Arkistot: E-magazine

Olen Viivi Kivelä, 29-vuotias itähelsinkiläinen varhaiskasvatuksen opiskelija. Olen aiemmin keskeyttänyt hallintotieteiden opinnot ja työskennellyt eripituisissa työsuhteissa kaupan alalla. Olen kärsinyt toiminnanohjauksen ongelmista, hajamielisyydestä, toistuvasta masennuksesta, ahdistuksesta ja aikaansaamattomuudesta kaikessa mitä olen tehnyt, mutta tänä keväänä asiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Löydettyäni netistä Itä-Helsingin Klubitalon opintovalmennuksen laitoin sinne saman tien sähköpostia. Muutamassa päivässä sainkin jo ensimmäisen tutustumiskäyntini.

Olen keskustellut viikoittain opintovalmentajani Ainon kanssa siitä, mitä olen saanut tehtyä, mitä aion seuraavaksi tehdä, mistä asioista toivoisin Ainon muistuttelevan minua tai missä asioissa saatan tarvita tukea. Nämä ”tilannetsekkaukset” auttavat paljon, ja olen havahtunut usein siihen, etten itseasiassa tiedäkään, mikä jonkin työn tarkka palautuspäivä onkaan, tai että minulla on menoa seuraavana päivänä.

To do -listoilleni kuuluvat myös muut tärkeät askareet, kuten hammaslääkäriajan varaaminen, laskujen maksaminen, tukien hakeminen ja niin edelleen.

Korona-aikana talolle ei ole aina päässyt, mutta Klubitalolla on pyritty antamaan minulle ja muille opiskelijajäsenille mahdollisuus hommien tekemiseen talolla niin usein kuin mahdollista, ja olen monena päivänä päässyt yksin yhteen työhuoneeseen opiskelemaan. Klubitalolta myös soitetaan minulle joka aamu kahdeksalta ja kysytään, miten minulla menee, olenko jo aamutoimissa vai tarvitsenko ehkä vielä myöhemmin lisää tukea päivän käynnistämiseen. Hitaina aamuina työntekijä on saattanut olla jopa yli tunnin puhelimessa kanssani varmistamassa, että saan syötyä, puettua, pestyä hampaat ja lähdettyä ulos talosta. Kuten ilmeisesti monilla keskittymishäiriöisillä, ihan vain toisen ihmisen läsnäolo, vaikka hiljaa puhelimessa omia hommiaan tehden auttaa tekemään ne asiat, jotka oli tarkoitus tehdä.

Opintovalmentajani on muistuttanut minua jo ottamistani edistysaskeleista silloin, kun olen kokenut, etten onnistu missään enkä pärjää elämässä. Olen valtavan kiitollinen siitä, miten Klubitalolla minuun on aina jaksettu uskoa.

Toivon suorittavani loput opinnoistani tavoiteaikataulussa ja valmistuttuani meneväni töihin varhaiskasvatuksen opettajaksi. Haaveilen säännöllisistä työajoista, palkallisista lomista, kaiken kaikkiaan ennakoitavasta, turvallisesta arjesta, jossa ei tarvitse Kelan tukien saamista jännittää.

Viivi Kivelä
Opiskelija

Artikkeli on julkaisu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Annemaria Ojanperä

Opintovalmennus tarjoaa aikarajoitteetonta tukea opiskelijoille ja opintoihin pyrkiville, joilla on mielenterveyden haasteita tai muutoin psykososiaalisen tuen tarvetta. Tuki tähtää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Opintovalmennus koostuu yksilövalmennuksesta, vertaistuesta ja oppilaitosyhteistyöstä.

Opintovalmentajan kanssa voi pohtia omia tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseksi. Tapaamisissa keskitytään asioihin, jotka jäsen kokee mielekkäiksi tavoitteidensa ja opintojen etenemisen kannalta.

– Opintovalmennuksessa ihminen kohdataan kokonaisena, ei vain opiskelijana tai opintoihin pyrkivänä. Usein opintojen etenemisen esteenä on jokin opintoihin liittymätön asia, joten valmennuksessa voidaan kehittää esimerkiksi vuorokausirytmiä tai vuorovaikutustaitoja. Moni kaipaa tukea myös talousasioissa, kuten tukien hakemisessa, kuvaavat johtaja Tarja Nykänen ja opintovalmentaja Aino Hollo Itä-Helsingin Klubitalosta. Klubitaloja on Suomessa kaikkiaan 23.

Tavoitteena on, että kaikki Klubitalolla tapahtuva työskentely on oppimista ja tukee jäseniä toipumisessa ja muutoksessa. Koko yhteisölle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua erilaisiin sisäisiin koulutuksiin ja kursseille. Järjestämme klubitalolaisille koulutuksia myös yhteistyökumppaneiden kanssa.

Opintovalmennuksen avulla Klubitaloilla voidaan helpommin tehdä opinnollistamista ja Klubitalot voivat toimia pedagogisina oppimisympäristöinä. Esimerkiksi osatutkinnon suorittaminen Klubitalolla tai suoritettu hygieniapassi lisäävät jäsenten työllistymismahdollisuuksia ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Korona-aikana toiminta on jatkunut keskeytyksettä etänä. Yksilövalmennuksia on pidetty Teamsissa, puhelimitse ja viestitellen. Ryhmätoiminta siirtyi Teamsiin opiskelijoiden omasta aloitteesta heti sulun alettua.

Opintovalmennuksessa olevat jäsenet ovat hyvin moninainen joukko

– Osa jäsenistä vasta pohtii, mitä haluaisi opiskella. Opiskelijoita on kaikilta asteilta aina peruskoulun suorittajista korkeakouluun. Suurin osa heistä on 20–35-vuotiaita nuoria aikuisia, Nykänen ja Hollo kertovat.

Yleisimmät haasteet liittyvät opintojen suunnittelun ja aikatauluttamisen yhteen- sovittamiseen oman voinnin ja jaksamisen kanssa. Monet kokevat yksinäisyyttä ja irrallisuutta opiskelukavereista opintojen viivästymisen vuoksi, mihin Klubitalon vertaisryhmät ja muu yhteisöllinen toiminta tarjoavat lievitystä.

Opintovalmennukseen pääsee ottamalla yhteyttä oman alueen Klubitaloon. Yhteyttä voi ottaa myös suoraan opintovalmentajaan ja sopia tutustumiskäynnin.

Yhteistyötä hyvinvointipalvelujen ja oppilaitosten kanssa

Hyvinvointipalvelujen ja opiskelijahuollon työntekijät ovat tietoisia opintovalmennuksesta ja ohjaavat aktiivisesti opiskelijoita Klubitalolle. Opinnollistamisessa tehdään yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Kokemuksemme oppilaitosten kanssa tehtävästä yhteistyöstä ovat hyviä.

– On palkitsevaa nähdä, miten opiskelijat etenevät opinnoissaan, valmistuvat ja työllistyvät. Opintovalmennus tukee oman näköisen elämän löytämistä. Sen myötä yksinäisyys vähentyy ja itsetuntemus sekä itseluottamus lisääntyvät, Hollo ja Nykänen summaavat.

Alla olevat linkit aukeava uuteen välilehteen.

Lisätietoa: Itä-Helsingin Klubitalo, Etelä-Suomen Klubitalot ESKOT ry ja Suomen Klubitalot

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra-lehdessä 1/2021

Teksti: Outi Hedemäki, Nuorten palveluista vastaava, Meriva-säätiö
Kuva: Mediakasvatusseura ry

Meriva sr on Kemissä toimiva sosiaalipalvelujen tuottaja, jolle on myönnetty Yhteiskunnallinen yritysmerkki. Säätiö toimii valmennuksen, tuetun työllistämisen, kuntoutuksen, koulutuksen, tuotannollisen toiminnan ja terapeuttisen työtoiminnan monitoimiyksikkönä. Merivan toimintaa ohjaavat arvot: toteutetaan asiakasta arvostavaa palvelua olemalla vahva valmennuksen ammattilainen, tuotetaan tuloksellisesti yhteiskunnallista hyvää ja ollaan luotettava ja luova kumppani.

Meriva-säätiö käynnisti nuorten työpajatoiminnan vuonna 2010. Nuorten työpajan kohderyhmänä ovat alle 29-vuotiaat nuoret, jotka ovat tai joilla on riski jäädä työmarkkinoiden tai koulutuksen ulkopuolelle. Työpajatoiminnan strategiset painopisteet tulevat nuorisolaista. Merivan nuorten valmennuspalveluiden kokonaisuus kattaa eri työyksiköissä tapahtuvan työvalmennuksen ja työvalmennusta tukevan yksilövalmennuksen, ryhmävalmennuksen keinoin toteutettavat matalimman kynnyksen starttivalmennukset sekä kuntouttaviin valmennuspalveluihin sisältyvän ryhmävalmennuksen. Työvalmennuksen ja yksilö- tai ryhmävalmennuksen suhde valmennuksen kokonaisuudessa määräytyy asiakkaan palvelutarpeen ja valmennuspalvelun kautta.

Säätiön nuorten valmennuspalveluissa toimiva Mediapaja tarjoaa työ- ja oppimisympäristön media-alan moninaiselta työskentelykentältä. Työpajassa nuori voi harjoittaa mediataitojaan. Näitä ovat erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien dokumentointi (video ja valokuvaus) sekä niiden editointi (oma tuotanto ja tilaustyöt), erilaiset henkilövalokuvaustyöt, somegrafiikka, mediavälitteiset viestintä- ja vuorovaikutustaidot, sosiaalinen osallisuus ja vaikuttaminen median kautta sekä median käyttö elämänhallinnan ja hyvinvoinnin tukena. Etenkin nuorille vuorovaikutus verkossa asettuu kiinteäksi osaksi arjen kasvokkaisia kohtaamisia ja sosiaalisia verkostoja. Mediapajalle sisään rakennettu mediakasvatus myötäilee sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen ideologiaa. Nuoret osallistetaan Mediapajan toiminnan suunnitteluun ja arviointiin.

Oppimista tapahtuu kaikkialla, ei vain formaaleissa oppimisympäristöissä Merivan nuorten valmennuspalveluissa osaamisen tunnistaminen tarkoittaa kokonaisuutta, johon kuuluu säätiön valmennusympäristöjen tunnistaminen oppimisympäristöiksi sekä yksittäisille valmentautujille kertyvän osaamisen tunnistaminen ja dokumentointi. Nuorille oppimisympäristön tunnistaminen nostaa esille säätiön tarjoamat mahdollisuudet kerryttää ammatillista perusosaamista. Se myös kuvaa toiminnan sisältöä ja laatua sekä tukee kehittämistyötä. Mediapajan oppimisympäristö on tunnistettu ja tunnustettu, eli valmennusympäristön tarjoamia oppimismahdollisuuksia on verrattu Opetushallituksen hyväksymään Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon perusteisiin ja ammattitaitovaatimuksiin. Kyse on opinnollistamisesta, tutkintotavoitteisesta validoinnista.

Yhtä merkityksellistä opinnollistamisen prosessin ohella on se, että osaaminen tulee näkyväksi valmentautujalle itselleen voimaannuttavana elementtinä.

Osaamisen näkyväksi tekemisessä säätiöllä on käytössä Keski-Suomen Yhteisöjen tuki ry:n kehittämä PAIKKO®-järjestelmä. Sen avulla laadittu PAIKKO-osaamistodistus kuvaa ammatillista osaamista, joka on havaittu ja tunnistettu Merivan työvalmennuksessa eri työtehtävissä.

Säätiöllä laaditut oppimisympäristöjen tunnistamisraportit (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Linkki Meriva-säätiön nettisivuille (aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra-lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen ikkunaan)

Teksti: Susanna Uusitalo, PAIKKOlaatupäällikkö, Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry
Kuva: PAIKKO / Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry

PAIKKO-järjestelmää käytetään eniten työvalmennuksessa ja nuorten työpajoilla. Sen avulla tunnistetaan erilaisia oppimisen mahdollisuuksia ja toiminnassa havaittua osaamista. PAIKKO-menetelmä voidaan ottaa käyttöön missä tahansa ohjatussa toiminnassa.

Monen työvalmennusasiakkaan ongelmana ovat ongelmat oppimisessa ja vaatimaton käsitys omasta osaamisesta. Tämä saa monet uskomaan, ettei mahdollisuuksia ammatillisen tutkinnon suorittamiseen tai työllistymiseen ole. Osaamistodistuksen avulla tätä käsitystä on mahdollisuus murtaa ja luoda uutta uskoa mahdollisuuksiin kouluttautua ja työllistyä.

Näkymätön osaaminen näkyväksi

Nykyinen osaamisperusteinen ammatillinen koulutus antaisi monelle uudenlaisia mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan ja suorittaa ammatillisia tutkintoja. Jos oma käsitys osaamisesta ja oppimiskyvystä on hyvin negatiivinen, hakeutuminen koulutukseen on käytännössä täysin mahdotonta. Siksi tarvitaan keinoja tehdä näkyväksi olemassa oleva osaaminen ja osoittaa sen riittävyys tutkintovaatimuksiin nähden. Tähän tarpeeseen on kehitetty PAIKKO – osaamisen tunnistamisen työkalut.

Näkymätön osaaminen on tehtävä näkyväksi vastaansanomattomalla tavalla.Vain siten on mahdollista muuttaa negatiivista mielikuvaa omasta oppimiskyvystä. PAIKKO on selkeä prosessi, jota on mahdollista seurata tutkintojen perusteista osaamistodistukseen asti. Järjestelmän avulla avataan uusia mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen erityisesti niiden kohdalla, jotka ovat tältä osin luovuttaneet. Menetelmä ei erittele oppijoita erilaisuuden mukaan, vaan antaa jokaiselle positiivista palautetta omasta osaamisesta.

Julkaistut oppimisympäristöraportit tekevät valmennussisällöt näkyviksi

PAIKKO – Osaamisen tunnistaminen perustuu aina tunnistettuihin oppimisympäristöihin. Tämä tarkoittaa toiminnan tarkastelemista tutkintojen perusteiden avulla sisällöllisesti ja arviointikohteisiin perustuen. Osaaminen tulee olla havainnoitavissa tutkinnon suorittamiseen riittävällä tasolla, jotta osaamistodistus on mahdollista laatia. Oppimismahdollisuuksien tunnistamisessa on aina käytössä  valmennusorganisaatiosta riippumaton asiantuntija – kukaan ei tunnista omia mahdollisuuksiaan.

Oppimisympäristöraportit julkaistaan, jolloin kaikki voivat tarkastella oppimisympäristön laatua ja toiminnan laajuutta. Tämä helpottaa oppilaitokseen mahdollisesti hakeutuvien osalta tulevaa henkilökohtaistamisprosessia. Myös mahdolliset tulevat työnantajat saavat nopeasti käsityksen toiminnasta, josta osaamistodistus on annettu. Tämä helpottaa yhteistyötä ja luo luottamusta työvalmennusta tuottavien organisaatioiden, oppilaitosten ja työnantajien kesken.

Kuka hyötyy?

Oppimisympäristötarkastelu on osoittautunut hyväksi tavaksi arvioida valmennustoiminnan tavoitteellisuutta ja sisältöjä. Toiminnan kehittäminen saa lisävauhtia toimintasisältöjen arvioinnista yleisten osaamisvaatimusten avulla. Oman toiminnan näkeminen ulkopuolisin silmin tuo uusia ulottuvuuksia valmentamiseen. PAIKKO-järjestelmään kuuluvien koulutusten ja verkostotoiminnan avulla kehittämistyö saa uutta vauhtia.

Eniten toiminnasta hyötyvät osaamistodistusten saajat, joiden kuvaa omasta oppimiskyvystä ja osaamisesta on mahdollisuus muuttaa. Kun keskitytään saavutetun osaamisen dokumentointiin, jäävät oppimiseen ja toiminnanohjaukseen, työkykyyn tai rajoitteisiin liittyvät seikat vähemmälle huomiolle. Näin vahvistetaan valmentautujan itsetuntoa ja itseluottamusta.

Osaamisen tunnistamisen mallintaminen valtakunnallisesti on tuonut jatkuvan oppimisen palvelut monien uusien ryhmien ulottuville. Oppimisympäristöraportit kertovat toimijoiden mahdollisuuksista ja valmennussisällöistä tavalla, jota ei voi ohittaa.

Osaamistodistuksen ideologiana on positiivinen pedagogiikka, myönteisen palautteen antaminen uskottavasti ja avoimesti. Tätä me tarvitsemme jokainen.

PAIKKO on rekisteröity tuotemerkki, jota hallinnoi Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry.

PAIKKOtiimillä on mahdollisuus myös toimia eri projekteissa osatoteuttajana osaamisen tunnistamisen osalta.

Lisätietoja PAIKKO-toiminnasta (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Lisätietoja Keski-Suomen Yhteisöijen Tuen toiminnasta (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: Ida Taalas

Osaamisen kehittäminen kuuluu kaikille. Tukea ja palveluita tulisi olla saatavilla matalalla kynnyksellä tai kynnyksettömästi. Osaamisen kehittäminen välityömarkkinoilla on tarve- ja yksilölähtöistä osaamisen tuottamista.

Työuran aikaisen osaamisen kehittämisen kokonaisuutta tarkasteltaessa korostuvat yleensä oppilaitosten ja työelämän tarjoamat palvelut ja niiden välisen rajapinnan toiminta. Vähemmän huomiota on saanut osaamisen kehittämisen alue, joka sijaitsee avoimien työmarkkinoiden ja työvoiman ulkopuolella olevien välissä. Osaamisen kehittämisen tarpeiden kirjo on välityömarkkinoilla laaja ja tarpeet ovat yksilöllisiä tai kohderyhmäspesifejä.

Välityömarkkinat ovat tarvelähtöisten palveluiden kokonaisuus, joten luontevaksi näkökulmaksi osaamisen kehittämiseen välityömarkkinoilla muodostuu osaamisen tuottaminen. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että yksilö pääsee mukaan oppimista edistävään toimintaan.

– Välityömarkkinoita on toistaiseksi tarkasteltu yllättävän vähän oppimisen kehittämisen näkökulmasta, toteaa SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas.

Ahokas tarkasteli osaamisen kehittämistä välityömarkkinanäkökulmasta Sitran rahoittamassa Millä hinnalla -tutkimushankkeessa. Osaamisen kehittämistä hahmoteltiin haastattelemalla eri puolilla maata eri kohderyhmien kanssa toimivaa 13 välityömarkkinatoimijaa.

Asiakkaan tarpeet keskiössä

Keskeistä välityömarkkinoilla on ajatus tarvelähtöisestä tuesta, palveluista ja interventioista. Käytännössä kyse on palveluiden ja tukitarpeiden kokonaisuudesta, joka vastaa ihmisten moninaisiin tarpeisiin ja joka tukee heitä heidän työelämäpoluillaan. Monet palveluista ovat kynnyksettömiä tai matalan kynnyksen palveluita.

Kynnyksetön toiminta tarjoaa osaamisen kehittämisen mahdollisuuden henkilöille, joilla muuten olisi riski jäädä osaamisen kehittämisen ulkopuolelle.

Palvelujen kohderyhmään kuuluvat mm. koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, vammaiset henkilöt,  mielenterveyskuntoutujat, rikostaustaiset ja pitkäaikaistyöttömät työikäiset.

Keskeisiä tuen ja palvelujen tuottajia suomalaisilla välityömarkkinoilla ovat säätiöt, julkiset toimijat, yhteiskunnalliset yritykset. Niiden toimintatavat ja keinot ovat melko yhdenmukaisia.

– Jos ajatellaan, että näillä vaikutuksilla on pidemmän päälle merkitystä ihmisten työmarkkinatilanteeseen, toimintakykyyn sekä osallisuuteen, voi välityömarkkinoilla tapahtuvalla osaamisen tuottamisella olla ymmärrettyä suurempi yhteiskunnallinen merkitys esimerkiksi työllisyysasteen ja kansalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Siksi osaamisen tuottamisen ja kehittämisen toimintaan välityömarkkinoilla kannattaa suunnata resursseja jatkossakin ja toimintaa kannattaa kehittää tarttumalla havaittuihin parannusehdotuksiin, toteavat Jussi Ahokas, Iina Santamäki ja Päivi Rouvinen-Wilenius Sitran julkaisemassa Millä hinnalla -selvityksessä.

Tulisi myös varmistaa, että esim. TE-toimisto ja kuntien ohjaavat yksiköt ovat kaikille välityömarkkinoiden kohderyhmille näkyvillä ja helposti saavutettavissa.

Osaamisen kehittäminen merkityksellistä

Toimintaan osallistuneet olivat kokeneet osaamisen kehittämisen pääsääntöisesti merkityksellisenä ja monilla alueilla asiakasmäärät ovat nousseet.

Verkostomainen työote sekä yhteistyö muiden toimijoiden välillä nähtiin yhtenä keskeisenä onnistumistekijänä. Toinen keskeinen tekijä oli pitkäkestoinen tuki ja rinnalla kulkeminen. Rakenteellisista tekijöistä nousi esille yhteisöllisyys, suvaitsevaisuus, henkilöstön osaamisen tukeminen sekä johdon tuki ja koko organisaation tahtotila.

Kattavaa vaikuttavuustietoa on vielä vähän. Tutkimuksessa tehtyjen haastattelujen pohjalta voidaan todeta, että osaamisen tuottamisen prosessit ovat monin paikoin pitkälle hiottuja, ihmisten tarpeet huomioivia ja asetettuja tavoitteita kohti määrätietoisesti pyrkiviä. Lisäksi pitää muistaa, että minäpystyvyyden tunne ja vahvistuneet voimavarat kantavat ja tukevat yksilön polkua vielä pitkään työjakson tai muun palvelun jälkeenkin.

Tutkimustulosten hyödyntäminen

– Tärkeää olisi osaamisen kehittämisen näkyväksi tekeminen, välityömarkkinoiden osaamisen tuottamisen sanoittaminen ja vaikutusten tieteellinen osoittaminen, toteavat Jussi Ahokas, Iina Santamäki ja Päivi Rouvinen-Wilenius.

– Monet hyväksi todetut käytännöt ja toimintamallit ovat jääneet lähinnä välityömarkkinakentän sisäiseen tietoisuuteen. Toimijat kokevat, että välityömarkkinatoimijoiden osaamisen kehittämisen toimintaa ei hyödynnetä valtakunnallisella tasolla niin hyvin kuin olisi mahdollista, he mainitsevat.

Muutostoiveina julkiselle sektorille tutkimuksentekijät nostavat esille oppilaitosyhteistyön sekä rahoituksen vahvistamisen, tukirakenteiden ja linjauksien uudelleenarvioinnin sekä yhteiskunnallisen toimijuuden tukemisen.

Välityömarkkinoiden osaamisen kehittämistä olisi hyvä tutkia vielä lisää.

– Julkaisun esiin tuomia aiheita voisi vielä jatkossa syventää esim. yhteistyön, asiakaskokemuksen, ja osaamisen toteutumisen osalta. Lisäksi aiheita voisivat olla elämänhallinnan ja minäpystyvyyden vahvistamisen todentaminen sekä kytkös osallisuuden kokemuksen ja elämäntilanteen parantumisen välillä, toteavat Jussi Ahokas, Iina Santamäki ja Päivi Rouvinen-Wilenius lopuksi.

Tutustu Millä hinnalla -selvityshankkeeseen ja siinä tehtyyn julkaisuun (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaisu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Opiskelijat ja Joni Ulmanen
Kuva: Joni Ulmanen /Canva

Kysyimme erityisammattioppilaitoksien opiskelijoilta, mitä he odottavat opiskeluiden jälkeen työelämältä. Vastauksia saimme kolmesta ammattiopistosta: Livestä, Luovista ja Spesiasta.

Ida, 19 vuotta, Ammattiopisto Live, Espoo, media-ala

”Ensimmäinen ajatus on, että saisin työpaikan jostain media-alalta. Toinen ajatus on, että perustaisin jonkin firman media-alalle. Siellä voisin tehdä vaatteita, reppuja ja asusteita. Voisin piirtää niihin kuvia ja painattaa niitä sitten firman kautta. Kolmanneksi olen miettinyt tatuointiartistin työtä. Vaikea valita mihin lähteä koulun jälkeen suuntaamaan, mutta haluaisin näistä kaikista asioista kokemusta ja tykkään piirtämisestä tosi paljon. Haluaisinkin tehdä oikeastaan kaikkia näitä kolmea.”

Päivi, 41 vuotta, Ammattiopisto Luovi, Helsinki, media-ala

”Toivon, että media-alasta tulee minulle tavalla tai toisella loppuelämän työ. Minua on aina kiinnostanut kuva monessa muodossa, lapsuuskin meni piirrellessä. Haluan löytää omat vahvuudet ja mitkä ovat juuri ne ”mun jutut” laajalla mediakentällä. Toivon tekeväni monipuolisesti töitä, koko ajan kasvattaen osaamistani, ehkä jopa kouluttautua lisää. Monipuolisuus olisi fyysisesti hyvä juttu, koska graafisen puolen istumatyön vastapainoksi kuvauskeikat toisivat liikettä, mutta myös ADHD-aivoni janoaa vaihtelua ja mahdollisuutta käyttää luovuutta hyväksi. Minulle sopisi työ, jossa voin osin keskittyä rauhassa itsenäiseen tekemiseen, mutta joka sisältäisi kuitenkin sosiaalisuutta asiakaskontaktien ja yhteistyökumppanien myötä. Työkaverit olisivat plussaa, mutta ymmärrän, että tällä alalla työpaikka täytyy ehkä luoda itse.”

Tiia, 18 vuotta, Ammattiopisto Spesia, Turku, puhtaus- ja kiinteistöpalveluala

”Tulevalta työelämältä odotan uusia työtehtäviä.”

Joakim, 20 vuotta, Ammattiopisto Spesia Turku, puhtaus- ja kiinteistöpalveluala

”Mukavaa työpaikkaa ja hyvää työelämää.”

Juulia, 19 vuotta, Ammattiopisto Spesia Turku, puhtaus- ja kiinteistöpalveluala

”Odotan tulevalta työelämältä ystävällisiä ja ymmärtäväisiä työntekijöitä. Toivoisin, että pääsisin tekemään uusia asioita, koska uusia asioita on kiva oppia. Riittävästi töitä. Ei liian vähän, mutta ei myöskään liikaa.”

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1-2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Hanna Ranta-Pitkänen
Kuvat: Ulla Koivunen, Lounatuulet Yhteisötalo

Järjestöjen ja erityisoppilaitosten välisestä yhteistyöstä löytyy loistava esimerkki Varsinais-Suomen maakunnasta, jossa Lounatuulet Yhteisötalo ry ja Ammattiopisto Spesia ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan rajapintojen yhdistämistä. Tämä palvelee erityisesti ammattiin valmistuvia opiskelijoita.

Aidot kokemukset työelämästä auttavat kaikkia nuoria oman työelämän polulla. Varsinkin opiskeluun ja työssäoppimiseen tukea tarvitsevat opiskelijat saavat työssäoppimisjaksoilta erilaisten kokemusten kautta syntyvää varmuutta omaan tekemiseen, mikä osaltaan vahvistaa itsetuntoa ja uskallusta siirtyä avoimille työmarkkinoille.

Lounatuulet Yhteisötalo on toiminut Ammattiopisto Spesian toimitilahuoltajaopiskelijoiden työkohteena vuodesta 2016 lähtien. Opiskelijat ovat suorittaneet tiloissa mm. erilaisia näyttöjä, koulutussopimuksia ja työkokeiluja.

Vuoden 2019 syksystä alkaen Ammattiopisto Spesian toimitilahuoltajaopiskelijaryhmä (6–12 opiskelijaa) on ollut vuokralla Lounatuulet Yhteisötalossa käyttäen taloa työelämäkohteenaan ja huolehtien Yhteisötalon päivittäisestä siivouksesta. Tästä on tehty kirjallinen sopimus osapuolten välillä. Koronaepidemian aikana tiloissa on työskennellyt 3–4 opiskelijaa sekä yksi opettaja tai ohjaaja kerrallaan huolehtien tilojen laadukkaasta hygieniatasosta myös kesäaikaan. Arvostavaan ja yhdenvertaiseen kohtaamiseen eri osapuolien välillä on päästy helposti, sillä kaikki hyötyvät yhteistyöstä.

Yhteistyöstä on hyötyä sekä järjestötoimijalle, erityisoppilaitokselle että opiskelijalle

Lounatuulet Yhteisötalo ry:n toiminnanjohtaja Ulla Koivunen kertoo, että kyse ei ole pelkästään tilojen puhtaanapidosta, vaan toiminta on luonut ymmärrystä ja arvostusta puhtaanapitoalan ammattia kohtaan, sillä opiskelijoiden oppimista tapahtuu jatkuvasti ja se näyttäytyy myös talon omalle väelle.

– Opiskelijat tuovat läsnäolollaan eloa taloon ja näkyvät työtehtävien lomassa myös vierailijoille. Aina on myös tilanteita, joissa ei ole tarvetta puhua ääneen, vaan pelkällä läsnäololla, ajan antamisella ja nonverbaalisella viestinnällä voidaan osoittaa opiskelijalle, että hän on osa työyhteisöä ja hänellä on paikkansa, Koivunen kuvailee.

Spesian ammatillinen erityisopettaja Marja-Riitta Salonen korostaa puolestaan, että Lounatuulet Yhteisötalo on aito oppimisympäristö työelämää varten. Siellä tehdään oikeita asioita oikeassa ympäristössä. Ympäristö mahdollistaa opintojen suunnittelun ja toteutuksen laaja-alaisesti tutkinnon perusteiden mukaisesti sekä verkostoitumisen talossa toimivien kanssa.

Opiskelijat pääsevät harjoittelemaan asiakaspalvelutaitoja mm. opastamalla vierailijoita tiloissa. Tärkeää on nähdä ja sanoittaa opiskelijan pienetkin onnistumiset sekä kohdata ihminen juuri sellaisena kuin hän on, toisena ihmisenä.

– Opiskelijoille yhteistyö mahdollistaa siirtymisen askel askeleelta eteenpäin tutussa ympäristössä ja omaa tahtia kohti työelämää. Erilaiset työelämätaidot tulevat tutuksi ja he saavat käyttöönsä esimerkiksi omat henkilökortit ja työkaapit, ja toisaalta noudatetaan oppimisympäristön sääntöjä, Koivunen ja Salonen summaavat.

Tärkeää on opiskelijoiden roolin tunnistaminen ja siitä muistuttaminen. Yhteinen ymmärrys, yhteisöllisyys, kannustus ja positiivisen palautteen antaminen on tärkeää. Vahvistamalla opiskelijan osaamista ja voimavaroja hänellä on entistä paremmat mahdollisuudet kantaa vastuuta itsestään ja valmistautua työelämän vaihteleviin ympäristöihin.

Mitä yhteistyön tekeminen edellyttää eri osapuolilta?

– Avoin vuorovaikutus sekä molemminpuolinen ohjaus ja luottamus tukevat yhteistyötä, muistuttaa Koivunen.

Hän tuo samalla esille, että tarvitaan yhteinen tahtotila. Lisäksi on sovittava yhdessä raamit ja sopimukset, jotta tiedetään, mitä voidaan odottaa toiselta osapuolelta. Jotta ymmärtäisimme toista ihmistä, on meidän pyrittävä vuorovaikutukseen hänen kanssaan ja osoitettava, että olemme luottamuksen arvoisia.

Salonen nostaa esiin, että on tärkeää suhtautua avoimesti erilaisiin tilanteisiin ja etsiä yhdessä ratkaisuja. Tämä palvelee parhaiten opiskelijoiden oppimista työtehtävistä sovittaessa ja auttaa ennakoimaan mahdollisia riskitekijöitä. Tarkoituksenmukaista ei ole asettaa opiskelijoita työtehtäviin, jotka ovat heille liian vaativia osaamiseen nähden. Tulee myös huomioida henkilökohtaisen tuen tarve.

Jokainen opiskelija saa loistaa ja näyttää osaamistaan

Koivunen ja Salonen toivovat, että jokainen järjestö ja työelämän edustaja miettisi, mikä osa heidän toiminnastaan on sellaista, mikä voisi palvella nuoria, jotka opiskelevat ammattiaan ja tarvitsevat kokemusta aidosta työympäristöstä. Positiiviset kokemukset työelämästä auttavat kaikkia nuoria oman työelämän polulla.

Opiskeluun ja työssäoppimiseen tukea tarvitsevat nuoret saavat positiivisten kokemusten kautta apua epävarmuuden sietämiseen ja erilaisten tilanteiden kautta varmuutta ja itsetunnon kohotusta. Alusta alkaen Lounatuulet Yhteisötalossa on tuotu esille, että tiloja siivoavat opiskelijat, jotka ovat ammattiin oppimassa, jotta talon toimijat ja asiakkaat ymmärtävät, keitä talossa on.

– Ryhmässä oppiminen antaa omanlaistaan painoarvoa opiskelijan oppimiselle. Matalan kynnyksen työssäoppimispaikka järjestössä – erityisoppilaitosyhteistyötä on hyvä pohtia myös muualla – mahdollistaa, että ammattiin voi opiskella ja hyödyntää työelämän aitoa oppimisympäristöä, Koivunen ja Salonen päättävät.

Lisätietoja:
Linkki Lounatuulet yhteisötalon nettisivuille (aukeaa uuteen välilehteen)
Linkki Ammattiopisto Spesian nettisivuille (aukeaa uuteen välilehteen)

Miksi yhteistyö kannattaa? Toimitilahuoltajaopiskelijat kertovat

– Täällä saan olla juuri sellainen kuin olen.
– Täällä ei kiusata.
– Täällä on rauhallista opiskella ja työskennellä.
– Tilaa harjoitella oikeita työtehtäviä.
– Täällä on mukavia ihmisiä.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Tutustu myös gallupiin, jossa kysyttiin opiskelijoiden odotuksia työelämältä

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuvat: Jussi Ahvenniemi

Silta-Valmennusyhdistyksessä tehdään yhteistyötä oppilaitosten kanssa kaikilla koulutusasteilla. Toiminta koetaan tärkeäksi niin oppilaitosten kuin kuntienkin näkökulmasta. Yhdistyksessä on erilaisia oppimisympäristöjä sellaisille oppilaille ja opiskelijoille, joille perinteinen kouluympäristö ja opiskelumetodit eivät syystä tai toisesta sovi.

– Uskomme siihen, että ihminen tarvitsee koulutuksen työllistyäkseen ja pärjätäkseen itsenäisesti elämässään. On kuitenkin iso joukko ihmisiä, joille nykyinen järjestelmä ei tarjoa mitään paikkaa. Se on ihan rakenteellinen vika, toimitusjohtaja Kimmo Kumlander sanoo.

Silta-Valmennuksessa opiskellaan toiminnallisen tekemisen kautta. Tampereen kaupunki on yksi yhteistyökumppani perusopetuksessa, erityisesti nivelvaiheen osalta. Nivelvaiheiksi kutsutaan siirtymiä opintojen, työelämän ja eri palveluiden välillä. Silta-Valmennusyhdistyksen koordinaattori Jari Rekola painottaa varhaisen tuen merkitystä.

– Tukea tarvitsevat nuoret pyritään tunnistamaan jo ennen nivelvaihetta, esimerkiksi 8. luokalla. Tällöin nuorten kanssa aloitetaan jatkopolkujen suunnittelu riittävän varhain ja pyritään turvaamaan peruskoulun onnistunut päättäminen.

Yhdistys tarjoaa lisäksi ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta (VALMA), työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta (TELMA) sekä suoraan tutkintoon johtavaa koulutusta yhteistyössä Ammattiopisto Luovin kanssa. Silta-Valmennuksen koulutuspalveluihin kuuluu myös ammatilliseen perustutkintoon johtava Tuotantokoulu, jossa on mahdollista opiskella autoalan, puhtaus- ja kiinteistöpalvelun, rakennusalan sekä ravintola- ja cateringalan perustutkinnon. Yhteistyötä tehdään lisäksi lukioiden, aikuislukion ja muiden ammattioppilaitosten kanssa sekä viimeisimpänä on rakennettu tuetun korkeakoulun suorittamisen polkua.

– Tutkinnot tai niiden osia suoritetaan tekemällä ammattilaisten joukossa ammattityötä, Kumlander tiivistää.

Mahdollisuus toiminnalliseen opiskeluun

Silta-Valmennusyhdistykseen tulevat oppilaat ja opiskelijat ovat tyypillisesti sellaisia, jotka putoavat yhteiskunnan kaikkien tukiverkkojen ulkopuolelle tai joille perinteisessä kouluympäristössä opiskelu ei sovi.

– Opiskelijalla saattaa olla autismikirjon häiriöitä tai käyttäytymisen haasteita, tai opinnot eivät etene jostain muusta syystä. Usein hän saattaa olla kadonnut koulusta kokonaan, Kumlander kuvailee.

– Tarjoamme peruskoulua suorittaville erilaisen oppimisympäristön ja fasiliteetit opiskelu

un. Opiskelu on pajakoulumaista, eli opetussuunnitelman mukaista opetusta työpajojen ympäristöissä. Yhteistyö toimii niin, että me tarjoamme yksilö- ja ryhmätyöhönvalmennusta, opetus puolestaan järjestetään kaupungin kautta. Turvaamme opiskelumahdollisuudet, muun arjen ja elämäntilanteet niin, että koulunkäynti mahdollistuu ja peruskoulu saadaan päätökseen tai tutkinnot valmiiksi, Rekola täydentää.

Toimintaa kehitetään muuttuvien tarpeiden mukaan

Sekä Kumlander että Rekola korostavat toiminnan jatkuvaa kehittämistä ja toimintaympäristön ilmiöiden seuraamista. Erilaisiin tarpeisiin kehitetään jatkuvasti uusia palveluja ja ratkaisuja.

– Jari Rekola esimerkiksi vetää parhaillaan hanketta, jossa tavoitteena on saada kotiin jäävät nuoret aluksi verkkovalmennukseen. Olemme kokeilleet myös anonyymiopiskelua, jossa opiskelija on alkuun mukana ryhmässä verkon kautta ilman tunnistetietoja. Opiskelijat ovat kokeneet tällaisen opiskelumuodon turvalliseksi, ja toimintamallia kehitetään edelleen eteen-päin, Kumlander kertoo.

Yhdistys on tehnyt yhteistyötä oppilaitosten kanssa jo kymmeniä vuosia, ja yhteistyökumppanit kokevatkin Silta-Valmennusyhdistyksen toiminnan tärkeäksi.

– Toimintaympäristömme on erilainen ja näkökulmamme on ehkä hiukan erilainen, mutta yhteinen maali on selvästi selkeytynyt tässä vuosien varrella. Yhteistyö on vaatinut myös sitkeyttä kaikilta osapuolilta, Rekola pohtii.

Ovi on aina avoinna

Silta-Valmennusyhdistyksen erityispiirre on se, että toimintaan pääsee mukaan tarvittaessa uudelleen ja uudelleen.

– Meillä on holistinen ja hyvin kiinnipitävä työote. Olemme siis todella sitkeitä varsinkin nuorten kanssa. Katsomme tilanteet loppuun asti, ja tarjoamme ja etsimme ratkaisuja erilaisiin haasteisiin. Meille voi aina palata. Tämä vaatii tietysti henkilöstöltäkin paljon osaamista, Rekola lisää.

– Kuntoutuminen etenee joka kerta, samoin käsitys itsestä, osaamisesta ja pystymisistä kehittyy, vaikka aika ei olisi ihmiselle vielä oikea esimerkiksi työelämään siirtymiseen tai tutkinnon päättämiseen. Se on ihan mielettömän iso juttu.

– Meiltä valmistui pari vuotta sitten henkilö, joka oli tullut yhdistyksen toimintaan mukaan ensimmäisen kerran 1980-luvun loppupuolella. Hän on nyt päässyt työelämään, ja työuraa on vielä toistakymmentä vuotta jäljellä, Kumlander havainnollistaa.

Työelämään ja palveluihin tarvitaan joustavuutta

Rekola ja Kumlander korostavat sitä, että kaikista ei ole tekemään toimistotyöaikaa viisi päivää viikossa vuoden ympäri. Elämäntilanteet vaihtelevat ja elämän osa-alueiden järjestely vaatii aikaa. Usein tarvitaan askelia oman elämän kanssa, ennen kuin päästään eteenpäin kohti työmarkkinoita.

Haasteeksi koetaan myös palvelujärjestelmään liittyvä byrokratia ja säännöt.

– Ihmisen pitää olla esimerkiksi tietty aika työttömänä, että on oikeutettu tiettyihin tukipalveluihin. Palveluissa ollaan usein puoli vuotta tai vuosi, mikä on liian lyhyt aika monelle. Satsaamme tosi paljon vaikuttamistyöhön, jotta päättäjät oikeasti ymmärtäisivät, millaisia ja kuinka pitkiä palveluita tukea tarvitsevat ryhmät vaatisivat. Muureja pystytään murtamaan, mutta hitaasti, Kumlander päättää.

Silta-Valmennusyhdistyksessä tehdään yhteistyötä oppilaitosten kanssa kaikilla koulutusasteilla. Toiminta koetaan tärkeäksi niin oppilaitosten kuin kuntienkin näkökulmasta. Yhdistyksessä on erilaisia oppimisympäristöjä sellaisille oppilaille ja opiskelijoille, joille perinteinen kouluympäristö ja opiskelumetodit eivät syystä tai toisesta sovi.

Tutustu Silta-Valmennusyhdistyksen toimintaan (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että tavoite yhteistyön tekemiselle on eri osapuolien halu saavuttaa asioita, joihin ei yksin pystytä.

Kolmannella sektorilla työskentelee useita järjestöjä, joiden ydintehtävänä on nuorten ja opiskelijoiden tukeminen ja osallisuuden lisääminen. Järjestöt antavat tukea ja tietoa eri ammattilaisille, tekevät vaikuttamistyötä, ovat sillanrakentajia ja heillä on kokemusasiantuntijuutta erilaisista teemoista. Erityisesti opiskelijoiden terveyteen ja elämänhallintaan liittyvissä asioissa järjestöillä voi olla merkittävä rooli ja kokemusta auttaa arjen selviytymisessä. Järjestöt tarjoavat työharjoittelupaikkoja, opinnäytetyön aiheita ja oppisopimuskoulutusta sekä tilaisuuden osaamisen kartoittamiseen ja ammatillisen osaamisen tunnistamiseen (opinnollistaminen).

Oppilaitos puolestaan vastaa opiskelijoiden ammatillisesta koulutuksesta sekä heidän työelämävalmiuksiensa vahvistamisesta. Työllisyyden tavoittelu on osa opiskeluja, joiden ohella ajoittain pohditaan opiskelijan tarpeiden mukaisia vaihtoehtoisia oppimisjärjestelyjä. Erityisoppilaitoksilla on vahvaa osaamista ja joustavat työskentelytavat tukea opiskelijoita, jotka tarvitsevat mukautettuja opintokokonaisuuksia. Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada tietoa, työkaluja ja mahdollisuus kokeilla omien taitojen kartuttamista aidossa työympäristössä, joka voi löytyä myös järjestöstä. Työelämään tutustuminen on kaikille nuorille tärkeää ja positiiviset kokemukset vaikuttavat suoraan itsetuntoon ja kokemukseen yhteiskuntaan kuulumisesta.

Yhteistyö vaatii molempien osapuolien toimintaympäristöjen ymmärtämistä ja avointa dialogia

Valmiiden resurssien, materiaalien ja toimintamallien hyödyntäminen on hyvä lähtökohta yhteistyön tekemisessä, kun halutaan varmistaa opiskelijalle paras mahdollinen tuki opintojen suorittamiseksi ja työelämään siirtymiseksi. Järjestöt tukevat ja vahvistavat opiskelijoiden sekä opettajien tietoa työllistymisestä ja tarjoavat tukea oppilaitoksiin oppilaiden nivelvaiheiden helpottamiseksi.

Järjestöillä on yhteiskunnan toimijoina pitkät perinteet ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Oppilaitokset ovat joskus melko etääntyneitä järjestöistä, mikä vaikuttanut yhteistyön aloittamiseen esimerkiksi opinnollistamisen suhteen. Toisaalta oppisopimiskoulutus on osoittautunut selkeäksi ja toimivaksi malliksi. Tämä kertoo yhteistyön rajapintojen oikea-aikaisuudesta ja todellisesta tarpeesta. Järjestöillä on mahdollisuudet osaltaan vahvistaa ammatillisuutta laajemmin ja pyrkiä olemaan sillanrakentajina, vaikka kaikki yhteistoimet sitovatkin usein jo valmiiksi pieniä henkilöresursseja.

Vuorovaikutteiseen ja pitkäkestoiseen yhteistyöhön on vielä matkaa, mutta sitä rakennetaan joka päivä.

Martti Torkki
Esimies, Duunitalo Nummela, UVPS

Melanie Shametaj
Projektledare, FDUV

Linkit aukeavat uuteen välilehteen.

FDUV on ruotsinkielisten kehitysvammaisten henkilöiden etujärjestö ja se tarjoaa tukea, neuvontaa ja järjestää erilaista ohjelmaa ja koulutusta sekä kehittää alaa projektitoiminnan kautta.
Tutustu FDUV:n toimintaan

UVPS:n Duunitalot tarjoaa osatyökykyisille, pitkäaikaistyöttömille ja vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville monipuolisia töitä ja mielekästä tekemistä, sekä auttaa työelämävalmiuksien rakentamisessa ja tarjoaa apua, joka vie eteenpäin työllistymisen polulla.
Tutustu Duunitalojen toimintaan

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf)

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: Ida Taalas

Jatkuvan oppimisen uudistus on osa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaa. Uudistuksella vastataan läpi elämän jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa työikäisten osaamista. Yhtenä uudistuksen toimenpiteenä Suomeen perustetaan Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Lopullisena päämääränä on tukea mielekkäitä työuria, työllisyyskehitystä, julkisen talouden tasapainoa sekä yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. (OKM 2021.)

Jatkuvan oppimisen uudistus on käynnissä parhaillaan. Jatkuvan oppimisen käsite itsessään on hyvin laaja, minkä vuoksi uudistuskin ulottuu useille eri osa-alueille.

– Jatkuva oppiminenhan laajasti ajatellen on koko elämän aikaista ja eri paikoissa tapahtuvaa oppimista. Tässä uudistuksessa keskiössä on työikäisten ja työuran aikainen oppiminen, joka tapahtuu laajasti eri paikoissa kuten oppilaitoksissa, työpaikoilla, järjestöissä, harrastuksissa ja oikeastaan missä vaan, erityisasiantuntija Saara Ikkelä opetus- ja kulttuuriministeriöstä kuvailee.

Uudistuksen linjaukset julkistettiin viime joulukuussa, ja nyt on siirrytty toimeenpanovaiheeseen.

– Taustalla on se, että on huomattu koulutuksen kasautuvan tietyille ihmisille. Lisäksi jatkuvan oppimisen kentällä on tunnistettu myös palveluaukkoja ja kipukohtia. On esimerkiksi ryhmiä, jotka eivät hakeudu oma-aloitteisesti koulutuksen piiriin. Tavoitteena on saada yhä useampi työikäinen kehittämään omaa osaamistaan, jotta kaikki pääsisivät työelämään ja myös pysyisivät siellä, opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Annika Bussman kertoo.

Sekä Ikkelä että Bussman korostavat sitä, että osaamisen kehittämiseen tarvitaan joustavuutta. Opiskelun on oltava mahdollista erilaisissa elämäntilanteissa, esimerkiksi työn ohessa sekä tarvittaessa lyhyemmissä osioissakin. Oman osaamisen lisääminen on tärkeää myös toimeentulon kehittymisen näkökulmasta. Uudistus linkittyykin moneen meneillään olevaan uudistukseen, kuten Työ2030-hankkeeseen ja sosiaaliturvauudistukseen.

Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus toimijoiden tukena

Osana jatkuvan oppimisen uudistusta Suomeen perustetaan palvelukeskus, jonka toiminnan on tarkoitus käynnistyä syksyllä 2021.

– Palvelukeskuksessa on isossa roolissa esimerkiksi koulutus- ja osaamispalvelut sekä muut koulutukseen kytkeytyvät tukipalvelut. Isossa roolissa on myös hakeva toiminta. Kaikkiin näihin liittyviin tarjouskilpailuihin on mahdollista osallistua yhdessä oppilaitosten kanssa, Ikkelä kertoo.

Hakeva toiminta tarkoittaa toimenpiteitä, joilla tavoitetaan ja motivoidaan ihmisiä osallistumaan koulutukseen. Tällöin pohditaan yhdessä, millainen osaamisen kehittäminen sopisi kunkin tavoitteisiin ja olisi tarkoituksenmukaisinta.

Valtionavustuksia jatkuvan oppimisen hankkeille on jaettu jo vuonna 2020. Jatkossa on ajatuksena, että niitä jaetaan palvelukeskuksen kautta.

Palvelukeskus tulee koordinoimaan ja kehittämään tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita. Tarkoitus on, että keskuksessa tehtävästä kehittämistyöstä ja syntyvistä tiedoista hyötyvät kaikki työllisyystoimijat.

– Palvelukeskus täydentää nykyisiä aukkoja koulutustarjonnassa. Kun koulutus kasautuu ja ihmisillä on erilaisia tarpeita, voi palvelukeskus kohdentaa koulutusta juuri näille kohderyhmille, aloille ja alueille, Ikkelä lisää.

Osaaminen ja oppiminen isossa roolissa työllisyydenhoidossa

Sekä Ikkelä että Bussman näkevät useita erilaisia ja yhteisiä rajapintoja jatkuvan oppimisen ja työllisyydenhoidon välillä.

– Työelämä ja sen myötä vaadittava osaaminen ovat jatkuvassa muutoksessa. Osaaminen on sen vuoksi isossa keskiössä, eikä työllisyysasioita ja osaamisasioita voi käsitellä toisistaan irrallaan, Ikkelä sanoo.
Hän nostaa yhteiseksi rajapinnaksi erityisesti kuntakokeilut.

– Kuntakokeiluissa osaamisen kehittäminen on isossa osassa, jotta kohderyhmille löydetään sellaiset palvelut, joita henkilö tarvitsee työllistyäkseen. Tällöin koulutus on usein isossa roolissa. Osa aiemmin mainituista valtionavustuksista on myös jaettu kuntakokeilualueille, Ikkelä toteaa.

Yhteistä kehittämistyötä verkostoissa

Verkostoitumista tapahtuu nyt paljon toimijoiden välillä alueellisesti.

– Oppilaitokset ja muut toimijat ovat pohtineet yhdessä, mitä osaamista ja millaisia yhteistyökuvioita tarvitaan alueilla ja kuka voi vastata mistäkin osa-alueesta. Uudistuksessa ei pohdita pelkästään helposti etenevien kohderyhmien tarpeita, vaan ihan kaikkien, Bussman sanoo.

– Laaja-alainen verkostotyö tulee muodostumaan vakituiseksi toimintatavaksi jatkuvan oppimisen ympärillä. Eri toimijoita tarvitaan mukaan, koska kyseessä on niin laaja-alainen ilmiö. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus tulee tukemaan sitä, että alueilla olisi pysyvää keskustelua ja koulutustarjontaa kehitettäisiin tukemaan kaikkia kohderyhmiä, Ikkelä kertoo.

Bussman korostaa vielä lopuksi järjestöjen ja oppilaitosten välisen yhteistyön tärkeyttä.

– On tilanteita, jolloin oppilaitos on esimerkiksi sijainniltaan kauempana opiskelijoista. Esimerkiksi etänä peruskoulua käyville maahanmuuttajille järjestöt järjestivät lähiohjauksen yhdellä alueella. Järjestöjen roolina oli tukea, kannustaa ja ohjata opiskelijoita opinnoissaan.

– Ylipäänsä tiedon ja ohjauksen rooli on tosi tärkeää jatkuvassa oppimisessa. Osaamiseen kehittämiseen on useita hyviä mahdollisuuksia, mutta tieto ei aina leviä ja löydä oikeita ryhmiä. Tarvitaan ohjaajia tueksi, jotta työikäiset löytävät oikean tiedon piiriin, Ikkelä kiteyttää.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö Extra-lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä
Kuva: Kati Savela-Vilmari

Essi-Maria Heikura, 21, opiskelee liiketalouden perustutkintoa Ammattiopisto Livessä. Hän oli Vates-säätiössä koulutussopimusjaksolla helmi-maaliskuussa 2021. Aiemmat koulutussopimusjaksot Heikura on suorittanut koulun sisällä mm. aulapalveluissa. Heikuran mielestä työhönvalmentajan tuki opintojen aikana on ollut hyödyllistä.

– Vates oli ensimmäinen koulun ulkopuolinen koulutussopimuspaikkani. Koululla ei pääse samalla tavalla oikeaan työelämään käsiksi, vaikka tekisi samoja tehtäviä ja samaa tutkinnon osaa, Essi-Maria Heikura pohdiskelee koulu- ja työympäristön eroista.

Koulutussopimusjaksoilla opiskelijat pääsevät hankkimaan käytännön kokemusta erilaisiin oppimisympäristöihin, mm. oikeille työpaikoille. Työtehtävät ja jakson kesto riippuvat tutkinnon tavoitteista ja opiskelijan tarpeista. Koulutussopimus ei ole työsuhde, eikä siitä makseta palkkaa. Tarkoitus on kehittää ammatillista osaamista ja työelämätaitoja osana opintoja.

Heikuran mielestä koulutussopimusjaksot ovat tärkeitä työllistymisen kannalta. Työpaikoilla voi kokeilla erilaisia työtehtäviä, hakea omia vahvuuksiaan sekä toisaalta kokeilla, millaisia työtehtäviä työkyvyn puolesta voi tehdä.

– Minulla esimerkiksi on CP-vamma ja nyt oli mahdollista kokeilla, millaisessa työympäristössä voi tehdä töitä ja miten muun muassa kuntoutukset otetaan huomioon. Heti tuli laajempi kuva, mitä kaikkea työelämässä pystyisi osatyökykyisenä tekemään.

Työhönvalmentajan tukee työelämään jo opintojen aikana

Heikura kertoo, että työhönvalmentajan ja opettajan tuki opintojen aikana on ollut tärkeää. Hän voi tuoda omia ideoitaan ja ajatuksiaan esille, minkä jälkeen mietitään yhdessä käytännön toteutusta. Työhönvalmentajan asiantuntemusta ovat nimenomaan työllistymiseen ja työelämään liittyvät teemat. Hän voi auttaa oman osaamisen sanottamisessa ja tunnistamisessa. Opettaja taas vastaa tutkintoon liittyvistä asioista, esimerkiksi miten tunnistettu osaaminen liitetään osaksi opintoja.

– Ennen työhönvalmentajan tukea minulla ei oikein ollut käsitystä vahvuuksistani työelämässä tai siitä, missä asioissa tarvitsen tukea, Heikura kertoo.

Valmistumisen jälkeen Heikura toivoo saavansa kaupungin kautta työhönvalmentajan. Vaikka hän odottaa tulevaisuutta innolla, valmistuminen tuntuu myös vähän jännittävältä. Nykyinen työhönvalmentaja kuitenkin auttaa ja välittää tietoa myös uudelle työhönvalmentajalle.

– Suurin rooli on tietysti kuitenkin minulla itselläni kertoa, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja mihin tarvitsen apua. Jotenkin näkisin, että se on kuitenkin mieluummin työhönvalmentaja kuin äiti tai isä, joka esi- merkiksi auttaa täyttämään lomakkeita.

Heikura on liittynyt LiveFlow-osuuskuntaan. Hän haluaa parantaa asiakkaiden tyytyväisyyttä asumispalveluyksiköissä ja kehittää osuuskunnassa siihen liittyvää palvelua. Heikura myös toivoo löytävänsä myöhemmin osa-aikatöitä viestinnän ja vaikuttamistyön parista.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)