Arkistot: E-magazine

Teksti: Minna Viinamäki, Projektipäällikkö, Työkykyä Satakuntaan -hanke
Kuva: Minna Viinamäki
 

Hallituksen työkykyohjelmalla tavoitellaan valtakunnallisesti varhaisia, asiakkaan tarpeisiin perustuvia työkyvyn tuen palveluita osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta sekä tuetun työllistymisen menetelmien käytön lisäämistä kaikkein vaikeimmin työllistyvien apuna. Palveluissa painopistettä siirretään työkyvyttömyyden tarkastelusta olemassa olevan työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseen ja työllistymisen edistämiseen.

Asiakasosallisuus on kehittämistyössä vahvasti mukana

Työkykyä Satakuntaan -hankkeen kehittämistyössä koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osaamista hyödynnetään monin tavoin. Ohjausryhmien jäseninä he edustavat hankkeen kohderyhmää ja tuovat keskusteluun asiakasnäkökulmaa. Ohjausryhmätyöskentelyn avuksi on kehitetty Sokra (ESR) -koordinaatiohankkeen kanssa Innokylässäkin julkaistu, osallisuutta edistävä Osallisuutta päätöksiin – kokemusasiantuntija ohjausryhmässä -toimintamalli. Mallissa kuvataan, mitä toiminnassa tulee huomioida, jotta tasavertainen osallisuus ja vaikuttaminen toteutuu ja asiakasnäkökulman esille saaminen vahvistuu.

Kokemustiedosta apua kehittämistyöhön

Järjestöjen sekä kuntatoimijoiden kouluttamia kokemusasiantuntijoita on kutsuttu pitämään puheenvuoroja koulutuksissa. Tilaisuuksiin on pyritty löytämään juuri kyseiseen aiheeseen liittyvää kokemusosaamista. Esimerkiksi Satakunnan työhönvalmennuskoulutusverkoston Asiakasosallisuus-teemalla järjestetyssä tilaisuudessa kokemusasiantuntija oli kertomassa omasta työllistymisen polustaan käyden dialogia työhönvalmentajan kanssa sekä vastaten osallistujien kysymyksiin.

Kokemusasiantuntija oli mukana myös tilaisuuden pienryhmäkeskustelussa, kun pohdittiin, miten asiakasosallisuus tällä hetkellä toteutuu työhönvalmennuksen yhteydessä ja millaisia toimintoja voisi kokeilla.

Työkyvyn tuki –koulutuskokonaisuuteen liitettiin keväällä 2021 opintopiirityöskentelyä koulutukseen osallistuville ja yhteistyötahoille. Saimme mukaan kaksi koulutettua kokemusasiantuntijaa ja palaute yhteisestä työskentelystä oli kaikkien osalta todella positiivista. Näkökulma laajeni ja yhteinen ymmärrys lisääntyi sekä asiakkailla että ammattilaisilla.

Huittisissa kehittämisryhmä pohtii työllistymispolkuja

Kokemustietoa on hyödynnetty palvelujen kehittämisessä tänä syksynä Huittisissa, jossa innostuttiin kehittäjäryhmän kokoamisesta. Kehittäjäryhmään osallistui nykyisiä avotyöntekijöitä, ammattilaisia ja yrityskentän edustusta, TE-palvelut ja Kela sekä hankeväkeä. Aktiivisen työskentelyn tuloksena ehdotetaan toimia, joilla saataisiin Huittisissa vammaispalveluiden asiakkaille polkuja työelämään ja palkkatuettuun työhön. Ryhmän laatima Huittislaisen polku palkkatyöhön -malli on seuraavaksi lähdössä kokeiluun. Kuten kehittäjäryhmän toiminnan aluksi eräs asiakasedustaja totesi: ”Näytetään Suomelle mallia”.

Työkykyä Satakuntaan – Satakunnan työkyvyn kehittämishanke on yhteistyöhanke, joka toteuttaa STM:n Työkykyohjelmaa Satakunnassa. Hankkeen kohderyhmänä ovat työttömät, osatyökykyiset ja vammaiset. Hanke linkittyy toiminta-alueellaan moniin muihin hankkeisiin, kuten muun muassa SATADUUNIA (ESR) -hankkeeseen, Satasoten tulevaisuuden sote-keskus -hankkeeseen ja Työllisyyden kuntakokeiluun.

Lisätietoa Osallisuutta päätöksiin – kokemusasiantuntija ohjausryhmässä toimintamallista (sivu aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: iStock

Yksi työkykyohjelman 22 hankkeesta on Rovaniemen ja Kemijärven alueella toimiva Työkyky käyttöön -hanke. Hanketta hallinnoi Rovaniemen kaupunki. Yhdistyksiä on mukana hankkeen toiminnassa usealla eri tavalla, ja kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on koettu arvokkaaksi.

Työkyky käyttöön -hanke on ottanut kolmannen sektorin aktiivisesti mukaan toimintaansa.

– Olemme ajatelleet, että tässä yhteistyössä on tavallaan kolme osa-aluetta: ohjausryhmätyöskentely, työllistymispolkujen mallintaminen ja konkreettinen työ osatyökykyisten työnhakijoiden kanssa, hankepäällikkö Pia-Leena Salo kertoo.

Hankkeen ohjausryhmässä on ollut yhteensä kolmen eri yhdistyksen edustus, joista kaksi edusti eri vammaryhmiä.

– Vammaisyhdistyksen edustaja on pitänyt asiantuntijapuheenvuoron ohjausryhmälle ja tuonut asiakasnäkökulmaa esille. Keskusteluissa on tullut esille paljon sellaisia asioita, joita emme aiemmin olleet tulleet ajatelleeksi. Olemme myös yhdessä pohtineet sitä, millä tavoin järjestöyhteistyötä olisi hyvä tehdä, Salo lisää.

Yhdistykset mukaan mallintamaan työllistymisen polkuja

Hankkeessa mallinnetaan erilaisia työllistymisen polkuja ja pohditaan, miten erilaiset rakenteet luodaan polun varrelle.

– Kolmannella sektorilla on iso rooli työllistymisen polun varrella. Ensi vuonna on tarkoitus yhdessä järjestöjen kanssa mallintaa, mihin kohtiin yhdistykset sijoittuvat polkujen varrella, Salo kuvailee.

Hän korostaa vielä järjestöjen tärkeää roolia työllisyydenhoidon kentällä. Järjestöt toimivat usein matalan kynnyksen ponnahduslautoina kohti työelämää.

Asiakkaiden ohjausta puolin ja toisin

Asiakkaita on ohjattu yhdistyksistä hankkeeseen sekä myös toisinpäin.

– Hankkeestamme on työllistetty kaksi henkilöä palkkatuella Kemijärvelle kyläyhdistyksiin. Rovaniemen Neuvokkaaseen on työllistynyt yksi henkilö ja vastaavasti Neuvokkaan järjestötyöllistymiseen keskittyneestä JOKOS-hankkeesta yksi asiakas on ohjattu meidän hankkeeseemme.

– Olen pitänyt tärkeänä myös yhdistysten muun toiminnan mainostamista. Olemme esimerkiksi mainostaneet Lapin Muistiyhdistyksen luentoja hankkeen väelle.

Järjestöt tuntevat asiakkaat

– Järjestöyhteistyössä idea on se, että asiakkaat ja heidän tarpeensa tunnetaan. Yhdistyksissä on tosi paljon sellaista tietoa, mitä ei välttämättä ole muualla ja tietoa siitä, mitä jokin vamma tai sairaus voi tarkoittaa työn kannalta.
Toisena tärkeänä asiana Salo nostaa esille järjestöjen matalan kynnyksen työpaikat. Järjestötoiminnan kautta esimerkiksi henkilö, joka on pitkään ollut pois työmarkkinoilta, pääsee työelämään sisälle.

Hän kehottaakin ottamaan avoimin mielin yhteyttä kolmannen sektorin toimijoihin.
– Yhteistyössä on voimaa. Kun tehdään yhdessä, saadaan paras lopputulos. Meillä on tässä sama päämäärä, joten yhteistyömahdollisuuksia kannattaa aidosti selvitellä. Tämmöisiä asioita, mitä me teemme, ei voi kukaan tehdä yksin.

Työkyky käyttöön -hanke

Hallinnoija: Rovaniemen kaupunki/Työllisyyspalvelut

Toiminta-alueena Rovaniemi ja Kemijärvi

Tavoitteina mm. vahvistaa osatyökykyisten työ- ja toimintakykyä sekä työhön pääsyä. Lisäksi hankkeessa tuotetaan tietoa osatyökykyisten tarpeista palveluiden ja etuuksien yhteensovittamiseksi ja lainsäädännön kehittämiseksi.

Tähän mennessä hankkeessa ollut mukana 64 valmentautujaa, joista 17 työllistynyttä henkilöä. Työllisyyskerroin 0,27

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti ja kuvat: Kirsi Ikäheimonen

Julkinen sektori tarvitsee kolmatta sektoria työllisyyden hoidossa. Monen osatyökykyisen työllistyminen olisi mahdotonta ilman järjestöjen apua.

Vaasassa ryhdyttiin keväällä 2020 rakentamaan Työllisyyden ekosysteemiä. Yhteiskehittämisen ja verkostoyhteistyön tavoitteena on parantaa Vaasan työllisyysastetta ja tarjota työnhakijalle selkeä polku palveluihin, jotka auttavat häntä työllistymään.

– Hyödynnämme ekosysteemissä toistemme vahvuuksia. Pyrimme siihen, että kaikki toimijat tuntevat toistensa toiminnan ja osaavat ohjata asiakkaat oikeaan paikkaan, projektipäällikkö Mira Pihlaja kertoo.

Palvelupolkuja kehitetään erilaisille työnhakijoille: nuorille, maahanmuuttajille, irtisanotuille tai lomautetuille sekä pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille.

Vaasan Setlementtiyhdistys on mukana ekosysteemin palvelupolkujen kehittämisessä. Ekosysteemin alla on useita hankkeita, joista Botnia Job TE-palvelupilotti edistää osatyökykyisten työllistymistä. Setlementti kehittää pilotissa työllistämismalleja, joiden toivotaan jäävän elämään kaksivuotisen pilotin päätyttyäkin.

Urapolku – Karriärstigen -hankkeen projektipäällikkö Sirpa Koivula kertoo, että erityisesti isoihin, paljon työpaikkoja tarjoaviin yrityksiin halutaan viedä tietoa siitä, millaisia tukia työnantaja voi saada osatyökykyisten palkkaamiseen.

Hanke kattaa 14 kuntaa Vaasan, Suupohjan ja Pietarsaaren alueella. Niissä Pohjanmaan ELY-keskuksen viimeisimmän tilaston mukaan työnhakijoista vammaisia tai pitkäaikaissairaita on 566 henkilöä.

– Työnhakijoina on esimerkiksi paljon ihmisiä, jotka eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta eivät myöskään kykene jonkin vaivan takia kokopäiväiseen työhön.

Vaasan Setlementtiyhdistyksen toiminnanjohtajan Kirsi Ikäheimosen mielestä julkinen sektori ei pärjää työllisyyden hoidossa ilman kolmatta sektoria.

– Järjestöt ovat tärkeä lenkki osatyökykyisten työllistymisen polulla.

Vaasan Setlementti on jo useita vuosia auttanut pitkäaikaistyöttömiä takaisin työelämään työkokeilun ja palkkatuen avulla. Aina työ ei ole oikea ratkaisu, vaan parempi vaihtoehto on kuntoutus tai opiskelu.

– Työntekijämme tukevat ihmisiä eteenpäin ja antavat konkreettista apua työnhakijoille ja työnantajille, Ikäheimonen kertoo.

Yhdistykset palkkaavat myös itse kuntoutujia ja pitkäaikaistyöttömiä. Järjestöissä ymmärretään Ikäheimosen mielestä liikemaailmaa paremmin se, ettei työntekijällä välttämättä ole voimavaroja 100-prosenttiseen työsuoritukseen.

– Yhdistykset antavat lempeän mahdollisuuden kartuttaa omia voimavaroja ja opetella työelämätaitoja.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2022 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kuvateksti: Vaasan Setlementin Urapolku – Karriärstigen -hankkeessa kartoitetaan aluksi asiakkaan työ- ja toimintakyky Kykyviisarin avulla. Projektipäällikkö Sirpa Koivula opastaa Merja Heinosta itsearviointikyselyn täyttämisessä.

Teksti: Hanna Ranta-Pitkänen ja Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: Pixabay

Osana Työkykyohjelmaa osatyökykyisille työnhakijoille suunnattuja TE-palveluja vahvistetaan kahdeksan eri TE- toimiston piloteissa. Pilottialueita ovat Etelä-Pohjanmaa, Häme, Lappi, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa. Piloteissa keskitytään myös järjestöyhteistyön vahvistamiseen ja ne ovat käynnissä vuoden 2022 loppuun.

Kehittämisen kohteena ovat muun muassa palvelukokonaisuudet, jotka vahvistavat osatyökykyisten henkilöiden työkykyä ja työssä pysymistä. Järjestöjen asiantuntemus on tunnistettu osatyötyökykyisten henkilöiden työllistämisessä, työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa sekä tuen tarpeisiin vastaavan palvelutarjonnan suunnittelun ja toteutuksen näkökulmasta.

Vates-säätiön aluetoiminta ja työ- ja elinkeinoministeriö järjestivät syyskuussa yhteisen työpajan TE-palvelupilottien asiantuntijoille sekä pilottialueiden muutamille järjestöille. Työpajassa keskusteltiin siitä, mitä piloteissa tehdään, millaiselle yhteistyölle voisi olla tarvetta ja minkälaista toimintaa järjestöillä on alueilla. Lopuksi ryhmien ajatukset yhteistyömahdollisuuksista kerättiin yhteen.

Tutustumista puolin ja toisin

Pienryhmien keskusteluissa nostettiin esille järjestöjen asiantuntijuus esim. vammojen ja sairauksien osalta. Asiantuntemusta voisi hyödyntää TE-toimiston asiantuntijoiden osaamisen kasvattamisessa ja yksilöiden tukena työnhaussa ja työelämässä. Järjestöt tarjoavat aitoja työelämäympäristöjä, joissa nähdään työntekijöiden työ- ja toimintakyky pidemmällä aikavälillä ja erilaisissa työtehtävissä. Kolmannella sektorilla on myös työllistymistä edistäviä palveluja. Järjestöjen osaamista voisi tuoda jatkossa esille esim. teemallisten palveluesittelyiden kautta.

Verkkotyöpajan keskusteluista oli pääteltävissä, että riippumatta palvelua järjestävästä tahosta, on yhteisenä tavoitteena löytää asiakkaan tarpeita parhaiten vastaava palvelu sekä lisätä kolmannen sektorin ja TE-toimistojen yhteistyötä.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnen Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: iStock

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi vuonna 2020 osana työkykyohjelmaa avustusta 22 alueelliselle hankkeelle, joissa pilotoidaan työkyvyn tuen tiimejä tulevia sote-keskuksia ajatellen sekä tuetun työllistymisen menetelmiä, mm. laatukriteereihin perustuvaa työhönvalmennusta ja alihankintamallia. Eri kunnat ja kuntayhtymät koordinoivat hankkeita ympäri Suomen. Hankkeiden toimintakausi on 2020–2022. Hankkeissa on mukana eri sidosryhmiä, kuten myös kolmannen sektorin toimijoita.

Työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen hankkeet ovat olleet käynnissä nyt useilla paikkakunnilla vajaa vuoden ajan. Hankkeiden sisällöt vaihtelevat hieman sen mukaan, kuuluvatko ne työkykyohjelman 1. ja 2. toimenpidekokonaisuuksiin vai vain jompaankumpaan. 1. toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on ”tuoda työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta”, ja 2. toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on ”lisätä tuetun työllistymisen menetelmien käyttöä kaikkien vaikeimmin työllistyvien tukena” (STM 2021, Työkykyohjelma STM, linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kolmannen sektorin toimijat ovat mukana hankkeiden sidosryhmätoiminnassa. Yhdistykset ovat mukana usean hankkeen ohjausryhmässä, minkä lisäksi kolmas sektori on osallistunut yhteisiin kehittämistyöpajoihin ja koulutuksiin. Kolmas sektori on myös tarjonnut koulutusta hankehenkilökunnalle. Hankkeet ja yhdistykset ovat tehneet asiakasohjausta molempiin suuntiin. Lisäksi hankkeet ovat löytäneet yhdistysten kautta kokemusasiantuntijoita toimintaansa.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä ja Anne Kallio
Kuvat: iStock ja Pixabay

Työllisyydenhoito on murroksessa. Keväällä 2021 käynnistyneet kuntakokeilut puhututtavat kentällä paljon. Järjestöjä huolestuttaa, muuttuuko kolmannen sektorin rooli ja miten järjestötoimijoiden osaaminen säilytetään osana työllisyydenhoitoa. Työllisyyden kuntakokeilujen kautta pysyvään malliin – Kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyö -webinaarissa 23.11. haettiin ratkaisuja kestävään yhteistyöhön.

Vates-säätiön, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n, Sininauhaliitto ry:n, Työttömien keskusjärjestö ry:n ja ja Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry:n järjestämässä tapahtumassa paneuduttiin järjestöjen rooliin kuntakokeiluissa. Tapahtumaan osallistui lähes 200 henkilöä, mikä kertoo aiheen ajankohtaisuudesta. Tietoa ja vaikuttamisen paikkoja tarvitaan nyt todella.

Kuntaliiton projektikoordinaattori ja entinen työministeri Jari Lindström avasi tilaisuuden kentän muutoksista. Lindström pohti puheenvuorossaan mm., että työllisyydenhoito siirtyy ikään kuin takaisin lähipalveluksi, jolloin asiakkaiden sekä alueen tilanne tunnetaan aiempaa paremmin. Eri toimijoiden yhteistyöllä sekä uusilla ratkaisumalleilla ja toimintatavoilla pyritään löytämään vaikuttavuutta.

Asiakasohjaus on haastanut toimijoita

Asiakasohjauksen haasteet tunnistettiin sekä Into ry:n työpajoille suunnatussa kyselyssä että Vates-säätiön järjestökyselyssä (ks. Työpajojen ja etsivän nuorisotyön risut ja ruusut kuntakokeiluille). Vastauksista käy ilmi, että valtakunnallisesti kuntakokeilujen alun ilmiö on ollut asiakasohjauksen hidastuminen, paikoin jopa pysähtyminen. Tämä on aiheuttanut suuriakin vaikeuksia niille palveluntuottajille, joiden rahoitus on ollut riippuvaista asiakkaiden mukanaan tuomasta rahavirrasta. Taustalla on kuntakokeiluorganisaatioiden käynnistämisestä johtuvia tekijöitä, kuten uusien työntekijöiden perehdyttäminen.

Puoli vuotta kokeilujen käynnistymisen jälkeen on nähtävissä merkkejä siitä, että asiakkaita ohjautuu jälleen palveluihin. Jonoa kuitenkin on vielä. Lisäksi koko ajan syntyvä uusien työllistymissuunnitelmien päivittämisen tarve pitää palveluvelkaa yllä. Myös Tornion Työvoimalasäätiön toiminnanjohtaja Samuel Juntunen toi puheenvuorossaan esiin huolen palveluvelan kasautumisesta. Toisaalta hän näki myös mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen tulevaisuudessa.

– On riski, että pitkään työttömänä olleiden tilanne vaikeutuu entisestään. Tämä voisi olla se kohta, jossa järjestöt voisivat lähestyä kuntakokeiluja ja kysyä, miten olla avuksi, Juntunen pohti.

Uusia mahdollisuuksia voisi piillä mm. palkkatuen yhteyteen kehitetyillä palveluilla. Työhönvalmennuksen lisäksi työkykyarviot, osaamisen kehittäminen ja opinnollistaminen voisivat tuoda vaikuttavuutta palkkatukijaksoihin.
Työllistymissuunnitelmien palveluvelan lisäksi asiakasohjaukseen tuo haasteita tai vähintäänkin hidasteita se, että käynnissä olevassa kuntakokeilussa on asetettu tavoitteeksi tunnistaa asiakkaiden palvelutarpeet aiempaa paremmin. Tämä tarkoittaa palveluohjausta tekeville kuntakokeilun työntekijöille uusien toimintatapojen oppimista.

Vaikuttavuus esiin palvelumuotoilulla

Erityisesti kiitosta osallistujilta sai paneelikeskustelu, jossa Hämeenlinnan kaupungin strategiapäällikkö Mira Sillanpää, Kuopion kaupungin työllisyyspalvelujen johtaja Pirjo Oksanen ja Mikkelin kaupungin kokeilujohtaja Pekka Patama paneutuivat Vatesin toimitusjohtaja Jaana Pakarisen johdattelemana järjestöyhteistyön historiaan, muutoksiin ja mahdollisuuksiin.

Paneelissa puhututti mm. työllisyyspalveluiden hankinnat. Kuopiossa on tehty pisimpään työllisyyspalveluiden hankintaa dynaamisena pienhankintana. Malli on käytössä myös Hämeenlinnassa, ja se on otettu käyttöön vuoden alusta myös Jyväskylässä. Mallissa kunta määrittelee hankittavan palvelun reunaehdot. Organisaatiomuodosta riippumatta palveluntuottajat voivat tuoda alustalle omat ehdotuksensa.

– Omavalmentajat eivät ”ohjaa ketään tiettyyn palveluun summittain”, vaan he voivat asiakkaan kanssa vuorovaikutuksessa ohjata hänet palvelutarpeen näkökulmasta tietyn palvelukorin äärelle. Sieltä asiakas itse valitsee palveluntuottajan ja palvelun, kertoo Oksanen.

Palveluntuottajien näkökulmasta tämä malli tarkoittaa sitä, että on osattava markkinoida itseään ja omaa erityislaatuisuuttaan asiakkaille sekä tehdä oma palvelunsa näkyväksi. Palveluntuottajien on myös osattava kertoa palveluistaan selkeästi ja houkuttelevasti sekä osoittaa hyöty, jonka palveluun osallistuva asiakas saa.

Järjestöjen yhteistyötä tarvitaan kuntarajapinnassa

Mikkelissä kunnan järjestöyhteistyö toimii sateenvarjomaisesti siten, että kunnan vuorovaikutusrajapinta on yhden järjestön kanssa ja järjestö kokoaa yhteen alueen muita toimijoita. Malli on melko yksinkertainen hallita kunnan näkökulmasta, mutta vaatii alueella vahvan ja toimivan järjestöjen välisen yhteistyön. Samankaltainen toimintamalli on käytössä Joensuussa.

Palveluntuottajaroolin lisäksi paneelissa nostettiin esille järjestöjen kansalaisyhteiskuntarooli osallisuuden ja hyvinvoinnin säilyttämisessä. Kuntanäkökulmasta tämä on myös tärkeää – joskin rahoitukseen liittyy tällä hetkellä epävarmuutta.

Hämeenlinnassa järjestetään säännöllisesti yhteisiä avoimia keskusteluja järjestöjen, kuntakokeilujen ja muiden työllisyystoimijoiden kesken. Järjestöjen toimintoihin tehdään myös vierailuja, jolloin muiden toimijoiden on mahdollista saada kirjoitettua parempi, konkreettinen kuva palvelusta.

Järjestöjen osaamista täytyy varjella muutoksissa

Kansanedustaja ja entinen työministeri Tarja Filatov päätti webinaarin työllisyydenhoidon ajankohtaiskatsaukseen. Kohtaanto-ongelmat haastavat työllisyydenhoitoa. Jopa samalla alalla voi olla työttömiä työnhakijoita sekä työnantajia, joilla on vaikeuksia täyttää avoimia työpaikkoja. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on huolestuttavaa, ja kuntakokeiluilla on avainasema ratkoa sitä.

OECD:n raportin ”Työttömyyden kasvot” (2020) mukaan Suomessa on poikkeuksellisen paljon työttömänä ihmisiä, joilla on haasteita terveyden kanssa. Niinpä terveydellä on merkitys myös työllisyyspalveluissa, ja monialaisten palvelujen tarve on suurta. Aiemmin vaikeimmin työllistyvien palvelut ovat olleet kunnassa, mikä on ollut loogista, koska kunta on vastannut myös monialaisessa mallissa tarvittavista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Järjestöt ovat tehneet aluetasolla hieman samantyyppistä tehtävää kuin perustamisvaiheessa oleva valtio-omisteinen Työkanava Oy. Kuntiin puolestaan ollaan tuomassa lisää vastuuta työllisyydenhoidosta. Filatovin mukaan nyt on tärkeää, ettei alueilla tehty työ häviä. Tahtotila on, että Työkanava Oy tulee valtion lisävastuunottona vaikeisiin tilanteisiin ja yhteiskunnassa varjellaan sitä, mitä meillä jo on paikallisella tasolla järjestöjen puolella.

Kuntien osalta on tärkeää kohdata työllisyydenhoidon haasteita yhteistyössä elinkeinopolitiikan, yritysten ja kuntien omien palveluiden ja oppilaitosten kanssa. Kuntatasolla alueen elinkeinorakenne tunnetaan parhaiten. Työllisyyspalveluissa korostuu omatoimisuuden ja valinnan mahdollisuus. Vielä pitäisi ratkaista, miten tätä mallia toteutetaan niiden ihmisten kohdalla, joilla on enemmän työllistymisen haasteita ja jotka eivät pysty työnhakuun samalla tavalla kuin muut. Palvelut pitäisi saada nopeasti myös heille. Tämä koskee jatkossa kaikkia kuntia. Tämän takia tulevassa kuntavetoisessa työllisyyspolitiikan mallissa pitäisi huomioida, että palveluita on saatavilla myös niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea työllistymiseensä.

Tutustu OECD:n raporttiin Faces of Joblessness in Finland pdf aukeaa uuteen väilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttööne Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Hilkka Pirhonen, Sanna Ikonen-Kontturi, Tuuli Riisalo-Mäntynen

Pohjois-Karjalan TE-toimisto on mukana palvelupilotoinneissa. TE-toimiston pilotissa on tehty tiivistä yhteistyötä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen kanssa. Molemmat tahot ovat kokeneet yhteistyön erinomaiseksi.

Pohjois-Karjalan TE-toimiston palvelupilotissa lisätään osatyökykyisten henkilöiden parissa työskentelevien osaamista liittyen osatyökykyisten tunnistamiseen ja ohjaukseen. Pilotissa luodaan osatyökykyisille työnhakijoille palveluja ja palvelupolkuja työllistymisen tukemiseen.

– Teemme verkostoyhteistyönä töitä osatyökykyisten tukemiseksi työmarkkinoille. Olemme esimerkiksi yhdessä Ammattiopisto Luovin kanssa keskittyneet erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden koulutuksen ja työelämän välisiin siirtymävaiheisiin, työkykykoordinaattori Sanna Ikonen-Kontturi TE-toimistosta kertoo.

Palvelupilotin tavoitteena on lisätä Pohjois-Karjalan toimijoiden, yrittäjien ja työnantajien tietoisuutta osatyökykyisten palveluista sekä lisätä osatyökykyisten työllistymiseen liittyvien tukien käyttöä.

Verkosto yhteistyön ponnistuslautana

– Otin itse yhteyttä palvelupilottiin keväällä. Sovimme yhteisen tapaamisen ja siitä yhteistyö käynnistyi, Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen työllisyyskoordinaattori Hilkka Pirhonen kuvailee.

Yhteistyön aloitus oli mutkatonta, sillä molemmat toimijat tunsivat toisensa Osatyökykyisten työllistyminen -työryhmästä, jota PK-Sotu koordinoi. Yhteistyöhön on sisältynyt palvelun suunnittelua, ideointia sekä palvelukuvauksen työstöä. Lopputuloksena syntyi Täsmätoimilla töihin -palvelu, jota palvelupilotti hankkii yhdistykseltä.

– Kyseessä on osatyökykyisille työnhakijoille suunnattu työhönvalmennuspalvelu, jossa tarjotaan vahvaa tukea myös työnantajille työsuhteen alkuun ja työllistymisen tukien hakemiseen, Pirhonen kertoo.

– Olemme saaneet mahdollisuuden hyödyntää pilotissa PK-Sotun koordinoimaa Työllisyyden asiakasraatia, Ikonen-Kontturi lisää. Kolmannen sektorin rooli on tärkeä.

Sekä Pirhonen että Ikonen-Kontturi pitävät kolmannen sektorin mukaan ottamista tärkeänä.

– Järjestöissä on paljon osaamista tukea työllistymisessään tarvitsevien henkilöiden työllistymiseen liittyen. Uskon, että järjestökenttä on tulevaisuudessakin tärkeä kumppani työllisyydenhoidossa. Järjestöillä ei välttämättä ole mahdollisuutta lähteä mukaan isoihin kilpailutuksiin, mutta pienen palvelun pilotointi on mahdollista. Esimerkiksi meille PK-Sotuna tämä on ensimmäinen työhönvalmennuspalvelu, jota myymme tuntihinnalla, Pirhonen toteaa.

Ikonen-Kontturi suosittelee vahvasti muillekin yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa.
– Kolmas sektori pystyy tarjoamaan luottamuksellista tukea, johon viranomaisen on vaikeampi yltää.

Myös Pirhonen kehottaa muita järjestötoimijoita yhteistyöhön.
– Suosittelemme tekemään rohkeasti yhteistyötä uusien toimijoiden kanssa. Yhteistyö pilotin kanssa voi mahdollistaa jotain uutta, kuten uusien palveluiden ja mallien pilotointia.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Marianne Pentikäinen

Keuhkovammaliiton Vajaakuntoisten työllistämisyksikön aloitteesta alkunsa saaneesta Vates-säätiöstä on 28 toimintavuotensa aikana kasvanut arvostettu valtakunnallinen toimija. Yhteistyöverkostomme ovat laajat ja olemme haluttu yhteistyökumppani – myös valtakunnallisella tasolla. Säätiön vaikuttavuus ja asiantuntijuus ovat kasvaneet, mikä näkyy mm. eduskunnan valiokunnille annettujen lausuntojen määrissä.

Säätiö perustettiin, koska tarvittiin organisaatio, jonka kohderyhminä olisivat kaikki erityisryhmät ja kehittämistyön kohteina kaikki työllistämisen keinot. Toiminta alkoi vuonna 1993 ja perustajayhteisöjä oli 19. Nykyään taustavoimanamme on 46 organisaatiota, mm. valtakunnallisia vammaisjärjestöjä, niiden alueellisia yhdistyksiä, erityishuollon kuntayhtymiä ja työllistämispalveluita tuottavia toimijoita.

Tavoitteemme toteutumiseksi kehitämme työllistämisen menetelmiä, teemme vaikuttamistyötä ja jaamme asiantuntemustamme. Yhteistyö on tiivistä mm. taustayhteisöjemme ja muiden järjestöjen, viranomaisten sekä ministeriöiden kanssa. Haemme aktiivisesti myös uusia yhteistyökumppaneita. Toimintamme ytimessä on myös aluetoiminta, hanketyö ja viestintä.

Olemme edelleen ainoa valtakunnallinen järjestö, joka keskittyy monimuotoisen työelämän edistämiseen osatyökykyisille henkilöille.

Uusia menetelmiä helpottamaan osatyökykyisten työllistymistä

Toimintansa alkuvuosina Vates toi Suomeen mm. Klubitalo-mallin, tuetun työllistymisen menetelmän ja myöhemmin kansainvälisen Job Shadow Day -tapahtuman.

Säätiö on ollut mukana kehittämässä sosiaalisia yrityksiä ja osallistunut asiantuntijana sosiaalisten yritysten lain valmisteluun. Tällä hetkellä toteutamme työ- ja elinkeinoministeriön perustamaa yhteiskunnallisten yrityksen osaamiskeskusta yhdessä hankekumppaneiden kanssa. Olemme myös mukana asiantuntijoina valmistelemassa Työkanava Oy:tä.

Valtakunnallista vaikuttamistyötä

Toimimme kärkihankkeissa, valtakunnallisissa työryhmissä, eri hankkeiden ohjausryhmissä ja meitä kuullaan eduskunnan valiokunnissa. Otamme aktiivisesti kantaa valmisteilla oleviin lakiuudistuksiin ja huomioimme lausunnoissa myös taustayhteisöjemme kannat. Lisäksi meiltä pyydetään taustaselvityksiä.

Säätiöstä onkin kehkeytynyt valtakunnallinen vaikuttaja, kuten perustajayhteisöjen ajatuksena oli säätiötä perustettaessa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kaija Ray

Vates-säätiö toteutti kesällä 2021 taustaorganisaatioilleen kyselyn, jossa kysyttiin heidän näkemyksiään YK:n vammaissopimuksen kansallisen toimintaohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Kysely on tehty aiemmin vuosina 2017 ja 2019. Vastausten perusteella tietoisuus aiheesta on lisääntynyt, mutta käytännön toteutus etenee hitaasti.

Artiklan 9 (saavutettavuus ja esteettömyys) kohdalla on huomattavissa kyselyn vahvin positiivinen tulos. Saavutettavuudesta on puhuttu paljon, myös liittyen vammaisten henkilöiden saamiin palveluihin, työelämään pääsyyn ja siellä pysymiseen. Varsinkin digitaalinen saavutettavuus on ollut esillä, mihin on vastaajien mukaan osittain vaikuttanut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta vuodelta 2019. Terminologian vaihtelevuus ja sekavuus kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, sillä käsitteiden käyttö ei ole vastaajien mukaan yhdenmukaista.

Samaan aikaan syrjintätapaukset ovat lisääntyneet. Tämä voi olla vastaajien mielestä merkki siitä, että tietoisuuden kasvun kautta tapaukset tulevat aiempaa helpommin ilmi. Tietoisuuden kasvusta kertovat myös erilaiset kuulemistilaisuudet ja lausuntopyynnöt, joiden määrä on viime vuosina kasvanut. Toisaalta vastaajat mainitsivat löytäneensä joidenkin kuntien vammaispalveluista vammaissopimuksen vastaisia ohjeistuksia, eli tietoisuuden lisäämistä kaikilla tasoilla tulee vielä parantaa.

Vatesin toiminnan kannalta tärkein artikla 27 (työllisyys) ei ole vastaajien mukaan edennyt kovinkaan hyvin kohti konkretiaa, vaikka puheen tasolla tilanne on parantunut. Marinin hallituksen agendalla on aiempia hallituskausia enemmän toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään vammaisten henkilöiden työllisyyttä. Valmisteilla olevaan valtion erityistehtäväyhtiöön, Työkanava Oy, suhtaudutaan tässä vaiheessa vielä hieman epäillen.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE on laatinut vammaissopimuksen toisen kansallisen toimintaohjelman vuosille 2020–2023. Vastaajat olivat hyvin perillä ohjelmasta, sen sisällöistä ja tavoitteista ja osa oli osallistunut aktiivisesti sen valmisteluprosessiin. Ohjelma on tiiviisti sidottu kaikkiin meneillään oleviin uudistuksiin. Näin vammaisten oikeudet eivät tästäkään näkökulmasta näyttäydy jonain erillisenä saarekkeena, vaan osana muuta yhteiskunnallista palvelujen ja tukimuotojen kehitystä.

Vates-säätiö keskittyy jatkossakin omassa vaikuttamistyössään artiklaan 27 sekä artiklaan 24 (koulutus) niiltä osin, kun se liittyy sujuviin siirtymiin opinnosta töihin.

Lue Vates-säätiön ja Akava ry:n tiedote kyselyn tuloksista

Tutustu VANEn toimintaohjelmaan (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Essi Tervonen
Kuva: Iiris Hynönen

Opetus- ja kulttuuriministeriön saavutettavuussuunnitelma julkistettiin kesäkuussa 2021. Suunnitelman yksi tavoite on saada korkeakoulutuksen saavutettavuus kirjattua yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin. Kysyimme suunnitelman ohjausryhmässä mukana olleelta vaikuttamistyön asiantuntijalta sekä kahdelta kohderyhmään kuuluvalta Helsingin yliopiston opiskelijalta, miten saavutettavuus toteutuu Helsingin yliopistossa.

Kun Hannele Kirveskoski oli mukana opetus- ja kulttuuriministeriön saavutettavuussuunnitelman ohjausryhmässä, työskenteli hän SAMOKin hyvinvointipolitiikan asiantuntijana. Uudessa työssään Psoriasisliiton vaikuttamistyön asiantuntijana Kirveskoski on toiminut kuukauden päivät. Kirveskoski toteaa suunnitelman olevan askel oikeaan suuntaan.

– Pelkästään se, että suunnitelma on tehty, on jo merkki siitä, että saavutettavuuteen tahdotaan kiinnittää huomiota ja edistää sitä. Toivoisin, että saavutettavuussuunnitelma nähdään laajasti mahdollisuutena viedä yhteiskuntaa eteenpäin.

Se on myös mahdollisuus tarkastella kriittisesti koulutusjärjestelmäämme sekä työelämän negatiivisia ja syrjiviä asenteita vammaisia ja toiminta- ja liikuntarajoitteisia henkilöitä kohtaan.

– Saavutettavuuden toteutumista ja yhdenvertaisuutta tulisi seurata jatkuvasti ja johdonmukaisesti. Tällä hetkellä henkilöt, joilla on toiminta- ja liikuntarajoitteita tai vaikkapa oppimisvaikeuksia, joutuvat erikseen pyytämään tukitoimia tai saavutettavia oppimateriaaleja. Tukitoimia ei aina pyynnöstä huolimatta saa, toteaa Kirveskoski.

Moninaisuus osaksi koulutusta ja tutkimusta

Milla Tengström ja Ira Kolkkinen opiskelevat Helsingin yliopistossa. Tengströmillä ja Kolkkisella on toisistaan erilaiset vammat ja siten myös erilaiset kokemukset yliopiston saavutettavuudesta. Kumpikin on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että saavutettavuusongelmat jäävät monessa kohtaa yksilön vastuulle.

– Korkeakoulujen saavutettavuudesta ei todellakaan puhuta riittävästi, toteaa Tengström.

– Tila on merkitty esteettömäksi, mutta käytännössä luentosaliin ei esimerkiksi pääse yksin pyörätuolilla. Vammainen opiskelija voi olla yhteydessä HY:n ”erityisjärjestelyiden asiantuntijaryhmään”, vaikka nettisivuilta ei löydy tietoa, ketkä ryhmään kuuluvat. Opiskelija joutuu lähettämään yksityisiä terveystietoja, jos hän tarvitsee suosituksen yksilöllisiä järjestelyjä varten. Tämä ei ole helposti lähestyttävää tai läpinäkyvää eikä herätä luottamusta, kertovat Tengström ja Kolkkinen.

Tengström ja Kolkkinen kommentoivat lisäksi, ettei opintojen suorittamisessa tai oppimisessa huomioida ihmisten erilaisia toimintakykyjä. Yliopistolla on sisäänrakennettuja normatiivisia odotuksia esimerkiksi aikataulussa pysymisestä ja suoritusmerkinnöistä.

Myös Kirveskoski kommentoi asiaa:
– Korkeakouluissa tulisi omaksua sellainen ajattelu- ja toimintatapa, että saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat osa kaikkea tekemistä ja sisältyvät koulutukseen ja tutkimukseen. Sen sijaan, että opiskelijoiden oletetaan sopivan yhdenlaiseen muottiin ja olevan ominaisuuksiltaan samanlaisia, pitää kysyä, miten koulutusjärjestelmää pitää muuttaa, jotta se mahdollistaa kaikenlaisten opiskelijoiden osallisuuden ja antaa jokaiselle mahdollisuuden opiskella niin pitkälle kuin oma motivaatio ja rahkeet riittävät.

Yliopiston saavutettavuusongelmat ovat antaneet Tengströmille ja Kolkkiselle sekä kahdelle muulle opiskelijalle pontta perustaa opiskelijaliikkeiden hengessä vielä toistaiseksi rekisteröimätön yhdistys, jota he kutsuvat ”Rampaopiskelijat ry:ksi”. Yhdistyksellä halutaan tehdä vaikuttamistyötä:

luoda yhteisöllisyyttä, antaa vertaistukea ja edistää radikaalia saavutettavuutta yliopistolla.
– Yliopisto odottaa, että opiskelijat itse ratkaisevat yliopiston ongelmat; täytyy perustaa järjestö, jotta opiskelijoiden huolia kuunnellaan!

Konkreettisia tekoja saavutettavuuden edistämiseksi

– Yliopiston pitäisi ottaa selkeäksi, kaikkea toimintaa läpileikkaavaksi tavoitteeksi edistää saavutettavuutta järjestelmätasolla. Tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä sekä yhtenäisiä käytäntöjä, kertovat Tengström ja Kolkkinen.

– Tähän asti saavutettavuussuunnitelmaan liittyvää työtä voidaan pitää onnistuneena, mutta nyt tarvitsemme konkreettisia tekoja. Tässä tulee osallistaa laajasti myös opiskelijoita, eri vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sekä heitä edustavia järjestöjä, toteaa Kirveskoski.

Tengström ja Kolkkinen ovat samaa mieltä Kirveskosken kanssa siitä, että nyt kaivataan konkreettisia tekoja sekä työkaluja niiden toteuttamiseen. Opiskelijat mainitsevat esimerkiksi henkilökunnan, ainejärjestöjen ja tutoreiden koulutuksen lisäämisen, jotta saavutettavuus ja vammaisten henkilöiden kohtaaminen toteutuisi paremmin. He myös toivovat, että saavutettavuus olisi korkeakouluissa joustoa, kunnioitusta, ymmärrystä, tavallista ja normaalia, ja että olisi erilaisia järjestelyvaihtoehtoja.

– Vammaisena ei tulisi joutua tekemään ekstratyötä sen eteen, että pysyisi mukana ja pystyisi osallistumaan opetukseen. Olisi hyvä, ettei saavutettavuutta joutuisi ajattelemaan, koska se olisi jo olemassa.

Tutustu suunnitelmaan:
Kosunen, T. (2021) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35. Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua (linkki aukea uuteen välilehteen).

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Korhonen

Viime vuoden syyskuussa käynnistyi ESR-rahoitteinen Verkkovalmennuksella ja tuetulla työkokeilulla kohti koulutusta ja työtä -hanke, tuttavallisemmin Vesku-hanke. Hankkeen tavoitteena on kehittää työkokeilua vastaamaan paremmin pitkään koulutuksen ja työn ulkopuolella olleiden aikuisten tarpeisiin sekä lisätä osallistujien opiskelu- ja työllistymisvalmiuksia. Hankkeen toteuttaa Silta-Valmennusyhdistys yhdessä Vates-säätiön ja Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen (TAKK) kanssa.

Hanketta ideoitaessa koettiin, että TE-hallinnon työkokeilu on varsin alikäytetty palvelu. Työkokeilun aikana ihmisten työ- ja toimintakykyä voisi tukea paremmin sekä hahmottaa ammatillista polkua oikein kohdistuvin tukitoimin hyödyntäen aitoa työelämäympäristöä oppimisympäristönä.

Toteuttajina monialainen osaajatiimi

Hanketoimijat muodostavat monialaisen tiimin, joka pyrkii rakentamaan työkokeilun rinnalle niin työ- ja toimintakykyä tukevaa ammatillista osaamista kuin työelämään tähtäävää kokonaisuutta, toimintamallia.

Vesku-hankkeen kohderyhmänä ovat pitkään koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat aikuiset, joiden työelämään palaamisen estää usein koulutuksen puute tai koulutus, joka ei enää vastaa työelämän tarpeita. Kohderyhmän työ- ja toimintakyky on usein alentunut. Työ- ja toimintakyvyn arviointi ja tuki pyritään hankkeessa rakentamaan kiinteäksi osaksi työskentelyä.

Tavoitteena toimiva toimintamalli – tukena verkkovalmennus

Hankkeessa kehitetään toimintamalli, jossa työkokeilijan työkyky, siihen liittyvät haasteet, tarvittava tuki ja aikaisempi osaaminen kartoitetaan systemaattisesti ja työkokeilujakso räätälöidään kartoitukseen pohjautuen asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Työkokeilun ja koulutuksen yhteyttä vahvistetaan kehittämällä työkokeilua osaamisen hankkimisen ja tunnistamisen oppimisympäristöksi yhteistyössä työnantajien kanssa.

Lisäksi kehitteillä on verkkovalmennus valmennuksen tueksi. Hanketoimijat luovat yhteistyössä verkkovalmennuksen sisällöt. Ne ovat opiskeluvalmiuksiin, työ- ja työkokeiluun, työ- ja toimintakykyyn, digitaitoihin ja hyvinvointiin keskittyviä kokonaisuuksia. Hankkeen toiminta-aikana tullaan panostamaan erityisesti hyvinvoinnin, mielenterveyden ja elämänhallinnan kysymyksiin. Vates-säätiön rooli on tehdä yhdessä muiden hanketoimijoiden kanssa hankkeen arviointia sekä toimintamallin rakentamista verkkovalmennuksen sisällön ohella.

Hanke on ollut käynnissä reilun vuoden ajan ja kokemuksia työkokeilun hyödyntämisestä on saatu vasta vähän. Ne ovat kuitenkin lupaavia.

Vesku-hankkeen (ESR 2020–2022) kehittämisen kohteet

– Työ- ja toimintakyvyn arviointi osana työkokeilua
– Osaamisen tunnistaminen ja hankkiminen työkokeilun tukena
– Verkkovalmennus valmentajan tueksi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)