Teksti ja kuvat: Pekka Moliis

Kun työuupumus ja masennus iskee, niin tosi on kyseessä. Kajaanilainen Nina Karjalainen on kamppailut mielen ongelmien kanssa jo 12 vuoden ajan. Tänä päivänä tilanne näyttää valoisalta, sillä työnantajan taholta on ymmärretty, ettei kaikki voi palata ennalleen. Työelämän joustot ovatkin tärkeitä askelmia polulla, jolla kuljetaan jälleen kohti mahdollisimman täysipainoista elämää.

Syksyinen pimeä ympäröi Kajaanin Prisman parkkipaikkaa aamuseitsemältä, mutta myymälässä työntekijät ovat jo tunnin ajan hyllyttäneet tavaroita. Kosmetiikkaosastolla Nina Karjalainen tekee viikon viimeistä työvuoroa hymy huulilla.

– Kun työssä saa onnistumisia, niin siitä seuraa ahdistuksen väheneminen ja aivot alkavat toimia paremmin. Kun aivot toimivat paremmin, niin pystyt sisäistämään paremmin asioita ja alat oppia uusia asioita. Ja siitä seuraa, että onnistut työtehtävissä. Ihmisen toipumisessa pitää saada aikaan positiivinen kierre. Kun positiivinen kierre jatkuu pitkään, niin silloin kestät paremmin myös epäonnistumisia, Karjalainen pohdiskelee.

Prisman päivittäistavaraosastolla työskentelee noin 45 henkilöä, joista kymmenisen prosenttia on osatyökykyisiä. Masennuksesta ja työuupumuksesta kärsinyt Nina Karjalainen on yksi heistä. Työvuorosuunnittelussa osatyökykyisten henkilöiden mahdolliset rajoitukset huomioidaan mahdollisimman hyvin.

– Meidän pitää ottaa ihmiset huomioon ihmisenä, eikä kaikkia voi yhtenäistää samalle viivalle, myyntipäällikkö Marika Sandberg toteaa.

– Se on myös itselle mielenkiintoista, kun pitää miettiä työntekijöiden vahvuuksia ja niitä työtehtäviä, joissa he pärjäävät erityisen hyvin, Sandberg jatkaa.

Taivas mustenee

Nina Karjalaisen maailma romahti vuonna 2011. Kiireistä lapsiperhearkea elänyt nainen työskenteli Kodin Terrassa tuoteryhmävastaavana, kun takavasemmalta hiipi kiireiseen työ- ja perhearkeen mukaan työuupumus ja masennus.

– Yhtäkkiä minua vain rupesi aina itkettämään, milloin töissä takahuoneessa, milloin kotona ja mielenkiinto kaikkiin asioihin laski. Minun piti ruveta varmistelemaan asioita, olenko muistanut kaikki. Tilanne tuli varkain, eikä minulla koskaan käynyt mielessä, että minulle voisi tulla työuupumus, koska tykkäsin siitä työstä niin paljon.

– Työpaikan vaihdoksen takia minulta oli jäänyt yhdet kesälomat pitämättä ja kotona oli kolmen lapsen kanssa aina kiire. Samoin oli huolta Suomussalmella asuvista vanhemmista
ja heidän ongelmista. Tilanne paheni pikku hiljaa puoli vuotta tai vuoden, ennen kuin menin lääkäriin.

Vakituisessa työsuhteessa ollut Karjalainen pääsi työterveyshuollon kautta kaipaamansa avun piiriin. Kotiarjessa hän ryhtyi isänsä omaishoitajaksi ja perhettäkin piti pyörittää. Samaan aikaan hän halusi koko ajan töihin takaisin. Toipumiselle ei jäänyt aikaa tarpeeksi.

– Tiesin omaishoitajan työn olevan haastavaa ja isän ongelmineen vaikea tapaus, mutta minusta tuntui, että asiat järjestyvät. Se päättyi kahden vuoden päästä siihen, että olin psykiatrisella osastolla muutaman viikon vuonna 2015.

– En jäänyt vielä tässäkään kohdassa sairasvapaalle (sairausloma), vaan palasin taas sitkeästi töihin. Seinä tuli vastaan 2017 ja sitten alkoi kahden vuoden sairasvapaa.

Takaisin työelämään

Vuonna 2018 Karjalainen uskaltautui ensimmäistä kertaa Klubitalo Tönäriin, joka on matalan kynnyksen avun paikka muun muassa mielenterveyskuntoutujille. Hän sai siellä omaohjaajan, jonka kanssa ryhdyttiin suunnittelemaan paluuta työelämään, joka tapahtui tutussa Prismassa päivittäistavarapuolella.

– Edelleen rupesin itkemään töissä todella helposti, mutta näistä ongelmista pystyin juttelemaan Klubitalolla omaohjaajan kanssa. Samaan aikaan Kainuun soten terapiassa keskityttii minun traumaoireiluun ja ahdistuksen hoitoon, hän muistelee.

Puolen vuoden työkokeilun jälkeen vuonna 2019 Ilmarinen myönsi hänelle määräaikaisen osatyökyvyttömyyseläkkeen eli osakuntoutustuen. Työajaksi tuli 20 tuntia viikossa.

– Halusin jatkaa tavallisena työntekijänä ja tein myös iltavuoroja. En halunnut pyytää niistä vapaata, koska muut työntekijät olisivat joutuneet tekemään ne. Ne olivat minulle kuitenkin liian vaikeita, kun piti handlata isoja kokonaisuuksia. Menin kuin luimisteleva koira aamuvuoroon töihin, kun en ollut varma, tuliko kaikki asiat tehtyä iltavuorossa. Epävarmuudesta ja virheistä tuli juttu, joista en tuntunut pääsevän yli.

Tapaaminen kylmiössä

Prisman maitokylmiössä käytiin Nina Karjalaisen elämän suunnan muuttanut keskustelu vuoden 2020 alkupuolella.

– Taas oli iltavuoro mennyt huonosti ja työkaveri sanoi minulle niistä asioista, mitkä oli jäänyt tekemättä. Minulla alkoi ihan hirveä itkukohtaus ja tunsin itseni niin huonoksi. Itkin maitokylmiössä, mutta tämä ihminen ei lähtenytkään pois, vaan hän pysyi siinä hetkessä. Kun olin aikani itkenyt ja sain koottua itseni, niin jatkoimme puhumista. Kun aloin taas itkeä, niin hän kysyi, että saako mennä juttelemaan pomon kanssa minun tilanteesta.

Esihenkilö otti Karjalaisen ongelmat tosissaan ja alkoi isommat työnmukautukset ja -helpotukset. Hän siirtyi tekemään pelkkää aamuvuoroa, jossa hänen työnään on perushyllyttäminen ilman vastuuta ja ympärillä oli aina työkavereita, joilta saattoi apua pyytää.

– Annoin hyvällä tavalla periksi ja lopetin pään seinään hakkaamisen. Myönsin itselleni, etten ikinä voi palata työuupumuksesta ja masennuksesta sille tasolle, millä olin aiemmin ollut työntekijänä. Olisinpa vain tajunnut sen jo vuosia aiemmin, Nina Karjalainen huokaa.

Vaikka asiat olivat edenneet jo työkaverin väliintulon jälkeen parempaan suuntaan, lisää hyviä asioita tapahtui.

– Vuoden 2022 alussa meillä vaihtui esihenkilö. Hän ei arastellut ottaa puheeksi minun osatyökykyisyyttäni. Ilmapiiri työpaikalla muuttui, kun hän antoi minulle helpotuksia avoimesti ja puhui niistä. Marika ei ajattele minua osatyökykyisenä, vaan täsmätyökykyisenä. Hän etsii koko ajan aktiivisesti minun vahvuuksia eli missä työtehtävissä minä olen hyvä.

– Minulla on tunne, että Marika välittää siitä, että minä pysyn töissä mahdollisimman pitkään. En koe enää itseäni ylimääräiseksi riesaksi, joka on koko ajan kerjäämässä helpotuksia.

Kuva itsestäni työntekijänä on muuttunut, Karjalainen myöntää.

Pikku hiljaa

Keväällä 2022 Nina Karjalainen sai ADHD-diagnoosin, johon aloitettiin heti lääkitys.

– Se diagnoosi on selittänyt minulle niin paljon menneisyyttä, että miksi minulla on työssä ongelmia suurten kokonaisuuksien hallinnassa, miksi teen töitä yli voimieni ja miksi innostun asioista niin kovasti. Luovuus ja tekemisen into ei ole hävinnyt, mutta voin tehdä enemmän asioita, joista tykkään, koska pystyn keskittymään.

Nyt asiat vaikuttavat olevan mallillaan. Työtehtävät on räätälöity sopiviksi niin mielen kuin ruumiin suhteen. Mielenterveyden eri sektoreilla riittää puuhaa vapaa-aikana ja oman blogin kirjoittaminen Traumamatka-sivustolle on tuonut lisää rohkeutta kertoa avoimesti mielen ongelmista.

– Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ole mitään hävettävää. Asiat ovat miten ovat, eikä minun tarvitse sitä hävetä. Ei se haittaa, mitä muut ajattelevat. Kirjoitusprosessi on auttanut minua tosi paljon jäsentämään ajatuksiani.

12 vuoden omakohtaisen kokemuksen perusteella Karjalainen antaa neuvon kaikille mielenterveyskuntoutujille ja heidän työnantajilleen.

– Työntekijä ei voi kuntoutua työntekijäksi vain kotona olemalla. Työtehtävät ja -ajat pitäisi sopia tosi helpoiksi heti ensimmäisen sairasvapaan jälkeen, vaikka kuntoutuva työntekijä sanoisikin, ettei tarvitse mitään helpotuksia. Se työntekijä voi hyvinkin valehdella olostaan, koska hän haluaa olla hyvä työntekijä, Nina Karjalainen opastaa.

Tutustu Traumamatka-blogiyhteisön sivustoon, jolle mm. Karjalainen kirjoittaa tuntemuksistaan. Aihepiirejä ovat mm. hyvinvointi, traumanhoito, ihmissuhteet sekä työelämä ja opiskelu.

********************************

Työuupumuksen takia on arvioitava mm. työn sisältöä 

Työuupumus ei korjaannu pelkällä levolla. Työhön on tehtävä muutoksia, joilla kuormitus vähenee. Myös työntekijän itsensä kannattaa miettiä hyvissä ajoin, miten omaa jaksamista voi parantaa. Lähiesimiehen tai henkilöstön edustajan (esim. luottamusvaltuutettu, työsuojeluvaltuutettu) kanssa keskustelu voi olla ensimmäinen askel konkreettisiin muutoksiin.

Lähiesimiehen velvollisuus on turvata se, että työ ei vaaranna työntekijän terveyttä. Työterveyshuollon kanssa voi olla myös syytä arvioida tilannetta. Uupumus ei itsessään oikeuta sairauslomaan, mutta sen tarve arvioidaan oireiden perusteella. Lääkäri voi arvioida henkilön työkyvyttömäksi esim. masennusoireiden takia.

Lue lisää Työterveyslaitoksen sivuilta Stressi ja työuupumus (avautuu uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2023 (pdf).