Vierasblogi: On aika jumpata työtä tekijöiden mukaan

Suomessa on liian kauan totuttu siihen, että työvoimaa on runsaasti tarjolla. Yrityksissä ja julkisellakin puolella on rakennettu firmalle sopiva työnkuva ja haettu tekijää. Yleensä on löytynyt. Enää ei löydy. Suomessa olisi reilusti yli 100 000 työllistä enemmän, jos tarjolla olevat työpaikat olisivat löytäneet tekijänsä.

Työllisyyden vahvistamisessa ei ole kyse vain työpaikkojen luomisesta tai työn taloudellisesta kannattavuudesta, vaan myös siitä, miten erilaiset ihmiset voisivat päästä työhön. Sairaus vaikeuttaa monen ihmisen kohdalla sopivan työn löytämistä. Suomi poikkeaa tässä selvästi muista OECD-maista. Lähes puolella työttömistä terveydentila muodostaa ongelman työllistymiselle.

OECD:n havaintojen mukaan monet terveysongelmien kanssa painivista työttömistä ovat usein ikääntyneitä. He asuvat kasvukeskusten ulkopuolella. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset eivät enää usko löytävänsä työpaikkaa ja luovuttavat. Toinen merkittävä työllistymistä hidastava tekijä OECD:n selvityksessä oli sopivien työmahdollisuuksien puute.

Sosiaalietuuksilla ei selvityksen mukaan olisi merkittävää vaikutusta työllistymiselle.
Joskus kauan sitten minulta kysyttiin, millaisia ovat tulevaisuuden työvoimapalvelut. Sanoin tuolloin, että niissä mietitään yritysten työnkuvia uudelleen, jotta olemassa olevat työnhakijat voivat niihin työllistyä. Olen edelleen samaa mieltä. Meillä on runsaasti ihmisiä, jotka haluavat työhön, mutta eivät pääse. Jos ihmisellä on vamma tai sairaus, joka vaikuttaa työntekoon, työpaikan löytäminen on vaikeaa.

Palkkatuella voidaan kompensoida tuottavuuden alenemaa, mutta tuen pätkittäisyys haittaa yhä työhön kiinnittymistä. Työpaikan järjestelytuella voidaan helpottaa työn tekemistä, mutta aina se ei riitä. Asenteissakin on vielä paljon parannettavaa, työvoimapula ei poista ennakkoluuloja.

Pitäisi miettiä paljon enemmän sitä, että jos yksi ihminen ei täytä kaikkia työn edellyttämiä vaatimuksia, täyttäisikö kaksi yhdessä vaateet. Voisiko työstä nipsaista osan jollekin toiselle tekijälle, jotta hakija kykenisi työpaikan täyttämään?

Voisiko osa-aikaisia tehtäviä koordinoida yhteen, jotta työntekijän toimeentulo olisi turvatumpi? Voisiko palveluaikoja järkeistää, jotta silpputyö poistuisi? Voisiko ylipäätään ajatella, että työn on muututtava enemmän myös työvoiman kyvykkyyksien ja tarpeiden mukaan, ei vain suurempien voittojen tavoittelemiseksi.

Suomen kestävä talous luodaan sillä, että yhä ihminen kykenee työllään ansaitsemaan enemmän tarvittavasta toimeentulostaan. Nyt keskitytään kannustinloukkuihin, vaikka terveys ja työkunto ovat paljon suuremmat esteet työllistymiselle. Nykyisellä kiihtyvillä tuotto-odotuksilla on se riski, että yhä useampi tipahtaa työmarkkinoilta.

Työssä tarvitaan tasapainoa työtehtävien vaativuuden ja ihmisen niin henkisten kuin fyysistenkin voimavarojen suhteen. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta.
Pysähdytään hetkeksi, mietitään mikä elämässä on tärkeintä ja uudistetaan myös työelämää sen mukaan.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on toiminut SDP:n kansanedustajana vuodesta 1995 ja työministerinä v. 2000–2007. Hän on ollut myös eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana.

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Vieraskynäkirjoitus on julkaistu Vatesin 30-vuotisjuhlakirjassa Akselin tarina ja 63 muuta kertomusta työllistymisestä. Kirja on tilattavissa Vates-säätiöstä.