Arkistot: E-magazine

Teksti: Tiina Jäppinen
Kuvat: Lintulammen asukasyhdistys
Kaupunkikuva: Kati Savela

Kolmannen sektorin työntekijät ja vapaaehtoiset kohtaavat arjessa ihmisiä, joiden työkyky on laskenut tai työttömyys eri syistä pitkittynyt. Oulussa vapaaehtoistyönä alkaneesta asukastoiminnasta on kasvanut 100 henkilöä työllistävä asukasyhdistys. Kuntien kannattaa tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa myös työllisyyden ja elinkeinoelämän kehittämisessä.

Oulun kaupungilla ja asukasyhdistyksellä on koulutusyhteistyösopimukset mm. kodinhoidon avustavien töiden ja vammaisavustuksien tekemiseen. Nerokasta on se, että yhteistyökuvion ansiosta yhdistys on tarjonnut yli 300 oppisopimuspaikkaa ammatteihin, joihin alueella on ollut vaikea saada työvoimaa.

Oulun kaupunki on tukenut yhdistyksen toimintaa eri tavoin. Samalla asukasyhdistys tuo alueelle myös taloudellista lisäresurssia, sillä matalan kynnyksen perustoimintaa rahoittaa STEA ja palkkatukea sekä työllisyyshankkeita puolestaan TE-hallinto.

– Toiminnan tarpeet ovat nousseet arjesta, kertoo yhdistyksen toiminnanohjaaja Joni Meriläinen, joka tuli taloon vuonna 2007.

– Yhdistykseen kuuluu edelleen noin 200 henkilöjäsentä. Toiminta on laajentunut ja asukastupa on nykyisin avoinna kaikille vauvasta vaariin maanantaista perjantaihin ja lisäksi joka toinen lauantai kokoontuu lauantaikerho, kertoo Meriläinen.

Asukastuvasta työelämään

Oululaisessa Lintulammen asukasyhdistyksen olohuoneessa on sallittu asiaton oleskelu. On iltapäivä ja lounasaika ohi, mutta ikkunan edessä on tarjolla kahvia ja mustikkapiirasta. Salissa istuu muutama asiakas, jotka juttelevat tai lukevat lehtiä.

Höyhtyän talossa on leppoisa tunnelma. Ensivaikutelma kuitenkin pettää. Yhdistyksen toiminnassa saa palkkaa noin 100 henkilöä ja vuosittain yhdistyksen toiminnassa kirjataan 35 000 kontaktia.

Asukastalon matalan kynnyksen palveluiden lisäksi yhdistys järjestää koululaisten iltapäiväkerhoa, vammaispalveluita, kuntouttavaa työtoimintaa ja kodin avustavia töitä. Yhdistyksen sadasta työntekijästä 15 saa palkkatukea, 70 on oppisopimuksessa ja 15 toimii hallinnossa ja ohjaustehtävissä.

Lintulammen asukasyhdistyksen toiminta on paitsi matalan kynnyksen palveluita myös hyvin työpainotteista. Palkallisen työn tai oppisopimuksen lisäksi ihmisiä on työkokeilussa.

Oppisopimuksen kautta ammattiin

Asukasyhdistyksessä on ollut jo aiemmin yksittäisiä oppisopimustyöntekijöitä, mutta koulutustoiminta laajeni, kun Lintulammen asukasyhdistyksen ensimmäinen ryhmämuotoinen oppisopimuskoulutus pyörähti käyntiin vuonna 2003.

– Silloin oppisopimuskoulutus aloitettiin laitoshuoltajilla, kertoo useita työllisyyshankkeita vetänyt Taina Vainionpää. Hän tuli talon toimintaan mukaan ensin sosionomiopintoihin kuuluvaan harjoitteluun 1999 ja projektinvetäjäksi vanhuspuolelle vuonna 2000.

– Kun vammaispalvelulaki uudistui 2009, henkilökohtaisen avun tarve lisääntyi. Huomasimme, että meidän opiskelijoita tarvitaan apukäsiksi sosiaalipalveluihin. Tarve ammattitaitoisille avustajille kasvoi ja aloimme kouluttaa työntekijöitä alalle, jossa työllisyysnäkymät olivat erinomaiset, kertoo Vainionpää.

Tähän tarpeeseen vastasi Lintulammen yhdistyksen Minun elämäni -hanke, jonka aikana 160 vammaista henkilöä sai henkilökohtaista apua. Sen jälkeen alkoi Eväitä elämään -hanke (2014–2017).

– Hankkeesta on saatu vammaispalvelualalle hyviä kouluttautuneita avustajia vammaistyöhön, kertoo projektipäällikkö Vainionpää.

Oppisopimuskoulutus on hyvin käytännönläheistä. Siinä ei olla pelkästään työssä oppimassa, vaan tehdään oikeita töitä. Lintulammen asukasyhdistyksellä on ollut koko ajan vahva tahto saada asiakkaita kohti työelämää. Kun esimerkiksi kotihoidon avustavista tehtävistä ei löytynyt sopivaa ammattitutkintoa, yhdistys alkoi kehittää sellaista. Yhteistyössä Oulun Aikuiskoulutuskeskuksen ja Oulun seudun ammattiopiston kanssa syntyikin Suomeen uusi tutkinto nimeltään Kotityöpalveluiden ammattitutkinto.

Yhteistyössä eri toimijoiden kanssa

Asiakkaat ohjautuvat Lintulammen asukasyhdistykselle useaa eri reittiä, kuten Oulun kaupungin palveluohjausyksikön kautta.

– Kaupungin kotihoidon asiakkaat eivät ole meillä kirjoilla, vaan kotihoidon tiimi tilaa meiltä apua. Heidän lisäksi palvelujemme piirissä on noin 40 mielenterveys- kuntoutujaa, noin 10 perhettä ja vammaisasiakkaita yli 120. Viimeksi mainittu ryhmä kasvaa koko ajan. Nämä asiakkaat ohjautuvat meille kunnan sosiaalityöntekijöiden kautta, kertoo Taina Vainionpää.

– Oulun kaupungin lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat TE-palvelut, Oulun Palvelualan Opisto, Oulun Seudun Ammattiopiston oppisopimusyksikkö ja Oulun ammattikorkeakoulu sekä Oulun vammaisneuvosto ja Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry sekä paljon muita, listaa Vainionpää.

Vainionpään mukaan yritykset eivät koe oppisopimuskoulutusta kilpailevana toimintana, koska pitkäaikaistyötöntä ei ole taloudellisesti kannattavaa kouluttaa henkilökohtaiseen avustamiseen.

Yhdistyksen hallituksessa on ollut aina henkilöitä, jotka ovat tienneet, keihin kannattaa milloinkin olla yhteydessä.

Kaupunki säästää

Lintulammen asukasyhdistyksen toiminta rahoitetaan eri lähteistä.

– Matalan kynnyksen toimintaan saamme vuosittain STEA:n avustusta reilut 100 000 euroa. Lisäksi olemme saaneet työvoimapoliittista hankerahaa. Oulun kaupunki myöntää meille 12,5 prosenttia hankkeiden toiminnan kuluista ns. hallinnollista rahaa. Hallitus toimii vapaaehtoisvoimin ja lisäksi eri tapahtumissa meitä auttavat vapaaehtoiset, tiivistää toiminnanohjaaja Joni Meriläinen.

Lintulammen asukasyhdistyksessä uskotaan, että Oulun kaupunki on säästänyt paljon tukemalla heidän työtään.

– Kaupunki tietää ja ymmärtää toimintamme merkityksen. Tarjoamme myös sellaisia palveluja ja tukea, joita kaupunki ei pysty tuottamaan, jatkaa Meriläinen.

Hän kiittää Oulun kaupunkia siitä, että ongelmiin on pyritty löytämään yhdessä ratkaisuja. Esimerkiksi kun TE-hallinnon maksamat palkkatuet loppuivat, kaupunki alkoi maksaa yli 1 000 päivää työttömänä olleista normaalin 350 euron kuntalisän sijaan yhteensä 700 euroa kuussa palkkatuella työllistetyistä.

– Toimintamme vapauttaa kaupungin resursseja vaativimmille asiakkaille. Säästöjä tulee myös siitä, että työllistämme pitkään työttöminä olleita, otamme heitä kuntouttavaan työtoimintaan ja koulutamme eteenpäin, kertoo asukasyhdistyksen kuntouttavan työn ohjaaja Hilkka Korhonen.

Matalan kynnyksen paikkana teemme paljon myös sellaista työtä, mitä emme laskuta kaupungilta. Mikä olisi meidän asiakkaiden tarina ilman täältä saatua tukea? Mihin sosiaali- ja terveyspalveluihin asiakkaat olisivat joutuneet tukeutumaan ilman yhdistyksen tukea? pohtii Vainionpää.

– Me pystymme tarjoamaan esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisessa kotihoidon avustamisessa normaalia kodinhoidon työtä pidemmän ajan. Silloin jää aikaa myös keskustella kuntoutujan kanssa, painottaa yhdistyksen projektipäällikkö Taru Pernu yhdistyksen Hyvinvointia kotiin -hankkeesta.

Asukasyhdistyksen toiminnanohjaaja Meriläinen kysyy, kuka sitten hoitaa vaikeimmin työllistyvien asiat, jos työvoima- poliittiset hankkeet ja avustukset loppuvat. Tulipa tehtävä sitten kunnille tai maakunnille, olennaista on alueellinen yhteistyö, mistä Lintulammen asukasyhdistyksen tapaiset toimijat ovat valmiita ottamaan koppia.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt Käyttöön -lehdessä 1/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen).

Teksti: Jonna Kuusisto, toimitus Kati Savela
Kuva: Kati Savela

Jonna Kuusiston arkeen on tullut liikuntaa, ryhmätoimintaa ja lisää motivaatiota PARTY-hankkeen ja Kimmoke-toiminnan kautta.

Turkulainen Jonna Kuusisto kuuli PARTY-hankkeesta syksyllä 2015. Hiljalleen hän lähti mukaan pitkään työttömänä olleille tarkoitettuun toimintaan, ja on saanut tukea elämänhallintaansa. Viikko-ohjelmaan on tullut lisää toimintaa. Sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi ovat alkaneet kohentua. Kuusisto on myös halunnut antaa oman panoksensa itse saamiensa palveluiden kehittämiseen liittymällä PARTYn asiakasraatiin.

Jonna kertoo:

” Tutustuin aluksi PARTYn työntekijään, Jenniin. Hän auttoi minua, kun oli elämä palasina. Sosiaalityöntekijän kanssa oltiin keväällä sovittu kuntouttavasta työtoiminnasta, mutta työkkäristä ehdotettiin PARTYa. Se kuulosti hyvältä ja halusin mukaan. Tuntui kivalta ajatus, että ns. kaikki palvelut löytyvät saman katon alta.

Pääsin terveydenhoitajalle ja lääkärille ja asiat etenivät hiljalleen. Psykiatrian poliklinikan kautta saatiin vihdoin alulle yksityinen psykoterapia. Hommattiin myös paikka, johon pääsin kuntouttavaan työtoimintaan. Yhdeksän kuukauden jälkeen olisi tarkoitus vaihtaa paikkaa, mutta haluan jatkaa kuntouttavalla edelleen.

Liikettä ja kulttuuria elämään

PARTYn toimintaan kuuluu mm. Kimmoke-ranneke, jolla pääsee maksutta liikuntapaikkoihin ja kulttuuritapahtumiin. Niitä järjestetään ryhmille, mutta yksinkin voi mennä. Kimmokkeen kautta harrastan liikuntaa, lähinnä uimista. Ajatuksena on lisätä vielä muuta liikuntaa, vaikka naisten sähly tai kuntonyrkkeilyä, jos sitä on tarjolla. Hyödynnän Kimmokkeen tarjontaa sekä yksin että ryhmissä.

Kimmoketta olen hyödyntänyt myös kulttuuripuolella, eli osallistunut tapahtumiin, kuten museovierailuihin ja konsertteihin. Viimeisin taisi olla ajelu karting-radalla ja vierailu automuseolle.

PARTYsta ja Kimmokkeesta olen hyötynyt muutoinkin. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut paljon uusia kokemuksia ja ehkä myös sellaista fiilistä, että mullakin on väliä jollekin. Liityin PARTYn asiakasraatiin. Nyt on ihmisiä, jotka haluu kuulla mitä mulla on sanottavana ja mitä mieltä oon asioista. On myös tavallaan terapeuttista olla seurassa, jossa moni painii samojen asioiden kanssa. Ei tule tunnetta ulkopuolisuudesta.

Työhistoriaa ja mietteitä työkyvystäni

Olin mennyt peruskoulusta ammattikouluun elintarvikelalalle, mutta opinnot jäivät kaksi kertaa kesken, toisella kertaa lopullisesti. Asuin tällöin vielä kotikaupungissani Porissa. Muutin Turkuun toukokuussa 2010. Porissa olin työskennellyt ravintola-alalla aloittaen lipunmyyjän hommista. Turussa en enää jatkanut näitä töitä, vaikka olinkin jonkun aikaa palkkatuella töissä Turun Seudun TST -yhdistyksessä.

Vuonna 2013 jäin palkkatukityöstä työttömäksi ja olen ollut työtön siitä asti. Työ oli SPR:n Kontti- kierrätystavaratalossa, jossa olin ensin puoli vuotta työharjoittelussa ja sen jälkeen neljä kuukautta palkkatuella. Samalla opiskelin myynnin ammattitutkinnon, joka on ensimmäinen ja ainoa tutkintoni.

En tiedä onko ravintola-ala enää mahdollinen, vaikka toisinaan sinne pieni kaipuu onkin. Koen kuitenkin, että paikkani on työssä, jossa saan kohdata ihmisiä. Asiakaspalvelu on mun juttu, siitäkin huolimatta, että oon vähän arka ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Teini-iässä sairastuin masennukseen ja sitä on siitä asti ollut toistuvasti eriasteisina, tälläkin hetkellä lievänä. Kärsin ahdistuksesta, joka on itselläni kai pahin toimintakykyyn vaikuttava asia.

Ennen myynnin ammattitutkintoa ajattelin, että kyllä Turusta töitä saa, onhan minulla vuosien kokemus asiakaspalvelusta. Vaan toisin kävi. Tutkinnon jälkeen oli kympin paperit koulusta ja vielä enemmän työkokemusta, mutta en saanut töitä siltikään. En ole eläissäni päässyt edes työhaastatteluun. En tiedä missä vika. Osittain pelkään, että mun ikäni (34 vuotta) vaikuttaa negatiivisesti. Myynti/asiakaspalvelutyö on ala, josta koko ajan potkitaan pihalle, ellei sitten lehtimyyjäksi halua. Ehkä on vain hankala työllistyä tässä taloustilanteessa, mutta se olisi kuitenkin se juttu, joka edelleen kiinnostaa.

Sairastelu ja univaikeudet syövät jaksamista

Fyysisestikin sairastelen paljon. Väsyn todella herkästi enkä esim. jaksaisi kahdeksan tunnin työpäiviä, saati kuudenkaan tällä hetkellä. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. En tiedä paljonko se vaikuttaa. Siihen on lääkitys, mutta en varsinaisesti koe sen hyödyttävän. Suvussa on paljon sairastelua äidin puolelta, ja usein mietin, onko se myös mun kohtalo. Äiti murehtii sitä. Hän on 54-vuotias eikä ole enää vuosiin kyennyt töihin.

Yhden lääkärin kanssa on tehty tutkimuksia mahdollisesta astmasta. Toisen lääkärin kanssa olemme puineet muita juttuja, jotka saattavat vaikuttaa kykyyni toimia. Psykiatrin kanssa käydään läpi testejä, joilla tutkitaan mm. olisiko minulla ADHD tai ADD. Kouluhistoriaani on vaikuttaneet oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Nämä yhdessä huonon minäkuvan ja itsetunnon kanssa vaikuttaa siihen, etten koe kykeneväni opiskelemaan hienoa ammattia. En usko, että mulla on sitä mitä siihen vaaditaan.

Aloitin siis vihdoin Kelan korvaaman psykoterapian ja toivon, että sitä kautta saan rakennettua itseäni, jotta tulevaisuudessa tietäisin paremmin kuka olen, mitä haluan ja mihin kykenen. Tietenkin fyysinen puoli pitäisi myös saada hoidettua. Olen vuosikausia kärsinyt uniongelmista enkä nuku ilman lääkkeitä, välillä en niiden kanssakaan. Toimintakykyni loppuu aika lailla pariin huonouniseen yöhön. Se aiheuttaa myös ahdistusta. Olen ollut PARTYlaisille suunnatussa unikouluryhmässä. Toivottavasti sieltä saaduista neuvoista on apua.

Voimia myös vapaaehtoistyöhön

PARTYsta saamani avun takia ehkä jaksan ja uskallan muutoinkin toimia. Viime vuonna sain kipinän lähteä mukaan paikallispolitiikkaan. Vaikka roolini paikallisyhdistyksessä on pieni, olen myös johtokunnassa, jossa suunnittelen muiden jäsenten kanssa sisältöä ja tapahtumia. Koen vahvasti, että heikommassa osassa olevia pitää auttaa, tukea ja kuunnella heidän mielipiteitään. Aiemmin en suunnitellut ikinä lähteväni politiikkaan.

Toiseksi sain innostuksen liittyä SPR:n ystävätoimintaan. Kävin koulutuksen ja rakennan sitä kautta aloitettua ystäväsuhdetta. Koen, että hyödyn siitä itse, sillä saan mielekästä tekemistä ja ehkä voin auttaa jotakuta, joka tällaista sisältöä kaipaa elämäänsä. Tällainen tuki olisi itsellekin joskus ollut tarpeen.

Sekä vapaaehtoistyö että puoluetoiminta aktivoivat ja pitävät jollain tavalla kiinni arjessa. Ilman apua ei olisi elämäni kyllä näin raiteillaan kuin se nyt tuntuu olevan.

Artikkeli on julkaistu lyhyempänä Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2017 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

KATSO VIDEO Jonnasta osoitteesta www.youtube.com (linkki aukeaa uuteen välilehteen) kirjoittamalla hakukenttään ”Jonna Kuusisto”.

PARTY-hankekokonaisuus oli ESR:n ja toimintakuntien rahoittama hanke. Vates oli yksi hankkeen toimijoista ja on järjesti koulutuksia ammattilaisille sekä teki viestintää.

Lisätietoa: https://www.vates.fi/vates/projektit/paattyneet-projektit.html#Party (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti ja kuvat: Päivi Pajula

Henri Salmio, 29, on muutama viikko sitten saanut unelmiensa työpaikan vakuutusalalta. Menestys ei ole kuitenkaan tullut hänen elämässään helpolla. Touretten oireyhtymää sairastava nuorimies rakensi lapsuudessaan henkisen muurin, jonka toiselle puolelle jäivät pilkkaajat ja vähättelijät.

Peruskoulun ensimmäinen vuosi alkoi ikävissä merkeissä. Henri Salmiolla todettiin laaja-alainen Touretten oireyhtymä. Ekaluokkalainen tunsi olevansa erilainen kuin muut ja häpesi, kun tahdosta riippumattomat lihasnykäykset ja ääntelyt ottivat vallan. Monet koulukaverit kiusasivat, ja opettaja mittasi sekuntikellolla, kuinka pitkään Salmio pysyi paikallaan. Edessä oli koulun vaihto.

Salmion maailma romahti täysin toisen lukuvuoden puolessa välissä. Hänellä todettiin syvä masennus, minkä takia hänet siirrettiin lastenpsykiatriselle osastolle toipumaan. Kolmannen, neljännen ja viidennen kouluvuoden Salmio suoritti erityisluokalla, mutta sai palata sitten takaisin normaalille luokalle.
– Koulutieni on ollut todella raskas. Yritin peitellä oireitani, mutta kiusaaminen jatkui. Minua lytättiin ja annettiin ymmärtää, ettei minusta tulisi koskaan mitään, Salmio kertoo.

Oireet itsessään hankaloittavat sairastuneen elämää, ja kiusaaminen heikentää itsetuntoa. Neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä on tavallista suurempi syrjäytymisriski. Salmio on saanut elämänsä eri vaiheissa apua terapiasta ja lääkityksestä, mutta suurin kiitos kuuluu omille vanhemmille.
– Arvostan heitä ylitse kaiken. Kasvoin peruskoulun aikana henkisesti vahvaksi ja opin käsittelemään sairauttani ikäisekseni kypsällä tavalla.

Ammattitutkinto perustana tulevaisuudelle

Yläkouluvuodet olivat Henri Salmion elämässä käänteentekevää aikaa. Tytöt ottivat mukaan kaveriporukkaan, ja kiusaamiselle tuli vihdoin päätepiste. Opettajat tunnistivat Salmion erityispiirteet ja räätälöivät hänelle tavanomaisesta poikkeavia suoritusmenetelmiä.
– Ongelmani oli, että en saanut kokeessa mitään paperille. Esimerkiksi historian opettajani järjesti minulle suullisia kokeita, joista suoriuduin kiitettävästi.

Vaikka Salmio kärsii Touretten oireyhtymän ohella ylivilkkaudesta ja tarkkaavaisuushäiriöistä, hän on harjoitellut ja oppinut keskittymään. Tästä osoituksena on urheiluammunta, jota Salmio on harrastanut menestyksekkäästi. Erityisen tarkkaa keskittymistä vaativat tehtävät ovat helpottaneet hänen tic-oireitaan.
Yläkoulun opinto-ohjauksen tunneilla aloitettiin tulevaisuuden työuran suunnit-telu. Salmio tiesi, ettei halua lukioon, vaan opiskelemaan jotain käytännönläheistä alaa. Touretten oireet oli saatu hyvin kuriin, joten jatko-opiskelupäätös syntyi täysin omien kiinnostusten kohteiden perusteella.
– Hain ja pääsin opiskelemaan tietoliikenne- ja elektroniikka-asentajaksi. Kaikki sairauden mukanaan tuomat vastoinkäymiset olivat vahvistaneet luonnettani ja muokanneet asennettani. Halusin näyttää kaikille, että pystyn.

Ennakkoluulot heikentävät työmarkkina-asemaa

Ammattitutkinto avasi Henri Salmiolle oven työelämään. Tutuksi tulivat sekä sähkö- että elintarvikeala. Salmio on tehnyt myös prosessityötä kipsilevytehtaassa ja erityistä tarkkuutta vaativia teollisia töitä, joissa käsitellään radioaktiivisia aineita.

Pitkän linjan työmies on tottunut puhumaan hyvin avoimesti sairaudestaan, mutta hän ei ole koskaan tuonut sitä esille työhaastatteluissa.
– Työnantajilla saattaa olla ennakkoluuloja Touretten oireyhtymää kohtaan, mikä on mielestäni inhimillistä. Olen pitänyt aina uudessa työssäni tiedon sairaudestani itselläni siihen asti, kunnes olen osoittanut, että hoidan hommani. En ole koskaan kokenut työpaikalla syrjintää, kun olen myöhemmin sairaudestani maininnut.

Avoimuus vähentää ennakkoluuloja työelämässä, mutta Touretten oireyhtymää sairastavat saattavat kokea, että sairaudesta kertominen asettaa heidät eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin hakijoihin. Sairaus ei saisi tietenkään olla este työpaikan saamiselle.

– Olisi hienoa, jos jokainen työnantaja ottaisi laput pois silmiltään. En ymmärrä, miksei työnantaja palkkaisi motivoitunutta työnhakijaa, jolla on rajoitteita, mutta joka kykenee hoitamaan työn moitteettomasti, Salmio sanoo.

Läpi harmaan kiven

Henri Salmio haluaa esimerkillään kannustaa muita neuropsykiatrisista sairauksista kärsiviä toteuttamaan unelmiaan. Vaikka hänen sairautensa oireet ovat lääkityksen avulla nyt hallinnassa, on huonojakin hetkiä mahtunut aikuisikään. Muutama vuosi sitten Salmion oireisiin piti etsiä uusi lääkitys, mikä sekoitti arjen joksikin aikaa. Toisinaan myös stressi lisää oireita.
– Työstä ei stressaa, sillä se ei ole niin henkilökohtainen juttu minulle. Mutta jos kotipuolessa on ongelmia, tic-oireet häiritsevät normaalia enemmän elämääni.

Vuonna 2015 Salmio otti harppauksen urallaan ja siirtyi sähköalalta myyntityöhön. Sosiaalinen luonne on osittain vaikuttanut siihen, ettei hän ole koskaan eristäytynyt tai jäänyt kotiin murehtimaan sairauttaan. Nyt hän työskentelee unelma-työssään vakuutusmyyjänä.
– Olen aina asettanut itselleni tavoitteita. Mitä elämä olisi, jos ei olisi unelmia, joita kohti mennä, Salmio kysyy ja katsoo suoraan silmiin.

Touretten oireyhtymä ja työelämä

Touretten oireyhtymä on lapsuudessa alkava neuropsykiatrinen oireyhtymä. Sen tavanomaisimpiin oireisiin kuuluvat motoriset ja vokaaliset tic-oireet, kuten tahdosta riippumattomat, toistuvat lihasnykäykset ja äännähdykset. Oireet ja niiden vaikeusaste vaihtelevat yksilöittäin, ja ne voivat muuttua ajan myötä. Täysin oireettomia jaksojakin voi olla. Yleisimpiä Touretten oireyhtymän liitännäisdiagnooseja ovat aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD sekä pakko-oireinen häiriö OCD.

Monen sairastuneen oireita pystytään hillitsemään lääkehoidolla ja terapialla. Oireet saattavat lieventyä tai jopa hävitä kokonaan aikuisiässä. Opiskelu- ja työpaikan saaminen on kuitenkin tavallista vaikeampaa, sillä nykivää tai erikoisesti ääntelevää ihmistä saatetaan pitää outona tai kyvyttömänä.

Touretten oireyhtymää sairastavat voivat tarvita opintojen suorittamiseen eritysjärjestelyjä ja tukea oppimisvaikeuksiin. Esimerkiksi ammatillisesta ohjauksesta, neuropsykiatrisesta valmennuksesta, työhönvalmennuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta on apua työllistymiseen.

Hyvä keino parantaa sairastuneiden työelämävalmiuksia on puhua asiasta avoimesti ja kumota ihmisten ennakkoluuloja. Työnantajien on tärkeä ymmärtää, että Touretten oireyhtymää sairastavat pystyvät monissa ammateissa suoriutumaan töistään yhtä hyvin kuin työkaverinsa. Oireyhtymä ei vaikuta sairastuneen älykkyyteen. Arviolta 5 000–10 000 suomalaista sairastaa Touretten oireyhtymää.

Lähde: Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys ry

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2017 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti ja kuvat: Laura Yöntilä

Berliinissä pääpaikkaa pitävä IT-konsultointiyritys Auticon palkkaa vain autismikirjon henkilöitä konsulteiksi asiakasyrityksiin.

Avainasemassa ovat Auticonin työvalmentajat eli job coachit, joiden tehtävänä on tukea konsultteja tarpeen mukaan sekä tarjota asiakasyrityksille käytännön tietoa autismin tai autismikirjoon kuuluvan Aspergerin oireyhtymän piirteistä.

Tukea muutoksiin ja sosiaalisiin tilanteisiin

– Ihmisillä saattaa olla pelkoa asian suhteen. Miten tulisi olla, miten puhua? Kun he saavat kuulla, mitä autismi tai Asperger tarkoittaa ja miten henkilö toimii, ei yleensä tule ongelmia. Mutta nämä (autismiin liittyvät) asiat tulee tietää. Muuten voi saada väärän käsityksen ja ajatella, että autismikirjon henkilöt ovat ylimielisiä, ylpeitä tai muuten hyvin poikkeavia, kertoo neljättä vuotta Auticonissa työvalmentajana toimiva Christian Quincke.

Ennen Auticonille tuloaan Quincke toimi oppimisvaikeuksien vuoksi erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden valmentajana. Tällöin hänen tehtävänään oli opettaa tiettyjen työtehtävien sisältöjä ja varmistaa, että työntekijä osaa työnsä.

Auticonille tulevat työntekijät sen sijaan ovat jo valmiita osaajia, jotka autisminsa vuoksi kohtaavat vaikeuksia työllistyä vapaille työmarkkinoille. Berliinin yksikön johtaja Roman Hinz kertoo jo eläkkeellä olleesta kolmikymppisestä IT-alan ammattilaisesta, joka sopivaa tukea saatuaan vetää nyt kymmenestä ammattilaisesta koostuvaa tiimiä asiakasyrityksessä.

Tuen tarve on jatkuva, sillä työssä tapahtuvat muutokset ja nopeasti vaihtuvat tilanteet ovat autismikirjon henkilöille usein vaikeita. Haasteista huolimatta Hinz ei kuitenkaan näe autismissa erityisiä heikkouksia, vaikka kommunikoinnissa ja sosiaalisten tilanteiden hallinnassa olisikin varaa kehittyä.

– Sanoisin, että autismi on pikemminkin vahvuus, sillä tällaisen henkilön kanssa keskustelu on paljon tarkempaa, mikä on win- win -tilanne työssä.

– Meillä oli tänä vuonna yksi tapaus, jossa konsulttia piti vaihtaa. Mutta tämä ei johtunut konsultin autismista vaan siitä, että hänen ammatillinen osaamisensa ei täysin vastannut asiakkaan tarpeita.

Rekrytointi on huolellista tutustumista

IT-konsulttien rekrytointi tehdään Auticonissa huolella. Alkuhaastattelun jälkeen henkilön ammatilliset taidot selvitetään testien avulla, minkä jälkeen toimintaa sosiaalisissa tilanteissa arvioidaan parin viikon ajan Auticonin omissa tiloissa. Myös psykologisia testejä käytetään. Koko prosessi vie parhaimmillaan kuukausia.

– Vasta kolmannen (viimeisen) vaiheen jälkeen teemme päätöksen siitä, kenen kanssa voimme jatkaa onnistunutta työskentelyä ja kenen kanssa asiat eivät luultavasti toimisi. Rekrytointiprosessin yhtenä tavoitteena onkin tutustua ihmiseen – millainen hän on, miten hän toimii, millaista tukea hän tarvitsee työtehtäviin ja -yhteisöön sopeutuakseen, Quincke kertoo.

Hinz korostaa inkluusion merkitystä: kaikki Auticonin konsultit työskentelevät kentällä, asiakasyritysten tiloissa. Työvalmentajat auttavat kaikessa tarpeellisessa, olipa kyse sitten kokoustilanteissa toimimisesta, mahdollisten työmatkojen järjestelyistä tai muuhun arkeen liittyvistä käytännön asioista. Tilanteen niin salliessa valmentaja voi myös pysytellä taustalla, Christian Quincke kertoo.

– Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, ja heidän tulee olla niin itsenäisiä kuin mahdollista. Emme halua tehdä ihmisistä epäitsenäisiä. Mutta jos tulee vaikeuksia tai tuntuu, että yhteistyö ei suju, tulemme heti
apuun.

Kasvulla yli Saksan rajojen

Vuonna 2011 perustettu Auticon on kasvanut viidessä vuodessa yli sadan hengen yritykseksi, jonka asiakkaista yli puolet on suuria, kansainvälisesti toimivia yrityksiä. Työntekijöistä 78 on autismikirjon henkilöitä, joista kolmannes on ollut mukana alusta asti. Vuonna 2016 Auticon on laajentanut toimintaansa Pariisiin ja Lontooseen. Saksassa yksiköitä on seitsemän.

Alkuun päästiin Social Venture Fund -rahaston turvin, ja vuodesta 2015 lähtien toiminta on ollut yritystaloudellisesti kannattavaa. Asiakasyrityksissä toimivat konsultit eivät toimi freelance-pohjalta vaan saavat vakituista palkkaa, mahdollisista projektien välisistä tauoista huolimatta.

– Meillä on vastuu ihmisistä, Roman Hinz sanoo.

– Emme pyri vain maksimoimaan tuottoa. Tuotto on pienempi, mutta lisäämme ihmisten hyvinvointia. Ihmisten tulee olla tyytyväisiä, jotta he pystyvät myös tehokkaaseen työntekoon.

Ansioistaan tunnustusta saaneen Auticonin perusti Dirk Müller-Remus, joka hyvin koulutettuja mutta työttömiä autisteja kohdatessaan alkoi pohtia oman, Asperger-diagnoosin saaneen lapsensa tulevaisuutta. Rekrytoinnin kohderyhmää ovat autismikirjon motivoituneet IT-osaajat, joita Hinzin arvion mukaan löytyy Berliinin kokoisesta miljoonakaupungista alle sata. Yhteistyö autistiyhteisöjen, sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden sekä korkeakoulujen kanssa helpottaa sopivien ehdokkaiden tavoittamista.

Jos ensimmäinen yhteydenotto tulee suoraan autismikirjon henkilöltä, on kyse yleensä lyhyestä sähköpostista. Christian Quincke kertoo, että esimerkiksi ansioluettelon laatiminen – oman osaamisen esille tuominen – on autistiselle usein vierasta. Quincke on kuitenkin eniten yllättynyt autismin moninaisuudesta ja yksilöllisistä ilmenemismuodoista. Tuen tulee olla täsmällisesti räätälöityä, työtehtävien aidosti sopivia, kokonaisuuden toimittava – ilman lokerointia pelkän diagnoosin perusteella.

– Ihmiset ovat hyvin erilaisia keskenään, rajoitukset ovat vaihtelevia. Kun toimitaan oikein ja ollaan tarkkoja, se vie aikaa.

Työhönvalmennusta työllistyjälle, tukitoimia koko työpaikalle

Työhönvalmennus on menetelmä, jossa tarvelähtöisen ja jatkuvan tuen avulla tuetaan vammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien ryhmien työllistymistä sekä työssä pysymistä.

Kehittämispäällikkö Kaija Ray Vatesista muistuttaa, että vaikka tuen ja valmennuksen tarkoitus onkin auttaa juuri työntekijää, kannattaa Suomessakin tuki- toimia kohdistaa myös työpaikan muuhun henkilöstöön. Työpaikoille järjestetään valmennusta muun muassa eri hankkeiden kautta. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimisto voi myöntää osatyökykyisen työllistävälle työnantajalle erityistä työolosuhteiden järjestelytukea.

Tuettu työllistyminen – globaalia ja eurooppalaista toimintaa

Työhönvalmennusta on kehitetty osana tuetun työllistymisen mallia niin Suomessa kuin muualla maailmassa.

Pohjois-Amerikassa luotu tuetun työllistymisen käsite levisi Eurooppaan 1980-luvulla, ja alan eurooppalainen yhteistyöjärjestö EUSE perustettiin 1990-luvun alussa. EUSEn runsaat kaksikymmentä jäsenjärjestöä tulevat Euroopan eri maista ja edustavat tuetun työllistymisen kansallisia järjestöjä. Vates on ollut Suomen edustaja EUSEn alkuvuosista lähtien.

EUSE kerää tuetun työllistymisen toimijoita yhteen joka toinen vuosi järjestettäviin konferensseihin. EUSEn ensimmäinen maailmanlaajuinen konferenssi pidetään Belfastissa kesällä 2017.

Kaija Ray kertoo, että erityisesti englanninkielisillä mailla sekä Saksalla, Belgialla ja Hollannilla on Euroopassa pitkää kokemusta tuetun työllistymisen käytännöistä. Suomi vertautuu Rayn mukaan hyvin muihin Pohjoismaihin, sillä palvelurakenne, hyvinvointivaltion malli sekä tuetun työllistymisen muodot ovat pohjoisessa samankaltaisia.

Toisaalta eroavaisuuksia löytyy myös Pohjoismaiden väliltä, ja kaiken kaikkiaan käytännöt ja jopa termien käyttö ovat Euroopan tasolla kirjavia. Suomen erityisyys saattaisi liittyä järjestökentän vahvuuteen ja monipuoliseen hanketyöskentelyyn.

– En usko että kolmannen sektorin toimintaa on muissa maissa läheskään yhtä paljon, Kaija Ray mainitsee.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017

Teksti: Kati Savela
Kuva: Jenny Salo

Kansainvälisiin ammattitaitokilpailuihin osallistuminen voi vahvistaa erityistä tukea tarvitsevan itseluottamusta. Selvittämättä on, edistääkö TaitajaPLUS- tai Abilympics-kisoihin osallistuminen työllistymistä.

Ammattiopisto Luovin Helsingin yksikön koulutuspäällikkö Matti Kauppinen vastaa Skills Finland ry:n erityistä tukea tarvitsevien kotimaisista ja kansainvälisistä ammattitaitokilpailuista. Tässä jutussa keskitymme kansainvälisiin kilpailuihin ja siihen, mitä ne osallistujilta edellyttävät ja mitä puolestaan antavat.

– Satsaamme erityisesti henkiseen valmennukseen. Osaaminen on osallistujilla melko samalla tasolla, mutta jotkut reagoivat herkemmin Suomesta poikkeaviin olosuhteisiin ja itse kilpailutilanteeseen. Käymme läpi käytännön asioita kielitaidosta kisamaan tapoihin ja kulttuuriin sekä median haastateltavana olemiseen, Matti Kauppinen kertoo esimerkkejä valmennuksen sisällöstä.

Itse kilpailuihin valmistautuminen ja niihin osallistuminen on kilpailijalle ainutkertainen kokemus, joka lisää itseluottamusta. Kauppinen on nähnyt, miten koulussa aikatauluista piittaamaton nuori on pitänyt kilpailuohjelmasta säntillisesti kiinni vieraassa maassa, yleensä vetäytyvä nuori taas keskustellut sujuvasti muiden maiden kilpailijoiden kanssa.
– Tunne siitä, että pärjää uudessa tilanteessa ja säilyttää hermonsa on monelle rohkaiseva kokemus.
Skills Finland järjestää yhteistyökumppaneineen vuosittain Taitaja-, TaitajaPLUS- ja Taitaja9 -kilpailut sekä valmentaa ja lähettää joukkueen kansainvälisiin WorldSkills-, EuroSkills- ja Abilympics -kilpailuihin. Erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten Abilympics-kilpailut järjestetään joka neljäs vuosi.

Suomi nosti esiin erityisryhmien kilpailut

Taitaja Plus- ja Abilympics-kilpailuihin voivat osallistua kaikki, joille on tehty HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Heillä on oikeus osallistua myös kaikille avoimeen Taitajaan, mutta silloin noudatetaan Taitaja-sääntöjä esimerkiksi ikärajan suhteen.

Aiemmin erityisopettajana toiminut Kauppinen aloitti ammattitaitokilpailujen parissa vuonna 2005, kun Suomessa järjestettiin WorldSkills-kilpailut. Kilpailuissa vierailleen IAF:n (International Abilympics Federation) delegaation tapaamisen jälkeen Skills Finland ry:ssä tehtiin päätös liittyä IAFn jäseneksi ja osallistua Japanin vuoden 2007 International Abilympics-kilpailuihin.

Kilpailutoiminnalla haetaan tietysti hyötyä muillekin kuin kilpailijoille.
– Kansainväliset kilpailut ovat erinomainen tapa esitellä Suomen koulutusosaamista. Erityisryhmien kohdalla kyse on myös siitä, että tehdään tunnetuksi heidän osaamistaan työntekijöinä, Matti Kauppinen sanoo.

Hän kertoo, että Suomen kilpailijoiden teknistä osaamista on ihmetelty kansainvälisissä kisoissa. Ammatillisella koulutuksella on siis merkitystä.

Tukeeko kilpailuun osallistuminen työllistymistä?

Eri maiden käytännöt poikkeavat esimerkiksi siten, että kun Suomessa on omat kisat erityistä tukea tarvitseville, Ranskassa kaikki kilpailevat yhdessä, mutta eri kategorioissa.

Suomessakin on yhteistä toimintaa: esimerkiksi Abilympics-joukkueen valmennusleirit järjestetään mahdollisuuksien mukaan yhdessä muun ammattitaitomaajoukkueen kanssa. Vain osa valmennusohjelmasta on eriytetty.

Opettajalle kilpailutoimintaan osallistuminen esimerkiksi valmentajana tai tuomarina antaa uutta pontta opetustyöhön. Verkostoituminen on monille myös kimmoke ryhtyä kilpailujen taustavoimaksi.

Kauppinen kertoo, että kilpailuihin osallistumisen vaikutus kilpailijan työllistymiseen on vielä selvittämättä. Yksittäisiä tapauksia kantautuu korviin, mutta opinnäytetyön aiheeksi sitä ei ole vielä napattu.

– Taitaja-kilpailuissa kärkisijoille päässeiltä usein kysellään, onko työpaikka jo tiedossa. Ottajia löytyy. Myös Taitaja PLUS -menestys on alkanut kiinnostaa työnantajia, hän iloitsee.

Artikkeli on julkaisu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2017

Teksti: Sanna Kiiski, toimitus Kati Savela
Kuvat: Skills Finland ry

Kun Sanna Kiiski opiskeli Ammattiopisto Luovissa artesaaniksi, hän lähti uteliaisuudesta kansainvälisiin ammattitaitokilpailuihin. Kokemus oli mielenkiintoinen, vaikka kilpailutehtävä ei aivan vastannut omaa toiveammattia. Kiiski kertoo tiestään opiskelualansa valinnasta nykyhetkeen sekä toiveidensa työelämästä.

Aloitin opinnot Liperissä Ammattiopisto Luovissa keväällä 2013. Ei ollut kovinkaan helppoa päättää, mitä lähtisin opiskelemaan. Oman alan keksiminen oli ollut ongelma jo pitkään ennen opintojen aloittamista. Päätös hakeutua opiskelemaan artesaaniksi tuli tehtyä aika kiireesti, kun sain vihjeen, että kyseisen linjan opinnot ovat alkamassa Liperin Luovissa. Kuulin, että hakuaika päättyy parin viikon kuluttua, joten päätös piti tehdä enemmän tai vähemmän siltä seisomalta.

Ennen opintojen aloittamista olin ollut reilun vuoden kuntouttavassa työtoiminnassa tekemässä ompelutöitä ja vähän muitakin käsitöitä. Juuri kyseisen työtoimintapaikan ohjaajilta kuulin, että nyt olisi mahdollisuus lähteä opiskelemaan alaa. Koska pidän käsitöistä, tuntui hyvältä ajatukselta ainakin kokeilla ja katsoa miten käy.

Valmistuin jouluna 2015 tekstiiliartesaaniksi, eli suoritin käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon.

Toisena opintovuonna paljon työssäoppimista

Minulla oli paljon yksilöllisiä työssäoppimis- eli TOP-jaksoja. Opintojen toisena vuotena en ennättänyt paljon koululla pis- täytyäkään. Vuosi alkoi suoraan TOP-jaksolla, jouluksi piipahdin koululla, ja siitä taas suoraan TOPiin.

Olin työssä oppimassa paikallisessa käsityökeskuksessa sekä eräässä sisustustekstiililiikkeessä ompelutyössä. Valinnanvaraa oman alan paikoissa ei kovin paljon ollut, mutta sain ehdotuksia opettajalta ja ohjaajalta, ja kyllä paikka aina lopulta löytyi varsin helposti. TOP-jaksot olivat mielestäni ehdottomasti hyödyllisiä!

Ammattitaitokilpailut Ranskassa oli hyppy uuteen

Muistaakseni toisen opiskeluvuoden lopulla opettajani kysäisi, olisinko kiinnostunut lähtemään Abilympics- eli kansainväliseen ammattitaitokilpailuun. Se järjestettäisiin keväällä 2016 Ranskan Bordeaux’ssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun edes kuulin kisasta. Suomen Taitaja-kilpailuista tiesin, koska veljeni oli kilpaillut niissä.

Alkuun vähän epäilytti haluanko edes lähteä, ja harkitsin jättäväni kisan väliin. En oikein pidä kilpailuista, joten ajatus osallistumisesta ei innostanut. Ajattelin kuitenkin lopulta, että voihan sen ottaa ihan vain kokemuksena, ja sillä tavoin se alkoi kiinnostaa enemmän. Osallistuin Abilympicsissä kierrätysmuotoilulajiin.

Enimmäkseen harjoittelin kisoihin yksikseni, mutta jonkin verran myös koululla. Kisa oli keväällä, ja kun olin valmistunut koulusta jouluna, keskityin siinä välissä harjoitteluun. Suurelta osin harjoittelu oli erilaisten ideoiden ja tekniikoiden testailua ja kisatehtävän materiaaliin tutustumista. Tehtävämateriaalina olivat viinipullojen korkit, joista piti rakentaa esittelyteline kahdelle tuotteelle. Korkit olivat minulle aika uusi juttu. Kilpailuihin valmistautuminen ja osallistuminen oli melkoinen kokemus. Se oli tilaisuus päästä testaamaan taitojani sellaisessa, mikä ei ehkä kuitenkaan osunut yksi yhteen oman alani kanssa. Opintoni kun keskittyivät tekstiileihin ja lähinnä ompeluun ja kudontaan. Muotoilu oli hyppy vähän eri suuntaan. Siinä pääsi opettelemaan uusia asioita. En tiedä lähtisinkö kilpailuihin uudelleen. Olihan se hieno kokemus, mutta vähän rasittava myös.

Lajikohtaisille mitalisijoille en yltänyt, mutta sain Suomen maajoukkueen parhaat pisteet ja elämäni ensimmäisen mitalin. Se oli melkoinen yllätys!

Tavoitteena palkkatyön ja yritystoiminnan yhdistäminen

Palkkatyötä minulla ei tällä hetkellä ole, mutta olen aloittelemassa omaa yritystoimintaa. Valmistuttuani artesaaniksi kävin yrittäjyyskurssin, ja sen jälkeen olin jonkin aikaa työkokeilussa kokemusta keräämässä. Nyt on harkinnassa joko oma toiminimi tai sivutoiminen yrittäjyys, jos palkkatyötä löytyy. Tällä hetkellä tarjoan ompelupalvelua. Toiveena olisi lisäksi saada laajennettua kudontapuolelle ja omiin tuotteisiinkin.

Olisi toki hienoa, jos osa-aikainen palkkatyö löytyisi ja yritystoiminnan voisi pitää aluksi sivutoimisena. Olisi mukava saada kokemusta palkkatyöstäkin.

Työhaastatteluissa en ole käynyt, mutta paria paikkaa olen kyllä hakenut. Minulle kaikenlainen sosiaalinen toiminta on aika outoa ja epämukavaa, joten suhtaudun työhakemuksiin ja yhteydenottoihin vähän etäisesti. En yleensä ajattele koko asiaa sen kummemmin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017

Skills of Finlandin ammattitaitoikilpailut

Teksti: Pirjo Pellikka, Kati Savela

Tuettu oppisopimus oli Netta Nordlundille sopiva tapa valmistua ammattiin. Hän sai myös työpaikan Iceheartsista, jossa suoritti oppisopimuksen käytännön osuuden.

Netta Nordlund valmistui tammikuussa 2017 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi oppisopimuskoulutuksella. Koulutuksen järjestäjänä toimi Keudan oppisopimuskeskus ja valmistavat koulutus- ja tutkintotilaisuudet toteutettiin Kanneljärven opistolla. Nordlund sai tutkinnon suorittamisen tueksi tai vauhdittamiseksi työhönvalmennusta, jonka Keudan oppisopimuskeskus hankki Invalidisäätiön Orton Pro:sta.

Oppisopimusopiskelun Nordlund koki itselleen sopivaksi, koska hän ei koe itseään pänttääjä- ja istujatyypiksi.

Tuntien keskusteluiden aikana Nordlundille ja myös työhönvalmentajalle kirkastui, mitä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan työ sisältää ja mitä osaamista se vaatii. Nordlund koki, että hänen oppimisen haasteensa otettiin huomioon tuessa ja opiskelussa.

– Sain työhönvalmentajaltani Pirjo Pellikalta tukea sekä opiskeluun, työelämätaitoihin ja tutkintotilaisuuksiin. Etenkin tutkintosuunnitelmien teossa tuki on ollut tarpeen, Nordlund sanoo.

Keudan oppisopimuskeskuksen opinto-ohjaaja oli myös tärkeässä roolissa siinä tuessa, jota Nordlund on saanut opiskelunsa aikana esimerkiksi kulkemisessa Kanneljärven opistolle Lohjalle. Opinto-ohjaaja järjesti kimppakyydin heille, jotka sitä tarvitsivat.

Iceheartsista löytyi työpaikka

Oppisopimusopiskelun kautta Nordlund sai paremman kuvan alan työelämästä ja alan arjesta. Hän kohtasi paljon ihmisiä opiskelunsa aikana lähiopetuspäivillä Kanneljärven opistolla ja työpaikallaan Icehearts-joukkueessa. Netta Nordlundille oli myös tärkeää, että opiskeluajalta sai palkkaa.

– Työllistyin heti valmistumiseni jälkeen Iceheartsiin määräaikaisella työsopimuksella vuoden 2017 loppuun asti. Iceheartsissa työskentelen Suomen ensimmäisessä vain tytöille suunnatussa joukkueessa. Iceheartsin tavoitteena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun vaiheiden.

Nordlund tekee töitä samassa työyhteisössä Mikkolan koululla Vantaalla, jossa hän hankki keskeisen ammatillisen osaamisen ja tutkinnon.

Tavoitteisiin pyritään monilla eri menetelmillä, joista suurimmassa roolissa on liikunta. Joukkueessa, jossa Netta työskentelee, lajina on salibandy. Joukkueurheilu vähentää lasten syrjäytymistä ja edistää sosiaalisia taitoja. Aikuisen turvallinen ja luotettava läsnäolo tukee lasten kasvua ja läsnäoloa.

Käytännön opiskelu kirkasti ammatin edellytykset

Työhönvalmennuksen tavoitteena oli ensisijaisesti tukea Nordlundia tutkinnon läpäisyssä. Tämä saikin tutkintotodistuksen ja lisäksi työpaikan. Onnistuminen työelämässä ja menestyminen teoriaopinnoissa tukivat kehittymistä työtehtävissä ja opintojen suorittamisessa. Valmennuksen sisältö määriteltiin yhdessä opiskelijan kanssa hänen yksilölliset tarpeensa ja vahvuutensa huomioiden. Hienointa työhönvalmentajan mielestä oli, että työhönvalmennusprosessin kautta Nordlund alkoi ottaa vastuuta opiskelustaan ja hänestä kuoriutui opiskelunsa aikana alansa ammattilainen. 

– Yhteisellä matkallamme Netalle syntyi oivallusta konkretian kautta alastaan. Käytännön esimerkkien avulla ammattiosaamisen vaatimukset tulivat selvemmiksi ja oman osaamisen tunnistaminen helpottui, Pirjo Pellikka toteaa.

Nordlundin ja työhönvalmentajan yhteiset kokemukset karttuivat mm. Pellikan työpaikkakäyntien myötä. Yhteisten kokemusten merkitys korostui, kun Nordlund tarvitsi tukea tutkintosuunnitelmien tekemiseen ja tutkintotilaisuuksien toteuttamiseen. Käyntien aikana työnantajan osallistaminen ja osallistuminen opiskelijan opintoihin ja hänen tukemiseensa oli luontevaa.

– Oli tärkeää, että Netalla oli tieto, mitä työnantaja häneltä odottaa. Myös se oli tärkeää tietää, mitä opiskelu oppisopimuksella vaatii työnantajalta.

Tärkeintä työhönvalmennuksessa oli kuitenkin luottamuksellinen suhde opiskelijan ja työhönvalmentajan välillä. Tällaisen suhteen saavuttaminen vaatii arvostavaa kohtaamista ja toisen kunnioittamista. Luottamus, arvostus ja kunnioitus mahdollistavat vaikeidenkin asioiden esille ottamisen ja käsittelyn rehellisesti ja avoimesti.

Osaamisen ja resurssien hyödyntäminen

Keudan oppisopimuskeskuksen asiakkuuspäällikkö Jorma Käyhkön näkemys on, että oleellista työhönvalmennuksessa on ollut tavoitteiden saavuttamisen kannalta tukitoimien oikeanlainen mitoittaminen ja olemassa olevan osaamisen hyödyntäminen. Vahvalla ja joustavalla verkostoyhteistyöllä ollaan pystytty toimimaan tilanteiden mukaan. Palvelumuotoilu on tapahtunut yhteistyössä palvelun ostajan ja palvelun tuottajan toimesta.

– Opiskelijan tarpeet olivat erittäin isossa roolissa siinä, millaiseksi palvelu muotoutui. Oppisopimus yleisesti mielletään aikuisille tarkoitetuksi opiskelumuodoksi. Nuorten oppisopimusopiskelussa opiskelijat tarvitsevat vahvasti tukea opiskelun lisäksi myös omaan kasvuunsa ja ammatillisen identiteetin rakentamiseen. Tätä tukea nuoret ovat saaneet työhönvalmennuksen kautta.

Kun yhteistyö Keudan ja Orton Pro:n välillä alkoi, yhtenä tavoitteena oli mallintaa oppisopimusopiskelijoille annettavaa tukea ja sitä kautta mahdollistaa oikea tuki kaikille opiskelijoille, jotka sitä tarvitsevat.

– Oikeanlaisella tuella varmistetaan koulu tuksellisen tasa-arvon toteutuminen, Käyhkö toteaa.

Artikkeli on julkaisu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017

Teksti ja kuva: Kati Savela

Autismin kirjon henkilöiden työntekoa tukevat selkeät kirjalliset ohjeet, vähäinen häly ja muut aistiärsykkeet sekä työyhteisö, joka ei odota kaikkien olevan samanlaisia. Orjo Pättiniemi jäi kerran työyhteisön ulkopuolelle, mutta löysi mielekkäitä tehtäviä Autismisäätiöstä.

Autismisäätiön tiloissa Vallilassa näkeeuseita lepäämään houkuttelevia hiljaisia ja hämäriä tiloja säkkituoleineen. Autismin kirjon ihmisille lepohetket runsaasta äänimaailmasta tai näköaistia kuormittavista tiloista ovat usein tarpeen. Nykyaikana tällaisia tiloja voisi kuvitella suositeltavaksi millä työpaikalla tahansa työhyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hallintoassistenttina Autismisäätiöllä työskentelevä Orjo Pättiniemi on luvannut kertoa, miten autismikirjo yleensä ilmenee ja miten se vaikuttaa työllistymiseen ja työpaikalla toimimiseen. Aloitetaan älykkyydestä. Suurimmalla osalla on joko normaali tai tavallista korkeampi älykkyysosamäärä, ja noin neljäsosalla puolestaan kehitysvammadiagnoosi.
– Autismikirjon ihmisiin liitetään usein adjektiivit outo ja eristäytyvä. Kontekstisokeus on yleinen piirre eli niin sanotut kirjoittamattomat säännöt eivät ole kovinselviä. Työpaikan kahvipöytäkeskustelut voivat olla vaikeita, koska niihin ei ole olemassa selkeää sosiaalista mallia. Tai autismin kirjon henkilö voi pitää hymyilyä aina merkkinä iloisuudesta, vaikka se ei aina olekaan asian laita, Pättiniemi kuvailee.
– Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen on usein autismin kirjon henkilölle haasteellista, tilanne voi olla päinvastoin, kuten minulla. Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen on minulle helppoa, tilanteiden tunnistaminen on välillä haasteellista, hän lisää.

Vaikka näitä yleisiä piirteitä löytyy, Pättiniemi korostaa, että mitään selkeää autismin kirjon ihmistyyppiä ei ole olemassa. Joillakin jotkin tyypilliset piirteet ovat vahvempia, toisilla ne eivät näy ulospäin lainkaan.

Keittiötöistä kouluttajaksi

Moni autismin kirjoon kuuluva lapsi ja nuori opiskelee erityisopetuksessa. Peruskoulu voi vielä sujua, mutta osa heistä putoaa koulutuksen kelkasta, jos jatkaa luokattomaan lukioon tai muihin opintoihin, joissa ei ole valmiiksi annettua lukujärjestystä. Itsenäinen opintojen järjestely on joillekin ylivoimaista.

Pättiniemi itse oli erityisopetuksessa peruskoulun ajan ja siirtyi sitten tavalliseen lukioon. Sen jälkeen hän opiskeli japanologiaa Vaasassa. Opintojen ohessa hän teki keittiötöitä vuoteen 2013 saakka.
– Viimeisessä keittiöalan työpaikassa työsopimukseni purettiin koeajan jälkeen. Syynä oli kuulemma se, etten osannut puhua työtovereiden kanssa. Pätevyyttänikin epäiltiin, mutta olin tehnyt samoja töitä vuosikausia ilman mitään ongelmia, Pättiniemi kertoo ikävästä kokemuksestaan.

Pättiniemi aloitti Autismisäätiössä keväällä 2015 hallintoassistenttina aluksi noin vuoden työsuhteessa, jota on jatkettu. Hän on muun muassa ollut järjestämässä autismielokuvafestivaaleja Helsingissä kahtena vuonna, viimeksi huhtikuussa 2017. Festivaali on autisminkirjon henkilöiden järjestämä. Pättiniemen tehtäviin on kuulunut muun muassa hankintojen kartoituksia. Lisäksi hän on ollut kokemusasiantuntijana säätiön järjestämissä koulutuksissa. Neuropsykiatrisen valmennuksen koulutuksia pidetään esimerkiksi yhdistysten tai järjestöjen henkilökunnalleen järjestäminä tai julkisina koulutuksina.
– Nykyisessä työssäni riittää haasteita enemmän kuin entisissä. Se sopii minulle mainiosti!

Kirjoittamattomat säännöt vaikeita

Noin 10−15 prosenttia autismin kirjon ihmisistä on työelämässä. Orjo Pättiniemen mukaan ei ole erityisiä aloja, joille autismin kirjon omaava ihminen ei soveltuisi töihin. Tietelijöissä autismikirjon ihmisiä on poikkeuksellisen paljon. Huippututkimuksessa voi olla hyötyä yleisistä autistisista piirteistä, kuten pikkutarkkuudesta ja järjestelmällisyydestä. Tarkkuudesta on hyötyä myös esimerkiksi arkistoinnissa ja kirjastojen työtehtävissä. Osalla on erityisen hyvä jonkin kapean sektorin osaaminen.
– Mielikuva hajamielisestä professorista voi hyvinkin olla juontunut autistisista piirteistä, Pättiniemi naurahtaa.

Työnhakuakin voi vaikeuttaa se, että ei hallitse kirjoittamattomia sääntöjä.
– Kun työhakemuksiin ei aina tule vastausta, autismin kirjon henkilö voi ajatella, että vika on itsessä. Tietämättömyyden tilassa oleminen ylipäänsä on vaikeaa. Työmarkkinoille pääsemistä saattaa vaikeuttaa juuri se, että puuttuu hakemuksissa ja haastatteluissa vaadittavaa pelisilmää. Ääneen lausumattomana sääntönä voi olla myös ns. sosiaalisuus, riippumatta siitä, onko se oleellinen piirre itse työtehtävissä.

Selkeät toimintaohjeet työn ja opiskelun tueksi

Työpaikalla toimimista helpottaa se, että tilassa on mahdollisimman vähän hälyä, ohjeistukset annetaan kirjallisena ja annetaan selvät aikataulut. Näistä on toki hyötyä myös muille kuin autismin kirjon ihmisille. Aistiyliherkkyys on kuitenkin tavallista yleisempää heidän keskuudessaan. Sen vuoksi Autismisäätiön tiloissa on aistien lepuuttamiseen tarkoitettuja paikkoja. Säätiön tiloissa on mm. työ- ja päivätoimintaa, työllistymisen tukipalveluita ja vertaisryhmiä.
– Minunkin on sanottu tietävän paljon asioista. Olen kiinnostunut historiasta, elokuvista, science fictionista ja Japanista. Itseäni kiinnostavista asioista muistankin paljon ja yksityiskohtaista tietoa, Orjo Pättiniemi kertoo yhdestä ominaisuudestaan, jonka keskustelukumppanit usein pian huomaavatkin.

Autismin kirjo ja työelämä

Autismin kirjon häiriöt ovat neurobiologisia tiloja, joihin kuuluvat autismi, Aspergerin oireyhtymä, Rettin oireyhtymä, disintegratiivinen kehityshäiriö, laaja-alainen kehityshäiriö ja epätyypillinen autismi. Suomessa autismikirjon henkilöitä on arviolta noin 80 000. Autismikirjon piirteitä ovat esim. poikkeavuudet kommunikaatiossa, sosiaalisessa kanssakäymisessä ja käyttäytymisessä.

On monia keinoja parantaa autismin kirjoon kuuluvan mahdollisuuksia löytää töitä. Sellaisia ovat esim. ammatillinen kuntoutus, Kelan uusi TEAK eli työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, työhönvalmennus ja Autismisäätiön työpajatoiminta. Osallistumalla pajojen toimintaan osallisuuden kokemus ja sosiaaliset taidot lisääntyvät. Tämä mahdollistaa pyrkimisen työmarkkinoille. Autismikirjolaisten kuntoutus on tutkitusti kannattavaa. Yhteiskunta säästää ja kuntoutujan hyvinvointi lisääntyy.

Työtehtävien räätälöinti työntekijän vahvuuksien ja muiden ominaisuuksien tai taitojen mukaan on useinkin mahdollista, jos sitä aletaan selvittää. Hyvän toimiston suunnitteluohjeita noudattamalla voidaan työpaikan fyysisistä olosuhteista saada sopivat myös aistiyliherkkyyksistä kärsiville. Muita keinoja työn sujuvuuden edistämiseksi ovat liukuva työaika tai vaikka korvatulpat häiritsevien äänten vaimentamiseksi.

Lisätietoa: autismisaatio.fi

Löydä kyky -hanke työllistymisen tukena

AUTISMISÄÄTIÖN LÖYDÄ KYKY -hanke (RAY/STEA) päättyy kesällä 2017. Hankkeessa on ollut tavoitteena edistää autismin kirjon henkilöiden työllistymistä. Tätä on toteutettu ottamalla yhteyttä noin sataan työnantajaan ja tiedottamalla heitä autismin kirjon ihmisistä työntekijöinä. Toiseksi on opastettu työnhakijoita laatimaan hakemuksia ja ansioluetteloita, joissa he saavat tuotua parhaat ominaisuutensa esiin.

Projektikoordinaattori Mervi Lindström on etsinyt potentiaalisia työnantajia sen mukaan, millaisiin töihin Löydä kyky -työnhakuryhmissä olevat sopisivat.
– Jos meillä on ehdottaa tiettyä ihmistä johonkin tehtävään ja kerromme, että hänellä on autistisia piirteitä, suhtautuminen on yleensä myönteistä. Mutta jos ehdottaa autismin kirjon henkilön palkkaamista yleisesti, ollaan varautuneempia, Lindström kertoo kokemuksistaan hankkeessa.

Työnhaun harjoittelussa on käytetty ahkerasti kameraa. Esimerkiksi CV:stä on tehty persoonallinen varustamalla se tavallista isommalla valokuvalla tai CV on tehty videoksi.

Hankkeen kursseilla olleista on työllistynyt ainakin kaksi, ja moni on jatkanut opintojaan.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017

Teksti: Jaana Tiiri
Kuvat: Jenny Salo, Kati Savela

Työnantajien avoimuus työn todellisista vaatimuksista, ymmärrys erilaisia työnteon tapoja kohtaan ja mahdollisuus tehdä työhakemus monin eri tavoin – muun muassa tällaisia ovat vammaisten nuorten toiveet työnantajille. Nuoret pohtivat työnhakua ja työn tekemistä edistäviä ja hidastavia seikkoja työpajassa, joka järjestettiin osana Vahti-hanketta.

Vamlasissa alkoi vuonna 2016 Vahti-hanke, jonka tavoite on luoda vammaisten ja osatyökykyisten työllisyyttä edistävä Vahti-palvelu. Sen kautta halutaan parantaa työnhakijoiden, työntekijöiden ja työyhteisöjen tasavertaista kohtaamista.
Nuoria kohderyhmään kuuluvia nuoria kutsuttiin työpajaan, joissa keskusteltiin mm. työnhakua ja työelämää estävistä ja edistävistä asioista. Näistä nousi selkeästi viisi pääteemaa, jotka liittyvät nuorten kokemuksiin työelämästä tai sinne pyrkimisestä.

1. Avoimuus

Nuorten mukaan avoimuutta työnhaussa ja rekrytoinnissa ovat esimerkiksi:

• työnantajat ovat avoimia siitä, mitkä ovat työpaikan todelliset vaatimukset
• työhaastattelussa keskitytään vain työhön liittyviin kysymyksiin
• työnantajalla on ennakkoluulottomuutta moninaisuutta kohtaan
• johto määrittelee työpaikan arvot kaikille selviksi
• dialogi johtoportaan ja työtekijöiden välillä on avointa
• annetaan selkeät ohjeet työssä toimimiseen.

Vammaisilla nuorilla voi olla erilaisia ongelmia työnhaussa; useimmat työpaikat eivät ikinä tule avoimeen hakuun, työnhakija saatetaan kohdata vain vammaisuutensa eikä osaamisensa kautta ja työnkuvaan saatetaan liittää tarpeettomia vaatimuksia liikkumisesta tai tietystä sosiaalisen kanssakäymisen osaamisesta.

Avoimuus työpaikalla on myös tärkeää. Työyhteisön ennakkoluuloisuus vammaista työntekijää kohtaan on yleistä. Siksi organisaation johdon tulisi määrittää ja ylläpitää työpaikan arvomaailmaa niin, että työpaikalla hyväksytään työntekijöiden moninaisuus.

2. Inklusiivinen työyhteisö

Inkluusio tarkoittaa kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitetaan erillisiin palvelujärjestelmiin. Nuorten mukaan esimerkkejä inkluusiosta työyhteisössä ovat mm:

• esteettömyys
• sitoutuminen työntekijään palkattomien harjoittelujen sijasta
• ymmärrys eri työnteon muotoja kohtaan, työn mukautukset
• ymmärrys yksilöiden moninaisista tarpeista
• työyhteisön aito ryhmäyttäminen kuppikuntien syntymisen estämiseksi
• sitoutuminen huonon työilmapiirin parantamiseen.

Työyhteisön merkitys työnteolle on suuri. Jotta työyhteisö olisi mahdollisimman inklusoiva, mukaan ottava, on keskityttävä fyysisen esteettömyyden lisäksi myös henkiseen esteettömyyteen. Johdolla toivotaan olevan ymmärrystä myös moninaisiin, yksilöllisiin tapoihin tehdä työtä. Nuoret kokevat, että inklusiiviseen työyhteisöön kuuluvat sekä hyvät kehityskeskustelut, joiden avulla omaa työskentelyä voi parantaa, että mahdollisuudet kokea oma työ merkitykselliseksi kiitosten tai pienten bonusten kautta.

Nuorilla oli kokemuksia työyhteisön ulkopuolelle jäämisestä. Tämän ongelman välttämiseksi avoimet, aidosti kohtaavat ryhmäyttämistoimet ovat tärkeitä. Työyhteisössä tulisi esimerkiksi sekoittaa työryhmiä silloin tällöin. Näin jokainen oppisi työskentelemään toistensa kanssa.

3. Työnhakuvalmiudet

• hyvä CV ja hakemus
• oma asenne
• hakija tuntee tukimahdollisuudet
• itsetuntemus ja kehittymishalu
• työkokemus
• aktiivinen verkostoituminen, työnantajien kontaktointi ja työllistymistilaisuuksissa käyminen
• tiedot ja osaaminen työnhakuprosessiin, tieto mistä saa apua
• vapaaehtoistoiminta.

Työllistymisessä tärkeää nuorten mielestä on myös oma valmius työnhakuun. Työn hakemiseen kuuluu monia vaiheita, jotka voivat tuntua yksin todella haasteellisilta. Nuori voi tarvita ohjausta CV:n ja hakemuksen tekemiseen, osaamisensa ja persoonansa esilletuomiseen, työmarkkinoilla verkostoitumiseen tai työnhakuprosessin eri vaiheissa toimimiseen. Esimerkiksi TE-toimistojen kanssa monet vammaiset nuoret kohtaavat haasteita. Nuoret pitävät tärkeänä vapaaehtoistoimintaa, sillä sen kautta voi todistaa motivaationsa ja kokemuksensa työelämästä. Toiminnasta saattaa myös saada tärkeitä kontakteja ja suosittelijoita.

4. Moninainen työnhaku

• esteettömät työhakemukset ja verkkopalvelut
• mahdollisuus erilaisiin työnhakutapoihin
• työnhakuilmoituksessa selkeästi esitettynä, millaisia työtehtäviä työhön kuuluu
• hakuilmoituksessa selvennetty työpaikan esteettömyys
• osaamisen huomioon ottaminen työkokemuksen vähyydestä huolimatta.

Työnhakuprosessi on nuorten mielestä tällä hetkellä liian jäykkä ja kaavoihin kangistunut. Työnhaussa edellytetään usein aivan turhaan loistavaa kirjallista ilmaisua työnhakukaavakkeiden ja motivaatiokirjeiden muodossa, vaikka itse työssä ei kirjallista lahjakkuutta tarvittaisi. Esimerkiksi videohakemuksen käyttäminen paperisen hakemuksen sijasta yhdenvertaistaisi mahdollisuuksia hakea töitä. Vammaisten nuorten on myös haastavampi tehdä vammattomille nuorille tyypillisiä kesätöitä, kuten siivousta tai mansikanpoimintaa, joten työkokemusta saattaa karttua vähemmän. Tämä ei kuitenkaan saisi olla esteenä vammaisen nuoren palkkaukselle.

Moninaiseen työnhakuun kuuluu myös työnantajapuolen ymmärrys siitä, miten työhakemuksesta voi tehdä moninaisemman. Työpaikkailmoituksen julkaiseminen niin kirjoitettuna kuin puhuttunakin, työpaikan esteettömyyden kertominen ilmoituksessa ja työtehtävien selkeä esittely moninaistavat ilmoitusta, ja edesauttavat sitä, että jokainen osaaja voi tarjota työpanostaan.

5. Osaaminen

• oman osaamisen kartoittaminen ja sen jalostaminen laajalle työkentälle
• osaamisen havainnointi myös tutkintotodistusten ulkopuolelta
• niiden työnhakijan erityispiirteiden huomioon ottaminen, joista apua työssä
• työntekijän ”standardimallin” kyseenalaistaminen ja osaamisen moninaistaminen.

Osaamista on monenlaista. Nuorten mielestä vammaisen nuoren oma käsitys omasta osaamisesta on yleisesti liian alhainen. Yhteiskunnassa vallitsee käsitys työntekijän ”standardimallista”, joka kuitenkin harvoin pitää kenenkään kohdalla paikkaansa. Osaamisen moninaisuuden ymmärtäminen on tärkeää, jottei kenenkään osaaminen jäisi huomaamatta. Vammaiset nuoret kokevat, että työnhaussa vammaisilta vaaditaan työtehtävään ja muihin hakijoihin verrattuna enemmän osaamista, ikään kuin kompensoimaan sitä, ettei kuulu standardimalliin. Tällaisesta ajattelusta on päästävä työmarkkinoilla eroon!

Monissa työpaikoissa ja ammateissa paljon merkitystä on myös sillä, millainen persoona ja luonne työnhakijalla tai -tekijällä on. Pelkän tutkintotodistuksen tuijottaminen ei ole välttämättä paras tapa löytää sopivimmat työntekijät haettavaan työhön. Työnhakutilanteessa olisi hyvä myös keskittyä hakijan persoonaan ja siitä kumpuaviin voimavaroihin. Myös mahdolliselle kehityspotentiaalille kannattaa antaa tilaa.

Koosteen nuortentyöpajatoiminnasta on tehnyt Jaana Tiiri,
joka oli töissä Vamlasin Vahti-hankkeessa v. 2016. 

Hän opiskelee parhaillaan Metropolian
ammattikorkeakoulussa sosionomiksi.

Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön –lehdessä 1/2017

Vammaisuus on moninainen asia

Minusta tekstin sisältö on yleisesti hyvä, mutta jäin miettimään, millaisesta vammaisuudesta kirjoittaja puhuu. Liikunta-, näkö- vai kehitysvammaisuudesta, koska ne ovat niin eri asioita. Siksi en myöskään ihan ymmärrä sitä, että ”kaikkien” pitäisi saada mahdollisuus työhön. Osa vammaisista ihmisistä ei vain kykene siihen, jos vamma on vakava.
Siinä olen samaa mieltä, että jokaisen on hyvä kasvattaa itsetuntoa eikä ajatella olevansa huonompi, ellei pysty kaikkeen, mihin jotkut toiset.

Myös se on totta, kuten Jaana kirjoittaa, että työnhaku on aika kaavoihin kangistunutta. Pitäisi olla useampia tapoja hakea töitä kuin tietynlaisen CV:n ja hakemuksen lähettäminen! Aiemmin saattoikin olla helppo päästä töihin, sinne vain ”mentiin”, töitä riitti. Enää ei ole näin.

Jaanan ajatukset ryhmäyttämisestä ovat hyviä. Eli työpaikalla olisi hyvä välillä vaihtaa työryhmiä, jotta opittaisiin tekemään töitä eri(laisten) ihmisten kanssa. Se, että työnantajan pitäisi malttaa tutustua hakijan osaamiseen kunnolla, vaikka tämä olisi vammainen, ei ehkä ole niin realistista. Miten hänellä on aikaa tutustua moniin hakijoihin erityisesti ennen palkkaamista?

Patrik Brisson
järjestöavustaja, Vates

Teksti ja kuvat: Sari Putkonen

Työntekijä ja työpaikka löytävät varmemmin toisensa, kun viranomaiset, yritykset ja välityömarkkinatoimijat keskustelevat samassa verkostossa.

Heinolassa on rakennettu välityömarkkinaverkostoa, jossa tietoa avoimesta työpaikasta ei hevin hukata. Ilman verkostoa aikuisiällä toimitilahuoltajaksi valmistuneen Raija Hämäläisen työllistyminen nykyiseen yöpaikkaansa olisi hyvinkin voinut tyssätä jo alkuunsa; hän ei olisi ikinä kuullut avoimesta työpaikasta eikä työnantaja olisi saanut luotettavaa ja pitkäaikaista työntekijää.

Käytännössä verkosto toimi näin: Heinolassa jokusen vuoden toimineen BN Laatusiivouksen asiakaskunta oli kasvanut ja yrityksen omistaja Birgitta Nurminen halusi palkata uuden työntekijän. Nurminen tiesi, että Hartolan kunnan elinkeinoneuvoja Seppo Laakso oli auttanut muita yrittäjiä löytämään työntekijöitä, joten tuntui luontevalta ottaa häneen yhteyttä.

Laaksolla ei ollut heti mielessään sopivaa henkilöä, joten hän laittoi tiedon työpaikasta Jyränkölän Setlementin työllistämispalveluihin. Projektiohjaaja Sari Virtanen Jyränkölästä otti yhteyttä Raija Hämäläiseen, jonka ohjaajana oli aiemmin toiminut. Lopputuloksena Hämäläinen, lakkautetun vaneritehtaan entinen työntekijä, työllistyi uuteen työpaikkaan.

Tavoitteellista verkostoitumista

Heinolan seudulla välityömarkkinatoimijoiden ja yritysten verkostoa on rakennettu kohta vuosikymmenen ajan erilaisissa projekteissa ja hankkeissa. Taustalla on Heinolan seudun nimeäminen äkillisen rakennemuutoksen alueeksi vuonna 2008, kun alueelta oli kadonnut muutamassa vuodessa noin 900 työpaikkaa.

Yhtenä esimerkkinä käynnistetyistä hankkeista voisi mainita Hämeen ELY-keskuksen ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman Verkostosta Voimaa –hankkeen (09/2011 – 12/2014). Laakso työskenteli hankkeessa projektityöntekijänä ja etsi työpaikkoja ”ankaralla jalkatyöllä” Heinolan, Hartolan ja Sysmän seudulta. Hankkeen aikana solmittiin muun muassa 73 työsopimusta ilman tukia.

Tällä hetkellä verkottamista toteutetaan kaupungin johdolla. Heinolan kaupungin työllisyyskoordinaattori Tero Auvinen kertoo, että työllistämisen parissa toimivat tahot kokoava työllisyystiimi kokoontuu kerran kuussa. Kaikki kiinnostuneet voivat osallistua.

Yritysten palveluksessa

Työllistämistä edistävässä verkostossa on kuunneltu herkällä korvalla yritysten tarpeita.
– Kentällä pitää olla silmät ja korvat auki. Kun saadaan pienikin vinkki mahdollisesta työpaikasta, otamme yhteyttä ja kysymme, voimmeko olla avuksi, Laakso kuvailee.

Verkostoja yrittäjien suuntaan rakentaa myös Heinolan kaupungin työllisyydenhoitopalvelut. – Itse olen osallistunut yrittäjien aamukahvitilaisuuksiin ja kertonut siellä esimerkiksi palkkatukimahdollisuudesta, Auvinen kertoo.

Myös TE-toimistot rakentavat suhteita yrityksiin sekä suoraan että yhteistyökumppaneidensa kautta. Hämeen TE-toimiston Tuetun työllistymisen palveluiden asiantuntija Riitta Hirvonen-Lankisch kertoo, että Hämeessä esimerkiksi kuntakokeiluhankkeella, TE-toimiston käyttämillä palveluntuottajilla samoin kuin juuri käynnistyneen ostopalvelupilotin palveluntuottajilla on omat kontaktinsa yrityksiin.

Kolmas sektori vahvasti mukana

Jyränkölän Setlementti on kolmannen sektorin edustaja Heinolan seudun välityömarkkinaverkostossa. Setlementin vetämän työllisyyspoliittisen VirtaaTyöstä-projektin projektipäällikkö Kati Hämäläinen toteaa, että koska Jyränkölässä on paljon erilaista toimintaa, kuten koulutusta, asumispalveluja ja ravintolatoimintaa, he pystyvät tarjoamaan monen tyyppisiä työkokeilu- ja palkkatukipaikkoja vaikeasti työllistyville.

Työkokeilu ja palkkatuki ovat monelle vaikeasti työllistyvälle välttämättömiä askeleita matkalla kohti avoimia työmarkkinoita. Lisäksi Virtaa Työstä-projekti on organisoinut jo kolmena kesänä nuorten kesätyöpassikampanjan, jossa nuoren työllistävä heinolalainen yritys, yhdistys tai kotitalous voi saada tietyin edellytyksin tukea 250 euroa. Kampanjaa rahoittavat Heinolan kaupunki, Heinolan Lions Klubit, Heinolan seurakunta, Työnantajayhdistys ja Heinolan Yrittäjät.

– Siinä samalla olemme saaneet kontakteja yritysmaailmaan, Hämäläinen iloitsee.

Luottamus voitelee verkoston

Verkosto ei toimi itsestään. Laakson mukaan toimiva verkosto edellyttää sitä, että eri osapuolet voivat luottaa toisiinsa. Osapuolten tulee olla toisilleen rehellisiä. Kenellekään ei luvata liikoja. Mahdolliset ongelmakohdat nostetaan pöydälle. Jos halutaan työllistää tukien avulla, tuista pyydetään realistinen arvio TE-toimistosta.

Luottamuksen lisäksi toimiva verkostoedellyttää aktiivista viestintää.

Verkostojen toimivuutta tutkittaessa on huomattu, että viestimisen tärkeyttä pidetään tsestään selvänä asiana, ja kuitenkin lähes aina tiedon liikkeelle saamisessa on ongelmia. On siis hyvä tiedostaa, että omalla aktiivisella toiminnalla ja viestimisellä on suuri merkitys. Tieto on laitettava liikkeelle – kuten työllistymistarinassamme tehtiin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt Käyttöön Valityömarkkinat eXtra -lehdessä 15.12.2015

Teksti: Anne Korhonen
Kuva: Jaana Rossi

Raisa Jäntti aloitti 2000-luvun alussa avotyössä. Vuosien saatossa hän työskenteli pesulassa, päiväkodeissa ja kaupan alalla. Avotöiden jälkeen hän on ollut useamman kerran työharjoittelussa kaupan alalla. Rovaniemen Klubitalo Roihulan työhönvalmentajat ovat auttaneet häntä löytämään työharjoittelupaikat.

– Kun kuulin Klubitalo Roihulan toiminnasta, kiinnostuin siitä heti. Roihulassa olen tehnyt ansioluettelon ja käynyt yhdessä työhönvalmentajan kanssa läpi erilaisia työpaikkoja. Heiltä olen saanut tukea työllistymiseen ja koen sen todella tärkeäksi. Suosittelen Klubitaloa kaikille, jotka haluavat tukea työllistymiseen tai opintojen ohjaukseen, Jäntti suosittelee.

Koska Jäntistä oli tietoa ja tuntemusta jo avotyötoiminnan ajoilta, hänen kanssaan oli helppoa lähteä tekemään työhönvalmennusta.

– Työhönvalmentajan tulee tuntea valmennettava ja hänen rajoitteensa, kun hän lähtee hakemaan valmennettavan kanssa harjoittelu- tai työpaikkaa. On myös tärkeää tuntea paikkakunnan yrityksiä ja niiden työtehtäviä, jotta osaa ohjata työnhakijaa oikealle alalle ja tehtäviin, kertoo työhönvalmentaja Heli Kurvinen omasta roolistaan.

– Raisa oli kiinnostunut kaupanalasta, joten etsimme yhdessä yhteystiedot paikkakunnan kauppoihin. Yhteyttä otimme puhelimitse, jonka jälkeen yleensä lähetimme ansioluettelon sähköpostilla. Puhelimessa saatoimme myös sopia heti palaveriajan kauppaan, jatkaa Kurvinen.

Työllistymispolku työharjoittelusta

Tällä hetkellä Raisa Jäntti on työharjoittelussa Lidlissä. Hänen työhönsä kuuluu teollisuuden tuotteiden purkaminen, hyllyttäminen, pullohuoneen hoitaminen, pienet siistimistyöt, pahvitus ja asiakaspalvelu.

– Vaikka minulla on ravitsemis- ja hotellipalveluiden koulutus, kaupan ala on kiinnostanut minua aina. Kaupassa pääsee päivittäin tekemään erilaisia töitä ja palvelemaan asiakkaita. Pidän siitä, että saan tehdä töitä muiden ihmisten kanssa, Jäntti kuvailee.

– Työnantajayhteistyö on hedelmällistä, kun työhönvalmentaja kertoo rehellisesti valmennettavan mahdollisista rajoitteista ja tavoitteista työjaksolle sekä kertoo työhönvalmentajan tuen olevan käytettävissä koko ajan, työhönvalmentaja Heli Kurvinen kertoo.

– Aiempien työnantajien antamat suositukset ovat erittäin tärkeitä. Raisa Jäntin kohdalla ensimmäisestä harjoittelupaikasta saatu suositus helpotti häntä saamaan seuraavat harjoittelupaikat. Toivottavasti Raisan unelma osa-aikaisesta työsuhteesta toteutuu pian, sillä olemme pitäneet tätä unelmaa yllä kolme vuotta, Kurvinen jatkaa.

Työhönvalmentajan ja työnantajan yhteistyö

Yhteistyön ylläpitäminen työnantajien kanssa on tärkeää ja varsinkin pienellä paikkakunnalla se korostuu, koska työpaikkoja on tarjolla vähän.

– On tärkeää neuvotella rakentavasti työnantajan kanssa, koska tilanteet työpaikoilla muuttuvat ja elävät. Olemme myös huomanneet, että työpaikkakäyntien yhteydessä voi yhtäkkiä tulla esiin joku muu tehtävä, johon työnantaja on hakemassa työntekijää. Tällöin mahdollisuuden voi saada jokin toinen työnhakija. Työhönvalmentajan kannattaa olla koko ajan valmiudessa ja kyettävä tekemään nopeita ratkaisuja tilanteen sitä vaatiessa. Siten saamme uusia onnistumisia ja unelmat työpaikasta toteutumaan, summaa Kurvinen kokemuksiaan.

Harjoittelupaikka löytyi lopulta Lidlin aluepäällikön avulla Rovaniemen Oijustien myymälästä.

– Kävimme yhdessä läpi, mitä Raisa haluaisi tehdä ja mitä myymälätyöhön kuuluu. Hän on osoittautunut hyväksi asiakaspalvelijaksi myymälän puolella, kertoo Rovaniemen Lidl Oijustien myymälän myymäläpäällikkö Seila Ruokamo.

– Työhönvalmentaja tutustui työtehtäviin ja hän oli mukana ensimmäisenä päivänä. Raisan kanssa on kaikki mennyt hyvin, emmekä ole tarvinneet työhönvalmentajan apua. Työnantajana näen kuitenkin hyvänä, että tällainen tuki on tarvittaessa tarjolla, Ruokamo jatkaa.

– Raisasta on ollut suuri apu myymälässä, varsinkin jos myymälän joku vakituisista työntekijöistä joutuu olemaan poissa töistä. Olemmekin jatkaneet Raisan työsopimusta. Työharjoittelu on ollut meille hyvä kokemus. Kannustamme muitakin työnantajia tarjoamaan harjoittelumahdollisuuksia osatyökykyisille,
Ruokamo rohkaisee.

Vakituinen työllistyminen on myös Raisa Jäntin oma unelma.
– Työnteko on antanut minulle mielekästä tekemistä päiviin. Työnteon avulla olen tutustunut ihmisiin ja saanut päiviin rytmiä. Palkkatyö kiinnostaa minua paljon ja toivon, että saisin tulevaisuudessa vakituisen osa-aikaisen työpaikan, summaa Jäntti kokemuksiaan ja toiveitaan.

KLUBITALO ON mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö. Se tarjoaa kuntoutujille heidän omista tarpeistaan lähtevää työpainotteista toimintaa ja vertaistukea. Klubitalossa jäsenet ja henkilökunta osallistuvat tasavertaisesti toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen, päätöksentekoon ja toteuttamiseen. Työllistymisen tueksi Klubitalot toteuttavat siirtymätyöohjelmaa. Klubitalojen unelma on, että mielenterveyskuntoutujat voivat toteuttaa itseään kykyjensä mukaisesti ja ovat arvostettuja työtovereina, naapureina ja ystävinä. Suomessa on tällä hetkellä 25 Klubitaloa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Työhönvalmennus Extra -lehdessä 15.4.2016