Arkistot: E-magazine

Teksti: Coltrane Hassinen, yrittäjä
Kuvat: Seppo Alanko

Rakastan yli kaiken sitä mitä teen. Ahmin tietoa ja taitoa visuaalisuudesta, seuraan kansainvälisiä alan uutisia, blogeja, trendejä – kaikkea mitä ehdin ja löydän. Tilaan kirjoja, etsin inspiraatioita, innovatiivista tapaa luoda erottuvaa visuaalisuutta. Olen kulkenut pitkän tien päästäkseni tähän pisteeseen, jossa teen sen mitä jaksan ja sitä, mitä rakastan.

Kadehdin aina lukiossa niitä, jota tiesivät tarkkaan, mitä haluavat tehdä, mitä kouluja käydä ja minkä ammatin valita! Olin kaikessa aika keskinkertaisen hyvä, enkä oikeasti osannut miettiä ja päättää, mihin suuntaan lähteä, ennen kuin oli pakko valita.

Aloitin kaupalliset opinnot lähinnä niiden laajojen hyödyntämismahdollisuuksien vuoksi ja tiesin heti, että markkinointi on minun juttuni. Olin töissä ennen opintoja ja myös opintojen aikana. Pystyin soveltamaan opittua suoraan käytäntöön ja rakastin opiskelua.

Olin onnekas töiden saannin suhteen. Sairauslomista ja sairastelusta huolimatta loin uraa. Tein paljon töitä, koska halusin aina olla vähintään yhtä hyvä kuin ne, jotka eivät sairastelleet. Työt olivat mielenkiintoisia ja sain ylennyksiä. Kaikki työnantajat eivät katsoneet sairastelua hyvällä, ja koin sen suhteen myös syrjintää ja vaikka suoriuduin hyvin, sain suoraan pyyntöjä jopa irtisanoutua.

Sairaus toi haasteita

Minulla oli terveyden kanssa hyvin erilaisia haasteita. Oli monenlaisia oireita, mutta niitä kaikkia yhteen sitovaa tekijää ei löytynyt, enkä saanut mitään diagnoosia.

Kaikki liika rasitus kostautui jo silloin ja oli haastavaa opiskella sekä tehdä töitä samanaikaisesti.

Vuonna 2007, ollessani vielä vakituisessa työssä, minut lähetettiin lopulta perinnöllisyyspoliklinikalle ja sain diagnoosin harvinaisesta sidekudossairaudesta. Olin tietämättäni sairastanut sitä koko ikäni.

Pian tämän jälkeen jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Työtuloni eivät tällä hetkellä ylitä eläkkeen ansiorajaa; tavoitteeni kuitenkin on kasvattaa tulojani ja siirtyä osatyökyvyttömyyseläkkeelle täyden työkyvyttömyyseläkkeen sijaan. Koen tämän henkisesti erittäin suureksi saavutukseksi.

Oireiden kirjo on suuri, vointi vaihtelee rajustikin ja nopeasti, joten tarvitsen avustajaa arjessani. Mieheni on omaishoitajani. Silloin kun hän ei ole paikalla, kanssani on henkilökohtainen avustaja. Lisäksi työssäni minulla on oikeus työavustajaan 50 tuntia kuukaudessa.

Intohimona visuaalisuus

Kuten monet muutkin vastoinkäymisiä kohdanneet, en minäkään halunnut antaa periksi.

Yrittäjyys kutkutti, ja tuttavat pyysivät markkinointiapua. Perustin Tmi Coltrane markkinointipalvelut -yrityksen. En ajatellut heti tarkkaa kohderyhmää, ja se muodostuikin itsestään. Pian olin jo Espoon Uusyrityskeskuksen markkinoinnin asiantuntija ja onnistuin saamaan asiakkaakseni kauppakeskus Sellon. Teen vieläkin Uusyrityskeskukselle töitä ja pidän esimerkiksi ajoittain markkinointiklinikkaa, jonne voi ajanvarauksella tulla kysymään mitä tahansa omiin markkinointihaasteisiin liittyen.

Vahvuuteni oli, että olin ostanut vastaavia palveluita alihankintana, ja nyt tuotin niitä itse. Opettelin ohjelmat, joita en ollut ehtinyt muualla töissä ollessani opettelemaan. Kaikki onnistumiset – niin pienet kuin suuretkin – toivat ja tuovat edelleen valtavasti iloa. Vaikka pystyin työskentelemään vain osa-aikaisesti, tuntui hienolta, että saatoin hyödyntää hankkimaani koulutusta ja kokemusta. Pystyin myös osallistumaan työelämään liittyviin keskusteluihin, ja koin kuuluvani monella tapaa taas samaan joukkoon muiden kanssa. En ollut enää epämääräisestä syystä kotona oleva ulkoisesti terveen näköinen nainen, joka muille näyttäytyi yleensä myös suhteellisen oireettomana.

Kiinnostuin enemmän visuaalisuudesta ja pian oivalsin, että olemme usein monia muita maita jäljessä. Visuaalisuuden valtavan merkityksen ymmärtäminen on Suomessa monille pk-yrityksille haastavaa. Se, mitä visuaalisuudella voi saavuttaa, on ikioma ilosanomani. Samoin se, mitä valitettavasti voi menettää. Liian moni mahtava tuote jää hyllylle.

Työnteko sopivassa rytmissä auttaa jaksamaan

Keskitin asiakastyötä visuaalisuuteen, mutta lopulta tiukat aikarajat ja palaverien suuri määrä alkoivat olla liian stressaavia. Viime kesänä, pitkän alitajuisen pohdinnan jälkeen keksin, mitä halusin tehdä: päätin ryhtyä järjestämään verkkokursseja, joiden kautta saatan levittää tärkeää tietoa ja taitoa helposti laajalle joukolle yrittäjiä omaan arkeeni sopivassa rytmissä. Voin laittaa työt sivuun ilman syyllisyyttä ja viettää mieheni kanssa ihanaa iltaa. Paljon emme voi yhdessä tehdä ja harrastaa, mutta sen, mitä voimme, pyrimme tekemään täysin sydämin ja aina kun se on mahdollista.

Perustin viime syksynä VisuOpiston (tietääkseni ainoan laatuaan), joka keskittyy ainoastaan visuaalisuuden opettamiseen yrityksille. Aihealue antaa valtavasti mahdollisuuksia luoda mielekkäitä koko- naisuuksia ja olen jo lanseerannut kurssin ”Visuaalisen markkinoinnin keinot 2021”. Olen esimerkiksi löytänyt uuden, oman suosittelemani ja opettamani tavan käyttää värejä. Kutsun sitä eläväksi väriopiksi, koska se mukautuu nykyajan elämän muuttuviin tilanteisiin.

On päiviä, jolloin en voi tehdä mitään, enkä voi ennakoida niitä. Vointi voi myös muuttua täysin ennalta arvaamattomasti kesken päivää, ja se on asia jonka kanssa täytyy vain elää. Paitsi, että kurssien tekeminen onmielenkiintoista ja niihin liittyvät tilanteet myös (kuten webinaarit), voin tehdä niitä itse määrittämässäni tahdissa ja toteuttaa niiden kautta intoani ja jatkuvasti tulevia ideoita. Olen pitänyt vielä pari asiakasta, mitä kautta myös varmistan, että pysyn ”ajan hermoilla”.

Työ pakottaa aivot oppimaan, antaa valtavasti kontakteja, tuo koko ajan uutta ja luo mahdollisuuksia toteuttaa omaa luovuutta ja ammattitaitoa. Työn kautta tulee onnistumisia, vaikka myös epäonnistumisia, ja ennen kaikkea se vie ajatukset muualle ja on siten kaiken muun lisäksi mitä parhainta kivun hoitoa.

Olen onnekas, että saan tehdä sitä, mitä rakastan ja juuri sen verran kuin pystyn. Kun herään aamulla, päivälläni on tavoite, tarkoitus ja sisältö. Kun menen iltaisin nukkumaan, koen, etteivät vuorokauden tunnit riitä ollenkaan siihen, mitä kaikkea ideoita haluaisin toteuttaa ja mitä kaikkia asioita saavuttaa.

Olen saanut paljon vertaistukea sekä vammais- että muilta yrittäjiltä. Ollessani Invalidiliiton koordinoimassa Yritystä!-hankkeessa tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Olen tutustunut Suomen Vammaisyrittäjät ry:n (VamY) toimintaan ja ihmisiin. VamY on ollut myös asiakkaani. Olen kouluttautunut yritysmentoriksi ja olen mentoroinut sekä terveitä että vammaisia yrittäjiä. Lähipiirini jaksaa myös kannustaa ja olla hengessä mukana. Edelleen juhlimme kaikkia saavutuksiani – niitä asioita, jotka juuri minulle ovat saavutuksia.

Tutustu Suomen Vammaisyrittäjät ry:n toimintaan: www.vamy.fi. (nettisivu aukeaa uuteen välilehteen)

Liikuntavammaisilta työntekijöiltä vaaditaan enemmän

Taloustutkimus toteutti viime vuoden lopulla Invalidiliiton tilaaman tutkimuksen, jossa selvitettiin työnantajien näkemyksiä ja kokemuksia liikuntavammaisten ihmisten työllistämisestä sekä heidän suhtautumisestaan siihen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että työnantajat korostavat liikuntavammaisia rekrytoidessaan enemmän hakijan persoonallisuutta, joustavuutta ja sosiaalisia taitoja. Osaaminen ja asenne työhön ovat rekrytoinnissa eniten vaikuttavimmat tekijät kaikkien työnhakijoiden kohdalla, mutta niihinkin kiinnitetään liikuntavammaisten työnhakijoiden kohdalla selkeästi muita enemmän huomiota.

– Yllättävää oli, että tutkimuksen tulosten mukaan työnantajien odotukset liikuntavammaisista henkilöistä näyttävät olevan selkeästi suuremmat kuin muiden työnhakijoiden kohdalla. Ikään kuin liikuntavammaa tulisi kompensoida muita paremman osaamisen, korkeamman motivaation tai persoonallisuuden kautta. Onko tämä yhdenvertaisuutta, kysyi Invalidiliiton aiempi pääjohtaja Petri Pohjonen Invalidiliiton tiedotteessa.

– Hienoa, että kuitenkin yli puolet vastanneista työnantajista ilmoittivat olevansa valmiita palkkaamaan liikuntavammaisen työntekijän. Sosiaalisesti vastuullisesti toimiva yritys hyötyy monimuotoisen työyhteisön eduista, muistutti Pohjonen.

Palkkaamisessa tutkimuksen mukaan työnantajia epäilyttää eniten työn fyysisyys, mutta myös asenne ja tietämättömyys vaikuttavat rekrytointipäätöksiin. Työnantajilla ei esimerkiksi ole tarpeeksi tietoa työolosuhtiiden järjestelytuesta; tutkimukseen vastanneista vain 12 prosentille tuki oli tuttu.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf-aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuvat: Voimala

Salon työllisyydenhoidossa tehdään tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Järjestöillä nähdään olevan hyvää osaamista erityisesti tukea työllistymiseensä ja arkeensa tarvitsevien työnhakijoiden osalta. Toiminta-avustuksia järjestöille ei enää ole, mutta taloudellisesti mm. velvoitetyöllistettävien edelleen sijoitus ja palkkatuki ovat käytössä. Edelleen sijoituksessa kaupunki toimii työnantajana velvoitetyöllistetylle ja sijoittaa hänet yhdistyksen työnjohdon alaisuuteen. Yl”Saloeishyödyllisille järjestöille palkkatuki voi olla jopa 100 %. Salon koordinoiman, osin EU-rahoitteisen Väylä-hankkeen yrityskoordinaattori toimii linkkinä työnantajiin, myös yhdistyksiin, opastaen rekrytoinnin tukien käytössä.

Voimala on tasa-arvoinen verkosto ja fyysinen kohtaamispaikka, jossa eri toimijat päivystävät. Yhdistävänä tekijänä on palveluiden matala kynnys ilman ajanvarauksia tai lähetteitä. Yhdistysten ja Voimalan yhteistyö alkoi Salon Mielenterveys- ja päihderaadin ehdotuksesta nelisen vuotta sitten. Salon Klubitalo ajoi voimakkaasti asiaa, koska nähtävissä oli pitkäaikaistyöttömien huonontuva psyykkinen ja fyysinen vointi, sosiaalisten suhteiden ja järkevän päivärytmin puute. Mielenterveys- ja päihdeyhdistykset halusivat tuoda työllisyyspalveluihin vaihtoehtoja, missä omaa työkykyä voi harjoitella tai pitää yllä mielekkään tekemisen kautta, ennen siirtymistä takaisin työelämään. Yhdistys- ja vapaaehtoistyö on tuonut monelle vaihtoehdon yksinäisyyteen ja elämänhallinnan säilyttämiseen, vaikkei varsinaista työkykyä enää saavutettaisikaan.

Salon Klubitalo on tehnyt yhteistyötä Salon kaupungin työllisyyspalveluiden kanssa monissa hankkeissa. Yhteistyö on ollut sujuvaa ja nopeaa, mikä on edistänyt jäsenistön eteenpäin pääsyä työllisyyden kentällä. Voimalapäivystykset ovat taanneet yhdistyksille ilmaista näkyvyyttä ja verkostoitumismahdollisuuksia julkisten palveluiden toimijoiden kanssa.

Voimalassa ovat mukana Salon Klubitalon lisäksi Salon seudun koulutuskuntayhtymä, Salon kaupunki (työllisyyspalvelut, nuorisopalvelut, sosiaalipalvelut), Elämänlaatu ry, FinFami ry, Salon alueen työttömät ry, KELA, Henkilöstöpalveluyritykset (Eezy Oy, GroupPro Oy ja VPS). ”Työnhakijan Salo”-verkkosivuilla on linkkejä paikallisten järjestöjen tukeen matalan kynnyksen vertaistuesta järjestölähtöisiin palveluihin.

Lisätietoja:
Salon Voimala (linkki aukeaa uuteen välilehteen)
Työhakijan Salo (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä, Marianne Pentikäinen
Graafi: Joni Ulmanen

Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet myös työllisyydenhoidon kentällä. Vates kartoitti toimijoiden tilannetta ensin touko-kesäkuussa ja sitten marraskuussa.

Sen lisäksi, että toimijat ovat joutuneet kehittämään nopeasti ulkoisia palveluitaan, on myös sisäisiä työtapoja tai -tehtäviä jouduttu pohdiskelemaan. Osalle esimerkiksi etätyön rauha sopii hyvin, osa kaipaa työyhteisön tukea ja osallisuutta. Miten työyhteisö toimii haastavan maailmantilan aikana ja miten työtehtäviä voidaan sujuvoittaa?

Laajemmin järjestötoimijoille kohdistetussa kevään kyselyssä vastauksia saatiin 121. Eniten vastauksia tuli järjestöjen (45 %) ja kunnan sosiaali- ja työllisyyspalveluiden edustajilta (28 %) sekä työhallinnosta (11 %). Lisäksi vaikutuksia selvitettiin keskustelemalla työllisyystoimijoiden kanssa. Vastaajien joukossa ei ollut yhtään organisaatiota, jonka toimintaan koronavirustilanne ei olisi vaikuttanut. Vastaajista 82 % kertoi koronaepidemian vaikuttaneen paljon omaan toimintaan. Pandemian seurauksena järjestöissä on ollut lomautuksia ja talous on tiukoilla.

Syksyn kysely kohdistettiin Vatesin taustayhteisöille ja vastauksia saatiin 11. Kyselyssä pyydettiin kertomaan, miten korona on vaikuttanut sisäisiin käytäntöihin.

Vastauksissa nousi esille etäpalaverien suuri määrä ja niiden merkitys yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Korona-aika on koettu äärimmäisen raskaana kaikille, mutta erityisesti niille toimijoille, joiden toiminnot ajettiin lähes nollaan moneksi kuukaudeksi.

Yhdessä vastauksessa toivottiin lisää työhyvin vointiin liittyviä sisältöjä esimerkiksi etätoteutuksella. Toisessa kerrottiin, että etävalmennus, ohjaus ja tuki kyllä onnistuvat, mutta on huomioitava, että etätyö ja -valmennus eivät sovellu osalle osatyökykyisistä. Näin ollen tulisi pitää myös mielessä, että toimintoja ja työllistämisen lainsäädäntöä ei viedä liikaa pelkkään etävalmennukseen. Pääosin viesti on kuitenkin ollut, että etäaikaan on siirrytty ketterästi ja toimivasti.

Kevään aikana yhteistyö tiivistyi yli sektorirajojen ja käyttöön otettiin uusia toimintamuotoja. Jotkut saivat etäkuntoutuksen käyntiin melko nopeasti ja asiakkaita opastettiin teknologian haltuun ottamisessa. Kaikille etäpalvelut eivät kuitenkaan sopineet ja asiakkaita myös ”katosi” palveluiden piiristä. Kaikilla alueilla etätoiminnat eivät olleet mahdollisia palvelujen tilaajien takia.

Kasvokkain tapahtuvaa työskentelyä toteutettiin tapauskohtaiseen harkintaan perustuen ja pyrittiin tukemaan asiakkaita haastavassa tilanteessa. Tämä oli osoitus sekä järjestökentän nopeasta sopeutumiskyvystä että henkilökunnan aidosta halusta toimia asiakkaiden rinnalla.

Koronan vaikutukset ovat olleet erittäin suuria niin työnhakijoiden kuin työllisyystoimijoidenkin näkökulmasta. Kevään ja kesän aikana kehitetyt uudet, innovatiiviset toimintatavat ovat monissa organisaatioissa tulleet jäädäkseen, ja toimintamalleja kehitetään eteenpäin. Tämän lisäksi on myös tärkeää, että kaikilla alueilla ja organisaatioissa sovitaan toimintamallit uusien poikkeusolojen varalle.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä
Kuvat: Kela.fi

Nuorten pääsy Kelan ammatilliseen kuntoutukseen helpottui vuoden 2019 alussa, kun voimaan tullut lakimuutos mahdollisti kuntoutukseen pääsyn ilman lääkärinlausuntoa tai lähetettä. Nuoren ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on löytää suunta opintoihin ja työelämään. Esimerkiksi sosiaalitoimen, Ohjaamon tai etsivän nuorisotyön työntekijä voi arvioida 16–29-vuotiaan nuoren työ- ja toimintakykyä sekä lähettää nuoren kuntoutukseen.

Lakimuutoksen taustalla on Kelan NEET-nuorten kuntoutuksen kehittämisprojekti (2017–2019), jossa pyrittiin helpottamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kuntoutukseen pääsyä suullisella hakemuksella ilman lähetettä tai diagnoosia. Projektissa kehitettiin muun muassa NUOTTI-valmennus, jossa henkilökohtainen valmentaja tukee nuorta kohti opintoja tai työelämää.

Lakiin liittyy myös yhteistyövelvoite. Sen tarkoituksena on, että nuoren ympärillä toimivat tahot voivat tunnistaa kuntoutuksen tarpeen ja ohjata nuoren Kelan kuntoutukseen. Tällaisia tahoja voivat olla esimerkiksi Ohjaamot, etsivä nuorisotyö, TYP, nuorten parissa toimivat järjestöt, työpajat, oppilaitokset ja sosiaalitoimi.

Nuoren ei itse tarvitse tietää, mihin kuntoutukseen hän on hakeutumassa. Siihen saa apua Kelalta. Erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja ovat NUOTTI-valmennuksen lisäksi muun muassa ammatillinen kuntoutusselvitys, työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus ja koulutuskokeilu. Kuntoutuksen ajalta nuori saa kuntoutusrahaa.

Kuntoutuksen saajamäärissä alueellisia eroja

Kela seuraa nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen ja julkaisee säännöllisin väliajoin tietopaketin nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluiden ja kuntoutusrahan saajamääristä. Palvelujen saajamäärät ovat Kelan verkkosivujen mukaan nousseet seurantajaksolla 1/2019–4/2020. Tammikuussa 2019 palveluja sai 59 nuorta. Huhtikuussa 2020 vastaava luku oli 1 996.

Kuvion 1 mukaisesti koko tammikuun 2019 ja huhtikuun 2020 välisellä ajalla 3 546 nuorta sai nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluita. Eniten nuoria, yhteensä 2 960, oli NUOTTI-valmennuksessa. 759 nuorta sai muita palveluita, joita ovat ammatillinen kuntoutusselvitys, työllistämistä edistävä ammatillinen kuntoutus ja koulutuskokeilu. Osa sai useampaa kuin yhtä palvelua.

Sukupuolijakauma osoittaa, että miehet ovat saaneet palveluja keskimääräisesti hieman naisia enemmän.

Kaikista 16–29-vuotiaista 0,39 % sai nuorten ammatillisen kuntoutuksen palveluja, mutta palvelujen käytössä on myös alueellisia eroja. Kuviosta 2 käy ilmi, että suhteessa saman ikäiseen väestöön palveluja on käytetty eniten Pohjois-Karjalassa (0,90 %), Etelä-Pohjanmaalla (0,69 %) ja Kainuussa (0,60 %). Vähiten palveluja on käytetty Uudellamaalla (0,22 %) ja Pohjanmaalla (0,29 %).

Kuntoutusrahaa myös kuntoutuksen odotus- ja väliajalta

Lakimuutos 2019 vaikutti myös kuntoutus rahaan. Sitä voidaan maksaa nyt myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä odotusajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta. Kuvion 3 mukaisesti tammikuun 2019 ja huhtikuun 2020 välisellä ajalla 2 874 nuorta sai kuntoutusrahaa. Suurin osa, 2 350 nuorta, sai kuntoutusrahaa NUOTTI-valmennukseen. Sukupuolijakauma näkyy kuntoutusrahan saajissa samalla tavalla kuin kuntoutuspalvelujenkin saajissa – yli puolet on miehiä.

Kuntoutusraha määräytyy työtulojen tai kuntoutusta edeltävän työttömyysetuuden, sairauspäivärahan, kuntoutusrahan tai opintotuen mukaan. Jos kuntoutusrahaa ei voida laskea työtulojen tai edeltävän etuuden mukaan, se maksetaan vähimmäismääräisenä. Nuoren ammatillisen kuntoutuksen kuntoutusrahan vähimmäismäärä on 33,39 € arkipäivältä. Verrokkina vastaava luku muissa kuin nuorten kuntoutuspalveluissa on 28,94 €. (Kela.fi, 2020.)

Vuonna 2019 suurin osa (1 978) kuntoutusta saaneista nuorista sai kuntoutusrahan vähimmäismääräisenä. Toiseksi suurin määräytymisperuste oli työttömyysetuuteen perustuva kuntoutusraha, jota sai huomattavasti pienempi joukko – 63 nuorta. Kaiken kaikkiaan vuonna 2019 yhteensä 2 085 nuorta sai kuntoutusrahaa ja 268 nuorta ylläpitokorvausta Moni kuntoutusrahaa saavista nuorista saa myös perustoimeentulotukea. Kelan mukaan terveys- ja toimeentulovaikeudet kytkeytyvät toisiinsa niin, että toimeentulotukiasiakkailla on ikäryhmäänsä nähden yleisemmin terveysongelmia.

Vuonna 2019 toimeentulotukea sai 69 % kuntoutusrahaa saaneista nuorista, kun taas saman ikäisestä väestöstä yleisesti toimeentulotukea sai 14 %. Kuntoutusrahaa saaneet nuoret myös saivat toimeentulotukea pidempään.

Opiskeluvalmennuksella keinoja opintojen etenemiseen

Muita Kelan nuorille suunnattuja palveluja ovat muun muassa ryhmämuotoiset OPI-kuntoutuskurssit lukiossa tai ammattioppilaitoksessa opiskeleville nuorille sekä Opiskeluvalmennus-projekti (2014–2020). Sen tarkoituksena on ollut ehkäistä opintojen keskeytymistä ammatillisessa koulutuksessa sekä tukea opiskelukykyä ja valmiuksia työelämään. Opiskeluvalmennus pilotoitiin vuosina 2018–2020 Kuopion ja Tampereen alueilla.

Opiskeluvalmennus opiskelijan tukena ammatillisissa opinnoissa -arviointitutkimuksen (2020) mukaan sekä nuoret että valmentajat kokivat yksilöllisen tavoitteenasettelun toimivaksi ja palvelua pidettiin tarpeellisena. Valmennuksessa tavoitettiin opiskelijoita, joilla oli taustallaan opintojen keskeyttämisiä sekä erilaisia terveydellisiä haasteita tai oppimisvaikeuksia. Yhteistyö Kelan kanssa koettiin sujuvaksi. Haasteiksi puolestaan osoittautui palveluun ohjautuminen ja oikea-aikaisuus.

Lähteet:
Kela.fi – Nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen helpotettiin vuoden 2019 alusta voimaan tulleella lakimuutoksella.
(Viitattu 30.11.2020)

Kela.fi – Kuntoutusrahan määrä ja maksaminen.
(Viitattu 30.11.2020)

Korkeamäki Johanna, Salakka Ilja, Pietilä Piia & Hautamäki Lotta (2020) Opiskeluvalmennus opiskelijan tukena ammatillisissa opinnoissa. Kelan lyhytterapiamuotoisen opiskeluvalmennuksen arviointi. Kuntoutusta kehittämissä -julkaisusarja. Kela. Helsinki.
(Viitattu 1.12.2020)

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Haastattelu: Hanna Ranta-Pitkänen
Teksti: Joni Ulmanen
Kuvat: Tarja Nikkilä

Koronatilanteen aiheuttamasta etäkuntoutuksesta ja uusista digitaalisista keinoista on tullut työhön ohjaavia kuntoutus- ja valmennuspalveluita tuottavalle Avainsäätiölle hyvä lisä kuntoutuksen keinovalikoimaan. Vaikka digiloikka etäkuntoutukseen on ollut säätiössä varsin onnistunut, etäkuntoutus ei sovi jokaiselle. Perinteisiäkin keinoja tarvitaan yhä.

Päijät- ja Kanta-Hämeessä työhön ohjaavaa kuntoutusta ja valmennusta tuottavassa Avainsäätiössäkoettiin viime keväänä koronan aiheuttama hyppäys kohti digipalveluita. Säätiössä lähdettiin kuitenkin ripeästi ja reippaasti ratkomaan koronan heittämää haastetta, vaikka myös venymistä ja luovuutta vaadittiin.

Työntekijät siirtyivät ensin itse etätyöhön kannettavien tietokoneiden ja sovellusten kanssa. Sitten he alkoivat ottamaan yhteyttä kuntoutusten ja valmennusten asiakkaisiin.

– Lähdimme kartoittamaan, mitä välineitä asiakkailla on ja mitkä ovat tutut alustat heille, kertoo palvelu- ja projektipäällikkö Tarja Nikkilä Avainsäätiöstä.

– Pääosin asiakkailta löytyikin etätyöskentelyyn tarvittavat välineet, ja työntekijät sekä asiakkaat opettelivat yhdessä käyttämään digitaalisia välineitä muuttuneessa tilanteessa, kertoo Nikkilä.

Etäkuntoutuksen hyödyt korona-aikana

Kuntoutuksien ja valmennuksien asiakkaat olivat valtaosin tyytyväisiä, että palvelut jatkuivat keväällä, vaikkakin internetin välityksellä. Avainsäätiön kyselyn perusteella selkeästi enemmistölle työhön ohjaavan kuntoutuksen asiakkaista etäkuntoutuksella oli varsin positiivinen vaikutus mielialaan.

– Myös etäryhmätoiminta sujui Avainsäätiössä lähes kaikkien kuntoutuksen asiakkaiden mielestä varsin hyvin, toteaa Tarja Nikkilä.

Korona-ajan etäkuntouksessa nähtiin monin eri tavoin hyviä puolia. Joillekin asiakkaille toiminnan jatkuminen oli suorastaan elinehto, koska korona-aika vei aluksi mahdollisuudet muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen. Toiset taas kokivat uudet digitaaliset etäpalvelut jopa helpommiksi sosiaalisten kohtaamisten kannalta.

– Jotkut asiakkaat olivat helpottuneita etäpalveluista, jos sosiaalinen kanssakäyminen oli ollut heille ahdistavaa, sanoo Nikkilä.

Toisia asiakkaita koronakevään etäkuntoutus auttoi myös pysähtymään ja hahmottelemaan paremmin omaa tulevaisuuttaan. Etäkuntoutus toi keväällä monelle asiakkaalle aikaa ja rauhaa paremmin miettiä esimerkiksi omia suunnitelmia työllistymisen kannalta. Sitten, kun palattiin lähikohtaamisiin, olivat suunnitelmat monella kypsyneet.

Kuntoutuksen uudet ja perinteiset työkalut

Korona-aika onkin tuonut Avainsäätiössä uusia mahdollisuuksia ja lisätyökaluja kuntoutuksen ja valmennuksen ”työkalu- pakkiin”. Positiivisten kokemusten myötävaikutuksesta säätiössä on visiona siirtyä käyttämään yhä enemmän työhön ohjaavassa kuntoutuksessa ja valmennuksessa niin sanottua hybridimallia, jossa digitaalisia palveluita ja perinteisiä lähipalveluita voidaan paremmin linkittää yhteen. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa toteuttaa myös etänä lähikontaktien sijaan, jos se on käytön kannalta helpompaa esimerkiksi välimatkojen takia.

– Kyllä etäkuntoutus on tullut jäädäkseen palveluihin, ja meillä on siihen nyt hyvät valmiudet, sanoo Nikkilä. Positiivisista kokemuksista huolimatta kaikille asiakkaille uudet digitaaliset etäpalvelut eivät kuitenkaan ole paras mahdollinen ratkaisu. Avainsäätiön työhön ohjaavien palveluiden asiakaskunta on varsin moninainen, ja siten myös asiakkaiden tarpeet erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset, kertoo Tarja Nikkilä.

– Eniten etäpalveluista hyötyvät asiakkaat, joilla on myönteinen asenne sekä riittävä psyykkinen ja fyysinen toimintakyky itsenäiseen toimintaan.

– Jos taas asiakas tarvitsee tukea enemmän esimerkiksi työhakemusten, CV:n tai muiden asioiden tekemiseen, on se etänä haastavaa.

Perinteistä kuntoutusta tarvitaan siten yhä digitaalisten palveluiden rinnalle. Joillekin asiakkaille ja joihinkin asioihin etä- kuntoutus sopii varsin hyvin lisänä, mutta siihen, että työhön ohjaavan kuntouksen ja valmennuksen asiakastyö olisi pelkästään etänä toteutettavaa, ei olla Nikkilän mukaan Avainsäätiössä menossa.

– Lähikontakteja ja tapaamisia ei kokonaisuudessa kuitenkaan meidän asiakaskuntamme kohdalla täysin korvaa mikään, korostaa Tarja Nikkilä.

Avainsäätiön kuntoutuspalveluiden asiakkaiden vastauksia kysymykseen: Oliko etätoiminnasta hyötyä?

• Helpotti tilannetta ja auttoi pitämään mielialaa yllä.
• Oli hyvä, parempi kuin se, että sitä ei olisi ollut ollenkaan.
• Etäryhmään osallistuminen piti yllä päivärytmiä ja sosiaalisuutta.
• Vähän helpotti oloa, mutta tykkäisin enemmän toimia ihan kasvotusten.

Lyhyesti Avainsäätiöstä

Avainsäätiö edistää eri tavoin tukea tarvitsevien, kuten vammaisten
ja osatyökykyisten henkilöiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia järjestämällä kuntoutumista ja selviytymistä tukevia sosiaalipalveluja erityisesti Päijät- ja Kanta-Hämeessä.

Säätiö tuottaa tuettua työllistymistä ja työtoimintaa sekä työhön ohjaavia palveluita yhdessä julkisten palveluiden kanssa. Osa työhön ohjaavista palveluista toteutetaan hankemuotoisesti. Tällä hetkellä ovat käynnissä esimerkiksi Poveria- ja Toiveista todeksi -hankkeet. Niiden tavoitteena on edistää työttömien nuorten ja aikuisten sosiaalisia taitoja, arjenhallintaa sekä työ- ja opiskeluvalmiuksia.

Lisätietoja: www.avainsaatio.fi (linkki aukeaa uuteen ikkunaan)

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Annemaria Ojanperä

Työllisyysasteen nostaminen ja kuntien roolin vahvistaminen työllisyyspalvelujen järjestäjänä ovat hallitusohjelmatavoitteita. Tähän liittyen hallitus käynnistää ensi vuoden alussa työvoimapalvelujen alueelliset kuntakokeilut, joissa kohderyhmään kuuluvan työnhakijan palveluprosessi siirretään kokeilukunnille.

Työllisyyskokeilujen tavoitteena on nykyistä tehokkaammin edistää työttömien työnhakijoiden työllistymistä ja koulutukseen ohjautumista ja tuoda uusia ratkaisuja osaavan työvoiman saatavuuteen. Kokeilujen tarkoituksena on parantaa erityisesti pidempään työttömänä olleiden ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien – mukaan lukien osatyökykyiset ja vammaiset – pääsyä työmarkkinoille; näiden ryhmien työllistymisen katsotaan olevan avainasemassa, kun tähdätään työllisyysasteen nostamiseen. Kohderyhmään kuuluu reippaasti yli 300 000 työnhakijaa maanlaajuisesti.

Kokeilujen avulla halutaan yhdistää eri alojen kuten työllisyys-, koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen voimavarat, jotta voidaan tunnistaa ja ratkaista asiakkaiden yksilölliset palvelutarpeet, työllistymisen esteet sekä osaamisen kehittämistarpeet nykyistä paremmin.

Tavoitteiden toteutumista seurataan kokeilun aikana alueilla ja valtakunnallisesti.

Tammikuun alussa 2021 alkavissa kuntakokeiluissa on mukana 20 kokeilualuetta, joihin kuuluu yksi tai useampi kunta. Maaliskuussa 2021 toiminta starttaa lisäksi kuudella muulla kokeilualueella. Kokeilut jatkuvat 30.6.2023 saakka. Ensi vuonna siis yhä useampi työtön saa työnhakupalvelunsa TE-toimiston sijaan kunnalta. Hallituksen on kokeilujen päättymisajankohtaan mennessä määrä linjata työvoimapolitiikan pysyvästä palvelurakenteesta.

– Työvoimapalvelujen uudistaminen on meidän yhteinen tehtävämme, sillä nykyiset rakenteet eivät riitä yksin tukemaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, työministeri Tuula Haatainen totesi Työtä yhdessä 2020-tapahtumassa lokakuussa. Tilaisuuden järjestivät Helsinki, Espoo ja Vantaa, jotka myös lähtevät kokeiluun mukaan.

Työllisyydenhoidon haasteet ja järjestöjen rooli

Vatesin 24.9. järjestämässä Aluetoiminnan kick off -tilaisuudessa puhunut Kuntaliiton kehittämispäällikkö Erja Lindberg nosti esiin työllisyydenhoidon tämänhetkisinä haasteina mm. monen toimijan mallin ja kokonaiskuvan puutteen. Muita ongelmia ovat esim. saatavuuskysymykset ja kohtaanto-ongelmat, passivoivat rakenteet sekä ohjausresurssien kuten koulutusneuvonnan ja uraohjauksen puute. Tämän seurauksena Suomen työllisyysaste on alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa ja työttömyysaste on EU:n keskiarvon yläpuolella.

– Emme saa jättää työnhakijoita yksin, vaan meidän on oltava työnhakijoiden apuna. Kuntakokeilut antavat meille aidon mahdollisuuden luoda tähän päivään ja yhteiskunnan tilanteeseen sopiva malli, Lindberg painottaa.

Lindbergin mukaan tarvitaan laaja yhteistyön malli, jossa myös järjestöillä on keskeinen rooli.

– Järjestöjen kokoamaa kokemusperäistä tietoa on otettava käyttöön työllistymismallien kehittämiseen ja toteutukseen (katso sivu 21). Järjestökenttä on otettava mukaan kokeiluihin, sillä järjestöjen rakenteet mahdollistavat ketterän toimintatapojen kokeilun ja kokeiluista oppimisen, korostivat puolestaan Vates, Invalidisäätiö, MTKL ja Kuntoutussäätiö päättäjille lähettämässään vetoomuksessa syyskuussa.

Lisätietoa: tem.fi/tyollisyyskokeilut (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Suvi Alanko
Kuvat: Marilda Lindvall

Olin 25-vuotias, kun sain diagnoosin uupumuksesta ja keskivaikeasta masennuksesta. Olin opiskellut siihen mennessä yliopistossa viisi vuotta ja tehnyt samalla osa-aikatöitä. Kahden vuoden opiskelun jälkeen olin vaihtanut pääainetta kotimaiseen kirjallisuuteen.

Koin olevani vihdoin alalla, josta oikeasti pidän, ja jonka kautta tuntui avautuvan myös kohtalaisia työllistymismahdollisuuksia.

Hiljalleen lähestyessäni graduni aloittamista aloin kokea fyysisiä stressioireita niin töissä kuin opiskeluissakin. Unohtelin asioita, ja olin ahdistunut ja itkuinen usein töihin lähtiessä. Jätin myös luentoja silloin tällöin väliin. En kyennyt enää mitenkään rentoutumaan ja sen myötä aloin pohtia vointiani tarkemmin.

Päädyin soittamaan YTHS:lle ja sain melko nopeasti ajan psykologille. Myöhemmin pääsin tapaamaan psykiatrin ja kolmen kuukauden tarkkailuaika Kelan tukemaa terapiaa varten alkoi. Kaikkiin prosessin vaiheisiin ja terapeutin etsimiseen kului lopulta useita kuukausia.

Suoritin tuona aikana korkeakouluharjoittelun ja opintovapaan loputtua en enää palannut osa-aikatyöhöni. Lopulta vuoden kuluttua siitä, kun ymmärsin tarvitsevani apua, olin viimein terapiassa. Koin, että joku on viimein yhdessä kanssani tekemässä töitä tulevaisuuteni eteen. Olen tavannut terapeuttiani viikoittain siitä eteenpäin.

Vaihtoehtoina työkokeilu tai palkkatuettu työ

Viime keväänä, yhteensä kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen, sain graduni valmiiksi eräänä toukokuisena perjantaina. Valmistuin filosofian maisteriksi kesäkuun alussa ja yritin hahmottaa tulevaisuuden ääriviivoja opiskelijaelämän jälkeen. Työelämään siirtyminen pelotti, sillä pelkäsin uupuvani uudelleen.

Työllistymisestä oli ollut puhetta terapiassa aina silloin tällöin, mutta kesän lopussa aloin terapeuttini kanssa pohtia sitä tarkemmin. Aloin selvittää työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön pääsemistä TE-toimiston kanssa.

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömäksi työnhakijaksi ja täytin lomakkeet TE-toimiston verkkoasiointipalvelussa. Stressasin papereiden täyttöä ja se tuntui hankalalta, kuten kaikkien lukuisten lomakkeiden täyttö näiden vuosien aikana. Järjestelmä tuntui kankealta, enkä löytänyt työttömäksi ilmoittautuessani selkeää kohtaa, johon olisin voinut merkitä toivovani pääseväni nimenomaan työkokeiluun.

Sain kuitenkin ilmoituksen jätettyäni nopeasti vastauksen, että työkokeilu on mahdollinen ja TE-keskus puoltaa palkkatukea, kunhan selvitetään, onko palkkatuen perusteena työttömyyden kesto vai sairaus tai vamma. Minulla oli ennestään vain terapian vuosittaista jatkoarviota varten oleva B-lausunto, joten tarvitsin uuden lausunnon. Samalla siirtyisin YTHS:ltä yleisen terveydenhuollon piiriin.

Lääkärin merkitys työkyvyn arvioinnissa

Ajan saaminen oli koronatilanteesta johtuen haastavaa, ja aika annettiin kuukauden päähän toisella puolella kaupunkia sijaitsevalle terveysasemalle. Stressasin tapaamista etukäteen, sillä olen kertonut tilanteestani ja voinnistani useille eri henkilöille sairauteni aikana, ja alusta aloittaminen ja kaiken kertaaminen on aina yhtä vaikeaa.

Ensimmäinen yritys lausunnon saamiseksi meni lopulta monin tavoin pieleen. Paineita ennestään vaikeaan tilanteeseen loi hämmennys siitä, ettei lääkäri tiennyt lausunnontarpeestani, vaan saapuessani vastaanotolle hän kysyi, millainen vaiva minulla on. Hänen esittämänsä kysymykset eivät keskustelumme aikana liittyneet työllistymistilanteeseeni tai nykyiseen vointiini, ja koko tapaaminen oli yleisesti ottaen hyvin hämmentävä.

Lopulta, kun lausunto saapui, siinä oli asiavirheitä ja tässä hetkessä turhia taustatietoja, eikä siinä kartoitettu juuri lainkaan tämänhetkistä työkykyäni. Lomakkeen rastit olivat väärissä paikoissa ja lausunnosta ei käynyt ilmi edes sitä, mitä varten se oli tehty. Asiassa tuli vielä monta mutkaa, joiden jälkeen pyysin lopulta lausunnon poistamista Oma Kannasta, ja uutta lääkäriaikaa saadakseni asianmukaisen lausunnon. Lääkäriaika löytyi jälleen kuukauden päähän, eri terveyskeskukseen eri puolelle kaupunkia.

Kun viimein pääsin jälleen vastaanotolle, tapaaminen meni hyvin ja lääkäri oli asiantunteva. Hän kysyi selkeästi sen, mitä hänen tuli saada tietää, ja keskustellessamme hän kertoi, mitä hän tulee kirjoittamaan mihinkin lausunnon kohdista. Lopuksi hän kertoi vielä mahdollisuudesta päästä puhumaan liikuntaneuvojan ja ravintoterapeutin kanssa, ja tarkisti reseptieni voimassaolon, ja tilanteen muidenkin vaivojeni osalta.

Tapaamisesta jäi sellainen olo, että hän todella halusi hoitaa asiani kokonaisvaltaisesti kuntoon. Kun sain lausunnon postissa, se oli juuri palkkatukea varten kirjoitettu ja sisälsi kaikki tarpeelliset tiedot. Lausunnon saaminen oli kokonaisuudessaan ollut hyvin raskas ja pitkällinen prosessi, joten huokaisin helpotuksesta, kun se oli viimein ohi ja minulla oli lopulta asiallinen lausunto tilanteestani.

Väärinymmärryksiä ja tiedonpuutetta

Jossakin vaiheessa ensimmäisen ja toisen lääkärikäynnin välissä minulle selvisi, että lausuntoa tarvitaankin ainoastaan palkkatukea varten, ei työkokeiluun. Vaikka TE-toimiston kanssa suurin osa asioista on sujunut mallikkaasti, olisin kaivannut selkeitä toimintaohjeita työkokeiluun ja palkkatuettuun työhön liittyen, ettei tällaisia väärinkäsityksiä olisi syntynyt.

Matkalleni on sattunut monenlaisia epäselvyyksiä useissa muissakin eri vaiheissa, ja näinäkin kertoina ne ovat johtuneet pääasiassa siitä, etten ole ollut tietoinen jostakin asiasta. Kokemukseni mukaan asiakkaan täytyy matkalla diagnoosista terapiaan ja lopulta takaisin työelämään aika suurelta osin itse tietää, mitä täytyy tehdä seuraavaksi. Jos ei tiedä, täytyy tietää, mitä kysyä ja keneltä. Kaikilla ei tätä tietoa ole, eikä rohkeutta sen etsimiseen.

Hyvin alusta asti on muutoinkin ollut selvää, että on oltava ylipäätään kyllin terve saadakseen apua. Selviämiseen vaaditaan melko paljon omatoimisuutta ja tiedon etsimistä omin voimin, sillä valmiit toimintaohjeet puuttuvat. Olen onnekseni säilyttänyt koko sairauteni ajan vähintäänkin jonkinasteisen toimintakyvyn, ja sen lisäksi minulla on vahva tukiverkosto, joka koostuu puolisosta, perheestäni ja ystävistäni.

Työelämän kynnyksellä

Heti kun minulle selvisi, että voinkin päästä jo saman tien työkokeiluun, aloin etsiä sopivia paikkoja. Päädyin hakemaan pieneen yhdistykseen omalle alalleni kirjallisuuden pariin, ja hakemukseeni vastattiin ilokseni varsin innokkaasti.

Olen ollut työmarkkinoille paluuta tukevassa työkokeilussa nyt kuukauden ajan kolmena päivänä viikossa, viisi tuntia päivässä. Sovimme juuri kahden kuukauden mittaisesta jatkosta ja samalla nostimme työpäivieni määrän neljään päivään viikossa.

Koen, että olen saanut rauhassa tarkastella omaa jaksamistani, ja opetella tutkimaan voimavarojeni riittävyyttä. Tulevien kahden kuukauden jälkeen aion alkuvuodesta 2021 etsiä palkkatukipaikkaa. Työkokeilu on vahvistanut tunnettani kuntoutumisesta, ja vaikka en koe olevani vieläkään valmis täysipäiväiseen työelämään, pärjään jo hurjan paljon paremmin kuin aiemmin uskoinkaan.

Nyt kun sairastumisestani on kulunut jo kolmisen vuotta, olen päättänyt, että odotan nyt ja jatkossakin työnantajiltani avoimuutta mielenterveysongelmiin liittyen. En koe voivani luontevasti työskennellä yhteisössä, jossa näitä asioita hyssytellään tai niitä pidetään leimaavina. Vuosien varrella olen todennut, että tämä asia voi olla niin minun kuin muidenkin elämässä ominaisuus ja vahvuus, eikä pelkästään ongelma.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kristiina Koskiluoma
Kuvat: Laura Vesa

Järjestöillä on nyt etsikkoaika luoda asema työkyvyn arviointia ja tukemista kokeilevissa hankkeissa. THL:n Jarno Karjalaisen mukaan järjestöillä on merkittävä rooli tiettyjen asiakasryhmien työkyvyn arvioimisessa ja kehittämisessä.

Projektipäällikkö Jarno Karjalainen vetää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sosiaali- ja terveysministeriön Työkykyohjelmaan kuuluvaa toimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on saada moniammatilliset työkyvyn tuen tiimit osaksi valmisteilla olevien uusien sote-keskusten toimintaa. Työtä tehdään Tulevaisuuden sote-keskus-hankkeen kanssa. Käynnistymässä oleva työllisyyden kuntakokeilu vaikuttaa myös toimintaympäristöön.

Työkyvyn tuen tiimien tehtäväksi on hahmoteltu arvioida asiakkaan jäljellä olevan toiminta- ja työkyvyn määrää ja järjestää tarvittavat palvelut työkyvyn tukemiseksi. Toiminta osana sote-keskuksia tuottaa hyötyjä, koska tarvittavat palvelut ovat lähellä ja tiimeillä on mahdollisuus saada suora yhteys niihin.

– Tavoitteena on, että moniammatillinen tiimi arvioi yhdessä asiakkaan kanssa työkyvyn ja osaamisen, ja räätälöi palvelut, Karjalainen tiivistää.

– Moniammatillisuus auttaa siinä, että monista erillisistä palvelusuunnitelmista päästään yhteen suunnitelmaan, eikä asiakkaan tarvitse enää asioida lukuisissa palvelupisteissä. Asiakkaalla tulee olla myös oma vastuutyöntekijä, joka koordinoi palvelut ja johon pitää yhteyttä monien eri tahojen sijaan. On rasittavaa joutua kertomaan aina uudelle ihmiselle elämäntilanteensa.

Hankkeista lisäresurssia palveluihin

Syksyllä julkaistun OECD:n raportin mukaan suomalaisella työttömyydellä on hyvin monet kasvot. Työvoiman ulkopuolelle on jouduttu monista syistä. Suomelle on ominaista, että työttömillä on yhtä aikaa monia etupäässä terveydellisiä työllistymistä estäviä ongelmia, joihin ei koeta olevan riittävästi palveluita saatavilla. Myös TE-keskusten ja työvoiman palvelukeskusten resurssit ovat vähäisemmät kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

– Hankkeet tuovat nyt paljon kaivattua lisäresurssia osatyökykyisten palveluihin, Jarno Karjalainen toteaa.

Osatyökykyisten henkilöiden tulee päästä paremmin palveluiden piiriin.

– Työttömien terveystarkastusten juurruttaminen on yksi välttämätön edellytys, ja siinä on vielä haastetta, Karjalainen toteaa.

Viimeistään nyt on järjestöjen aika lähteä mukaan

Tätäkin ohjelmaa toteutetaan hankkeina, joiden toimintakausi on 2020–2022.

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi marraskuun alussa hankerahaa 22 alueelliselle hankkeelle, joissa kokeillaan työkyvyn arviointiin, tukemiseen ja työllistymiseen liittyvää toimintaa.

– Järjestöyhteistyö huomioitiin positiivisesti arvioinnissa ja siihen panostetaan hankkeiden ohjauksessa, kertoo sosiaali- ja terveysministeriössä Työkyky-ohjelmaa johtava erityisasiantuntija Ritva Partinen.

Hänen mukaansa järjestöt olivat tiiviisti mukana lähes kaikkien hankkeiden suunnittelussa, ja niillä on osuus myös hankkeiden toteuttamisessa.

Ritva Partinen näkee järjestöt keskeisinä kumppaneina osatyökykyisten työkykyä vahvistavan kokonaisuuden suunnittelussa ja asiakaslähtöisten palvelupolkujen rakentamisessa.

– Kansalaisjärjestötoiminta ja järjestöjen osaaminen on keskeistä kohderyhmien tavoittamisessa ja aktivoimisessa, Partinen toteaa.

Partinen kannustaa hankkeita hyödyntämään järjestöjen erityisosaamista ja kokemusta erityiskohderyhmien kuten vaikeasti työllistyvien nuorten ja osatyökykyisten työllistymisen tukemisessa.

Myös Jarno Karjalainen patistaa järjestötoimijoita aktiivisuuteen.

– Juuri nyt on aika mennä mukaan, kun hankkeita käynnistetään ja henkilöstöä rekrytoidaan.

Hankkeissa toivotaan yhteiskehittämisen ilmapiiriä ja kumppanuutta.

– Tähän suuntaan toimii myös THL:n ja STM:n vahva tuki ja ohjaus. Jo hankehaun yhteydessä korostettiin järjestöyhteistyön merkitystä, vakuuttaa Karjalainen.

Ohjelman edetessä luodaan vertaisverkosto 22 hankkeen kanssa ja järjestetään tapaamisia, työpajoja ja teemapalavereita.

– Osallisuus on yksi tärkeä teema, jota edistetään.

Järjestöjen tietotaito käyttöön myös työkyvyn arvioinnissa

Perinteisesti työkyvyn arviointi on mielletty terveydenhuollon ammattilaisten, lähinnä lääkäreiden ja kuntoutuksen asiantuntijoiden tehtäväksi. Nykyisin työkyvyttömyyden tarkastelusta on siirrytty jäljellä olevan työkyvyn arviointiin, ja tällöin työkyky on toimintakyvyn ja ammatillisen osaamisen kokonaisuus suhteutettuna tarjolla olevan työn vaatimuksiin.

– Työkyvyn arvioinnin olisi hyvä palvella sekä sosiaalietuusjärjestelmää että osallisuuteen ja työllistymiseen liittyvää toimintaa, Karjalainen selventää.

Työkyvyn arvioinnissa noudatetaan kansallisia suosituksia. Arviointiin on kehitetty lukuisia mittareita, kuten Työterveys- laitoksen kehittämä Kykyviisari ja THL:n AVAIN-mittari, joka on kehitetty nimenomaan aikuissosiaalityön käyttöön.

– Toivon, että näitä mittareita hyödynnetään. Esimerkiksi Kykyviisari sopii erityisen hyvin järjestöjenkin käyttöön, Karjalainen sanoo.

Karjalaisen mielestä järjestöillä on merkittävä rooli tiettyjen asiakasryhmien työkyvyn arvioimisessa ja kehittämisessä. Esimerkkinä hän mainitsee vammaiset ja päihde- ja mielenterveysongelmaiset ihmiset.

– Järjestöt ovat hankkineet monissa toiminnoissaan käytännön osaamista työhönvalmennuksen menetelmistä ja toiminnallisesta työkyvyn arvioinnista omien jäsen- ja asiakasryhmiensä parissa, Karjalainen perustelee.

Kannustavia esimerkkejä ovat Honkalampi-säätiön toiminnallisen työkyvyn arviointipalvelu ja Huoltoliiton TYKKE 2 -hanke, johon kuuluu kahden päivän työkyvynarviointijakso.

– Muun muassa Askel-hanke, jossa Vates-säätiö oli mukana ja sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallinen kehittämishanke SOSKU, jossa oli mukana Kuntoutussäätiö, ovat kehittäneet menetelmiä, joista voidaan ottaa oppia, jatkaa Karjalainen.

– Monesti järjestöillä on erityisasiantuntemuksensa lisäksi luonteva ja maanläheinen yhteys asiakkaisiin, muistuttaa Karjalainen.

Erityisesti Karjalainen nostaa esiin järjestöjen mahdollisuudet kokemusasiantuntijuuden tuomisessa hankkeiden palvelumuotoiluun. Järjestöillä voi olla myös rooli esimerkiksi asiakasraatien kokoamisessa.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Joni Ulmanen
Kuvat: Suomen Klubitalot ry ja Päivi Lepistö

Mielenterveyskuntoutujien toipumista edistävän Suomen Klubitalot ry:n Klubitaloissa on vuoden 2020 alussa otettu käyttöön toipumiskysely osana asiakastietojärjestelmä Salesforcea. Psyykkisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin arvioinnilla on tarkoitus saada parempaa tietoa jäsenien toipumisen kehityksestä, mutta sillä on vaikutusta myös etenemisessä kohti työelämää.

Suomen Klubitalot ry:n tehtävä on edustaa ympäri Suomea olevia 23 Klubitaloa. Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien ja henkilökunnan muodostamia yhdenvertaisia yhteisöjä. Tavoitteena on jäsenten toipumisen edistäminen yhteisen tekemisen ja työskentelyn kautta.

Toipumisen edistymisen mittaamiseksi vuoden 2020 alussa Suomen kaikissa Klubitaloissa otettiin käyttöön toipumista kuvaavaa kysely, jonka alustana on internetissä toimiva Salesforce-asiakastietojärjestelmä. Klubitalot keräävät järjestelmään jäsenistään perustietoja, mutta myös tietoa esimerkiksi tapahtumiin osallistumisista, työllistymisestä, koulutuksesta ja henkilökunnan kontakteista jäseniin.

Salesforcea laajennettiin ja yhtenäistettiin

Klubitaloilla on ollut Salesforce-asiakastietojärjestelmä käytössä jo vuodesta 2014, mutta tämän vuoden alussa tietojärjestelmään lisättiin psyykkistä hyvinvointia ja toimintakykyä mittaava toipumiskysely. Asiakastietojärjestelmästä muokattiin myös yhteneväisempi eri Klubitalojen välillä.

Suomen Klubitalot ry:n Verkon Vahviste -hankkeen projektipäällikkö Päivi Lepistö sanoo, että yksi syy, miksi QPR-kysely valikoitui Klubitalojen jäsenten toimintakyvyn mittaamisen pohjaksi, oli, että se on kehitetty yhdessä palvelunkäyttäjien kanssa.

– Lisäksi QPR-pohjaiseen kyselyyn päädyttiin Klubitaloissa, kun erilaisia toipumisen mittareita vertailtiin toisiinsa, sanoo Lepistö.

Toimintakykytietojen keräys ja analysointi tärkeää

Klubitalon jäsenien on tarkoitus täyttää toipumiskysely kaksi kertaa vuodessa. Näin saadaan vertailutietoa toipumisesta. Kyselyyn vastaaminen on jäsenille kuitenkin vapaaehtoista. Ajatuksena on myös, että jäsenten toipumista seurataan yhdessä henkilökunnan kanssa.

– Kyselyjä katsotaan jäsenen kanssa yhdessä puolivuosittain, mihin suuntaan on menty, sanoo Lepistö.

Toipumiskysely on analyysityökalu yksittäisten jäsenten toipumisen mittaamisessa, mutta lisäksi kyselyä käytetään laajemmassa mittakaavassa Klubitaloissa tehtävän toiminnan vaikutusten arviointiin.

– Suomen Klubitalot ry:n tarkoituksena on analysoida tietoja myös siltä kannalta, kuinka paljon jäsenten mielenterveys paranee klubitalotoimintaan osallistumalla, kertoo Lepistö.

Lepistön mukaan esimerkiksi rahoittajat tuovat vaikutuksia ja niiden mittaamista paljon esille. Rahoittajat haluavat tietoja toiminnan tuloksista. Yhtenä syynä mittaamisen aloittamiseen ja mittareiden kehittämiseen olikin Klubitalojen oman tiedon tarpeen lisäksi toiminnan vaikutusten todentaminen.

– Koska Klubitalot saavat merkittävää STEA:n ja kuntien avustusta, meidän täytyy pystyä myös todentamaan vaikutuksia rahoittajille.

Lisäksi Lepistö kertoo, että toiminnan vaikutusten osoittamisella ja tutkimuksella on todennäköisesti vaikutusta myös rahoitusten saamiseen.

– Resurssit ovat rajalliset, ja ne, jotka pystyvät kertomaan faktoin tuloksista ja vaikutuksista, ovat vahvemmilla rahoituksen saamisessa, arvioi Lepistö.

Kirjoitushetkellä (syksyllä 2020) Klubitalojen toipumiskyselyyn on kerätty tietoja vasta kerran, joten vertailutietoa jäsenten toipumisesta ei ole vielä saatavilla. Toipumisen vertailutiedon saaminenkaan ei poista kaikkia ongelmia vaikutusten mittaamisessa ja toiminnan tuloksellisuuden todentamisessa.

– Miten erottaa Klubitalon tuottama vaikutus toipuvaan jäseneen esimerkiksi lääkityksen aloittamisesta tai vaikkapa uuden kumppanin vaikutuksesta, pohtii Lepistö.

Toimintakyvyn mittaamisesta potkua eteenpäin menoon

Vaikka QPR-pohjainen kysely ei ole varsinaisesti työkyvyn, vaan psyykkisen toimintakyvyn ja toipumisen arvioimista varten tehty, on kyselyllä myös käytännön vaikutusta Klubitalon jäsenten työllistymisen kannalta. Päivi Lepistö sanoo, että Klubitalot eroavat esimerkiksi päiväkeskustoiminnasta siinä, että toiminta on tavoitteellista ja Klubitalojen toiminta perustuu työpainotteiseen päivään. Jokainen tekee jotain oman jaksamisensa mukaan.

– Vaikka kenenkään työkyky ei ole 100-prosenttinen koko ajan, nähtäisiin, että jäsenillä on jäljellä terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä, vaikka onkin haasteita, sanoo Lepistö.

Monella jäsenellä onkin tavoitteena palata opiskeluihin tai työhön. Klubitaloilla toimii työvalmentajia ja opintovalmentajia, joiden tehtävänä on tukea jäseniä eteenpäin, mikäli toimintakyky paranee. Tässä voi Lepistön mukaan tulevaisuudessa olla apuna myös Salesforce-alustan jatkojalostaminen ja QPR-kyselyn antaman informaation hyödyntäminen.

Viidesosa aktiivijäsenistä työllistyy

– Kun ihmisellä on motivaatio ja toimintakyky kohdallaan, työvalmentajat näkevät helpommin tiedoista, milloin on oikea aika ruveta suunnittelemaan askeleita eteenpäin.

Työvalmentajat voivat ehdottaa jäsenelle esimerkiksi siirtymätyöpaikkaa tai tuettua työpaikkaa. Osalla Klubitalon jäsenistä onkin mahdollisuuksia siirtyä palkkatyöhön. Lukujen valossa noin viidesosa Klubitalojen aktiivijäsenistä työllistyy, toteaa Lepistö.

Päivi Lepistön visiona onkin, että Klubitalojen kehittyvä tiedolla johtaminen ja jäsenten toimintakyvyn mittaaminen palvelisivat parhaalla tavalla lopulta yksittäistä Klubitalon jäsentä. Jäsenen potentiaali ja edistyminen pystyttäisiin näkemään entistä paremmin, mikä auttaisi myös eteenpäin tukemisessa.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Työkyvyn arviointia tehdään kolmannella sektorilla oikeissa työympäristöissä. Autismisäätiön asiantuntijat Marko Lahti, Satu Harjunpää ja Anne Marttinen kertoivat työkyvyn arviointiin liittyvistä kokemuksistaan. Marttisella ja Harjunpäällä on kymmenen vuoden kokemus työhönvalmennustyöstä eri palveluntuottajille.

Autismisäätiö on palveluntuottaja, jonka tavoitteena on tuottaa tarvelähtöisiä palveluita, jotta autismikirjon henkilöt voivat elää toimintarajoitteista huolimatta rikasta elämää. Säätiössä on perustamisesta lähtien edistetty autismikirjon henkilöiden työllistymistä.

Tavoitteiden asettaminen vaatii työkyvyn kuvaamista

– Työllistymispolkuja pohditaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja myös sitä, miten rajoitteet vaikuttaisivat mahdollisimman vähän. Toiminnan tulee olla asiakkaalle aina tavoitteellista. Jotta tavoitteita voidaan asettaa, täytyy kuvata ihmisten työ- ja toimintakykyä. Työllistyminen on se, mihin tähdätään, Marko Lahti toteaa.

Autismikirjon henkilöille voi olla epäselvää, miksi työllistymisessä on haasteita. Viralliset diagnoosit ja aiemmat kirjaukset voivat rajoittaa työllistymismahdollisuuksia tai lääkärin tekemä työkyvyn arvio ei vastaa todellisuutta.

– Asiakkaalla oli aistiyliherkkyyden vuoksi erittäin herkkä kuulo, mutta häntä kiinnosti tehdä töitä lasten kanssa. Lähdimme kokeilemaan, olisiko työskentely mahdollista päiväkotiympäristössä. Työkokeilun jälkeen hänet palkattiin avustajaksi päiväkotiin, Satu Harjunpää kertoo.

Työkyvyn arvioinnissa hyödynnetään aikaisempia työkokemuksia ja työkokeiluja. Kokemuksia analysoidaan pala palalta, käydään läpi onnistumiset ja haasteet.

Analyysissa huomioidaan työaika, työympäristö, tehtävät, osaaminen, arjenhallinta, elämäntilanne ja onko käytössä ollut työvalmentajan tukea. Lisäksi hyödynnetään erilaisia itsearviointeja ja testejä, jotka valitaan tilanteen mukaan täydentämään arviointia.

– Kuuntelemme asiakkaita ja sitä, miten he itse arvioivat omia voimavarojaan, osaamistaan ja vahvuuksiaan, Harjunpää jatkaa.

– Tätä tietoa hyödynnetään työnhaussa ja työllistymisessä. Se voi tarkoittaa myös ihan uusien alojen ja asioiden kokeilemista, Anne Marttinen kertoo.

– Tärkeintä on, että asiakkaalla on motivaatio työllistymiseen. Tämän jälkeen vuorossa on työkokeilu oikeassa työympäristössä. Samalla pohditaan, mitä muutoksia pitäisi tehdä tulevaisuutta ajatellen, ja mitä se voi vaatia henkilöltä itseltään, Harjunpää ja Marttinen kuvailevat.

Työpaikkojen ympäristötekijät ja pitkäjänteinen sekä työntekijälle että työnantajalle annettava tuki ovat tärkeitä autismikirjon asiakkaiden työllistymisessä. Koska asiakkaiden vaikeudet näyttäytyvät monialaisesti, tarvitaan laaja-alaista, mutta yksilöllistä tukea. Kykyä työllistyä ja tehdä työtä arvioidaan jatkuvasti tapaamisilla niin asiakkaan kuin työnantajan kanssa ja muutoksia tehdään näiden arviointien perusteella. Tällöin työ pystytään sovittamaan yhteen työntekijän ja työpaikan välillä.

Testit ja koulutus eivät aina vastaa todellisuutta

Työkykyä mittaavien testien tulokset eivät aina kerro, miten työntekijä tulee pärjäämään työpaikalla.

– Usein tulee tilanteita, että henkilö ei pärjää oman alansa työelämän vaatimuksissa mukana. Työnopeus voi esimerkiksi olla liian hidas ja voimavarojen arviointi todellisuutta optimistisempi. Ennen monen vuoden opintoja olisikin hyvä saada kokemuksia konkreettisista työympäristöistä, jotta saadaan käsitys siitä, kannattaako alalle lähteä opiskelemaan, Anne Marttinen pohtii.

– Monilla taidot ovat ok, mutta työllistymiseen voi vaikuttaa moni muu asia jopa enemmän kuin itse taidot, esimerkiksi arjen hallinta ja kyky strukturoida uusi arki työllistymisen myötä. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan usein laaja-alaisempaa tukea, Lahti täydentää.

Työkyvyn arviointi vaatii laajaa osaamista työhönvalmentajalta

Työhönvalmentajan tehtävä on valaa uskoa ja rohkaista, että asiakas voi olla työkykyinen johonkin työhön. Joskus voi kestää kauemmin löytää oikea polku. Toivoa ei pidä menettää. Lisäksi työhönvalmentajan täytyy osata räätälöidä ja uudelleen organisoida töitä sekä laatia työohjeita.

– Työhönvalmentajalla pitää olla tietynlaista osaamista, kokemusta ja verkostoja. Lisäksi tarvitaan sinnikkyyttä ja avarakatseisuutta. Mitä enemmän työhönvalmentajalla tai työkykykoordinaattorilla on kokemusta erilaisista töistä, työelämästä ja työsuhteista, sitä parempi. Erityisen tärkeää on palveluverkoston, tukien ja lakien tunteminen. Pitää myös ymmärtää työnantajien näkemyksiä. Työn muotoilussa työnantajat voisivat hyödyntää työhönvalmentajien ammattitaitoa enemmänkin, Harjunpää, Marttinen ja Lahti kiteyttävät.

——————-

Autismisäätiö

Autismisäätiö on vuonna 1998 omaisten perustama voittoa tavoittelematon säätiö. Kohderyhmään kuuluvat autismikirjon henkilöt, joille säätiö tuottaa valtakunnallisesti palveluita asumiseen, opiskeluun, työhön ja kuntoutukseen sekä tarjoaa valmennuspalveluita.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Haastattelut: Hanna Ranta-Pitkänen ja Tuuli Riisalo-Mäntynen
Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuvat: Tykke2-hanke

Pohjois-Savon alueella on kehitetty työ- ja toimintakyvyn arviointia Huoltoliiton kahden eri Tykke-hankkeen puitteissa. Hankkeiden aikana toimintamallia on kehitetty eteenpäin ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä on tiivistetty.

Huoltoliitto ry on valtakunnallinen, yleishyödyllinen terveyttä ja hyvinvointia edistävä järjestö, joka kehittää erityisesti vaikeissa olosuhteissa elävien henkilöiden hyvinvointia ja palveluita. Tällä hetkellä yksi käynnissä olevista hankkeista on ESR:n, Kuopion kaupungin ja Tuusniemen kunnan rahoittama Tykke2-hanke, joka on jatkoa aiemmalle Tykke-hankkeelle. Hankkeen kohderyhmään kuuluvat työttömät henkilöt, joilla on pitkittynyt työttömyysjakso ja mahdollisesti työllistymistä haittaavia työ- ja toimintakyvyn rajoitteita.

– Tavoitteena on kohderyhmän elämänhallinnan, -laadun sekä työ- ja toimintakyvyn parantuminen, hankepäällikkö Kalle Onnela kertoo.

Asiakkaat ohjautuvat hankkeeseen Pohjois-Savon TE-palveluiden, Kuopion kaupungin työllisyyspalveluiden sekä Tuusniemen sosiaalitoimen kautta.

Työ- ja toimintakyvyn arviointi käynnistyy alkuhaastattelulla

Käytännössä työ- ja toimintakyvyn arviointi toteutetaan Huoltoliiton omistamassa kylpylähotelli Kunnonpaikassa. Ennen arviointia tehdään alkuhaastattelu puhelimitse.

– Soitamme asiakkaille viikkoa ennen kartoituspäivää. Tällä tavalla pyrimme tiivistämään jo alkuvaiheessa vastuuhanketyöntekijän ja asiakkaan välistä yhteistyötä. Samalla selviää, onko asiakas edelleen motivoitunut osallistumaan kartoitukseen.

Hankkeessa on kaksi vastuuhanketyöntekijää, joiden kesken asiakkaat jakautuvat. Vastuuhanketyöntekijä kulkee asiakkaan rinnalla koko noin kolmen kuukauden prosessin ajan. Vastuuhanketyöntekijä Katri Suhonen pitää alkuhaastattelua hyvänä.

– Prosessin kannalta on hyvä, että mekin vähän tiedämme, keitä on tulossa, millaisin toivein ja ajatuksin ja millaisista asioista lähdetään liikkeelle. Vastuuhanketyöntekijä tulee tällöin tutuksi myös tälle henkilölle.

Käytännön arviointi toteutetaan kaksipäiväisenä

Arviointi koostuu kahdesta päivän jaksosta, jotka pidetään kahden viikon välein toisistaan: kartoituspäivästä ja seurantapäivästä. Kartoituspäivän aikana asiakas tapaa moniammatillisen tiimin jäsenet: vastuuhanketyöntekijän, lääkärin ja sosiaalityöntekijän. Sen lisäksi tehdään pienryhmissä fyysisen suorituskyvyn mittaukset ja kerätään tietoa Kykyviisarilla, WHO-QOL:lla ja THL:n Osallisuusindikaattorilla.

– Seurantapäivä sisältää mm. psykologin pienryhmän, jossa käydään läpi muutosvalmiutta ja tavoitteiden asettamista ja pohjustetaan yksilöllinen välitehtävä. Saman päivän aikana käydään läpi moniammatillisen työryhmän hahmottelema jatkopolku asiakkaalle, Suhonen sanoo.

Osalle asiakkaista voidaan järjestää seurantapäivään psykologin yksilökartoitus. Lisäksi seurantapäivän aikana on mahdollisuus tavata vielä uudestaan tarvittaessa lääkäriä tai sosiaalityöntekijää.

– Moniammatillisen tiimin ansiosta arvioinnissa muodostuu hyvin laaja-alainen käsitys henkilön työkykyyn vaikuttavista asioista.

Asiakkaat ohjataan tarkoituksenmukaisiin palveluihin

Moniammatillisen kartoituksen pohjalta laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa työryhmän kirjallinen suositus, jossa otetaan kantaa asiakkaan työ- ja toimintakykyyn sekä työllisyyden edistämisen palvelutarpeeseen. Kirjallinen suositus lähetetään asiakkaan luvalla taholle, joka on ohjannut tämän hankkeeseen.

– Meillä on suorat väylät, joiden kautta voimme kirjoittaa lähetteitä mm. terveydenhuollon jatkotutkimuksiin tai Kuopion työkyky- ja eläkeselvittelytiimiin. Tarvittaessa työryhmän lääkäri voi laatia Kelan kuntoutusta varten B-lausunnon, Onnela kuvailee.

Hankkeen lääkärillä on katseluoikeus hankekuntien perusterveydenhuollon potilastietojärjestelmään, minkä vuoksi mahdollisten terveyteen liittyvien jatkosuunnitelmien laadinta on laadukkaampaa.

Jatkopolutuksia varten yhteistyötä on tiivistetty TE-toimistojen ja järjestötoimijoiden kanssa. Vastuuhanketyöntekijät ohjaavat ja ovat asiakkaiden tukena seuraavien askelien aikana seurantapäivän jälkeenkin.
– Päätavoitteemme on, että henkilöt olisivat seurantapäivän jälkeen niiden palveluiden piirissä, jotka ovat heille tarkoituksenmukaisimpia, Suhonen kiteyttää.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen) 

Asiakkaiden kokemaa Tykke2- hankkeesta (puhelinhaastattelu 02.11.2020)

Kerro omin sanoin, miten olet kokenut Tykke2-hankkeen kanssa työskentelyn?
Hyvää ja hyödyllistä toimintaa. Töihin olisi halua, jos vain pystyisi selän vuoksi. Sain sen suhteen asioitani eteenpäin. Minulle suositeltiin Kelan selkäkuntoutusta, johon sain myönteisen kuntoutuspäätöksen. Sain hankkeesta kuntoutushakemukseen vaadittavan B-lausunnon ja minua autettiin kuntoutushakemuksen täyttämisessä elokuun 2020 lopussa.

Mikä on ollut omasta mielestäsi hyödyllistä ja parasta? Onko jotain, mitä haluaisit muuttaa?
Koen, että omia asioitani saatiin edistettyä ja hankkeessa tehty kartoitus oli hyvä. Selän ongelmien suhteen olisin toivonut myös fysioterapeutin kartoitusta, mutta toisaalta sain juuri suosituksen laajempaan kuntoutukseen, josta toivottavasti saa apua (työllistymistä estäviin) selkävaivoihin.

Koetko, että sinua on kuunneltu ja saat itse vaikuttaa asioihin?
Kyllä kuunneltiin ja suunnitelma laadittiin yhdessä.