Saavutettavuus on osa arjen toimivuutta

Teksti: Anu Autio, erikoissuunnittelija, THL / Vammaisuus ja yhteiskunta -tiimi ja Suomen Design for All -verkoston koordinaattori
Kuvitus: Harri Heikkanen

Saavutettavuuden lähikäsitteitä ovat esteettömyys ja käytettävyys. Usein näitä käsitteitä käytetään myös rinnakkain. Lisäksi voidaan puhua universaalista suunnittelusta tai design for all -periaatteesta. Kaikilla näillä käsitteillä on yhteinen tavoite: yhdenvertaisuuden edistäminen.

Saavutettavuus on liitetty myös osaksi kestävän kehityksen käsitettä. Kestävän kehityksen tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Esimerkiksi rakentamalla asuintalot esteettömyyskriteerit huomioiden varmistetaan niiden soveltuvuus mahdollisimman monille ihmisille elämän eri vaiheissa ilman ylimääräisiä muutostöitä.

Saavutettavuuden vastakohta on esteellisyys. Esteet estävät yhdenvertaisen osallistumisen ja ovat syrjiviä. Ympäristömme on täynnä saavutettavuutta haittaavia esteitä, jotka jokaisen on helppo havaita: korkeat hinnat, meluisa ympäristö, epäselvä kirjoitus, heikko valaistus, särisevä kuulutus. Ympäristön esteellisyys voi muodostaa ylitsepääsemättömiä osallistumisen esteitä etenkin vammaisille henkilöille, mutta niiden negatiivisen vaikutuksen voi jokainen meistä kokea arjen hankaluutena tai epämiellyttävyytenä. Onkin helppo ymmärtää, miksi saavutettavuus hyödyttää kaikkia ihmisiä.

Esteettömyys on ihmisoikeus

Tärkein saavutettavuuteen velvoittava asiakirja on YK:n vammaissopimus, jonka yksi keskeinen periaate on esteettömyys ja saavutettavuus. Lisäksi sopimuksen 9. artikla koskee esteettömyyttä. Suomen odotetaan ratifioivan YK:n vammaissopimuksen tällä hallituskaudella, minkä jälkeen se astuu Suomessa voimaan ja on osa kansallista lainsäädäntöämme.

Tarkoitus on taata vammaisille henkilöille muiden ihmisten kanssa yhdenvertainen pääsy erilaisiin tiloihin ja toimintoihin. Sopimus koskee mm. rakennuksia, teitä, sisäja ulkotiloja, kuljetuksia, työpaikkoja, tiedottamista ja viestintää, sähköisiä palveluita ja pelastustoimia. Välineiksi saavutettavuuden edistämisessä sopimus mainitsee mm. standardit, ohjeet, koulutuksen ja valvonnan.

Toukokuussa 2014 YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoa valvova komitea julkaisi niin sanotun yleiskommentin artikla 9:stä. Se ohjeistaa mm. säätämään esteellisyyden yhdeksi syrjinnän muodoksi. Kieltäytyminen esimerkiksi työskentelyolosuhteiden mukauttamisesta tulisi sopimuksen mukaan tulkita syrjinnäksi.

Samoin kaiken työhön ja työllistymiseen liittyvän tiedon tulisi olla saatavilla saavutettavassa muodossa. Tämä tarkoittaa mm. viittomakielen, pistekirjoituksen, sähköisten tiedostojen sekä muiden vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen käyttöönottamista.

Suomessa hallitus on antanut huhtikuussa 2014 eduskunnalle esityksen uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi. Myös Ruotsissa odotetaan uuden syrjintälain voimaan astumista 1.1.2015.

Esteettömyys kaikkien etu

Työpaikoilla esteetön työympäristö on kaikkien käyttäjien ja myös vierailijoiden kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä kokonaisuus.

Edellytyksenä on koko työyhteisön halu edistää yhdenvertaisia työskentelymahdollisuuksia. Kun yhteinen tahtotila on olemassa, voidaan työpaikoilla lisätä tietoisuutta erilaisista toimintarajoitteista sekä kaikkia hyödyttävistä saavutettavuutta edistävistä toimenpiteistä.

Käytännössä saavutettavuus työpaikalla tarkoittaa esimerkiksi

• toimitilojen joustamista toiminnan muutosten mukaan
• akustiikan ja ilmanlaadun huomioimista mm. materiaalivalinnoissa
• kalusteiden säädettävyyttä (esim. sähköpöytä) ja teknologian hyödyntämistä (esim. induktiosilmukat)
• ympäristön hahmottamisen helppoutta (esim. kerrosten tunnusvärit, huoneiden sijoittaminen, opasteet) ja valaistusta
• liikkumisen toimivuuden huomioimista (esim. tasoerojen ja kynnysten minimointi, automaattiovet, hissit)
• saavutettavuuskriteerien huomioimista tietojärjestelmien hankinnoissa
• selkeää, monikanavaista ja esteettömyyskriteerit huomioivaa viestintää sisäisesti ja ulospäin

Saavutettavuuden edistäminen työyhteisössä on tehokkainta, kun siihen on olemassa johdon kannustus ja sitoumus, on resursseja ja se sisällytetään strategiaan sekä yleisiin prosesseihin.

DfA-verkosto etsii uusia hartioita

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos luopuu koordinoimastaan Suomen Desing for All eli DfA -verkoston koordinoinnista vuoden 2015 jälkeen. Parhaillaan verkostolle työstetään uutta toimintatapaa ja vastuutahoa. Verkosto on osa eurooppalaista kansallisten kontaktikeskusten verkostojen kokonaisuutta (European Design for All e-Accessibility Network).

DfA-verkoston tavoitteena on levittää tietoa niin työantajille, julkishallinnolle kuin kansalaisille, jotta saavutettavia tuotteita, palveluita ja ympäristöjä kehitetään lisää.

DfA-verkoston lisäksi toinen vahva toimija esteettömyyden saralla on Invalidiliiton Esteettömyyskeskus (ESKE). Muita toimijoita ovat mm. Esteettömyysyhdistys ry, Saavutettava.fi sekä lukuisat vammais- ja vanhusjärjestöt.

Jokainen meistä voi ottaa vastuuta esteettömyyden ja saavutettavuuden edistämisestä. Työpaikoillamme voimme nostaa työskentelytilojen esteettömyyden keskusteluun ja tehdä esityksiä muutostarpeista ja korjauksista. Tämän työn tueksi sisäministeriö on laatinut erinomaisia oppaita yhdenvertaisuuden edistämiseen muun muassa viranomaisten, järjestöjen ja oppilaitosten toiminnassa.

Lisätietoa:

• www.thl.fi/saavutettavuus
• www.esteeton.fi
•  Esteetön toimitalo: www.invalidiliitto.fi/portal/fi/esteettomyys/esteeton_toimitalo
• Oppaita yhdenvertaisuuden kehittämiseen: www.yhdenvertaisuus.fi
• Selkokeskus: www.papunet.fi/selkokeskus

Alkuperäinen artikkeli: Kyvyt käyttöön -lehti 2/2014 (pdf)