Arkistot: E-magazine
Teksti ja kuvat: Tiina Jäppinen
Valtakunnalliset välityömarkkinatoimijat päättivät viime syksynä, että nyt on aika yhdistää voimat kehittämis- ja vaikuttamistyössä. Ajankohta on tärkeä jo senkin takia, etteivät välityömarkkinat jäisi omaksi saarekkeekseen työelämän kehittämisessä.
Vates-säätiö on alusta alkaen ollut yksi kansallisen Työelämä 2020 -hankkeen ydintoimijoista. Hankkeessa Vates toimii sen puolesta, että kaikkien työkyky huomioidaan kehitettäessä Suomen työelämää Euroopan parhaaksi. Tämän vuoksi myös välityömarkkinoita on kehitettävä osana työelämän kehittämistä. Tässä tarkoituksessa Vates on käynnistänyt Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman Välityömarkkinat osana työelämää -projektin, joka toteuttaa alueellisia tiedotus- ja verkostoitumistilaisuuksia. Yhteistyöryhmän myötä välityömarkkinatoimijat tulevat kehittämistyöhön mukaan entistä laajemmin ja kattavammin.
– Ryhmän yhteistyö näkyy jo mm. Vates- päivien teemassa, joka löydettiin yhteisellä pohdinnalla. Vates-päivillä nostetaan valtakunnalliseen seminaarin pohdinnaksi välityömarkkinoiden asema ja legitimiteetti. Lisäksi ryhmä on katsonut, että olisi erittäin tärkeää saada nykyistä tarkempi tieto siitä, miten välityömarkkinatoiminta näkyy käytännössä eri kohderyhmien arjessa ja mitä synergiaa välityömarkkinoiden kokonaiskuvasta olisi löydettävissä, sanoo toimitusjohtaja Marjatta Varanka Vates-säätiöstä.
Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmään kuuluu kahdeksan organisaatiota: Mielenterveyden Keskusliitto, Valtakunnallinen Työpajayhdistys, Valmennus- ja sosiaalipalveluyhteisöjen yhdistys Oktetti, Suomen Kierrätyskeskusten yhdistys, Sininauhaliitto, Työttömien Valtakunnallinen Yhteistyöjärjestö, Suomen Punaisen Ristin Kontti-toiminta sekä Vates-säätiö. Järjestöjen kohderyhmät ja toimintamuodot ovat hyvinkin erilaisia, mutta niitä yhdistää työskentely jonkin tai joidenkin vaikeasti työllistyvän henkilöryhmän aseman parantamiseksi.
Tässä artikkelissa on koottu yhteistyöryhmän neljän jäsenen vastauksia siihen, miten välityömarkkinoita tulisi kehittää, ja mikä niiden rooli yhteiskunnassa on. Näiden lisäksi toimitusjohtaja Juha Lehtikuja Pääkaupungin Kierrätyskeskus Oy:stä kertoo näkemyksiään Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2015 sivulla 10. SPR:n Kontin työllistämistoiminnan päällikkö Ari Montonen pohti työllistämisen tuottavuutta viime lehdessä, joka on ladattavissa www.vates.fi -verkkosivuilta.
Odotukset yhteistyöryhmältä
TVY:n puheenjohtaja Jukka Haapakoski odottaa välityömarkkinoiden yhteistyöltä edunvalvontaa ja hyvien käytäntöjen jakamista. Työttömien valtakunnalliseen yhteistoimintajärjestöön kuuluu yli 100 jäsenyhdistystä, joissa on yli 6 400 jäsentä.
– Välityömarkkinoiden pelisääntöjä muutetaan usein, ja sen olemassaolo perustuu monien lakien, ohjeiden ja rahoituskanavien yhteissummaan. Lakimuutokset saattavat olla ristiriidassa välityömarkkinoiden toimintalogiikan kanssa. Siten välityömarkkinat ovat haavoittuvaiset ja hauraat, sanoo Haapakoski.
Meri-Lapin työhönvalmennussäätiön toimitusjohtaja Hilkka Halonen korostaa myös yhteistyötä etenkin nyt, kun tapahtuu suuria valtakunnallisia muutoksia, kuten TEOS ja sote-uudistukset.
– On tärkeää vahvistaa välityömarkkinoiden legitimiteettiä.
Halonen edustaa yhteistyöryhmässä Oktetti ry:tä. Siihen kuuluu 14 välityömarkkinoilla toimivaa organisaatiota.
Työ- ja koulutusvalmennuspäällikkö Karoliina Ahonen Mielenterveyden Keskusliitosta uskoo, että työryhmän kautta saadaan yhteisten tavoitteiden äärelle erilaista osaamista, kokemusta ja lähtökohtia.
– Saamme aidosti moniäänisen työryhmän, jolloin useiden näkökulmien huomioiminen varmistuu. Yhteinen tavoite synnyttää synergiaa ja tekee toiminnasta vaikuttavuudeltaan tehokkaampaa. Samalla myös tavoitteet selkiintyvät ja keino konkretisoituvat. Yhteistyö on nähdäkseni ainoa tapa tehdä kehittämis- ja vaikuttamistyötä, painottaa Ahonen.
Sininauhaliitto on valtakunnallinen, lähes sadan kristillisen päihdejärjestön keskusliitto.
– Yhdessä voimme nostaa esiin välityömarkkinoiden merkitystä yhteiskunnallisesti ja yksilötasolla. Ihmisten kirjo on moninainen ja sisältää erilaisia elämäntilanteita. Meillä välityömarkkinatoimijoilla tulee yhdessä olla valmius tarjota muutakin palvelua kuin omaamme. On hyvä tuntea muiden toimintaa. Yhdessä löydämme polkuja, jotta ihmiset pääsevät eteenpäin eri toimijoiden välillä, sanoo kehitysjohtaja Päivi Heimonen Sininauhaliitosta.
Mihin välityömarkkinoita tarvitaan?
Välityömarkkinoita tarvitsee laaja asiakaskunta, jota yhdistää heikko asema työmarkkinoilla. Syynä voi olla esimerkiksi pitkittynyt työttömyys, osatyökykyisyys tai palveluiden väliinputoaminen – jokin näistä tai kaikki samaan aikaan.
Riskinä on syrjäytyminen tai asiakas on jo syrjäytynyt. Välityömarkkinat tarjoat heille monenlaista palvelua, kuten osallisuutta tukevaa toimintaa, kuntoutusta sekä tukea työhönpaluuseen tai opiskeluun – siirtymiä elämässä eteenpäin.
– Täystyöllisyys on utopia, mutta ihmisellä on silti tarve kuulua hänelle relevantilla tavalla yhteiskuntaan ja antaa oma osaaminen ja vahvuudet yhteisen hyvän rakentamiseen. Työelämän käsite ja työelämäosallisuuden käsite muuttunee kokonaisuudessaan hiljalleen ja välityömarkkinat ovat tässä keskeisessä roolissa, muistuttaa Ahonen MTKL:stä.
Rakenteiden näkökulmasta välityömarkkinat ehkäisevät putoamasta syrjään, ja Heimonen Sininauhaliitosta näkee toiminnan ennaltaehkäisevänä.
– Välityömarkkinoita toteutetaan yhteisöissä, joilla on samalla ihmisiä osallistava, kuntouttava ja kannustava rooli. Tämä tuottaa hyvinvointia niin yksilöille, perheille kuin alueille, paikallisille yhteisöille sekä yhteiskuntaan, hän listaa.
Haapakoski haastaa välityömarkkinoita kehittymään innostaviksi ja monipuolisiksi, jotta työttömät voivat kokeilla siipiään mahdollisimman kirjavasti eri työtehtävissä ja luoda polkuja, jotka johtavat avoimille työmarkkinoille.
– Etenkin pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat pehmeitä työmarkkinoita ja koulutusta silloin, kun avoimet työmarkkinat eivät vedä. Joissakin diskursseissa välityömarkkinat nähdään myös pelotteena, jotta työttömät hakeutuisivat nopeammin avoimille työmarkkinoille. Tämä käsitys johtaa harhaan. Suurin osa työttömistä haluaa tehdä töitä, mutta sopivaa työtä ei löydy, muistuttaa Haapakoski TVY ry:stä.
Hilkka Halosen mielestä kehittämistyössä nousevat keskiöön työ- ja toimintakyvyn tunnistaminen, työhönkuntoutuksen palveluiden laatu, siirtymien tukeminen – työhönkuntoutuksen prosessi.
− Välityömarkkinoilla ja lainsäädännössä on tunnustettava vajaa työkyky. Osatyökykyisellä on oltava mahdollisuus ns. kantaa kortensa kekoon, vaikka työkykyä olisikin jäljellä vain 40 prosenttia. Ikääntyvä Suomi tarvitsee kaikkien työpanoksen, korostaa Halonen.
Haasteet
Välityömarkkinoiden kehittymisen yksi suuri haaste nousee toimintaympäristön muutoksista.
Hilkka Halonen pelkää, että palkkatukisäädöksillä heikennetään välityömarkkinoiden toimintaa ja sen mahdollisuutta tarjota tuettua työtä yleishyödyllisissä ja avustavissa tehtävissä.
– Liian tiukkaan tulkitut EU-säädökset ovat yleishyödylliselle toiminnalle ongelma. Verottajalla on omat tulkintansa elinkeinotoiminnan harjoittamisesta, ja TE-toimistolla omansa. Kilpailutuksissa yleishyödylliset toimijat ovat samalla viivalla suurten kansainvälisten firmojen kanssa! Haasteita siis riittää, toteaa Halonen.
– Pitäisi hyväksyä, että meillä on välityömarkkinat. Tulisi huolehtia, että meillä on vakaa ja koordinoitu rahoitusjärjestelmä, jolla se hoidetaan, sanoo puolestaan Päivi Heimonen.
Karoliina Ahonen näkee toimintaympäristön myös mahdollisuutena.
– Suurien palvelujärjestelmiin liittyvien muutosten vuoksi välityömarkkinoiden rooli voi jopa tulevaisuudessa korostua siltana ennen erillään olevien toimintasektoreiden välillä. Haasteena on saada olemassa oleva tieto ja hyvät kokemukset päättäjien ja toimijoiden tietoisuuteen, sanoo Ahonen.
Jukka Haapakosken mielestä välityömarkkinoiden kannalta on tärkeää, että kunnat hyödyntävät nykyistä enemmän sosiaalisten kriteerien käyttöä julkisissa hankinnoissaan. Lisäksi koulutuksen ja palkkatuen yhteensovittamista pitäisi mahdollistaa nykyistä laajemmin.
Yhteistyö yritysten kanssa
Hilkka Halosen mielestä välityömarkkinat voivat tukea elinkeinoelämää mm. valmennuspalveluissa, jolloin 
yritykset saavat tarvitsevaansa työvoimaa.
– Yhteistyö välityömarkkinoiden kanssa on yrityksille myös väylä kantaa sosiaalista vastuuta, uskoo Halonen Oktetti ry:stä.
Välityömarkkinoilla toki tiedetään yritysyhteistyön merkitys, mutta se koetaan haasteellisena. Päivi Heimonen uskoo sosiaalisen sponsoroinnin edistävän yhteistyötä.
– Yhteistyössä on tärkeää luoda erilaisia mahdollisuuksia yrittäjille osallistua sponsorointiin, kuten ruoan lahjoitus, hyvistä käytännöistä kertominen, ryhmien tutustumiskäynnit, kurssien ja neuvonnan antaminen osaamisalueeltaan, listaa Heimonen.
Jukka Haapakoski toivoo, että yrityksiin vietäisiin nykyistä enemmän räätälöityjä palveluita osatyökykyisille.
− On suosittava nykyistä pysyvämpiä rahoituksia pitkäaikaisille toimijoille ja kehitettävä pitkäkestoisempia kumppanuuksia julkisen vallan, yritysten, oppilaitosten sekä yhdistysten ja säätiöiden kesken, hän sanoo.
Merkitys alueen hyvinvoinnille
Kuntien vastuu työllisyyden hoidosta kasvaa. Työllisyyden hoito yhdessä välityömarkkinoiden kanssa edellyttää Halosen mielestä, että kunnilla on myös valtaa järjestää palveluita.
– Palveluiden järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta suuremmille sote-alueille tuo välityömarkkinakenttään uuden toimijan. Roolien, vallan ja vastuun työnjakokysymykset on ratkaistava, jotta työttömien palvelut voidaan toteuttaa saumattomasti ja tarvelähtöisesti, sanoo Halonen. Välityömarkkinoiden vaikutus alueella näkyy siinä, että yhteiskunnan palveluiden ulkopuolella olevia ihmisiä on vähemmän. Hyvinvointi kohenee, verorahat kohdentuvat paremmin ja työvoiman saatavuus paranee.
Välityömarkkinat ylläpitävät ja kehittävät työvoimareserviä sekä piristävät hieman ostovoimaa tukien paikallisia yrittäjiä.
– Lisäksi välityömarkkinat tuottavat jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen matalan kynnyksen sosiaalisia palveluita, joilla voi olla erittäin merkittävä rooli sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Lisääntynyt hyvinvointi voi näkyä esimerkiksi säästyneinä kustannuksina ns. kovissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Täten alueen verotaakka saattaa olla pienempi, sanoo Haapakoski.
Pitkäaikaisia työpaikkoja välityömarkkinoilla ovat erilaiset alhaisen tuottavuuden alat, kuten kierrätys, pesulatoiminta ja ympäristötyöt.
– Kaikki nämä työt ovat tärkeitä ja sopivat hyvin eri syistä pitkään työttömän olleille, joiden osaaminen ja koulutustaso ei vastaa avointen työmarkkinoiden tarpeita, toteaa Hilkka Halonen.
Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmä
Karoliina Ahonen, työ- ja koulutusvalmennuspäällikkö, Mielenterveyden Keskusliitto ry
Mari Ahonen-Walker, toiminnanjohtaja, Valtakunnallinen Työpajayhdistys TPY ry
Jukka Haapakoski, puheenjohtaja, Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö TVY ry
Hilkka Halonen, toimitusjohtaja, Meri-Lapin Työhönvalmennus-säätiö ry (ryhmässä edustaa Oktetti ry:tä)
Päivi Heimonen, kehitysjohtaja, Sininauhaliitto
Juha Leviäkangas, asiamies, Valmennus- ja sosiaalipalveluyhteisöjen yhdistys Oktetti
Juha Lehtikuja, toimitusjohtaja, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy
Ari Montonen, työllistämistoiminnan päällikkö, SPR Kontti
Yhteistyöryhmän koordinaattori: Vates-säätiö
Jaana Pakarinen, toimitusjohtaja
Jukka Lindberg, kehittämispäällikkö
Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2015
Teksti: Tiina Jäppinen
Kuva: Mari Nieminen
– Hain peruskoulun jälkeen merkonomiksi, mutta en käynyt koulua kuin puoli vuotta. Se ei ollut mun juttu, kertoo nyt 
24-vuotias Tiina.
– Olin pitkään työttömänä. On raskasta, kun joka päivä täytyy kehittää jotain ja miettiä, mistä saisi rahaa. Sitten TE-toimisto ohjasi minut tänne, sanoo Tiina ja tarkoittaa Rauman Seudun Katulähetystä.
– Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa mm. päiväkodeissa ja vanhainkodissa. Niiden kautta tykästyin siivoamiseen.
– Täällä on rentoa ja kouluttaja on ollut tosi kiva. Hän on näyttänyt minulle, miten siivotaan ammatillisesti. Kun pääsee itse tekemään, oppii paremmin kuin lukemalla. Jos en olisi päässyt tänne, olisin joutunut pakosta hakemaan johonkin kouluun, mikä minua ei kiinnosta.
– Myös opiskelu- tai työkaverit ovat mukavia. Kun ollaan samassa tilanteessa, on helpompi puhua kaikkien kanssa. En ole hirveän sosiaalinen, mutta täältä olen saanut uusia kavereita, sano Tiina tyytyväisenä.
Nyt hän toivoo, että voisi jatkaa siivoustaitojen kartuttamista oppisopimuksella toimitilahuoltajaksi.
– En tiennyt aiemmin, että tykkään siivota. Jos pääsisin nyt oppisopimuksella töihin, saisin samalla myös ammatin.
– Täällä voin suorittaa maksimissaan vain kolme näyttöä, mikä sekin on eteenpäin, jos hakee kouluun. Toivoisin silti, että maksimiaika olla täällä olisi 6 kuukauden sijaan vuosi. Oppisi vähän enemmän ja voisi keskittyä enemmän oppisopimusnäytön tekoon, Tiina huomauttaa.
Teksti: Tiina Jäppinen
Kuva: Timo Aalto
Rauman Seudun Katulähetys uskaltaa kyseenalaistaa toimintaansa, jotta palveluketju välityömarkkinoilla säilyisi lähellä ihmistä. Yhdistys perustettiin vuonna 1985 kohtaamispaikaksi syrjäytymisvaarassa oleville henkilöille.
Kohta huomattiin, ettei pelkkä päivätoiminta riitä. Toimintaan tulivat mukaan tuettu asuminen ja 90-luvulla myös tuettu työllistäminen. Sen jälkeen palveluita on kehitetty lisää niin asiakaspolun alku- kuin loppupuolelle, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Janne Rantala.
Tekemisen on oltava asiakkaalle mielekästä. Sellaista on ruokakassien kokoaminen ja jako, joita Katulähetyksen työllistetyt ja vapaaehtoiset jakavat viikottain 500 vähävaraiselle.
– Kun aloitimme ruokajakelun, koettiin se palkitsevana. Oli merkittävää, että autettavasta tuli auttaja.
Tekemisen pitää olla tavoitteellista.
– On myös nähtävä, minne henkilö ohjataan seuraavaksi. Tekemisen tarkoitus on pidettävä toiminnassa koko ajan kirkkaana, hän muistuttaa.
Työpainoitteinen opetusmenetelmä
Yhdistys kyseenalaisti myös työpajat. Toiminta oli hyvää ja osallistuminen 80 prosenttista haastavasta kohderyhmästä huolimatta.
– Päivät toteutuivat hyvin, mutta silti vain 10 prosenttia oli jossain toimenpiteessä, kun työpajajakso oli päättynyt. Tarvittiin jälleen lisää askeleita, Rantala toteaa.
Syntyi vaihtoehtoinen valmennus, ammattikoulu VALO, jossa työtön työnhakija opiskelee tekemällä oppien. Työpainotteinen opetusmenetelmä soveltuu henkilöille, jolle kirjasta lukeminen ja luokkahuoneopetus tuntuu hankalalta.
– Nyt 10 prosentin sijaan 70 prosenttia työttömistä työnhakijoistamme ohjautuu eteenpäin. Toiminta lähtee siitä, että ihmiselle tarjotaan oikeaa ja hyvää tekemistä. Meillä on myös kymmenittäin yrittäjyyskumppanuuksia.
Rantala on havainnut, että nopeaa eteenpäin ohjausta voidaan pitää julmana. Vastuu otetaan myös heistä, jotka eivät pääse työllistymisen polulla eteenpäin, ja moni ohjautuu esimerkiksi mielenterveys- tai päihdepalveluihin.
Seittirahoituksesta turvaa
Rauman Seudun Katulähetys saa rahoituksensa tällä hetkellä usean eri kanavan kautta.
– Rahoituksen on oltava kuin hämähäkin seitti. Emme rakenna toimintaa yhden kortin varaan. Projektimaisuus on meille hyväksi, koska siitä syntyy innovaatioita ja avarakatseisuutta. Toiminta ei saa olla päällekkäistä ja onkin kerrottava, mitä osaa toiminnasta kukin taho tukee, sanoo Rantala.
Hän on ollut yhdistyksen työntekijänä yli 10 vuotta ja siitä toiminnanjohtajana kolme vuotta. Sitä ennen hän työskenteli Oulun kaupungilla lastensuojelun erityistyöntekijänä.
– Silloin mietin, että haluan ehkä sittenkin tehdä ennalta ehkäisevää työtä, sanoo Rantala.
Nuorisotakuutalo aloittaa
Yhdistyksen uusin hanke on Nuorisotakuutalo, jonka palveluihin nuoret pääsevät mukaan vaikka anonyyminä. Talo avataan maaliskuussa ja nuoret pääsevät tutustumaan siihen heinäkuussa.
Nuorisotakuutalon konsepti on suunniteltu ja se kehittyy yhteistyössä kaupungin, yrittäjien, yhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa. Jokainen tukee nuorta omasta lähtökohdastaan.
– Kaupunki myi meille talon aivan keskustasta. Raumalla kaupungin johto on kaikessa mukana ja yhdessä tekeminen on rakenteellisesti täällä syvällä, kehuu Rantala.
Osuuskauppa Keula puolestaan rekrytoi Nuorisotakuutalon kautta kesäntyöntekijöitä vuodesta 2016 alkaen. Uutta on se, että nuoria kannustetaan jo nyt vapaaehtoistyöhön, mikä huomioidaan rekrytoinnissa.
– Kaikille ei riitä kesätöitä, mutta nuoria palkitaan myös mm. ruokalipuilla ja pääsylipuilla tapahtumiin. Haastamme kaikkia yrittäjiä mukaan – ehkä tästä saataisiin jopa valtakunnallinen sapluuna, pohtii Rantala innostuneesti.
Rauman kaupunginteatteri toteuttaa nuorten kanssa yhdessä talossa huoneteatteria. Paikallinen Osuuspankki tarjoaa nuorille talousneuvontaa.
– Kaikki tämä toiminta on siirrettävissä myös aikuisväestöön, mutta nyt kannattaa mennä nuoret edellä, sanoo Rantala.
Oikeat luvut pöytään
Yhdistys käy vuoropuhelua sosiaali- ja terveyslautakuntien kanssa, joissa käydään läpi myös toiminnan vaikuttavuutta.
– Voisimme vain kertoa, että meillä tehdään vuosittain 20 000 huumeneulan vaihtoa ja että jaamme 19 000 ruokakassia – mutta oikea kysymys kuuluu, mitä sitten. Rantalan mielestä välityömarkkinoiden pitää ottaa vastuu siitä, että tuloksista kerrotaan rohkeasti ja selkeästi.
– Esimerkiksi siirtymät päivätoiminnasta ovat pieniä, mutta samalla pitää tuoda näkyväksi se, että noin 70 prosentilla asiakkaista on päihdehistoria. Kaikki ymmärtävät silloin, etteivät prosessit ole nopeita.
Rantala on huolissaan siitä, käykö tuetussa työllistämisessä samalla tavalla kuin on käynyt vanhuspalveluissa eli Suomeen tulee muista maista yrityksiä, jotka tuovat palveluitaan markkinoille erittäin edullisesti.
– Kuka silloin on ihmisen puolella ja puhuu vaikuttavuudesta? Hankinnoissa pitäisi puhua nykyistä paljon enemmän sosiaalisista perusteista. Paikallismedialla on merkittävä rooli siitä, että päättäjät saavat tiedon, mitä työmme on.
– Pienet toimijat ovat lähellä ihmistä. Meillä asiakastyö kuuluu kaikille – myös toiminnanjohtajalle. Asiakkaan kohtaaminen voi alkaa nuorella narkomaanilla kotikäynnillä, jos tarve.
Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2015
Teksti ja kuvat: Tiina Jäppinen
Jorma Sukuvaara on aina ollut kova tekemään työtä, kunnes työn imu vei miehen mukanaan. Viimeiset energiat kuluivat kahden vuoden ulkomaan projektiin, minkä jälkeen hän uupui kokonaan.
– Vuonna 2002 jäin ensimmäisen kerran pois töistä 2,5 vuodeksi. Työsopimus silti säilyi ja palasin töihin kuntoutusjakson jälkeen. Olin suunnittelutehtävissä vielä kolme vuotta, mutta sitten energia loppui, kuvaa Sukuvaara tilannettaan 10 vuotta sitten.
– Työn merkitys oli liian suuressa roolissa mun elämässä. Kun yrityksen saneeraus alkoi ja haluttiin lisää vauhtia, mulla ei ollut sitä enää tarjota. Työsuhde päättyi ja korttitalo sortui.
Sukuvaara päätti viedä nuorena kesken jääneet diplomi-insinöörin opinnot loppuun. Pitkän opiskelumatkan ja masennuksen takia opinnot eivät kuitenkaan edenneet.
– Minulla on insinööritutkinto, joka riittää työtehtäviin. Suurin ongelma oli, että paloin taas loppuun ja petyin itseeni.
– Asuin Lapualla ja lopulta hain aikaa psykiatrilta. Kävimme keskusteluja ja asiat sanottiin niin kuin ne olivat. Sitten alkoivat psykologilla käynnit, lääkitys ja kuntoutus. Suhtauduin aluksi kaikkeen epäilevästi, mutta päivätoiminta terveyskeskuksessa oli myönteinen kokemus ja kuntoni koheni. Sen jälkeen psykiatri ehdotti hänelle kuntouttavaa työtoimintaa Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen toimipaikassa Tähtiportissa.
– Kun on työttömänä ja masentunut, sosiaalinen verkosto rapautuu ja tuntemus siitä, mitä ylipäänsä osaa tehdä, huononee. Tähtiportti oli oiva paikka. Oli kevyitä töitä, rento ilmapiiri ja sai kokeilla kevennettyä työelämää.
Kun työkyky kasvoi viiteen päivään viikossa, alkoi Kelan kuntoutus, mihin liittyi työharjoittelu. Sukuvaara pääsi Avaus-hankkeen kautta sosiaalisen yrityksen Woodfoxin kirjoille. Työn piti olla kokoonpanotehtäviä, mutta sitten selvisi, että tarvittiin insinööriä tuotekehitykseen. Sukuvaara tarttui tilaisuuteen.
– Minulle hommattiin tietokone ja CAD-ohjelma, jonka käytön opiskelin. Minut napattiin tuotantopuolelta toimistotyöhön. En epäillyt enää yhtään, ettenkö pärjäisi.
Työsuhde jatkunut jo 3 vuotta
Sukuvaara on edelleen Woodfoxin kirjoilla ja työt Woodfoxin asiakkaalla Plate Power Oy:ssä jatkuvat.
– Työ on monipuolisempaa kuin aiemmin. Yritys toimii terveellä pohjalla, ja tavoitteet ovat realistisia. En ole tuntenut oloani ylikuormittuneeksi, enkä tehnyt yhtään ylitöitä. Myöskään työntekijöillä ei ollut mitään ennakkoluuloja mua kohtaan. Aina näin ei tapahdu, hän huomauttaa.
Ilman tukea työkyvyttömyyseläkkeellä
Sukuvaara ei tiennyt välityömarkkinoidentyöllistymisväylistä aiemmin mitään. Kuitenkin ilman niitä hän uskoisi olevansa nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.
– En odottanut suuria tulevaisuudelta. Oli lama, minulla ikää yli 40 vuotta ja olin sairastunut työuupumukseen. Nuoria insinöörejä koulutettiin koko ajan lisää, ja tohtoreitakin näytti olevan työttömänä. Sukuvaara otti kuitenkin vastaan avun, mitä välityömarkkinat tarjosivat hänelle.
– Olin yllättänyt, miten hyvää toiminta on ollut. Asiat eivät korjaantuneet yhdessä hujauksessa, ja elämän arvot menivät uusiksi. Opin, että myös työn ulkopuolinen elämä on pidettävä tasapainossa. Terveet sosiaaliset suhteet, ei liikaa alkoholia ja liikuntaa sopivasti. Toki työnantajan pitää olla työhöni tyytyväinen, mutta ei niin, että työmäärä kuluttaa minut loppuun, pohtii Sukuvaara.
Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2015
Työllistämisinvestoinnit eXtra -julkaisu.
Sairauspoissaolot ovat Suomessa jo pitkään olleet huolestuttavan yleisiä. Niiden osuus työssäkäyvien säännöllisestä työajasta on pysytellyt noin 4 prosentissa usean vuosikymmenen ajan. Jos Suomea verrataan muihin Pohjoismaihin, tällä hetkellä vain norjalaiset ovat suomalaisia useammin poissa työstä sairauden vuoksi.
Työkyvyttömyys on harvoin ehdotonta. Sitä vastoin työkykyä on yleensä vielä jäljellä. Osatyökykyisyys kuuluu näin ollen useimpiin sairauspoissaoloprosesseihin jossain vaiheessa ja määräaikainen osatyökykyisyys koskettaa lähes kaikkia työssä kkyviä. Osasairauspäivärahaa ja osittaista sairauspoissaoloa pohdittaessa huomio kiinnittyy juuri osatyökykyisyyteen työkyvyttömyyden sijaan ja siihen, että jäljellä olevaa työkykyä kannattaisi hyödyntää.
Käyttö edelleen vähäistä
Osasairauspäiväraha on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2007 alkaen. Sen tarkoituksena on mahdollistaa osa-aikainen työhön paluu silloin, kun lääkäri arvioi, että se on toipumista ajatellen turvallista. Osasairauspäivärahan käyttö on aina vapaaehtoista. Etuuden käyttö edellyttää, että työnantaja kykenee toteuttamaan osasairauspäivärahakauden aikaiset työjärjestelyt (työaikojen ja työkuormituksen muutokset ja mahdolliset sijaisjärjestelyt).
Osasairauspäivärahan saaja ja työnantaja sopivat osittaisen sairauspoissaolon ajaksi osa-aikatyötä koskevan määräaikaisen työsopimuksen. Aluksi etuutta käytettiin yksinomaan mahdollistamaan osa-aikainen työhön paluu pitkän (vähintään 60 päivää kestäneen) sairauspäivärahakauden jälkeen.
Sittemmin vuonna 2010 etuuden ehtoja muutettiin niin, että sen käyttö tuli mahdolliseksi lyhemmän, vähintään 10 päivää kestävän sairauspoissaolon jälkeen. Kelan tilastotiedot osoittavat, että osasairauspäivärahaa onkin alettu käyttää työkyvyttömyyden varhaisemmassa vaiheessa.
Työkyvyttömyysaika laski
Vuonna 2009 osasairauspäivärahakautta edeltänyt keskimääräinen työkyvyttömyys kesti 149 päivää ja kaksi vuotta myöhemmin 75 päivää. Myös etuuden käytön taloudelliseen kannustavuuteen on pyritty kiinnittämään huomiota siten, että osasairauspäiväraha voidaan maksaa työnantajalle, jos työntekijä saa osasairausvapaan ajalta täyttä palkkaa.
Tätä mahdollisuutta ei ole hyödynnetty vielä tarpeeksi. Vuonna 2013 vain viidesosa osasairauspäivärahan saajista oli työnantajia. Lisäksi tavoitteena on ollut kytkeä osasairauspäiväraha ja muu kuntoutus tiiviimmin yhteen siten, että omavastuuaikaa ei ole siirryttäessä suoraan kuntoutuksesta osasairauspäivärahalle tai päinvastoin.
Osasairauspäivärahaa on Suomessa hyödynnetty vielä selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Viime vuonna Suomessa osasairauspäivärahan saajien osuus kaikista sairauspäivärahan saajista oli vain noin 3 prosenttia. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava osuus on noin 40 prosenttia.
Osasairausvapaa nopeuttaa kokoaikatyöhön paluuta
Osasairauspäivärahan käyttökokemuksia on seurattu Suomessa tarkasti. Useiden kysely ja haastattelututkimuksien vastaajina ovat olleet potilaat, lääkärit, muut työntekijät ja työnantajat. Asenteet ovat olleet myönteisiä, mutta käytännöissä on koettu olevan haasteita. Nämä tilanteet ovat liittyneet eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön, tiedonkulkuun sekä tiedonsaantiin.
Työjärjestelyt ovat usein vaikeampia pienillä työpaikoilla ja sellaisissa töissä, joissa tarvitaan erityistä osaamista. Kun osasairausvapaalla olleiden työhön paluuta ja työssä jatkamista on verrattu tavanomaisella sairauslomalla olleisiin, on saatu tuloksia, joiden mukaan osasairausvapaa on nopeuttanut kokoaikatyöhön paluuta ja tukenut työssä pysymistä.
Osasairausvapaalla olleet ovat siirtyneet täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle tavanomaisella sairauslomalla olleita harvemmin. Tutkimustulokset ovat hyvin samankaltaisia myös muissa Pohjoismaissa. Osasairauspäivärahan käytöllä ei toistaiseksi liene ollut Suomessa kansantaloudellista merkitystä, koska sitä on käytetty niin vähän.
Meillä osasairauspäiväraha otettiin käyttöön muita Pohjoismaita tiukemmin ehdoin. Voidaankin kysyä, onko uudistus ollut vielä liian maltillinen? Jos jäljellä olevaa työkykyä voidaan turvallisesti hyödyntää, olisiko osasairauspäivärahan oltava ensisijainen sairauspäivärahaan nähden? Olisiko työnantajalla oltava velvoite toteuttaa tarvittavat työjärjestelyt ja osatyökykyisellä velvoite palata osaaikatyöhön heti sairauspäivärahan omavastuuajan jälkeen?
Näitä kysymyksiä ei varmasti voida pohtia muusta sosiaaliturvasta irrallaan, mutta niitä olisi hyvä käsitellä, kun työurien pidentämistä tukevaa sosiaaliturvaa kehitetään.
Lähteet:
- Gissler M. (2014): Osasairauspäiväraha otettiin Suomessa käyttöön liian varovaisesti. THL:n blogi 18.2.2014.
- Kausto J. (2013): Effect of partial sick leave on work participation.People and Work Research Reports 102. Finnish Institute of Occupational Health 2013.
- Kausto J. (2013): Osasairausvapaa tukee työhön osallistumista. Työterveyslääkäri 2014; 32(2):25–27.
- Virta, L. & Kausto J. (2013): Osasairauspäivärahan käyttö aikaistuu.Työterveyslääkäri 2013; 31(4): 58–59.
Työllistämisinvestointi eXtra
Tehdyn työn määrä on polkenut paikallaan viime aikoina, mutta työ on samalla pirstaloitunut. Tämä vaikeuttaa työn kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa. Eivätkö tarjoajat ja hakijat löydä toisiaan? Onko asenteet ja odotukset vääriä ja ylimitoitettuja?
Pirstaloituminen aiheuttaa ainakin lukuisia taitekohtia. Onkin etsittävä uusia ennakkoluulottomia ratkaisuja ja siltoja taitekohtien ylittämiseen.
Palkkatyön riittävyys ja yrittämisen mahdollisuudet ovat talouspoliittisen väittelyn kestoaiheet. Niin tänäkin vuonna. Näkemysten äärilaidat ovat kuitenkin kaukana toisistaan.
Toisen laidan käsitys on, että pääongelma on työn kysynnän vähäisyys ja että näissä talouden oloissa sitä ei voida millään politiikalla tehokkaasti korjata. Vastakkainen näkemys lähtee taas siitä, että väestön ikääntyminen sekä matalapalkkaisen työn kannustavuuden puute rajoittavat merkittävästi työn tarjontaa.
Palkkatyön määrä sama – nyt sitä kannattelevat pienyritykset
Näistä syistä ns. osallistumisasteen ja työllisten määrän nosto on vaikeaa.Tehdyn palkkatyön määrä on Suomessa polkenut lähes paikallaan jo 15 vuoden ajan. Työtuntien määrää kuvaavassa käyrässä ei ole mitään trendiä, mutta käyrän takaa löytyy suurta erisuuntaista liikettä.
Työt ovat vähentyneet erityisesti suurissa yrityksissä. Työtuntien summaa ovat puolestaan kannatelleet pienet yritykset, yhden hengen yritykset, muut freelancerit ja osa-aikatyötä tekevät. Myös kunnissa tehtävä työ on pysynyt määrällisesti suurena.
Työ pirstaloituu
Hallitsevana ilmiönä on kuitenkin työn pirstaloituminen. Työmarkkinoilla näyttää olevan useita taitepisteitä tai kuoppia, joihin työn tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen tyssäävät. Tätä osoittaa se, että heikoissakin talouden oloissa on yhtä aikaa runsaasti sekä työn kysyntää että tarjontaa. Ne eivät vaan kohtaa parhaalla tavalla.
Erilaisen koulutuksen tai valmennuksen käy läpi suuri joukko työnhakijoita, mutta tämän vaiheen jälkeen he jäävät oman onnensa nojaan. Sama koskee esimerkiksi korkeakouluopiskelijoita. Tutkinnon suoritettuaan heillä on taskussaan todistus ja päässään iso annos teoreettista tietoa – mutta usein kovin vähän työelämävalmiuksia.
Työn ja tekijän kohtaamiseen välityspalvelua
Työn tarjonnan ja kysynnän parempi kohtaaminen saattaa vaatia tavoitteellista välitystyötä. Nettipohjaiset ratkaisut eivät välttämättä riitä. Tarvitaan välityspalveluita, joissa työn tarjonnan ja kysynnän ”matching” selvitetään yritys ja työpaikkakohtaisesti, työtehtävä ja henkilö kerrallaan.
Paljon on kyse myös asenteista. Onko työnantajien käsitys hyvistä työntekijöistä liian kaavamainen ja vanhentunut? Suhtaudutaanko kokemukseen ja ikään väärin? Nähdäänkö soveltuvuus, pätevyys ja työkyky liian kaavamaisesti?
Vastuullinen toiminta huomataan
Olen toiveikas sen suhteen, että parhaiden, vastuullisimpien yritysten esimerkki alkaa vähin erin levitä. Hyvä maine on yhä tärkeämpi tekijä yrityksen menestyksessä.
Maine muodostuu asiakaskokemuksista ja havainnoista, jotka leviävät julkisuudessa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa äärettömän nopeasti. Monipuolinen, eri työnhakijaryhmät huomioiva rekrytointi ja koulutus ovat osa vastuullista työnantajakuvaa – jonka linkki yrityksen tienaamiin euroihin on yhä vahvempi.
Sitra etsii uusia ratkaisuja
Sitrassa valmistellaan tämän syksyn aikana noin kahden vuoden mittaista projektia, jolla etsitään uudenlaisia ratkaisuja työelämän moniin taitekohtiin. Emme halua pitäytyä vain ratkaisuehdotuksiin, vaan haluamme myös kokeilla käytännössä, mitä uusia toimintatapoja työelämään ja työmarkkinoille voi tuoda ja mitkä niistä olisivat parhaita ja laajennuskelpoisia. Merkityksellistä tekemistä tässä taloudessa ja yhteiskunnassa riittää aivan varmasti – nyt ja tulevaisuudessa. Pulaa on tämän tekemisen sujuvasta organisoinnista.
Suomen väestö ikääntyy, elinkeinoelämän rakenteet muuttuvat ja julkinen talous on pysyvämmin alijäämäinen. Haasteista selvitäksemme työllisyysasteen on noustava ja tuottavuuden parannuttava. Vain siten voimme säilyttää nykyisen kaltaisen hyvinvointivaltiomme. Työurien jatkamisessa on siirryttävä tarkastelemaan uranaikaisia katkoja ja näiden lyhentämiseksi tehtäviä panostuksia.
Pääomaa on monenlaista, kuten fyysinen, henkinen tai inhimillinen ja sosiaalinen pääoma. Perinteisesti pääoma ajatellaan fyysisenä, kuten koneina, laitteina, rakennuksina ja infrastruktuurina. Henkisen pääoman rooli ja siihen liittyvät investoinnit, kuten koulutus, ovat nousseet keskeisempään rooliin yhteiskunnan palveluvaltaistuessa sekä teknologian ja innovaatioiden kasvattaessa merkitystään.
Viime aikoina on alettu ymmärtää myös sosiaalisen (mm. suhteet, verkostot, luottamus, vuorovaikutus) pääoman merkityksen.
Sosiaaliset investoinnit
Vaikka koulutukseen ja fyysiseen pääomaan panostaminen nähdään investointeina tänä päivänä, vasta harvoin sosiaaliseen pääomaan panostaminen tai tämän ”romahtamista” ehkäisevät toimenpiteet sekä sosiaalista pääomaa palauttavat kuntouttavat toimenpiteet nähdään investointeina. Yleensä päättäjät ja tiedotusvälineet pitävät näitä vuosittaisina kuluina – sosiaalisena kulutuksena – eikä sen investointiluonnetta tunnisteta.
Julkisen sektorin päätöksentekoa ajatellen on kuitenkin tarpeellista laskea yhteiskunnan panostuksia (kustannuksia), joilla pyritään edistämään yksilöiden sosiaalista toimintakykyä ja tarvittaessa aina paluuta työelämään asti. Vastapainoksi lasketaan palvelutarpeen vähenemistä ja verotulojen nousua (hyötyjä), joita julkisilla panostuksilla saadaan. Tällaisen kustannus-hyöty -analyysin avulla voidaan selvitellä, minkälaisia panostuksia yhteiskunnan kannattaa tehdä puhtaasti taloudelliselta kannalta – inhimillisiä hyötyjä on vaikea arvottaa, joskin tähänkin on k ehitetty menetelmiä.
Koska kyseessä on (sosiaalinen) investointiti toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi, täytyy tarkasteluvälin olla pidempi. Edelleen kustannusten ja hyötyjen avulla voidaan laskea SROI (social return on investment) siten, että suhteutetaan saatujen hyötyjen nykyarvo tehtyjen panostusten nykyarvolla.
Tämä kertoo, kuinka moninkertaisena panostus saadaan takaisin. Vates-säätiössä on tehty tällaisia laskelmia koskien kuntouttavan työtoiminnan ja klubitalojen asiakkaita. Kyseessä ovat todelliset case-profiilit, joihin pohjautuen on laskettu vaihtoehtoisia yhteiskunnan tekemiä panostuksia ja panostuksilla saatuja hyötyjä. Laskelmat on tehty henkilön koko elinkaaren yli.
Sosiaalisten investointien tuottoaste korkea
Julkisen talouden nettotuotot voivat olla satojatuhansia euroja nykyarvoltaan sekä sosiaalisen investoinnin tuottoasteet (SROI:t) voivat olla helposti satoja ja toistatuhattakin prosenttia julkiselle sektorille, kun henkilön toiminta- ja työkyöky onnistutaan palauttamaan vähänkin pidemmäksi aikaa. Luonnollisesti tuotot ovat sitä suurempia, mitä nuoremman ja korkeampi tuottoisemman/palkkaisemman henkilön toimintakyky palautuu sekä mitä ”osuvampia” toteutetut toimet ovat.
CASE: Nainen 34 vuotta
Naishenkilö on syntynyt vuonna 1980. Lapsuuden sekä peruskoulun jälkeen hän työskenteli vain vajaan vuoden hampurilaisravintolassa. Toimeentulo on tullut sairauspäivärahoista, kuntoutustuesta ja työkyvyttömyyseläkkeestä sekä asumistuesta.Nainen on lähes kouluttautunut lähihoitajaksi.
Henkilö on kärsinyt mielenterveysongelmista 18-vuotiaasta alkaen koulukiusaamisen seurauksena ja saanut hoitoa. Hoitoihin on sisältynyt hoitokäyntejä ja puheluita omahoitajan kanssa että hoitojaksoja psykiatrisilla osastoilla.
Klubitalotoimintaan henkilö on osallistunut nyt 33-vuotiaasta alkaen.Todennäköisessä toteutuvassa kehityskulussa henkilö on vielä kolmen–neljän vuoden ajan klubitalotoiminnassa, jonka jälkeen hän kouluttautuu valmiiksi lähihoitajaksi. Henkilö työllistyy hoitoalan töihin 40-vuotiaana.
Kolmen vuoden jälkeen 43-vuotiaana henkilö jää työttömäksi kolmen vuoden ajaksi. Henkilö työllistyy uudelleen viideksi vuodeksi palkkatuen avulla 46-vuotiaana. Parin vuoden työttömyyden jälkeen henkilö siirtyy kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeelle 53-vuotiaana kärsiessään edelleen mielenterveysongelmista.
Vielä työkyvyttömyyseläkkeellä ollessaan henkilö joutuu turvautuvaan mielenterveyshoitoihin kuuden vuoden aikana. 63-vuotiaana henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle ollen tällä 83-vuotiaaksi.
Eri vaihtoehdoilla eri vaikutukset
Alla olevassa laatikossa on kuvattu kolme erilaista elinkaaren vaihtoehtoa.
- Ensimmäinen kuvaa sitä, miten toimenpiteet kyseisen henkilön kohdalla toteutuivat. Tämän toteutuneen henkilöhistorian lisäksi on laadittu vaihtoehtoinen aktiivinen kehityskulku.
- Toisessa aktiivisessa vaihtoehdossa nainen olisui saanut mielenterveyshoitoja 20–39-vuotiaana sekä 30–33-vuotiaana henkilö olisi ollut klubitalotoiminnassa ja aktiivisessa kuntoutuksessa. Tämän jälkeen henkilö olisi työllistynyt ja työura olisi jatkunut aina 62-vuotiaaksi asti lukuun ottamatta paria katkosta, jolloin henkilö olisi työttömänä pari vuotta sekä kolme vuotta. 63-vuotiaana henkilö siirtyisi vanhuuseläkkeelle.
- Kolmannessa, täysin passiivisen kehityskulun vaihtoehdossa, nainen ei olisi työllistynyt koskaan. Hän ei olisi saanut kuntoutusta tai mitään aktivointitoimia, pelkkää mielenterveyden hoitoa. Henkilö olisi joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle jo 22-vuotiaana. Työkyvyttömyyden aikana henkilö saisi jatkuvaa tukea mielenterveysongelmiin omahoitajalta sisältäen jaksoja, kahdesta viikosta neljään kuukauteen, psykiatrisella poliklinikalla aina lähes 63-vuoden vanhuuseläkkeeseen asti.
Vertaillaan taulukossa 1 kuvattuja erilaisia kehityskulkuja aluksi yksilön itsensä kannalta:
Toteutunut ja kehitetty vaihtoehtoinen kehityskulku, jossa tapahtuisi aiemmin siirtymä työkyvyttömyyseläkkeelle, tuottavat yksilön käteen jäävän tulon kannaltahyvin samanlaisen tuloksen. Nykyarvoisenbruttotulonkaan kannaltaei ole kovin merkittävää eroa. Bruttotuloon reilut 50 000 euroa matalampipassiivisessa kehityskulussa,mutta nettotuloissa ei ole vastaavaaeroa, koska vähimmäisturvantasoisia sosiaalietuuksia ei verotetajuuri lainkaan. Passiivisessa kehityskulussatyökyvyttömyyseläkkeenja asumistuen – ja sosiaaliturvankokonaisuutena – rooli on merkittävämpitoimeentulolle. Vanhuuseläkejää molemmissa kehityskuluissavähimmäistasoiseksi.Aktiivisessa kehityskulussa, jossatyöura olisi alkanut 30-vuotiaanaaloitetun neljän vuoden aktivointijaksonjälkeen, puolestaanyksilön diskontattu bruttotuloolisi 200 000 – 250 000 euroasuurempi verrattuna toteutuneeseenja käteen jäävä nettotulokin120 000 – 130 000 euroa suurempityöhistorian aikana. Muun sosiaaliturvankuin vanhuuseläkkeenmäärä olisi jäänyt alle neljäsosaanmuihin vaihtoehtoihin verrattuna.Vanhuuseläke olisi 1,4-kertainennykyarvoltaan verrattuna muihinvaihtoehtoihin.
Teksti: Tiina Jäppinen
Kuva: Kimmo Brandt
Suomen Punaisen Ristin kierrätystoiminta on muuttunut merkittäväksi työllistämistoiminnaksi, joka tuotti vuonna 2013 noin 2,5 miljoonaa euroa. Tuotosta puolet menee SPR:n paikallisosastoille, 25 prosenttia katastrofialueille ja toinen neljännes Kontin omaan kehittämistoimin-taan – ja siitäkin suurin osa työllistämispalveluihin, kertoo Kontin työllistämistoiminnan päällikkö Ari Montonen.
– Meille on annettu tietyt tulostavoitteet ja niihin pyrkiminen on meille tärkeää – eli varojen kerääminen. Toiminta pitää olla kannattavaa, mikä tuo työhömme hyvän potkun.
– Monesti kysytään, paljonko Kontti tienaa per henkilö työllistämistoiminnallaan. Ei voi ajatella, eikä edes olisi mahdollista, että porukkaa otettaisiin paljon vain siksi, että saadaan rahaa. Vain järkevällä työllistämistoiminnalla voidaan tehdä tulosta, korostaa Montonen.
Hän painottaa, että toiminta on yhteiskunnalle kannattavaa, vaikka laskisi pelkästään euroja.
– Jokainen pitkäaikaistyötön, joka on palkkatuella välityömarkkinoilla, ei ole silloin kuntaosuuslistalla kuluttamassa työllisyyteen budjetoitua rahaa, hän toteaa.
Kontin tavarataloissa ei ole vapaaehtoisia, vaan osa-aikaiset palkkatuetut henkilöt ovat palkkasuhteessa.
– Työntekijöiden palkat ovat kohtuullisen pieniä, mutta työehtosopimuksen mukaisia ja useimmiten ylittävät peruspäivärahan, sanoo Montonen.
Tuotteistuksen voima
Kontin toimintaa on ollut tukemassa kansainvälinen konsulttiyhtiö pro bonona hyväntekeväisyyden periaatteella.
– Olemme paneutuneet siihen, mitä sidosryhmät, kuten rahoittajat, lainsäätäjät, työntekijät, asiakkaat ja yritykset haluavat meidän työllistämistoiminnalta. Siltä pohjalta olemme luoneet toiminnan linjoja ja kehittäneet niitä yleiskäytettäviksi työllistämismalleiksi, Ari Montonen kertoo.
– Kirkas tavoite on, etteivät ihmiset tule meille säilöön vaan tekemään järkevää toimintaa, jolloin työllistyminen avoimille työmarkkinoille olisi mahdollista.
Konteissa myydään lahjoituksena saatua tavaraa. Kontin tavarataloissa on osa-aikaisissa töissä palkkatuella noin 1 100 henkilöä. Esimiestehtävissä on 60 henkilöä.
Miten pitkälle liiketoiminnan kehittämisessä voi välityömarkkinoilla mennä?
– Raja tulee kilpailulainsäädännöstä. Meidän toiminta pitää olla sellaista, miten avoimien markkinoiden yritykset eivät voi toimia. Voimme silti tehdä asiat ammattimaisesti ja isosti, vastaa Montonen.
– Meidän pitää terästää työllistämistoimintaa vielä paljon. Tarvitaan enemmän indikaattoreita ja mittareita, joilla edistymistä mitataan sekä hyvin selkeitä etenemismalleja.
Kontti Habitaressa
Kontti osallistui, ilmeisesti ensimmäisenä välityömarkkinoiden toimijoista, maamme suurimpaan sisustusalan tapahtumaan, Habitare-messuille. Osasto sijaitsi antiikkituotteiden puolella. Kauppaa syntyi hyvin ja Kontti sai näkyvyyttä.
– Solahdimme joukkoon ja palaute oli hyvää koko messujen ajan. Kontin tukityöllistetyt olivat tärkeässä osassa koko messujen ajan, sanoo Montonen.
– Kontin brändäys on tärkeää, jotta myymälätoiminnasta saadaan ammattimaista toimintaa. Esimerkiksi myymälän tuotepäällikkö vastaa siitä, että Kontti näyttää tavaratalolta erottuen perinteisestä kirpputorista. Tarjoamme ihka aidon kaupan alan toimintaympäristön. On tulosyksiköt, joilla on omat vastuut ja budjetit. On todelliset työtehtävät ja olosuhteet. Jos joku on sairauslomalla, tehtävä pitää täyttää. Työmotivaatio pysyy korkealla, kun ei tarvitse seistä ovenpönkkinä. Heidän työnsä meille on tosi tärkeää, muistuttaa Ari Montonen.
Volyymin merkitys
– Kun toimipisteitä on paljon ja työllistämistoiminnan volyymit korkealla, mahdollistaa se toiminnan kehittämisen, kertoo Ari Montonen.Hänellä on kokemusta toistakymmentä vuotta työllistämisasioista mm. henkilöstövuokrauksessa ja Turun kaupungin kuntakokeilussa.
Kontin uudet työntekijät aloittavat tavaraprosessin alkupäästä eli siitä, kun tavara lahjoitetaan Konttiin. Sen jälkeen tehtävistä siirrytään lopulta paikkaan, jossa tavara myydään ulos.
– Eteneminen riippuu niin työntekijästä itsestään kuin yksikön tilanteesta. Työntekijälle voidaan määrittää myös oma tehtävä hänen kykyjensä mukaan, kertoo Ari Montonen.
Työntekijöille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen ja heitä tuetaan tulevaisuuden suunnittelussa. Ohjauskeskustelut ovat tärkeä osa tukityöllistettävän työsuhdetta.
– Meillä on vahva osaaminen työn ja työhönohjaamisessa, sanoo Montonen.
Hän muistuttaa, että alueellinen yhteistyö elinehto. Ilman hyvää vuoropuhelua TE-hallinnon kanssa Kontit eivät pystyisi toimimaan. Yhteistyö on tärkeää niin työvoiman saannin kuin siirtymien kannalta. Alueilla on verkostoiduttava.
– Esimerkiksi Tampereella TE-hallinto on onnistunut loistavasti asiakashankinnassa eli siinä, keitä meille tulee ja pyrkii. Joensuussa on tehty taas hyviä polutuksia, koska heillä on ollut yhteistyötä alueen muiden työllistämishankkeiden kanssa, sanoo Ari Montonen.
Koulutuksessa Kontit tekevät yhteistyötä oman alueen oppilaitosten kanssa. Osaan koulutuksista haetaan työvoimapoliittisista avustusta, osaan ei. ELY-keskukset eivät rahoita esimerkiksi ammattikoulutusta, johon Kontti-ketju käyttää puolestaan oma-rahoitusta.
Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön 2/2014 -lehdessä.
Teksti: Tiina Jäppinen
Kuva: Essi Lonka
Sotek-säätiö on liittynyt Goodwill-ketjuun, johon kuuluvat organisaatiot auttavat ihmisiä koulutuksen ja työllistämisen keinoin sekä ympäristöä kierrätysmyymälätoiminnan kautta – paikallisesti. Sotekin tavoitteena on tehostaa kierrätysmyymälätoimintaansa Goodwill-liiketoimintamallin avulla ja kantaa kortensa kekoon ympäristöstä huolehtimisessa
– Odotan yhteistyöltä paljon. Kuulum me suureen, hyvällä maineella ja tehokkaalla työotteella toimivaan yhteisöön, jolta saamme tarvittaessa lisätietoa mahdollisissa pulmatilanteissa, sanoo Sotek-säätiön toimitusjohtaja Raimo Korjus.
– Odotan paljon myös myymälätoimintaan liitetyn valmennusajattelun tuloksista. Tarjoamme toiminnallisia osakkuuksia Sotekin kaltaisille toimijoille, joilta odotamme paljon hyvää yhteistyötä, kertoo Korjus.
Sotek muuttaa kaikki kierrätyskeskuksensa Goodwill-myymälöiksi. Ensimmäi senä Ekotalli Kotkassa muuttui Goodwill Karhulaksi. Jatkossa Ekopuodista tulee Goodwill Hamina ja Ekokulmasta Goodwill Virojoki.
Goodwill valtakunnalliseksi
Kuva: Tiina Jäppinen
Kuvateksti: Marjatta Varanka, Jim Gibbon, Raimo Korjus ja Jukka Li
ndberg tapasivat Vatesissa.
– Ensimmäisen Goodwill-yksikön lanseeraus Suomeen oli hyvin myönteinen kokemus. Arvioimmekin, että Suomeen voisi kehittyä 50 Goodwill-liikettä eri puolille maata, sanoo Jim Gibbons
Kuvateksti: Yhdysvaltalainen Goodwill Industries International on kansainvälinen voittoa tuottamaton organisaatio, jolla on yli 3 000 liikettä 16:sta eri maasta. Vuonna 1902 perustetun Goodwill-yhteisön liikevaihto on yli 4 miljardia euroa.
Uuden myymälän avajaisiin Kotkaan saapui myös Goodwill-ketjun toimitusjohtaja Jim Gibbon sekä yhtiön markkinointijohtaja Kim Zimmer. Tällä hetkellä Goodwill tekee yhteistyötä Suomessa vain Sotek-säätiön kanssa.
Gibbonin mukaan Suomeen voisi ihan hyvin tulla 50 Goodwill-liikettä, jotka työllistäisivät tuhansia ihmisiä.
Myymälöitä voisi perustaa eri puolelle Suomea Sotekin kaltaisten yhteistyökumppanien avulla. Goodwill Suomi -projektissa tehdään samanaikaisesti sekä Sotek-säätiön kierrätyskeskusten muutostyötä että rakennetaan maanlaajuista kierrätysmyymäläketjua.
– Goodwill saa Sotekilta kumppanina pienen maksun siitä, että yhteistyö toimii, mutta me saamme myöskin vastineeksi jatkuvasti sieltä apua, sanoo Sotekin toimitusjohtaja Raimo Korjus.
Sotek kokeilee ensin paikallisesti Goodwill-konseptin toimivuutta, minkä jälkeen on tarkoitus muodostaa maanlaajuinen työllistävä kierrätysmyymäläketju kasvaville kierrätystavaratalomarkkinoille. Ketjua tulevat pyörittämään voittoa tavoittelemattomat suomalaiset organisaatiot.
Käynti New Yorkissa johti päätökseen
Vates-säätiö on kannustanut välityömarkkinoita kansainvälistymiseen ja esimerkiksi tutustumaan, miten työllistymistä tehdäänmuualla. Vates-säätiön työllistymisyksiköiden johdon verkosto on järjestänyt tutustumismatkoja mm. Saksaan.
Sotekin toimitusjohtaja Raimo Korjus ja Säätiö-Oktetin asiamies B kävivät tammikuussa 2013 selvittämässäYhdysvalloissa, mikä Goodwill ja sen toimintaperiaatteet ovat.
– Perehdyimme New Yorkin Manhattanilla moniin myymälöihin East Villagesta Harlemiin. Kävimme myös GoodwillinGreater New Yorkin pääkonttorissa tutustumiskäynnillä. Meillä ei ole tiedossa Euroopasta tai Aasiasta vastaavanlaista toimintaa, joten tutustumiskohde oli siltä osin selkeä, kertoo Korjus.
Yhdysvalloissa on muitakin Goodwillinkaltaisia toimijoita. Goodwillin markkinaosuus on noin 27 prosenttia.
– Goodwillin toiminta oli varsin vaikuttavaa. Vierailu Brooklynissa pääkonttorintyötiloissa vahvisti positiiviset odotuksemme. Niin johto kuin valmentajat ja etenkinasiakkaat tekivät varsin tutun ja kodikkaanvaikutelman, kehuu Korjus Sotekista.
– Tuon käynnin jälkeen veimme asiaaeteenpäin Suomessa puolivuotisen projektin avulla. Lokakuussa 2013 Goodwillinedustajat Kim Zimmer ja Cindy Cho Kimjo vierailivatkin Suomessa.
Siitä eteenpäintyö on ollut perinteistä puurtamista, kutenyhteydet päämieheen ja omien liiketoimintatapojen ja liikkeiden muuttaminen, koulutus ja valmennus jne.
Media kiinnostui
Korjus kertoo, että Sotekin Goodwill-myymälän avajaiset menivät nappiin. Moni pitimyymälää siistinä ja uudenlaisena ostopaikkana.
– Asiakkaita ja muita kiinnostuneita taisi käydä nelisensataa. Kymen Sanomat teki lähes kolmen kokosivun jutun avajaisista ja Yleisradio noteerasi meidät jne. Goodwill vieraamme Jim Gibbon ja Kim Zimmer pitivät myös näkemästään ja kokemastaan, sanoo Korjus.
Paikallisuus tärkeää
Goodwill-ketju on auttanut pelkästään tänä vuonna eri puolella maailmaa yli 215 000 henkilöä takaisin työhön. Työllistämisen lisäksi keskeinen osa toimintaa on kierrätys. Goodwillin toimintaperiaate on yksinkertainen. Kun henkilö lahjoittaa vaatteita ja tavaraa Goodwillille tai käy ostoksilla Goodwill-kierrätysmyymälöissä, hän luo paikallisille työtä etsiville ihmisille mahdollisuuksia työhön ja omien taitojen kehittämiseen.
Esimerkiksi Sotekin Goodwill-kierrätysmyymälöihin lahjoitetuista tavaroistasaatu myyntituotto käytetään paikallisen työllistämistoiminnan ja erilaisten valmennus- ja koulutusohjelmien ylläpitämiseen sekä kehittämiseen Etelä-Kymenlaakson alueella.
Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön 2/2014 -lehdessä.
Teksti: Anu Autio, erikoissuunnittelija, THL / Vammaisuus ja yhteiskunta -tiimi ja Suomen Design for All -verkoston koordinaattori
Kuvitus: Harri Heikkanen
Saavutettavuuden lähikäsitteitä ovat esteettömyys ja käytettävyys. Usein näitä käsitteitä käytetään myös rinnakkain. Lisäksi voidaan puhua universaalista suunnittelusta tai design for all -periaatteesta. Kaikilla näillä käsitteillä on yhteinen tavoite: yhdenvertaisuuden edistäminen.
Saavutettavuus on liitetty myös osaksi kestävän kehityksen käsitettä. Kestävän kehityksen tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Esimerkiksi rakentamalla asuintalot esteettömyyskriteerit huomioiden varmistetaan niiden soveltuvuus mahdollisimman monille ihmisille elämän eri vaiheissa ilman ylimääräisiä muutostöitä.
Saavutettavuuden vastakohta on esteellisyys. Esteet estävät yhdenvertaisen osallistumisen ja ovat syrjiviä. Ympäristömme on täynnä saavutettavuutta haittaavia esteitä, jotka jokaisen on helppo havaita: korkeat hinnat, meluisa ympäristö, epäselvä kirjoitus, heikko valaistus, särisevä kuulutus. Ympäristön esteellisyys voi muodostaa ylitsepääsemättömiä osallistumisen esteitä etenkin vammaisille henkilöille, mutta niiden negatiivisen vaikutuksen voi jokainen meistä kokea arjen hankaluutena tai epämiellyttävyytenä. Onkin helppo ymmärtää, miksi saavutettavuus hyödyttää kaikkia ihmisiä.
Esteettömyys on ihmisoikeus
Tärkein saavutettavuuteen velvoittava asiakirja on YK:n vammaissopimus, jonka yksi keskeinen periaate on esteettömyys ja saavutettavuus. Lisäksi sopimuksen 9. artikla koskee esteettömyyttä. Suomen odotetaan ratifioivan YK:n vammaissopimuksen tällä hallituskaudella, minkä jälkeen se astuu Suomessa voimaan ja on osa kansallista lainsäädäntöämme.
Tarkoitus on taata vammaisille henkilöille muiden ihmisten kanssa yhdenvertainen pääsy erilaisiin tiloihin ja toimintoihin. Sopimus koskee mm. rakennuksia, teitä, sisäja ulkotiloja, kuljetuksia, työpaikkoja, tiedottamista ja viestintää, sähköisiä palveluita ja pelastustoimia. Välineiksi saavutettavuuden edistämisessä sopimus mainitsee mm. standardit, ohjeet, koulutuksen ja valvonnan.
Toukokuussa 2014 YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoa valvova komitea julkaisi niin sanotun yleiskommentin artikla 9:stä. Se ohjeistaa mm. säätämään esteellisyyden yhdeksi syrjinnän muodoksi. Kieltäytyminen esimerkiksi työskentelyolosuhteiden mukauttamisesta tulisi sopimuksen mukaan tulkita syrjinnäksi.
Samoin kaiken työhön ja työllistymiseen liittyvän tiedon tulisi olla saatavilla saavutettavassa muodossa. Tämä tarkoittaa mm. viittomakielen, pistekirjoituksen, sähköisten tiedostojen sekä muiden vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen käyttöönottamista.
Suomessa hallitus on antanut huhtikuussa 2014 eduskunnalle esityksen uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi. Myös Ruotsissa odotetaan uuden syrjintälain voimaan astumista 1.1.2015.
Esteettömyys kaikkien etu
Työpaikoilla esteetön työympäristö on kaikkien käyttäjien ja myös vierailijoiden kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä kokonaisuus.
Edellytyksenä on koko työyhteisön halu edistää yhdenvertaisia työskentelymahdollisuuksia. Kun yhteinen tahtotila on olemassa, voidaan työpaikoilla lisätä tietoisuutta erilaisista toimintarajoitteista sekä kaikkia hyödyttävistä saavutettavuutta edistävistä toimenpiteistä.
Käytännössä saavutettavuus työpaikalla tarkoittaa esimerkiksi
- toimitilojen joustamista toiminnan muutosten mukaan
- akustiikan ja ilmanlaadun huomioimista mm. materiaalivalinnoissa
- kalusteiden säädettävyyttä (esim. sähköpöytä) ja teknologian hyödyntämistä (esim. induktiosilmukat)
- ympäristön hahmottamisen helppoutta (esim. kerrosten tunnusvärit, huoneiden sijoittaminen, opasteet) ja valaistusta
- liikkumisen toimivuuden huomioimista (esim. tasoerojen ja kynnysten minimointi, automaattiovet, hissit)
- saavutettavuuskriteerien huomioimista tietojärjestelmien hankinnoissa
- selkeää, monikanavaista ja esteettömyyskriteerit huomioivaa viestintää sisäisesti ja ulospäin
Saavutettavuuden edistäminen työyhteisössä on tehokkainta, kun siihen on olemassa johdon kannustus ja sitoumus, on resursseja ja se sisällytetään strategiaan sekä yleisiin prosesseihin.
DfA-verkosto etsii uusia hartioita
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos luopuu koordinoimastaan Suomen Desing for All eli DfA -verkoston koordinoinnista vuoden 2015 jälkeen. Parhaillaan verkostolle työstetään uutta toimintatapaa ja vastuutahoa. Verkosto on osa eurooppalaista kansallisten kontaktikeskusten verkostojen kokonaisuutta (European Design for All e-Accessibility Network).
DfA-verkoston tavoitteena on levittää tietoa niin työantajille, julkishallinnolle kuin kansalaisille, jotta saavutettavia tuotteita, palveluita ja ympäristöjä kehitetään lisää.
DfA-verkoston lisäksi toinen vahva toimija esteettömyyden saralla on Invalidiliiton Esteettömyyskeskus (ESKE). Muita toimijoita ovat mm. Esteettömyysyhdistys ry, Saavutettava.fi sekä lukuisat vammais- ja vanhusjärjestöt.
Jokainen meistä voi ottaa vastuuta esteettömyyden ja saavutettavuuden edistämisestä. Työpaikoillamme voimme nostaa työskentelytilojen esteettömyyden keskusteluun ja tehdä esityksiä muutostarpeista ja korjauksista. Tämän työn tueksi sisäministeriö on laatinut erinomaisia oppaita yhdenvertaisuuden edistämiseen muun muassa viranomaisten, järjestöjen ja oppilaitosten toiminnassa.
Lisätietoa:
Alkuperäinen artikkeli: Kyvyt käyttöön -lehti 2/2014 (pdf)
Teksti ja kuva: Sari Pohjola
Voidakseen hoitaa arkielämän asioita, opiskella ja tehdä töitä tehokkaasti, verkkopalvelujen esteettömyys on tärkeää näkövammaiselle käyttäjälle. Tapio Haanperä tutkii Aalto-yliopiston väitöskirjatyössään, miten näkövammaiset ihmiset voisivat paremmin käyttää sähköisiä palveluita.
Haanperällä on asiasta myös kokemusperäistä tietoa, sillä itsekin näkövammaisena hän selailee verkkosivuja ruudunlukuohjelmalla. Näppäimistöllä käytettävä ruudunlukuohjelma käsittelee verkkosivulla olevan tiedon ja lukee sen ääneen.
Erilaisilla näppäinkomennoilla voi esimerkiksi hypätä joidenkin otsikoiden yli tai lukea sivulta pelkästään linkkejä tai taulukoita.
– Näkevä näkee kerralla koko verkkosivun ja voi silmäillä nopeasti, missä kiinnostava asia on. Sokea menee sarjamuotoisesti eteenpäin, eli elementti kerrallaan, Haanperä kertoo käyttäjäkokemuksen eroista.
Haanperä toteaa, että verkkosivun kuunteleminen on ihmiselle kognitiivisesti kuormittavampaa kuin näkeminen. Pitää muistaa kaikki, mitä on aiemmin lukenut ja miettiä, mitä näppäintä painaa seuraavaksi. Lisäksi käyttäjän tekninen osaaminen on tärkeää. Esteetön verkkopalvelu voi kuitenkin keventää lukukokemusta.
Verkko palvelu voi olla teknisesti esteetön, mutta hankala käyttää
Esteettömyyteen on olemassa erilaisia standardeja, kuten web content accessibility guideline 2.0. (WCAG). Esimerkkinä standardista Haanperä mainitsee, että verkkosivulla oleviin kuviin pitäisi liittää ns. alt-teksti, joka kertoo kuvan sisällöstä, kun hiiren vie kuvan kohdalle.
Lisäksi linkit tulisi nimetä järkevästi, sillä ruudunlukuohjelmalla voi selata pelkästään linkkejä sivulta. Vaikka standardia noudatettaisiinkin, verkkopalvelu ei välttämättä ole hyvin käytettävä ja loogisesti etenevä.
– Suurin ongelma näkövammaiselle on olennaisen ja mielenkiintoisen sisällön löytäminen. Jos menen esimerkiksi jollekin uutissivustolle, löydän kiinnostavan uutisen ja avaan sivun, ohjelma ei alakaan lukemaan uutista, vaan lukee ensin yläosan mainoksen. Sen jälkeen ohjelma lukee navigointipalkkeja, sitten se lukee kuvia. Sitten tulee nimipäivät, sitten sää. Sitten tulee jaa tämä Facebookissa, Twitterissä ja niin edelleen, Haanperä luettelee.
Saavutettavuus on siis paljon muutakin kuin alt-tekstien lisäämistä kuviin. Haanperä kertoo, että verkkopalveluja työkseen suunnittelevat eivät välttämättä tiedä aiheesta paljoa, tai ovat lukeneet standardeja ja saavat kehitettyä palvelusta teknisesti paremman, mutta se ei tarkoita, että käyttö olisi tuloksellista, miellyttävää ja tehokasta.
Suunnittelussa olisi hyvä olla mukana ruudunlukuohjelman käyttäjiä, jotta palvelusta saadaan käytettävyydeltään mahdollisimman hyvä. Näkövammaisten käyttäjien huomioiminen ei tarkoita sitä, että näkevien kohdalla joudutaan tekemään kompromisseja. Paljon asioita voidaan tehdä muuttamatta visuaalista ulkoasua.
– Esteettömyyden ei tarvitse maksaa, jos se otetaan alusta asti huomioon. Jos ajatellaan vaikka jotain rakennusta, jossa liian kapea ovi pyörätuolille, niin olisi tullut halvemmaksi rakennusvaiheessa tehdä leveämpi ovi.
Esteettömyydestä kannattavaa liiketoimintaa
Haanperä on julkaissut tutkimuksen eri hakupalveluiden käytettävyydestä sokeille ruudunlukuohjelman käyttäjille ja havainnut niiden välillä suuria eroja. Hän on myös työskennellyt isossa ohjelmistoyrityksessä ja kehittänyt uusien ja olemassa olevien verkkopalveluiden käytettävyyttä.
Saatuaan valmiiksi väitöskirjansa Haanperä jatkaisi mielellään tätä työtä. Suunnittelutyössä saattaisi olla eduksi, että Haanperä on aiemmin ollut näkevä. Haanperän mukaan verkkopalveluita tuottavilta yrityksiltä puuttuu taloudellinen intressi tehdä esteettömiä palveluita, vaikka he sanoisivatkin, että se on tärkeää.
– Se kuinka paljon he ovat valmiita tekemään asian hyväksi on taloudellinen kysymys, koska usein se vaatii jo olemassa olevan järjestelmän muutostöitä. Siksi olisi järkevää suunnitella järjestelmät ja palvelut jo alusta asti oikein.
Muutos voisi tapahtua, jos verkkopalveluja tilaavat viranomaiset, yritykset, pankit ja muut vaatisivat sähköisiltä palveluilta parempaa käytettävyyttä. Amerikassa asiassa ollaan pidemmällä, koska lainsäädäntö vaatii esteettömyyttä vammaisille käyttäjille.
– Amerikkalaiset yritykset ovat huomanneet, että tulee halvemmaksi tehdä esteettömiä verkkopalveluja kuin maksaa sakkoja, Haanperä toteaa.
Myös EU:ssa suunnitellaan uutta direktiiviä liittyen julkisten palvelujen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Tällaisia ovat esimerkiksi verotukseen, sosiaaliturvaan ja työnhakuun liittyvät sähköiset palvelut. Suomessa valmistelusta vastaa valtiovarainministeriö. Kun direktiivi jalkautetaan Suomen lainsäädäntöön, luodaan uudet markkinat esteettömille sähköisille palveluilla.
Tapio Haanperä, s. 1984
– kotoisin Espoosta, asuu Helsingissä
– tohtorikoulutettava Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksella, strategisen käytettävyyden tutkimusryhmässä.
– harrastaa musiikkia, soittaa kitaraa ja pianoa bändissä
– Käy kuntosalilla ja harrastaa ratalenkkeilyä.
« Edellinen
1
…
19
20
21
22
Seuraava »