Arkistot: E-magazine

Teksti: Sanna Kiiski, toimitus Kati Savela
Kuvat: Skills Finland ry

Kun Sanna Kiiski opiskeli Ammattiopisto Luovissa artesaaniksi, hän lähti uteliaisuudesta kansainvälisiin ammattitaitokilpailuihin. Kokemus oli mielenkiintoinen, vaikka kilpailutehtävä ei aivan vastannut omaa toiveammattia. Kiiski kertoo tiestään opiskelualansa valinnasta nykyhetkeen sekä toiveidensa työelämästä.

Aloitin opinnot Liperissä Ammattiopisto Luovissa keväällä 2013. Ei ollut kovinkaan helppoa päättää, mitä lähtisin opiskelemaan. Oman alan keksiminen oli ollut ongelma jo pitkään ennen opintojen aloittamista. Päätös hakeutua opiskelemaan artesaaniksi tuli tehtyä aika kiireesti, kun sain vihjeen, että kyseisen linjan opinnot ovat alkamassa Liperin Luovissa. Kuulin, että hakuaika päättyy parin viikon kuluttua, joten päätös piti tehdä enemmän tai vähemmän siltä seisomalta.

Ennen opintojen aloittamista olin ollut reilun vuoden kuntouttavassa työtoiminnassa tekemässä ompelutöitä ja vähän muitakin käsitöitä. Juuri kyseisen työtoimintapaikan ohjaajilta kuulin, että nyt olisi mahdollisuus lähteä opiskelemaan alaa. Koska pidän käsitöistä, tuntui hyvältä ajatukselta ainakin kokeilla ja katsoa miten käy.

Valmistuin jouluna 2015 tekstiiliartesaaniksi, eli suoritin käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon.

Toisena opintovuonna paljon työssäoppimista

Minulla oli paljon yksilöllisiä työssäoppimis- eli TOP-jaksoja. Opintojen toisena vuotena en ennättänyt paljon koululla pis- täytyäkään. Vuosi alkoi suoraan TOP-jaksolla, jouluksi piipahdin koululla, ja siitä taas suoraan TOPiin.

Olin työssä oppimassa paikallisessa käsityökeskuksessa sekä eräässä sisustustekstiililiikkeessä ompelutyössä. Valinnanvaraa oman alan paikoissa ei kovin paljon ollut, mutta sain ehdotuksia opettajalta ja ohjaajalta, ja kyllä paikka aina lopulta löytyi varsin helposti. TOP-jaksot olivat mielestäni ehdottomasti hyödyllisiä!

Ammattitaitokilpailut Ranskassa oli hyppy uuteen

Muistaakseni toisen opiskeluvuoden lopulla opettajani kysäisi, olisinko kiinnostunut lähtemään Abilympics- eli kansainväliseen ammattitaitokilpailuun. Se järjestettäisiin keväällä 2016 Ranskan Bordeaux’ssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun edes kuulin kisasta. Suomen Taitaja-kilpailuista tiesin, koska veljeni oli kilpaillut niissä.

Alkuun vähän epäilytti haluanko edes lähteä, ja harkitsin jättäväni kisan väliin. En oikein pidä kilpailuista, joten ajatus osallistumisesta ei innostanut. Ajattelin kuitenkin lopulta, että voihan sen ottaa ihan vain kokemuksena, ja sillä tavoin se alkoi kiinnostaa enemmän. Osallistuin Abilympicsissä kierrätysmuotoilulajiin.

Enimmäkseen harjoittelin kisoihin yksikseni, mutta jonkin verran myös koululla. Kisa oli keväällä, ja kun olin valmistunut koulusta jouluna, keskityin siinä välissä harjoitteluun. Suurelta osin harjoittelu oli erilaisten ideoiden ja tekniikoiden testailua ja kisatehtävän materiaaliin tutustumista. Tehtävämateriaalina olivat viinipullojen korkit, joista piti rakentaa esittelyteline kahdelle tuotteelle. Korkit olivat minulle aika uusi juttu. Kilpailuihin valmistautuminen ja osallistuminen oli melkoinen kokemus. Se oli tilaisuus päästä testaamaan taitojani sellaisessa, mikä ei ehkä kuitenkaan osunut yksi yhteen oman alani kanssa. Opintoni kun keskittyivät tekstiileihin ja lähinnä ompeluun ja kudontaan. Muotoilu oli hyppy vähän eri suuntaan. Siinä pääsi opettelemaan uusia asioita. En tiedä lähtisinkö kilpailuihin uudelleen. Olihan se hieno kokemus, mutta vähän rasittava myös.

Lajikohtaisille mitalisijoille en yltänyt, mutta sain Suomen maajoukkueen parhaat pisteet ja elämäni ensimmäisen mitalin. Se oli melkoinen yllätys!

Tavoitteena palkkatyön ja yritystoiminnan yhdistäminen

Palkkatyötä minulla ei tällä hetkellä ole, mutta olen aloittelemassa omaa yritystoimintaa. Valmistuttuani artesaaniksi kävin yrittäjyyskurssin, ja sen jälkeen olin jonkin aikaa työkokeilussa kokemusta keräämässä. Nyt on harkinnassa joko oma toiminimi tai sivutoiminen yrittäjyys, jos palkkatyötä löytyy. Tällä hetkellä tarjoan ompelupalvelua. Toiveena olisi lisäksi saada laajennettua kudontapuolelle ja omiin tuotteisiinkin.

Olisi toki hienoa, jos osa-aikainen palkkatyö löytyisi ja yritystoiminnan voisi pitää aluksi sivutoimisena. Olisi mukava saada kokemusta palkkatyöstäkin.

Työhaastatteluissa en ole käynyt, mutta paria paikkaa olen kyllä hakenut. Minulle kaikenlainen sosiaalinen toiminta on aika outoa ja epämukavaa, joten suhtaudun työhakemuksiin ja yhteydenottoihin vähän etäisesti. En yleensä ajattele koko asiaa sen kummemmin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017

Skills of Finlandin ammattitaitoikilpailut

Teksti: Pirjo Pellikka, Kati Savela

Tuettu oppisopimus oli Netta Nordlundille sopiva tapa valmistua ammattiin. Hän sai myös työpaikan Iceheartsista, jossa suoritti oppisopimuksen käytännön osuuden.

Netta Nordlund valmistui tammikuussa 2017 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi oppisopimuskoulutuksella. Koulutuksen järjestäjänä toimi Keudan oppisopimuskeskus ja valmistavat koulutus- ja tutkintotilaisuudet toteutettiin Kanneljärven opistolla. Nordlund sai tutkinnon suorittamisen tueksi tai vauhdittamiseksi työhönvalmennusta, jonka Keudan oppisopimuskeskus hankki Invalidisäätiön Orton Pro:sta.

Oppisopimusopiskelun Nordlund koki itselleen sopivaksi, koska hän ei koe itseään pänttääjä- ja istujatyypiksi.

Tuntien keskusteluiden aikana Nordlundille ja myös työhönvalmentajalle kirkastui, mitä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan työ sisältää ja mitä osaamista se vaatii. Nordlund koki, että hänen oppimisen haasteensa otettiin huomioon tuessa ja opiskelussa.

– Sain työhönvalmentajaltani Pirjo Pellikalta tukea sekä opiskeluun, työelämätaitoihin ja tutkintotilaisuuksiin. Etenkin tutkintosuunnitelmien teossa tuki on ollut tarpeen, Nordlund sanoo.

Keudan oppisopimuskeskuksen opinto-ohjaaja oli myös tärkeässä roolissa siinä tuessa, jota Nordlund on saanut opiskelunsa aikana esimerkiksi kulkemisessa Kanneljärven opistolle Lohjalle. Opinto-ohjaaja järjesti kimppakyydin heille, jotka sitä tarvitsivat.

Iceheartsista löytyi työpaikka

Oppisopimusopiskelun kautta Nordlund sai paremman kuvan alan työelämästä ja alan arjesta. Hän kohtasi paljon ihmisiä opiskelunsa aikana lähiopetuspäivillä Kanneljärven opistolla ja työpaikallaan Icehearts-joukkueessa. Netta Nordlundille oli myös tärkeää, että opiskeluajalta sai palkkaa.

– Työllistyin heti valmistumiseni jälkeen Iceheartsiin määräaikaisella työsopimuksella vuoden 2017 loppuun asti. Iceheartsissa työskentelen Suomen ensimmäisessä vain tytöille suunnatussa joukkueessa. Iceheartsin tavoitteena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun vaiheiden.

Nordlund tekee töitä samassa työyhteisössä Mikkolan koululla Vantaalla, jossa hän hankki keskeisen ammatillisen osaamisen ja tutkinnon.

Tavoitteisiin pyritään monilla eri menetelmillä, joista suurimmassa roolissa on liikunta. Joukkueessa, jossa Netta työskentelee, lajina on salibandy. Joukkueurheilu vähentää lasten syrjäytymistä ja edistää sosiaalisia taitoja. Aikuisen turvallinen ja luotettava läsnäolo tukee lasten kasvua ja läsnäoloa.

Käytännön opiskelu kirkasti ammatin edellytykset

Työhönvalmennuksen tavoitteena oli ensisijaisesti tukea Nordlundia tutkinnon läpäisyssä. Tämä saikin tutkintotodistuksen ja lisäksi työpaikan. Onnistuminen työelämässä ja menestyminen teoriaopinnoissa tukivat kehittymistä työtehtävissä ja opintojen suorittamisessa. Valmennuksen sisältö määriteltiin yhdessä opiskelijan kanssa hänen yksilölliset tarpeensa ja vahvuutensa huomioiden. Hienointa työhönvalmentajan mielestä oli, että työhönvalmennusprosessin kautta Nordlund alkoi ottaa vastuuta opiskelustaan ja hänestä kuoriutui opiskelunsa aikana alansa ammattilainen. 

– Yhteisellä matkallamme Netalle syntyi oivallusta konkretian kautta alastaan. Käytännön esimerkkien avulla ammattiosaamisen vaatimukset tulivat selvemmiksi ja oman osaamisen tunnistaminen helpottui, Pirjo Pellikka toteaa.

Nordlundin ja työhönvalmentajan yhteiset kokemukset karttuivat mm. Pellikan työpaikkakäyntien myötä. Yhteisten kokemusten merkitys korostui, kun Nordlund tarvitsi tukea tutkintosuunnitelmien tekemiseen ja tutkintotilaisuuksien toteuttamiseen. Käyntien aikana työnantajan osallistaminen ja osallistuminen opiskelijan opintoihin ja hänen tukemiseensa oli luontevaa.

– Oli tärkeää, että Netalla oli tieto, mitä työnantaja häneltä odottaa. Myös se oli tärkeää tietää, mitä opiskelu oppisopimuksella vaatii työnantajalta.

Tärkeintä työhönvalmennuksessa oli kuitenkin luottamuksellinen suhde opiskelijan ja työhönvalmentajan välillä. Tällaisen suhteen saavuttaminen vaatii arvostavaa kohtaamista ja toisen kunnioittamista. Luottamus, arvostus ja kunnioitus mahdollistavat vaikeidenkin asioiden esille ottamisen ja käsittelyn rehellisesti ja avoimesti.

Osaamisen ja resurssien hyödyntäminen

Keudan oppisopimuskeskuksen asiakkuuspäällikkö Jorma Käyhkön näkemys on, että oleellista työhönvalmennuksessa on ollut tavoitteiden saavuttamisen kannalta tukitoimien oikeanlainen mitoittaminen ja olemassa olevan osaamisen hyödyntäminen. Vahvalla ja joustavalla verkostoyhteistyöllä ollaan pystytty toimimaan tilanteiden mukaan. Palvelumuotoilu on tapahtunut yhteistyössä palvelun ostajan ja palvelun tuottajan toimesta.

– Opiskelijan tarpeet olivat erittäin isossa roolissa siinä, millaiseksi palvelu muotoutui. Oppisopimus yleisesti mielletään aikuisille tarkoitetuksi opiskelumuodoksi. Nuorten oppisopimusopiskelussa opiskelijat tarvitsevat vahvasti tukea opiskelun lisäksi myös omaan kasvuunsa ja ammatillisen identiteetin rakentamiseen. Tätä tukea nuoret ovat saaneet työhönvalmennuksen kautta.

Kun yhteistyö Keudan ja Orton Pro:n välillä alkoi, yhtenä tavoitteena oli mallintaa oppisopimusopiskelijoille annettavaa tukea ja sitä kautta mahdollistaa oikea tuki kaikille opiskelijoille, jotka sitä tarvitsevat.

– Oikeanlaisella tuella varmistetaan koulu tuksellisen tasa-arvon toteutuminen, Käyhkö toteaa.

Artikkeli on julkaisu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017

Teksti ja kuva: Kati Savela

Autismin kirjon henkilöiden työntekoa tukevat selkeät kirjalliset ohjeet, vähäinen häly ja muut aistiärsykkeet sekä työyhteisö, joka ei odota kaikkien olevan samanlaisia. Orjo Pättiniemi jäi kerran työyhteisön ulkopuolelle, mutta löysi mielekkäitä tehtäviä Autismisäätiöstä.

Autismisäätiön tiloissa Vallilassa näkeeuseita lepäämään houkuttelevia hiljaisia ja hämäriä tiloja säkkituoleineen. Autismin kirjon ihmisille lepohetket runsaasta äänimaailmasta tai näköaistia kuormittavista tiloista ovat usein tarpeen. Nykyaikana tällaisia tiloja voisi kuvitella suositeltavaksi millä työpaikalla tahansa työhyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hallintoassistenttina Autismisäätiöllä työskentelevä Orjo Pättiniemi on luvannut kertoa, miten autismikirjo yleensä ilmenee ja miten se vaikuttaa työllistymiseen ja työpaikalla toimimiseen. Aloitetaan älykkyydestä. Suurimmalla osalla on joko normaali tai tavallista korkeampi älykkyysosamäärä, ja noin neljäsosalla puolestaan kehitysvammadiagnoosi.
– Autismikirjon ihmisiin liitetään usein adjektiivit outo ja eristäytyvä. Kontekstisokeus on yleinen piirre eli niin sanotut kirjoittamattomat säännöt eivät ole kovinselviä. Työpaikan kahvipöytäkeskustelut voivat olla vaikeita, koska niihin ei ole olemassa selkeää sosiaalista mallia. Tai autismin kirjon henkilö voi pitää hymyilyä aina merkkinä iloisuudesta, vaikka se ei aina olekaan asian laita, Pättiniemi kuvailee.
– Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen on usein autismin kirjon henkilölle haasteellista, tilanne voi olla päinvastoin, kuten minulla. Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen on minulle helppoa, tilanteiden tunnistaminen on välillä haasteellista, hän lisää.

Vaikka näitä yleisiä piirteitä löytyy, Pättiniemi korostaa, että mitään selkeää autismin kirjon ihmistyyppiä ei ole olemassa. Joillakin jotkin tyypilliset piirteet ovat vahvempia, toisilla ne eivät näy ulospäin lainkaan.

Keittiötöistä kouluttajaksi

Moni autismin kirjoon kuuluva lapsi ja nuori opiskelee erityisopetuksessa. Peruskoulu voi vielä sujua, mutta osa heistä putoaa koulutuksen kelkasta, jos jatkaa luokattomaan lukioon tai muihin opintoihin, joissa ei ole valmiiksi annettua lukujärjestystä. Itsenäinen opintojen järjestely on joillekin ylivoimaista.

Pättiniemi itse oli erityisopetuksessa peruskoulun ajan ja siirtyi sitten tavalliseen lukioon. Sen jälkeen hän opiskeli japanologiaa Vaasassa. Opintojen ohessa hän teki keittiötöitä vuoteen 2013 saakka.
– Viimeisessä keittiöalan työpaikassa työsopimukseni purettiin koeajan jälkeen. Syynä oli kuulemma se, etten osannut puhua työtovereiden kanssa. Pätevyyttänikin epäiltiin, mutta olin tehnyt samoja töitä vuosikausia ilman mitään ongelmia, Pättiniemi kertoo ikävästä kokemuksestaan.

Pättiniemi aloitti Autismisäätiössä keväällä 2015 hallintoassistenttina aluksi noin vuoden työsuhteessa, jota on jatkettu. Hän on muun muassa ollut järjestämässä autismielokuvafestivaaleja Helsingissä kahtena vuonna, viimeksi huhtikuussa 2017. Festivaali on autisminkirjon henkilöiden järjestämä. Pättiniemen tehtäviin on kuulunut muun muassa hankintojen kartoituksia. Lisäksi hän on ollut kokemusasiantuntijana säätiön järjestämissä koulutuksissa. Neuropsykiatrisen valmennuksen koulutuksia pidetään esimerkiksi yhdistysten tai järjestöjen henkilökunnalleen järjestäminä tai julkisina koulutuksina.
– Nykyisessä työssäni riittää haasteita enemmän kuin entisissä. Se sopii minulle mainiosti!

Kirjoittamattomat säännöt vaikeita

Noin 10−15 prosenttia autismin kirjon ihmisistä on työelämässä. Orjo Pättiniemen mukaan ei ole erityisiä aloja, joille autismin kirjon omaava ihminen ei soveltuisi töihin. Tietelijöissä autismikirjon ihmisiä on poikkeuksellisen paljon. Huippututkimuksessa voi olla hyötyä yleisistä autistisista piirteistä, kuten pikkutarkkuudesta ja järjestelmällisyydestä. Tarkkuudesta on hyötyä myös esimerkiksi arkistoinnissa ja kirjastojen työtehtävissä. Osalla on erityisen hyvä jonkin kapean sektorin osaaminen.
– Mielikuva hajamielisestä professorista voi hyvinkin olla juontunut autistisista piirteistä, Pättiniemi naurahtaa.

Työnhakuakin voi vaikeuttaa se, että ei hallitse kirjoittamattomia sääntöjä.
– Kun työhakemuksiin ei aina tule vastausta, autismin kirjon henkilö voi ajatella, että vika on itsessä. Tietämättömyyden tilassa oleminen ylipäänsä on vaikeaa. Työmarkkinoille pääsemistä saattaa vaikeuttaa juuri se, että puuttuu hakemuksissa ja haastatteluissa vaadittavaa pelisilmää. Ääneen lausumattomana sääntönä voi olla myös ns. sosiaalisuus, riippumatta siitä, onko se oleellinen piirre itse työtehtävissä.

Selkeät toimintaohjeet työn ja opiskelun tueksi

Työpaikalla toimimista helpottaa se, että tilassa on mahdollisimman vähän hälyä, ohjeistukset annetaan kirjallisena ja annetaan selvät aikataulut. Näistä on toki hyötyä myös muille kuin autismin kirjon ihmisille. Aistiyliherkkyys on kuitenkin tavallista yleisempää heidän keskuudessaan. Sen vuoksi Autismisäätiön tiloissa on aistien lepuuttamiseen tarkoitettuja paikkoja. Säätiön tiloissa on mm. työ- ja päivätoimintaa, työllistymisen tukipalveluita ja vertaisryhmiä.
– Minunkin on sanottu tietävän paljon asioista. Olen kiinnostunut historiasta, elokuvista, science fictionista ja Japanista. Itseäni kiinnostavista asioista muistankin paljon ja yksityiskohtaista tietoa, Orjo Pättiniemi kertoo yhdestä ominaisuudestaan, jonka keskustelukumppanit usein pian huomaavatkin.

Autismin kirjo ja työelämä

Autismin kirjon häiriöt ovat neurobiologisia tiloja, joihin kuuluvat autismi, Aspergerin oireyhtymä, Rettin oireyhtymä, disintegratiivinen kehityshäiriö, laaja-alainen kehityshäiriö ja epätyypillinen autismi. Suomessa autismikirjon henkilöitä on arviolta noin 80 000. Autismikirjon piirteitä ovat esim. poikkeavuudet kommunikaatiossa, sosiaalisessa kanssakäymisessä ja käyttäytymisessä.

On monia keinoja parantaa autismin kirjoon kuuluvan mahdollisuuksia löytää töitä. Sellaisia ovat esim. ammatillinen kuntoutus, Kelan uusi TEAK eli työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, työhönvalmennus ja Autismisäätiön työpajatoiminta. Osallistumalla pajojen toimintaan osallisuuden kokemus ja sosiaaliset taidot lisääntyvät. Tämä mahdollistaa pyrkimisen työmarkkinoille. Autismikirjolaisten kuntoutus on tutkitusti kannattavaa. Yhteiskunta säästää ja kuntoutujan hyvinvointi lisääntyy.

Työtehtävien räätälöinti työntekijän vahvuuksien ja muiden ominaisuuksien tai taitojen mukaan on useinkin mahdollista, jos sitä aletaan selvittää. Hyvän toimiston suunnitteluohjeita noudattamalla voidaan työpaikan fyysisistä olosuhteista saada sopivat myös aistiyliherkkyyksistä kärsiville. Muita keinoja työn sujuvuuden edistämiseksi ovat liukuva työaika tai vaikka korvatulpat häiritsevien äänten vaimentamiseksi.

Lisätietoa: autismisaatio.fi

Löydä kyky -hanke työllistymisen tukena

AUTISMISÄÄTIÖN LÖYDÄ KYKY -hanke (RAY/STEA) päättyy kesällä 2017. Hankkeessa on ollut tavoitteena edistää autismin kirjon henkilöiden työllistymistä. Tätä on toteutettu ottamalla yhteyttä noin sataan työnantajaan ja tiedottamalla heitä autismin kirjon ihmisistä työntekijöinä. Toiseksi on opastettu työnhakijoita laatimaan hakemuksia ja ansioluetteloita, joissa he saavat tuotua parhaat ominaisuutensa esiin.

Projektikoordinaattori Mervi Lindström on etsinyt potentiaalisia työnantajia sen mukaan, millaisiin töihin Löydä kyky -työnhakuryhmissä olevat sopisivat.
– Jos meillä on ehdottaa tiettyä ihmistä johonkin tehtävään ja kerromme, että hänellä on autistisia piirteitä, suhtautuminen on yleensä myönteistä. Mutta jos ehdottaa autismin kirjon henkilön palkkaamista yleisesti, ollaan varautuneempia, Lindström kertoo kokemuksistaan hankkeessa.

Työnhaun harjoittelussa on käytetty ahkerasti kameraa. Esimerkiksi CV:stä on tehty persoonallinen varustamalla se tavallista isommalla valokuvalla tai CV on tehty videoksi.

Hankkeen kursseilla olleista on työllistynyt ainakin kaksi, ja moni on jatkanut opintojaan.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017

Teksti: Jaana Tiiri
Kuvat: Jenny Salo, Kati Savela

Työnantajien avoimuus työn todellisista vaatimuksista, ymmärrys erilaisia työnteon tapoja kohtaan ja mahdollisuus tehdä työhakemus monin eri tavoin – muun muassa tällaisia ovat vammaisten nuorten toiveet työnantajille. Nuoret pohtivat työnhakua ja työn tekemistä edistäviä ja hidastavia seikkoja työpajassa, joka järjestettiin osana Vahti-hanketta.

Vamlasissa alkoi vuonna 2016 Vahti-hanke, jonka tavoite on luoda vammaisten ja osatyökykyisten työllisyyttä edistävä Vahti-palvelu. Sen kautta halutaan parantaa työnhakijoiden, työntekijöiden ja työyhteisöjen tasavertaista kohtaamista.
Nuoria kohderyhmään kuuluvia nuoria kutsuttiin työpajaan, joissa keskusteltiin mm. työnhakua ja työelämää estävistä ja edistävistä asioista. Näistä nousi selkeästi viisi pääteemaa, jotka liittyvät nuorten kokemuksiin työelämästä tai sinne pyrkimisestä.

1. Avoimuus

Nuorten mukaan avoimuutta työnhaussa ja rekrytoinnissa ovat esimerkiksi:

• työnantajat ovat avoimia siitä, mitkä ovat työpaikan todelliset vaatimukset
• työhaastattelussa keskitytään vain työhön liittyviin kysymyksiin
• työnantajalla on ennakkoluulottomuutta moninaisuutta kohtaan
• johto määrittelee työpaikan arvot kaikille selviksi
• dialogi johtoportaan ja työtekijöiden välillä on avointa
• annetaan selkeät ohjeet työssä toimimiseen.

Vammaisilla nuorilla voi olla erilaisia ongelmia työnhaussa; useimmat työpaikat eivät ikinä tule avoimeen hakuun, työnhakija saatetaan kohdata vain vammaisuutensa eikä osaamisensa kautta ja työnkuvaan saatetaan liittää tarpeettomia vaatimuksia liikkumisesta tai tietystä sosiaalisen kanssakäymisen osaamisesta.

Avoimuus työpaikalla on myös tärkeää. Työyhteisön ennakkoluuloisuus vammaista työntekijää kohtaan on yleistä. Siksi organisaation johdon tulisi määrittää ja ylläpitää työpaikan arvomaailmaa niin, että työpaikalla hyväksytään työntekijöiden moninaisuus.

2. Inklusiivinen työyhteisö

Inkluusio tarkoittaa kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitetaan erillisiin palvelujärjestelmiin. Nuorten mukaan esimerkkejä inkluusiosta työyhteisössä ovat mm:

• esteettömyys
• sitoutuminen työntekijään palkattomien harjoittelujen sijasta
• ymmärrys eri työnteon muotoja kohtaan, työn mukautukset
• ymmärrys yksilöiden moninaisista tarpeista
• työyhteisön aito ryhmäyttäminen kuppikuntien syntymisen estämiseksi
• sitoutuminen huonon työilmapiirin parantamiseen.

Työyhteisön merkitys työnteolle on suuri. Jotta työyhteisö olisi mahdollisimman inklusoiva, mukaan ottava, on keskityttävä fyysisen esteettömyyden lisäksi myös henkiseen esteettömyyteen. Johdolla toivotaan olevan ymmärrystä myös moninaisiin, yksilöllisiin tapoihin tehdä työtä. Nuoret kokevat, että inklusiiviseen työyhteisöön kuuluvat sekä hyvät kehityskeskustelut, joiden avulla omaa työskentelyä voi parantaa, että mahdollisuudet kokea oma työ merkitykselliseksi kiitosten tai pienten bonusten kautta.

Nuorilla oli kokemuksia työyhteisön ulkopuolelle jäämisestä. Tämän ongelman välttämiseksi avoimet, aidosti kohtaavat ryhmäyttämistoimet ovat tärkeitä. Työyhteisössä tulisi esimerkiksi sekoittaa työryhmiä silloin tällöin. Näin jokainen oppisi työskentelemään toistensa kanssa.

3. Työnhakuvalmiudet

• hyvä CV ja hakemus
• oma asenne
• hakija tuntee tukimahdollisuudet
• itsetuntemus ja kehittymishalu
• työkokemus
• aktiivinen verkostoituminen, työnantajien kontaktointi ja työllistymistilaisuuksissa käyminen
• tiedot ja osaaminen työnhakuprosessiin, tieto mistä saa apua
• vapaaehtoistoiminta.

Työllistymisessä tärkeää nuorten mielestä on myös oma valmius työnhakuun. Työn hakemiseen kuuluu monia vaiheita, jotka voivat tuntua yksin todella haasteellisilta. Nuori voi tarvita ohjausta CV:n ja hakemuksen tekemiseen, osaamisensa ja persoonansa esilletuomiseen, työmarkkinoilla verkostoitumiseen tai työnhakuprosessin eri vaiheissa toimimiseen. Esimerkiksi TE-toimistojen kanssa monet vammaiset nuoret kohtaavat haasteita. Nuoret pitävät tärkeänä vapaaehtoistoimintaa, sillä sen kautta voi todistaa motivaationsa ja kokemuksensa työelämästä. Toiminnasta saattaa myös saada tärkeitä kontakteja ja suosittelijoita.

4. Moninainen työnhaku

• esteettömät työhakemukset ja verkkopalvelut
• mahdollisuus erilaisiin työnhakutapoihin
• työnhakuilmoituksessa selkeästi esitettynä, millaisia työtehtäviä työhön kuuluu
• hakuilmoituksessa selvennetty työpaikan esteettömyys
• osaamisen huomioon ottaminen työkokemuksen vähyydestä huolimatta.

Työnhakuprosessi on nuorten mielestä tällä hetkellä liian jäykkä ja kaavoihin kangistunut. Työnhaussa edellytetään usein aivan turhaan loistavaa kirjallista ilmaisua työnhakukaavakkeiden ja motivaatiokirjeiden muodossa, vaikka itse työssä ei kirjallista lahjakkuutta tarvittaisi. Esimerkiksi videohakemuksen käyttäminen paperisen hakemuksen sijasta yhdenvertaistaisi mahdollisuuksia hakea töitä. Vammaisten nuorten on myös haastavampi tehdä vammattomille nuorille tyypillisiä kesätöitä, kuten siivousta tai mansikanpoimintaa, joten työkokemusta saattaa karttua vähemmän. Tämä ei kuitenkaan saisi olla esteenä vammaisen nuoren palkkaukselle.

Moninaiseen työnhakuun kuuluu myös työnantajapuolen ymmärrys siitä, miten työhakemuksesta voi tehdä moninaisemman. Työpaikkailmoituksen julkaiseminen niin kirjoitettuna kuin puhuttunakin, työpaikan esteettömyyden kertominen ilmoituksessa ja työtehtävien selkeä esittely moninaistavat ilmoitusta, ja edesauttavat sitä, että jokainen osaaja voi tarjota työpanostaan.

5. Osaaminen

• oman osaamisen kartoittaminen ja sen jalostaminen laajalle työkentälle
• osaamisen havainnointi myös tutkintotodistusten ulkopuolelta
• niiden työnhakijan erityispiirteiden huomioon ottaminen, joista apua työssä
• työntekijän ”standardimallin” kyseenalaistaminen ja osaamisen moninaistaminen.

Osaamista on monenlaista. Nuorten mielestä vammaisen nuoren oma käsitys omasta osaamisesta on yleisesti liian alhainen. Yhteiskunnassa vallitsee käsitys työntekijän ”standardimallista”, joka kuitenkin harvoin pitää kenenkään kohdalla paikkaansa. Osaamisen moninaisuuden ymmärtäminen on tärkeää, jottei kenenkään osaaminen jäisi huomaamatta. Vammaiset nuoret kokevat, että työnhaussa vammaisilta vaaditaan työtehtävään ja muihin hakijoihin verrattuna enemmän osaamista, ikään kuin kompensoimaan sitä, ettei kuulu standardimalliin. Tällaisesta ajattelusta on päästävä työmarkkinoilla eroon!

Monissa työpaikoissa ja ammateissa paljon merkitystä on myös sillä, millainen persoona ja luonne työnhakijalla tai -tekijällä on. Pelkän tutkintotodistuksen tuijottaminen ei ole välttämättä paras tapa löytää sopivimmat työntekijät haettavaan työhön. Työnhakutilanteessa olisi hyvä myös keskittyä hakijan persoonaan ja siitä kumpuaviin voimavaroihin. Myös mahdolliselle kehityspotentiaalille kannattaa antaa tilaa.

Koosteen nuortentyöpajatoiminnasta on tehnyt Jaana Tiiri,
joka oli töissä Vamlasin Vahti-hankkeessa v. 2016. 

Hän opiskelee parhaillaan Metropolian
ammattikorkeakoulussa sosionomiksi.

Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön –lehdessä 1/2017

Vammaisuus on moninainen asia

Minusta tekstin sisältö on yleisesti hyvä, mutta jäin miettimään, millaisesta vammaisuudesta kirjoittaja puhuu. Liikunta-, näkö- vai kehitysvammaisuudesta, koska ne ovat niin eri asioita. Siksi en myöskään ihan ymmärrä sitä, että ”kaikkien” pitäisi saada mahdollisuus työhön. Osa vammaisista ihmisistä ei vain kykene siihen, jos vamma on vakava.
Siinä olen samaa mieltä, että jokaisen on hyvä kasvattaa itsetuntoa eikä ajatella olevansa huonompi, ellei pysty kaikkeen, mihin jotkut toiset.

Myös se on totta, kuten Jaana kirjoittaa, että työnhaku on aika kaavoihin kangistunutta. Pitäisi olla useampia tapoja hakea töitä kuin tietynlaisen CV:n ja hakemuksen lähettäminen! Aiemmin saattoikin olla helppo päästä töihin, sinne vain ”mentiin”, töitä riitti. Enää ei ole näin.

Jaanan ajatukset ryhmäyttämisestä ovat hyviä. Eli työpaikalla olisi hyvä välillä vaihtaa työryhmiä, jotta opittaisiin tekemään töitä eri(laisten) ihmisten kanssa. Se, että työnantajan pitäisi malttaa tutustua hakijan osaamiseen kunnolla, vaikka tämä olisi vammainen, ei ehkä ole niin realistista. Miten hänellä on aikaa tutustua moniin hakijoihin erityisesti ennen palkkaamista?

Patrik Brisson
järjestöavustaja, Vates

Teksti ja kuvat: Sari Putkonen

Työntekijä ja työpaikka löytävät varmemmin toisensa, kun viranomaiset, yritykset ja välityömarkkinatoimijat keskustelevat samassa verkostossa.

Heinolassa on rakennettu välityömarkkinaverkostoa, jossa tietoa avoimesta työpaikasta ei hevin hukata. Ilman verkostoa aikuisiällä toimitilahuoltajaksi valmistuneen Raija Hämäläisen työllistyminen nykyiseen yöpaikkaansa olisi hyvinkin voinut tyssätä jo alkuunsa; hän ei olisi ikinä kuullut avoimesta työpaikasta eikä työnantaja olisi saanut luotettavaa ja pitkäaikaista työntekijää.

Käytännössä verkosto toimi näin: Heinolassa jokusen vuoden toimineen BN Laatusiivouksen asiakaskunta oli kasvanut ja yrityksen omistaja Birgitta Nurminen halusi palkata uuden työntekijän. Nurminen tiesi, että Hartolan kunnan elinkeinoneuvoja Seppo Laakso oli auttanut muita yrittäjiä löytämään työntekijöitä, joten tuntui luontevalta ottaa häneen yhteyttä.

Laaksolla ei ollut heti mielessään sopivaa henkilöä, joten hän laittoi tiedon työpaikasta Jyränkölän Setlementin työllistämispalveluihin. Projektiohjaaja Sari Virtanen Jyränkölästä otti yhteyttä Raija Hämäläiseen, jonka ohjaajana oli aiemmin toiminut. Lopputuloksena Hämäläinen, lakkautetun vaneritehtaan entinen työntekijä, työllistyi uuteen työpaikkaan.

Tavoitteellista verkostoitumista

Heinolan seudulla välityömarkkinatoimijoiden ja yritysten verkostoa on rakennettu kohta vuosikymmenen ajan erilaisissa projekteissa ja hankkeissa. Taustalla on Heinolan seudun nimeäminen äkillisen rakennemuutoksen alueeksi vuonna 2008, kun alueelta oli kadonnut muutamassa vuodessa noin 900 työpaikkaa.

Yhtenä esimerkkinä käynnistetyistä hankkeista voisi mainita Hämeen ELY-keskuksen ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman Verkostosta Voimaa –hankkeen (09/2011 – 12/2014). Laakso työskenteli hankkeessa projektityöntekijänä ja etsi työpaikkoja ”ankaralla jalkatyöllä” Heinolan, Hartolan ja Sysmän seudulta. Hankkeen aikana solmittiin muun muassa 73 työsopimusta ilman tukia.

Tällä hetkellä verkottamista toteutetaan kaupungin johdolla. Heinolan kaupungin työllisyyskoordinaattori Tero Auvinen kertoo, että työllistämisen parissa toimivat tahot kokoava työllisyystiimi kokoontuu kerran kuussa. Kaikki kiinnostuneet voivat osallistua.

Yritysten palveluksessa

Työllistämistä edistävässä verkostossa on kuunneltu herkällä korvalla yritysten tarpeita.
– Kentällä pitää olla silmät ja korvat auki. Kun saadaan pienikin vinkki mahdollisesta työpaikasta, otamme yhteyttä ja kysymme, voimmeko olla avuksi, Laakso kuvailee.

Verkostoja yrittäjien suuntaan rakentaa myös Heinolan kaupungin työllisyydenhoitopalvelut. – Itse olen osallistunut yrittäjien aamukahvitilaisuuksiin ja kertonut siellä esimerkiksi palkkatukimahdollisuudesta, Auvinen kertoo.

Myös TE-toimistot rakentavat suhteita yrityksiin sekä suoraan että yhteistyökumppaneidensa kautta. Hämeen TE-toimiston Tuetun työllistymisen palveluiden asiantuntija Riitta Hirvonen-Lankisch kertoo, että Hämeessä esimerkiksi kuntakokeiluhankkeella, TE-toimiston käyttämillä palveluntuottajilla samoin kuin juuri käynnistyneen ostopalvelupilotin palveluntuottajilla on omat kontaktinsa yrityksiin.

Kolmas sektori vahvasti mukana

Jyränkölän Setlementti on kolmannen sektorin edustaja Heinolan seudun välityömarkkinaverkostossa. Setlementin vetämän työllisyyspoliittisen VirtaaTyöstä-projektin projektipäällikkö Kati Hämäläinen toteaa, että koska Jyränkölässä on paljon erilaista toimintaa, kuten koulutusta, asumispalveluja ja ravintolatoimintaa, he pystyvät tarjoamaan monen tyyppisiä työkokeilu- ja palkkatukipaikkoja vaikeasti työllistyville.

Työkokeilu ja palkkatuki ovat monelle vaikeasti työllistyvälle välttämättömiä askeleita matkalla kohti avoimia työmarkkinoita. Lisäksi Virtaa Työstä-projekti on organisoinut jo kolmena kesänä nuorten kesätyöpassikampanjan, jossa nuoren työllistävä heinolalainen yritys, yhdistys tai kotitalous voi saada tietyin edellytyksin tukea 250 euroa. Kampanjaa rahoittavat Heinolan kaupunki, Heinolan Lions Klubit, Heinolan seurakunta, Työnantajayhdistys ja Heinolan Yrittäjät.

– Siinä samalla olemme saaneet kontakteja yritysmaailmaan, Hämäläinen iloitsee.

Luottamus voitelee verkoston

Verkosto ei toimi itsestään. Laakson mukaan toimiva verkosto edellyttää sitä, että eri osapuolet voivat luottaa toisiinsa. Osapuolten tulee olla toisilleen rehellisiä. Kenellekään ei luvata liikoja. Mahdolliset ongelmakohdat nostetaan pöydälle. Jos halutaan työllistää tukien avulla, tuista pyydetään realistinen arvio TE-toimistosta.

Luottamuksen lisäksi toimiva verkostoedellyttää aktiivista viestintää.

Verkostojen toimivuutta tutkittaessa on huomattu, että viestimisen tärkeyttä pidetään tsestään selvänä asiana, ja kuitenkin lähes aina tiedon liikkeelle saamisessa on ongelmia. On siis hyvä tiedostaa, että omalla aktiivisella toiminnalla ja viestimisellä on suuri merkitys. Tieto on laitettava liikkeelle – kuten työllistymistarinassamme tehtiin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt Käyttöön Valityömarkkinat eXtra -lehdessä 15.12.2015

Teksti: Anne Korhonen
Kuva: Jaana Rossi

Raisa Jäntti aloitti 2000-luvun alussa avotyössä. Vuosien saatossa hän työskenteli pesulassa, päiväkodeissa ja kaupan alalla. Avotöiden jälkeen hän on ollut useamman kerran työharjoittelussa kaupan alalla. Rovaniemen Klubitalo Roihulan työhönvalmentajat ovat auttaneet häntä löytämään työharjoittelupaikat.

– Kun kuulin Klubitalo Roihulan toiminnasta, kiinnostuin siitä heti. Roihulassa olen tehnyt ansioluettelon ja käynyt yhdessä työhönvalmentajan kanssa läpi erilaisia työpaikkoja. Heiltä olen saanut tukea työllistymiseen ja koen sen todella tärkeäksi. Suosittelen Klubitaloa kaikille, jotka haluavat tukea työllistymiseen tai opintojen ohjaukseen, Jäntti suosittelee.

Koska Jäntistä oli tietoa ja tuntemusta jo avotyötoiminnan ajoilta, hänen kanssaan oli helppoa lähteä tekemään työhönvalmennusta.

– Työhönvalmentajan tulee tuntea valmennettava ja hänen rajoitteensa, kun hän lähtee hakemaan valmennettavan kanssa harjoittelu- tai työpaikkaa. On myös tärkeää tuntea paikkakunnan yrityksiä ja niiden työtehtäviä, jotta osaa ohjata työnhakijaa oikealle alalle ja tehtäviin, kertoo työhönvalmentaja Heli Kurvinen omasta roolistaan.

– Raisa oli kiinnostunut kaupanalasta, joten etsimme yhdessä yhteystiedot paikkakunnan kauppoihin. Yhteyttä otimme puhelimitse, jonka jälkeen yleensä lähetimme ansioluettelon sähköpostilla. Puhelimessa saatoimme myös sopia heti palaveriajan kauppaan, jatkaa Kurvinen.

Työllistymispolku työharjoittelusta

Tällä hetkellä Raisa Jäntti on työharjoittelussa Lidlissä. Hänen työhönsä kuuluu teollisuuden tuotteiden purkaminen, hyllyttäminen, pullohuoneen hoitaminen, pienet siistimistyöt, pahvitus ja asiakaspalvelu.

– Vaikka minulla on ravitsemis- ja hotellipalveluiden koulutus, kaupan ala on kiinnostanut minua aina. Kaupassa pääsee päivittäin tekemään erilaisia töitä ja palvelemaan asiakkaita. Pidän siitä, että saan tehdä töitä muiden ihmisten kanssa, Jäntti kuvailee.

– Työnantajayhteistyö on hedelmällistä, kun työhönvalmentaja kertoo rehellisesti valmennettavan mahdollisista rajoitteista ja tavoitteista työjaksolle sekä kertoo työhönvalmentajan tuen olevan käytettävissä koko ajan, työhönvalmentaja Heli Kurvinen kertoo.

– Aiempien työnantajien antamat suositukset ovat erittäin tärkeitä. Raisa Jäntin kohdalla ensimmäisestä harjoittelupaikasta saatu suositus helpotti häntä saamaan seuraavat harjoittelupaikat. Toivottavasti Raisan unelma osa-aikaisesta työsuhteesta toteutuu pian, sillä olemme pitäneet tätä unelmaa yllä kolme vuotta, Kurvinen jatkaa.

Työhönvalmentajan ja työnantajan yhteistyö

Yhteistyön ylläpitäminen työnantajien kanssa on tärkeää ja varsinkin pienellä paikkakunnalla se korostuu, koska työpaikkoja on tarjolla vähän.

– On tärkeää neuvotella rakentavasti työnantajan kanssa, koska tilanteet työpaikoilla muuttuvat ja elävät. Olemme myös huomanneet, että työpaikkakäyntien yhteydessä voi yhtäkkiä tulla esiin joku muu tehtävä, johon työnantaja on hakemassa työntekijää. Tällöin mahdollisuuden voi saada jokin toinen työnhakija. Työhönvalmentajan kannattaa olla koko ajan valmiudessa ja kyettävä tekemään nopeita ratkaisuja tilanteen sitä vaatiessa. Siten saamme uusia onnistumisia ja unelmat työpaikasta toteutumaan, summaa Kurvinen kokemuksiaan.

Harjoittelupaikka löytyi lopulta Lidlin aluepäällikön avulla Rovaniemen Oijustien myymälästä.

– Kävimme yhdessä läpi, mitä Raisa haluaisi tehdä ja mitä myymälätyöhön kuuluu. Hän on osoittautunut hyväksi asiakaspalvelijaksi myymälän puolella, kertoo Rovaniemen Lidl Oijustien myymälän myymäläpäällikkö Seila Ruokamo.

– Työhönvalmentaja tutustui työtehtäviin ja hän oli mukana ensimmäisenä päivänä. Raisan kanssa on kaikki mennyt hyvin, emmekä ole tarvinneet työhönvalmentajan apua. Työnantajana näen kuitenkin hyvänä, että tällainen tuki on tarvittaessa tarjolla, Ruokamo jatkaa.

– Raisasta on ollut suuri apu myymälässä, varsinkin jos myymälän joku vakituisista työntekijöistä joutuu olemaan poissa töistä. Olemmekin jatkaneet Raisan työsopimusta. Työharjoittelu on ollut meille hyvä kokemus. Kannustamme muitakin työnantajia tarjoamaan harjoittelumahdollisuuksia osatyökykyisille,
Ruokamo rohkaisee.

Vakituinen työllistyminen on myös Raisa Jäntin oma unelma.
– Työnteko on antanut minulle mielekästä tekemistä päiviin. Työnteon avulla olen tutustunut ihmisiin ja saanut päiviin rytmiä. Palkkatyö kiinnostaa minua paljon ja toivon, että saisin tulevaisuudessa vakituisen osa-aikaisen työpaikan, summaa Jäntti kokemuksiaan ja toiveitaan.

KLUBITALO ON mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö. Se tarjoaa kuntoutujille heidän omista tarpeistaan lähtevää työpainotteista toimintaa ja vertaistukea. Klubitalossa jäsenet ja henkilökunta osallistuvat tasavertaisesti toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen, päätöksentekoon ja toteuttamiseen. Työllistymisen tueksi Klubitalot toteuttavat siirtymätyöohjelmaa. Klubitalojen unelma on, että mielenterveyskuntoutujat voivat toteuttaa itseään kykyjensä mukaisesti ja ovat arvostettuja työtovereina, naapureina ja ystävinä. Suomessa on tällä hetkellä 25 Klubitaloa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Työhönvalmennus Extra -lehdessä 15.4.2016

Teksti: Antti Selki
Kuva: Kati Savela

Olen Antti. Asun Helsingissä. Ikäni on 24 vuotta ja olen ollut noin 3 vuotta palkkatukityössä, johon olen kouluttautunut. Opiskelin kiinteistönhoitajan perustutkintolinjaa Kiipulan erityisammattiopistossa. Koulutus kesti 3 vuotta. Sain 11-vuotiaana Aspergerin oireyhtymädiagnoosin, joka on neurologinen poikkeavuus aivojen keskushermostossa.

Teen kiinteistöhoitajan töitä täällä pääkaupunkiseudulla. Pääpainona työssäni ovat olleet ulkoalueiden hoitotyöt sekä pienet erilaiset kiinteistöhoitoon kuuluvat huoltotehtävät. Olen esimerkiksi oppinut lukemaan kiinteistön lämpimän käyttöveden kulutusmittareita. Lisäksi teen erilaisia vuorotyöjaksoja. Vuorotyötäni ovat olleet Suomen liputuspäivät, jotka ovat aina merkitty vuosikalenteriin sekä apupäivystäjän työt, joita olen tehnyt vuoden verran. Olin riemuissani tästä ja tämä tuli myös yllätyksenä työvalmentajalle. Päivystystehtäviini ovat kuuluneet erilaiset ovenavaukset eri vuorokauden aikoina asukkaille. Myös LVI-hälytyskeikat ovat tulleet minulle tutuiksi. Minulla on traktorikortti ja kuljen päivystysvuorolla työkoneellani.

Asperger-diagnoosi saattaa näkyä välillä heittelehtivänä tilanteena eli niin sanottuna neurologisena poikkeavuutena, joka vaikuttaa muun muassa erilaisten tilanteiden ja asioiden ymmärtämiseen. AS-poikkeavuus on näkynyt minulla myös silleen, että stressin kynnykseni on joskus pieni ja silloin haluaisin vain keskittyä rauhassa omiin työtehtäviini. Haasteita työelämässä minulla on ollut satunnaisesti erilaisissa kommunikointi ongelmissa sekä vuorovaikutustilanteissa. Jotta en jäisi näitä stressaamaan, niin yritän aina jatkaa oman parhaani mukaan eteenpäin, jottei myöskään ympäristökään huomaisi näitä tilanteita. Pyrin myös etukäteen miettimään, miten voisin kommunikoida työasioissa kavereiden kesken.

Myös erilaisia kommunikaatio-ongelmia saattaa esiintyä jopa virastoissa ja joskus oman ohjaajani kanssa. Mutta en jää murehtimaan niitä, koska ne ovat aina niin nopeita tilanteita ja pyrin miettimään jo etukäteen mitä tulen sanomaan virkailijalle, jotta se sujuvoittaisi meidän keskusteluamme. Tärkeää on aina muistaa oikea asenne ja vuorovaikutus taidot. Tärkeää olisi saada hyvä paketti aikaan eli selvät sävelet kavereiden kanssa.

Loppuun vielä mainitsen, että voisin pysyä samassa työssäni vielä pitkään. Tärkeää on myös muistaa, että lepääminen on aina oikeilla hetkillä tärkeää, jotta motivaatio säilyy työssä. Olen aina valmis pitämään diagnoosini turvin Tuetun työllistymisen palvelun ja hyvän asenteen työssäni. Tärkeää on myös muistaa, että ei kannata olla liian avoin esimerkiksi vieraille ihmisille. Jos jokin on epävarmaa, niin kannattaa aina kääntyä muiden, tuttujen ihmisten puoleen

Kirjoittaja on löytänyt työpaikan Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palveluiden kautta. Hänen tukenaan on ollut työhönvalmentaja.

Pääkaupunkiseudulla tuetun työn palvelua

Helsingin ja Vantaan kaupungeilla on omat tuetun työllistymisen palvelunsa, jotka tukevat kehitysvammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Palvelulla pyritään edistämään tuettavien liittymistä osaksi yhteiskuntaa sekä elämänlaadun ja toimeentulon parantumista. Työvalmentaja on tukena työnetsinnästä työpaikalla tapahtuvaan valmennukseen. Tuen tarpeesta sovitaan yhdessä työnantajan ja työntekijän kanssa. Myös ELY-keskukset ostavat palveluita yksityisiltä toimijoilta ja myöntävät niitä asiakkailleen tiettyjen tuntimäärien puitteissa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2016

Vates-säätiö teki Helsingin kaupungin toiminnasta kustannusanalyysin 2000-luvun alussa. Selvityksessä arvioitiin silloisten asiakkaiden vaihtoehtoisia palveluja ja kustannuksia ilman tuetun työllistymisen palvelua. Selvitys osoitti toiminnan erittäin kustannustehokkaaksi eli tuetun työllistymisen asiakkaat ”tuottivat” kaupungille takaisin työvalmennuksen kustannukset mm. maksamalla veroja, luopumalla eläkkeistä ja esimerkiksi kalliimmista päivä- ja työtoiminnan palveluista.

Päivä- ja työtoiminnan käyttöpäivähinta vaihtelee palvelun tuottajasta riippuen 80–120 euroa päivältä, työvalmennuksen kustannus on keskimäärin 20 euroa päivä. Siten palvelu on edelleenkin kustannustehokasta, koska asiakkaat eivät tarvitse raskaampia palveluja.

Nykyään työelämään avoimille työmarkkinoille suuntautuville kehitysvammaisille henkilöille ei (Helsingissä) haeta automaattisesti eläkettä. Mutta kuinka tähän on tultu? Itsestään ja heti tulokset eivät ole tulleet.

Helsingin sosiaalivirastossa tehtiin vuonna 1994 päätös lähteä kehittämään kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Alkuvaiheessa puhuttiin vielä avotyöstä, mutta osallistuminen Vates-säätiön hallinnoimaan EU:n rahoittamaan kehittämishankkeeseen muutti tavoitteen niin, että aloimme tavoitella kehitysvammaisten henkilöiden palkkatyön kehittymistä.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi, eli ei yhtään työpaikkaa, mutta kehitysvammaisten toimintakeskuksissa oli lähes 100 innokasta työkokeilijaa. Monella halukkaalla oli jo kokemusta avotyöstä ja monista työtehtävistä toimintakeskuksissa. Suunnanmuutos palkkatyömahdollisuuksien kehittämiseen vaikutti työvalmentajien työhön selkeästi niin, että painopiste siirtyi hoiva-ajattelusta markkinointiin ja työvalmennukseen.

Kahdenkymmenen vuoden toiminta-aikana asiakaskunta on laajentunut niin, että kehitysvammaisten henkilöiden lisäksi tuetun työllistymisen palveluissa on henkilöitä, joilla on erilaisia oppimisen haasteita.

Työllistymisen palveluja saa noin 200 helsinkiläistä erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä sosiaali- ja terveysviraston omassa ja ostopalveluina hankituissa tuetun työllistymisen palveluissa. Työvalmennuksesta vastaa 13 työvalmentajaa.

Palkkatyössä on noin 130 henkilöä, joista 82 henkilöä on jättänyt hakematta eläkeratkaisuja toimeentulonsa turvaksi. Valtaosa heistä saa kuitenkin palkkatukea. Työaika on keskimäärin 6 tuntia päivässä ja tuntipalkka keskimäärin 10 euroa. Karkeasti arvioiden nämä henkilöt saavat palkkaa keskimäärin 1200 euroa kuukaudessa ja maksavat veroja noin 150 000 euroa vuodessa.

Nuoret, heidän vanhempansa, opetushenkilöstö ja sosiaalityö ovat usein toiveikkaan halukkaita kokeilemaan nuoren kohdalla ensin työelämää. Myöhemmin työn rinnalle voi ottaa eläkkeen, mikäli voimavarat eivät riitä kokoaikaiseen työhön.

Työllistymisen merkitystä ei pidä arvioida ainoastaan kunta- ja valtiotalouden näkökulmasta. On tärkeä muistaa työn terveyttä ja elämänlaatua nostava merkitys kaikille ihmisille, ei vähiten erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

Kirjoittaja
Tuula Poikonen
vammaistyön johtaja
Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

Lähde:
Ylipaavalniemi, Pasi (2004): Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä – toiminnasta ja hyödyistä. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto selvityksiä 2004:4.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Työllistämisinvestointi eXtra -lehdessä 1.12.2014

Teksti Esko Hänninen

Terveydenhuollon mielenterveyspalvelut eivät yksin riitä kuntoutujille. Niiden lisäksi on tuettava kokonaisvaltaista voimaantumista yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Mielenterveyskuntoutujien klubitalot ovat olleet edelläkävijöitä tässä. Toimintaa ohjaavat kansainväliset laatusuositukset, standardit, koulutukset ja laadunvarmistusjärjestelmät. Arviointitutkimuksissa on voitu osoittaa toimintamallin hyödyllisyys ja vaikuttavuus. Esimerkiksi psykiatristen sairaalapalveluiden käyttö väheni keskimäärin 75 prosenttia Suomessa vuoden 2009 tutkimuksen mukaan.

Mediassa levisi 18.7.2014 uutinen, jonka mukaan Fountain House New Yorkissa – mikä on ollut mielenterveyskuntoutujien klubitalojen kehto vuodesta 1948 lähtien – sekä kansainvälinen klubitalojen kehittämisjärjestö Clubhouse International vastaanottivat yhteisesti merkittävän 1,5 miljoonan dollarin tunnustuspalkinnon yhdysvaltalaiselta Conrad N. Hilton -säätiöltä. Kunniapalkinto on rahallisesti maailman suurin humanitaarinen palkinto ja se jaetaan vuosittain ansioituneelle yleishyödylliselle järjestölle, joka tekee poikkeuksellisen arvokasta työtä inhimillisten kärsimysten lievittämiseksi.

Perusteluina todettiin muun muassa, että molemmat palkitut organisaatiot ovat pioneereja mielenterveyskuntoutujien toipumista ja yhteiskunnallista osallisuutta tukevan kuntoutumismenetelmän kehittäjinä ja tunnetuksi tekijöinä maailmanlaajuisesti. Vuosittain klubitalotoimintaan osallistuu enemmän kuin 100 000 henkilöä järjestön 340 jäsenklubitalossa 32 maassa. Euroopassa toimii lähes 90 klubitaloa 20 maassa. Suomi on suhteessa väkilukuun Euroopan johtava klubitalomaa 25 klubitalon verkostolla.

Arviointitutkimuksissa laadukkaasti organisoidut klubitalot ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja vaikuttaviksi sekä kuntoutujille, heidän läheisilleen, rahoittajille että yhteiskunnan muille instituutioille – ”winwin-win” -toimintamalliksi, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Klubitalomenetelmä on viime vuosina saanut kasvavaa kansainvälistä huomiota ja tunnustusta myös tieteellisissä julkaisuissa ja lukuisissa mielenterveyspalvelujen kehittämisraporteissa sekä kansainvälisissä konferensseissa.

Klubitalojen on osoitettu ottavan huomioon jäsentensä yksilölliset kehitystarpeet ja toiveet laajemmin kuin mihin nykyiset psykiatriset terveydenhuollon palvelut pystyvät. Useat viime vuosien tutkimukset osoittavat, että mielenterveyskuntoutujat ja heidän perheensä kokevat saavansa lähinnä lääketieteellisiä lääke- ja terapiahoitoja, mutta muut kehitystarpeet useimmiten sivuutetaan. Erityisesti odotetaan enemmän tukea opintoihin, työllistymiseen, sosiaaliturvaan ja asumistarpeisiin sekä syrjintäkokemusten hallintaan liittyvissä asioissa. Klubitaloissa ei järjestä kliinisiä palveluja, vaan ne keskittyvät kokonaan tukemaan kuntoutujajäsentensä mainittuja yhteiskunnallista osallisuutta koskevia toiveita ja odotuksia.

OECD: Suomessa kehitettävä mielenterveyspalveluja

Heinäkuussa 2014 kansainvälinen talous- ja kehitysjärjestö OECD julkisti arviointiraporttinsa Suomen mielenterveyspolitiikasta. Keskeisiä huomioita olivat mm. yhä korkea sairaalapalvelujen käyttöaste sekä palvelujen saatavuudessa vallitsevat alueelliset erot sekä avopalvelujen riittämättömyys.

Myönteisiäkin kehityspolkuja raportissa mainittiin, mm. pitkäkestoiset ennaltaehkäisyohjelmat ja laajenevat internetpalvelut. Korkea psykiatrisen sairaalahoidon käyttö verrattuna OECD:n ”parhaisiin” maihin – kuten Italiaan, Chileen ja Kanadaan merkitsee sitä, että valtaosa Suomen mielenterveysalan voimavaroista (henkilöstö, toimitilat, muut resurssit) on sitoutunut sairaaloihin. Voimavarat eivät ole käytettävissä tehokkaasti avohuollon yhteistyöhakuisten palvelukäytäntöjen kehittämiseen ja uusien toimintamallien käyttöönottoon.

Tämä tosiasia todennettiin myös vuonna 2008 julkaistussa Euroopan komission ja Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston yhteisessä ns. lähtötason (baseline) arviointiraportissa. Raportti on tehty vuonna 2005 Helsingissä hyväksytyn WHO:n Euroopan alueen mielenterveysalan toimintasuunnitelman toimeenpanon arvioinnin perustaksi.

Suomen kuntien ja sosiaali- ja terveyspiirien tulisi tehostaa voimavarojen vahvistamista seudullisissa ja paikallisissa mielenterveysalan palveluissa, joihin klubitalomenetelmä tulee sisällyttää – kuten vuonna 2009 hyväksytty valtakunnallinen MIELI-ohjelma suosittelee. Tietoisuus tästä tavoitteesta ei kuitenkaan ole levinnyt odotetulla tavalla.

Klubitalomenetelmä osaksi kuntien mielenterveyspolitiikkaa

Arviointitutkimusten perusteella klubitalomenetelmä on hyväksytty mm. Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Suomessa näyttöön perustuvaksi hyväksi kuntoutumiskäytännöksi. Myös kaikissa pohjoismaissa sekä Irlannissa, Puolassa ja Skotlannissa klubitalotoiminta on osa mielenterveyspalvelujen kansallista kehittämistä, kuten myös Saksan Baijerin ja Itävallan Ylä-Itävallan osavaltioissa. Myös monissa muissa maissa paikalliset ja alueviranomaiset tukevat klubitalotoimintaa.

Miksi? Vastaus on vahva tieteellinen näyttö klubitalomenetelmän tuottamista hyödyistä ja positiivisista vaikutuksista eri osapuolille: kuntoutujille, heidän läheisilleen, rahoittajille sekä muille yhteiskunnallisten palvelujen osapuolille (kuntien sosiaali- ja terveystoimi, sosiaaliturvajärjestelmä, opetustoimi, työllisyyspalvelut jne.).

Kansainväliset tutkimukset osoittavat merkittävää vaikuttavuutta: Säännöllinen osallistuminen klubitalon toimintaan edistää jäsenten toipumista, parantaa heidän yleistä hyvinvointiaan ja motivaatiotaan oman tulevaisuuden pohtimiseen. Lisäksi psykiatristen sairaala- ja avopalvelujen käyttö vähenee osallistumisen ansiosta merkittävästi; USA:ssa 45 – 75 prosenttia jäsenyyttä edeltävään aikaan verrattuna, Tanskassa vastaava väheneminen on noin 50 prosenttia, ja Suomessa sairaalakäyttö väheni vuoden 2009 tutkimuksen mukaan keskimäärin 75 prosenttia. Vastaava alenema on havaittu myös Japanissa, Etelä-Koreassa ja Australiassa.

Myös mielenterveys- ja sosiaalialan avopalvelujen käyttö on vähentynyt seuranta-aikana eri tutkimuksissa 25 – 40 prosenttia. Lisäksi on osoitettu että osa-aikainenkin työllistyminen tuottaa kunnille ja valtiolle lisää verotuloja ja vähentää sosiaaliturvaetuuksien tarvetta sekä voimaannuttaa kuntoutujia omatoimiseen ja mielekkääseen elämään. Verrattuna muihin mielenterveyskuntoutujien työllistymisen tukimuotoihin klubitalojen siirtymätyökokeilut ja tuetun työllistymisen käytännöt johtavat useammin ja pitkäkestoisempaan ja paremmin palkattuun työllistymiseen.

Kansainvälisten järjestöjen (YK, WHO, ILO, Council of Europe, EU) suositusten mukaan paikallisen ja alueellisen mielenterveyspolitiikan tulisi perustua Maailman terveysjärjestön ns. pyramidimallin sekä yhteisölähtöisen kuntoutuksen suuntaviivojen yhdistelmälle (CBR Guidelines). Niiden mukaan kuntoutujien voimaantumista vahvistetaan vertaistuella, yksilöllisellä ohjauksella sekä monialaisella yhteistyöllä. Klubitalotoiminnalle ja muille vastaaville palveluille tulisi määritellä selkeä rooli kuntien ja alueiden mielenterveyspolitiikassa.

Suomen päihde- ja mielenterveyspalvelujen MIELI-ohjelman (2009) yhtenä tavoitteena on klubitalomenetelmän käyttöönotto koko maassa. Tavoitteen toteuttaminen vaatisi kuitenkin tehostettuja toimenpiteitä kunnissa. Vuonna 2014 toimiva 25 klubitalon verkosto ei riitä toteuttamaan asetettua tavoitetta. Suomeen tarvitaan koko maan kattava seudullisten klubitalojen verkosto, mikä edellyttää nykyisen klubitalomäärän kaksin tai kolminkertaistamista.

Päättäjiltä tarvitaan ymmärrystä kustannusten ja vaikutusten suhteesta

Vuoden 2014 sairaanhoitopiirien kuntalaskutustietojen mukaan keskimäärin 1,5–2 psykiatrisen sairaalapaikan vuotuisilla kustannuksilla voidaan kattaa uuden klubitalon yhden vuoden toimintamenot 25 – 30 päivittäiselle kuntoutujalle, vuokrata toimitilat, hankkia työvälineet sekä palkata tarvittavat tukihenkilöt.

Yleisimmän hintaluokan mukaan yksi hoitovuorokausi psykiatrisella sairaalaosastolla maksaa noin 500 euroa vuorokausi. Vuoden 2013 tilastojen mukaan keskimääräinen hoitojakso oli 34 vuorokautta, joten yhden sairaansijan vuotuiset kustannukset ovat vähintään 10 kertaa 34 vuorokauden menot eli noin 180 000 euroa. Tehostetun psykiatrisen hoitovuorokauden hinta on kaksinkertainen, samoin vuotuiset kulut. Näin ollen klubitalojen perustaminen on rahoittajilleen sijoitus, ei kustannuserä.

Kuntien ja tulevien uusien SOTE-alueiden päättäjien tulisi tiedostaa mielenterveysalan palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa klubitalojen näyttöön perustuva hyvä kustannustehokkuus verrattuna muihin perinteisiin päivätoimintamuotoihin, jotka enimmäkseen tuottavat yhdessäolo- ja virkistyspalveluja. Klubitalojen perusidea on saattaa jäseniään uusien taitojen oppimisen, omatoimisen opiskelun, ammatillisen koulutuksen ja työkokeilujen ja tuetun työllistymisen kautta ”normaalin elämän urapoluille”.

Tuloksellisuus edellyttää sitoutumista laatusuosituksiin

Klubitalotoimintaa ohjaavat kansainväliset laatusuositukset (standardit) sisältävät perusperiaatteiden lisäksi myös ne jäsenten tarvealueet ja yhteistyösuunnat, joiden vaaliminen on jokaisen klubitalon perustehtävä. Tähän kuuluu klubitalon velvollisuus rakentaa toimivat yhteistyösuhteet yritysten ja muiden työnantajien, oppilaitosten, asuntoviranomaisten, sosiaaliturva- ja eläkeviranomaisten, terveydenhuollon, mielenterveyspalvelujen ja muiden vastaavien tahojen kanssa jäsenten yksilöllisten etujen turvaamiseksi.

Klubitalotoiminta on kansainvälisesti koordinoitu kuntoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta tukeva menetelmä, jonka toimintaperiaatteet ja arvot on määritelty klubitalojen kansainvälisissä laatusuosituksissa, joita kehitetään jäsenkokemusten ja henkilöstöaloitteiden pohjalta joka toinen vuosi järjestettävissä kansainvälisissä klubitaloseminaareissa. Kansainvälinen koulutus on toinen klubitalojen toimintaa ohjaava ja kehittävä instrumentti. Laadunvarmistusjärjestelmä, eli sertifiointi ja akreditointi, on kolmas keskeinen klubitalojen kehittämistä ohjaava väline. Lisäksi kaikkea klubitalojen toimintaa seurataan ja arvioidaan kansainvälisen tutkimusohjelman puitteissa.

Parhaisiin tuloksiin yltävät seurantatutkimusten mukaan sellaiset klubitalot, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan laatusuosituksia ja jotka toteuttavat säännöllisesti, 3 – 4 vuoden välein, toimintojensa laadunarviointi- ja sertifiointiprosessin. Laadunvarmistustodistus merkitsee kuntoutujille, rahoittaville kunnille, Raha-automaattiyhdistykselle, sosiaali- ja terveysministeriölle ja muille tahoille takuuta klubitalon tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta.

Klubitalon perustaminen on poikkeuksellisen edullinen kunnille, mikäli klubitalon ylläpitäjä on joko jo toimiva kansalaisjärjestö tai klubitaloa varten perustettava uusi yhdistys. Tällöin klubitalon taloutta tuetaan Raha-automaattiyhdistyksen voittovaroista keskimäärin 50 prosenttia vuodessa sillä ehdolla, että kuntoutujien kotikunnat maksavat loput.

Kirjoittaja Esko Hänninen on sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija, Clubhouse Internationalin hallituksen jäsen, Clubhouse Europen tutkimustyöryhmän puheenjohtaja sekä Suomen klubitalot ry:n vapaaehtoistyöntekijä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Työllistämisinvestointi eXtra -lehdessä 1.12.2014

Lähteet:
Etelä-Pohjanmaan, Helsingin ja Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Satakunnan sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien palveluhinnastot 1.1.2014 alkaen.

Hänninen, E. (2012): Choices for recovery – Community-based rehabilitation and the Clubhouse model as means to mental health reforms. THL raportteja 50/2012.

Patana, P. (2014): Mental health analysis profiles (MhAPs): Finland, OECD health working papers,No. 72, OECD Publishing.

PatientView (2013): Schizophrenia and social inclusion – a patient survey undertaken for Roche. European Health Forum Gastein, October 2013.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2014): Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2012, THL/SVT:n yhteinen tilastoraportti 5/2014.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2009): Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. MIELI 2009 – työryhmän ehdotukset vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2014): OECD: Suomen parannettava mielenterveyspalvelujen tasapuolista saatavuutta. Tiedote 158/2014, 8.7.2014.

WHO – Europe (2008): Policies and practices for mental health in Europe – meeting the challenges. WHO – Europe and European Commission. Baseline report on the 2005

Helsinki Declaration Assessment

Teksti: Kati Savela
Kuvat: Kati Savela ja Tiina Jäppinen

Harvinainen lihassairaus sai Jukka Sariolan etsimään vertaistukea ja osallistumaan vaikuttamistyöhön, jotta harvinaissairaiden ääntä kuultaisiin paremmin sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Myös työllistymisen edistäminen on hänelle tärkeää. Järjestötyö auttoi häntä myös saamaan työpaikan yritystoimintansa ohella.

Jukka Sariolalle kaikenlainen soveltaminen ja ideointi on tuttuakin tutumpaa. Otetaan esimerkki opinnoista. Nuori mies halusi opiskella kauppaopistossa 19-vuotiaana ja pääsi sisään. Tunneilla käyminen ei onnistunut liikkumisvaikeuksien takia, joten hän sai luvan tenttiä kurssit yksityisesti. Etäopiskelu ei olisi käynyt päinsä, ellei opiskeluedellytyksiin liittyvää asetusta olisi muutettu. Opiskelijalta vaadittiin nimittäin vähintään kolmen vuoden työkokemusta, jota Sariolalla ei ollut. Hän oli kuitenkin hankkinut vastaavat taidot itse, ja asetuksen muutoksen turvin opiskelu saattoi alkaa.
– Suosittelen kaikille tällaisissa tilanteissa oleville, että ehdotatte rohkeasti omia ratkaisuja esimerkiksi oppilaitoksen johtajalle. Vaikka ratkaisua ei aina löydy, niin usein kuitenkin, Jukka Sariola vakuuttaa.

Tällaisilla tilanteilla hän tarkoittaa pitkäaikaissairauksia tai vammoja, jotka vaikuttavat elämän eri osa-alueisiin, esimerkiksi liikkumiseen julkisissa tiloissa. Viisikymppisellä Sariolalla on harvinainen lihassairaus, myopathia nemaline. Oireita on ollut syntymästä saakka, ja sairaus diagnosoitiin pojan ollessa 6-vuotias. Oireet ovat hiljalleen vaikeutuneet. Sairaus aiheuttaa mm. lihasheikkoutta ja nielemisvaikeuksia.

Sariolalla on aina ollut alhainen hengityskapasiteetti. Pyörätuolissa istumisesta tuli skolioosi selkärankaan eli se alkoi mennä kieroon, mikä aiheutti keuhkon painumisen kasaan. Tästä seurasi pahoja hengitysvaikeuksia, ja Sariolan oli otettava hengityskone käyttöön.

Vertaistukea ja vaikuttamista

Seinäjoella aiemmin pitkään asunut Sariola aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, mutta opinnot katkesivat alkuunsa sairauden pahetessa. Sähköpyörätuoli oli ensin vain ulkokäytössä, kunnes 1990-luvulla siitä tuli ainoa mahdollinen liikkumiskeino.

Pari vuotta kului kotona, ja sinä aikana Sariola tutustui tietokoneisiin, jotka juuri tuolloin 1980-luvun alkupuolella tulivat tavallisten kansalaisten ulottuville. Hän innostui niistä tosissaan ja opetteli ohjelmoimaan. Siitä olikin hyötyä työelämässä.
– Oma sairaus herätti kiinnostuksen myös etsiä tietoa ja vertaistukea. Niin ikään vaikuttamistyöstä tuli minulle intohimo. Olen ollut perustamassa Pohjanmaan Lihastautiyhdistystä ja ollut 20 vuotta luottamushenkilönä Lihastautiliitossa. Myös vammaisfoorumin hallituksessa olen toiminut, Jukka Sariola kertoo vaikuttamistyön kanavistaan.

Luottamus- ja vapaaehtoistehtävistä on kertynyt vahvaa pääomaa ja tietoa, jonka ansiosta hän sai myös nykyisen työpaikkansa.

Helsingissä viisi vuotta asunut mies työskentelee tällä hetkellä osa-aikaisena suunnittelijana Harvinaiset-verkostossa Helsingissä. Sariolan pesti liittyy Vaikuttamistyön pilottiin, joka kestää vuoden 2016 loppuun. Toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Ministeriössä arvostetaan kokemustietoa

Sariolan päätehtävä työssään on toimia verkoston edustajana STM:n Harvinaiset sairaudet -työryhmässä, joka on valmistellut kansallisen ohjelman toimeenpanon. Ohjelma on nyt seurantavaiheessa. Tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää vastaamaan paremmin harvinaissairaiden tarpeita.
– Työryhmä on hyvä esimerkki vaikuttamistoimintamme onnistumisista. Järjestöt ja kokemustoimijat on saatu toden teolla mukaan viranomaisyhteistyöhön, Sariola sanoo.

Ministeriössä toimii varsinainen työryhmä sekä sen alatyöryhmä, joissa molemmissa on Harvinaiset-verkoston edustus. Verkostolla on työryhmän edustajalle erillinen taustatyöryhmä, joka kokoaa verkoston näkemyksiä, laatii selvityksiä ja tekee kyselyitä ajankohtaisista teemoista.
– Työryhmän asiantuntijat ovat vahvistaneet, että järjestöjen tekemällä työllä on iso merkitys ja yhteistyöstä on hyötyä myös heille.

Palkkatyö ja yrittäjyys yhdistyvät

Harvinaissairas henkilö oppii hiljalleen tuntemaan oman sairautensa paremmin kuin suurin osa terveydenhoitohenkilöstöstä. On pakko opetella, koska vaikkapa uuden lääkärin palveluita tarvitessaan ei voi luottaa siihen, että lääkäri ymmärtää hänen hoidontarpeensa.
– Harvinaiset-verkoston toimintaan tultuani näkemykseni on laajentunut siitä, millaisten kysymysten kanssa harvinaissairaat painivat. Esimerkiksi kaikki vaikeatkaan sairaudet eivät näy ulospäin, mutta aiheuttavat yhtä lailla ongelmia kuin heille, joilla on näkyvä vamma, Jukka Sariola puhuu oppimastaan.

Hän pitää saavutuksena sitäkin, että harvinaiset sairaudet ovat tulleet näkyvämmiksi Suomessa. Aihe on aiempaa useammin esillä luennoissa ja koulutustapahtumissa, ja myös kokemustoimijoiden puheenvuoroja harvinaisuudesta toivotaan.
– Huomataan hiljalleen, että harvinainen sairaus ei olekaan niin harvinainen, etteikö se koskettaisi tavalla tai toisella suurta osaa suomalaisista, esim. lähipiirin tai työn kautta.

Määräaikainen työsuhde ei muuten ole Jukka Sariolan ainoa tulonlähde. Hän perusti yrityksensä JS-Ohjelmointi jo noin 20 vuotta sitten. Lisäksi hän saa työkyvyttömyyseläkettä.
– Ainoa tuki, jota olen työllistymiseeni saanut ja ylipäänsä hakenut, oli Kelan tuki ensimmäisen tietokoneeni hankintaan. Muuta tukea yrittäjyyteen en ole kokenut tarvinneeni, hän sanoo.

Pyörätuolin ja hengityskoneen lisäksi Sariolalla on henkilökohtainen avustaja ja apuvälineitä, joita hän tarvitsee jokapäiväisessä elämässään.

Sinnikkyyttä ja itseluottamusta kasvatettava

Työnantajille ”harvinaisilla” on ainakin yksi selkeä viesti sekä kokemustoimija- että ammattilaispuolelta. Harvinaista sairautta ikänsä tai pitkään poteneet ovat äärimmäisen motivoituneita, kun ovat löytäneet heille sopivan ja mieluisan työn.
– Ihan hevillä siitä ei luovuta ja tällainen työntekijä tekee taatusti parhaansa, koska on usein joutunut kamppailemaan jo koulutuksen hankkimiseksi.

Jukka Sariolalla ei ole tiedossa ihmekonsteja, joilla pitkäaikaissairauden kanssa elävä tai vammainen ihminen saisi työpaikan, mutta painavan neuvon hän kyllä antaa.
– Kannattaa kertoa hakemuksessa tai haastattelussa, mitä asioita todella osaa ja selittää myös, miksi vamma tai sairaus ei vaikuta siihen osaamiseen. Ei suotta kannata tuoda esiin asioita, jotka eivät vamman takia onnistu, hän tiivistää ohjeensa.

LINKKI Jukka Sariola kertoo videolla sairaudestaan ja toiminnastaan yrittäjänä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2016

Harvinaissairaissa paljon osittain ja täysin työkykyisiä

Harvinaisiksi luokitellaan sairaudet, joiden esiintyvyys on alle 5 henkilöä 10 000 henkilöä kohden. Suomessa heitä on noin 300 000. Heidän lisäkseen sairaudet vaikuttavat huomattavasti useamman ihmisen elämään, kun mukaan lasketaan sairaiden läheiset, työ- ja opiskelutoverit sekä heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset.

Harvinaissairaudet ovat ilmenemismuodoltaan ja vakavuudeltaan moninaisia eivätkä ne välttämättä näy ulospäin. Niiden etenemistä voi olla vaikea ennustaa. Harvinaisuus tuo haasteita sairauksien ja vammojen tunnistamisessa, diagnosoinnissa, hoidossa, kuntoutuksessa, palveluissa ja päivittäisessä elämässä.

Harvinaista työniloa (2015–2016) oli kolmen Harvinaiset-verkoston jäsenyhteisön yhteistyöhanke, joka on tuottanut tietoa harvinaissairauksien vaikutuksesta työelämään ja sitä kautta edistänyt harvinaissairaiden työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Hankkeen yksi viesti oli, että pitkäaikaissairaissa on paljon osatyökykyisiä henkilöitä, joiden työkykyä ei tunnisteta tai hyödynnetä. Työ- ja toimintakyky eivät riipu diagnoosista. Kuntoutus tai työn uudelleen järjestely voivat mahdollistaa täysipainoisen työnteon koko- tai osapäiväisenä.

Harvinaiset-verkosto on perustettu vuonna 1995. Verkostossa on jäsenenä 20 valtakunnallista kattojärjestöä, jotka edustavat noin 12 000 harvinaissairasta läheisineen. Verkosto kokoaa ja välittää tietoa ja nostaa harvinaissairaita koskevia asioita ja epäkohtia keskusteluun. Vaikuttamistyön keskeisiä asioita ovat mm. sosiaalisen tuen merkityksen esiin tuominen, palvelupolun kehittäminen ja sairaiden osallisuuden vahvistaminen.

Harvinaiset-verkosto toivoo helpotuksia harvinaissairaiden työtilanteen tueksi.
– Pienillä yrityksillä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet tehdä yksilöllisiä, esimerkiksi osatyökykyisten ihmisten työtä helpottavia ratkaisuja. Keinoja on, mutta aina niitä ei itse työntekijä tai -hakija saati työnantaja huomaa. Esimerkiksi järjestöissä on osaamista ja tietoa erilaisista ratkaisuista, verkoston suunnittelija Kati Saari sanoo.

Sairauden oireet voivat vaihdella suurestikin. Esimerkiksi sairauden ollessa remissiotilassa ihminen voi olla lähes oireeton, mutta pahenemisvaiheessa melkein työkyvytön. Näihin tilanteisiin pitäisi voida soveltaa työsuhteen ehtoja niin, että siitä ei aiheudu kohtuutonta haittaa niin työntekijälle kuin työnantajallekaan.

Lisätietoa:
www.harvinaiset.fi
www.harvinaistatyoniloa.fi

Kuva: Olli Häkämies

Vuoden alusta astuu voimaan Työeläkeuudistus 2017. Julkisuudessa on puhuttu lähinnä eläkeiän nostosta, mutta kokonaisuudessaan uudistus on paljon laajempi. Uudistus vaikuttaa myös osatyökykyisten asemaan.

Vaikka eläkeikä nousee, uudistus vakauttaa eläketurvaa ja parantaa kertyviä eläkkeitä. Juuri eläkeiän nousu parantaa työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien eläkkeen laskutapaa. Uudistuksen myötä työkyvyttömyyseläkkeeseen mukaan laskettava aika työkyvyttömyydestä vanhuuseläkkeelle, eli ns. tuleva aika, pitenee. Tämä parantaa eläkekertymää ja eläkkeen määrää. On hyvä muistaa, että kulloinkin voimassa olevat työeläkelait vaikuttavat henkilön työeläkekertymään vain lakien voimassaoloajan. Nämä kaikki kertymät vaikuttavat omalta osaltaan aikanaan henkilölle maksettavaan eläkkeeseen.

Aiemmat ja uudet kertymät rinnakkain

Uudistuksen jälkeen palkansaajan eläkemaksua ei enää vähennetä eläkkeen laskennan perusteena olevasta palkasta. Tällä voi olla merkittävä vaikutus jatkossa työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien eläkkeisiin, etenkin mitä nuorempi henkilö on. Ensi vuodesta eläkekertymän ikäraja alenee 18 vuodesta 17 vuoteen, mutta tutkintoon johtava opiskelu kerryttää työeläkettä edelleen vasta 18-vuotiaasta lähtien. 24–55-vuotiaina työkyvyttömyyseläkkeelle joutuville säilyy tärkeänä etuna pysyvä kertakorotus, kun eläke on jatkunut yhtäjaksoisesti viisi vuotta.

Korotus on sitä suurempi, mitä nuorempana työkyvyttömyys on alkanut. Pieneksi jääviä työeläkkeitä täydennetään edelleen Kelan maksamilla eläkkeillä.

Kannusteita työhön osatyökykyisille

Työkyvyttömyyseläkkeille joutuvien määrä on ilahduttavasti vähentynyt jatkuvasti. Lisäksi yhä useampi työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään osittaisena. Siksi osatyökykyiselle on oleellista, että hänen tekemänsä ansiotyö parantaisi hänen tulevaa eläketurvaansa. Eläkkeensaajalla on täyden työkyvyttömyyseläkkeen aikana oikeus ansaita enintään 40 prosenttia ja osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana enintään 60 prosenttia eläkkeen alkamista edeltäneestä vakiintuneesta keskiansiosta. Jos prosenttimääräinen raja jäisi pienemmäksi kuin 743,84 euroa kuukaudessa (vuonna 2016), saa kuitenkin ansaita ainakin tämän verran.

Jos työhön paluuta yrittävän työmahdollisuudet paranevat, eläkkeen voi jättää lepäämään vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksi vuodeksi. Työkyvyttömyyseläkkeen maksu keskeytetään työssäolon ajaksi. Kun työ päättyy, työkykyä ei arvioida uudelleen, vaan eläkkeen maksu jatkuu. Tämä määräaikainen laki lepäämäänjättämisestä jatkuu ainakin vuoden 2020 loppuun asti.

Osatyökykyisten asia osana kärkihankkeita

Eläkkeen ohella ansiotyötä tekevillä kertymä on 1,5 prosenttia vuosiansioista. Siirtymäajalla vuoden 2025 loppuun asti 53–62-vuotiaiden 1,7 prosentin kertymä vuodessa koskee vain niitä, jotka eivät ole eläkkeellä tai esimerkiksi joiden työkyvyttömyyseläke on päättynyt (lepäämäänjättäminen ei riitä). Työkyvyttömyysaikaiset kertymät lisätään vanhuuseläkkeeseen, mutta ne on erikseen haettava, jotta ne liitetään mukaan eläkkeen maksuun.

Parhaillaan pyritään varmistamaan, että työeläkevakuutettu ansiotyö parantaisi osatyökykyisen eläkekertymää aukottomasti erilaisissa tilanteissa. Tätä selvitetään STM:n johdolla lukuisten asiantuntijoiden voimin ns. kannustinloukkutyöryhmässä. Asian tärkeyttä kuvaa, että se lukeutuu maamme hallituksen kärkihankkeisiin.

Kimmo Kontio
Eläketurvakeskus

Lisätietoa työeläkeuudistuksesta ja työeläketurvasta saa Eläketurvakeskuksesta
ja kaikista työeläkelaitoksista sekä tyoelake.fi– ja elakeuudistus.fi -nettipalveluista.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2016