Arkistot: E-magazine

Haastattelu: Hanna Ranta-Pitkänen
Teksti: Meeri Riihelä
Graafi: Joni Ulmanen
Kuva: Aki Vuokon albumi

Työkyky tarkoittaa yksilön resurssien, terveyden, toimintakyvyn, taustan, motivaation, tietojen ja taitojen sekä työn, työolosuhteiden ja työyhteisön vuorovaikutuksen summaa. Sitä tulisi tarkastella työkyvyn ja kuntoutumisen tuen toimissa laajasti sekä räätälöidä tukitoimet yksilön tarpeiden mukaisesti. Monialainen yhteistyö arviointiprosessin aikana vahvistaa kokonaisvaltaista tukea.

– Työkyvyn arvioinnin näkökulma voi olla usein liian sairauslähtöistä, toteaa apulaisylilääkäri Aki Vuokko Työterveyslaitokselta.

Sairauslähtöinen näkökulma korostuu terveydenhuollossa työkykyä ja tukitoimia arvioitaessa ja suunniteltaessa. Se ohjaa hoitamaan sairautta ja parantamaan nimenomaan sairaudesta aiheutuvaa työ- ja toimintakyvyn alenemaa. Myös sosiaalietuuksien perusteet usein painottuvat lääketieteellisiin seikkoihin, mikä korostaa sairauslähtöistä näkökulmaa.

Työ- ja toimintakyky kuitenkin rakentuu aina suhteessa henkilön sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja työhön, minkä takia arviointia ei voi tehdä ainoastaan yksittäisen sairauden tai vamman sanelemana. Esimerkiksi psyykkisen ja kognitiivisen työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa tulee Vuokon mukaan huomioida, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin. Taustalla ei välttämättä ole mitään psykiatrista sairautta, vaan erilaisia kuormitustekijöitä.

– Kun arvioidaan, miten ihminen voi jatkaa työssä, pelkkä sairausnäkökulma ei ole riittävä. Sama sairaus tai vamma asettaa eri tilanteissa erilaisia rajoituksia ja tuen tarpeita. Sama sairaus ei siis tarkoita automaattisesti samanlaista työkyvyn alenemaa, Vuokko summaa.

Näkökulman lisäksi Vuokko kiinnittää huomiota termistöön. Työkyvyn arvioinnin sijaan voitaisiin puhua paremmin esimerkiksi työkyvyn tuen tarpeen arvioinnista osana kuntoutuksen suunnittelua ja etenemistä. Vaikka arvioinnin painopiste on esimerkiksi lääkärillä luonnollisesti terveydentilassa, asiaa tulisi ajatella laajemmin prosessina, jossa laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa monialainen etenemissuunnitelma työkyvyn tukemiseksi.

Monialainen verkosto asiakkaan tukena

Verkostoyhteistyön rooli korostuu työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa ongelmat kasaantuvat tai henkilö on ollut pitkään poissa työelämästä ja pelkkä terveydenhuollon näkökulma ei ole riittävä. Silloin työllistymisen este ei useinkaan ole ainoastaan lääketieteellinen seikka, vaan monen tekijän summa. Siksi myös arviointiprosessissa hyödynnetään monialaista ja moniammatillista yhteistyötä.

– Kentällä on monia hyviä käytäntöjä, joissa lähestytään asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja tarvelähtöisesti sekä monialaisesti ja moniammatillisesti. Tällöin huomioidaan laaja-alaisesti työkykyyn liittyvät tekijät. Pääpaino on niissä tekijöissä, joihin vaikuttamalla henkilön työssä pysymistä voidaan edistää, kertoo Vuokko.

Monialaisessa arvioinnissa työkykyä sekä työkyvyn tukitoimia tarkastellaan kattavasti ja lähestymistapa on Vuokon mukaan biopsykososiaalista. Se tarkoittaa, että asiakkaan tilanteessa huomioidaan monet fyysiset, psyykkiset, kognitiiviset ja sosiaaliset tekijät. Toiminta kuitenkin edellyttää useiden eri tahojen välistä saumatonta yhteistyötä. Se vaatii yhteistä sopimista rooleista sekä selkeän prosessin kohti yhteistä päämäärää.

– Tällöin päästään kiinni laaja-alaisesti työkykyyn liittyviin tekijöihin, jotka tulisi huomioida kuntoutumista ja työllistymistätukevissa toimissa.

Monitoimijaisella yhteistyöllä pyritään välttämään se tilanne, että asiakasta lähetetään palvelusta toiseen ilman, että eri toimijat kommunikoivat keskenään. Asiakkaan työ- ja toimintakyvyn tukitoimissa voivat olla mukana esimerkiksi terveydenhuolto, työllisyys- ja sosiaalipalvelut, kolmannen sektorin toimijat ja Kela.

Yhteistyö ei kuitenkaan synny itsestään, vaan vaatii yhteistä tahtotilaa ja koordinointia asiakkaan kannalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös tiedonkulun sujuvuuteen on tärkeä kiinnittää huomiota. Verkostoyhteistyö toimii, kun prosessia viedään avoimesti ja läpinäkyvästi eteenpäin asiakkaan etu ja osallisuus keskiössä.

Positiivinen näkökulma tukee työkykyä

Työkyvyn arvioinnin ja tukemisen tavoitteina on vahvistaa henkilön toimijuutta ja työllistymistä. Positiivinen näkökulma työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa ei painota liikaa sairauden tai vamman merkitystä yksilön kokonaiskuvassa.

– Työkyvyn arvioinnissa olisi tärkeää painottaa henkilön vahvuuksia ja jäljellä olevaa työkykyä sekä mahdollisuuksia osallistua ja suoriutua rajoitteista huolimatta. Positiivinen näkökulma tukee työkykyä ja kuntoutumista, Vuokko pohtii.

Lisäksi vammoja ja sairauksia on monenlaisia. Osa on hoidettavissa, osa pitkäaikaisia tai eteneviä. Koska työkyky arvioidaan suhteessa henkilön työhön tai toimintaympäristöön, pysyväkään vamma tai sairaus ei tarkoita suoraan työkyvyttömyyttä, ja erilaisia kuntoutus- tai työn mukautuksen vaihtoehtoja on monia. Työpaikalla voidaan esimerkiksi muokata työympäristöä, -aikaa ja -tehtäviä.

– Työkyvyn tuen arviointia toki hankaloittaa, jos henkilöltä puuttuu se ympäristö, jota vasten arvioidaan. Esimerkiksi pitkään pois työelämästä olleilla työtehtävää tai -ympäristöä ei ole sillä hetkellä olemassa. Myös työn osaamisvaatimukset ovat voineet muuttua aiemmasta.

Vuokon mukaan kuitenkin monista työtehtävistä tiedetään, minkälaisia osaamisvaatimuksia tai mahdollisia terveydellisiä edellytyksiä niihin liittyy. Sen lisäksi henkilön yksilöllisiä lähtökohtia, osaamista, koulutustaustaa ja arkielämää voidaan peilata työkontekstia vasten.

– Osallistuminen arjen askareihin ja erilaisiin toimintoihin antaa tärkeää tietoa toimintakyvyn edellytyksistä tai rajoitteista sekä yksilöön ja ympäristöön kohdistuvista tuen tarpeista.

Esimerkiksi monissa järjestöissä edistetään työkykyä ja sen arviointia. Muun muassa työkokeilu tai kuntouttava työtoiminta voi antaa tärkeää tietoa henkilön työ- ja toimintakyvystä sekä tuen tarpeista työelämässä. Kaikki havainnoit ovat tärkeitä, sillä ne edesauttavat oikeanlaisen ja oikea-aikaisen tuen saamista.

– Näissäkin yhteyksissä työ- ja toimintakyvyn edistämisen näkökulmina tarvitaan laajaa työkykyyn liittyvien seikkojen tarkastelua, summaa Vuokko.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Joni Ulmanen

Lihastautia sairastavalle Heini Björkille osa-aikainen etätyö on hyvä ratkaisu

Synnynnäinen lihastauti ei näy päällepäin, mutta aiheuttaa väsymystä. Heini Björk työskenteli vuosia it-alan yrityksessään, kunnes joutui pitämään taukoa työelämästä. Hän opiskelee uutta ammattia. Björk on tyytyväinen, että jaksaa tehdä 40-prosenttista työviikkoa hankesuunnittelijana. – Lääkärienkin on usein vaikea ymmärtää, että 8-tuntiset työpäivät ovat minulle mahdottomuus.

Helsinkiläinen Heini Björk toteaa, että ajoitus osui kohdalleen. Hän teki ensimmäisen sosionomiopintoihin kuuluvan harjoittelun Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, ja halusi sinne uudelleen. Keväällä liitossa olikin tarve osa-aikaiselle hankesuunnittelijalle, ja työaika oli Björkille juuri sopiva. Palkallisen harjoittelun jälkeen työt jatkuvat hankkeen keston ajan eli näillä näkymin vuoden 2021 loppuun.

Björk on aiemmalta koulutukseltaan tuotantotalouden insinööri. Hän oli perustamassa IRC-Galleriaa 2000-luvun alussa. Hän on osakkaana Ninchat-nimisessä yrityksessä, joka tuottaa turvallista sähköistä asiointia, esimerkiksi chat- ja videovastaanottoja. Asiakkaina on mm. terveydenhuollon palvelutarjoajia ja sote-toimijoita.

Nykyisessä työssä hän saa yhdistää aiempaa osaamistaan uuteen alaan. Hankkeen tavoitteena on tarjota tukea henkilöille, jotka pohtivat, olisiko heistä vanhemmiksi.

Lihasjäykkyys aiheuttaa väsymystä

Björkin lihastauti, Myotonia Congenita, verottaa voimia niin, että täydet työpäivät ja -viikot eivät onnistuisi. Kaikki lihastaudit ovat harvinaisia eli niitä esiintyy vähemmän kuin viidellä henkilöllä 10 000:sta.

Usein esiintyvyys on paljon pienempi. Björkin sairaus on lihastautien kirjossakin harvinainen, sillä yleensä niihin liittyy lihasheikkoutta. Myotoniassa oireena on lihasjäykkyys. Liikkeelle lähtiessä lihakset alkavat toimia viiveellä.

– Lihakset ovat jatkuvasti jännitystilassa, paitsi nukkuessa. Se johtaa nopeaan väsymykseen, Heini Björk kertoo avustajakoira Dharman tarkkaillessa emäntäänsä tiiviisti vierestä.

Oireet alkoivat 5-vuotiaana, ja diagnoosin hän sai neljä vuotta myöhemmin. Lääkitys helpottaa oireita, mutta parannuskeinoa ei ole.

Sairaus todettiin neurologisilla testeillä ja ENMG-tutkimuksella, jossa kuunnellaan lihaksen ääniä. Vuonna 2006 Björk pääsi pyynnöstään vielä geenitestiin. Hänen diagnoosiinsa tuli hienosäätöä.

– Minulla arveltiin ensin olevan vallitsevasti periytyvä Thomsenin myotonia, mutta geenitesti varmensi diagnoosiksi peittyvästi periytyvän Beckerin myotonian. Käytännössä sairaudet eroavat lähinnä periytymistavaltaan, joskin Beckerin myotonia on yleensä vaikeampioireinen.

Lihastauti rajoittaa jonkin verran alan valintaa. Björk oli onnekseen kiinnostunut hänelle sopivasta alasta, tietotekniikasta, jota lähtikin opiskelemaan.

Työkyvyttömyyseläkkeen ohella hiljalleen takaisin töihin

Jaksamisen puutetta joutuu välillä todistelemaan.

– Vammani tekevät näkyväksi keppi ja avustajakoira. Aina en välttämättä tarvitse keppiä liikkuessani, mutta jaksaminen voi vaihdella tunnista, jopa minuutista toiseen, Heini Björk kertoo.

Lääkäritkään eivät aina ymmärrä sairauden väsyttävää vaikutusta. Myös kivut vievät voimia. Aina Björk ei ole osannut täysin itsekään kuunnella kehonsa levon tarvetta. Hän teki vuosia töitä ilman kunnollista palautumista.

– Lopulta uuvuin ja päädyin hakemaan työkyvyttömyyseläkettä vuonna 2013. Aluksi sitä ei myönnetty täysiaikaisena, mutta sain lopulta takautuvasti päätöksen täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä.

Pari vuotta myöhemmin hän palasi töihin. Aluksi hän teki kymmenen tuntia kuukaudessa, ja lisäsi tunteja vähitellen.

Mahdollisuus vaikuttaa omaan työskentelyaikaansa onkin tärkeää. Nykyisessä työssään Björk on todennut, että yksi välipäivä keskellä viikkoa auttaa huomattavasti loppuviikon jaksamista.

– Aiemmin on tutkimusten mukaan päätelty, että tämä sairaus ei ole etenevä eli oireet eivät juuri pahene ajan mittaan, voimistuvat lähinnä iän myötä. Olen kuitenkin kuullut, että kokemus on usein toinen. Olen keskustellut asiasta mm. myotoniaa sairastavien vertaistukiryhmässä Facebookissa.

Ryhmässä Björk on oppinut senkin, että jos sairaus on lievä, se ei rajoita ammatinvalintaa. Tanssinopettajakin löytyy sairastavien joukosta.

Fysioterapia ja mukautukset opinnoissa auttavat

Heini Björk ei ollut saanut kuntoutusneuvontaa, kunnes vuonna 2013 hän sai tietoa oikeudestaan kuntoutukseen työelämässä olevien lihastautia sairastavien Tyyne-kuntoutuskurssilla, jonka järjesti Lihastautiliitto. Siihen saakka hän oli käynyt fysioterapiassa omalla kustannuksellaan. Nyt hän saa Kelan tukemaa allasterapiaa kuntoutuksena.

Juuri fysioterapeutin rohkaisemana Björk lähti opiskelemaan sosionomiksi, täydennyskoulutuksena.

– Hän kannusti miettimään mitä haluan tehdä, ja yhdessä suunnittelimme, miten se toteutetaan.

Opintojen suorittamista on auttanut se, että Heini Björk on osannut vaatia hänelle kuuluvia mukautuksia. Hän on saanut lisäaikaa tenteissä ja voinut käyttää niissä poikkeuksellisesti tietokonetta. Opinto-ohjaajan kanssa hän on käynyt tilannettaan ja tarpeitaan säännöllisesti läpi.

– Töissä olen ollut aika huono pyytämään mukautuksia. Nyt sain tosin työtuolin, jonka hyvä niskatuki auttaa jaksamaan koneella istumista. Fysioterapeutti auttaa muutenkin ergonomia-asioissa.

Seisomatyötä Björk ei pysty sairautensa takia tekemään. Hän huomauttaa, että kukaan ei välttämättä huomaa tarjota apuvälineitä tai muita työtä helpottavia ratkaisuja, ellei itse niitä ehdota.

Heini Björk on tyytyväinen siihen, että on saanut 15 tuntia viikossa henkilökohtaisen avustajan tunteja, yhtä monta kuin on työtuntejakin. Avustaja on tarkoitettu helpottamaan työstä suoriutumista.

Pari vuotta sitten Björk alkoi kouluttaa itselleen avustajakoiraa Avustajakoira ry:n hankkeen tuella. Dharma-koira muun muassa kantaa ja poimii tavaroita sekä tukee emäntänsä kulkua ylämäessä vetämällä hihnasta. He opettelevat uusia tehtäviä tarpeen mukaan.

– Olin onnekas, että sain koulutustukea ja hankittua Dharman melko nopeasti, sillä yleensä avustajakoiria joutuu odottamaan vuosia, Björk sanoo.

Yrittäjällä ei varaa kieltäytyä työstä

Opintonsa hän kustantaa työllä. Työkyvyttömyyseläkettä saavana hän ei ole oikeutettu opintotukeen.
Tulojen ja eläkkeen yhteensovittamien haasteet ovat tuttuja. Esimerkiksi koronakevät aiheutti työtulvan yrityksessä, ja hän teki normaalia enemmän töitä, ennen kuin nykyinen työ alkoi. Siksi tulorajat paukkuvat ja hän joutuu ottamaan loppuvuodesta palkatonta vapaata.

– Eläkkeeni ja sen mukana tulorajani pieneni, kun tein aikanaan 4-päiväistä viikkoa täyden sijaan, ennen kuin jäin eläkkeelle. En olisi jaksanut enempää.

– Sain vähän armoa koronatilanteen takia ja tulorajani pieni ylitys sallittiin poikkeuksellisesti tänä vuonna. Se helpottaa tilannettani vähän, Björk toteaa.

Joustavasti ratkaisuja työhön

Mannerheimin Lastensuojeluliiton hallintopäällikkö Markus Vähä-Piikkiö sanoo, että heillä on ollut ennen koronaakin mahdollista tehdä etätyötä. Osa-aikatyössä tunnit voi sijoittaa työpäivään melko vapaasti, kunhan työaika on tiedossa heillä, joiden kanssa työntekijä tekee yhteistyötä.

Yleensä avoimia työpaikkoja on tarjottu täydellä työajalla, mutta aina on ollut mahdollisuus sopia toisin. Useimmiten työnhakija toivoo osa-aikatyötä perhesyistä, kuten hoitovapaan takia.

– Heinin tehtävä on aika lailla hänelle räätälöity. Tiesimme hänen osaamisensa edellisen harjoittelujakson perusteella, ja se auttoi rekrytointipäätöksen tekemisessä, Vähä-Piikkiö sanoo.

Työnhakijan vamma tai pitkäaikaissairaus ei vaikuta rekrytointipäätökseen, kuten ei saakaan vaikuttaa. Yhdenvertaisuuslaki kieltää mm. vamman perusteella syrjimisen. Ratkaisut erilaisiin tilanteisiin yleensä löytyvät.

MLL:ssä on tuttu tilanne, että palkkaa joudutaan välillä sovittamaan yhteen etuuksien, kuten osatyökyvyttömyyseläkkeen kanssa. Eläkkeessä on henkilökohtainen tuloraja. Jos tienaa enemmän, nettotulot jäävät pienemmiksi kuin silloin, jos tuloraja ei ylity.

Artikkeli on julkaistu alun perin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuva: STM ja TEM

Sosiaali- ja terveysministeriö alkoi vuonna 2019 toteuttaa yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa työkykyohjelmaa. Tavoitteena on mm. tukea osatyökykyisten työttömien henkilöiden työhön pääsyä ja työssä pysymistä. Myös Vates ja muita järjestöjä on mukana ohjelman toteuttamisessa osana valtionavustushankkeita.

Edellisen hallituskauden eduskuntaryhmät sitoutuivat vuonna 2019 jatkamaan myös seuraavalla hallituskaudella osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamista ja heille suunnattujen palveluiden kehittämistä Raija Kerättären ja Tuija Oivon selvityksen pohjalta (Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet, 2018).

Työkykyohjelman toimien perustana oli mm. se, että työvoiman kysyntä ei kohdistu osatyökykyisiin henkilöihin, ja työhön kytkeytyvissä palveluissa on puutteita.

STM toteuttaa työkykyohjelmaa yhdessä TEMin kanssa vuosina 2019 – 2023. Tavoitteena on tukea osatyökykyisten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien työhön pääsyä ja työssä pysymistä, ehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä sekä lisätä heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuutta.

Aiempien ohjelmien tulokset pohjana

Työkykyohjelma hyödyntää aiempien kehittämisohjelmien työtä ja tuloksia, esimerkiksi Osatyökykyisille tie
työelämään – eli OTE-kärkihankkeen, 2016 – 18, jossa myös Vates oli mukana.

Työkykyohjelma kytkeytyy sote- ja sosiaaliturvan uudistuksiin. Alueelliset hankkeet liittyvät Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaan ja työllisyyden kuntakokeiluihin.

STM myönsi lokakuussa 22 kunnalle ja kuntayhtymälle valtionavustuksia, jotta ne voivat valmistella ja ottaa käyttöön työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen menetelmiä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtionavustuksilla tuettavia kokonaisuuksia ovat työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta sekä tuetun työllistymisen menetelmät.

Vastuuministeriöiden toteuttamia toimenpidekokonaisuuksia ovat lisäksi ammattilaisten työkykyosaamisen vahvistaminen ja arviointitutkimus. Tutkimus tehdään hankkeissa tehtyjen interventioiden vaikutuksista sekä palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta.

Tuetun työllistymisen menetelmiin iso satsaus

Työkykyohjelmassa panostetaan tuetun työllistymisen menetelmiin, koska ne on todettu vaikuttaviksi useiden tutkimusten ja näyttöjen perusteella. OTE-hankkeen lisäksi niiden hyödyllisyydestä on tuotettu tietoa mm. IPS – Sijoita ja valmenna! -toimintamallin soveltamisen mahdollisuudet Suomessa -selvityksessä (Raivio ja Appelqvist-Schmidlechner 2019).

Tuetun työllistämisen kohderyhmiä ovat kuntouttavassa työtoiminnassa olevat asiakkaat, vammaiset,
sosiaalihuoltolain työllistymistä tukevan toiminnan asiakkaat, työtoiminnan asiakkaat sekä kehitysvammalain mukaisen työtoiminnan ja työhönvalmennuksen asiakkaat.

Tuetun työllistymisen menetelmillä mm. selkeytetään sosiaalihuollon työllistymistä tukevaa palvelua TE-hallinnon palvelujen rinnalla. Yhteistä ymmärrystä palveluiden sisällöstä on määrä kasvattaa.

Osana tuetun työllistymisen menetelmiä kokeillaan myös selvityshenkilö Jaana Paanetojan ehdottamaa alihankintamallia, joka korvaisi nykyisen kehitysvammaisten henkilöiden avotyötoiminnan. Mallia kokeillaan useissa kuntien/kuntayhtymien valtionavustushankkeissa.

Ammattilaisten osaamista tuetun työllistymisen menetelmistä vahvistetaan mm. mallintamalla työkykykoordinaattorikoulutus. Työkykykoordinaattoreita alettiin kouluttaa valtakunnallisesti OTE-kärkihankkeen aikana.

Järjestöt mukana toteutuksessa

Vates ja muut järjestöt ovat alusta asti seuranneet työkykyohjelman rakentumista ja ilmaisseet toiveensa olla mukana ohjelmassa. Vates on sitoutunut olemaan kumppanina useassa valtionavustushankkeessa, jotka saivat syksyllä rahoituspäätöksen.

Esimerkkinä toimista Vates järjestää vuodesta 2021 alkaen työpajoja, joista koottu tieto saatetaan tiedoksi mm. juuri työkykyohjelmaan hyödynnettäväksi.

– Työllistymisen edistämisen kehittäminen on todella laaja kokonaisuus ja toimijoita on paljon. Eri kehittämistoimet limittyvät toisiinsa, ja työssä pitää ottaa huomioon monia toisistaan riippuvaisia asioita. Tuomme Vatesin asiantuntemusta tarjolle muun muassa palkkatuen kehittämisessä, työhönvalmentajien osaamisen lisäämisessä ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden asioissa, Vatesin toimitusjohtaja Jaana Pakarinen tiivistää säätiön tavoitteet työkykyohjelman osalta.

– Pidän tärkeänä toimijoiden vahvaa sitoutumista toimenpiteiden kehittämiseen ja toteuttamiseen sekä kestävään suunnitteluun niin, että hyvät ja toimivat työskentelymallit otetaan käyttöön ja että ne myös pysyvät käytössä.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotannon vahvistaminen julkisten palvelujen rinnalla on vahva keino järjestää esimerkiksi palveluita ja asiakasohjauksen tukea.

————————————

Järjestöjen vetoomus hallitukselle

Vates, Invalidisäätiö, Mielenterveyden keskusliitto ja Kuntoutussäätiö vetosivat syksyllä budjettiriihen alla vastuuministereihin ja virkamiehiin, jotta järjestöjen osaaminen hyödynnettäisiin laajasti:

– Olemme järjestöjen toimijoiden verkostoissa uudistaneet ja kehittäneet mm. ihmisten toimintakyvyn arviointia, työkykykoordinaattorikonseptia ja työhönvalmennusta sekä kuntouttavaa työtoimintaa. Näitä tulee hyödyntää hallituskauden toimenpiteissä. Järjestöille kertyy valtava määrä tietoa ja ymmärrystä osatyökykyisten ihmisten arjesta, palvelu- ja työelämäkokemuksista sekä osallisuudesta.

Lue uutinen Järjestöt vetoavat: Resurssejamme tulee hyödyntää osatyökykyisten työllistymisen puolesta

Artikkeli on julkaistu alun perin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020 (pdf aukeaa uuteen väilehteen)

Teksti: Marju Teinikivi, Neuroliitto
Kuva: Anette Haaristo

MS-tauti on yksi pitkäaikaissairauksista, joka voi edetä tasaisesti tai vaihdellen. Välillä voi olla parempia kausia, välillä huonompia. MS-tauti on keskushermoston sairaus. Tässä autoimmuunisairaudessa elimistön oma puolustusjärjestelmä hyökkää hermosolujen myeliinin kimppuun ja aiheuttaa tulehduspesäkkeitä.

MS-taudin oireita ovat muun muassa näkö- ja silmäoireet, tuntomuutokset, uupumus, liikkumisen vaikeudet sekä muistin, keskittymisen ja ajattelun hankaluudet.

MS-taudin diagnoosivaiheessa toimintakyky on usein alentunut. Sopiva lääkitys palauttaa toimintakykyä. Oireeton tai vähäoireinen jakso voi kestää kuukausista jopa vuosiin. Oirevaiheet eivät aina tarkoita sairauspoissaoloja. Sairastuneilla on usein tarve pärjätä, ja sairausloman hakemisen kynnys voi olla korkea.

Jossain vaiheessa voi olla tarvetta työajan lyhentämiselle. Moni sairastunut jatkaa työelämässä  osatyökyvyttömyyseläkkeen turvin. Osa-aikatyö mahdollistaa riittävän palautumisen. Joskus on tarpeen vaihtaa alaa.

MS-tautia sairastavat ovat usein jo valmiiksi sellaisessa työssä, jossa työkykyä voidaan tukea parhaiten. Työpaikan ja työyhteisön tuttuudella sekä opituilla rutiineilla on iso merkitys.

Hyvät työkyvyn tukemisen käytännöt helpottavat kaikkia

Työnantajalla on huolensa työntekijän sairastuessa. Työn tai työympäristön muutoksista voi koitua kustannuksia ja sairastuneen työntekijän tuottavuus voi ainakin ajoittain alentua. Jos henkilö siirtyy osa-aikatyöhön, uuden työntekijän palkkaus aiheuttaa työtä ja kuluja. Ammatillinen kuntoutus vaatii järjestelyjä työpaikalla, eikä uutta työnkuvaa välttämättä ole helppo löytää.

Hyvä työkyvyn tuen prosessi helpottaa myös työnantajan kuormitusta. Siihen kuuluu työhöntulotarkastus ja työterveyshuollon tekemä seuranta. Työterveysneuvottelu työntekijän, esimiehen ja työterveyshuollon kesken kannattaa pitää jo ennen suuria muutostarpeita. Työkykyä tukevia muutoksia voi tehdä vähitellen. Usein jo pienet muutokset auttavat. Myös ammatillisen kuntoutuksen suunnittelu on suositeltavaa aloittaa hyvissä ajoin.

On kuitenkin tarpeen varoa ylireagointia. Yllättävät muutokset voidaan kokea uhkaavana ja kuormittavana.
Työntekijä voi ottaa työterveysneuvotteluun mukaan tukihenkilön, esimerkiksi työsuojeluvaltuutetun tai
luottamusmiehen. Myös Neuroliiton työelämäasiantuntija voi olla mukana pohtimassa ratkaisuja.

Työelämässä tarvitaan avoimuutta ja luovuutta

Hyvään työkyvyn tukemiseen kuuluu avoimuuteen kannustava ilmapiiri. Se on kaikille eduksi. Työntekijän
turvallisuudentunne lisääntyy, eikä voimavarat kulu sairauden salaamiseen ja työnantaja osaa varautua mahdollisiin muutoksiin ajoissa.

Ennakointi ja osaamisen lisääminen työkyvyn tukemisen keinoista myös työpaikalla on tärkeää. Moni
ei tiedä, että työnantaja voi saada työolosuhteiden järjestelytukea, jos on tehtävä muutoksia osatyökykyisen
työntekijän työn tekemisen helpottamiseksi.

Tänä vuonna on rikottu käsityksiä siitä, mitä kaikkea voi tehdä etänä. Luovuus, innovatiivisuus ja ratkaisukeskeisyys ovat avuksi, kun pohditaan erilaisia tapoja tehdä työtä. Kun työntekijän ammattitaito saadaan käyttöön, myös motivaatio ja tuottavuus lisääntyy.

Muun muassa seuraavat mukautukset voivat auttaa MS-tautia sairastavaa jaksamaan työssä:

– Sisäilman lämpötilan laskeminen tai mahdollisuus vaihtaa työpistettä viileämpään tilaan
– Lepotaukojen lisääminen päivään
– Työajan joustot ja lyhentäminen, etätyömahdollisuus
– Vuorotyöstä päivävuoroon vaihto
– Keskittymistä ja muistamista helpottavat toimintatavat
– Häiriötekijöiden ja keskeytysten vähentäminen
– Muistin apuvälineet
– Mahdollisuus tehdä yksi asia kerrallaan valmiiksi
– Esteettömyyden parantaminen ja työpaikalle pääsemisen helpottaminen.

Mukautukset voivat jopa parantaa työilmapiiriä

Työnantajaa saattaa mietityttää myös, miten muu työyhteisö suhtautuu sairastuneen työntekijän kohdalla tehtyihin mukautuksiin. Tässäkin avoimuus on eduksi. Yleensä työyhteisö kokee myönteisenä sen, että työnantaja tekee järjestelyjä henkilön pitämiseksi töissä. Työntekijöistä huolehtiminen kertoo työnantajan arvoista, lisää kaikkien turvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa myönteisesti työilmapiiriin.

Työnantajan kannattaa myös hyödyntää tilanteesta saamansa opit, sillä vastaavia tilanteita voi tulla eteen muiden työntekijöiden kanssa myöhemmin.

Lisätietoa MS-taudista ja työelämästä Neuroliiton sivuilla (avautuu uuteen välilehteen)

Myös Vatesista tietoa työn tueksi

Vates-säätiön sivuilla olevasta Työn tukena -koulutusmateriaalista löydät tietoa ja tukea siihen, miten työpaikoilla voidaan ylläpitää ja edistää henkilöstön työkykyä. Materiaali antaa eväitä koko työyhteisölle, miten voitte kasvattaa ymmärrystä ja osaamistanne monimuotoisen työyhteisön toiminnasta.

Aineisto on luotu erityisesti työnantajille ja työpaikkojen henkilöstön edustajille tiedoksi ja tueksi edistämään työpaikan monimuotoisuutta.

Työn tukena -aineisto on koottu vuonna 2019 osana Henkilöstön edustajat monimuotoisuuden edistäjinä -hanketta, jossa kumppaneina olivat SAK ja Hyvinvointiala HALI ry. 

Tutustu Työn tukena -sivustoon

Artikkeli on julkaistu alunperin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020 (pdf aukeaa uuteen väilehteen)

Teksti ja kuvat: Kati Savela-Vilmari

Yrjö Kautia sairastui Parkinsonin tautiin, jota luuli vain iäkkäiden sairaudeksi. Hän on jatkanut yksityisyrittäjänä, sillä sairaus ei ole vienyt työkykyä eikä -halua. Lääkityksen ja säännöllisen elämänrytmin turvin työssä jatkaminen onkin usein mahdollista.

Keväällä 2018 espoolainen Yrjö Kautia huomasi käsiensä tärisevän. Toinen käsi tuntui jäykältä. Kautia tapasi säännöllisesti kuntosalilla henkilökohtaista valmentajaansa, ja tämäkin ihmetteli jäykkyyttä.

– Itse asiassa vaimoni taisi ensimmäisenä huomata muutoksia minussa, aiemmin kuin minä itse, Kautia muistelee.
– Hajuaistini on hävinnyt jo kymmenisen vuotta sitten, mutta en osannut sitä kummastella sen enempää, hän kertoo espoolaisessa kahvilassa.

Oireita seurailtiin jonkin aikaa, kunnes lääkäri antoi lähetteen neurologisiin tutkimuksiin. Keväällä 2019 Kautia sai diagnoosin. Hänellä todettiin Parkinsonin tauti.

– Se oli aikamoinen järkytys. Olin ajatellut, että se on iäkkäiden ihmisten sairaus ja että jos siihen sairastuu, elämä on suurin piirtein ohi.

Kautia oli diagnoosin saadessaan 50-vuotias.

Hyödyllistä tietoa ja apua sopeutumisvalmennuksesta

Kautia kuuli diagnoosista henkilökohtaisesti lääkäriltä. Samalla hän sai sairaalasta mukaansa esitteitä ja Parkinsonliiton yhteystiedot. Liiton kautta hän saisi muun muassa tietoa sairaudesta, kuntoutuksista ja myös vertaistukea, jos kokisi tarvitsevansa sellaista.

– Vaimoni ensireaktio oli viha. Hänen oli vaikea hyväksyä sairauttani. Pikkuhiljaa hänkin sopeutui ja on todella paljon tukenut minua asiassa. Hän esimerkiksi tekee minulle terveellisiä eväitä töihin ja huolehtii muutenkin, Yrjö Kautia antaa kiitosta puolisolleen.

Kautia on yksityisyrittäjä autoalalla. Hänen yrityksensä CarZone on toiminut noin 14 vuotta.

Mies osallistui vastasairastuneille järjestettyyn infotilaisuuteen. Siellä hän kuuli sopeutumisvalmennuskurssista, jonne lähtikin vaimonsa kanssa maaliskuussa 2020. 5-päiväinen kurssi jouduttiin tosin keskeyttämään koronatilanteen pahenemisen takia. Ensimmäisiltä päiviltä Kautia sai kuitenkin jo paljon hyödyllistä tietoa ja muutaman tuttavankin. Kurssi oli Kelan tukema.

– Kurssin ansiosta vaimoni alkoi ymmärtää oireiluani paremmin, hän sanoo.

Hyödyllistä tietoa sosiaaliturva-asioista

Kurssilla hän kuuli myös Kelan myöntämästä vammaistuesta, jota saa nyt noin satasen kuukaudessa. Sosiaalityöntekijöiltä hän sai myös tietoa liikkumisesteisen pysäköintitunnuksen (aiemmin vammaisen pysäköintilupa) hakemisesta.

– Minulle kerrottiin myös mahdollisuudesta hakea työkyvyttömyyseläkettä. Ehkä yrittäjän arki vaikutti sosiaalityöntekijän mielestä liian raskaalta, hän arvelee.

Kautia on kuitenkin jatkanut yritystoimintaansa kuten ennenkin. Lääkityksen lisäksi liikunta ja säännöllinen päivärytmi ovat tärkeitä Parkinsonin tautia sairastavalle.

– Alkoholia en ole käyttänyt enää vuosiin. Se ei tämän sairauden kanssa sopisikaan yhteen.

Välillä yrittäjän on vaikea saada itsensä liikkeelle aamuisin. Hän on aiemmin noudattanut tiukkojakin rutiineja päivärytmissään, mutta nykyisin niistä kiinni pitäminen on toisinaan vaikeaa.

Lääkkeet ja terveelliset elintavat auttavat oireisiin

Jo ennen Parkinsonin taudin toteamista Kautia alkoi saada paniikkihäiriökohtauksia. Esimerkiksi metrossa hän alkoi vapista ja oli pakko päästä ulos, vaikka hän oli tuntenut olonsa rauhalliseksi sinne mennessään. Paniikkikohtauksen ensioireisiin auttaa mieto rauhoittava lääke, jota hän ottaa muutaman kerran viikossa.

– Oireita voi alkaa tulla esimerkiksi silloin, jos on monta asiakasta yhtä aikaa ja tilanne tuntuu hankalalta. Joku on vaikka tullut varaamatta aikaa etukäteen.

Kautia ei osaa sanoa, onko paniikkioireilla mitään yhteyttä Parkinsonin tautiin.

Hän käy lääkärin kontrollissa kerran vuodessa. Silloin myös tarkistetaan Parkinsonin taudin lääkityksen määrä. Lääkkeen määrää on hiljalleen nostettu, kun on todettu, miten se vaikuttaa oireisiin ja oloon. Lääkkeet eivät paranna sairautta, mutta auttavat oireisiin, kuten vapinaan ja lihasjäykkyyteen.

Lääkkeiden sivuvaikutuksena voi tulla erilaisia addiktioita, kuten pelihimoa ja seksiriippuvuutta. Mitään addiktioita Kautia ei ole onnekseen kokenut. Muutama vuosi sitten hän käytti nuuskaa ja koki tulleensa siitä riippuvaiseksi, mutta pääsi siitä irti.

– Tällä hetkellä voin ihan hyvin tällä hoidolla, kunhan onnistun pitämään elämäni suhteellisen säännöllisenä. Vertaistukea en ole oikeastaan kaivannut, mutta tiedän, mitä kautta sitä voi saada, jos tulee tarve.

Stressin välttäminen on myös keino ehkäistä oireita. Rentoutumiskeinoina Kautialla on sauvakävelyn ja kuntosaliharjoittelun lisäksi veneily, jota hän harrastaa perheensä kanssa.

– Olin miettinyt veneen hankkimista jonkin aikaa, ja tässä tilanteessa se tuntui hyvältä ajatukselta. Merellä oleminen on todella rentouttavaa.

Parkinsonin tauti ja työssä jatkaminen

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka oireita ovat liikkeiden hitaus, lepovapina, lihasjäykkyys ja tasapainovaikeudet. Myös masennusta ja muistihäiriöitä voi esiintyä.

Oireet johtuvat aivojen mustan tumakkeen solukadosta ja siitä aiheutuvasta dopamiinin vähenemisestä. Aivojen tietyt liikesäätelyyn osallistuvat hermosolut alkavat tuhoutua. Hermosoluja tuhoutuu vähitellen normaalistikin, kun ihminen vanhenee. Parkinsonin taudissa tuhoutuminen alkaa aikaisemmin ja on voimakkaampaa.

Taudin syytä ei tiedetä, eikä sitä osata parantaa. Oireita hoidetaan lääkkeillä ja kuntoutuksella. Lääkityksellä oireet saadaankin usein hyvin hallintaan. Oireet ja taudin eteneminen vaihtelevat paljon eri ihmisillä. Joidenkin oireet voivat pysyä lievinä jopa vuosikymmeniä, joillakin sairaus etenee nopeammin. Lääkityksen lisäksi liikunta sekä esimerkiksi rentoutusharjoitukset ovat tärkeitä keinoja ylläpitää hyvää vointia. Liiallista stressiä pitäisi välttää.

Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 16 000 ihmistä. Sairaus todetaan neurologisella tutkimuksella ja lääkärin haastatteluilla. Työikäisinä sairastuneita on muutama tuhat.

Keinoja työssä jatkamiseen löytyy. Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen tekemään kohtuullisia mukautuksia, jotta sairastanut pystyy jatkamaan työssään. Työkyvyn arvioinnin tekee työterveyshuolto, jos sairastunut on palkkatyösuhteessa.

Mahdollisia keinoja työssä jatkamiseen ovat toimenkuvan muutos, työnkuvan keventäminen, etätyö, riittävät tauot.

Kun työkyky alkaa heiketä olennaisesti, Parkinsonin tautia sairastava voi saada Kelan tai työeläkelaitoksen järjestämää ammatillista kuntoutusta. Kuntoutus voi olla työhönvalmennusta tai uudelleenkoulutusta. Osa hyötyy apuvälineistä. Yrittäjä voi saada Kelan elinkeinotukea. Tukea voi saada esimerkiksi, jos on jo toiminnassa oleva yritys ja tarvitsee sairauden tai vamman vuoksi työvälineitä henkilökohtaiseen käyttöön.

Hyvällä hoidolla, kuntoutuksella ja itsestä huolehtimalla sairastunut voi jatkaa työssä pitkäänkin diagnoosin jälkeen.

Parkinsonliitto: tautia sairastavan työikäisen opas (pdf aukeaa uuteen ikkunaan)

Artikkeli on julkaistu alunperin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020.

Meidän kaikkien osaamista ja työpanosta tarvitaan tulevaisuudessa. Maailma muuttuu koko ajan ja koronavirus aiheutti muutosloikan, mutta kolikolla on myös toinen puoli. Suuri osa työn kysynnästä ja osaamisen tarpeesta syntyy siitä, että poistuvan työvoiman tilalle on löydettävä jatkajia olemassa oleviin tehtäviin. Tarvitaan myös uudistajia.

Elämme muutoksen turbulenssissa. Tulevaisuuden muutoksilla on vaikutus myös oppimiseen, osaamisen tarpeisiin ja koulutukseen. Tulevaisuusajattelu on suorastaan välttämätön ja väistämätön ulottuvuus oppimisessa, jossa viiveet ovat pitkiä. Sen mitä tänä päivänä opitaan, pitäisi olla käyttökelpoista myös 15 vuoden kuluttua. Koulussa on siis opetettava tulevaisuuden asioita. Näitä pohditaan ennakointityössä, jota koulutuksen ja osaamisen osalta harjoitetaan Osaamisen ennakointifoorumissa (Oef).

Osaamisen ennakointifoorumi on opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen organisoima ja koordinoima ennakoinnin asiantuntijaelin. Se edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta sekä ennakoi tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeita. Kokonaisuudessaan Osaamisen ennakointifoorumi on kooltaan noin 500 asiantuntijan yhteisö.

Osaamisen ennakointiforumin missiona on yrittää selvittää, miten maailma on muuttumassa ja miten nämä muutokset vaikuttavat tulevaisuudessa osaamistarpeisiin, työvoiman kysyntään ja koulutukseen. Jos tässä ennakointityössä onnistutaan, voimme varmistaa, että suomalaisilla on tulevaisuudessa sellainen koulutus ja osaaminen, joka vastaa tulevaisuuden maailman ja sen tuotannon sekä työn teon ja henkilökohtaisen elämän vaatimuksia. Koulutuksen ja oppimisen pitäisi olla askeleen nykyhetkeä edellä.

Työvoiman tarve ja koulutusmäärät tulevaisuudessa

Työvoiman määrä kasvaa Suomessa, joskin maltillisesti. Vuonna 2016 työllisiä oli noin 2 276 000. Osaamisen ennakointifoorumin arvion mukaan työllisten määrä kasvaa 115 000 henkilöllä vuoteen 2035 mennessä. Tämä ei kuitenkaan riitä alkuunkaan kuvaamaan avautuvien työpaikkojen määrää tai sitä, kuinka paljon ihmisiä pitää kouluttaa tai rekrytoida. Nimittäin samalla ajanjaksolla työmarkkinoilta poistuu yli miljoona henkilöä, tavallisesti vanhuuseläkkeelle. Yhteenlaskettuna työpaikkoja avautuu siis noin 1,15 miljoonaa vuoteen 2035 mennessä.

Keskimäärin tämä tarkoittaa yli 60 000 henkilön rekrytointitarvetta vuosittain. Eniten työvoimaa tarvitaan terveyspalveluissa, koulutuksessa, maa- ja vesirakentamisessa, kiinteistöalalla, sosiaalipalveluissa sekä metallituotteiden, koneiden ja kulkuneuvojen valmistuksessa.

Kun tulevaisuuden työvoiman tarvetta tarkastellaan tehtävätasoittain, suuri kuva on se, että alhaisen osaamistason tehtävät vähenevät ja ammattiosaajien tehtävät pysyvät määrällisesti suurin piirtein samana. Sen sijaan korkeimman osaamistason asiantuntija- ja johtotehtävät lisääntyvät. Vaikka toimialojen välillä on tältä osin suuria eroja, voidaan todeta, että osaamisvaatimukset kaiken kaikkiaan kasvavat.

Tulevaisuuden osaamistarpeet

Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin laadullisessa pohdinnassa yritetään selvittää sitä, millaista osaamista tarvitaan ja minkä laatuista osaamista ihmisillä pitäisi olla tulevaisuudessa. Osaamiskentässä tapahtuu muutoksia: osa osaamistarpeista nousee voimakkaammin esille, kun osa taas hiipuu ja ehkä katoaa kokonaan. Toisaalta jotkut osaamistarpeet pysyvät koko ajan tärkeinä.

Tärkeitä osaamisia vuonna 2035 ovat asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen (työelämäosaaminen), kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus (geneerinen osaaminen), tiedon arviointitaidot (digi- taito), digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntämistaidot (työelämäosaaminen), innovaatio-osaaminen (työelämäosaaminen) sekä vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikointitaidot (geneerinen osaaminen).

Tässä yhteydessä on muistettava, että Oef-ennakoinnissa ei ollut mahdollisuutta tuoda esille yksittäisissä tehtävissä tarvittavia erityisiä tietoja, taitoja ja osaamista. Näitä ammatti- ja tehtäväkohtaisia osaamisia on tuhansia: lentäjän pitää osata lentää ja sähköalan ammattilaisen pitää osata ampeerit, voltit ja watit. Nämä ammattikohtaiset osaamiset ovat välttämättömiä myös tulevaisuudessa, vaikka nekin toki muuttuvat.

Jos tulevaisuuden osaamisen keskeisistä rakennuspuista yrittäisi tiivistää jotakin universaalia luonnehdintaa, niin varmaankin osaaminen liittyy tiedon hallintaan, muutoksen johtamiseen (siis myös itsensä johtamiseen), teknologiseen osaamiseen (tietotekniikka, digitaaliset välineet, automaatio, robotiikka, tekoäly), ekologiseen osaamiseen (kestävä kehitys) ja yhteisölliseen osaamiseen (asiakaskeskeisyys, asiakastieto, asiakaslähtöinen palvelumuotoilu, kyky toimia verkostoissa ja ryhmissä).

Jatkuva oppiminen

Osaamisen ennakointifoorumin ennakoinnin valossa näyttää ilmeiseltä, että nuorisoikäluokista kasvava työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kaikkia avautuvia työpaikkoja. Työmarkkinoille saapuvat nuoret ikäluokat kykenevät tyydyttämään korkeintaan 85 prosenttia työvoimatarpeesta. Loput 15 prosenttia on saatava muualta.

Näitä muita lähteitä ovat työvoiman työllisen ja työttömän työvoiman ulkopuolella ja perinteisen
työvoimakäsitteen rajamailla toimivat ihmiset (osatyökykyiset, vammaiset, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, opiskelijat, seniorit, perheenperustamisiässä olevat naiset, pitkäaikaistyöttömät, syrjäytyneet, vangit, varusmiehet ja -naiset jne.).

Vaikka tulevaisuuden 15 prosentin työvoima-aukkoa voidaan kuroa umpeen myös tuottavuutta kohottamalla, esimerkiksi automatiikkaa ja robotiikkaa kehittämällä, on kuitenkin selvää, että Suomella ei ole varaa jättää yhtään työvoimareserviä tyhjäkäynnille. On hyvin tärkeää, että koko väestö pääsee ja saa osallistua työn tekemiseen. Meitä kaikkia tarvitaan.

Jukka Vepsäläinen
Erityisasiantuntija, Opetushallitus

Tässä artikkelissa kuvattujen tulevaisuusarvioiden peruslähteenä on ollut Osaamisen ennakointifoorumin jäsenistön, asiantuntijaverkostojen ja ohjausryhmän näkemykset. Ennakointiprosessista, menetelmistä ja tulosten jalostamisesta on vastannut Opetushallituksen ennakointiyksikkö: Kari Nyyssölä, Ilpo Hanhijoki, Jaana Kiiskinen, Samuli Leveälahti, Jenna Nieminen, Petra Packalen, Riitta Radnia, Hannele Savioja, Riitta Siitonen, Ulla Taipale-Lehto ja Jukka Vepsäläinen. Lisäksi työssä ovat avustaneet monet opiskelijat, harjoittelijat ja määräaikaiset työntekijät.

Aineistoihin voi tutustua tarkemmin Opetushallituksen internetsivuilla, ennakointituloksia
https://urly.fi/1GYy ja Osaamisen ennakointifoorumia https://urly.fi/1GYv esittelevissä osioissa. Linkit aukeavat uusiin välilehtiin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Monimuotoinen työelämä extralehdessä 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Korhonen
Kuvitus: Muotoilutoimisto Polku

Monimuotoisessa työyhteisössä osataan mukauttaa työtä sekä hyödyntää erilaisia toimintatapoja ja keinoja, jotta taustaltaan ja esimerkiksi työkyvyltään erilaisten ihmisten kyvyt saadaan parhaiten käyttöön. Jokainen voi löytää kykyjensä mukaisen paikan. Monimuotoisuutta voi edistää monin yksinkertaisin keinoin.

Monimuotoisuus on organisaation voimavara, joka mahdollistaa oikean henkilön sovittamisen työtehtävään ja kasvattaa organisaation tuottavuutta lisäämällä luovuuden ilmapiiriä. Monimuotoisuus tukee työyhteisön kaikkia työntekijöitä. Lupa olla oma itsensä työpaikalla luo hyvän pohjan turvalliselle työyhteisölle ja työntekijöiden motivaatiolle.

Vamma tai sairaus ei aina välttämättä näy päälle päin. Terveyteen liittyvät haasteet voivat tuottaa haasteita työn tekemiselle, mutta näihin on olemassa ratkaisuja. Työtehtäviä voidaan järjestellä, työaika ja -paikka voivat joustaa, työhönvalmentaja voi tarjota henkilökohtaista tukea sekä työnantajalle että työntekijälle. Lisäksi hyödynnettävissä on erilaisia taloudellisia tukia työympäristön mukautuksiin tai toisen henkilön tarjoamaan tukeen.

Kun sopiva työ kohtaa sopivan tekijän sopivin työjärjestelyin. Usein järjestelyt ovat suhteellisen pieniä ja henkilö itse osaa neuvoa, mikä tukee parhaiten hänen työntekoaan.

Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa toimintaa, jolla työnantaja voi parantaa muita heikommassa asemassa olevien työntekijöiden ja -hakijoiden asemaa. Kun tavoitteena on yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutuminen, kyse ei ole muiden syrjinnästä.

Hyvin hoidettu, esteetön rekrytointi ja kunnollinen perehdytys ovat avainasemassa työyhteisön monimuotoisuuden johtamisessa. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, että koko rekrytointiprosessi (ilmoitus, haastattelu ja hakijoille vastaaminen) olisi esteetön.

Tukea työhönvalmentajalta

Asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Työnantajien arki on usein hektistä ja ohjaamisen resursseja ei juuri ole. Rekrytoinnissa työnantajia saattaa mietityttää myös mahdolliset taloudelliset riskit sekä se, miten he osaavat muuttuvissa työtilanteissa ohjata henkilöä ja kuinka joustavia työntekijät ovat erilaisissa tilanteissa.

Myös osatyökykyisyys mietityttää usein työnantajaa: mikä on osatyökykyisyyden syy, mitä henkilö osaa, mitä hänen perehdytyksensä tai työssä tukemisensa vaativat työyhteisöltä. Osatyökykyinen henkilö ei puolestaan välttämättä osaa kuvata omaa osaamistaan tai tuen tarvettaan. Työnantajilla on halua palkata erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, mutta he eivät tiedä kuinka, ja miten tukea henkilöä työssään.

Työnantaja sekä työntekijä voivat saada tukea työhönvalmentajalta. Työhönvalmentajalta saa opastusta työtehtävien kartoittamiseen, henkilön osaamisen sanottamiseen ja erilaisten tukien hakemiseen. Hän tukee tarvittaessa myös työyhteisöä uuden henkilön vastaanottamisessa. Työhönvalmentaja voi helpottaa rekrytointia ja perehdyttämistä, tukea monimuotoisuuden edistämistä.

Työhönvalmennus on henkilökohtainen etuus. Työllistyjän tulee selvittää oma palveluntarpeensa ja mahdollisuutensa työhönvalmentajaan. Työhönvalmentajan voi saada mm. TE-toimiston, eläkeyhtiön, oppilaitoksen, järjestön tai Kelan palveluista. Neuvoa kannattaa kysyä ja hyödyntää palvelua yhdessä.

Mahdollisuuksia on monia

Mahdollisuuden työelämäosallisuuteen voi tarjota monella tapaa ja pohtia mahdollista rekrytointia matkan varrella. Työtehtävään kasvaminen saattaa tapahtua esimerkiksi koulutussopimuspaikan, työkokeilun tai palkkatukityöpaikan kautta sekä työhönvalmentajan tuella. Pidempi rekrytointipolku mahdollistaa tutustumisen puolin ja toisin sekä osaamisen varmistamisen.

Työelämätaitojen oppimisessa keskeistä ovat aidot työelämän oppimisympäristöt, joiden avulla rakennetaan työelämässä tarvittavaa osaamista ja turvataan työllistymisen mahdollisuuksia, kuten toimimista työyhteisön jäsenenä, työtehtävien hallintaa ja oman osaamisen kehittämistä.

Työpaikka taas tarvitsee sopivia osaajia, ja pidempi työllistymispolku voi taata työpaikalle motivoituneen ja osaavan ammattilaisen.

Onnistuneet kokemukset pohjana toimivalle työyhteisölle

Osatyökykyisten henkilöiden johtamiseen ei koeta liittyvän erityistä haastetta – työ on samanlaista kuin kenen tahansa ihmisen johtaminen. Osatyökykyisten henkilöiden työsuhteiden alussa johtamiseen ja ennakointiin on silti hyvä resursoida tavanomaista enemmän aikaa. Alkupanostuksen myötä syntyy hyviä, onnistuneita kokemuksia.

Kokemukset osatyökykyisistä ovat lisänneet työyhteisön monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Erilaiset työntekijät ovat tuoneet työyhteisöihin energisyyttä, iloa ja toisten huomioimista. Vaikka työtehtävään kasvaminen saattaa kestää pitempään, kokemukset ovat olleet antoisia. Useat työnantajat suosittelevat ja rohkaisevat muitakin työnantajia tarjoamaan työelämämahdollisuuksia erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

Monimuotoisuus on organisaation voimavara, joka mahdollistaa oikean henkilön sovittamisen työtehtävään ja kasvattaa organisaation tuottavuutta lisäämällä luovuuden ilmapiiriä. Erilaisuuden hyödyntäminen, moniarvoisuus ja avoimuus johtavat motivoituneempaan ja tuloksellisempaan työyhteisöön

———————————–

Monimuotoiset työyhteisöt ovat rikkautta

• Työelämä tarvitsee monenlaisia työntekijöitä.
• Monimuotoisuus on rikkautta, joka parhaimmillaan edistää koko työyhteisön ratkaisukykyä, hyvinvointia ja suvaitsevaisuutta.
• Työnantaja, joka arvostaa erilaisuutta, erottuu edukseen.
• Työtä osittamalla luodaan tehokkuutta.
• Yhteiskuntavastuu konkretisoituu pienissä teoissa omassa työssä.

Lisätietoja työllistämisen mahdollisuuksista ja tuista löydät Vates-säätiön sivuilta:
https://www.vates.fi/tietopaketit/ tyollistymisen-tuet-ja-keinot.html

* Artikkelin pohjana ovat haastattelut työnantajille, jotka olivat mukana (OPTY) Opitaan työhön yhdessä -hankkeessa (ESR 2018–2020). Kehittämisen kohteena oli työhönvalmennusmalli, jossa hyödynnettiin osatyökykyisten henkilöiden kanssa ryhmävalmennusta ja opinnollistettiin työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä. Hanke toteutettiin Invalidisäätiön, Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun, Kehitysvammaliiton ja Vates-säätiön yhteishankkeena. Hanketta hallinnoi Invalidisäätiö.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Monimuotoisuuden extralehdessä 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kuva: Mika Pollari

Kuulun siihen viidennekseen suomalaisista, joka sairastuu elämänsä aikana johonkin mielenterveyden häiriöön. Olen mukana siinä nopeasti kasvavassa joukossa, joka on jäänyt sairauslomalle ja työkyvyttömyys eläkkeelle mielenterveyshäiriön vuoksi. Onneksi olen myös yksi heistä, jotka palaavat takaisin työelämään.

Mielenterveyshäiriöiden lisäksi jopa neljäsosa työssä käyvistä on kokenut työuupumusta tai loppuun palamisen. Työelämän suuri kysymys onkin, miten työpaikalla voitaisiin estää työuupumuksen paheneminen sairastumiseksi tai saada sairastunut palaamaan nopeasti takaisin töihin. Miksi työnantajan kannattaa panostaa työkyvyn tukemiseen?

Mielenterveyshäiriöiden vaikutus työkykyyn on yhteydessä häiriöön ja oireisiin sekä työn luonteeseen, sisältöön ja vaatimuksiin. Esimerkiksi masennus voi näkyä työssä väsymyksenä, ärtyneisyytenä, vuorovaikutuksesta vetäytymisenä tai keskittymis- ja päätöksentekovaikeuksina.

Toisaalta mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden kasvu on yhdistetty työn luonteen muutokseen, kuten tunnetyön, informaatioteknologian ja kiireen lisääntymiseen sekä sosiaalisuuden, verkostoitumisen, osaamisen ja sen ylläpitämisen vaatimuksiin.

Työkyvyn tuen keinoja on paljon

Työkykyä ja sairauslomalta palaamista voi tukea muokkaamalla, mukauttamalla ja sopeuttamalla työtä. Tukitoimet voivat myös liittyä asenteisiin ja työkulttuuriin tai kohdistua suoraan yksilöön. Usein kyse on aivan samoista toimista, jotka muutenkin lisäävät työkykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta, mutta mielenterveyshäiriöiden yhteydessä niitä tulisi käyttää kohdennetummin ja laajemmin.

Työnantaja voi tukea työkykyä sopimalla väliaikaisista tai pitkäkestoisista työaikajärjestelyistä, tehtävien uudelleen organisoimisesta, apuvälineistä tai työkaverin antamasta tuesta. Omaa työkykyäni vahvistavat esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön, lyhennetty työaika ja etätyöt.

Työn muokkauksen toimet onnistuvat todennäköisimmin, kun ne toteutetaan varhaisessa vaiheessa, ne vastaavat työntekijän tarpeita, niistä pyydetään palautetta ja niitä on käytössä useita erilaisia.

Toinen tutkitusti tehokas työkyvyn tukemisen tapa on osoittaa arvostusta työntekijöitä ja heidän työtään kohtaan sekä kiinnittää huomio työhön liittyviin voimavaratekijöihin, joita ovat esimerkiksi palaute työsuorituksesta, työroolien, -vastuiden ja -tavoitteiden selkeys, mahdollisuus osallistua työn kehittämiseen ja työpaikan päätöksentekoon sekä arkinen huomaavaisuus.

Kolmanneksi tuki voi kohdistua suoraan työntekijään ja hänen jaksamisensa tai voimavarojensa vahvistamiseen. Keinoina voi käyttää esimerkiksi nopeaa ja vaivatonta pääsyä työterveyspsykologille tai lyhytterapiaan sekä uusia digitaalisia palveluja, kuten nettitapaamisia tai chattia.

Näillä palveluilla voidaan tukea myös paluuta sairauslomalta työhön työterveyshuollon lakisääteisten toimien sekä työeläkeyhtiöiden järjestämän kuntoutuksen lisäksi. Työhön paluuta helpottavat myös selkeät käytännöt yhteydenpidosta sairausloman aikana ja työn muokkausmahdollisuuksista.

Arvostus tukee tuottavuutta

Sairausloman jälkeen työhön paluun ja työn muokkauksen onnistuminen edellyttää työnantajan ja työyhteisön tukea ja myönteistä asennoitumista. Työpaikalla olisi tärkeää kyetä käymään avointa keskustelua työssä jaksamisesta ja tuen

tarpeesta, vaikka mielenterveysongelmien nostaminen keskusteluun voi olla vaikeaa jopa työterveydenhuollon ammattilaisille. Mielenterveydestä voi puhua ja kysyä suoraan, syyllistämättä ja toisen asemaan asettuen. On tärkeä muistaa, että jokainen meistä voi sairastua psyykkisesti. Inhimillisyyteen, voimavaroihin, vahvuuksiin ja pystyvyyteen keskittyminen tukee meistä jokaisen hyvinvointia.

Työkyvyn ylläpitämisestä ja työhön paluun tukemisesta hyötyy myös työnantaja. Oman työnantajani arvostus, luottamus ja joustavuus on lisännyt työhyvinvointiani, tehokkuuttani sekä halua sitoutua ja joustaa tarvittaessa.

Myös useiden tutkimusten mukaan arvostus ja tuki lisäävät tuottavuutta ja parantavat työhyvinvointia, mikä voi tehostaa organisaation toimintaa sekä vähentää sairauspoissaoloja, työterveyshuollon palvelujen käyttöä, työeläkemaksuja ja uuden työntekijän rekrytointi- ja koulutuskustannuksia.

Päivi Rissanen

Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeeltä työhön palanut valtiotieteiden tohtori, joka työskentelee kehittäjä-sosiaalityöntekijänä Mielenterveyden keskusliitossa Recovery toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeessa. Lähdeluettelo on saatavissa kirjoittajalta.

Artikkeli on julkaisu Kyvyt käyttöön Monimuotoinen työelämä -extralehdessä 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Piirros: Minttu Aalto
Kuva: Kati Savela-Vilmari

Työllistämispalveluiden odotetaan olevan moneksi. Poliittinen tahto on ohjata asiakkaat avoimille työmarkkinoille, mutta arjen todellisuudessa tavoite on usein asiakkaan elämänhallinnan koheneminen. Jos työllistämispalvelua osataan hyödyntää taitavasti, se tuottaa alueelle osaavaa työvoimaa ja lisää asiakkaiden aktiivisuutta.

Vates-säätiö toteutti v. 2019–2020 tutkimuksen siitä, miten kunnissa pystytään jatkossa tuottamaan
laadukkaita työllistymistä tukevia palveluja heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Tutkimuksen kohteena olivat työllistämisyksiköiden tarjoamat palvelut, ja ensisijaisesti vaikuttavuus, joka voidaan saavuttaa yksiköiden toimintamallin ja ohjauksen laatua parantamalla. Tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS.

Tutkimuksesta nousi tuloksina mm. ehdotuksia työllistämisyksiköiden toiminnan kehittämiseksi. Palvelun vaikuttavuutta voi tukea neljällä asiakokonaisuudella. Ne ovat organisaation toimintamallin tarkastelu, suhteet työnantajiin, ammattilaisten suhtautuminen asiakkaan työllistymiseen ja työllistämisyksiköiden ammattisisällöt.

– Työllistämisyksikön tulisi olla alueellisesti hyvin verkottunut ja vastata sekä sosiaalipalvelu- että elinvoimahaasteeseen. Toimintaa tulisi kehittää aktiivisesti ja arvioida sen vaikuttavuutta molempien haasteiden osalta, tutkija Anne Kallio sanoo.

Työnantajasuhteet liittyvät myös organisaation toimintamallin tarkasteluun. Työnantajien tulisi olla työllistämisyksikön tärkein yhteistyökumppani.

Työnantajakontaktit rakennettaisiin ihannetilanteessa organisaation kontakteiksi, sen sijaan että jokainen valmentaja hyödyntää vain omia verkostojaan. Näin työllistämisyksikön sisällä pystyttäisiin huomioimaan työnantajien tarvitsema osaaminen. Vuorovaikutus työnantajien kanssa ja työn muotoilu vaativat tiivistä yhteistyötä ja molemminpuolisen hyödyn kokemista.

On tehtävä töitä usealla rintamalla, jotta työllistyminen asettuu luontaiseksi tavoitteeksi työllistämispalveluissa. Esimerkiksi palveluun ohjauksen pitää olla kunnossa.

– Työllistyminen täytyy saada työllistämispalveluiden päätavoitteeksi. Mielikuva siitä, että asiakkaiden työllistyminen ei ole realistista, on usean eri ilmiön seurausta. Siten se ei myöskään poistu sillä, että ammattilaiset ”muuttaisivat asennettaan”.

Työkyvyn ylläpidon lisäksi ammattiosaamisen kehittäminen työllistämispalvelussa edesauttaa työllistymistä. Työllistämisyksikön tulisikin tarkastella mm. niitä taitoja, joita palvelussa olevat ihmiset oppivat. Näiden taitojen peilaaminen alueen työnantajien tarpeisiin edistää asiakkaiden työllistymistä.

Tutkimuksen lopulliset tulokset julkistetaan syksyllä. Vates-säätiö ja KAKS tiedottavat tuloksista.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2020 (pdf avautuu uuteen ikkunaan)

Teksti: Eija Honkanen ja Anne Korhonen
Kuvitus: Muotoilutoimisto Polku

Meillä kaikilla on yhdenvertainen oikeus toimeentulon hankkimiseen valitsemallamme työllä. Yhdenvertaisuutta turvataan ammatillisessa koulutuksessa tarjoamalla esteetön ja saavutettava oppiminen. Oppimisessa keskeisiä ovat aidot työelämän oppimisympäristöt. Niissä opitaan toimimista työyhteisön jäsenenä, työtehtävien hallintaa ja oman osaamisen kehittämistä.

Kun oppilaitoksessa mietitään tukea tarvitsevalle opiskelijalle sopivia työtehtäviä ja työpaikkaa, perustana ovat hänen kykynsä, osaamisensa ja tavoitteensa. Työpaikka taas tarvitsee sopivia osaajia. Yhteensovittamista varten on saatavilla tukea oppilaitoksesta ohjaajalta tai työhönvalmentajalta.

Ohjaaja keskustelee ensin työpaikan edustajan kanssa ja ennakoi työtehtäviä, jotka sopivat opiskelijan osaamisen kehittämiseen ja työllistymisen tavoitteisiin. Työssä oppimisen järjestämiseen liittyy myös se, että ohjaaja tuntee työpaikan ja sen mahdollisuudet sillä hetkellä ja tulevaisuudessa. Työpaikalla tapahtuvan koulutuksen aikana opiskelija voi tehdä töitä yhdelle tai usealle työnantajalle.

OPTY-hankkeessa* tehtiin v. 2019 kysely työnantajille, joilla oli kokemusta tai jotka pitivät mahdollisena palkata erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä. Tämän artikkelin sisältö perustuu kyselyn vastauksiin.

Osaksi työyhteisöä pitkäjänteisellä yhteistyöllä

Ohjaajan tehtävänä on valmistaa työpaikan henkilöstöä vastaanottamaan opiskelija. Hän kertoo työpaikan henkilöstölle, mitä opiskelija osaa sekä millaista tukea ja ohjausta hän tarvitsee. Ohjaaja valmentaa etukäteen myös opiskelijaa toimimaan työpaikan toimintaperiaatteiden mukaisesti. Valmentamiseen ja yhdessä toimimiseen tarvitaan arvostavaa vuorovaikutusta opiskelijan, ohjaajan ja työpaikan välillä, jotta oppija kokee olevansa osaava ja aidosti osa työyhteisöä.

Yhteistyötä rakennetaan työpaikkaa arvostaen ja sen toiminnalle sopivalla tavalla. Työnantaja on osaaja omalla ammattialallaan ja ymmärtää sen lainalaisuudet.

Osatyökykyisyys mietityttää usein työnantajaa; mistä osatyökykyisyys johtuu, mitä henkilö osaa, mitä hänen perehdytyksensä tai työssä tukemisensa vaativat työyhteisöltä. Työnantajalla voi olla halukkuutta palkata osatyökykyinen, mutta hän ei tiedä, miten se onnistuu. Osatyökykyinen henkilö ei puolestaan välttämättä osaa kuvata osaamistaan tai tuen tarvettaan. Näiden sanoittamiseen ja yhteen liittämiseen tarvitaan ohjaajaa.

Työnantaja: pyydä tukea rekrytointiin

Työnantajilla ei juuri ole aikaa ohjaamiseen. Rekrytoinnissa heitä saattavat mietityttää myös mahdolliset taloudelliset riskit sekä se, miten he osaavat muuttuvissa työtilanteissa ohjata henkilöä ja kuinka joustavia työntekijät ovat erilaisissa tilanteissa. Työnantajalla ja henkilöstöllä on halua palkata erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, mutta heillä on myös tarve ohjaajan tai työhönvalmentajan tuelle työtehtäviin ohjaamisessa ja osaamisen varmistamisessa. Tiivis ja pitkäkestoinen yhteistyö ohjaajien ja työhönvalmentajien kanssa on avainasemassa, jotta erityistä tukea tarvitsevien työelämään siirtyminen onnistuisi.

Työnantajat tyytyväisiä kokemuksiinsa

Työelämäosallisuuden mahdollisuuden voi tarjota monella tapaa ja pohtia mahdollista rekrytointia ennen lopullista päätöstä siitä. Opiskelija voi kasvaa työtehtävään esimerkiksi koulutussopimuspaikan, työkokeilun tai palkkatukityöpaikan kautta, työhönvalmentajan tukemana. Pidempi rekrytointi- polku mahdollistaa tutustumisen puolin ja toisin sekä osaamisen varmistamisen. Ohjaajan tehtävänä on selvittää ja tarjota sopivinta vaihtoehtoa opiskelijan ja työnantajan näkökulmasta. Koulutussopimus- tai muun jakson aikana voidaan kartoittaa ja luoda sopiva työtehtäväkokonaisuus työntekijälle.

Osatyökykyisten henkilöiden johtamiseen ei OPTY-hankkeen kyselyn mukaan koettu liittyvän erityistä haastetta; työ on samanlaista kuin kenen tahansa johtaminen. Työsuhteiden alussa johtamiseen ja ennakointiin on silti hyvä resursoida tavanomaista enemmän aikaa. Työnantajat korostivat, että alkupanostuksen myötä syntyy hyviä, onnistuneita kokemuksia.

Kokemukset osatyökykyisistä työntekijöistä ovat lisänneet työyhteisön monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta. He ovat tuoneet työyhteisöihin energisyyttä, iloa ja toisten huomioimista. Kaikki haastatellut työnantajat suosittelivat ja rohkaisivat muitakin työnantajia tarjoamaan työelämämahdollisuuksia erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

*Artikkelin pohjana ovat (OPTY) Opitaan työhön yhdessä -hankkeessa (ESR 2018–2020) mukana olleiden työnantajien haastattelut. Kehittämisen kohteena oli työhönvalmennusmalli, jossa hyödynnettiin osatyökykyisten henkilöiden kanssa ryhmävalmennusta ja opinnollistettiin työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä. Hanke toteutettiin Invalidisäätiön, Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun, Kehitysvammaliiton ja Vates-säätiön yhteishankkeena. Hanketta hallinnoi Invalidisäätiö

1. Työllistämisen tuet

Palkkatuki

Harkinnanvarainen tuki palkan kompensaatioon, kun esimerkiksi vamma tai sairaus vaikuttaa työtehtävistä suoriutumiseen. Tuki haetaan TE-toimistosta. Palkkatuen tarkoituksena on edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Palkkatuettua työtä voi yhdistää myös muihin TE-palveluihin.

Työolosuhteiden järjestelytuki

Jos työntekijän vamma tai sairaus edellyttää uusia työvälineitä tai kalusteita, muutostöitä työpaikalla tai apua toiselta työntekijältä, työn- antaja voi hakea työolosuhteiden järjestelytukea TE-toimistosta.

TE-toimisto arvioi tuen määrän. Työvälineiden hankintaan tai työpaikan muutostöihin voi saada enintään 4 000 euroa henkilöä kohden ja toisen työntekijän antamaan tukeen enintään 20 tuntia kuukaudessa 18 kuukauden ajan. Tuki on enintään 20 euroa tunnilta (vuonna 2020).

Lisätietoja työllistämisen mahdollisuuksista ja tuista:
https://www.vates.fi/tietopaketit/ tyollistymisen-tuet-ja-keinot.html

2. Monimuotoiset työyhteisöt ovat rikkautta

• Työelämä tarvitsee monenlaisia työntekijöitä. Monimuotoisuus on rikkautta, joka parhaimmillaan edistää koko työyhteisön ratkaisukykyä, hyvinvointia ja suvaitsevaisuutta.
• Työnantaja, joka arvostaa erilaisuutta, erottuu edukseen.
• Työtä osittamalla luodaan tehokkuutta.
• Yhteiskuntavastuu konkretisoituu pienissä teoissa omassa työssä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2020 (pdf aukeaa uuteen ikkunaan)

Teksti ja kuva: Kati Savela-­Vilmari

Kun Karri Meriläinen, 28, sai epilepsiadiagnoosin, hän ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Muuttuisiko elämä täysin, vai voisiko hän jatkaa työtään ja matkustella? Hiljalleen pelko on hellittänyt. Sairaus vaatii seurantaa ja lääkitystä, mutta on tuonut myös myönteisen muutoksen elintapoihin.

Helsinkiläinen Karri Meriläinen oli suorittamassa isännöitsijän koulutukseen liittyvää harjoittelua tulevalla työpaikallaan, kun hän sai tajuttomuus-kouristuskohtauksen. Kuukauden päästä epilepsiadiagnoosi varmistui. Aivojen magneettikuvauksella suljettiin pois kasvaimen mahdollisuus. Varmuus epilepsiasta saatiin EEG- eli aivosähkökäyrätutkimuksella. Oli kevät 2018.

Meriläinen palasi pian töihin, mutta jäi sitten muutaman kuukauden sairauslomalle, koska olkapää oli kaatuessa murtunut ja se piti leikata.

– Ennen kohtausta epilepsia oli oireillut, mutta en osannut epäillä sairautta. Kun olin väsynyt, käteni teki joskus äkkiliikkeen niin, että kahvi lensi kupista. Ihmettelin sitä, mutta lähinnä se huvitti, Karri Meriläinen kertoo.

Koulutukseen kuuluneet teoriaopinnot hän oli saanut valmiiksi, vain loppunäyttö puuttui. Sairausloman päätyttyä hän keskusteli työnantajan kanssa ja he sopivat, että Meriläinen tekee vain päivätöitä toimistolla eikä juuri osallistu iltakokouksiin. Epilepsiaa sairastavalle on tärkeää noudattaa säännöllistä unirytmiä ja nukkua riittävästi. Yksin työskentelemistä on myös hyvä miettiä, jos kohtauksia tulee usein.

Lisää liikettä elämään

Aluksi epilepsiadiagnoosi oli miehelle melkoinen järkytys.

– Mietin voinko tehdä enää oikein mitään, mitä ennen. Pikkuhiljaa tiedon lisääntyessä aloin tajuta, että sairaus ei rajoita elämääni paljonkaan, Meriläinen sanoo.

Diagnoosin jälkeen hän on tehnyt esimerkiksi kaksi Aasian-matkaa yksikseen.

Täysin entiseen tapaan elämää ei ole voinut jatkaa. Aiemmin Meriläisen vuorokausirytmi oli epäsäännöllinen ja usein hän valvoi pitkään. Uuden säännöllisemmän rytmin opettelu ei silti tuntunut ikävältä, vaan hän koki sen myönteisenä muutoksena. Olo on virkeämpi. Edelleen hän voi silloin tällöin valvoa yhden yön tavallista pidempään, mutta sen jälkeen täytyy levätä kunnolla.

– Ennen en myöskään harrastanut liikuntaa juuri lainkaan. Epilepsian myötä otin liikkumisen tavaksi, sillä se auttaa hyvän hoitotasapainon saavuttamisessa. Sopiva liikunta voi ehkäistä kohtauksiakin. Nyt odotan innoissani ju-jutsu-treenejä, joissa käyn kahdesta neljään kertaan viikossa!

Japanilaisen taistelulaji Ju-jutsun treenikaverit tietävät, miten toimia, jos Meriläinen saa kohtauksen harjoituksissa.

Tieto ja muiden kokemukset tärkeitä

Ennen sairastumista Karri Meriläinen ei tuntenut muita epilepsiaa sairastavia, mutta nyt vertaistuki on ollut tärkeää. Sitä hän on löytänyt Epilepsialiiton kautta. Sairaanhoitaja kertoi liiton toiminnasta heti diagnoosin varmistuttua.

Samoin tärkeältä on tuntunut tieto esimerkiksi kuntoutusmahdollisuuksista, hoidosta ja yleensäkin elämisestä epilepsian kanssa. Tätä tietoa hän on saanut nuorten leirillä ja aikuisten kuntoutuskurssilla. Keväällä 2020 Meriläinen lähtee itse yhdeksi ohjaajaksi nuorten leirille.

Meriläisellä on ollut vain kaksi tajuttomuuskohtausta. Hänellä on epilepsialääkitys, joka jatkuu läpi elämän. Sopivaa lääkettä haettiin jonkin aikaa. Nyt hän pärjää yhdellä lääkkeellä. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen on tullut yksi kohtaus. Hän kokee olevansa onnekas, sillä joillakin kohtauksia voi tulla vähän väliä. Kohtaukset eivät ole ainoita epilepsian oireita, mutta Meriläisellä ei ole ollut muita oireita. Kovin paljon epilepsia ei rajoita uravalintoja.

Meriläinenkin suunnitteleekin seuraavaksi lääketieteen opintoja.
– Koskaan ei silti tiedä, muuttuuko taudinkuvani, hän toteaa.
– Yritän kuitenkin olla miettimättä liikaa asiaa, koska vointini on nyt hyvä. Nyt mennään tällä!

Epilepsia ei juurikaan rajoita ammatinvalintaa

Epilepsiaa sairastaa suomalaisista noin prosentti. Työikäisiä heistä on arviolta noin 35 000 (Lääkkeet ja työkyky / Kälviäinen Reetta, 2014).

Suurin osa epilepsiaa sairastavista voi työllistyä tai jatkaa töissä sairauden puhkeamisen jälkeen normaalisti. Poikkeuksena ovat henkilö- liikenteen ja raskaan kuljetuksen ammatit. Ehdottomia rajoituksia on vain vähän, sillä epilepsia vaikuttaa työkykyyn hyvin yksilöllisesti.

Sairautta ei kannata salata, vaan työtovereidenkin on hyvä tietää, millaisia oireita voi esiintyä ja miten epilepsia voi vaikuttaa työhön – tai mihin se ei vaikuta.

– Kannattaa kertoa työpaikalla epilepsiasta ja käydä läpi, miten tulee toimia, jos kohtaus sattuu siellä, Epilepsialiiton sosiaaliturva-asiantuntija Paula Salminen kannustaa avoimuuteen.

Jos työkyvyssä ilmenee ongelmia, ratkaisuja haetaan yksilökohtaisesti, koska oireilukin on yksilöllistä. Tajuttomuuskouristuskohtaukset tunnetaan parhaiten, mutta epilepsiakohtaus voi ilmetä myös esimerkiksi tajunnan tai aistitoimintojen häiriönä. Epilepsiaan voi liittyä muutakin kuin kohtauksia, kuten muita neurologisia toimintakyvyn haittoja.

Ammattirajoituksia voi olla vuorotyön tekemisessä ja tapaturma-alttiissa työtehtävissä, mutta nekin arvioidaan tapaus kerrallaan. Jos esimerkiksi unirytmin vaihtelu altistaa kohtauksille, vuorotyöstä on luovuttava. Tällöin kannattaa keskustella työn räätälöinnistä työnantajan ja työterveyshuollon kanssa.

– Jos joutuu luopumaan ammatistaan epilepsian vuoksi, työnantaja ja työterveyshuolto selvittävät yhdessä työntekijän kanssa mahdollisuuden ammatilliseen kuntoutukseen. Kuntoutus voi olla esimerkiksi uudelleen- kouluttautumista, työkokeilua tai työhönvalmennusta, Salminen sanoo.

Alla olevat linkit aukeavat uuteen välilehteen.

Lisätietoa epilepsian vaikutuksestä työhön 

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 13.5.2020 ja sen jälkeen Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2020 (pdf)