Artikkelikokoelma on luettavissa digitaalisena Diakonia-ammattikorkeakoulun Työelämäjulkaisusarjassa (linkki aukeaa uuteen välilehteen)
Painetun version tilaus (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Essi Tervonen
Kuvat: Niko Jekkonen, Leo Koivistoinen/Helsinki Pride 2017

Monipuolinen järjestö- ja vaikuttamistyö auttoi Jaana Tiiriä, 25, fokusoimaan mielenkiintonsa kohteita tulevaisuuden työelämää varten. Työuran alkuvaiheessa intohimo vaikuttamiseen vei Tiirin vapaa-ajan. Tänä päivänä tilaa jää työn lisäksi myös harrastuksille.

Tiiri on tehnyt elämänsä aikana vapaaehtois- ja vaikuttamistyötä monessa eri organisaatiossa. Tällä hetkellä Tiiri toimii AMC-yhdistyksen puheenjohtajana ja tekee töitä vammaisten tyttöjen ja naisten oikeuksia ja vertaisuutta tukevassa Veera-hankkeessa projektisuunittelijana.

– Veera-hankkeessa työskentelee minun lisäkseni projektipäällikkö. Toimimme Rusetti ry:n alaisena ja olemme kolmivuotisen hankkeen puolessa välissä. Olen pienestä saakka ollut vammaisjärjestöjen toiminnan piirissä, myös siitä syystä, että vanhempani ovat olleet perustamassa AMC-yhdistystä. Tästä lähtökohdasta on ollut selkeää, että olen jo teininä alkanut tekemään järjestötyötä myös itse.

Tiirin vaikuttamispolun ensimmäinen toimi oli Invalidiliiton Harvinaiset-yksikön Harava-lehden nuorisopalstan pitäjänä. Silloin Tiirin mielenkiinnon kohteet fokusoituivat.

– Tiesin jo silloin omaan elämäänikin peilaten, että jotain tarvitsee tehdä. Varmasti monella vammaisaktivistilla ensimmäiset tarkoitusperät ovat henkilökohtaisia, ja tekemisen kautta avautuu vaikuttamisen maailma. Sitä kautta sain jäsenneltyä omia ajatuksiani vammaisuudesta ja yhteiskunnasta sen ympärillä, Tiiri toteaa.

Opintojen suunnanmuutos käänteentekevä hetki työuralla

Tiirin järjestö- ja vaikuttamistyön lista vammaisten lasten ja nuorten osallisuuden ympärillä on pitkä. Hän on esimerkiksi toiminut Invalidiliiton nuorisotyöryhmän Inton puheenjohtajana sekä ollut Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa neljän vuoden ajan. Silloin Tiirin kiinnostus heräsi sellaista vaikuttamistyötä kohtaan, joka todella motivoi.

– Minua kiinnostavat paljon vammaisten ihmisten seksuaalioikeudet, mikä on johtanut siihen, että olen tehnyt töitä Väestöliitossa sekä ollut perustamassa Väestöliiton nuorisotyöryhmää.

Tiiri on muun muassa ollut järjestämässä viimeisten viiden vuoden ajan Helsingin Pridelle vammaisblokkia sekä tehnyt töitä vammaisten sateenkaari-ihmisten oikeuksien edistämiseksi ihan ruohonjuuritasolta vaikuttamistasolle.

– Näistä intresseistä ensinnäkin poiki se, että lähdin opiskelemaan sosionomiksi. Se oli mielenkiintoinen tarina myös itsessään. Maalta tulevana en osannut kuvitellakaan, mitä kaikkia vaihtoehtoja opiskelualoilla on, koska niitä on niin törkeästi. En edelleenkään tiedä, mitä kaikkea Suomessa voi opiskella. Sen miettimiseen kannattaa käyttää aikaa, Tiiri pohtii.

– Ajattelin lukion jälkeen, että haluan opiskelemaan valtiotieteitä, mutta en päässyt sisään. Muutin kuitenkin puolisoni kanssa Helsinkiin ja olin vuoden kansanopistossa, jossa tein avoimeen yliopistoon sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot. Siellä opintojen aikana aloin kyseenalaistaa, että mitä kohti haluan mennä. Kansanopistossa opettajani kysyi minulta, että: ”Jaana, mihin sinä tässä vaiheessa yliopistokoulutusta tarvitset?” Ja tulin itsekin tulokseen, että en mihinkään. Päädyin siis ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi ja valmistuin vuosi sitten marraskuussa.

Tiiri on havainnut, että urasuunnittelussa kysytään usein, mikä ihmisiä kiinnostaa, eikä esimerkiksi sitä, minkä eteen haluaa tehdä töitä.

– Työelämä on tekemistä, eikä siinä enää riitä se, että kiinnostaako jokin teema. Sillä, kun muotoilin kysymyksen itselleni toisin, on ollut merkittävä vaikutus tulevan työurani kannalta. Kun työpolku lähti vaikuttamisesta ja siitä tuli ammatti, kiinnostukseni kohteet fokusoituivat entistä paremmin. Nykyään minua kiinnostavat erityisesti moniperustaiseen syrjintään liittyvät kysymykset, ja niiden parissa on ilo työskennellä!

Vammaisuus kategorisoi

Tiirillä on harvinainen niveljäykistymä (AMC), joka on synnynnäinen vamma. Tiiri pohtii niveljäykistymän vaikutusta työuraansa sekä sitä, ettei ole kokenut asiantuntijuutta ilman vammaiskontekstia.

– Työllistyminen on aina jännittävää. Kyllä se jostain kertoo, että minulla ei varsinaisesti ole ollut mitään sellaista työpaikkaa, joka ei jollain tavalla olisi liittynyt vammaisuuteen. Toki siihen vaikuttavat myös henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteeni ja on aika selvää, että se on tämä maailma. Olisi kiinnostavaa nähdä jokin toinen todellisuus: millainen oma työelämä olisi, jos ei olisi vammainen.

Tiiri jatkaa, että kyse ei ole pelkästään vammaisten ihmisten haasteesta.

– Muihinkin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten näkökulmat typistetään koskemaan pelkästään sitä osaa vähemmistöä, johon itse kuuluu. Esimerkiksi maahanmuuttajapoliitikko on aina maahanmuuttajapoliitikko, vammainen poliitikko on aina vammainen poliitikko. Ulkopuolinen näkemys on, etteivät henkilöt pysty eivätkä halua puhua muista asioista. Voi olla, että puhutaan muistakin asioista, mutta asiantuntijuutta ei tunnusteta.

Tiirin mukaan tietotyön murros on vaikuttanut paljon siihen, että suorittavan työn osuus tehdystä työstä on laskenut.

– Esimerkiksi kampaajan ammattitaitoa arvioidaan lopputuloksen kannalta. Jos on vammainen kampaaja, joka tekee hyvää työtä, siihen ei ole mitään sanomista. Mutta tietotyössä ei ole keskiössä se, mitä tehdään, vaan enemmänkin se, kuka saa tunnustusta asiantuntijuudestaan ja kenellä on arvovalta kommentoida erilaisia asioita. Tähän vaikuttaa, kuka ihmisten mielestä vaikuttaa asiantuntijalta. Ulkomuodolla ja ajatuksella siitä, onko joku uskottava asiantuntija, on tosi iso merkitys. Edelleenkään kuva asiantuntijasta ei ole vammainen ihminen.

Vanhat harrastukset ovat taas osa arkea

Tiirillä on ollut pitkä jakso elämässä, jolloin aikaa ei jäänyt muulle kuin vaikuttamis- ja järjestötyölle kokopäiväisten opintojen lisäksi. Nyt hän on palannut ratsastuksen pariin, jota hän on harrastanut lapsuudessaan kymmenen vuoden ajan.

– Nyt, kun vaikuttamista saa tehdä työkseen, ei samaa hommaa jaksa vapaa-ajalla. Se ei ole inhimillisesti kestävää. On pitänyt miettiä, mitä olen ennen tehnyt vapaa-aikanani, koska onhan minulla sellaistakin joskus ollut. Olen palannut muiden intohimojeni ääreen; nautin ratsastuksen lisäksi paljon erilaisista elokuvafestareista sekä elävästä musiikista.

– Tulevaisuudessa haluaisin jäädä kehittämään vammaisten naisten työtä ja sen järjestelmällistä merkityksen kasvattamista Suomessa. Myös järjestöjohtaminen olisi kiinnostavaa, Tiiri pohtii.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Laura Maunu

Anna-Reeta Pakarinen ehti saada useita masennusdiagnooseja, ennen kuin hänellä todettiin Aspergerin oireyhtymä ja myöhemmin ADHD. Myös muita diagnooseja tuli, mutta yksi punainen lanka kulki läpi moninaisia haasteita sisältäneiden vuosien: hoitotyö tuntui omalta alalta, ja Pakarinen viis veisasi työkyvyttömyyseläkkeelle sysimisestä. Hän nauttii lähihoitajan työstä kotihoidossa, ja opiskelee myös toiseen unelma-ammattiinsa, sairaanhoitajaksi.

Anna-Reeta Pakarisella diagnosoitiin masennus ensimmäistä kertaa alakouluikäisenä. Syyksi nimettiin vanhempien ero, sitten Ouluun muuttaminen, seuraavalla kerralla teini-ikä. Hän ei vuosiin osannut epäillä, että oireilun taustalla voisi olla muutakin kuin masennus.

Pudasjärveltä Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva perheensä esikoinen tunsi jo lapsena olevansa jotenkin erilainen kuin muut. Leikeissä hän otti aina äidin roolin, hän oli tapaturma-altis ja ystävystyminen oli hankalaa.

– 12 vuotta kestänyt koulukiusaaminen ei ainakaan helpottanut masennuksia. En juuri saanut perheeltäni tukea tähän asiaan, hän kertoo.

Pakarinen opiskeli lähihoitajaksi Oulussa ja valmistui vuonna 2012. Hän muutti takaisin kotipaikkakunnalleen.

Hän sai heti työpaikan vanhainkodissa, mutta paloi loppuun noin vuodessa. Tämän seurauksena puhkesi kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Erään seikan hän muistaa hyvin opiskeluajoilta, vaikka se on muuten päässä sumuinen ajanjakso.

– Olin alkanut epäillä itselläni autismikirjon oireita, ja tein yhden opintoihin liittyvän työni Aspergerin oireyhtymästä, joka kuuluu autismikirjoon. Sain siitä vahvan kiitettävän. Käytin kuvailuissa paljon omia piirteitäni, vaikka merkitsinkin lähteiksi erilaisia teoksia, Pakarinen muistelee.

Aspergerin oireyhtymälle sopivia ammatteja?

Olo oli niin kehno, että Pakarinen päätyi pakkohoitoon. Sen jälkeen häntä alettiin ensimmäisen kerran kunnolla tutkia. Hän sai aluksi diagnoosin Aspergerin oireyhtymästä. Elettiin vuotta 2014. Pakarinen kävi työnantajan ja työterveyden kanssa kolmikantaneuvotteluita, mutta ratkaisua työssä jatkamiseksi ei löytynyt.

– Työterveyslääkäri totesi, että minun olisi paras vaihtaa alaa ja tehdä jotain autismikirjon ihmiselle sopivampaa työtä. Mitä, se ei selvinnyt.

Pakarinen selvitteli itse, millaista työtä autismikirjon ihmiset oikein tekevät, ja kirjo oli todella laaja. Vuonna 2015 hän haki ja pääsi opiskelemaan energiatekniikkaa ammattikorkeakouluun – tekniikan ala oli yksi monista, jotka hän bongasi vaihtoehdoista.

Samana vuonna hän aloitti kuntoutuspsykoterapian. Hän joutui kuitenkin lopettamaan opinnot manian
ja masennuksen takia seuraavana keväänä.

– Pääsin parin kuukauden jaksolle Oulun yliopistollisen sairaalan päiväpsykiatriselle osastolle, jossa käytiin keskusteluja 8 tuntia päivässä. Siellä minulla diagnosoitiin uudelleen Aspergerin oireyhtymä, ja sen lisäksi paniikkihäiriö, posttraumaattinen stressihäiriö ja sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt. Tuo jakso oli rankka, mutta hyödyllinen.

– Toipumiseni kannalta tärkein diagnoosini oli kuitenkin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Minulla oli siis todettu muutama vuosi aiemmin mania- ja masennusjakso, mutta lopullinen diagnoosi edellyttää kahta tällaista jaksoa. Nyt diagnoosi vahvistettiin, Anna-Reeta Pakarinen kertoo.

Ei lukihäiriö, vaan ADHD

Pakarinen sai lääkityksen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja elämä alkoi rullata paremmin.

– Diagnoosin myötä oli helpompi löytää keinoja oireiden hallinnassa pitämiseen, kuten säännöllinen elämänrytmi ja päihteettömyys. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon oloonsa, hän sanoo.

Myös migreenin takia on syytä huolehtia jaksamisesta ja elämän säännöllisyydestä.

Seuraava diagnoosi odotti oven takana: neuropsykiatrin mukaan ADHD – eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön piirteet – näkyivät naisessa selvästi. ADHD selitti sen, miksi Pakarisen oli ollut vaikea keskittyä lukemaan. Itse hän oli epäillyt lukihäiriötä.

Nuori nainen uskoi voivansa palata hoitotyöhön, mutta työkykyarviojakson jälkeen hän sai työkyvyttömyyseläkepaperit. Ne hän heitti roskiin.

Kaipuu hoitotyöhön oli edelleen suuri.

– Peruskoulussa en osannut ajatella itselleni sopivaa ammattia, mutta opinto-ohjaaja ehdotti minulle hoitoalaa. Hän oli niin oikeassa! Mitään muuta alaa en pysty kuvittelemaan, vaikka olen käynyt läpi kymmeniä vaihtoehtoja, Anna-Reeta Pakarinen sanoo.

Kotihoito on ihannetyöni

Muutama vuosi sitten Pakarinen työskenteli kehitysvammaisten palvelukodissa. Hän pärjäsi hyvin asiakkaiden kanssa, mutta kaikki työtoverit eivät siitä pitäneet. Työyhteisössä toimiminen tuli vaikeaksi ja hän lopetti työn.

– Sen jälkeen siirryin kotihoitoon ja koin heti, että se sopii minulle loistavasti. Saan tehdä töitä pääasiassa yksin, minulla on selkeä lista tehtävistä ja siitä, paljonko käynteihin asia kaiden luona on aikaa jne. Nautin hoitotilanteista!

Pakarinen on kouluttautunut RAI-vastaavaksi. RAI-järjestelmällä mitataan asiakkaiden palvelutarpeita ja toimintakykyä. Sillä kartoitetaan selviytymiseen liittyviä asioita, kuten muistia ja selviytymistä arkitoimista. Tämä arvio toimii perustana, kun asiakkaalle hoito- tai palvelusuunnitelmaa.

Ei vieläkään halua työkyvyttömyyseläkkeelle

Työelämässä jatkaminen ei ole ollut itsestään selvää, mutta töitä Anna-Reeta Pakarinen on halunnut sitkeästi tehdä, vaikka sitten osa-aikaisesti.

– Minulla on ikäviä kokemuksia TE-toimiston kanssa siitä, että järjestelmämme ei tunnista osatyökykyisyyttä. Eräs virkailija pommitti minua pitkään, kun olin osa-aikatyössä. Hän uhkaili karenssilla, vaikka minulla oli lausuntoja siitä, että en kykene kokoaikatyöhön. Vaihtoehtona olisi sitten työttömyys tai eläke, mutta osa-aikatyö vaikutti olevan jotain, mitä ei voi hyväksyä, Pakarinen tuhahtaa.

Kotihoitotyö on yhä mielekästä, ja Pakarinen on saanut vakituisen toimen. Vuoden 2021 alussa hän alkoi opiskella myös sairaanhoitajaksi.

Koska hänellä on hiljattain pahentunut lonkkavika, hänelle suositeltiin kotihoitoa kevyempää työtä. Myös migreeni oli pahentunut. Tällä hetkellä hän opiskelee ja tekee 75-prosenttista työviikkoa.

Migreenin takia hän ei tee yövuoroja ja työskentelee enimmäkseen aamuvuoroissa.

Pakarinen haki kuntoutustukea sekä lonkkavian että migreenin perusteella, mutta on saanut jo neljältä taholta hylkäävän päätöksen. Päätösten mukaan hänen kuuluisi jäädä eläkkeelle.

– Harmittaa, että en saa muiden diagnoosieni takia (mm. Asperger) kuntoutustukea, jotta voisin opiskella rauhassa. Minulla on kuitenkin useita lääkärinlausuntoja, joissa suositellaan opintojen jatkamista, koska hyödyn siitä.

Kokemustoiminnan kautta saa paljon itsekin

ADHD:staan Anna-Reeta Pakarinen on kertonut aina työtovereilleen. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja Aspergerista hän ei välttämättä puhu, niitä kohtaan on yhä ennakkoluuloja.

Nykyisen kihlattunsa hän tapasi jo lähihoitajaopintojen aikana, ja kaveruus syveni suhteeksi. Hän on miehen neljän lapsen äitipuoli. Lapset ovat jo aikuistuneet eivätkä asu pariskunnan luona.

Suhteet lapsuuden perheeseen ovat naisella melko etäiset, pikkuveljen kanssa välit ovat läheisimmät. Hänen on ollut hyvin vaikea pitää puoliaan lapsena ja on yhä, jos joku arvostelee tai syyllistää häntä. Dialektisen käyttäytymisterapian ansiosta hän on oppinut sanomaan mielipiteensä rakentavasti.

Pakarinen on hakenut tietoa ja löytänyt yhdistyksiä, joiden kautta hän saa mm. vertaistukea sairauksien ja oireyhtymien kanssa pärjäämiseksi. Hän on ADHD-liiton, Autismiliiton, Suomen Migreeniyhdistyksen ja Mielenterveyden keskusliiton jäsen. Hän haluaa tukea myös muita.

– Olen käynyt vertaistukiohjaajakoulutuksia ja suorittanut myös kokemusasiantuntijakoulutuksia. Käyn puhumassa mm. opettajille siitä, millaista on, kun on ADHD tai autismikirjon piirteitä. Myös Mielenterveyden keskusliitolla toimin kokemusasiantuntijana.

Pakarinen on ollut myös kehittämässä ADHD tuntuu -peliä, jonka avulla voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä, miten ihminen itse kokee ADHD-oireet.

– Tällaiset pelit ovat erinomaisia, koska niistä moni oppii varmasti enemmän kuin vaikka lukemalla. Jos useammalla olisi aavistuskaan, miltä esimerkiksi juuri ADHD ihmisestä itsestä tuntuu, ymmärrys voisi kasvaa, Pakarinen toteaa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

—————————-

Diana-koira oli Anna-Reetan kanssa kaverikoirana seitsemän vuotta. Kaverikoiratoiminnalla pyritään tuomaan iloa ihmisille, jotka eivät voi pitää omaa koiraa. Kaverikoiran kanssa voi vierailla esimerkiksi kouluissa tai laitoksissa vanhusten tai kehitysvammaisten henkilöiden luona.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy masennusjaksoja, kohonneita mielialan jaksoja (mania) ja niiden yhdistelmiä. Jaksoissa hallitsee usein joko maanisuus tai masentuneisuus. Ihminen voi olla jaksojen välillä oireeton. Jos molempia oireita on yhden jakson aikana, puhutaan sekamuotoisesta sairausjaksosta.

Mielialojen vaihtelua ei välttämättä tunnisteta, jolloin henkilö voi saada masennusdiagnoosin.

Runsas päihteidenkäyttö voi voimistaa molempia oireita, masennusta ja maanisuutta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei voi parantaa, mutta psykososiaaliset ja psykologiset hoitomuodot, kuten psykoterapia, voivat tukea sopeutumista omaan tilanteeseen.

Tutkimusten mukaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyyden syinä ovat esimerkiksi työhistorian katkonaisuus, sosiaaliset ongelmat työpaikalla ja myös heikko unen laatu. Työkykyä voivat laskea myös kognitiiviset (oppimisen) vaikeudet. Työterveyshuollossa on mahdollista selvittää syitä työkyvyn heikentymiselle ja etsiä keinoja, joilla henkilö voi selviytyä työssään kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireilusta huolimatta. Tutkimuksissa etsitään vahvuuksia, joita hyödynnetään, kun pohditaan työhön paluuta tai uudelleenkouluttautumista tai työkokeilua kuntoutusmuotona.

Lähteet: Mieli ry, Käypä hoito -suositukset/Duodecim, Mielenterveystalo

Teksti: Hanna Ranta-Pitkänen
Kuva: Miikka Pirinen

Haastattelussa Sinimaaria Ranki, Johtava asiantuntija, Osaamisen aika, Sitra

Miksi osaamisen kehittäminen on tärkeää?

Oppimisen ilon tunnistavat varmasti kaikki: miten palkitsevaa on, kun huomaa saaneensa tehdyksi tai ratkaistuksi jotain uutta. Mitä enemmän on joutunut ponnistelemaan, sitä suurempi on tyytyväisyys onnistumisesta. Uuden oppiminen antaa myös valinnan mahdollisuuksia, mm. töiden suhteen. Osaamisen kehittäminen parantaa myös elämänlaatua monin eri tavoin.

Toinen tärkeä perustelu osaamisen kehittämiselle liittyy yhteiskuntaan ja ennen kaikkea julkiseen talouteen. Erityisesti jos työttömyys pitkittyy, alkaa helposti kasaantua muutakin vaikeutta, mikä voi näkyä esimerkiksi heikentyvänä terveytenä. Tästä aiheutuu yhteiskunnalle lisää kuluja. Näiltä säästytään pitkällä tähtäimellä, jos panostetaan sellaiseen osaamisen kehittämiseen, joka johtaa ihmisen työllistymiseen. Tutkimuskirjallisuudesta tiedetään, että osaaminen tukee hyvin vahvasti ihmisen kiinnittymistä työelämään ja työuran jatkuvuutta. Tiedetään myös, että työllistymisen kannalta parhaan tuloksen antavat sellaiset osaamisen kehittämisen muodot, joissa ihminen yhdistää oppimisen ja työn tekemisen.

Mitä osaamisen kehittämisellä voidaan saavuttaa työllistymisen lisäksi?

Ihmisen saadessa näyttää oman osaamisensa vaikutuksia omaan ympäristöönsä syntyy samalla myös osallisuuden kokemus, mikä vahvistaa samalla yhteiskuntaan integroitumista. Ei voida pelkästään katsoa työllistymistä, kun mitataan yksilölle syntyvää hyötyä oppimisen ja osaamisen kehittämisessä. Mahdollisuudella kehittää osaamistaan ja työllistyä on yksilölle myös muita hyötyjä, jotka eivät ole rahassa mitattavia tai joiden mittaaminen ja todentaminen ylipäätään on vaikeaa. On tärkeää muistaa, että osaamisen kehittäminen on investointi inhimilliseen pääomaan ja sille ei voida laittaa hintalappua, koska sen vaikutukset ovat monitahoisia.

Miten nykyinen työvoimapoliittinen järjestelmä tukee osaamisen kehittämistä?

Erilaiset ohjelmakokonaisuudet ja käynnissä olevat hankkeet muokkaavat jatkuvasti järjestelmää, jonka tavoitteena tulisi olla työnhakijan tukeminen kohti avoimia työmarkkinoita. Työllisyyspalveluiden resurssit asiakkaiden kanssa työskentelyyn ovat edelleen liian tiukat, mikä heikentää kokonaiskuvan selvittämistä. Aikaisemmin käytössä ollut avoin ja kynnyksetön asiointi ei ole enää juuri mahdollista ja digitaalinen asiointi on lisääntynyt runsaasti, mikä ei palvele kaikkia työnhakijoita. Resurssit tulisi keskittää eniten tukea tarvitseviin ja huomioida heidän tuen tarpeensa.

Tutkimusten mukaan parhaiten toimivia työvoimapolitiikan välineitä ovat ammatillinen työvoimakoulutus, oppisopimuskoulutus ja yksityisen sektorin palkkatuki. Oppisopimuskoulutus toimii hyvin kaikenikäisten kohdalla. Uusi omaehtoisen opiskelun mahdollisuus on myös osoittautunut hyvin työllistäväksi osaamisen kehittämisen väyläksi.

Työvoimapoliittisen järjestelmän rakenteellisena vaikeutena on, että kovin monimutkaisen lainsäädännön vuoksi voi käydä niin, että työtön ei pääse sellaiseen koulutukseen, joka parhaiten edistäisi hänen ammatillista kehittymistään. Voi käydä niin, että etuuden menettämisen pelossa ei voi ollenkaan kehittää osaamistaan, tai niin, että tulee ohjatuksi sisällöllisesti epätarkoituksenmukaiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen. TE-toimiston asiantuntijoiden on tärkeää tuntea hyvin myös työnantajien osaamistarpeet, jotta he osaavat auttaa osaamisen tarvitsijoita ja osaajia kohtaamaan toisensa.

Tulisiko koulutusjärjestelmää kehittää vastaamaan paremmin työelämän vaatimuksia, jotta myös osatyökykyiset huomioidaan tasavertaisina työnhakijoina?

Työnhakijan osaaminen ja asiantuntemus tulee aina olla keskiössä – ei se, onko hänellä jokin rajoite. Valitettavasti työelämän ennakkoluulot ja asenteet esim. ikääntyviin työnhakijoita tai osatyökykyisiä henkilöitä kohtaan näkyvät edelleen. Tärkeintä on tiedottaa tarjolla olevista tukimuodoista ja vahvistaa eri oppilaitosten ja työelämän välistä yhteistyötä, sillä uusia osaajia valmistuu jatkuvasti. Yhteistyön käynnistäjän rooli on usein oppilaitoksilla, mutta yhteyden saaminen työnantajiin voi olla haastavaa, jos ei ole tietoa siitä, millaiselle osaamiselle olisi tarvetta. Mikäli oppilaitokset voivat tarjota apua työelämälle osaamisen tunnistamiseen jo opiskeluaikana, sitä nopeammin saadaan ihminen töihin.

Tarvitaanko monialaista yhteistyötä ja miten sitä tulisi hyödyntää, jotta työnhakijan osaaminen ja käytössä oleva työkyky osataan suunnata tarpeita vastaavaan työhön?

Avoin ja ennakkoluuloton dialogi muiden toimijoiden kanssa tarjoaa mahdollisuuden verkostoitumiseen ja estää päällekkäisen työn tekemisen. Osaamisen kehittäminen suhteessa käytettävissä olevaan työ- ja toimintakykyyn ovat koulu- ja työnantajarajoja ylittäviä teemoja. Kiinnittyminen työelämään, vaikkakin osa-aikaisesti on erittäin merkityksellistä yhteiskunnallisesti ja tuo taloudellisia ja inhimillisiä säästöjä. Monimuotoisen työelämän vahvistamiseksi tarvitaan vuoropuhelua, kaikki emme ole kaikkiin töihin työkykyisiä. Tärkeintä on muistaa, että osaamisen kehittäminen koskettaa yksilöä, työyhteisöä ja yhteiskuntaa. Tarvitaan avointa ja ennakkoluulotonta keskustelua, mitä yhdessä voitaisiin tehdä asian edistämiseksi, sillä panostukset tulevaisuuden osaajiin hyödyttää kaikkia – kukaan ei yksin voi vaikuttaa kaikkeen.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä
Kuvat: Sinikka Luomala ja Pia Pyötsiä
Piirros: Ida Taalas

Tuettu oppisopimus tarkoittaa oppisopimuskoulutusta, johon on yhdistetty opiskelijan tarvitsema tukimuoto, esimerkiksi työhönvalmennus. Opiskelija on yhä itse vastuussa opinnoistaan, mutta työhönvalmentaja voi tukea esimerkiksi näyttösuunnitelmien laatimisessa, ajanhallinnassa, omien vahvuuksien tunnistamisessa, verkostoitumisessa sekä työelämän pelisääntöjen opettelussa.

– Työhönvalmentaja auttaa opiskelijaa tunnistamaan, mitä tarvitaan, jotta opiskelija voi toimia kyseisessä työssä. Tutkintojen ammattivaatimuksia voi myös olla vaikea hahmottaa yksin tai ne voivat vaikuttaa joskus hieman epämääräisiltä, kertoo työhönvalmentaja Pirjo Pellikka Live Palveluista.

Pellikan mukaan työhönvalmentajan tukea tarvitaan erityisesti näyttösuunnitelmien laatimisessa sekä työtehtävien ja teoriapohjan yhteensovittamisessa. Opiskelija ja työhönvalmentaja voivat esimerkiksi käydä yhdessä läpi tutkinnon osia ja peilata niihin nykyisiä tai tulevia työtehtäviä.

Live Palvelut on tuottanut työhönvalmennuspalvelua esimerkiksi Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan ja Stadin ammattiopiston opiskelijoille. Pellikka kertoo, että molempien kanssa on tehty hyvää yhteistyötä ja esimerkiksi Keudassa saatiin hienoja tuloksia palvelumuotoilun menetelmillä.

– Työhönvalmennuspalvelua palvelumuotoiltiin sekä tilaajan että opiskelijan näkökulmista. Tulokset näkyivät opiskelijoiden valmistumisessa, Pellikka kertoo iloisesti.

Positiivista palautetta työnantajilta

Työhönvalmentaja tekee oppisopimusopiskelijan työpaikalta nimetyn työpaikkaohjaajan kanssa tiivistä yhteistyötä. Työhönvalmentaja voi esimerkiksi kartoittaa yhdessä opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa, minkälaisia tarpeita opiskelijalla on työpisteeseen tai ohjaukseen liittyen. Työhönvalmentaja voi myös tukea opiskelijaa sanottamaan omaa tuen tarvettaan työpaikalla.

Joskus voi olla vaikea löytää työnantajaa, jonka palveluksessa voisi suorittaa kaikki tutkintoon vaadittavat näytöt. Silloin työhönvalmentaja voi etsiä ja muokata oppimisympäristöjä työpaikalla sekä varmistaa yhdessä työpaikkaohjaajan kanssa, että opiskelija todella pääsee tekemään opintojensa etenemisen kannalta oikeita työtehtäviä.

– Voimme miettiä, minkälaisia mahdollisuuksia työtehtävissä on ja miten opiskelijan nykyisiin työtehtäviin saataisiin tehtyä tarvittavia muutoksia. Eräs opiskelija esimerkiksi suoritti ravintola-alan tutkintoa ravintolassa, joka tarjoili ainoastaan buffet-lounaita. Ravintolassa ei voinut tehdä näyttöä annosruokien valmistuksesta, mutta asia ratkaistiin niin, että opiskelija kävi tekemässä näytön toisessa yrityksessä.

Työnantajilta tullut palaute on Pellikan mukaan ollut pääosin myönteistä. Valmennusprosessi pyritään rakentamaan niin, että työhönvalmentajasta tulee luonnollinen osa sitä toimintaympäristöä, jossa opiskelija on. Pidemmillä työhönvalmennusjaksoilla opiskelijan lähimmät työkaverit tulevat työhönvalmentajallekin tutuiksi.

– Oppisopimusjaksot ovat pitkiä. Parhaimmassa tapauksessa koko työyhteisöön saa rakennettua luottamuksellisen suhteen, jossa voidaan tuoda matalalla kynnyksellä asioita esiin. Haasteita puolestaan voi tulla, jos toimintaympäristö ei ole vielä valmis prosessiin tai työhönvalmennuksen kesto on liian lyhyt, Pellikka pohdiskelee.

Työelämässä tarvitaan muutakin kuin ammattiosaamista

Nykypäivän työmaailmassa tarvitaan ammattiosaamisen lisäksi paljon muitakin taitoja. Opiskelijalta voidaan odottaa esimerkiksi vahvoja sosiaalisia taitoja, aktiivista osallistumista työyhteisössä, kehittävää työotetta ja työelämän pelisääntöjen tuntemista. Työelämän muutoksissa vaaditaan myös jatkuvaa oman osaamisen päivittämistä.

–Nykyään puhutaan ammatillisen identiteetin lisäksi osaamisidentiteetistä. Osaamisidentiteetillä viitataan juuri niihin taitoihin, joita opiskelijalla täytyy olla ammattiosaamisen lisäksi. Opiskelijan on esimerkiksi hyvä ymmärtää, mikä merkitys sosiaalisilla taidoilla voi olla työssä pysymisen näkökulmasta, Pellikka pohtii.

Yksinkertaistetusti työhönvalmentajan tärkeintä aluetta on nimenomaan osaamisidentiteetin vahvistaminen, kun taas opettaja tukee pääosin ammatillisen identiteetin kehittymistä. Erityisesti nuorilla korostuu kokonaisvaltaisesti kasvun tukeminen tiiviissä yhteistyössä työpaikkaohjaajan ja ammattiopettajan kanssa.

– Esimerkiksi nuoriso-ohjaajaksi opiskeleva nuori voi siirtyä suoraan opintojensa jälkeen kohderyhmästä ammattilaiseksi. Jos siinä unohdetaan kasvun tukeminen ja keskitytään ainoastaan ammatillisen kasvun tukemiseen, niin voi mennä pieleen. Monialaisella yhteistyöllä ja nuorta itseään kuunnellen päästään yleensä pitkälle, Pellikka summaa.

Oppisopimus

Oppisopimus on työnantajan ja opiskelijan välinen määräaikainen työsopimus, jossa opiskelija saa palkkaa työsuhteen ajalta ja voi opiskella ammatillisen tutkinnon tai sen osia. Opintoja suoritetaan pääosin työpaikalla käytännön työtehtävien parissa. Työnantaja voi kouluttaa oppisopimuksella uuden tai jo töissä olevan työntekijän. Oppisopimukseen voi saada myös palkkatukea.

Lue lisää oppisopimuksesta (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Tuettu oppisopimus

Tuetussa oppisopimuksessa opiskelija saa tukea opintoihin ja työelämään liittyvissä haasteissa. Tuki voi olla työhönvalmennusta tai muuta työllistymistä edistävää tukea, kuten palkkatukea. Työhönvalmentaja voi tukea opiskelijaa esimerkiksi sanottamaan omaa osaamistaan ja ammattivaatimuksia sekä täyttämään opiskeluun liittyviä lomakkeita, kuten näyttösuunnitelmia.

Valmennuksen sisältö räätälöidään opiskelijan tarpeiden mukaan.

Lue lisää tuetusta oppisopimuksesta

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)