Postiosoite: PL 40, 00621 Helsinki Käyntiosoite: Oltermannintie 8, 00620 Helsinki (GoogleMapissa)
Sähköpostit: viestinta(at)vates.fi
Mainonta
Kyvyt käyttöön -lehti on Suomen ainoa osatyökykyisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden työllistymiseen erikoistunut lehti.
Tavoitat lehden ilmoituksissa juuri näiden asioiden parissa toimivat ammattilaiset, asiantuntijat ja monimuotoisesti rekrytointia tekevät yritykset sekä alaa opiskelevat. Kysy hintoja tai tarjousta viestinta (at) vates.fi.
Bannerit verkkolehdessä
Bannerit 500 pc x 500 pc, jotka näkyvät etusivulla ja artikkeleiden sivuilla.
Advertoriaali
Artikkelimuotoon kirjoitettu ilmoitus- tai mainosteksti, joka on merkitty erikseen ilmoitus, mainos tai maksettu palstatila -tekstillä.
Uutiskirje:
Tavoita Kyvyt käyttöön -verkkolehden säännölliset lukijat. Kysy mainostilaa uutiskirjeeseen.
Kysy tarjous: viestinta (at) vates.fi
Toimitus
Päätoimittaja:
Jaana Pakarinen
Toimitusjohtaja
0400 764 793
jaana.pakarinen@vates.fi
Toimittajat:
Toimitus:
Tiina Jäppinen
Viestintäsuunnittelija
044 546 4987
tiina.jappinen@vates.fi
Teksti: Kaija Ray
Kuva: EUSE:n Facebook-sivu
Tuetun työllistymisen ja työhönvalmennuksen kansainvälinen yhteistyö on pienistä resursseista huolimatta tiivistynyt viime vuosina. Eurooppalaiset organisaatiot ovat tuottaneet yhteistä menetelmä- ja vaikuttamismateriaalia ja keskinäinen hankeyhteistyö on kasvussa. Panostukset näkyvät toivottavasti lähivuosina niin työnantajayhteistyössä kuin valmennuksen laadussakin.
EUSE eli European Union of Supported Employment on eurooppalaisista katto-organisaatioista keskittynyt tuetun työhönvalmennuksen kehittämiseen. Jäsenmaita on 21 sekä lisäksi kolme liitännäisjäsentä: Romania, Tanska ja Albania. Ne ovat parhaillaan rakentamassa valtakunnallista työhönvalmennuksen toimijaverkostoa, mikä on täysjäsenyyden edellytys.
EUSEn näkyvin tapahtuma on joka toinen vuosi järjestettävä konferenssi, joka on parhaimmillaan kerännyt yli 500 ammattilaista, tutkijaa ja kehittäjää yhteen. Kesäkuun alussa 2024 kokoonnumme Espanjaan, Tarragonaan juhlistamaan työhönvalmennuksen 30-vuotista taivalta. Luvassa on puheenvuoroja pitkän linjan kehittäjiltä sekä kuuden eri teeman alla yli 50 työpajaa, joista voi ammentaa tietoa kolmen päivän aikana.
Toimintasuunnitelmassa useita isoja teemoja
EUSE valmisteli viime syksynä uuden strategian ja toimintasuunnitelman vuoteen 2027 asti. Kaikki johtokunnan jäsenet saivat omat vastuualueensa ja vievät tavoitteita eteenpäin pienissä työryhmissä. Työtapa on tuonut selvää ryhtiä johtokunnan työhön. Kyse on kuitenkin vapaaehtoistoimijoista, joista osa on omassa työssään esim. isojen palveluntuottajien johtajia.
Uudessa toimintasuunnitelmassa työstettäviä aiheita ovat mm. julkiset hankinnat valmennuksessa, työhönvalmentajien koulutuksen vertailu eri maissa sekä hankkeet. Tällä hetkellä EUSE on mukana yhdessä Erasmus-hankkeessa, jossa kehitetään työnantajayhteistyötä. Suomeenkin on tullut jo tietopyyntöjä hyvistä käytännöistä. Vates-säätiön edustajan teemallisina vastuualueina ovat jäsenyhteistyö (uudet ja ”EUSE-perheeseen” palaavat jäsenet) sekä opinnoista töihinsiirtymien edistäminen.
Laatutyökaluja päivitetään
Toimintasuunnitelman isoin panostus koskee joitakin vuosia sitten viiden maan hankkeena toteutetun laadun itsearviointivälineen ja auditointityökalun päivittämistä. Tavoitteena on saada aikaan samanlainen tunnustettu työkalu kuin aikoinaan kaksi julkaistua työkalupakkia, Toolkitia.
Päivitystyön valmistumisen jälkeen tavoitteena on, että EUSEn kautta järjestetään myös käyttöönottokoulutuksia niille maille ja toimijoille, jotka haluavat ottaa välineet käyttöön.
Yhteistyö kasvanut useilla tasoilla
ILMA- eli Inclusive Labour Market Alliance -yhteistyö on vauhdittanut hankeyhteistyötä. Maaliskuun aikana lähti liikkeelle kaksi Erasmus-hankehakemusta eri maiden ja organisaatioiden yhteistyönä. Mikäli nämä molemmat saisivat rahoituksen, voisi EUSE palkata itselleen ensimmäisen oman työntekijän. Tämä olisi iso askel organisaatiolle, ruokkisi ehdottomasti positiivista kierrettä ja toisi lisää näkyvyyttä.
ILMA kokoaa yhteen kuusi eurooppalaista vammaisen henkilöiden asemaan ja työllistymiseen liittyvää organisaatiota. Yhteistyön tuloksena syntyi myös pari vuotta sitten mm. kannanotto YK:n vammaissopimuksen artiklan 27 puolesta.
Vates-säätiö on ollut lisäksi aktiivisesti mukana kehittämässä yhteiskunnallista yritystoimintaa ja siinä kansainvälisillä esimerkeillä on ollut iso rooli. Tämä kaikki toiminta on tuonut kansainvälisen, joskus hieman kaukaiselta tuntuvan perspektiivin lähemmäs koti-Suomea.
Kansainvälinen tiedon ja kokemusten vaihto on ilman muuta kannatettavaa kaikin tavoin. Se tuo uusia näkemyksiä, avartaa omaa ymmärrystä sekä vahvistaa yhteistä tahtotilaa, vammaisten ja osatyökykyisten työllistymisestä. On myös lohduttavaa kuulla, että vaikka Suomen palvelujärjestelmä on kieltämättä hankala, sellainen se on muissakin maissa. Selkeys tai byrokraattisuus ovat vain järjestelmän tai rakenteiden eri kohdissa. Tulee tunne siitä kuuluisasta samassa veneessä olemisesta. Olemme kaikki lopulta yhteisen vision ja mission äärellä.
Tutustu EUSEn toimintaan ja tuotoksiin. Linkit avautuvat uusiin välilehtiin.
Teksti: Heidi Kokkonen Kuvat: Polku-hanke ja Heidi Kokkonen
Työelämän murroksesta on puhuttu jo pitkään ja tätä kirjoittaessani vietetään jälleen poliittisten lakkojen aikaa. Lakkoja on keväällä 2024 ollut useita eivätkä ne kohdistu suoranaisesti työnantajiin tai esimerkiksi TES-sopimusten päättymiseen. Ne kohdistuvat työelämän epävarmuuteen.
Työelämän eri poluilla olen minäkin, nykyinen hankepäällikkö, ollut. Aloitin nuorena kaupan alalla työt ja suoritin kahdet opinnot. Tein paljon pätkähommia, osa-aikaisena ja työllistämisen kautta. Minulla on mapillinen työsopimuksia ja -todistuksia: kesto 2 päivää – 1 vuosi. Olen kaikki ne säästänyt. Työelämän polulle mahtuu myös useita työttömyysjaksoja, pitkä sairausloma ja lisää pätkätöitä. Työelämän polullani on yksi vakituinen työpaikka, tosin sekin osa-aikaisilla tunneilla.
Kokemusasiantuntijuutta löytyy työelämän eri vaiheista, myös alanvaihdosta ja uudelle alalle opiskelusta. Suomen hallituksen tekemiä heikennyksiä seuraan kauhulla: tavoitteena on työllisyyden edistäminen, mutta kaikissa elämänvaiheissani nuo heikennykset olisivat tarkoittaneet tilanteeni hankaloittamista. En olisi tässä, ellen olisi saanut mahdollisuuksia työelämän eri poluilla ja niitä myös itse osannut vaatia.
Digitaidot myös työelämätaitoja
Työelämätaitoina nähdään tänä päivänä erityisesti digitaidot. Pandemia vei meidät digiloikkaan, jonka myötä huomasimme myös, että perinteiseksi koetut toimintamallit työelämässä ja koulutuksessa onkin mahdollista toteuttaa verkon välityksellä. Aivan yhtä laadukkaasti, tai jopa paremmin. Kehitin vuosina 2021–2023 Digitaalisen osallisuuden ja osaamisen kehittäminen Klubitaloilla -hankkeessa (Digitys) verkossa tapahtuvaa Klubitalotoimintaa eli eKlubitaloa. Kansainväliseen Klubitalomalliin perustuvan Klubitalotoiminnan keskeiset elementit ovat arjen tukeminen, työ- ja opintovalmennus. Näitä elementtejä haluttiin viedä myös eKlubitalon toimintaan.
Digitys-hankkeen aikana verkossa toteutettiin työvalmennusryhmiä, joissa omien vahvuuksien tunnistamisen kautta laitettiin osaamispohjainen cv kuntoon, tutustuttiin video-cv:n tekoon, luotiin hissipuhe ja opittua osaamista testattiin työhaastattelusimulaatiossa.
Kolmessa viiden kerran työvalmennusryhmässä oli yhteensä yli sata osallistujaa eli Klubitalon jäsentä ympäri Suomen. Työvalmentajat tukivat työvalmennusryhmää usealta eri talolta. Erityisesti työhaastattelusimulaatiot koettiin merkittäväksi askeleeksi kohti työelämää. Jännittävää tilannetta pääsi harjoittelemaan ja saatu palaute auttoi työhaastatteluihin valmistautumisessa. Moni koki saaneensa simulaatiosta myös henkistä pääomaa: ”nyt olen kerran selättänyt jännittävän tilanteen, ja selviän siitä myös tositilanteessa”.
Työllistymisen edistämisen merkitys kasvaa
Kohti työelämän eri polkuja (ESR+) -hanke kehittää yksilötyö-, ryhmätyö- ja vertaistyövalmennusta sekä kymmenen työllisyyttä edistävää toimintamallia Kymenlaakson, Vantaan, Keravan ja Helsingin alueella vuosina 2023–2026. Hankepäällikkönä näen työllistymisen edistämisen tärkeäksi teemaksi, ja sen merkitys tulee mielestäni korostumaan. Hankkeen aikana työllistämme 400 työelämän ulkopuolella olevaa henkilöä. Tavoitteena on kehittää työelämän erilaisille poluille menetelmiä, jotka johtavat työllistymiseen ja työn tekemisen mahdollistamiseen.
Ai miten tämä ja aiemmin mainitsemani hanke liittyvät toisiinsa? Digitys-hankkeessa kehitetty työvalmennusryhmätoiminta jatkojalostuu Valtakunnallisessa eKlubitalossa, joka Suomen Klubitalot ry:n tuottamana starttasi keväällä 2024. Hanketyöni Kohti työelämän eri polkuja -hankkeessa taas kehittää paikallisesti työvalmennusta. Verkossa hyväksi havaitut toimintamallit viedään lähityöskentelyyn. Usein työelämässä on totuttu toisensuuntaiseen työskentelyyn.
Valtakunnallinen eKlubitalo ja Kohti työelämän eri polkuja yhdistyy myös ylemmän AMK:n opinnäytetyöni kautta. Tutkimuksessani selvitän, miten Valtakunnallisen eKlubitalon työvalmennus voi täydentää Klubitalojen olemassa olevaa ja muiden toimijoiden tarjoamaa työvalmennusta. Tätä kysymystä lähdetään ratkomaan yhdessä seuraavien vuosien aikana.
Kirjoittaja on YAMK-opiskelija, yhteisöpedagogi ja hankepäällikkö ESR+ Kohti
työelämän eri polkuja -hankkeessa, jota toteuttavat Kakspy ry ja Alvi ry.
Inka Koskivirta on ollut Helsingin Klubitalon jäsen yli 12 vuotta. Hän liittyi jäseneksi, koska kuuli mahdollisuudesta opintovalmennukseen. Klubitalo on tarjonnut myös työmahdollisuuksia. Helsinkiläinen Koskivirta etsii osa-aikatyötä oikoluvun parista.
Inka Koskivirta toimi kanssatutkijana Suomen Klubitalojen OSSI- yhteistutkimushankkeessa vuosina 2020–2022. Sitaatit ovat poimintoja hänen hankkeelle tuottamastaan tutkimusosiosta.
”Monelle sairaalasta kotiutuneelle opiskelijalle Klubitalo voi tarjota vaihtoehdon kotona tai päiväsairaalassa olemiseen. Voi olla helpompaa tarttua opiskeluunkin, jos onnistuu lähtemään pois kotoa tekemään itselleen mielekkäitä asioita. Klubitalolle voi myös tulla saamaan opintovalmennusta esimerkiksi tilanteessa, jossa opintojen loppuun saaminen tuottaa haasteita.”
Koskivirta opiskeli Helsingin yliopistossa käännösviestintää ja seemiläisiä kieliä, kuten hepreaa.
”(minäkin) Liityin jäseneksi opintovalmennuksen takia. Olin opiskellut jo pitkään ja olin graduvaiheessa, jolloin ongelmat alkoivat, koska opinnoissa ei ollut enää kurssien tarjoamaa struktuuria. Opiskeluarki piti rakentaa itse, mikä on usein hankalaa, etenkin, jos taustalla on mielenterveyden haasteita. Tämän takia olin tutkimuksessamme kiinnostunut juuri opintovalmennuksesta Klubitalolla, ja siitä muodostuikin oma tutkimusaiheeni.”
Koskivirran tutkimustulokset perustuvat Klubitalojen jäsenten teemahaastattelujen kokemusohjautuneeseen analyysiin, jossa Koskivirta pohtii myös omia kokemuksiaan Klubitalon opintovalmennuksesta, yhteisöstä ja arjesta.
Klubitalo tukee opiskelijan arkea
”Klubitalo voi vahvistaa opiskelevien jäsentensä arjen sujumista. Se on paikka, jossa voi tutustua uusiin ihmisiin omaan tahtiin, jos kärsii esimerkiksi arkuudesta. Opiskelevan jäsenenkin on tärkeää saada sekä vertaistukea että ohjausta ja tukea henkilökunnalta. On myös mahdollista, että esimerkiksi opintovalmentajan kanssa jutellaan muustakin kuin opinnoista.
Tästä ohjaussuhteen sisällä koetusta kaveruudesta syntyy tunne, että minusta pidetään ja olen hyväksytty ihmisenä. Opiskelijalla kun voi olla häpeää ja huonommuuden tunnetta mielenterveysongelmista sekä niiden aiheuttamasta hitaudesta, keskittymisvaikeuksista ja muista hankaluuksista. Valmennussuhteessa voi saada myös rohkeutta oman mukavuusalueen ulkopuolelle uskaltautumiseen.
Voi nähdä itsensä opiskelijana
Klubitaloissa kokoontuu opiskelijoiden vertaisryhmiä, joissa voidaan tuoda keskusteluun erilaisia opiskeluun ja oppimiseen liittyviä aiheita, esimerkiksi vaihtoehtoiset opiskelumenetelmät. Ryhmissä voi löytää konkreettisia keinoja opiskeluun. Klubitalolla voi toimia myös opiskeluryhmä.
Omalla Klubitalollani se on Get Stuff Done. Itsenäisen opiskelun tukena siellä hyödynnetään Pomodoro-tekniikkaa: ajastetaan 25 minuutin opiskelujakso, jonka jälkeen pidetään tauko. Jaksoja voidaan toistaa useampia. Tauon aikana voi kertoa, mitä sai aikaan jakson aikana. Klubitalossa voikin alkaa hahmottaa itsensä ei niinkään mielenterveyskuntoutujana, vaan opiskelijana.
Uusia taitoja ja saavutuksia
Klubitalolla voi myös vahvistaa tai hankkia erilaisia taitoja sekä itseluottamusta. Sieltä voi esimerkiksi päästä puhumaan omista kokemuksistaan vaikkapa oppilaitokseen. Näin monissa opinnoissa tärkeät esiintymistaidot vahvistuvat ja rohkeus kasvaa.
Jäsenellä saattaa olla työkokemusta, mutta hän ei voi mennä työelämään esimerkiksi terveydellisten haasteiden takia. Tällöin Klubitalon ylläpitämiseen liittyvät työtehtävät voivat saada isomman merkityksen. Tämä voi myös luoda opiskelijalle turvaa: minun ei ole pakko alkaa suorittaa tai edetä opinnoissa tai työllistymisessä, jotta saisin olla jäsen.
Klubitalon toiminnasta etääntyneen tai kokonaan irrottautuneen opiskelijankin kannalta talon sekä sen yhteisön luoma turva ja taustatuki on tärkeää. Jos eteen tulee uusia vaikeuksia opinnoissa, hän voi aina kääntyä Klubitalon sekä opinto- tai työvalmentajan puoleen. Toisin kuin ehkä opettajilla tai muilla oppilaitosten työntekijöillä, Klubitalon opintovalmentajalla on ymmärrystä mielenterveyden haasteiden opiskelulle aiheuttamista vaikeuksista, mutta toisaalta hän ei liikaa korosta niiden tai diagnoosien erityisyyttä. Hän voi tarjota opiskelijan arkeen limittyvää ja joustavaa tukea, joka ei vaadi ajanvarauksia tai palvelutarvearviointeihin vastaamista.”
Kuntoutusvaihtoehdot haussa
Inka Koskivirta on selvitellyt kuntoutusmahdollisuuksiaan ensin Kevasta, sitten Kelasta, kun kävi ilmi, että Kela on hänelle oikea taho. Nyt keväällä 2024 vaihtoehtoina ovat Kelan tukema ammatillinen kuntoutusselvitys tai koulutus.
Työelämä kiinnostaa ja houkuttaa. Koskivirta toivoo löytävänsä esimerkiksi lehtien oikolukutyötä, jossa hän saisi käyttää vahvuuksiaan: tarkkuutta ja suomen kielen osaamista.
– Muutama vuosi sitten olisin voinut etsiä työkokeilupaikan Live Palveluiden kautta, mutta työllistyin silloin OSSI-hankkeeseen. Sen jälkeen olen tehnyt satunnaisesti töitä käymällä kertomassa kokemuksistani esim. Kuntoutuspäivillä ja oppilaitoksissa, hän kertoo.
Koskivirta käy edelleen Klubitalolla noin kerran viikossa. Hän tekee lehden oikolukua, omia kurssitehtäviä ja seurustelee muiden jäsenten ja henkilöstön kanssa. Tähänkin elämäntilanteeseen Klubitalo sopii hyvin.
Suomen Klubitalot ry toteutti Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin, OSSI -yhteistutkimushankkeen vuosina 2020–2022. Yhteistutkimus tarkoittaa sitä, että kanssatutkijoiden lisäksi myös Klubitalojen muut jäsenet sekä henkilökunnan ja johdon edustajat pääsevät mukaan sen toteuttamiseen. He ovat osallistuneet muun muassa tutkimuskysymysten muotoiluun ja haastatteluihin, työstäneet tutkimustuloksia työpajoissa sekä pohtineet niiden pohjalta keinoja omien talojensa toiminnan kehittämiseen.
Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa yhteistutkimuksen avulla jäsenten yhteisöllistä osallisuutta Klubitaloissa sekä tukea heidän yksilöllistä toipumistaan sekä edistää tutkimuksen keinoin heidän liittymistään ja siirtymistään myös yhteisön ulkopuolelle.
Teksti ja kuvat: Tiina Jäppinen
Satakunnan Osuuskauppa on maakunnan suurin yksityinen työnantaja: se työllistää 1 100 ihmistä. Yhtiössä on tehty jo vuosia työtä sen eteen, että ihmiset pystyisivät jatkamaan töissä sairaudesta tai vammasta huolimatta. Työn muokkaus ja tiivis yhteistyö työterveyshuollon kanssa ovat keskeisiä avaimia asiaan.
HR-asiantuntija Sari Salo on toiminut henkilöstöosastolla reilut 13 vuotta. Hän tukee esihenkilöitä ja työntekijöitä tilanteissa, joissa työntekijä palaa työelämään sairausloman jälkeen tai hänelle etsitään ratkaisuja työssä pysymiseen.
– Yrityskulttuuri ja käsitys työkyvystä ovat muuttuneet paljon. Ennen ajateltiin, että työkyky tarkoittaa sitä, että ihmisen pitäisi pystyä sataprosenttisesti kaikkiin tehtäviin. Viime vuosina on alettu ymmärtämään ihmisten erilaiset tilanteet ja niitä osataan paremmin sanoittaa, pohtii Salo.
Salo kertoo, että esihenkilöille on tarjottu koulutusta, jotta ihmisten muuttuvat tilanteet osattaisiin ottaa huomioon ja muokata työtä tarpeiden mukaan.
– Kukaan ei ole robotti. Elämässä voi olla henkisiä kriisejä, fyysistä vaivaa tai edessä voi olla leikkaus. Henkilöllä voi kuitenkin olla työkykyä jäljellä 80, 60 tai vaikka 50 prosenttia. Jos henkilö pystyy tekemään edes jotain ja olemaan kiinni työyhteisössä sekä saamaan onnistumisen kokemuksia, hyötyvät siitä niin työntekijä kuin työnantajakin, kuvaa Salo työssä pysymisen merkitystä.
Mitkä tekijät vaikuttavat työkykyyn?
Osuuskaupan yksiköissä tehdään päivittäin työn muokkausta. – Kun ongelma tulee eteen, on toiveajattelua, että tilanne paranee itsestään. Jos tilanne jätetään hoitamatta, se pahenee lähes aina, Salo muistuttaa.
Ongelma voi näkyä fyysisinä, sosiaalisina tai mielenterveyden oireina. Ongelmat voivat liittyä osaamiseen, motivaatioon tai epäselviin työn tavoitteisiin. Haasteena voi olla myös esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittaminen.
– Hälytysmerkiksi riittää esihenkilön huolestuminen. Varhainen tuki on reagoimista tilanteeseen jo ennen sairauspoissaoloja.
Salon mielestä työyhteisössä tarvitaan aiempaa enemmän monimuotoisuuden ymmärrystä. – Nuorilla on enemmän työn keskeytyksiä ja vaikeuksia sietää kiirettä kuin 10 vuotta sitten. Siksi on tärkeää kuunnella työntekijöitä, jotta voimme pitää heidät töissä. Esimerkiksi neurokirjon häiriöt ovat yleistyneet, joten on hyvä selvittää esimerkiksi ihmishälinän tai kirkkaiden valojen vaikutus työskentelyyn, tarkentaa Salo.
Huomio jäljellä olevaan työkykyyn
Työkyky on laaja käsite, johon kuuluvat työn sujuvuus, työpaikan yhteisöllisyys ja muut seikat sekä työntekijänoma lähipiiri. Vaikka toimintakyky olisi osin heikentynyt, ei se silti tarkoita täyttä työkyvyttömyyttä. Eniten työn muokkausta käytetään tuki- ja liikuntaelinsairauksissa sekä mielenterveyden haasteissa.
Työn muokkausta tehdään yleensä jo ennen kuin tilanne näkyy työterveyshuollossa. Muokkausta voidaan tehdä myös lääkärinlausunnon perusteella. Tärkeintä on, että työn muokkauksella voidaan aidosti tukea henkilön paluuta sairauslomalta, edistää työkyvyn palautumista ja parhaimmillaan estää pysyvä työelämästä syrjäytyminen.
Salo jaottelee mukautuksen keinot fyysisen työnkuormituksen vähentämiseen, työajan joustoihin ja työnkiertoon. Eri työpisteissä, kuten kassalla, varastolla, paistopisteellä, palvelutorilla, infossa ja osastoilla tarvitaan erilaisia valmiuksia.
– Esimerkiksi jos on mielenterveyden haasteita, voi olla tarpeen olla vähän aikaa poissa asiakaspalvelusta. Jos on liikkumisen esteitä, isoissa yksiköissä voi olla myös pelkästään kassalla.
Fyysistä kuormitusta voidaan vähentää työtä muuttamalla tai vähentämällä. Työn kuormittavuutta voi vähentää myös apuvälineillä tai työskentelemällä työparin kanssa.
Avoimuus tärkeää
Myyntipäällikkö Susan Vanhatalo toimii päivittäistavara- ja käyttötavaraosastojen esihenkilönä Länsi-Porin Prismassa. Hänellä on paljon kokemusta siitä, miten työn muokkaus on auttanut kuntoutumaan tai pysymään työelämässä.
Yleisempiä terveydellisiä syitä ovat mielenterveys- tai tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Joskus syynä voi olla henkilökohtainen stressi tai kriisi.
– On tärkeää, että henkilö uskaltaa lähestyä esihenkilöä ja kertoa ongelmastaan. Kun tilannetta lähdetään purkamaan, on kuormituksen taustalla usein muutakin kuin työ. Työ voikin olla lopulta piste siinä iin päällä, kertoo Vanhatalo.
Työvuorosuunnittelulla on iso merkitys.
– Mietimme yhdessä työtehtäviä, tuntien määriä tai miten henkilö haluaa jakaa tunnit viikon päiville. Työntekijät ovat kokeet tärkeänä esimerkiksi sen, että tarvittaessa voi tehdä pidempiä työpäiviä, jotta saa sitten enemmän vapaapäiviä. Toisaalta on myös henkilöitä, jotka kokevat vapaapäivinä yksinäisyyttä ja haluavat olla töissä mahdollisimman useana päivänä, selostaa Vanhatalo.
Joskus ratkaisuna on työnkierto. Silloin henkilö voi tehdä työtä eri työpisteissä, toimipaikoissa tai eri toimialoilla, jotta työn tekemisen tavat ja paikat vaihtuvat riittävän usein.
Salo ja Vanhatalo korostavat, että työn muokkaus on yleensä tilapäistä, eikä järjestelyitä voida tehdä loputtomasti. Vaikka työntekijöiden positiivinen erityiskohtelu on mahdollista vamman tai sairauden perusteella, ei se aina ole helppoa.
Yhteistyö työterveyshuollon kanssa
Satakunnan Osuuskauppa hyödyntää paljon työterveysneuvotteluja. Yhteistyö työterveyshuollon kanssa lähtee työtehtävien ymmärryksestä, ja työkykyä, työn terveellisyyttä ja turvallisuutta arvioidaan yhteistyössä. Työterveyshoitajat käyvät työpaikoilla tutustumassa työympäristöön. Työterveyslääkäri huolehtii työkykyasioiden kokonaisuudesta ja potilaan työ- ja toimintakyvyn tukemisesta ja tekee tarvittaessa työpaikkakäyntejä. Työfysioterapeutti kehittää työergonomiaa toimipaikoissa. Hän auttaa tarvittaessa myös työn muokkauksessa.
– Yhteistyö työterveyshuollon kanssa on saumatonta ja entistä ennakoivampaa, toteaa HR-asiantuntija Sari Salo.
Kun työ löytää tekijänsä Sari Salo sanoo, että Satakunnan Osuuskauppa haluaa olla monimuotoinen työyhteisö. Myöskään vamma, pitkäaikaissairaus tai osatyökykyisyys eivät ole este päästä töihin.
– Olennaista on, että pystyy tekemään erilaisia kaupan, liikennemyymälän ja ravintola-alan töitä ja työvuoroja. Tarvitaan myös asiakaspalveluhenkisyyttä ja halua tehdä fyysisiäkin töitä.
Rekrytoinnin lisäksi osuuskauppa tekee yhteistyötä työvoimapalveluiden, oppilaitosten ja järjestöjen kanssa. Esimerkiksi SPR Kontista on ollut työkokeilijoita, joista osa on palkattu työsuhteeseen. Kaupan alaa ovat päässeet kokeilemaan myös yläkoulun TET-harjoittelijat. Satakunnan Ammattikorkeakoulun SAMK:n kanssa käytössä on pitkät harjoitteluohjelmat liittyen johtamisen ja esihenkilötyön tehtäviin. Yhteistyötä tehdään monen muunkin oppilaitoksen kanssa, mm. erityisoppilaitos Ammattiopisto Luovin kanssa.
Teksti: Mikko Laaksonen, erikoistutkija, Eläketurvakeskus Kuva: Eläketurvakeskus
Mielenterveysongelmien lisääntyminen työelämässä on nykypäivän yhteiskunnassa kasvava huolenaihe. Viime vuosina niiden esiintyvyys ja vaikutukset työelämässä ovat työ. Pahimmillaan mielenterveysongelmat voivat johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyviä on nykyisin selvästi vähemmän kuin 2000-luvun alussa.Mielenterveyden häiriöiden perusteella työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä on kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana kasvanut. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on lisääntynyt erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden keskimääräinen alkamisikä on noin 40 vuotta, mikä on selvästi alhaisempi kuin muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä.
Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät ovat aikaisempaa nuorempia, kun taas muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään entistä vanhempana. Tämän seurauksena mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeensaajista on kasvanut. Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä saavia on noin 100 000, mikä on selvästi yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkeläistä.
Työelämän muutokset vaikuttavat työssä pärjäämiseen
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksiin voivat vaikuttaa sairastavuudessa tapahtuneiden muutosten lisäksi työelämässä ja muussa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Nopea teknologian kehitys ja globalisaatio ovat muuttaneet työn luonnetta monilla aloilla. Fyysisesti raskaiden työtehtävien väheneminen on vaikuttanut siihen, että somaattisiin sairauksiin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet. Samat sairaudet eivät siten enää välttämättä estä työntekoa niin kuin ennen.
Henkinen kuormittavuus ja kognitiiviset vaatimukset työelämässä puolestaan ovat lisääntyneet. Työoloja koskevissa tutkimuksissa on havaittu kiireen kokemusten ja aikapaineen lisääntyneen. Nämä muutokset voivat olla osasyynä siihen, että mielenterveysongelmien ilmaantuessa työelämässä voi olla entistä hankalampaa pärjätä.
Nuoremmilla ja vanhemmilla työntekijöillä mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden syyt voivat olla jossain määrin erilaisia. Vanhemmilla ihmisillä mukana voi olla pitkäaikaista työelämän kuormitusta, vaikkakin mielenterveysongelmien juurisyyt ovat useimmiten jossakin muualla. Mielenterveysongelmien taustalla on usein yleisesti raskas elämäntilanne ja työelämän ulkopuoliset negatiiviset elämäntapahtumat. Nuorilla työelämän aiheuttamaa pitkäaikaista kuormaa ei vielä ole. Nuorten kohdalla kyse voikin olla siitä, että työelämään kohdistuvat odotukset eivät kohtaa reaalimaailman kanssa. Tällöinkin taustalla on aikaisemmat elämänkokemukset ja -tapahtumat, jotka työelämään astumisen jälkeen aiheuttavat ongelmia.
Määräaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat mielenterveysongelmien kohdalla yleisiä
Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, jos työkyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään vuoden ajan. Jos työkyvyn ajatellaan vielä voivan palautua hoidon tai kuntoutuksen avulla myönnetään työkyvyttämyyseläke määräaikaisena kuntoutustukena.
Mielenterveysongelmien perusteella myönnetyistä eläkkeistä suurin osa on kuntoutustukia. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen ei siis välttämättä vielä tarkoita pysyvää työelämästä väistymistä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että käytännössä kuntoutustuen jälkeinen työhön paluu ei ole kovinkaan yleistä. Mielenterveysongelmien kohdalla se on vielä muita syitä harvinaisempaa.
Keskeinen tekijä työhön paluun onnistumisessa sairauden jälkeen on työpaikan tuki. Työpaikalla voi myös olla tarpeen tehdä järjestelyjä, joilla työtä muokataan työkykyyn sopivaksi ja edistetään paluuta normaaleihin työrutiineihin. Erityisesti mielenterveysongelmien jälkeisessä työhön paluussa työyhteisön myönteinen suhtautuminen on tärkeätä.
Mielenterveysongelmiin kuitenkin kohdistuu edelleen stigmaa ja ennakkoluuloja. Näillä voi olla merkitystä myös aikaisemmassa vaiheessa. Monet voivat lykätä avun hakemista mielenterveysongelmiinsa, koska pelkäävät leimautumista tai negatiivisia seurauksia työurallaan, mikä puolestaan voi johtaa siihen, ettei mielenterveysongelmiin puututa ajoissa.
Osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet myös mielenterveyseläkkeissä
Työkyvyttömyyseläke voidaan työeläkejärjestelmästä myöntää myös osittaisena, jos työkykyon alentunut 40 mutta ei 60 prosenttia. Osatyökyvyttömyyseläkkeiden osuus myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä on koko ajan kasvanut. Vuonna 2022 lähes kolmannes uusista eläkkeistä oli osatyökyvyttömyyseläkkeitä. Mielenterveyssyistä myönnetyissä eläkkeissä osatyökyvyttömyyseläkkeiden osuus oli 22 prosenttia. Myös mielenterveys syistä myönnetyissä eläkkeissä osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat yleistyneet.
Osatyökyvyttömyyseläkkeen ajatus on, että työelämässä voidaan vielä jatkaa osittaisen työkyvyn avulla. Tämä ajatus toteutuukin hyvin, sillä melkein kaikki jatkavat työntekoa osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla.
Mielenterveysongelmien kasvava merkitys työelämässä vaatii kokonaisvaltaisia lähestymistapoja sekä työnantajilta että yhteiskunnalta. Mielenterveysongelmat työelämässä eivät ole vain yksittäisten työntekijöiden ongelma, vaan ne vaikuttavat myös organisaatioon ja koko yhteiskuntaan. Mielenterveysongelmien taloudelliset kustannukset ovat valtavat, kun otetaan huomioon niistä aiheutuvat sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet ja tuottavuuden lasku. Monilla aloilla kohdataan kasvavaa työvoimapulaa, jolloin kaikkien työpanosta tarvitaan. Työntekijälle osittaisen työkyvyn hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden pysyä osallisena työelämässä ja ylläpitää ammatillista identiteettiään. Työllä on merkitystä monille ihmisille paitsi taloudellisena turvana myös sosiaalisena verkostona ja itsensä toteuttamisen väylänä. Näin ollen osittaisen työkyvyn entistä laajempi hyödyntäminen on kaikkia osapuolia hyödyttävä tilanne. Tämä edellyttää sen varmistamista, että työpaikat ovat terveellisiä ja pärjäämistä tukevia ympäristöjä kaikille työntekijöille.
Laaksonen M, Rantala J. Mistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän väheneminen johtuu? Yhteiskuntapolitiikka 2023;88(4):402–411.
Laaksonen M, Blomgren J, Perhoniemi R. Mielenterveysperusteiset eläkkeet ovat yleistyneet nuorilla mutta vähentyneet vanhemmissa ikäryhmissä. Lääkärilehti 2021;76(36):1889–1897.
Laaksonen M. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen: trendit, tilannekuva, tulevaisuus. Eläketurvakeskuksen raportteja 07/2020.
Teksti: Liisa Käiväräinen, IPS-työhönvalmentaja, Varha Kuva: Tero Vuorenoja
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha) on tehty IPS-työhönvalmennusta noin vuoden ajan. Hyvät tulokset ja kiittävä palaute kannustavat. Asiakaslähtöisyydestä pidetään kiinni vaativien tulostavoitteidenkin keskellä.
– IPS-työhönvalmennus luo asiakkaalle toivoa. Työllistyminen saattaa sairastumisen myötä tuntua saavuttamattomalta unelmalta. Moni unelmoi ihan tavallisesta työstä ja kuulumisesta mukavaan työyhteisöön, Varhan IPS-työhönvalmentajien tiimiä luotsaava projektipäällikkö Anniina Heikkilä toteaa.
Aina työtä ei löydy tai sopivan työn etsimiseen kuluu toivottua pidempi aika. Silti IPS-työhönvalmennus voi tuoda asiakkaalle paljon hyvää.
– Asiakas voi kokea suurena onnistumisena jo sen, että hän uskaltaa itse soittaa työnantajalle kysyäkseen töitä tai että hän pääsee työhaastatteluun, Heikkilä toteaa.
Avointa keskustelua ja stigman poistoa
Turun, Salon, Kaarinan, Raision ja Liedon psykoosityöryhmissä työskentelevät monipuolisen työ- ja koulutustaustan omaavat IPS-työhönvalmentajat toivovat palvelun juurtuvan hyvinvointialueelle.
– Hoitohenkilökunta on selvästi alkanut ajatella uudella tavalla: kuntoutustuen tai eläkkeen lisäksi voisi löytyä muitakin vaihtoehtoja. Ilahduin juuri hoitoneuvottelussa, jossa lääkäri keskittyi potilaan työkykyyn ja halusi tietää, miten potilas hyötyisi työllistymisestä, Jenni Piiri kertoo.
Hän uskoo, että nuorena pysyvälle eläkkeelle ”tuomittu” voi saada IPS-valmennuksesta uudenlaisen motivaatiopistoksen.
– Työhönvalmentajat auttavat miettimään vaihtoehtoja ja löytämään ne portit, jotka on jätetty sopivasti raolleen.
Mielenterveyskuntoutujien työelämätaidot ovat Päivi Väihkösen mukaan usein hukassa kognitiivisen toimintakyvyn häiriöiden takia.
– Toimimme asiakkaan tukena, äänenä ja linkkinä muun muassa työllisyyspalveluihin. Omahoitajien kanssa käytävä jatkuva, avoin keskustelu pitää kaikki ajan tasalla asiakkaan tilanteesta, hän toteaa.
Työnantajien suhtautuminen on ollut vaihtelevaa. Työhönvalmentajat toivovat työnantajille lisää rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että kuka tahansa voi sairastua mielenterveyden häiriöihin. Mielenterveyshäiriöt saattaa olla joillekin työnantajille jo sanana pelottava. Osa työnantajista haluaa toteuttaa yhteiskuntavastuutaan ja aloittaa heti rakentavan keskustelun. IPS-työhönvalmennus on tulostavoitteellista – ja juuri tulosten kautta juurtuminenkin tapahtuu.
– Meistä on nopeasti tullut tasavertaisia ammattilaisia psykoosityöryhmiin. Mietimme jatkuvasti lukuja, mutta pyrimme silti pitämään asiakkaan toiveet ja tarpeet koko ajan keskiössä, Anniina Heikkilä sanoo.
****************************
IPS tavoitteena juurruttaa Varhan palveluihin Mielenterveyskuntoutujia työelämäänvalmentava IPS – Sijoita ja valmenna! -kehittämisprojekti käynnistyi keväällä 2023 Varsinais-Suomen hyvinvointialueella osana Kestävän kasvunVarsinais-Suomi -hanketta. Vuoden 2024 loppuun kestävä hanke on osa Euroopan unionin rahoittamaa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP), ks. IPS-kehittämishankkeesta erinomaisia työllistymistuloksia -teksti alla. Saatujen tulosten sekä asiakkailta ja hoitotaholta kerätyn palautteen perusteella IPS pyritään juurruttamaan osaksi Varhan pysyvää palvelutarjontaa.
Teksti: Kati Savela-Vilmari
IPS-kehittämishankkeesta erinomaisia työllistymistuloksia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima IPS-kehittämishanke toteuttaa työelämään kuntouttavien mielenterveyspalvelujen sisällöllistä ja toiminnallista uudistusta, joka kuuluu kansalliseen mielenterveysstrategiaan. Tuetun työllistymisen IPS – Sijoita ja valmenna! -toimintamallilla edistetään mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työmarkkinoille pääsyä, paluuta ja siellä pysymistä. IPS-työhönvalmennuksessa etsitään työpaikka, joka vastaa asiakkaan osaamista, voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita. Siten vastataan myös työnantajien rekrytointitarpeisiin tarjoamalla osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa.
IPS-kehittämishankkeessa 2020–2023 (rahoittajana STM) rakennettiin palveluprosessi, johon kuuluu työllistymisen tuki ja psykiatrisen hoidon kuntoutuksen palvelut. Hankkeessa mm. vahvistettiin ammattilaisten osaamista ja tuettiin IPS-mallin käyttöönottoa Suomessa. Toiminta laajentui v. 2023 osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa ja kestää v. 2024 loppuun. Toimintaa on kuudella hyvinvointialueella. Rahoitus tulee EU:n Next Generation -elpymisvälineestä, RRP.
THL:n tutkimuksen mukaan IPS-työhönvalmennukseen osallistuneista 49 % työllistyi valmennuksen aikana avoimille työmarkkinoille. Vuoden kuluttua aloittamisesta 55 % oli työssä tai opiskelemassa. Luvut perustuvat kehittämishankkeen alueellisiin kokeiluihin 2021–2022.
Vajaa vuosi laajennushankkeen aloittamisesta IPS-työhönvalmennukseen osallistuneita oli 240 ja heistä 50 oli työllistynyt. Mallilla on saatu myös kansainvälisesti hyviä työllistymistuloksia.
Lähde ja lisätietoa: thl.fi, hakukenttään IPS-toimintamalli
Kadonnutta työniloa etsimässä – työkyky ja itsetunto nousuun
Asumispalveluyksikkö Pirta kaipasi lisäkäsiä asukkaiden arjen virkistämiseen ja rikastuttamiseen. Motivoituneelle ja koulutetulle osaajalle avautui ovi työelämään. Kehitysvammaisten vapaa-ajan toiminnan varmaotteisen ohjaajan katse on vahvasti kohti tulevaisuutta.
Paimiolaisen Millan, 32, mutkikas tie mielenterveyshaasteista arkiseen työelämään on inspiroiva ja valloittava – aivan kuten Milla itsekin. Koulutushistoriasta löytyy ravintola- ja catering-alan perustutkinto ja viittomakielen ohjaajan tutkinto. Työkokemustakin ehti kertyä kehitysvammaisten päivätoiminnasta ennen kuin psyykkiset ongelmat veivät nuoren naisen työkyvyttömyyseläkkeelle seitsemäksi vuodeksi.
– Ei ollut helppo löytää töitä niin pitkän ajan jälkeen, sillä itsetunto ja työkyky olivat hukassa. Tein pari työkokeilupätkää, mutta halusin pikkuhiljaa päästä takaisin oikeaan työelämään, Milla kertoo.
Salon psykoosityöryhmän omahoitaja ehdotti hänelle uutta lähestymistapaa, toipumisorientaatioon perustuvaa IPS-työhönvalmennusta. Milla tapasi IPS-työhönvalmentaja Jenni Piirin ensimmäisen kerran elokuussa – siitä saakka kaksikko on kohdannut viikoittain milloin missäkin, harvemmin poliklinikalla.
– Etsimme alkuun töitä kaupan alalta. Keskusteluja osatyökykyisten työllistämisestä oli kuitenkin vaikea saada alkuun. Edistyimme työnhaussa vasta suuntauduttuamme kehitysvammapuolelle, Piiri toteaa.
Keskusteluyhteys Littoisissa sijaitsevaan Kasevan asumispalveluyksikkö Pirtan palveluvastaava Hanna Paavolaan syntyi helposti.
– IPS oli uusi tuttavuus, mutta innostuin heti ajatuksesta. Kaseva on yhteiskunnallinen toimija, joka haluaa antaa mahdollisuuden löytää paikka työelämässä. Se kuitenkin edellyttää, että meillä on tarjota ihan oikeaa työtä, Paavola kuvailee.
Työhönvalmentaja ja esihenkilö tukipilareina
Milla kävi työhönvalmentaja tukenaan työhaastattelussa, vakuutti toiminnanjohtaja Anne Holmbergin ja allekirjoitti työsopimuksen vuoden lopussa. Nyt hän työskentelee Pirtassa päivä- ja viriketoiminnan ohjaajana viiden tunnin ajan viitenä päivänä viikossa.
– Epäilin aluksi osaamistani ja sitä, etten saa innostettua asukkaita mukaan toimintaan. Nyttiedän jo taitoni. Asukkaiden innostuminen tuo hyvän mielen minullekin, Milla iloitsee. Pirtan väki on seurannut tyytyväisenä Millan työuran kehittymistä.
Varmuutta ja itseluottamusta, työkalu- ja päivittäisen tekemisen tueksi – niitä esihenkilönä toimiva Hanna Paavola on pyrkinyt Millalle antamaan.
– Olemme painottaneet Millalle, että se, mitä hän tekee, on riittävää ja hyvää. Tarvittaessa sovelletaan puolin ja toisin, mutta hänessä on jo nyt paljon sellaista, mitä työssä tarvitaan, Paavola alleviivaa.
IPS-työhönvalmentaja on kulkenut rinnalla koko matkan – ja kulkee yhä.
– Milla suunnitteli viikko-ohjelman oikeastaan itseään varten. Niin hänen päiviinsä saatiin toipumista tukevaa struktuuria, toimintaterapeuttina aikaisemmin työskennellyt Jenni Piiri kertoo.
Hyvin suunniteltu, monipuolinen viikko-ohjelma toistuu ja mukautuu asukkaiden ja hoitajien toiveisiin.
Ohjelma sisältää Pirtan asukkaiden arjen toiminnassa mukana olemista, kuten lukemista, askartelua, ulkoilua, pelaamista ja kokkaamistakin.
– Hernepussien heittely on kaikkein suosituinta puuhaa, Milla paljastaa.
Vihreää valoa opintosuunnitelmille
Työhönvalmentajan mukaan Milla on mainio esimerkki siitä, miten mielenterveyshäiriöistä voi sopivan ja oikea-aikaisen moniammatillisen tuen avulla kuntoutua työkykyiseksi. Työyhteisössä nähdään vahvuuksina Millan analyyttisyys ja tarkkuus yhdistettynä avoimuuteen ja rohkeuteen pyytää apua.
– Milla arveli alkuun, ettei hän tee työpäivän aikana mitään. Pyysin häntä pitämään kirjaa työtehtävistä. Pitkä tehtävälista sai vakuutettua hänet tekemisen riittävyydestä ja monipuolisuudesta, Piiri muistelee.
Palkkatuettu työ Kasevassa kestää syksyyn asti. Tulevaisuus vaikuttaa valoisalta.
– Milla toimii kivasti asukkaiden kanssa. Hänellä on motivaatiota ja halua tehdä töitä kehitysvammaisten parissa. Hän on myös kertonut haaveestaan opiskella lähihoitajaksi. Olemme keskustelleet siitä, että oppisopimuskoulutuksella sekin vaihtoehto voisi olla mahdollinen, jos hoitajan paikka vapautuu, esihenkilö Hanna Paavola toteaa.
Lue myös artikkeli IPS-työhönvalmennuksesta Varsinais-Suomen hyvinvointialueella, Varhassa.
Teksti: Ruut Uurtimo
Tulosperusteinen työllisyyspalvelujen hankinta on ajankohtainen aihe TE25-uudistuksen lähestyessä. Uudistukseen sisältyvä rahoitusmallin muutos ohjaa kuntia tarkastelemaan palvelujen työllisyysvaikutuksia aiempaa tarkemmin. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen (YYO) tuoreessa selvityksessä kerättiin tietoa siitä, millaisilla tulosperusteisilla malleilla yhteiskunnallisilta yrityksiltä hankitaan työllisyyspalveluja ja millaisen mallin ne näkevät toimivimpana.
Työllisyyspalvelujen hankinnassa voidaan käyttää perusteena joko suoritteita tai tuloksia. Suoriteperusteisessa hankinnassa tilaaja hankkii ennalta määriteltyjä toimenpiteitä, kuten asiakaspäiviä palvelussa. Tulosperusteisessa hankinnassa logiikka on toinen: hankinnan kohde määritellään halutun tuloksen – asiakkaalle tuotetun hyödyn tai vaikuttavuuden – kautta. Niinpä tulosperusteisessa hankinnassa keskeisiä ovat mittarit, joiden kautta tuloksen saavuttamista arvioidaan (Tirronen, Hakari & Stenvall 2014).
Selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että tulosperusteisuus on kasvussa työllisyyttä tukevien palvelujen kentällä. Selvityksen 25:stä työllisyyspalveluja tarjoavasta yhteiskunnallisesta yrityksestä yhteensä 14 toimijalla oli haastatteluhetkellä tulosperusteinen sopimus tai sopimuksia. Tulosperusteinen hankinta yhteiskunnallisilta yrityksiltä on tällä hetkellä varsin kirjavaa, sillä käytössä on monenlaisia tulosmalleja. Yhteistä on kuitenkin se, että kaikissa selvitykseen sisältyneissä sopimuksissa oli kiinteä rahoitusosuus ohjaustyöhön, puhtaasti tulosperusteisia malleja ei siis ollut.
Yleisimmin tulosperusteita käytettiin kuntouttavan työtoiminnan ja työhönvalmennuspalvelujen hankinnassa. Tyypillisesti tulospalkkio maksetaan kertakorvauksena ja palvelu päätetään, kun tulos on saavutettu. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille ja ammattiin johtavan tutkinnon aloitus lasketaan tuloksiksi lähes kaikissa malleissa. Muiden etenemisaskelten kohdalla sopimuksissa on paljon eroja. Tavallisesti on kyse joidenkin satojen eurojen kertakorvauksesta, joissakin tapauksissa jopa yli 2000 euron palkkiosta. Erilaisia käytäntöjä on myös sen suhteen, miten tulosten saavuttamista seurataan ja raportoidaan.
Selvityksen perusteella yhteiskunnalliset yritykset suhtautuvat vaikuttavuuden tarkempaan seurantaan positiivisesti. Moni näkee myös tulosperusteisissa malleissa etuja, mikäli tietyt reunaehdot otetaan huomioon. Keskeistä on asiakastarpeen ja -tavoitteiden huomioiminen tulosmallia määriteltäessä. Asiakastarpeet on huomioitava myös palvelun kestossa ja valmennuksen määrässä. Pelkästään tulokseen perustuvaa rahoitusmallia ei pidetä hyvänä.
Huolellinen markkinavuoropuhelu ja pohjatyö ovat olennaisia tekijöitä onnistuneen tulosmallin rakentamisessa. Lisäksi innovatiiviset hankintamallit, joissa palveluhankinta perustuu tilaajan ja tuottajan tiiviiseen yhteistyöhön, vaikuttavat olevan yksi keino asiakastarpeita vastaavien ja tuloksellisten hankintojen tekemiseen. Jotta tulosmalleissa voidaan huomioida erilaiset asiakastavoitteet, tarvitaan valtakunnallinen mittari toimintakyvyn muutosten arviointiin. Pohjana on syytä hyödyntää jo olemassa olevia mittareita. Tällaisia ovat esimerkiksi Kykyviisari, Työelämätutka, sosiaalisen vahvistumisen mittari ja osallisuusindikaattori.
Riittävä resursointi on edellytys tulosten syntymiselle. Moni haastateltu tunnisti selvän tarpeen yksilölliselle valmennuspalvelulle osan asiakkaista kohdalla. TE25-uudistuksen myötä kunnat ovat isojen kysymysten äärellä: hankitaanko halvemmalla niin kutsuttua massapalvelua, vai panostetaanko aiempaa enemmän yksilöllistä tukea, työnantajayhteistyötä ja työssä pysymisen tukea painottaviin palveluihin?
Järjestöjen rooli on muutoksessa työllisyydenhoidon uudistuksissa. Kunnissa on menossa historiallisen suuret muutokset myös niiden oman roolin kanssa. Siinä missä aiemmin työllistymistä edistävän järjestön on täytynyt verkostoitua kunnan kanssa, jatkossa ekosysteemeissä on useampi rajapinta. Tämä luo mahdollisuuksia, mutta myös nostaa vaatimustasoa.
Varmista useita rahoituslähteitä
Rakenteellisissa uudistuksissa ja suurten epävarmuuksien vallitessa toimijat, joilla on useampi eri toiminto ja rahoitus, ovat olleet vahvimmilla. Osa järjestöistä on ollut riippuvaisia kunnan toiminta-avustuksista tai kuntouttavan työtoiminnan tuloista. Kunnat ovat luopuneet toiminta-avustuksista ja siirtyneet kohti erilaisia palvelutuotannon kilpailutusmuotoja, mikä vaatii erilaista toiminnan logiikkaa. Ekosysteemimäisessä toimintaympäristössä on hyvä, ettei ajaudu liikaa yhden tilaajan ”alihankkijaksi”. Palvelutuotanto eri tilaajille hajauttaa riskiä, ja erilaisilla hankkeilla on mahdollista kehittää toimintaa edelleen.
Tiedosta ja tuotteista ydinpalvelut
Palveluissa ostetaan jatkossa yhä enemmän tuloksia. On osattava osoittaa, mikä palvelussa on hyödyllistä millekin asiakasryhmälle. Samaan aikaan halutaan sekä matalia yksikkökustannuksia että yksilöllistä
palvelua. Jotta järjestö pystyy tarjoamaan kilpailutuksissa osaamistaan, sen täytyy osata tiivistää ja tuotteistaa se järkeviksi kokonaisuuksiksi. Myös kumppaneiden hankinnassa on tärkeää osata sanoittaa ydinosaamisensa, jotta pystytään muodostamaan kaikkia hyödyntäviä konsortioita.
Hae kumppaneita
Kilpailutusten myötä haetaan palveluntuottajia, jotka pystyvät tuottamaan palveluita entistä laajemmilla alueilla, esim. koko hyvinvointi- tai työllisyysalueella. Paikallinen kolmannen sektorin toimija tuntee asiakkaat, mutta ei välttämättä pysty skaalaamaan toimintaa. Hae kumppaneita, joilla on erilaista osaamista, tai osaamistarve sillä alueella, jossa järjestön oma vahvuus on.
Käy identiteettipohdinta
Kuntien kumppanuusavustukset ovat mahdollistaneet työllistymisen edistämistoiminnan järjestöille kansalaisyhteiskuntaroolin oheen. Avoimen kohtaamispaikkatoiminnan kylkeen on voinut tuoda esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan sisältöjä. Jatkossa työllistymisen tukemisen toiminnot tulevat yhä useammin kilpailutuksien kautta, mikä voidaan tulkita elinkeinotoiminnaksi. Kolmannen sektorin toimijat joutuvat punnitsemaan, haluavatko lähteä elinvoiman kasvattamisen tehtävään vai keskittyä tiiviimmin puhtaaseen kansalaisyhteiskuntarooliin.
Vaasan seudulla päätettiin, että alue keskittyy rakentamaan alueellista työllisyyden ekosysteemiä ilman työllisyyden kuntakokeiluun osallistumista. Palvelumuotoilua ja kokeilukulttuuria on Vaasassa harjoitettu jo 2010-luvun aikana. Työllisyydenhoidon uudistusten alla nähtiin kuitenkin erityinen tarve yhteistyön vahvistamiselle ja palvelujen yhteiskehittämiselle.
Vaasassa lähtökohdaksi päätettiin ottaa henkilöasiakas. Työ aloitettiin Vaasan kaupungista. Vuosina 2020 ja 2021 kohderyhminä olivat nuoret, pitkäaikaistyöttömät sekä osatyökykyiset ja maahanmuuttajat. Korona-ajan poikkeusolosuhteiden vuoksi mukana olivat myös irtisanotut ja lomautetut.
– Meillä oli siis neljä kohderyhmää. Kokosimme kullekin kohderyhmälle pienet kehittämisryhmät, jotka alkoivat hahmottaa, mitä palveluita meillä on ja mihin suuntaan niitä koskevat lakiuudistukset ovat menossa, kertoo projektipäällikkö Mira Pihlaja, joka johtaa alueen ekosysteemityötä.
Ryhmissä ovat mukana kunta, TE-toimisto, ELY-keskus ja hyvinvointialue. Myös elinkeinopalveluille on muodostettu oma kehittämisryhmänsä. Kevään ja kesän 2023 aikana ryhmien tavoitteena on ollut hahmottaa tärkeimmät ydinkohderyhmät ja kuvantaa asiakkaiden palvelupolun keskeisimmät osat. Kertyneen tiedon pohjalta syksyn aikana kokeillaan jo uusia tapoja toimia.
– Polkukuvausten tehtävä on kertoa, mitä kukakin toimija tekee kussakin vaiheessa asiakkaan hyväksi. Näin ne toimivat myös toimijoiden arjen työkaluna ja tukena. Tavoitteenamme on jaettu ymmärrys siitä, miten asiakkaan palvelupolun tulisi rakentua, Pihlaja avaa.
Asiakastyötä tekevät toimijat, kuten yhdistykset, onkin haluttu sitoa entistä vahvemmin mukaan. Alueella on järjestetty esimerkiksi yhteisiä työpajoja, joissa myös yhdistykset ovat mukana.
Järjestöjen mukanaolo tärkeää etenkin ruohonjuuritasolla
Työllistymistä tukevat palvelut on koottu myös verkkoon. Työnhakijan sivujen tarkoituksena on, että asiakas löytämään tarvitsemansa tiedot ja palvelut helposti yhdestä paikasta. Toisaalta sivusto on apuna myös asiakkaita ohjaaville tahoille.
Alueen palveluiden ja eri toimijoiden roolin kartoittamisen lisäksi olennaista prosessissa on ollut tutustuminen ja tiiviiden kontaktien luominen. Kehittämisryhmissä mukana olevien toimijoiden lisäksi ekosysteemityössä ovat mukana myös korkeakoulut, toinen aste, Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan Kauppakamari, kehitysyhtiö Vasek ja sen alla toimiva Startia.
– Muutosten myötä vaihtuvuus on suurta, joten meidän on tultava organisaatiotasolla tutuiksi, jolloin yhteyshenkilön vaihtuminen ei kaada yhteistyötä, Pihlaja kertoo.
Alkuvaiheessa on keskitytty erityisesti Vaasan alueen palveluihin, mutta työllisyysaluetta koskevien päätösten valmistuttua työtä jatketaan yhdessä muiden kuntien kanssa.
Vaasassa myös järjestöjen tekemän työn merkitys tunnistetaan. Järjestöjen edustus on mukana ekosysteemin ohjausryhmässä, mutta erityinen rooli järjestöillä on asiakkaan lähellä ruohonjuuritasolla. Yhdistyksiltä toivotaan erityisesti aktiivista roolinottoa.
– Ne järjestöt pääsevät parhaiten mukaan, jotka ovat itse aktiivisesti esittämässä ideoita ja hakemassa ratkaisuja. Yhteistyö on helpointa silloin, kun yhdistyksellä on selkeä ydintehtävä, jonka kautta haetaan yhdyspintoja muihin, Pihlaja toteaa.
Yhteisiä hankehakuja monien pienten sijaan
Toiminnan on myös oltava tuloksellista. Vaasassa halutaan lisäksi kehittää järjestöjen tarjoamien palveluiden vaikuttavuuden seurantaa. Toiveena on, että esimerkiksi osallisuuden lisääntymistä kyettäisiin todentamaan.
Keskeisenä ekosysteemityön tavoitteena on resurssien yhdistäminen ja synergiaetujen hakeminen. Vaasan seudun erityispiirteenä pirstaleisuutta tuottaa se, että palvelut ja koulutus tarjotaan kahdella kielellä. Yhtenä keinona ylittää pirstaleisuutta esimerkiksi hankehauissa pyritään hakemaan yhteisiä hankkeita useiden pienten projektien sijaan. Hankkeiden tuloksia ja välituloksia myös kerätään yhteen.
Pihlaja kannustaa myös järjestöjä etsimään mahdollisuuksia yhdistää resursseja.
– Ei kannata ainakaan kilpailla keskenään, vaan tarkastella, mitä voitaisiin tehdä yhdessä.
Pihlaja kertoo, että Pohjanmaalla ekosysteemin käsite otettiin ensimmäisenä käyttöön työllisyyden edistämisen kentällä. Käsite tuotiin liiketalouden puolelta.
Pihlaja näkee, että siinä missä esimerkiksi verkosto voi olla löyhä ja hajanainen, ekosysteemissä jokaista palaa tarvitaan. Jokainen toimija tuo kokonaisuuteen mukaan myös omat verkostonsa ja toiminnassa kertyvän tietopohjan.
– Tämä tieto on meille todella arvokasta, jotta kykenemme yhdessä edistämään alueen työllisyyttä ja elinvoimaa parhaalla mahdollisella tavalla, Mira Pihlaja toteaa.
EUSE eli European Union of Supported Employment on eurooppalaisista katto-organisaatioista keskittynyt tuetun työhönvalmennuksen kehittämiseen. Jäsenmaita on 21 sekä lisäksi kolme liitännäisjäsentä: Romania, Tanska ja Albania. Ne ovat parhaillaan rakentamassa valtakunnallista työhönvalmennuksen toimijaverkostoa, mikä on täysjäsenyyden edellytys.
Työelämän murroksesta on puhuttu jo pitkään ja tätä kirjoittaessani vietetään jälleen poliittisten lakkojen aikaa. Lakkoja on keväällä 2024 ollut useita eivätkä ne kohdistu suoranaisesti työnantajiin tai esimerkiksi TES-sopimusten päättymiseen. Ne kohdistuvat työelämän epävarmuuteen.
Inka Koskivirta toimi kanssatutkijana Suomen Klubitalojen OSSI- yhteistutkimushankkeessa vuosina 2020–2022. Sitaatit ovat poimintoja hänen hankkeelle tuottamastaan tutkimusosiosta.
Tästä ohjaussuhteen sisällä koetusta kaveruudesta syntyy tunne, että minusta pidetään ja olen hyväksytty ihmisenä. Opiskelijalla kun voi olla häpeää ja huonommuuden tunnetta mielenterveysongelmista sekä niiden aiheuttamasta hitaudesta, keskittymisvaikeuksista ja muista hankaluuksista. Valmennussuhteessa voi saada myös rohkeutta oman mukavuusalueen ulkopuolelle uskaltautumiseen.
HR-asiantuntija Sari Salo on toiminut henkilöstöosastolla reilut 13 vuotta. Hän tukee esihenkilöitä ja työntekijöitä tilanteissa, joissa työntekijä palaa työelämään sairausloman jälkeen tai hänelle etsitään ratkaisuja työssä pysymiseen.
Myyntipäällikkö Susan Vanhatalo toimii päivittäistavara- ja käyttötavaraosastojen esihenkilönä Länsi-Porin Prismassa. Hänellä on paljon kokemusta siitä, miten työn muokkaus on auttanut kuntoutumaan tai pysymään työelämässä.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksiin voivat vaikuttaa sairastavuudessa tapahtuneiden muutosten lisäksi työelämässä ja muussa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Nopea teknologian kehitys ja globalisaatio ovat muuttaneet työn luonnetta monilla aloilla. Fyysisesti raskaiden työtehtävien väheneminen on vaikuttanut siihen, että somaattisiin sairauksiin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet. Samat sairaudet eivät siten enää välttämättä estä työntekoa niin kuin ennen.
Työkyvyttömyyseläke voidaan työeläkejärjestelmästä myöntää myös osittaisena, jos työkykyon alentunut 40 mutta ei 60 prosenttia. Osatyökyvyttömyyseläkkeiden osuus myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä on koko ajan kasvanut. Vuonna 2022 lähes kolmannes uusista eläkkeistä oli osatyökyvyttömyyseläkkeitä. Mielenterveyssyistä myönnetyissä eläkkeissä osatyökyvyttömyyseläkkeiden osuus oli 22 prosenttia. Myös mielenterveys syistä myönnetyissä eläkkeissä osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat yleistyneet.
– Epäilin aluksi osaamistani ja sitä, etten saa innostettua asukkaita mukaan toimintaan. Nyttiedän jo taitoni. Asukkaiden innostuminen tuo hyvän mielen minullekin, Milla iloitsee.