Arkistot: E-magazine

Sote-ala on olemassa asiakkaitaan varten ja asiakaskunta on aina ollut monimuotoinen. Tutkimusten mukaan monimuotoiset organisaatiot pystyvät vastaamaan paremmin erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten tarpeisiin. Toisaalta sote-alaa säätelevät monet lait, ammattinimikkeet ovat suojattuja ja työhön pääsee vain koulutuksen kautta. Lisäksi olemme tottuneet näkemään sote-alan työntekijät tietynlaisina. Oleellista sote-alan opinnoissa on huomioida opiskelijoiden monimuotoisuus ja erityisesti toimintarajoitteiset ja vammaiset henkilöt, jotka voivat yksilöllisten opetusjärjestelyjen avulla saavuttaa ammatissa tarvittavat tiedot, taidot ja osaamisen.

Toteutuuko tosiasiallinen yhdenvertaisuus?

Yhdenvertaisuus nähdään vielä liian usein niin, että samojen mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille riittää. Jos katsomme tätä Susan K. Gardnerin kuuluisan kenkävertauksen kautta, yhdenvertaista on, että kaikki saavat samanlaiset kengät. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu, kun kaikki saavat itselleen sopivat kengät. Työelämässä tämä voi tarkoittaa yksilöllisiä työn kohtuullisia mukautuksia ja positiivista erityiskohtelua.

Työnantajat tekevät monia mukautuksia henkilökunnalleen jo lakisääteisen velvollisuudenkin takia, mutta rekrytointivaiheessa tästä mahdollisuudesta ei useinkaan kerrota tai sitä ei hyödynnetä. Työn muokkauksen avulla voitaisiin työtehtäviä jakaa sote-alallakin niin, että toimintarajoitteisten ja vammaisten henkilöiden olisi mahdollista päästä töihin.

Ovatko sote-alan käytännöt inklusiivisia?

Sote-alojen työvoimapula pahenee tulevaisuudessa. Inklusiiviset työyhteisöt ja hyvin organisoidut työtehtävät mahdollistaisivat aiempaa joustavammat työn tekemisen tavat.

Työnantajia ohjaavat kuitenkin liian usein pelot ja tiedostamattomat ennakkoluulot. Tiedon lisääminen auttaa, mutta vasta omakohtainen kokemus monimuotoisesta ja yhdenvertaisesta työyhteisöstä tuo muutoksen. Tärkeää on kiinnittää huomiota työelämäharjoittelujen sujuvuuteen ja ottaa jo silloin käyttöön inklusiivisuutta edistäviä toimintatapoja työnantajien kanssa.

Kirjoittajat:

Pia Vaajakallio työskentelee Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlasissa työelämäasiantuntijana ja projektikoordinaattorina Polku monimuotoiseen työelämään -hankkeessa (ESR+).

Ulla Vehkaperä on erikoistoimintaterapeutti ja asiantuntijalehtori Polku monimuotoiseen
työelämään -hankkeessa. Hänen työnantajansa on Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Tutustu hankkeeseen:

Polku monimuotoiseen työelämään | Metropolia

Ministerit esittelivät kukin omassa maassaan käynnissä olevat aloitteet vammaisten henkilöiden työllisyysasteen nostamiseksi. Maat ovat voineet asettaa kansallisia tavoitteita, kiintiöitä ja kannustimia työnantajille vammaisten henkilöiden rekrytoimiseksi. 

Työministeri Arto Satonen totesi TEM:n tiedotteessa (15.7.), että vammaisten henkilöiden työllisyyden edistäminen on tärkeä osa hallituksen 80 % työllisyystavoitetta. Hän painotti työelämän joustavuutta, jolla työllistymistä voidaan helpottaa ja kannusti etsimään vaihtoehtoja kokoaikatyölle.

Vates-säätiö esitti ministeri Satoselle kysymykset, joita kokouksessa käsiteltiin. Alla hänen vastauksensa tiivistetysti.

Mitkä ovat nähdäksenne tärkeimmät toimet, joilla vammaisten henkilöiden tasavertaista työllistymistä voidaan tukea avoimilla työmarkkinoilla?

EU-maissa on käytössä erinäisiä keinoja osatyökykyisten ja vammaisten työllistämiseksi. Toimet voidaan jakaa karkeasti työntekijöihin suunnattuihin (mm. työnhaun tuki, kuntoutus), työnantajiin suunnattuihin (mm. taloudelliset kannustimet, kiintiömallit) ja yhteiskunnan rakenteisiin liittyviin toimenpiteisiin (mm. syrjintään liittyvä lainsäädäntö).

Tehokkaaksi työllistymisen keinoksi on todettu yksilölähtöinen palvelu ja tuki. Myös työvoimaviranomaisilla on oltava osaamista osatyökykyisten tunnistamisessa ja palvelujen tarjonnassa.

Suomessa vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistäminen on jo vuosikymmeniä perustunut työvoiman tarjontaan liittyviin toimiin sekä syrjinnän kieltävään lainsäädäntöön. Tällä hetkellä Suomessa ainoa työnantajan kannuste on palkkatuki, jonka käyttäjistä on kuitenkin vain murto-osa pitkäaikaissairaita tai vammaisia.

Nämä toimet eivät ole osoittautuneet mm. vaikuttavuustutkimusten perusteella riittävän tehokkaiksi. Siksi on tärkeää pohtia työvoimapolitiikan keinovalikoimaa ja mahdollisesti laajentaa keinoja enemmän työvoiman kysyntään keskittyviin toimiin. Tämä on kirjattu myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan.

Olenkin asettanut työryhmän vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseksi ja työelämäosallisuuden lisäämiseksi. Osatyökykyiset ja vammaiset ovat yhtenä kohderyhmänä. Odotan ensimmäisiä esityksiä heidän työllisyytensä parantamiseksi jo puoliväliriiheen mennessä, mutta työryhmän työ jatkuu koko hallituskauden.

Onko vammaisten henkilöiden työllisyysasteelle asetettu tavoitetta? 

Suomessa on asetettu yleinen työllisyystavoite. EU:ssa on kyllä käyty keskustelua työllisyysasteen asettamisesta erikseen vammaisille henkilöille. Unkarin puheenjohtajakaudella se on ollut esillä Vammaispäätelmiä laadittaessa.

Haasteena työllisyystavoitteen asetannassa eurooppalaisella tasolla on sen vertailtavuus. Keskeinen ongelma on, että vammaisuudelle ja/tai osatyökykyisyydelle ei ole selkeää määritelmää. Kansallisesti voimme tarkastella esim. etuustietoja, mutta kaikki osatyökykyiset eivät näiden etuuksien piirissä ole.

Tiedonkeruun kehittäminen on kuitenkin tärkeää. Tilastokeskus on kerännyt työvoimatutkimuksen yhteydessä vuonna 2022 tilastotietoa osatyökykyisten työllisyydestä. Edellisen kerran tietoa on kerätty vuonna 2011. Tietoja kerätään tästedes joka toinen vuosi, joten tilanne tilastojen osalta paranee jo lähitulevaisuudessa.

Myös valmistumassa olevaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansalliseen toimintaohjelmaan (2023–2027) on kirjattu seurannan kehittäminen.

Miten komissio voisi tukea Suomea vammaisten henkilöiden oikeuksien strategian toimeenpanossa tulevaisuudessa, niin työllisyydessä kuin muillakin toiminta-alueilla?

Vammaispäätelmät tulevat antamaan hyvän pohjan, jonka puitteissa myös komissio voi edistää ja käynnistää tarvittavia toimia jäsenmaiden tukemiseksi. Yhteisen tietopohjan parantaminen on yksi keino. Lisäksi komissio voi tarjota yhteisen alustan ja foorumin parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja edistämiseksi sekä tukea tiedonvaihtoa jäsenmaiden, mutta yhtä lailla sidosryhmien kesken.

Teksti: Mika Leminen
Kuvat: Mira-Veera Auer ja Eetu Vanhatupa

Koen, että menin väärälle alalle opiskelemaan. Hain opiskelemaan lukion jälkeen liiketaloutta ammattikorkeakouluun, koska koulu mainosti valmistuneilla olevan korkea työllisyysaste. Tiesin, että vammaisten työllisyysaste Suomessa on heikko, joten suuntauduin opinnoissa markkinointiin sillä perusteella, että olen hyvä kirjoittaja. Markkinointi ei ollut intohimoni, vaan halusin työllistyä millä keinolla hyvänsä ja saada palkkaa.

Opintojeni aikana ymmärsin, että olin väärällä polulla. Markkinoinnin työtehtäviin liittyy yleensä puhelimessa puhumista, myyntiä ja asiakaspalvelua, joten tavoittelemani alan työpaikat olivat rajattuja some-markkinoinnin ja sisällöntuottajan pestejä. Huomasin, etten pitänyt markkinoinnin hähmäisyydestä. Alan työpaikkailmoitukset pulppusivat palkattomia harjoitteluja ja muita himmeleitä, joissa pitäisi näyttää monen kuukauden aikana motivaatiota ja osaamista tulosten takomisessa. Sen jälkeen firma harkitsee työllistämistä. Podin opintojen aikana huijarisyndroomaa; en osannut sanallistaa, miksi minulle pitäisi maksaa palkkaa.

Markkinointiviestintään keskittynyt työhistoriani on aikamoista silppua. Olen pari vuotta valmistumiseni jälkeen käynyt läpi alan työkokeiluja ja työssäoppimisjaksoja. Paras työmuistoni liittyy vuoden 2021 harjoitteluuni keikkamyyntifirma All Day Agency:llä. Siellä oli terve ja mukava työkulttuuri ja sain verkostoja musiikkialalle. Toinen hyvä työmuisto jäi vuoden 2024 kevään työkokeilusta Löyly-Viihde-nimisessä levy-yhtiössä. Opin musiikkimarkkinoinnista ja sain sparrausta omiin musiikkitouhuihini.

Haave yrittäjyydestä on itänyt

Olen hyödyntänyt noin kuusi vuotta markkinointitaitojani räppibändini Cepan Maailman sometileillä. Olen oppinut näiden tilien ylläpitämisestä enemmän markkinoinnista kuin koulusta ja työpaikoistani. Olen myös tienannut musiikkikeikkojen ja tekijänoikeuskorvausten kautta enemmän tuloja kuin olen ikinä saanut palkkaa niin sanotuista oikeista töistä.

AMK:ssa opiskellessani suoritin myös yrittäjyysopintoja. Olen unelmoinut yrittäjyydestä, jossa minua viehättää se, ettei tarvitse vastata muille kuin asiakkailleen, saa tehdä töitä omalla tavallaan ja saa tehdä paljon töitä. Olen pyöritellyt liikeideoita paperilla ja mielessäni, mutta aina jokin on ollut esteenä. Isoin este on ollut siinä, että elättelin toivoa markkinoinnin palkkatöihin pääsystä ja palkkatulosta.

Intohimoni on jo 15 vuotta ollut musiikki ja taide. Nyt kun olen työttömänä keskittänyt kaiken aikani musiikkiin, se on tuntunut vapauttavalta. Olen kehittymässä kaupallisempaan suuntaan musiikkini kanssa: musiikkialalla menestymiseen ei riitä, että tekee hyviä biisejä, vaan pitää antaa kuulijoille jokin syy kuunnella juuri minun musiikkiani. Olen innoissani, että Cepan Maailman kaupallisempi suunta alkaa löytymään.

Apurahalla mahdollisuus taiteella elämiseen!

Minut valittiin kesällä OAF Akatemiaan, josta saan työskentelyapurahaa puoleksi vuodeksi. OAF Akatemia on Outside Art Festivalin taideohjelma, joka antaa työmahdollisuuksia marginaalissa oleville taiteilijoille. Sijoitan apurahakauteni 2025 keväälle, jolloin kirjoitan essee- ja lyriikkateoksen. Olemme syksyn ajan suunnitelleet projektiani OAF-työryhmän kanssa.

Apurahakausi tuntuu hyvältä repaleisen työhistoriani jälkeen; saan tehdä monikuukautisen palkallisen projektin, joka liittyy taiteeseen eikä markkinointiin! Aion panostaa apurahaprojektiini täysillä ja tehdä sen kunnolla, koska en voi vielä tietää millaisia uusia polkuja projektissa onnistuminen avaa minulle.

Tulevaisuusnäkymät työllistymiseni suhteen näyttävät paremmilta kuin aikoihin. Olen ymmärtänyt, että oma arvoni ei ole sidottu tuottavuuteni tai siihen miltä ansioluetteloni näyttää. Palaan myös pyörittelemään liiketoimintasuunnitelmia, koska olen valmiimpi ottamaan riskejä ja yrittämään, kunhan kehitän hyvän liikeidean. En toivo jonkun antavan minulle mahdollisuuksia, vaan pyrin aktiivisesti tavoitteitani kohti. Uskon, että parempi huominen on tulossa.

Teksti: Maria Rumpunen
Kuva: Takuusäätiö

Työhönvalmennuksessa tehdään paljon töitä raha-asioiden eteen: autetaan etuuksien hakemisessa ja yhteensovittamisessa palkkatulojen kanssa, annetaan veroneuvontaa ja kuullaan taloushuolia. Talousneuvonta nähdäänkin tärkeänä tehtävänä, kun pohditaan, mitä esteitä asiakkaalla saattaa olla työllistymiseen liittyen. Epätietoisuus omasta tilanteesta ja mahdollisuuksista ja pelko siitä, että niukka mutta vakaa etuustilanne sotkeutuu. Nämä ovatkin asioita, joihin on syytä varautua.

Raha-asioista keskustellessa saadaan usein kiinni asioita, joista moni asiakas ei ole puhunut kenellekään. Näköalattomuus ja tiedon puute lisäävät stressiä ja pelkoja. Kun työhönvalmennuksessa puhutaan rahasta, voidaan lähteä yhdessä ratkomaan epäselviä asioita. Työhönvalmentajan ei tarvitse olla asiantuntija raha-asioissa, mutta on hyvä tietää, mistä neuvoa voi kysyä. Joskus asiakas hyötyy siitä, että yhdessä etsitään vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.

Kela, Talous- ja velkaneuvonta, Takuusäätiö, Talousneuvolat ja jopa ulosottomies antavat mielellään neuvoja, kun heihin on yhteydessä. Kannattaa ottaa toinen henkilö mukaan, koska ensimmäisellä kerralla voi olla vaikea ottaa vastaan useita ohjeita.

Talouden maailma muuttuu jatkuvasti. Jokainen tarvitsee talousosaamisen vahvistamista. Tarvitaan ymmärrystä oman tilanteen suhteuttamisessa tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, kuten milloin kannattaa ottaa lainaa, milloin säästää tai sijoittaa. Tarvitaan tietoa muutoksista, luotettavista palveluista ja pienellä kirjoitetuista sopimusehdoista sekä kohtuullisista koroista. Tarvitaan tsemppaamista, jotta ihminen jaksaa ottaa selvää vaikeista ohjeista ja monimutkaisista lomakkeista. Ja tarvitaan intoa kerätä materiaaleja hakemusten liitteiksi. Jo kuukausittainen taloudenseurantakin kaipaa rohkaisua ja palkitsemista, jotta se tulee hoidetuksi.   

Talousosaaminen linkittyy vahvasti arjen taitoihin ylipäätänsä, joten kun henkilöllä on omasta elämästään tasapainoisempi ja parempi ote, on helpompi motivoitua työllistymiseen.

Maria Rumpunen
Asiantuntija
Takuusäätiö

Teksti ja kuvat: Kati Savela-Vilmari

Oona Konttinen on aloittanut sosionomiopinnot Laurean ammattikorkeakoulussa. 23-vuotias Konttinen on syntymäkuuro ja hänen äidinkielensä on viittomakieli. Hänelle leikattiin ensimmäinen sisäkorvaistute 3-vuotiaana ja toinen kuutisen vuotta myöhemmin. Vanhemmat ovat kuulevia. Leikkauksen jälkeen tyttö alkoi puheterapian avulla opetella suomea ja on nyt kaksikielinen.

Konttinen kertoo, että hänen kuuroutensa jäi huomaamatta synnytyssairaalassa ja neuvolassa. Puheen viivästymisen takia vanhemmat alkoivat epäillä kuuloa, vaikka neuvolassa rauhoiteltiin odottamaan puheen kehittymistä. Yksityisen lääkäriaseman korvalääkäri epäili Konttisella olevan mm. afasiaa eli aivoperäistä puhehäiriötä. Koska lapsi osasi tutkimuksissa tulkita ihmisten eleitä ja liikkeitä esimerkiksi kääntymällä oikea-aikaisesti äänilähteen suuntaan, kuulovamma ehdittiin jo sulkea pois.

Sisäkorvaistutteita tehdään aiempaa enemmän

Oona Konttinen kävi puheterapiassa suomen kielen oppimiseksi 7. luokalle asti. Alakoulussa koululaisella oli viittomakielentaitoinen henkilökohtainen avustaja, mutta murrosiän kynnyksellä hän koki identiteettikriisin ja halusi olla kuten muut. Avustaja ja näkyvät apuvälineet saivat jäädä pois.

Suhtautuminen sisäkorvaistutteisiin on vuosien mittaan muuttunut ja niitä tehdään enemmän. Toki myös tekniikka on parantunut jatkuvasti, ja istutteita voi leikata jo vauvoille. Tällä hetkellä Suomessa on noin tuhat henkilöä, joille on tehty sisäkorvaistute lapsena.

– Nykyisin myös ns. kivikuurot, eli ilman kuulon apuvälineitä olevat kuurot vanhemmat leikkauttavat lapsilleen stutteita, koska tulkkauksen saatavuus on huono. Vanhemmat haluavat myös tarjota lapsilleen mahdollisuuden puhutun kielen oppimiseen. Lapsi voi myöhemmin päättää, haluaako käyttää kuulolaitteita vai ei, Konttinen sanoo.

Lähikoulussaan Konttinen oli ensimmäinen kuulovammainen oppilas, jolle tehtiin mukautuksia opiskelun sopeuttamiseksi kuulovamman takia. Avustajan lisäksi hänellä oli apuvälineitä, kuten FM-laite, jossa opettajalla on lähetin ja oppilaalla vastaanotin. Perheen piti selvitellä paljon kuulevien koulussa olevan kuulovammaisen lapsen asioita, jotta Konttiselle saatiin sopivat apukeinot kouluun. Myöhemmin koulun rehtori kiitteli Konttista, sillä hänen jälkeensä on tullut muita kuulovammaisia oppilaita, joilla on kuulolaitteita. Heidän kohdallaan mukautusten tekeminen ja ymmärrys on ollut vahvemmalla pohjalla.

– Kuulovamma vaikutti jonkin verran jaksamiseeni. Puheen ymmärtäminen vaatii enemmän keskittymistä kuin kuulevana syntyneillä.

Konttinen käyttää nykyisin viittomakielen tulkkia ja kirjoitustulkkia opinnoissaan ammattikorkeakoulussa.

Ammattihaave vahvistui työssä

Lukiosta valmistuttuaan Oona Konttinen ei tiennyt tarkkaan, mitä haluaisi tehdä ”isona”. Äidiltään hän kuuli Paikka auki -ohjelmasta, jota STEA rahoittaa. Hän haki ja tuli valituksi järjestöassistentiksi Kuuloliittoon.

Kuuloliitossa Konttinen teki järjestöassistenttina esimerkiksi hallinnollisia ja jäsenistöön liittyviä töitä. Hän pääsi tutustumaan myös lasten ja nuorten parissa tehtävään toimintaan, ja kiinnostus siihen heräsi.

– Paikka auki -jakson jälkeen sain liitosta ilokseni kahden vuoden jatkon oppisopimuskoulutuksella. Suoritin nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnot STEP-opistolla (entinen Seurakuntaopisto).

Oona Konttinen sanoo, että työkokemus toi lisää itsevarmuutta ja vahvisti mielenkiintoa lasten ja nuorten parissa tehtävää työtä kohtaan. Hän on ollut ohjaajana lasten ja nuorten leireillä ja tapahtumissa 17-vuotiaasta saakka ja jatkaa tätä työtä edelleen.

– Sain inspiraation ohjaajaksi kouluttautumiseen, koska olin itse lapsena useilla kuulovammaisten lasten leireillä ja tilaisuuksissa ja ne olivat minulle tosi tärkeitä juttuja.

Kuulovamma on este vain harvassa ammatissa

Kuuloliitossa Konttinen pääsi hyödyntämään some-osaamistaan. Kun hän lähti kollegansa kanssa tuottamaan TikTok-videoita, liiton kanavan suosio suorastaan räjähti.

– Videot ovat kokemuksemme mukaan madaltaneet kynnystä osallistua tapahtumiin ja murtaneet ihmisten ennakkokäsityksiä kuulovammaisuudesta tai sisäkorvaistutteiden käyttäjistä. Olemme myös esitelleet, millaisilla aloilla voi työskennellä kuulovammaisena. Melkein kaikilla aloilla voi, Konttinen tähdentää.

Ennakkoluuloja voi olla myös viranomaisilla. Esimerkiksi TE-palveluissa Konttisen ajatusta lähteä opiskelemaan nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi pari vuotta sitten epäiltiin. ”Onkohan se järkevää”, siellä pohdittiin, kuulovammaa ajatellen. Kuitenkaan nuoren naisen kanssa keskustellessa ei heti voisi arvata, että suomi on tullut hänelle kakkoskielenä.

Vaikuttamistyöstä Konttinen on ollut kiinnostunut nuoresta pitäen. Some-sisällöt ovat nykypäivänä keskeinen vaikuttamiskanava etenkin nuorten parissa. Konttiselle on ehdotettu myös politiikkaan mukaan lähtemistä.

– En ole ainakaan vielä innostunut, haluan vaikuttaa omalla tavallani.

Nyt hän keskittyy edistämään opinnoillaan yhtä isoa tavoitettaan: työllistymistä mieluisalle alalle. Koulukuraattorin työ voisi olla yksi sopiva ammatti, ja nyt alkaneet sosionomiopinnot tukevat tavoitetta.

Teksti: Kaija Ray
Kuva: EUSE:n Facebook-sivu

Tuetun työllistymisen ja työhönvalmennuksen kansainvälinen yhteistyö on pienistä resursseista huolimatta tiivistynyt viime vuosina. Eurooppalaiset organisaatiot ovat tuottaneet yhteistä menetelmä- ja vaikuttamismateriaalia ja keskinäinen hankeyhteistyö on kasvussa. Panostukset näkyvät toivottavasti lähivuosina niin työnantajayhteistyössä kuin valmennuksen laadussakin.

EUSE eli European Union of Supported Employment on eurooppalaisista katto-organisaatioista keskittynyt tuetun työhönvalmennuksen kehittämiseen. Jäsenmaita on 21 sekä lisäksi kolme liitännäisjäsentä: Romania, Tanska ja Albania. Ne ovat parhaillaan rakentamassa valtakunnallista työhönvalmennuksen toimijaverkostoa, mikä on täysjäsenyyden edellytys.

EUSEn näkyvin tapahtuma on joka toinen vuosi järjestettävä konferenssi, joka on parhaimmillaan kerännyt yli 500 ammattilaista, tutkijaa ja kehittäjää yhteen. Kesäkuun alussa 2024 kokoonnumme Espanjaan, Tarragonaan juhlistamaan työhönvalmennuksen 30-vuotista taivalta. Luvassa on puheenvuoroja pitkän linjan kehittäjiltä sekä kuuden eri teeman alla yli 50 työpajaa, joista voi ammentaa tietoa kolmen päivän aikana.

Toimintasuunnitelmassa useita isoja teemoja

EUSE valmisteli viime syksynä uuden strategian ja toimintasuunnitelman vuoteen 2027 asti. Kaikki johtokunnan jäsenet saivat omat vastuualueensa ja vievät tavoitteita eteenpäin pienissä työryhmissä. Työtapa on tuonut selvää ryhtiä johtokunnan työhön. Kyse on kuitenkin vapaaehtoistoimijoista, joista osa on omassa työssään esim. isojen palveluntuottajien johtajia.

Uudessa toimintasuunnitelmassa työstettäviä aiheita ovat mm. julkiset hankinnat valmennuksessa, työhönvalmentajien koulutuksen vertailu eri maissa sekä hankkeet. Tällä hetkellä EUSE on mukana yhdessä Erasmus-hankkeessa, jossa kehitetään työnantajayhteistyötä. Suomeenkin on tullut jo tietopyyntöjä hyvistä käytännöistä. Vates-säätiön edustajan teemallisina vastuualueina ovat jäsenyhteistyö (uudet ja ”EUSE-perheeseen” palaavat jäsenet) sekä opinnoista töihinsiirtymien edistäminen.

Laatutyökaluja päivitetään

Toimintasuunnitelman isoin panostus koskee joitakin vuosia sitten viiden maan hankkeena toteutetun laadun itsearviointivälineen ja auditointityökalun päivittämistä. Tavoitteena on saada aikaan samanlainen tunnustettu työkalu kuin aikoinaan kaksi julkaistua työkalupakkia, Toolkitia.

Päivitystyön valmistumisen jälkeen tavoitteena on, että EUSEn kautta järjestetään myös käyttöönottokoulutuksia niille maille ja toimijoille, jotka haluavat ottaa välineet käyttöön.

Yhteistyö kasvanut useilla tasoilla

ILMA- eli Inclusive Labour Market Alliance -yhteistyö on vauhdittanut hankeyhteistyötä. Maaliskuun aikana lähti liikkeelle kaksi Erasmus-hankehakemusta eri maiden ja organisaatioiden yhteistyönä. Mikäli nämä molemmat saisivat rahoituksen, voisi EUSE palkata itselleen ensimmäisen oman työntekijän. Tämä olisi iso askel organisaatiolle, ruokkisi ehdottomasti positiivista kierrettä ja toisi lisää näkyvyyttä.

ILMA kokoaa yhteen kuusi eurooppalaista vammaisen henkilöiden asemaan ja työllistymiseen liittyvää organisaatiota. Yhteistyön tuloksena syntyi myös pari vuotta sitten mm. kannanotto YK:n vammaissopimuksen artiklan 27 puolesta.

Vates-säätiö on ollut lisäksi aktiivisesti mukana kehittämässä yhteiskunnallista yritystoimintaa ja siinä kansainvälisillä esimerkeillä on ollut iso rooli. Tämä kaikki toiminta on tuonut kansainvälisen, joskus hieman kaukaiselta tuntuvan perspektiivin lähemmäs koti-Suomea.

Kansainvälinen tiedon ja kokemusten vaihto on ilman muuta kannatettavaa kaikin tavoin. Se tuo uusia näkemyksiä, avartaa omaa ymmärrystä sekä vahvistaa yhteistä tahtotilaa, vammaisten ja osatyökykyisten työllistymisestä. On myös lohduttavaa kuulla, että vaikka Suomen palvelujärjestelmä on kieltämättä hankala, sellainen se on muissakin maissa. Selkeys tai byrokraattisuus ovat vain järjestelmän tai rakenteiden eri kohdissa. Tulee tunne siitä kuuluisasta samassa veneessä olemisesta. Olemme kaikki lopulta yhteisen vision ja mission äärellä.

Tutustu EUSEn toimintaan ja tuotoksiin. Linkit avautuvat uusiin välilehtiin.

We have the Talent -konferenssi 5.–7.6.2024:
https://wehavethetalent.eu/

Tuetun työllistymisen työkalupakki EUSE-toolkit (Vatesin sivuilla)

Kannanotto YK:n vammaissopimuksen artiklan 27 puolesta

Teksti: Heidi Kokkonen Kuvat: Polku-hanke ja Heidi Kokkonen

Työelämän murroksesta on puhuttu jo pitkään ja tätä kirjoittaessani vietetään jälleen poliittisten lakkojen aikaa. Lakkoja on keväällä 2024 ollut useita eivätkä ne kohdistu suoranaisesti työnantajiin tai esimerkiksi TES-sopimusten päättymiseen. Ne kohdistuvat työelämän epävarmuuteen.

Työelämän eri poluilla olen minäkin, nykyinen hankepäällikkö, ollut. Aloitin nuorena kaupan alalla työt ja suoritin kahdet opinnot. Tein paljon pätkähommia, osa-aikaisena ja työllistämisen kautta. Minulla on mapillinen työsopimuksia ja -todistuksia: kesto 2 päivää – 1 vuosi. Olen kaikki ne säästänyt. Työelämän polulle mahtuu myös useita työttömyysjaksoja, pitkä sairausloma ja lisää pätkätöitä. Työelämän polullani on yksi vakituinen työpaikka, tosin sekin osa-aikaisilla tunneilla.

Kokemusasiantuntijuutta löytyy työelämän eri vaiheista, myös alanvaihdosta ja uudelle alalle opiskelusta. Suomen hallituksen tekemiä heikennyksiä seuraan kauhulla: tavoitteena on työllisyyden edistäminen, mutta kaikissa elämänvaiheissani nuo heikennykset olisivat tarkoittaneet tilanteeni hankaloittamista. En olisi tässä, ellen olisi saanut mahdollisuuksia työelämän eri poluilla ja niitä myös itse osannut vaatia.

Digitaidot myös työelämätaitoja

Työelämätaitoina nähdään tänä päivänä erityisesti digitaidot. Pandemia vei meidät digiloikkaan, jonka myötä huomasimme myös, että perinteiseksi koetut toimintamallit työelämässä ja koulutuksessa onkin mahdollista toteuttaa verkon välityksellä. Aivan yhtä laadukkaasti, tai jopa paremmin. Kehitin vuosina 2021–2023 Digitaalisen osallisuuden ja osaamisen kehittäminen Klubitaloilla -hankkeessa (Digitys) verkossa tapahtuvaa Klubitalotoimintaa eli eKlubitaloa. Kansainväliseen Klubitalomalliin perustuvan Klubitalotoiminnan keskeiset elementit ovat arjen tukeminen, työ- ja opintovalmennus. Näitä elementtejä haluttiin viedä myös eKlubitalon toimintaan.

Digitys-hankkeen aikana verkossa toteutettiin työvalmennusryhmiä, joissa omien vahvuuksien tunnistamisen kautta laitettiin osaamispohjainen cv kuntoon, tutustuttiin video-cv:n tekoon, luotiin hissipuhe ja opittua osaamista testattiin työhaastattelusimulaatiossa.

Kolmessa viiden kerran työvalmennusryhmässä oli yhteensä yli sata osallistujaa eli Klubitalon jäsentä ympäri Suomen. Työvalmentajat tukivat työvalmennusryhmää usealta eri talolta. Erityisesti työhaastattelusimulaatiot koettiin merkittäväksi askeleeksi kohti työelämää. Jännittävää tilannetta pääsi harjoittelemaan ja saatu palaute auttoi työhaastatteluihin valmistautumisessa. Moni koki saaneensa simulaatiosta myös henkistä pääomaa: ”nyt olen kerran selättänyt jännittävän tilanteen, ja selviän siitä myös tositilanteessa”.

Työllistymisen edistämisen merkitys kasvaa

Kohti työelämän eri polkuja (ESR+) -hanke kehittää yksilötyö-, ryhmätyö- ja vertaistyövalmennusta sekä kymmenen työllisyyttä edistävää toimintamallia Kymenlaakson, Vantaan, Keravan ja Helsingin alueella vuosina 2023–2026. Hankepäällikkönä näen työllistymisen edistämisen tärkeäksi teemaksi, ja sen merkitys tulee mielestäni korostumaan. Hankkeen aikana työllistämme 400 työelämän ulkopuolella olevaa henkilöä. Tavoitteena on kehittää työelämän erilaisille poluille menetelmiä, jotka johtavat työllistymiseen ja työn tekemisen mahdollistamiseen.

Ai miten tämä ja aiemmin mainitsemani hanke liittyvät toisiinsa? Digitys-hankkeessa kehitetty työvalmennusryhmätoiminta jatkojalostuu Valtakunnallisessa eKlubitalossa, joka Suomen Klubitalot ry:n tuottamana starttasi keväällä 2024. Hanketyöni Kohti työelämän eri polkuja -hankkeessa taas kehittää paikallisesti työvalmennusta. Verkossa hyväksi havaitut toimintamallit viedään lähityöskentelyyn. Usein työelämässä on totuttu toisensuuntaiseen työskentelyyn.

Valtakunnallinen eKlubitalo ja Kohti työelämän eri polkuja yhdistyy myös ylemmän AMK:n opinnäytetyöni kautta. Tutkimuksessani selvitän, miten Valtakunnallisen eKlubitalon työvalmennus voi täydentää Klubitalojen olemassa olevaa ja muiden toimijoiden tarjoamaa työvalmennusta. Tätä kysymystä lähdetään ratkomaan yhdessä seuraavien vuosien aikana.

Kirjoittaja on YAMK-opiskelija, yhteisöpedagogi ja hankepäällikkö ESR+ Kohti
työelämän eri polkuja -hankkeessa, jota toteuttavat Kakspy ry ja Alvi ry.

Inka Koskivirta on ollut Helsingin Klubitalon jäsen yli 12 vuotta. Hän liittyi jäseneksi, koska kuuli mahdollisuudesta opintovalmennukseen. Klubitalo on tarjonnut myös työmahdollisuuksia. Helsinkiläinen Koskivirta etsii osa-aikatyötä oikoluvun parista.

Inka Koskivirta toimi kanssatutkijana Suomen Klubitalojen OSSI- yhteistutkimushankkeessa vuosina 2020–2022. Sitaatit ovat poimintoja hänen hankkeelle tuottamastaan tutkimusosiosta.

”Monelle sairaalasta kotiutuneelle opiskelijalle Klubitalo voi tarjota vaihtoehdon kotona tai päiväsairaalassa olemiseen. Voi olla helpompaa tarttua opiskeluunkin, jos onnistuu lähtemään pois kotoa tekemään itselleen mielekkäitä asioita. Klubitalolle voi myös tulla saamaan opintovalmennusta esimerkiksi tilanteessa, jossa opintojen loppuun saaminen tuottaa haasteita.”

Koskivirta opiskeli Helsingin yliopistossa käännösviestintää ja seemiläisiä kieliä, kuten
hepreaa.

”(minäkin) Liityin jäseneksi opintovalmennuksen takia. Olin opiskellut jo pitkään ja olin graduvaiheessa, jolloin ongelmat alkoivat, koska opinnoissa ei ollut enää kurssien tarjoamaa struktuuria. Opiskeluarki piti rakentaa itse, mikä on usein hankalaa, etenkin, jos taustalla on mielenterveyden haasteita. Tämän takia olin tutkimuksessamme kiinnostunut juuri opintovalmennuksesta Klubitalolla, ja siitä muodostuikin oma tutkimusaiheeni.”

Koskivirran tutkimustulokset perustuvat Klubitalojen jäsenten teemahaastattelujen kokemusohjautuneeseen analyysiin, jossa Koskivirta pohtii myös omia kokemuksiaan Klubitalon opintovalmennuksesta, yhteisöstä ja arjesta.

Klubitalo tukee opiskelijan arkea

”Klubitalo voi vahvistaa opiskelevien jäsentensä arjen sujumista. Se on paikka, jossa voi tutustua uusiin ihmisiin omaan tahtiin, jos kärsii esimerkiksi arkuudesta. Opiskelevan jäsenenkin on tärkeää saada sekä vertaistukea että ohjausta ja tukea henkilökunnalta. On myös mahdollista, että esimerkiksi opintovalmentajan kanssa jutellaan muustakin kuin opinnoista.

Tästä ohjaussuhteen sisällä koetusta kaveruudesta syntyy tunne, että minusta pidetään ja olen hyväksytty ihmisenä. Opiskelijalla kun voi olla häpeää ja huonommuuden tunnetta mielenterveysongelmista sekä niiden aiheuttamasta hitaudesta, keskittymisvaikeuksista ja muista hankaluuksista. Valmennussuhteessa voi saada myös rohkeutta oman mukavuusalueen ulkopuolelle uskaltautumiseen.

Voi nähdä itsensä opiskelijana

Klubitaloissa kokoontuu opiskelijoiden vertaisryhmiä, joissa voidaan tuoda keskusteluun erilaisia opiskeluun ja oppimiseen liittyviä aiheita, esimerkiksi vaihtoehtoiset opiskelumenetelmät. Ryhmissä voi löytää konkreettisia keinoja opiskeluun. Klubitalolla voi toimia myös opiskeluryhmä.

Omalla Klubitalollani se on Get Stuff Done. Itsenäisen opiskelun tukena siellä hyödynnetään Pomodoro-tekniikkaa: ajastetaan 25 minuutin opiskelujakso, jonka jälkeen pidetään tauko. Jaksoja voidaan toistaa useampia. Tauon aikana voi kertoa, mitä sai aikaan jakson aikana. Klubitalossa voikin alkaa hahmottaa itsensä ei niinkään mielenterveyskuntoutujana, vaan opiskelijana.

Uusia taitoja ja saavutuksia

Klubitalolla voi myös vahvistaa tai hankkia erilaisia taitoja sekä itseluottamusta. Sieltä voi esimerkiksi päästä puhumaan omista kokemuksistaan vaikkapa oppilaitokseen. Näin monissa opinnoissa tärkeät esiintymistaidot vahvistuvat ja rohkeus kasvaa.

Jäsenellä saattaa olla työkokemusta, mutta hän ei voi mennä työelämään esimerkiksi terveydellisten haasteiden takia. Tällöin Klubitalon ylläpitämiseen liittyvät työtehtävät voivat saada isomman merkityksen. Tämä voi myös luoda opiskelijalle turvaa: minun ei ole pakko alkaa suorittaa tai edetä opinnoissa tai työllistymisessä, jotta saisin olla jäsen.

Klubitalon toiminnasta etääntyneen tai kokonaan irrottautuneen opiskelijankin kannalta talon sekä sen yhteisön luoma turva ja taustatuki on tärkeää. Jos eteen tulee uusia vaikeuksia opinnoissa, hän voi aina kääntyä Klubitalon sekä opinto- tai työvalmentajan puoleen. Toisin kuin ehkä opettajilla tai muilla oppilaitosten työntekijöillä, Klubitalon opintovalmentajalla on ymmärrystä mielenterveyden haasteiden opiskelulle aiheuttamista vaikeuksista, mutta toisaalta hän ei liikaa korosta niiden tai diagnoosien erityisyyttä. Hän voi tarjota opiskelijan arkeen limittyvää ja joustavaa tukea, joka ei vaadi ajanvarauksia tai palvelutarvearviointeihin vastaamista.”

Kuntoutusvaihtoehdot haussa

Inka Koskivirta on selvitellyt kuntoutusmahdollisuuksiaan ensin Kevasta, sitten Kelasta, kun kävi ilmi, että Kela on hänelle oikea taho. Nyt keväällä 2024 vaihtoehtoina ovat Kelan tukema ammatillinen kuntoutusselvitys tai koulutus.

Työelämä kiinnostaa ja houkuttaa. Koskivirta toivoo löytävänsä esimerkiksi lehtien oikolukutyötä, jossa hän saisi käyttää vahvuuksiaan: tarkkuutta ja suomen kielen osaamista.

– Muutama vuosi sitten olisin voinut etsiä työkokeilupaikan Live Palveluiden kautta, mutta työllistyin silloin OSSI-hankkeeseen. Sen jälkeen olen tehnyt satunnaisesti töitä käymällä kertomassa kokemuksistani esim. Kuntoutuspäivillä ja oppilaitoksissa, hän kertoo.

Koskivirta käy edelleen Klubitalolla noin kerran viikossa. Hän tekee lehden oikolukua, omia kurssitehtäviä ja seurustelee muiden jäsenten ja henkilöstön kanssa. Tähänkin elämäntilanteeseen Klubitalo sopii hyvin.

**************

Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin OSSI -yhteistutkimushanke (2020–2022)

Suomen Klubitalot ry toteutti Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin, OSSI -yhteistutkimushankkeen vuosina 2020–2022. Yhteistutkimus tarkoittaa sitä, että kanssatutkijoiden lisäksi myös Klubitalojen muut jäsenet sekä henkilökunnan ja johdon edustajat pääsevät mukaan sen toteuttamiseen. He ovat osallistuneet muun muassa tutkimuskysymysten muotoiluun ja haastatteluihin, työstäneet tutkimustuloksia työpajoissa sekä pohtineet niiden pohjalta keinoja omien talojensa toiminnan kehittämiseen.

Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa yhteistutkimuksen avulla jäsenten yhteisöllistä osallisuutta Klubitaloissa sekä tukea heidän yksilöllistä toipumistaan sekä edistää tutkimuksen keinoin heidän liittymistään ja siirtymistään myös yhteisön ulkopuolelle.

Teksti ja kuvat: Tiina Jäppinen

Satakunnan Osuuskauppa on maakunnan suurin yksityinen työnantaja: se työllistää 1 100 ihmistä. Yhtiössä on tehty jo vuosia työtä sen eteen, että ihmiset pystyisivät jatkamaan töissä sairaudesta tai vammasta huolimatta. Työn muokkaus ja tiivis yhteistyö työterveyshuollon kanssa ovat keskeisiä avaimia asiaan.

HR-asiantuntija Sari Salo on toiminut henkilöstöosastolla reilut 13 vuotta. Hän tukee esihenkilöitä ja työntekijöitä tilanteissa, joissa työntekijä palaa työelämään sairausloman jälkeen tai hänelle etsitään ratkaisuja työssä pysymiseen.

– Yrityskulttuuri ja käsitys työkyvystä ovat muuttuneet paljon. Ennen ajateltiin, että työkyky tarkoittaa sitä, että ihmisen pitäisi pystyä sataprosenttisesti kaikkiin tehtäviin. Viime vuosina on alettu ymmärtämään ihmisten erilaiset tilanteet ja niitä osataan paremmin sanoittaa, pohtii Salo.

Salo kertoo, että esihenkilöille on tarjottu koulutusta, jotta ihmisten muuttuvat tilanteet osattaisiin ottaa huomioon ja muokata työtä tarpeiden mukaan.

– Kukaan ei ole robotti. Elämässä voi olla henkisiä kriisejä, fyysistä vaivaa tai edessä voi olla leikkaus. Henkilöllä voi kuitenkin olla työkykyä jäljellä 80, 60 tai vaikka 50 prosenttia.
Jos henkilö pystyy tekemään edes jotain ja olemaan kiinni työyhteisössä sekä saamaan onnistumisen kokemuksia, hyötyvät siitä niin työntekijä kuin työnantajakin, kuvaa Salo työssä pysymisen merkitystä.

Mitkä tekijät vaikuttavat työkykyyn?

Osuuskaupan yksiköissä tehdään päivittäin työn muokkausta.
– Kun ongelma tulee eteen, on toiveajattelua, että tilanne paranee itsestään. Jos tilanne jätetään hoitamatta, se pahenee lähes aina, Salo muistuttaa.

Ongelma voi näkyä fyysisinä, sosiaalisina tai mielenterveyden oireina. Ongelmat voivat liittyä osaamiseen, motivaatioon tai epäselviin työn tavoitteisiin. Haasteena voi olla myös
esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittaminen.

– Hälytysmerkiksi riittää esihenkilön huolestuminen. Varhainen tuki on reagoimista tilanteeseen jo ennen sairauspoissaoloja.

Salon mielestä työyhteisössä tarvitaan aiempaa enemmän monimuotoisuuden ymmärrystä.
– Nuorilla on enemmän työn keskeytyksiä ja vaikeuksia sietää kiirettä kuin 10 vuotta sitten. Siksi on tärkeää kuunnella työntekijöitä, jotta voimme pitää heidät töissä. Esimerkiksi neurokirjon häiriöt ovat yleistyneet, joten on hyvä selvittää esimerkiksi ihmishälinän tai kirkkaiden valojen vaikutus työskentelyyn, tarkentaa Salo.

Huomio jäljellä olevaan työkykyyn

Työkyky on laaja käsite, johon kuuluvat työn sujuvuus, työpaikan yhteisöllisyys ja muut seikat sekä työntekijänoma lähipiiri. Vaikka toimintakyky olisi osin heikentynyt, ei se silti tarkoita täyttä työkyvyttömyyttä. Eniten työn muokkausta käytetään tuki- ja liikuntaelinsairauksissa sekä mielenterveyden haasteissa.

Työn muokkausta tehdään yleensä jo ennen kuin tilanne näkyy työterveyshuollossa. Muokkausta voidaan tehdä myös lääkärinlausunnon perusteella. Tärkeintä on, että työn
muokkauksella voidaan aidosti tukea henkilön paluuta sairauslomalta, edistää työkyvyn palautumista ja parhaimmillaan estää pysyvä työelämästä syrjäytyminen.

Salo jaottelee mukautuksen keinot fyysisen työnkuormituksen vähentämiseen, työajan joustoihin ja työnkiertoon. Eri työpisteissä, kuten kassalla, varastolla, paistopisteellä, palvelutorilla, infossa ja osastoilla tarvitaan erilaisia valmiuksia.

– Esimerkiksi jos on mielenterveyden haasteita, voi olla tarpeen olla vähän aikaa poissa asiakaspalvelusta. Jos on liikkumisen esteitä, isoissa yksiköissä voi olla myös pelkästään
kassalla.

Fyysistä kuormitusta voidaan vähentää työtä muuttamalla tai vähentämällä. Työn kuormittavuutta voi vähentää myös apuvälineillä tai työskentelemällä työparin kanssa.

Avoimuus tärkeää

Myyntipäällikkö Susan Vanhatalo toimii päivittäistavara- ja käyttötavaraosastojen esihenkilönä Länsi-Porin Prismassa. Hänellä on paljon kokemusta siitä, miten työn muokkaus on auttanut kuntoutumaan tai pysymään työelämässä.

Yleisempiä terveydellisiä syitä ovat mielenterveys- tai tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Joskus syynä voi olla henkilökohtainen stressi tai kriisi.

– On tärkeää, että henkilö uskaltaa lähestyä esihenkilöä ja kertoa ongelmastaan. Kun tilannetta lähdetään purkamaan, on kuormituksen taustalla usein muutakin kuin työ. Työ voikin olla lopulta piste siinä iin päällä, kertoo Vanhatalo.

Työvuorosuunnittelulla on iso merkitys.

– Mietimme yhdessä työtehtäviä, tuntien määriä tai miten henkilö haluaa jakaa tunnit viikon päiville. Työntekijät ovat kokeet tärkeänä esimerkiksi sen, että tarvittaessa voi tehdä pidempiä työpäiviä, jotta saa sitten enemmän vapaapäiviä. Toisaalta on myös henkilöitä, jotka kokevat vapaapäivinä yksinäisyyttä ja haluavat olla töissä mahdollisimman useana
päivänä, selostaa Vanhatalo.

Joskus ratkaisuna on työnkierto. Silloin henkilö voi tehdä työtä eri työpisteissä, toimipaikoissa tai eri toimialoilla, jotta työn tekemisen tavat ja paikat vaihtuvat riittävän usein.

Salo ja Vanhatalo korostavat, että työn muokkaus on yleensä tilapäistä, eikä järjestelyitä voida tehdä loputtomasti. Vaikka työntekijöiden positiivinen erityiskohtelu on mahdollista
vamman tai sairauden perusteella, ei se aina ole helppoa.

Yhteistyö työterveyshuollon kanssa

Satakunnan Osuuskauppa hyödyntää paljon työterveysneuvotteluja. Yhteistyö työterveyshuollon kanssa lähtee työtehtävien ymmärryksestä, ja työkykyä, työn terveellisyyttä ja turvallisuutta arvioidaan yhteistyössä. Työterveyshoitajat käyvät työpaikoilla tutustumassa työympäristöön. Työterveyslääkäri huolehtii työkykyasioiden
kokonaisuudesta ja potilaan työ- ja toimintakyvyn tukemisesta ja tekee tarvittaessa työpaikkakäyntejä. Työfysioterapeutti kehittää työergonomiaa toimipaikoissa. Hän auttaa tarvittaessa myös työn muokkauksessa.

– Yhteistyö työterveyshuollon kanssa on saumatonta ja entistä ennakoivampaa, toteaa HR-asiantuntija Sari Salo.

Kun työ löytää tekijänsä Sari Salo sanoo, että Satakunnan Osuuskauppa haluaa olla monimuotoinen työyhteisö. Myöskään vamma, pitkäaikaissairaus tai osatyökykyisyys
eivät ole este päästä töihin.

– Olennaista on, että pystyy tekemään erilaisia kaupan, liikennemyymälän ja ravintola-alan töitä ja työvuoroja. Tarvitaan myös asiakaspalveluhenkisyyttä ja halua tehdä fyysisiäkin töitä.

Rekrytoinnin lisäksi osuuskauppa tekee yhteistyötä työvoimapalveluiden, oppilaitosten ja järjestöjen kanssa. Esimerkiksi SPR Kontista on ollut työkokeilijoita, joista osa on palkattu työsuhteeseen. Kaupan alaa ovat päässeet kokeilemaan myös yläkoulun TET-harjoittelijat. Satakunnan Ammattikorkeakoulun SAMK:n kanssa käytössä on pitkät harjoitteluohjelmat
liittyen johtamisen ja esihenkilötyön tehtäviin. Yhteistyötä tehdään monen muunkin oppilaitoksen kanssa, mm. erityisoppilaitos Ammattiopisto Luovin kanssa.

Teksti: Mikko Laaksonen, erikoistutkija, Eläketurvakeskus
Kuva: Eläketurvakeskus

Mielenterveysongelmien lisääntyminen työelämässä on nykypäivän yhteiskunnassa kasvava huolenaihe. Viime vuosina niiden esiintyvyys ja vaikutukset työelämässä ovat työ. Pahimmillaan mielenterveysongelmat voivat johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyviä on nykyisin selvästi vähemmän kuin 2000-luvun alussa.Mielenterveyden häiriöiden perusteella työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä on kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana kasvanut. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on lisääntynyt erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden keskimääräinen alkamisikä on noin 40 vuotta, mikä on selvästi alhaisempi kuin muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä.

Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät ovat aikaisempaa nuorempia, kun taas muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään entistä vanhempana. Tämän seurauksena mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeensaajista on kasvanut. Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä saavia on noin 100 000, mikä on selvästi yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkeläistä.

Työelämän muutokset vaikuttavat työssä pärjäämiseen

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksiin voivat vaikuttaa sairastavuudessa tapahtuneiden muutosten lisäksi työelämässä ja muussa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Nopea teknologian kehitys ja globalisaatio ovat muuttaneet työn luonnetta monilla aloilla. Fyysisesti raskaiden työtehtävien väheneminen on vaikuttanut siihen, että somaattisiin sairauksiin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet. Samat sairaudet eivät siten enää välttämättä estä työntekoa niin kuin ennen.

Henkinen kuormittavuus ja kognitiiviset vaatimukset työelämässä puolestaan ovat lisääntyneet. Työoloja koskevissa tutkimuksissa on havaittu kiireen kokemusten ja aikapaineen lisääntyneen. Nämä muutokset voivat olla osasyynä siihen, että mielenterveysongelmien ilmaantuessa työelämässä voi olla entistä hankalampaa pärjätä.

Nuoremmilla ja vanhemmilla työntekijöillä mielenterveysperusteisten  työkyvyttömyyseläkkeiden syyt voivat olla jossain määrin erilaisia. Vanhemmilla ihmisillä mukana voi olla pitkäaikaista työelämän kuormitusta, vaikkakin mielenterveysongelmien juurisyyt ovat useimmiten jossakin muualla. Mielenterveysongelmien taustalla on usein yleisesti raskas elämäntilanne ja työelämän ulkopuoliset negatiiviset elämäntapahtumat. Nuorilla työelämän aiheuttamaa pitkäaikaista kuormaa ei vielä ole. Nuorten kohdalla kyse voikin olla siitä, että työelämään kohdistuvat odotukset eivät kohtaa reaalimaailman kanssa. Tällöinkin taustalla on aikaisemmat elämänkokemukset ja -tapahtumat, jotka työelämään astumisen jälkeen aiheuttavat ongelmia.

Määräaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat mielenterveysongelmien kohdalla yleisiä

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, jos työkyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään vuoden ajan. Jos työkyvyn ajatellaan vielä voivan palautua hoidon tai kuntoutuksen avulla myönnetään työkyvyttämyyseläke määräaikaisena kuntoutustukena.

Mielenterveysongelmien perusteella myönnetyistä eläkkeistä suurin osa on kuntoutustukia. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen ei siis välttämättä vielä tarkoita pysyvää työelämästä väistymistä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että käytännössä kuntoutustuen jälkeinen työhön paluu ei ole kovinkaan yleistä. Mielenterveysongelmien kohdalla se on vielä muita syitä harvinaisempaa.

Keskeinen tekijä työhön paluun onnistumisessa sairauden jälkeen on työpaikan tuki. Työpaikalla voi myös olla tarpeen tehdä järjestelyjä, joilla työtä muokataan työkykyyn sopivaksi ja edistetään paluuta normaaleihin työrutiineihin. Erityisesti mielenterveysongelmien jälkeisessä työhön paluussa työyhteisön myönteinen suhtautuminen on tärkeätä.

Mielenterveysongelmiin kuitenkin kohdistuu edelleen stigmaa ja ennakkoluuloja. Näillä voi olla merkitystä myös aikaisemmassa vaiheessa. Monet voivat lykätä avun hakemista mielenterveysongelmiinsa, koska pelkäävät leimautumista tai negatiivisia seurauksia työurallaan, mikä puolestaan voi johtaa siihen, ettei mielenterveysongelmiin puututa ajoissa.

Osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet myös mielenterveyseläkkeissä

Työkyvyttömyyseläke voidaan työeläkejärjestelmästä myöntää myös osittaisena, jos työkykyon alentunut 40 mutta ei 60 prosenttia. Osatyökyvyttömyyseläkkeiden osuus myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä on koko ajan kasvanut. Vuonna 2022 lähes kolmannes uusista eläkkeistä oli osatyökyvyttömyyseläkkeitä. Mielenterveyssyistä myönnetyissä eläkkeissä osatyökyvyttömyyseläkkeiden osuus oli 22 prosenttia. Myös mielenterveys syistä myönnetyissä eläkkeissä osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat yleistyneet.

Osatyökyvyttömyyseläkkeen ajatus on, että työelämässä voidaan vielä jatkaa osittaisen työkyvyn avulla. Tämä ajatus toteutuukin hyvin, sillä melkein kaikki jatkavat työntekoa osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla.

Mielenterveysongelmien kasvava merkitys työelämässä vaatii kokonaisvaltaisia lähestymistapoja sekä työnantajilta että yhteiskunnalta. Mielenterveysongelmat työelämässä eivät ole vain yksittäisten työntekijöiden ongelma, vaan ne vaikuttavat myös organisaatioon ja koko yhteiskuntaan. Mielenterveysongelmien taloudelliset kustannukset ovat valtavat, kun otetaan huomioon niistä aiheutuvat sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet ja tuottavuuden lasku. Monilla aloilla kohdataan kasvavaa työvoimapulaa, jolloin kaikkien työpanosta tarvitaan. Työntekijälle osittaisen työkyvyn hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden pysyä osallisena työelämässä ja ylläpitää ammatillista identiteettiään. Työllä on merkitystä monille ihmisille paitsi taloudellisena turvana myös sosiaalisena verkostona ja itsensä toteuttamisen väylänä. Näin ollen osittaisen työkyvyn entistä laajempi hyödyntäminen on kaikkia osapuolia hyödyttävä tilanne. Tämä edellyttää sen varmistamista, että työpaikat ovat terveellisiä ja pärjäämistä tukevia ympäristöjä kaikille työntekijöille.

Muualla aiheesta:

Työkyvyttömyyseläkkeet ja työkyky. Eläketurvakeskuksen Tutkittua tietoa eläketurvasta -teemasivut. https://www.etk.fi/tutkimus- tilastot-ja-ennusteet/tutkimus/tutkittua-tietoa-elaketurvasta/ tyokyvyttomyyselakkeet-ja-tyokyky/

Laaksonen M, Rantala J. Mistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän väheneminen johtuu? Yhteiskuntapolitiikka 2023;88(4):402–411.

Laaksonen M, Blomgren J, Perhoniemi R. Mielenterveysperusteiset eläkkeet ovat yleistyneet nuorilla mutta vähentyneet vanhemmissa ikäryhmissä. Lääkärilehti 2021;76(36):1889–1897.

Laaksonen M. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen: trendit, tilannekuva, tulevaisuus. Eläketurvakeskuksen raportteja 07/2020.

Eläketurvakeskuksen Tilastotietokanta. https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK/

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön 1/2024 -lehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)