Arkistot: E-magazine

Teksti: Joni Ulmanen
Kuvat: Suomen Klubitalot ry ja Päivi Lepistö

Mielenterveyskuntoutujien toipumista edistävän Suomen Klubitalot ry:n Klubitaloissa on vuoden 2020 alussa otettu käyttöön toipumiskysely osana asiakastietojärjestelmä Salesforcea. Psyykkisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin arvioinnilla on tarkoitus saada parempaa tietoa jäsenien toipumisen kehityksestä, mutta sillä on vaikutusta myös etenemisessä kohti työelämää.

Suomen Klubitalot ry:n tehtävä on edustaa ympäri Suomea olevia 23 Klubitaloa. Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien ja henkilökunnan muodostamia yhdenvertaisia yhteisöjä. Tavoitteena on jäsenten toipumisen edistäminen yhteisen tekemisen ja työskentelyn kautta.

Toipumisen edistymisen mittaamiseksi vuoden 2020 alussa Suomen kaikissa Klubitaloissa otettiin käyttöön toipumista kuvaavaa kysely, jonka alustana on internetissä toimiva Salesforce-asiakastietojärjestelmä. Klubitalot keräävät järjestelmään jäsenistään perustietoja, mutta myös tietoa esimerkiksi tapahtumiin osallistumisista, työllistymisestä, koulutuksesta ja henkilökunnan kontakteista jäseniin.

Salesforcea laajennettiin ja yhtenäistettiin

Klubitaloilla on ollut Salesforce-asiakastietojärjestelmä käytössä jo vuodesta 2014, mutta tämän vuoden alussa tietojärjestelmään lisättiin psyykkistä hyvinvointia ja toimintakykyä mittaava toipumiskysely. Asiakastietojärjestelmästä muokattiin myös yhteneväisempi eri Klubitalojen välillä.

Suomen Klubitalot ry:n Verkon Vahviste -hankkeen projektipäällikkö Päivi Lepistö sanoo, että yksi syy, miksi QPR-kysely valikoitui Klubitalojen jäsenten toimintakyvyn mittaamisen pohjaksi, oli, että se on kehitetty yhdessä palvelunkäyttäjien kanssa.

– Lisäksi QPR-pohjaiseen kyselyyn päädyttiin Klubitaloissa, kun erilaisia toipumisen mittareita vertailtiin toisiinsa, sanoo Lepistö.

Toimintakykytietojen keräys ja analysointi tärkeää

Klubitalon jäsenien on tarkoitus täyttää toipumiskysely kaksi kertaa vuodessa. Näin saadaan vertailutietoa toipumisesta. Kyselyyn vastaaminen on jäsenille kuitenkin vapaaehtoista. Ajatuksena on myös, että jäsenten toipumista seurataan yhdessä henkilökunnan kanssa.

– Kyselyjä katsotaan jäsenen kanssa yhdessä puolivuosittain, mihin suuntaan on menty, sanoo Lepistö.

Toipumiskysely on analyysityökalu yksittäisten jäsenten toipumisen mittaamisessa, mutta lisäksi kyselyä käytetään laajemmassa mittakaavassa Klubitaloissa tehtävän toiminnan vaikutusten arviointiin.

– Suomen Klubitalot ry:n tarkoituksena on analysoida tietoja myös siltä kannalta, kuinka paljon jäsenten mielenterveys paranee klubitalotoimintaan osallistumalla, kertoo Lepistö.

Lepistön mukaan esimerkiksi rahoittajat tuovat vaikutuksia ja niiden mittaamista paljon esille. Rahoittajat haluavat tietoja toiminnan tuloksista. Yhtenä syynä mittaamisen aloittamiseen ja mittareiden kehittämiseen olikin Klubitalojen oman tiedon tarpeen lisäksi toiminnan vaikutusten todentaminen.

– Koska Klubitalot saavat merkittävää STEA:n ja kuntien avustusta, meidän täytyy pystyä myös todentamaan vaikutuksia rahoittajille.

Lisäksi Lepistö kertoo, että toiminnan vaikutusten osoittamisella ja tutkimuksella on todennäköisesti vaikutusta myös rahoitusten saamiseen.

– Resurssit ovat rajalliset, ja ne, jotka pystyvät kertomaan faktoin tuloksista ja vaikutuksista, ovat vahvemmilla rahoituksen saamisessa, arvioi Lepistö.

Kirjoitushetkellä (syksyllä 2020) Klubitalojen toipumiskyselyyn on kerätty tietoja vasta kerran, joten vertailutietoa jäsenten toipumisesta ei ole vielä saatavilla. Toipumisen vertailutiedon saaminenkaan ei poista kaikkia ongelmia vaikutusten mittaamisessa ja toiminnan tuloksellisuuden todentamisessa.

– Miten erottaa Klubitalon tuottama vaikutus toipuvaan jäseneen esimerkiksi lääkityksen aloittamisesta tai vaikkapa uuden kumppanin vaikutuksesta, pohtii Lepistö.

Toimintakyvyn mittaamisesta potkua eteenpäin menoon

Vaikka QPR-pohjainen kysely ei ole varsinaisesti työkyvyn, vaan psyykkisen toimintakyvyn ja toipumisen arvioimista varten tehty, on kyselyllä myös käytännön vaikutusta Klubitalon jäsenten työllistymisen kannalta. Päivi Lepistö sanoo, että Klubitalot eroavat esimerkiksi päiväkeskustoiminnasta siinä, että toiminta on tavoitteellista ja Klubitalojen toiminta perustuu työpainotteiseen päivään. Jokainen tekee jotain oman jaksamisensa mukaan.

– Vaikka kenenkään työkyky ei ole 100-prosenttinen koko ajan, nähtäisiin, että jäsenillä on jäljellä terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä, vaikka onkin haasteita, sanoo Lepistö.

Monella jäsenellä onkin tavoitteena palata opiskeluihin tai työhön. Klubitaloilla toimii työvalmentajia ja opintovalmentajia, joiden tehtävänä on tukea jäseniä eteenpäin, mikäli toimintakyky paranee. Tässä voi Lepistön mukaan tulevaisuudessa olla apuna myös Salesforce-alustan jatkojalostaminen ja QPR-kyselyn antaman informaation hyödyntäminen.

Viidesosa aktiivijäsenistä työllistyy

– Kun ihmisellä on motivaatio ja toimintakyky kohdallaan, työvalmentajat näkevät helpommin tiedoista, milloin on oikea aika ruveta suunnittelemaan askeleita eteenpäin.

Työvalmentajat voivat ehdottaa jäsenelle esimerkiksi siirtymätyöpaikkaa tai tuettua työpaikkaa. Osalla Klubitalon jäsenistä onkin mahdollisuuksia siirtyä palkkatyöhön. Lukujen valossa noin viidesosa Klubitalojen aktiivijäsenistä työllistyy, toteaa Lepistö.

Päivi Lepistön visiona onkin, että Klubitalojen kehittyvä tiedolla johtaminen ja jäsenten toimintakyvyn mittaaminen palvelisivat parhaalla tavalla lopulta yksittäistä Klubitalon jäsentä. Jäsenen potentiaali ja edistyminen pystyttäisiin näkemään entistä paremmin, mikä auttaisi myös eteenpäin tukemisessa.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Työkyvyn arviointia tehdään kolmannella sektorilla oikeissa työympäristöissä. Autismisäätiön asiantuntijat Marko Lahti, Satu Harjunpää ja Anne Marttinen kertoivat työkyvyn arviointiin liittyvistä kokemuksistaan. Marttisella ja Harjunpäällä on kymmenen vuoden kokemus työhönvalmennustyöstä eri palveluntuottajille.

Autismisäätiö on palveluntuottaja, jonka tavoitteena on tuottaa tarvelähtöisiä palveluita, jotta autismikirjon henkilöt voivat elää toimintarajoitteista huolimatta rikasta elämää. Säätiössä on perustamisesta lähtien edistetty autismikirjon henkilöiden työllistymistä.

Tavoitteiden asettaminen vaatii työkyvyn kuvaamista

– Työllistymispolkuja pohditaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja myös sitä, miten rajoitteet vaikuttaisivat mahdollisimman vähän. Toiminnan tulee olla asiakkaalle aina tavoitteellista. Jotta tavoitteita voidaan asettaa, täytyy kuvata ihmisten työ- ja toimintakykyä. Työllistyminen on se, mihin tähdätään, Marko Lahti toteaa.

Autismikirjon henkilöille voi olla epäselvää, miksi työllistymisessä on haasteita. Viralliset diagnoosit ja aiemmat kirjaukset voivat rajoittaa työllistymismahdollisuuksia tai lääkärin tekemä työkyvyn arvio ei vastaa todellisuutta.

– Asiakkaalla oli aistiyliherkkyyden vuoksi erittäin herkkä kuulo, mutta häntä kiinnosti tehdä töitä lasten kanssa. Lähdimme kokeilemaan, olisiko työskentely mahdollista päiväkotiympäristössä. Työkokeilun jälkeen hänet palkattiin avustajaksi päiväkotiin, Satu Harjunpää kertoo.

Työkyvyn arvioinnissa hyödynnetään aikaisempia työkokemuksia ja työkokeiluja. Kokemuksia analysoidaan pala palalta, käydään läpi onnistumiset ja haasteet.

Analyysissa huomioidaan työaika, työympäristö, tehtävät, osaaminen, arjenhallinta, elämäntilanne ja onko käytössä ollut työvalmentajan tukea. Lisäksi hyödynnetään erilaisia itsearviointeja ja testejä, jotka valitaan tilanteen mukaan täydentämään arviointia.

– Kuuntelemme asiakkaita ja sitä, miten he itse arvioivat omia voimavarojaan, osaamistaan ja vahvuuksiaan, Harjunpää jatkaa.

– Tätä tietoa hyödynnetään työnhaussa ja työllistymisessä. Se voi tarkoittaa myös ihan uusien alojen ja asioiden kokeilemista, Anne Marttinen kertoo.

– Tärkeintä on, että asiakkaalla on motivaatio työllistymiseen. Tämän jälkeen vuorossa on työkokeilu oikeassa työympäristössä. Samalla pohditaan, mitä muutoksia pitäisi tehdä tulevaisuutta ajatellen, ja mitä se voi vaatia henkilöltä itseltään, Harjunpää ja Marttinen kuvailevat.

Työpaikkojen ympäristötekijät ja pitkäjänteinen sekä työntekijälle että työnantajalle annettava tuki ovat tärkeitä autismikirjon asiakkaiden työllistymisessä. Koska asiakkaiden vaikeudet näyttäytyvät monialaisesti, tarvitaan laaja-alaista, mutta yksilöllistä tukea. Kykyä työllistyä ja tehdä työtä arvioidaan jatkuvasti tapaamisilla niin asiakkaan kuin työnantajan kanssa ja muutoksia tehdään näiden arviointien perusteella. Tällöin työ pystytään sovittamaan yhteen työntekijän ja työpaikan välillä.

Testit ja koulutus eivät aina vastaa todellisuutta

Työkykyä mittaavien testien tulokset eivät aina kerro, miten työntekijä tulee pärjäämään työpaikalla.

– Usein tulee tilanteita, että henkilö ei pärjää oman alansa työelämän vaatimuksissa mukana. Työnopeus voi esimerkiksi olla liian hidas ja voimavarojen arviointi todellisuutta optimistisempi. Ennen monen vuoden opintoja olisikin hyvä saada kokemuksia konkreettisista työympäristöistä, jotta saadaan käsitys siitä, kannattaako alalle lähteä opiskelemaan, Anne Marttinen pohtii.

– Monilla taidot ovat ok, mutta työllistymiseen voi vaikuttaa moni muu asia jopa enemmän kuin itse taidot, esimerkiksi arjen hallinta ja kyky strukturoida uusi arki työllistymisen myötä. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan usein laaja-alaisempaa tukea, Lahti täydentää.

Työkyvyn arviointi vaatii laajaa osaamista työhönvalmentajalta

Työhönvalmentajan tehtävä on valaa uskoa ja rohkaista, että asiakas voi olla työkykyinen johonkin työhön. Joskus voi kestää kauemmin löytää oikea polku. Toivoa ei pidä menettää. Lisäksi työhönvalmentajan täytyy osata räätälöidä ja uudelleen organisoida töitä sekä laatia työohjeita.

– Työhönvalmentajalla pitää olla tietynlaista osaamista, kokemusta ja verkostoja. Lisäksi tarvitaan sinnikkyyttä ja avarakatseisuutta. Mitä enemmän työhönvalmentajalla tai työkykykoordinaattorilla on kokemusta erilaisista töistä, työelämästä ja työsuhteista, sitä parempi. Erityisen tärkeää on palveluverkoston, tukien ja lakien tunteminen. Pitää myös ymmärtää työnantajien näkemyksiä. Työn muotoilussa työnantajat voisivat hyödyntää työhönvalmentajien ammattitaitoa enemmänkin, Harjunpää, Marttinen ja Lahti kiteyttävät.

——————-

Autismisäätiö

Autismisäätiö on vuonna 1998 omaisten perustama voittoa tavoittelematon säätiö. Kohderyhmään kuuluvat autismikirjon henkilöt, joille säätiö tuottaa valtakunnallisesti palveluita asumiseen, opiskeluun, työhön ja kuntoutukseen sekä tarjoaa valmennuspalveluita.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Haastattelut: Hanna Ranta-Pitkänen ja Tuuli Riisalo-Mäntynen
Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuvat: Tykke2-hanke

Pohjois-Savon alueella on kehitetty työ- ja toimintakyvyn arviointia Huoltoliiton kahden eri Tykke-hankkeen puitteissa. Hankkeiden aikana toimintamallia on kehitetty eteenpäin ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä on tiivistetty.

Huoltoliitto ry on valtakunnallinen, yleishyödyllinen terveyttä ja hyvinvointia edistävä järjestö, joka kehittää erityisesti vaikeissa olosuhteissa elävien henkilöiden hyvinvointia ja palveluita. Tällä hetkellä yksi käynnissä olevista hankkeista on ESR:n, Kuopion kaupungin ja Tuusniemen kunnan rahoittama Tykke2-hanke, joka on jatkoa aiemmalle Tykke-hankkeelle. Hankkeen kohderyhmään kuuluvat työttömät henkilöt, joilla on pitkittynyt työttömyysjakso ja mahdollisesti työllistymistä haittaavia työ- ja toimintakyvyn rajoitteita.

– Tavoitteena on kohderyhmän elämänhallinnan, -laadun sekä työ- ja toimintakyvyn parantuminen, hankepäällikkö Kalle Onnela kertoo.

Asiakkaat ohjautuvat hankkeeseen Pohjois-Savon TE-palveluiden, Kuopion kaupungin työllisyyspalveluiden sekä Tuusniemen sosiaalitoimen kautta.

Työ- ja toimintakyvyn arviointi käynnistyy alkuhaastattelulla

Käytännössä työ- ja toimintakyvyn arviointi toteutetaan Huoltoliiton omistamassa kylpylähotelli Kunnonpaikassa. Ennen arviointia tehdään alkuhaastattelu puhelimitse.

– Soitamme asiakkaille viikkoa ennen kartoituspäivää. Tällä tavalla pyrimme tiivistämään jo alkuvaiheessa vastuuhanketyöntekijän ja asiakkaan välistä yhteistyötä. Samalla selviää, onko asiakas edelleen motivoitunut osallistumaan kartoitukseen.

Hankkeessa on kaksi vastuuhanketyöntekijää, joiden kesken asiakkaat jakautuvat. Vastuuhanketyöntekijä kulkee asiakkaan rinnalla koko noin kolmen kuukauden prosessin ajan. Vastuuhanketyöntekijä Katri Suhonen pitää alkuhaastattelua hyvänä.

– Prosessin kannalta on hyvä, että mekin vähän tiedämme, keitä on tulossa, millaisin toivein ja ajatuksin ja millaisista asioista lähdetään liikkeelle. Vastuuhanketyöntekijä tulee tällöin tutuksi myös tälle henkilölle.

Käytännön arviointi toteutetaan kaksipäiväisenä

Arviointi koostuu kahdesta päivän jaksosta, jotka pidetään kahden viikon välein toisistaan: kartoituspäivästä ja seurantapäivästä. Kartoituspäivän aikana asiakas tapaa moniammatillisen tiimin jäsenet: vastuuhanketyöntekijän, lääkärin ja sosiaalityöntekijän. Sen lisäksi tehdään pienryhmissä fyysisen suorituskyvyn mittaukset ja kerätään tietoa Kykyviisarilla, WHO-QOL:lla ja THL:n Osallisuusindikaattorilla.

– Seurantapäivä sisältää mm. psykologin pienryhmän, jossa käydään läpi muutosvalmiutta ja tavoitteiden asettamista ja pohjustetaan yksilöllinen välitehtävä. Saman päivän aikana käydään läpi moniammatillisen työryhmän hahmottelema jatkopolku asiakkaalle, Suhonen sanoo.

Osalle asiakkaista voidaan järjestää seurantapäivään psykologin yksilökartoitus. Lisäksi seurantapäivän aikana on mahdollisuus tavata vielä uudestaan tarvittaessa lääkäriä tai sosiaalityöntekijää.

– Moniammatillisen tiimin ansiosta arvioinnissa muodostuu hyvin laaja-alainen käsitys henkilön työkykyyn vaikuttavista asioista.

Asiakkaat ohjataan tarkoituksenmukaisiin palveluihin

Moniammatillisen kartoituksen pohjalta laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa työryhmän kirjallinen suositus, jossa otetaan kantaa asiakkaan työ- ja toimintakykyyn sekä työllisyyden edistämisen palvelutarpeeseen. Kirjallinen suositus lähetetään asiakkaan luvalla taholle, joka on ohjannut tämän hankkeeseen.

– Meillä on suorat väylät, joiden kautta voimme kirjoittaa lähetteitä mm. terveydenhuollon jatkotutkimuksiin tai Kuopion työkyky- ja eläkeselvittelytiimiin. Tarvittaessa työryhmän lääkäri voi laatia Kelan kuntoutusta varten B-lausunnon, Onnela kuvailee.

Hankkeen lääkärillä on katseluoikeus hankekuntien perusterveydenhuollon potilastietojärjestelmään, minkä vuoksi mahdollisten terveyteen liittyvien jatkosuunnitelmien laadinta on laadukkaampaa.

Jatkopolutuksia varten yhteistyötä on tiivistetty TE-toimistojen ja järjestötoimijoiden kanssa. Vastuuhanketyöntekijät ohjaavat ja ovat asiakkaiden tukena seuraavien askelien aikana seurantapäivän jälkeenkin.
– Päätavoitteemme on, että henkilöt olisivat seurantapäivän jälkeen niiden palveluiden piirissä, jotka ovat heille tarkoituksenmukaisimpia, Suhonen kiteyttää.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

Asiakkaiden kokemaa Tykke2- hankkeesta (puhelinhaastattelu 02.11.2020)

Kerro omin sanoin, miten olet kokenut Tykke2-hankkeen kanssa työskentelyn?
Hyvää ja hyödyllistä toimintaa. Töihin olisi halua, jos vain pystyisi selän vuoksi. Sain sen suhteen asioitani eteenpäin. Minulle suositeltiin Kelan selkäkuntoutusta, johon sain myönteisen kuntoutuspäätöksen. Sain hankkeesta kuntoutushakemukseen vaadittavan B-lausunnon ja minua autettiin kuntoutushakemuksen täyttämisessä elokuun 2020 lopussa.

Mikä on ollut omasta mielestäsi hyödyllistä ja parasta? Onko jotain, mitä haluaisit muuttaa?
Koen, että omia asioitani saatiin edistettyä ja hankkeessa tehty kartoitus oli hyvä. Selän ongelmien suhteen olisin toivonut myös fysioterapeutin kartoitusta, mutta toisaalta sain juuri suosituksen laajempaan kuntoutukseen, josta toivottavasti saa apua (työllistymistä estäviin) selkävaivoihin.

Koetko, että sinua on kuunneltu ja saat itse vaikuttaa asioihin?
Kyllä kuunneltiin ja suunnitelma laadittiin yhdessä.

Haastattelu: Hanna Ranta-Pitkänen
Teksti: Meeri Riihelä
Graafi: Joni Ulmanen
Kuva: Aki Vuokon albumi

Työkyky tarkoittaa yksilön resurssien, terveyden, toimintakyvyn, taustan, motivaation, tietojen ja taitojen sekä työn, työolosuhteiden ja työyhteisön vuorovaikutuksen summaa. Sitä tulisi tarkastella työkyvyn ja kuntoutumisen tuen toimissa laajasti sekä räätälöidä tukitoimet yksilön tarpeiden mukaisesti. Monialainen yhteistyö arviointiprosessin aikana vahvistaa kokonaisvaltaista tukea.

– Työkyvyn arvioinnin näkökulma voi olla usein liian sairauslähtöistä, toteaa apulaisylilääkäri Aki Vuokko Työterveyslaitokselta.

Sairauslähtöinen näkökulma korostuu terveydenhuollossa työkykyä ja tukitoimia arvioitaessa ja suunniteltaessa. Se ohjaa hoitamaan sairautta ja parantamaan nimenomaan sairaudesta aiheutuvaa työ- ja toimintakyvyn alenemaa. Myös sosiaalietuuksien perusteet usein painottuvat lääketieteellisiin seikkoihin, mikä korostaa sairauslähtöistä näkökulmaa.

Työ- ja toimintakyky kuitenkin rakentuu aina suhteessa henkilön sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja työhön, minkä takia arviointia ei voi tehdä ainoastaan yksittäisen sairauden tai vamman sanelemana. Esimerkiksi psyykkisen ja kognitiivisen työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa tulee Vuokon mukaan huomioida, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin. Taustalla ei välttämättä ole mitään psykiatrista sairautta, vaan erilaisia kuormitustekijöitä.

– Kun arvioidaan, miten ihminen voi jatkaa työssä, pelkkä sairausnäkökulma ei ole riittävä. Sama sairaus tai vamma asettaa eri tilanteissa erilaisia rajoituksia ja tuen tarpeita. Sama sairaus ei siis tarkoita automaattisesti samanlaista työkyvyn alenemaa, Vuokko summaa.

Näkökulman lisäksi Vuokko kiinnittää huomiota termistöön. Työkyvyn arvioinnin sijaan voitaisiin puhua paremmin esimerkiksi työkyvyn tuen tarpeen arvioinnista osana kuntoutuksen suunnittelua ja etenemistä. Vaikka arvioinnin painopiste on esimerkiksi lääkärillä luonnollisesti terveydentilassa, asiaa tulisi ajatella laajemmin prosessina, jossa laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa monialainen etenemissuunnitelma työkyvyn tukemiseksi.

Monialainen verkosto asiakkaan tukena

Verkostoyhteistyön rooli korostuu työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa ongelmat kasaantuvat tai henkilö on ollut pitkään poissa työelämästä ja pelkkä terveydenhuollon näkökulma ei ole riittävä. Silloin työllistymisen este ei useinkaan ole ainoastaan lääketieteellinen seikka, vaan monen tekijän summa. Siksi myös arviointiprosessissa hyödynnetään monialaista ja moniammatillista yhteistyötä.

– Kentällä on monia hyviä käytäntöjä, joissa lähestytään asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja tarvelähtöisesti sekä monialaisesti ja moniammatillisesti. Tällöin huomioidaan laaja-alaisesti työkykyyn liittyvät tekijät. Pääpaino on niissä tekijöissä, joihin vaikuttamalla henkilön työssä pysymistä voidaan edistää, kertoo Vuokko.

Monialaisessa arvioinnissa työkykyä sekä työkyvyn tukitoimia tarkastellaan kattavasti ja lähestymistapa on Vuokon mukaan biopsykososiaalista. Se tarkoittaa, että asiakkaan tilanteessa huomioidaan monet fyysiset, psyykkiset, kognitiiviset ja sosiaaliset tekijät. Toiminta kuitenkin edellyttää useiden eri tahojen välistä saumatonta yhteistyötä. Se vaatii yhteistä sopimista rooleista sekä selkeän prosessin kohti yhteistä päämäärää.

– Tällöin päästään kiinni laaja-alaisesti työkykyyn liittyviin tekijöihin, jotka tulisi huomioida kuntoutumista ja työllistymistätukevissa toimissa.

Monitoimijaisella yhteistyöllä pyritään välttämään se tilanne, että asiakasta lähetetään palvelusta toiseen ilman, että eri toimijat kommunikoivat keskenään. Asiakkaan työ- ja toimintakyvyn tukitoimissa voivat olla mukana esimerkiksi terveydenhuolto, työllisyys- ja sosiaalipalvelut, kolmannen sektorin toimijat ja Kela.

Yhteistyö ei kuitenkaan synny itsestään, vaan vaatii yhteistä tahtotilaa ja koordinointia asiakkaan kannalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös tiedonkulun sujuvuuteen on tärkeä kiinnittää huomiota. Verkostoyhteistyö toimii, kun prosessia viedään avoimesti ja läpinäkyvästi eteenpäin asiakkaan etu ja osallisuus keskiössä.

Positiivinen näkökulma tukee työkykyä

Työkyvyn arvioinnin ja tukemisen tavoitteina on vahvistaa henkilön toimijuutta ja työllistymistä. Positiivinen näkökulma työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa ei painota liikaa sairauden tai vamman merkitystä yksilön kokonaiskuvassa.

– Työkyvyn arvioinnissa olisi tärkeää painottaa henkilön vahvuuksia ja jäljellä olevaa työkykyä sekä mahdollisuuksia osallistua ja suoriutua rajoitteista huolimatta. Positiivinen näkökulma tukee työkykyä ja kuntoutumista, Vuokko pohtii.

Lisäksi vammoja ja sairauksia on monenlaisia. Osa on hoidettavissa, osa pitkäaikaisia tai eteneviä. Koska työkyky arvioidaan suhteessa henkilön työhön tai toimintaympäristöön, pysyväkään vamma tai sairaus ei tarkoita suoraan työkyvyttömyyttä, ja erilaisia kuntoutus- tai työn mukautuksen vaihtoehtoja on monia. Työpaikalla voidaan esimerkiksi muokata työympäristöä, -aikaa ja -tehtäviä.

– Työkyvyn tuen arviointia toki hankaloittaa, jos henkilöltä puuttuu se ympäristö, jota vasten arvioidaan. Esimerkiksi pitkään pois työelämästä olleilla työtehtävää tai -ympäristöä ei ole sillä hetkellä olemassa. Myös työn osaamisvaatimukset ovat voineet muuttua aiemmasta.

Vuokon mukaan kuitenkin monista työtehtävistä tiedetään, minkälaisia osaamisvaatimuksia tai mahdollisia terveydellisiä edellytyksiä niihin liittyy. Sen lisäksi henkilön yksilöllisiä lähtökohtia, osaamista, koulutustaustaa ja arkielämää voidaan peilata työkontekstia vasten.

– Osallistuminen arjen askareihin ja erilaisiin toimintoihin antaa tärkeää tietoa toimintakyvyn edellytyksistä tai rajoitteista sekä yksilöön ja ympäristöön kohdistuvista tuen tarpeista.

Esimerkiksi monissa järjestöissä edistetään työkykyä ja sen arviointia. Muun muassa työkokeilu tai kuntouttava työtoiminta voi antaa tärkeää tietoa henkilön työ- ja toimintakyvystä sekä tuen tarpeista työelämässä. Kaikki havainnoit ovat tärkeitä, sillä ne edesauttavat oikeanlaisen ja oikea-aikaisen tuen saamista.

– Näissäkin yhteyksissä työ- ja toimintakyvyn edistämisen näkökulmina tarvitaan laajaa työkykyyn liittyvien seikkojen tarkastelua, summaa Vuokko.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Joni Ulmanen

Lihastautia sairastavalle Heini Björkille osa-aikainen etätyö on hyvä ratkaisu

Synnynnäinen lihastauti ei näy päällepäin, mutta aiheuttaa väsymystä. Heini Björk työskenteli vuosia it-alan yrityksessään, kunnes joutui pitämään taukoa työelämästä. Hän opiskelee uutta ammattia. Björk on tyytyväinen, että jaksaa tehdä 40-prosenttista työviikkoa hankesuunnittelijana. – Lääkärienkin on usein vaikea ymmärtää, että 8-tuntiset työpäivät ovat minulle mahdottomuus.

Helsinkiläinen Heini Björk toteaa, että ajoitus osui kohdalleen. Hän teki ensimmäisen sosionomiopintoihin kuuluvan harjoittelun Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, ja halusi sinne uudelleen. Keväällä liitossa olikin tarve osa-aikaiselle hankesuunnittelijalle, ja työaika oli Björkille juuri sopiva. Palkallisen harjoittelun jälkeen työt jatkuvat hankkeen keston ajan eli näillä näkymin vuoden 2021 loppuun.

Björk on aiemmalta koulutukseltaan tuotantotalouden insinööri. Hän oli perustamassa IRC-Galleriaa 2000-luvun alussa. Hän on osakkaana Ninchat-nimisessä yrityksessä, joka tuottaa turvallista sähköistä asiointia, esimerkiksi chat- ja videovastaanottoja. Asiakkaina on mm. terveydenhuollon palvelutarjoajia ja sote-toimijoita.

Nykyisessä työssä hän saa yhdistää aiempaa osaamistaan uuteen alaan. Hankkeen tavoitteena on tarjota tukea henkilöille, jotka pohtivat, olisiko heistä vanhemmiksi.

Lihasjäykkyys aiheuttaa väsymystä

Björkin lihastauti, Myotonia Congenita, verottaa voimia niin, että täydet työpäivät ja -viikot eivät onnistuisi. Kaikki lihastaudit ovat harvinaisia eli niitä esiintyy vähemmän kuin viidellä henkilöllä 10 000:sta.

Usein esiintyvyys on paljon pienempi. Björkin sairaus on lihastautien kirjossakin harvinainen, sillä yleensä niihin liittyy lihasheikkoutta. Myotoniassa oireena on lihasjäykkyys. Liikkeelle lähtiessä lihakset alkavat toimia viiveellä.

– Lihakset ovat jatkuvasti jännitystilassa, paitsi nukkuessa. Se johtaa nopeaan väsymykseen, Heini Björk kertoo avustajakoira Dharman tarkkaillessa emäntäänsä tiiviisti vierestä.

Oireet alkoivat 5-vuotiaana, ja diagnoosin hän sai neljä vuotta myöhemmin. Lääkitys helpottaa oireita, mutta parannuskeinoa ei ole.

Sairaus todettiin neurologisilla testeillä ja ENMG-tutkimuksella, jossa kuunnellaan lihaksen ääniä. Vuonna 2006 Björk pääsi pyynnöstään vielä geenitestiin. Hänen diagnoosiinsa tuli hienosäätöä.

– Minulla arveltiin ensin olevan vallitsevasti periytyvä Thomsenin myotonia, mutta geenitesti varmensi diagnoosiksi peittyvästi periytyvän Beckerin myotonian. Käytännössä sairaudet eroavat lähinnä periytymistavaltaan, joskin Beckerin myotonia on yleensä vaikeampioireinen.

Lihastauti rajoittaa jonkin verran alan valintaa. Björk oli onnekseen kiinnostunut hänelle sopivasta alasta, tietotekniikasta, jota lähtikin opiskelemaan.

Työkyvyttömyyseläkkeen ohella hiljalleen takaisin töihin

Jaksamisen puutetta joutuu välillä todistelemaan.

– Vammani tekevät näkyväksi keppi ja avustajakoira. Aina en välttämättä tarvitse keppiä liikkuessani, mutta jaksaminen voi vaihdella tunnista, jopa minuutista toiseen, Heini Björk kertoo.

Lääkäritkään eivät aina ymmärrä sairauden väsyttävää vaikutusta. Myös kivut vievät voimia. Aina Björk ei ole osannut täysin itsekään kuunnella kehonsa levon tarvetta. Hän teki vuosia töitä ilman kunnollista palautumista.

– Lopulta uuvuin ja päädyin hakemaan työkyvyttömyyseläkettä vuonna 2013. Aluksi sitä ei myönnetty täysiaikaisena, mutta sain lopulta takautuvasti päätöksen täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä.

Pari vuotta myöhemmin hän palasi töihin. Aluksi hän teki kymmenen tuntia kuukaudessa, ja lisäsi tunteja vähitellen.

Mahdollisuus vaikuttaa omaan työskentelyaikaansa onkin tärkeää. Nykyisessä työssään Björk on todennut, että yksi välipäivä keskellä viikkoa auttaa huomattavasti loppuviikon jaksamista.

– Aiemmin on tutkimusten mukaan päätelty, että tämä sairaus ei ole etenevä eli oireet eivät juuri pahene ajan mittaan, voimistuvat lähinnä iän myötä. Olen kuitenkin kuullut, että kokemus on usein toinen. Olen keskustellut asiasta mm. myotoniaa sairastavien vertaistukiryhmässä Facebookissa.

Ryhmässä Björk on oppinut senkin, että jos sairaus on lievä, se ei rajoita ammatinvalintaa. Tanssinopettajakin löytyy sairastavien joukosta.

Fysioterapia ja mukautukset opinnoissa auttavat

Heini Björk ei ollut saanut kuntoutusneuvontaa, kunnes vuonna 2013 hän sai tietoa oikeudestaan kuntoutukseen työelämässä olevien lihastautia sairastavien Tyyne-kuntoutuskurssilla, jonka järjesti Lihastautiliitto. Siihen saakka hän oli käynyt fysioterapiassa omalla kustannuksellaan. Nyt hän saa Kelan tukemaa allasterapiaa kuntoutuksena.

Juuri fysioterapeutin rohkaisemana Björk lähti opiskelemaan sosionomiksi, täydennyskoulutuksena.

– Hän kannusti miettimään mitä haluan tehdä, ja yhdessä suunnittelimme, miten se toteutetaan.

Opintojen suorittamista on auttanut se, että Heini Björk on osannut vaatia hänelle kuuluvia mukautuksia. Hän on saanut lisäaikaa tenteissä ja voinut käyttää niissä poikkeuksellisesti tietokonetta. Opinto-ohjaajan kanssa hän on käynyt tilannettaan ja tarpeitaan säännöllisesti läpi.

– Töissä olen ollut aika huono pyytämään mukautuksia. Nyt sain tosin työtuolin, jonka hyvä niskatuki auttaa jaksamaan koneella istumista. Fysioterapeutti auttaa muutenkin ergonomia-asioissa.

Seisomatyötä Björk ei pysty sairautensa takia tekemään. Hän huomauttaa, että kukaan ei välttämättä huomaa tarjota apuvälineitä tai muita työtä helpottavia ratkaisuja, ellei itse niitä ehdota.

Heini Björk on tyytyväinen siihen, että on saanut 15 tuntia viikossa henkilökohtaisen avustajan tunteja, yhtä monta kuin on työtuntejakin. Avustaja on tarkoitettu helpottamaan työstä suoriutumista.

Pari vuotta sitten Björk alkoi kouluttaa itselleen avustajakoiraa Avustajakoira ry:n hankkeen tuella. Dharma-koira muun muassa kantaa ja poimii tavaroita sekä tukee emäntänsä kulkua ylämäessä vetämällä hihnasta. He opettelevat uusia tehtäviä tarpeen mukaan.

– Olin onnekas, että sain koulutustukea ja hankittua Dharman melko nopeasti, sillä yleensä avustajakoiria joutuu odottamaan vuosia, Björk sanoo.

Yrittäjällä ei varaa kieltäytyä työstä

Opintonsa hän kustantaa työllä. Työkyvyttömyyseläkettä saavana hän ei ole oikeutettu opintotukeen.
Tulojen ja eläkkeen yhteensovittamien haasteet ovat tuttuja. Esimerkiksi koronakevät aiheutti työtulvan yrityksessä, ja hän teki normaalia enemmän töitä, ennen kuin nykyinen työ alkoi. Siksi tulorajat paukkuvat ja hän joutuu ottamaan loppuvuodesta palkatonta vapaata.

– Eläkkeeni ja sen mukana tulorajani pieneni, kun tein aikanaan 4-päiväistä viikkoa täyden sijaan, ennen kuin jäin eläkkeelle. En olisi jaksanut enempää.

– Sain vähän armoa koronatilanteen takia ja tulorajani pieni ylitys sallittiin poikkeuksellisesti tänä vuonna. Se helpottaa tilannettani vähän, Björk toteaa.

Joustavasti ratkaisuja työhön

Mannerheimin Lastensuojeluliiton hallintopäällikkö Markus Vähä-Piikkiö sanoo, että heillä on ollut ennen koronaakin mahdollista tehdä etätyötä. Osa-aikatyössä tunnit voi sijoittaa työpäivään melko vapaasti, kunhan työaika on tiedossa heillä, joiden kanssa työntekijä tekee yhteistyötä.

Yleensä avoimia työpaikkoja on tarjottu täydellä työajalla, mutta aina on ollut mahdollisuus sopia toisin. Useimmiten työnhakija toivoo osa-aikatyötä perhesyistä, kuten hoitovapaan takia.

– Heinin tehtävä on aika lailla hänelle räätälöity. Tiesimme hänen osaamisensa edellisen harjoittelujakson perusteella, ja se auttoi rekrytointipäätöksen tekemisessä, Vähä-Piikkiö sanoo.

Työnhakijan vamma tai pitkäaikaissairaus ei vaikuta rekrytointipäätökseen, kuten ei saakaan vaikuttaa. Yhdenvertaisuuslaki kieltää mm. vamman perusteella syrjimisen. Ratkaisut erilaisiin tilanteisiin yleensä löytyvät.

MLL:ssä on tuttu tilanne, että palkkaa joudutaan välillä sovittamaan yhteen etuuksien, kuten osatyökyvyttömyyseläkkeen kanssa. Eläkkeessä on henkilökohtainen tuloraja. Jos tienaa enemmän, nettotulot jäävät pienemmiksi kuin silloin, jos tuloraja ei ylity.

Artikkeli on julkaistu alun perin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuva: STM ja TEM

Sosiaali- ja terveysministeriö alkoi vuonna 2019 toteuttaa yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa työkykyohjelmaa. Tavoitteena on mm. tukea osatyökykyisten työttömien henkilöiden työhön pääsyä ja työssä pysymistä. Myös Vates ja muita järjestöjä on mukana ohjelman toteuttamisessa osana valtionavustushankkeita.

Edellisen hallituskauden eduskuntaryhmät sitoutuivat vuonna 2019 jatkamaan myös seuraavalla hallituskaudella osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamista ja heille suunnattujen palveluiden kehittämistä Raija Kerättären ja Tuija Oivon selvityksen pohjalta (Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet, 2018).

Työkykyohjelman toimien perustana oli mm. se, että työvoiman kysyntä ei kohdistu osatyökykyisiin henkilöihin, ja työhön kytkeytyvissä palveluissa on puutteita.

STM toteuttaa työkykyohjelmaa yhdessä TEMin kanssa vuosina 2019 – 2023. Tavoitteena on tukea osatyökykyisten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien työhön pääsyä ja työssä pysymistä, ehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä sekä lisätä heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuutta.

Aiempien ohjelmien tulokset pohjana

Työkykyohjelma hyödyntää aiempien kehittämisohjelmien työtä ja tuloksia, esimerkiksi Osatyökykyisille tie
työelämään – eli OTE-kärkihankkeen, 2016 – 18, jossa myös Vates oli mukana.

Työkykyohjelma kytkeytyy sote- ja sosiaaliturvan uudistuksiin. Alueelliset hankkeet liittyvät Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaan ja työllisyyden kuntakokeiluihin.

STM myönsi lokakuussa 22 kunnalle ja kuntayhtymälle valtionavustuksia, jotta ne voivat valmistella ja ottaa käyttöön työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen menetelmiä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtionavustuksilla tuettavia kokonaisuuksia ovat työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta sekä tuetun työllistymisen menetelmät.

Vastuuministeriöiden toteuttamia toimenpidekokonaisuuksia ovat lisäksi ammattilaisten työkykyosaamisen vahvistaminen ja arviointitutkimus. Tutkimus tehdään hankkeissa tehtyjen interventioiden vaikutuksista sekä palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta.

Tuetun työllistymisen menetelmiin iso satsaus

Työkykyohjelmassa panostetaan tuetun työllistymisen menetelmiin, koska ne on todettu vaikuttaviksi useiden tutkimusten ja näyttöjen perusteella. OTE-hankkeen lisäksi niiden hyödyllisyydestä on tuotettu tietoa mm. IPS – Sijoita ja valmenna! -toimintamallin soveltamisen mahdollisuudet Suomessa -selvityksessä (Raivio ja Appelqvist-Schmidlechner 2019).

Tuetun työllistämisen kohderyhmiä ovat kuntouttavassa työtoiminnassa olevat asiakkaat, vammaiset,
sosiaalihuoltolain työllistymistä tukevan toiminnan asiakkaat, työtoiminnan asiakkaat sekä kehitysvammalain mukaisen työtoiminnan ja työhönvalmennuksen asiakkaat.

Tuetun työllistymisen menetelmillä mm. selkeytetään sosiaalihuollon työllistymistä tukevaa palvelua TE-hallinnon palvelujen rinnalla. Yhteistä ymmärrystä palveluiden sisällöstä on määrä kasvattaa.

Osana tuetun työllistymisen menetelmiä kokeillaan myös selvityshenkilö Jaana Paanetojan ehdottamaa alihankintamallia, joka korvaisi nykyisen kehitysvammaisten henkilöiden avotyötoiminnan. Mallia kokeillaan useissa kuntien/kuntayhtymien valtionavustushankkeissa.

Ammattilaisten osaamista tuetun työllistymisen menetelmistä vahvistetaan mm. mallintamalla työkykykoordinaattorikoulutus. Työkykykoordinaattoreita alettiin kouluttaa valtakunnallisesti OTE-kärkihankkeen aikana.

Järjestöt mukana toteutuksessa

Vates ja muut järjestöt ovat alusta asti seuranneet työkykyohjelman rakentumista ja ilmaisseet toiveensa olla mukana ohjelmassa. Vates on sitoutunut olemaan kumppanina useassa valtionavustushankkeessa, jotka saivat syksyllä rahoituspäätöksen.

Esimerkkinä toimista Vates järjestää vuodesta 2021 alkaen työpajoja, joista koottu tieto saatetaan tiedoksi mm. juuri työkykyohjelmaan hyödynnettäväksi.

– Työllistymisen edistämisen kehittäminen on todella laaja kokonaisuus ja toimijoita on paljon. Eri kehittämistoimet limittyvät toisiinsa, ja työssä pitää ottaa huomioon monia toisistaan riippuvaisia asioita. Tuomme Vatesin asiantuntemusta tarjolle muun muassa palkkatuen kehittämisessä, työhönvalmentajien osaamisen lisäämisessä ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden asioissa, Vatesin toimitusjohtaja Jaana Pakarinen tiivistää säätiön tavoitteet työkykyohjelman osalta.

– Pidän tärkeänä toimijoiden vahvaa sitoutumista toimenpiteiden kehittämiseen ja toteuttamiseen sekä kestävään suunnitteluun niin, että hyvät ja toimivat työskentelymallit otetaan käyttöön ja että ne myös pysyvät käytössä.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotannon vahvistaminen julkisten palvelujen rinnalla on vahva keino järjestää esimerkiksi palveluita ja asiakasohjauksen tukea.

————————————

Järjestöjen vetoomus hallitukselle

Vates, Invalidisäätiö, Mielenterveyden keskusliitto ja Kuntoutussäätiö vetosivat syksyllä budjettiriihen alla vastuuministereihin ja virkamiehiin, jotta järjestöjen osaaminen hyödynnettäisiin laajasti:

– Olemme järjestöjen toimijoiden verkostoissa uudistaneet ja kehittäneet mm. ihmisten toimintakyvyn arviointia, työkykykoordinaattorikonseptia ja työhönvalmennusta sekä kuntouttavaa työtoimintaa. Näitä tulee hyödyntää hallituskauden toimenpiteissä. Järjestöille kertyy valtava määrä tietoa ja ymmärrystä osatyökykyisten ihmisten arjesta, palvelu- ja työelämäkokemuksista sekä osallisuudesta.

Lue uutinen Järjestöt vetoavat: Resurssejamme tulee hyödyntää osatyökykyisten työllistymisen puolesta

Artikkeli on julkaistu alun perin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020 (pdf aukeaa uuteen väilehteen)

Teksti: Marju Teinikivi, Neuroliitto
Kuva: Anette Haaristo

MS-tauti on yksi pitkäaikaissairauksista, joka voi edetä tasaisesti tai vaihdellen. Välillä voi olla parempia kausia, välillä huonompia. MS-tauti on keskushermoston sairaus. Tässä autoimmuunisairaudessa elimistön oma puolustusjärjestelmä hyökkää hermosolujen myeliinin kimppuun ja aiheuttaa tulehduspesäkkeitä.

MS-taudin oireita ovat muun muassa näkö- ja silmäoireet, tuntomuutokset, uupumus, liikkumisen vaikeudet sekä muistin, keskittymisen ja ajattelun hankaluudet.

MS-taudin diagnoosivaiheessa toimintakyky on usein alentunut. Sopiva lääkitys palauttaa toimintakykyä. Oireeton tai vähäoireinen jakso voi kestää kuukausista jopa vuosiin. Oirevaiheet eivät aina tarkoita sairauspoissaoloja. Sairastuneilla on usein tarve pärjätä, ja sairausloman hakemisen kynnys voi olla korkea.

Jossain vaiheessa voi olla tarvetta työajan lyhentämiselle. Moni sairastunut jatkaa työelämässä  osatyökyvyttömyyseläkkeen turvin. Osa-aikatyö mahdollistaa riittävän palautumisen. Joskus on tarpeen vaihtaa alaa.

MS-tautia sairastavat ovat usein jo valmiiksi sellaisessa työssä, jossa työkykyä voidaan tukea parhaiten. Työpaikan ja työyhteisön tuttuudella sekä opituilla rutiineilla on iso merkitys.

Hyvät työkyvyn tukemisen käytännöt helpottavat kaikkia

Työnantajalla on huolensa työntekijän sairastuessa. Työn tai työympäristön muutoksista voi koitua kustannuksia ja sairastuneen työntekijän tuottavuus voi ainakin ajoittain alentua. Jos henkilö siirtyy osa-aikatyöhön, uuden työntekijän palkkaus aiheuttaa työtä ja kuluja. Ammatillinen kuntoutus vaatii järjestelyjä työpaikalla, eikä uutta työnkuvaa välttämättä ole helppo löytää.

Hyvä työkyvyn tuen prosessi helpottaa myös työnantajan kuormitusta. Siihen kuuluu työhöntulotarkastus ja työterveyshuollon tekemä seuranta. Työterveysneuvottelu työntekijän, esimiehen ja työterveyshuollon kesken kannattaa pitää jo ennen suuria muutostarpeita. Työkykyä tukevia muutoksia voi tehdä vähitellen. Usein jo pienet muutokset auttavat. Myös ammatillisen kuntoutuksen suunnittelu on suositeltavaa aloittaa hyvissä ajoin.

On kuitenkin tarpeen varoa ylireagointia. Yllättävät muutokset voidaan kokea uhkaavana ja kuormittavana.
Työntekijä voi ottaa työterveysneuvotteluun mukaan tukihenkilön, esimerkiksi työsuojeluvaltuutetun tai
luottamusmiehen. Myös Neuroliiton työelämäasiantuntija voi olla mukana pohtimassa ratkaisuja.

Työelämässä tarvitaan avoimuutta ja luovuutta

Hyvään työkyvyn tukemiseen kuuluu avoimuuteen kannustava ilmapiiri. Se on kaikille eduksi. Työntekijän
turvallisuudentunne lisääntyy, eikä voimavarat kulu sairauden salaamiseen ja työnantaja osaa varautua mahdollisiin muutoksiin ajoissa.

Ennakointi ja osaamisen lisääminen työkyvyn tukemisen keinoista myös työpaikalla on tärkeää. Moni
ei tiedä, että työnantaja voi saada työolosuhteiden järjestelytukea, jos on tehtävä muutoksia osatyökykyisen
työntekijän työn tekemisen helpottamiseksi.

Tänä vuonna on rikottu käsityksiä siitä, mitä kaikkea voi tehdä etänä. Luovuus, innovatiivisuus ja ratkaisukeskeisyys ovat avuksi, kun pohditaan erilaisia tapoja tehdä työtä. Kun työntekijän ammattitaito saadaan käyttöön, myös motivaatio ja tuottavuus lisääntyy.

Muun muassa seuraavat mukautukset voivat auttaa MS-tautia sairastavaa jaksamaan työssä:

– Sisäilman lämpötilan laskeminen tai mahdollisuus vaihtaa työpistettä viileämpään tilaan
– Lepotaukojen lisääminen päivään
– Työajan joustot ja lyhentäminen, etätyömahdollisuus
– Vuorotyöstä päivävuoroon vaihto
– Keskittymistä ja muistamista helpottavat toimintatavat
– Häiriötekijöiden ja keskeytysten vähentäminen
– Muistin apuvälineet
– Mahdollisuus tehdä yksi asia kerrallaan valmiiksi
– Esteettömyyden parantaminen ja työpaikalle pääsemisen helpottaminen.

Mukautukset voivat jopa parantaa työilmapiiriä

Työnantajaa saattaa mietityttää myös, miten muu työyhteisö suhtautuu sairastuneen työntekijän kohdalla tehtyihin mukautuksiin. Tässäkin avoimuus on eduksi. Yleensä työyhteisö kokee myönteisenä sen, että työnantaja tekee järjestelyjä henkilön pitämiseksi töissä. Työntekijöistä huolehtiminen kertoo työnantajan arvoista, lisää kaikkien turvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa myönteisesti työilmapiiriin.

Työnantajan kannattaa myös hyödyntää tilanteesta saamansa opit, sillä vastaavia tilanteita voi tulla eteen muiden työntekijöiden kanssa myöhemmin.

Lisätietoa MS-taudista ja työelämästä Neuroliiton sivuilla (avautuu uuteen välilehteen)

Myös Vatesista tietoa työn tueksi

Vates-säätiön sivuilla olevasta Työn tukena -koulutusmateriaalista löydät tietoa ja tukea siihen, miten työpaikoilla voidaan ylläpitää ja edistää henkilöstön työkykyä. Materiaali antaa eväitä koko työyhteisölle, miten voitte kasvattaa ymmärrystä ja osaamistanne monimuotoisen työyhteisön toiminnasta.

Aineisto on luotu erityisesti työnantajille ja työpaikkojen henkilöstön edustajille tiedoksi ja tueksi edistämään työpaikan monimuotoisuutta.

Työn tukena -aineisto on koottu vuonna 2019 osana Henkilöstön edustajat monimuotoisuuden edistäjinä -hanketta, jossa kumppaneina olivat SAK ja Hyvinvointiala HALI ry. 

Tutustu Työn tukena -sivustoon

Artikkeli on julkaistu alunperin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020 (pdf aukeaa uuteen väilehteen)

Teksti ja kuvat: Kati Savela-Vilmari

Yrjö Kautia sairastui Parkinsonin tautiin, jota luuli vain iäkkäiden sairaudeksi. Hän on jatkanut yksityisyrittäjänä, sillä sairaus ei ole vienyt työkykyä eikä -halua. Lääkityksen ja säännöllisen elämänrytmin turvin työssä jatkaminen onkin usein mahdollista.

Keväällä 2018 espoolainen Yrjö Kautia huomasi käsiensä tärisevän. Toinen käsi tuntui jäykältä. Kautia tapasi säännöllisesti kuntosalilla henkilökohtaista valmentajaansa, ja tämäkin ihmetteli jäykkyyttä.

– Itse asiassa vaimoni taisi ensimmäisenä huomata muutoksia minussa, aiemmin kuin minä itse, Kautia muistelee.
– Hajuaistini on hävinnyt jo kymmenisen vuotta sitten, mutta en osannut sitä kummastella sen enempää, hän kertoo espoolaisessa kahvilassa.

Oireita seurailtiin jonkin aikaa, kunnes lääkäri antoi lähetteen neurologisiin tutkimuksiin. Keväällä 2019 Kautia sai diagnoosin. Hänellä todettiin Parkinsonin tauti.

– Se oli aikamoinen järkytys. Olin ajatellut, että se on iäkkäiden ihmisten sairaus ja että jos siihen sairastuu, elämä on suurin piirtein ohi.

Kautia oli diagnoosin saadessaan 50-vuotias.

Hyödyllistä tietoa ja apua sopeutumisvalmennuksesta

Kautia kuuli diagnoosista henkilökohtaisesti lääkäriltä. Samalla hän sai sairaalasta mukaansa esitteitä ja Parkinsonliiton yhteystiedot. Liiton kautta hän saisi muun muassa tietoa sairaudesta, kuntoutuksista ja myös vertaistukea, jos kokisi tarvitsevansa sellaista.

– Vaimoni ensireaktio oli viha. Hänen oli vaikea hyväksyä sairauttani. Pikkuhiljaa hänkin sopeutui ja on todella paljon tukenut minua asiassa. Hän esimerkiksi tekee minulle terveellisiä eväitä töihin ja huolehtii muutenkin, Yrjö Kautia antaa kiitosta puolisolleen.

Kautia on yksityisyrittäjä autoalalla. Hänen yrityksensä CarZone on toiminut noin 14 vuotta.

Mies osallistui vastasairastuneille järjestettyyn infotilaisuuteen. Siellä hän kuuli sopeutumisvalmennuskurssista, jonne lähtikin vaimonsa kanssa maaliskuussa 2020. 5-päiväinen kurssi jouduttiin tosin keskeyttämään koronatilanteen pahenemisen takia. Ensimmäisiltä päiviltä Kautia sai kuitenkin jo paljon hyödyllistä tietoa ja muutaman tuttavankin. Kurssi oli Kelan tukema.

– Kurssin ansiosta vaimoni alkoi ymmärtää oireiluani paremmin, hän sanoo.

Hyödyllistä tietoa sosiaaliturva-asioista

Kurssilla hän kuuli myös Kelan myöntämästä vammaistuesta, jota saa nyt noin satasen kuukaudessa. Sosiaalityöntekijöiltä hän sai myös tietoa liikkumisesteisen pysäköintitunnuksen (aiemmin vammaisen pysäköintilupa) hakemisesta.

– Minulle kerrottiin myös mahdollisuudesta hakea työkyvyttömyyseläkettä. Ehkä yrittäjän arki vaikutti sosiaalityöntekijän mielestä liian raskaalta, hän arvelee.

Kautia on kuitenkin jatkanut yritystoimintaansa kuten ennenkin. Lääkityksen lisäksi liikunta ja säännöllinen päivärytmi ovat tärkeitä Parkinsonin tautia sairastavalle.

– Alkoholia en ole käyttänyt enää vuosiin. Se ei tämän sairauden kanssa sopisikaan yhteen.

Välillä yrittäjän on vaikea saada itsensä liikkeelle aamuisin. Hän on aiemmin noudattanut tiukkojakin rutiineja päivärytmissään, mutta nykyisin niistä kiinni pitäminen on toisinaan vaikeaa.

Lääkkeet ja terveelliset elintavat auttavat oireisiin

Jo ennen Parkinsonin taudin toteamista Kautia alkoi saada paniikkihäiriökohtauksia. Esimerkiksi metrossa hän alkoi vapista ja oli pakko päästä ulos, vaikka hän oli tuntenut olonsa rauhalliseksi sinne mennessään. Paniikkikohtauksen ensioireisiin auttaa mieto rauhoittava lääke, jota hän ottaa muutaman kerran viikossa.

– Oireita voi alkaa tulla esimerkiksi silloin, jos on monta asiakasta yhtä aikaa ja tilanne tuntuu hankalalta. Joku on vaikka tullut varaamatta aikaa etukäteen.

Kautia ei osaa sanoa, onko paniikkioireilla mitään yhteyttä Parkinsonin tautiin.

Hän käy lääkärin kontrollissa kerran vuodessa. Silloin myös tarkistetaan Parkinsonin taudin lääkityksen määrä. Lääkkeen määrää on hiljalleen nostettu, kun on todettu, miten se vaikuttaa oireisiin ja oloon. Lääkkeet eivät paranna sairautta, mutta auttavat oireisiin, kuten vapinaan ja lihasjäykkyyteen.

Lääkkeiden sivuvaikutuksena voi tulla erilaisia addiktioita, kuten pelihimoa ja seksiriippuvuutta. Mitään addiktioita Kautia ei ole onnekseen kokenut. Muutama vuosi sitten hän käytti nuuskaa ja koki tulleensa siitä riippuvaiseksi, mutta pääsi siitä irti.

– Tällä hetkellä voin ihan hyvin tällä hoidolla, kunhan onnistun pitämään elämäni suhteellisen säännöllisenä. Vertaistukea en ole oikeastaan kaivannut, mutta tiedän, mitä kautta sitä voi saada, jos tulee tarve.

Stressin välttäminen on myös keino ehkäistä oireita. Rentoutumiskeinoina Kautialla on sauvakävelyn ja kuntosaliharjoittelun lisäksi veneily, jota hän harrastaa perheensä kanssa.

– Olin miettinyt veneen hankkimista jonkin aikaa, ja tässä tilanteessa se tuntui hyvältä ajatukselta. Merellä oleminen on todella rentouttavaa.

Parkinsonin tauti ja työssä jatkaminen

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka oireita ovat liikkeiden hitaus, lepovapina, lihasjäykkyys ja tasapainovaikeudet. Myös masennusta ja muistihäiriöitä voi esiintyä.

Oireet johtuvat aivojen mustan tumakkeen solukadosta ja siitä aiheutuvasta dopamiinin vähenemisestä. Aivojen tietyt liikesäätelyyn osallistuvat hermosolut alkavat tuhoutua. Hermosoluja tuhoutuu vähitellen normaalistikin, kun ihminen vanhenee. Parkinsonin taudissa tuhoutuminen alkaa aikaisemmin ja on voimakkaampaa.

Taudin syytä ei tiedetä, eikä sitä osata parantaa. Oireita hoidetaan lääkkeillä ja kuntoutuksella. Lääkityksellä oireet saadaankin usein hyvin hallintaan. Oireet ja taudin eteneminen vaihtelevat paljon eri ihmisillä. Joidenkin oireet voivat pysyä lievinä jopa vuosikymmeniä, joillakin sairaus etenee nopeammin. Lääkityksen lisäksi liikunta sekä esimerkiksi rentoutusharjoitukset ovat tärkeitä keinoja ylläpitää hyvää vointia. Liiallista stressiä pitäisi välttää.

Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 16 000 ihmistä. Sairaus todetaan neurologisella tutkimuksella ja lääkärin haastatteluilla. Työikäisinä sairastuneita on muutama tuhat.

Keinoja työssä jatkamiseen löytyy. Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen tekemään kohtuullisia mukautuksia, jotta sairastanut pystyy jatkamaan työssään. Työkyvyn arvioinnin tekee työterveyshuolto, jos sairastunut on palkkatyösuhteessa.

Mahdollisia keinoja työssä jatkamiseen ovat toimenkuvan muutos, työnkuvan keventäminen, etätyö, riittävät tauot.

Kun työkyky alkaa heiketä olennaisesti, Parkinsonin tautia sairastava voi saada Kelan tai työeläkelaitoksen järjestämää ammatillista kuntoutusta. Kuntoutus voi olla työhönvalmennusta tai uudelleenkoulutusta. Osa hyötyy apuvälineistä. Yrittäjä voi saada Kelan elinkeinotukea. Tukea voi saada esimerkiksi, jos on jo toiminnassa oleva yritys ja tarvitsee sairauden tai vamman vuoksi työvälineitä henkilökohtaiseen käyttöön.

Hyvällä hoidolla, kuntoutuksella ja itsestä huolehtimalla sairastunut voi jatkaa työssä pitkäänkin diagnoosin jälkeen.

Parkinsonliitto: tautia sairastavan työikäisen opas (pdf aukeaa uuteen ikkunaan)

Artikkeli on julkaistu alunperin Vatesin Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2020.

Meidän kaikkien osaamista ja työpanosta tarvitaan tulevaisuudessa. Maailma muuttuu koko ajan ja koronavirus aiheutti muutosloikan, mutta kolikolla on myös toinen puoli. Suuri osa työn kysynnästä ja osaamisen tarpeesta syntyy siitä, että poistuvan työvoiman tilalle on löydettävä jatkajia olemassa oleviin tehtäviin. Tarvitaan myös uudistajia.

Elämme muutoksen turbulenssissa. Tulevaisuuden muutoksilla on vaikutus myös oppimiseen, osaamisen tarpeisiin ja koulutukseen. Tulevaisuusajattelu on suorastaan välttämätön ja väistämätön ulottuvuus oppimisessa, jossa viiveet ovat pitkiä. Sen mitä tänä päivänä opitaan, pitäisi olla käyttökelpoista myös 15 vuoden kuluttua. Koulussa on siis opetettava tulevaisuuden asioita. Näitä pohditaan ennakointityössä, jota koulutuksen ja osaamisen osalta harjoitetaan Osaamisen ennakointifoorumissa (Oef).

Osaamisen ennakointifoorumi on opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen organisoima ja koordinoima ennakoinnin asiantuntijaelin. Se edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta sekä ennakoi tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeita. Kokonaisuudessaan Osaamisen ennakointifoorumi on kooltaan noin 500 asiantuntijan yhteisö.

Osaamisen ennakointiforumin missiona on yrittää selvittää, miten maailma on muuttumassa ja miten nämä muutokset vaikuttavat tulevaisuudessa osaamistarpeisiin, työvoiman kysyntään ja koulutukseen. Jos tässä ennakointityössä onnistutaan, voimme varmistaa, että suomalaisilla on tulevaisuudessa sellainen koulutus ja osaaminen, joka vastaa tulevaisuuden maailman ja sen tuotannon sekä työn teon ja henkilökohtaisen elämän vaatimuksia. Koulutuksen ja oppimisen pitäisi olla askeleen nykyhetkeä edellä.

Työvoiman tarve ja koulutusmäärät tulevaisuudessa

Työvoiman määrä kasvaa Suomessa, joskin maltillisesti. Vuonna 2016 työllisiä oli noin 2 276 000. Osaamisen ennakointifoorumin arvion mukaan työllisten määrä kasvaa 115 000 henkilöllä vuoteen 2035 mennessä. Tämä ei kuitenkaan riitä alkuunkaan kuvaamaan avautuvien työpaikkojen määrää tai sitä, kuinka paljon ihmisiä pitää kouluttaa tai rekrytoida. Nimittäin samalla ajanjaksolla työmarkkinoilta poistuu yli miljoona henkilöä, tavallisesti vanhuuseläkkeelle. Yhteenlaskettuna työpaikkoja avautuu siis noin 1,15 miljoonaa vuoteen 2035 mennessä.

Keskimäärin tämä tarkoittaa yli 60 000 henkilön rekrytointitarvetta vuosittain. Eniten työvoimaa tarvitaan terveyspalveluissa, koulutuksessa, maa- ja vesirakentamisessa, kiinteistöalalla, sosiaalipalveluissa sekä metallituotteiden, koneiden ja kulkuneuvojen valmistuksessa.

Kun tulevaisuuden työvoiman tarvetta tarkastellaan tehtävätasoittain, suuri kuva on se, että alhaisen osaamistason tehtävät vähenevät ja ammattiosaajien tehtävät pysyvät määrällisesti suurin piirtein samana. Sen sijaan korkeimman osaamistason asiantuntija- ja johtotehtävät lisääntyvät. Vaikka toimialojen välillä on tältä osin suuria eroja, voidaan todeta, että osaamisvaatimukset kaiken kaikkiaan kasvavat.

Tulevaisuuden osaamistarpeet

Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin laadullisessa pohdinnassa yritetään selvittää sitä, millaista osaamista tarvitaan ja minkä laatuista osaamista ihmisillä pitäisi olla tulevaisuudessa. Osaamiskentässä tapahtuu muutoksia: osa osaamistarpeista nousee voimakkaammin esille, kun osa taas hiipuu ja ehkä katoaa kokonaan. Toisaalta jotkut osaamistarpeet pysyvät koko ajan tärkeinä.

Tärkeitä osaamisia vuonna 2035 ovat asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen (työelämäosaaminen), kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus (geneerinen osaaminen), tiedon arviointitaidot (digi- taito), digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntämistaidot (työelämäosaaminen), innovaatio-osaaminen (työelämäosaaminen) sekä vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikointitaidot (geneerinen osaaminen).

Tässä yhteydessä on muistettava, että Oef-ennakoinnissa ei ollut mahdollisuutta tuoda esille yksittäisissä tehtävissä tarvittavia erityisiä tietoja, taitoja ja osaamista. Näitä ammatti- ja tehtäväkohtaisia osaamisia on tuhansia: lentäjän pitää osata lentää ja sähköalan ammattilaisen pitää osata ampeerit, voltit ja watit. Nämä ammattikohtaiset osaamiset ovat välttämättömiä myös tulevaisuudessa, vaikka nekin toki muuttuvat.

Jos tulevaisuuden osaamisen keskeisistä rakennuspuista yrittäisi tiivistää jotakin universaalia luonnehdintaa, niin varmaankin osaaminen liittyy tiedon hallintaan, muutoksen johtamiseen (siis myös itsensä johtamiseen), teknologiseen osaamiseen (tietotekniikka, digitaaliset välineet, automaatio, robotiikka, tekoäly), ekologiseen osaamiseen (kestävä kehitys) ja yhteisölliseen osaamiseen (asiakaskeskeisyys, asiakastieto, asiakaslähtöinen palvelumuotoilu, kyky toimia verkostoissa ja ryhmissä).

Jatkuva oppiminen

Osaamisen ennakointifoorumin ennakoinnin valossa näyttää ilmeiseltä, että nuorisoikäluokista kasvava työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kaikkia avautuvia työpaikkoja. Työmarkkinoille saapuvat nuoret ikäluokat kykenevät tyydyttämään korkeintaan 85 prosenttia työvoimatarpeesta. Loput 15 prosenttia on saatava muualta.

Näitä muita lähteitä ovat työvoiman työllisen ja työttömän työvoiman ulkopuolella ja perinteisen
työvoimakäsitteen rajamailla toimivat ihmiset (osatyökykyiset, vammaiset, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, opiskelijat, seniorit, perheenperustamisiässä olevat naiset, pitkäaikaistyöttömät, syrjäytyneet, vangit, varusmiehet ja -naiset jne.).

Vaikka tulevaisuuden 15 prosentin työvoima-aukkoa voidaan kuroa umpeen myös tuottavuutta kohottamalla, esimerkiksi automatiikkaa ja robotiikkaa kehittämällä, on kuitenkin selvää, että Suomella ei ole varaa jättää yhtään työvoimareserviä tyhjäkäynnille. On hyvin tärkeää, että koko väestö pääsee ja saa osallistua työn tekemiseen. Meitä kaikkia tarvitaan.

Jukka Vepsäläinen
Erityisasiantuntija, Opetushallitus

Tässä artikkelissa kuvattujen tulevaisuusarvioiden peruslähteenä on ollut Osaamisen ennakointifoorumin jäsenistön, asiantuntijaverkostojen ja ohjausryhmän näkemykset. Ennakointiprosessista, menetelmistä ja tulosten jalostamisesta on vastannut Opetushallituksen ennakointiyksikkö: Kari Nyyssölä, Ilpo Hanhijoki, Jaana Kiiskinen, Samuli Leveälahti, Jenna Nieminen, Petra Packalen, Riitta Radnia, Hannele Savioja, Riitta Siitonen, Ulla Taipale-Lehto ja Jukka Vepsäläinen. Lisäksi työssä ovat avustaneet monet opiskelijat, harjoittelijat ja määräaikaiset työntekijät.

Aineistoihin voi tutustua tarkemmin Opetushallituksen internetsivuilla, ennakointituloksia
https://urly.fi/1GYy ja Osaamisen ennakointifoorumia https://urly.fi/1GYv esittelevissä osioissa. Linkit aukeavat uusiin välilehtiin.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Monimuotoinen työelämä extralehdessä 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Korhonen
Kuvitus: Muotoilutoimisto Polku

Monimuotoisessa työyhteisössä osataan mukauttaa työtä sekä hyödyntää erilaisia toimintatapoja ja keinoja, jotta taustaltaan ja esimerkiksi työkyvyltään erilaisten ihmisten kyvyt saadaan parhaiten käyttöön. Jokainen voi löytää kykyjensä mukaisen paikan. Monimuotoisuutta voi edistää monin yksinkertaisin keinoin.

Monimuotoisuus on organisaation voimavara, joka mahdollistaa oikean henkilön sovittamisen työtehtävään ja kasvattaa organisaation tuottavuutta lisäämällä luovuuden ilmapiiriä. Monimuotoisuus tukee työyhteisön kaikkia työntekijöitä. Lupa olla oma itsensä työpaikalla luo hyvän pohjan turvalliselle työyhteisölle ja työntekijöiden motivaatiolle.

Vamma tai sairaus ei aina välttämättä näy päälle päin. Terveyteen liittyvät haasteet voivat tuottaa haasteita työn tekemiselle, mutta näihin on olemassa ratkaisuja. Työtehtäviä voidaan järjestellä, työaika ja -paikka voivat joustaa, työhönvalmentaja voi tarjota henkilökohtaista tukea sekä työnantajalle että työntekijälle. Lisäksi hyödynnettävissä on erilaisia taloudellisia tukia työympäristön mukautuksiin tai toisen henkilön tarjoamaan tukeen.

Kun sopiva työ kohtaa sopivan tekijän sopivin työjärjestelyin. Usein järjestelyt ovat suhteellisen pieniä ja henkilö itse osaa neuvoa, mikä tukee parhaiten hänen työntekoaan.

Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa toimintaa, jolla työnantaja voi parantaa muita heikommassa asemassa olevien työntekijöiden ja -hakijoiden asemaa. Kun tavoitteena on yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutuminen, kyse ei ole muiden syrjinnästä.

Hyvin hoidettu, esteetön rekrytointi ja kunnollinen perehdytys ovat avainasemassa työyhteisön monimuotoisuuden johtamisessa. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, että koko rekrytointiprosessi (ilmoitus, haastattelu ja hakijoille vastaaminen) olisi esteetön.

Tukea työhönvalmentajalta

Asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Työnantajien arki on usein hektistä ja ohjaamisen resursseja ei juuri ole. Rekrytoinnissa työnantajia saattaa mietityttää myös mahdolliset taloudelliset riskit sekä se, miten he osaavat muuttuvissa työtilanteissa ohjata henkilöä ja kuinka joustavia työntekijät ovat erilaisissa tilanteissa.

Myös osatyökykyisyys mietityttää usein työnantajaa: mikä on osatyökykyisyyden syy, mitä henkilö osaa, mitä hänen perehdytyksensä tai työssä tukemisensa vaativat työyhteisöltä. Osatyökykyinen henkilö ei puolestaan välttämättä osaa kuvata omaa osaamistaan tai tuen tarvettaan. Työnantajilla on halua palkata erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, mutta he eivät tiedä kuinka, ja miten tukea henkilöä työssään.

Työnantaja sekä työntekijä voivat saada tukea työhönvalmentajalta. Työhönvalmentajalta saa opastusta työtehtävien kartoittamiseen, henkilön osaamisen sanottamiseen ja erilaisten tukien hakemiseen. Hän tukee tarvittaessa myös työyhteisöä uuden henkilön vastaanottamisessa. Työhönvalmentaja voi helpottaa rekrytointia ja perehdyttämistä, tukea monimuotoisuuden edistämistä.

Työhönvalmennus on henkilökohtainen etuus. Työllistyjän tulee selvittää oma palveluntarpeensa ja mahdollisuutensa työhönvalmentajaan. Työhönvalmentajan voi saada mm. TE-toimiston, eläkeyhtiön, oppilaitoksen, järjestön tai Kelan palveluista. Neuvoa kannattaa kysyä ja hyödyntää palvelua yhdessä.

Mahdollisuuksia on monia

Mahdollisuuden työelämäosallisuuteen voi tarjota monella tapaa ja pohtia mahdollista rekrytointia matkan varrella. Työtehtävään kasvaminen saattaa tapahtua esimerkiksi koulutussopimuspaikan, työkokeilun tai palkkatukityöpaikan kautta sekä työhönvalmentajan tuella. Pidempi rekrytointipolku mahdollistaa tutustumisen puolin ja toisin sekä osaamisen varmistamisen.

Työelämätaitojen oppimisessa keskeistä ovat aidot työelämän oppimisympäristöt, joiden avulla rakennetaan työelämässä tarvittavaa osaamista ja turvataan työllistymisen mahdollisuuksia, kuten toimimista työyhteisön jäsenenä, työtehtävien hallintaa ja oman osaamisen kehittämistä.

Työpaikka taas tarvitsee sopivia osaajia, ja pidempi työllistymispolku voi taata työpaikalle motivoituneen ja osaavan ammattilaisen.

Onnistuneet kokemukset pohjana toimivalle työyhteisölle

Osatyökykyisten henkilöiden johtamiseen ei koeta liittyvän erityistä haastetta – työ on samanlaista kuin kenen tahansa ihmisen johtaminen. Osatyökykyisten henkilöiden työsuhteiden alussa johtamiseen ja ennakointiin on silti hyvä resursoida tavanomaista enemmän aikaa. Alkupanostuksen myötä syntyy hyviä, onnistuneita kokemuksia.

Kokemukset osatyökykyisistä ovat lisänneet työyhteisön monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Erilaiset työntekijät ovat tuoneet työyhteisöihin energisyyttä, iloa ja toisten huomioimista. Vaikka työtehtävään kasvaminen saattaa kestää pitempään, kokemukset ovat olleet antoisia. Useat työnantajat suosittelevat ja rohkaisevat muitakin työnantajia tarjoamaan työelämämahdollisuuksia erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

Monimuotoisuus on organisaation voimavara, joka mahdollistaa oikean henkilön sovittamisen työtehtävään ja kasvattaa organisaation tuottavuutta lisäämällä luovuuden ilmapiiriä. Erilaisuuden hyödyntäminen, moniarvoisuus ja avoimuus johtavat motivoituneempaan ja tuloksellisempaan työyhteisöön

———————————–

Monimuotoiset työyhteisöt ovat rikkautta

• Työelämä tarvitsee monenlaisia työntekijöitä.
• Monimuotoisuus on rikkautta, joka parhaimmillaan edistää koko työyhteisön ratkaisukykyä, hyvinvointia ja suvaitsevaisuutta.
• Työnantaja, joka arvostaa erilaisuutta, erottuu edukseen.
• Työtä osittamalla luodaan tehokkuutta.
• Yhteiskuntavastuu konkretisoituu pienissä teoissa omassa työssä.

Lisätietoja työllistämisen mahdollisuuksista ja tuista löydät Vates-säätiön sivuilta:
https://www.vates.fi/tietopaketit/ tyollistymisen-tuet-ja-keinot.html

* Artikkelin pohjana ovat haastattelut työnantajille, jotka olivat mukana (OPTY) Opitaan työhön yhdessä -hankkeessa (ESR 2018–2020). Kehittämisen kohteena oli työhönvalmennusmalli, jossa hyödynnettiin osatyökykyisten henkilöiden kanssa ryhmävalmennusta ja opinnollistettiin työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä. Hanke toteutettiin Invalidisäätiön, Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun, Kehitysvammaliiton ja Vates-säätiön yhteishankkeena. Hanketta hallinnoi Invalidisäätiö.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Monimuotoisuuden extralehdessä 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kuva: Mika Pollari

Kuulun siihen viidennekseen suomalaisista, joka sairastuu elämänsä aikana johonkin mielenterveyden häiriöön. Olen mukana siinä nopeasti kasvavassa joukossa, joka on jäänyt sairauslomalle ja työkyvyttömyys eläkkeelle mielenterveyshäiriön vuoksi. Onneksi olen myös yksi heistä, jotka palaavat takaisin työelämään.

Mielenterveyshäiriöiden lisäksi jopa neljäsosa työssä käyvistä on kokenut työuupumusta tai loppuun palamisen. Työelämän suuri kysymys onkin, miten työpaikalla voitaisiin estää työuupumuksen paheneminen sairastumiseksi tai saada sairastunut palaamaan nopeasti takaisin töihin. Miksi työnantajan kannattaa panostaa työkyvyn tukemiseen?

Mielenterveyshäiriöiden vaikutus työkykyyn on yhteydessä häiriöön ja oireisiin sekä työn luonteeseen, sisältöön ja vaatimuksiin. Esimerkiksi masennus voi näkyä työssä väsymyksenä, ärtyneisyytenä, vuorovaikutuksesta vetäytymisenä tai keskittymis- ja päätöksentekovaikeuksina.

Toisaalta mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden kasvu on yhdistetty työn luonteen muutokseen, kuten tunnetyön, informaatioteknologian ja kiireen lisääntymiseen sekä sosiaalisuuden, verkostoitumisen, osaamisen ja sen ylläpitämisen vaatimuksiin.

Työkyvyn tuen keinoja on paljon

Työkykyä ja sairauslomalta palaamista voi tukea muokkaamalla, mukauttamalla ja sopeuttamalla työtä. Tukitoimet voivat myös liittyä asenteisiin ja työkulttuuriin tai kohdistua suoraan yksilöön. Usein kyse on aivan samoista toimista, jotka muutenkin lisäävät työkykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta, mutta mielenterveyshäiriöiden yhteydessä niitä tulisi käyttää kohdennetummin ja laajemmin.

Työnantaja voi tukea työkykyä sopimalla väliaikaisista tai pitkäkestoisista työaikajärjestelyistä, tehtävien uudelleen organisoimisesta, apuvälineistä tai työkaverin antamasta tuesta. Omaa työkykyäni vahvistavat esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön, lyhennetty työaika ja etätyöt.

Työn muokkauksen toimet onnistuvat todennäköisimmin, kun ne toteutetaan varhaisessa vaiheessa, ne vastaavat työntekijän tarpeita, niistä pyydetään palautetta ja niitä on käytössä useita erilaisia.

Toinen tutkitusti tehokas työkyvyn tukemisen tapa on osoittaa arvostusta työntekijöitä ja heidän työtään kohtaan sekä kiinnittää huomio työhön liittyviin voimavaratekijöihin, joita ovat esimerkiksi palaute työsuorituksesta, työroolien, -vastuiden ja -tavoitteiden selkeys, mahdollisuus osallistua työn kehittämiseen ja työpaikan päätöksentekoon sekä arkinen huomaavaisuus.

Kolmanneksi tuki voi kohdistua suoraan työntekijään ja hänen jaksamisensa tai voimavarojensa vahvistamiseen. Keinoina voi käyttää esimerkiksi nopeaa ja vaivatonta pääsyä työterveyspsykologille tai lyhytterapiaan sekä uusia digitaalisia palveluja, kuten nettitapaamisia tai chattia.

Näillä palveluilla voidaan tukea myös paluuta sairauslomalta työhön työterveyshuollon lakisääteisten toimien sekä työeläkeyhtiöiden järjestämän kuntoutuksen lisäksi. Työhön paluuta helpottavat myös selkeät käytännöt yhteydenpidosta sairausloman aikana ja työn muokkausmahdollisuuksista.

Arvostus tukee tuottavuutta

Sairausloman jälkeen työhön paluun ja työn muokkauksen onnistuminen edellyttää työnantajan ja työyhteisön tukea ja myönteistä asennoitumista. Työpaikalla olisi tärkeää kyetä käymään avointa keskustelua työssä jaksamisesta ja tuen

tarpeesta, vaikka mielenterveysongelmien nostaminen keskusteluun voi olla vaikeaa jopa työterveydenhuollon ammattilaisille. Mielenterveydestä voi puhua ja kysyä suoraan, syyllistämättä ja toisen asemaan asettuen. On tärkeä muistaa, että jokainen meistä voi sairastua psyykkisesti. Inhimillisyyteen, voimavaroihin, vahvuuksiin ja pystyvyyteen keskittyminen tukee meistä jokaisen hyvinvointia.

Työkyvyn ylläpitämisestä ja työhön paluun tukemisesta hyötyy myös työnantaja. Oman työnantajani arvostus, luottamus ja joustavuus on lisännyt työhyvinvointiani, tehokkuuttani sekä halua sitoutua ja joustaa tarvittaessa.

Myös useiden tutkimusten mukaan arvostus ja tuki lisäävät tuottavuutta ja parantavat työhyvinvointia, mikä voi tehostaa organisaation toimintaa sekä vähentää sairauspoissaoloja, työterveyshuollon palvelujen käyttöä, työeläkemaksuja ja uuden työntekijän rekrytointi- ja koulutuskustannuksia.

Päivi Rissanen

Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeeltä työhön palanut valtiotieteiden tohtori, joka työskentelee kehittäjä-sosiaalityöntekijänä Mielenterveyden keskusliitossa Recovery toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeessa. Lähdeluettelo on saatavissa kirjoittajalta.

Artikkeli on julkaisu Kyvyt käyttöön Monimuotoinen työelämä -extralehdessä 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)