Vates-säätiön lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sosiaalihuoltolain ja siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Esityksellä toteutetaan Petteri Orpon hallitusohjelmaa uudistamalla sosiaalihuollon palvelulainsäädäntöä vastaamaan hyvinvointialueita koskevaa sääntelyä. Tavoitteena on uudistaa lainsäädäntöä niin, että tuki kohdistuu aiempaa varhaisemmin ja oikea-aikaisemmin, jotta ongelmien pitkittyminen voidaan ehkäistä. Samalla turvataan pitkäaikaisen tuen saatavuus sitä tarvitseville.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia useisiin lakeihin, muun muassa sosiaalihuoltolakiin, työttömyysturvalakiin ja kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin. Kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi.

Hallitusohjelman tavoitteena on ollut työ- ja toimintakykyä edistävien palvelujen kokonaisuudistaminen, minkä seurauksena työllistymistä ja osallisuutta tukevat sosiaalipalvelut uudistetaan.

Asia: VN/35729/2023 

Vates-säätiö sr on vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä edistävä asiantuntijaorganisaatio. Vates-säätiö keskittyy lausunnossaan niihin kohtiin, joilla on tai voi olla vaikutuksia osatyökykyisten, vammaisten tai pitkäaikaissairaiden henkilöiden työllistymiseen tai työssä pysymiseen.

Onko ehdotus kokonaisuudessaan kannatettava?

Osittain kyllä.

Perustelut esityksen kannatettavuudesta

Uudistuksen tavoitteet — byrokratian vähentäminen, palvelujen selkeyttäminen ja asiakkaan ohjautumisen helpottaminen — ovat sinänsä kannatettavia.

Näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää kuitenkin riittäviä työntekijäresursseja, onnistunutta ja osaavaa palvelutarpeen arviointia ja toimivia jatkopolutuksia. Uudistuksessa on ristiriitaisuuksia, sillä asiakastyön vaatimukset kasvavat, mutta toimintojen taloudelliset edellytykset heikkenevät. Palvelut ohenevat ja työntekijät vähenevät, mutta avun tarve ei vähene vaan siirtyy muualle palvelujärjestelmään kiristämään tilannetta.

Perustelut esityksen tavoitteista 

Ehdotus on talouden ehdoilla valmisteltu, eikä sen vaikutuksia palvelujärjestelmään tai haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arkeen ole riittävästi tutkittu ja arvioitu.

Lakiehdotuksessa todetaan, että sosiaalihuoltolain muutokset ulottuvat ihmisryhmiin, joihin on jo aiemmilla päätöksillä kohdennettu sosiaaliturvan tasoa alentavia ja terveysmenoja lisääviä toimia. Kertautuvat vaikutukset ovat kriittisimpiä haavoittuvassa asemassa olevilla, sillä nämä ihmiset ovat usein niitä, joiden tilanteet kuormittuvat nopeasti, jos oikea-aikainen apu ei ole saatavilla.

Lausuntopalaute luvusta 1 – Onko erityistä tukea tarvitsevaa asiakasta koskeva pykäläesitys 5 a § kannatettava? 

Osittain kyllä.

Perustelut esityksen kannatettavuudesta

Pykälän esitystekstissä todetaan asiakasohjauksesta mm.: “Neuvonta ja ohjaus tulisi organisoida siten, että rakenteellisilla tai organisatorisilla ratkaisuilla tuettaisiin erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden mahdollisuuksia saada ohjausta ja neuvontaa matalalla kynnyksellä, monikanavaisesti ja oikea-aikaisesti”. Tämän onnistuminen on uudistuksen kannalta erittäin tärkeää. Eniten tukea tarvitsevat henkilöt ovat voineet aiemmin jäädä ilman heille sopivia tai tarpeellisia palveluja, koska ohjaus ei heitä tavoita. Palvelut ovat muuttuneet yhä paikallisemmiksi, joten asiakkaiden aiempi tietämys palveluista yleisellä tai valtakunnallisella tasolla ei enää päde. Uudistus edellyttää onnistuakseen tältä osin erittäin kohdennettua tiedottamista.

Säännösmuotoilu erityistä tukea tarvitsevan sosiaalihuollon asiakkaan osalta on edelleen melko tulkinnanvarainen.

Lausuntopalaute luvusta 3 – Onko ehdotus uudesta työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palvelusta selkeä ja toteutettavissa oleva?

Osittain kyllä.

Perustelut

Ehdotus on tavoitteiltaan kannatettava. Esitetty uusi palvelu kokoaa vanhan lainsäädännön eri palveluja yhden kokonaisuuden alle ja näin se selkeyttää kokonaisuutta. Uuden työikäisten toimintakykyä ja osallisuutta tukevan palvelun sisällön ja toimintatapojen tulee olla riittävän työelämälähtöisiä sekä työllistymisen edellytyksiä vahvistavia. On varmistettava, että palvelut tukevat ennaltaehkäisevästi työ- ja toimintakykyä sekä mahdollistavat varhaisen puuttumisen haastaviin tilanteisiin, ennen niiden pitkittymistä.

Kuntouttavan työtoiminnan merkitys on ollut keskeinen erityisesti pitkäaikaistyöttömien toimintakyvyn, arjen rytmin ja osallisuuden tukemisessa. Kuntouttavan työtoiminnan poistaminen saattaa merkitä sitä, että pitkäaikaistyöttömien palvelut heikkenevät ja osa asiakkaista jää ilman riittävää matalan kynnyksen tukea. Jos ihmiset jäävät vaille merkityksellistä toimintaa, vaikutukset voivat olla suuria sekä kokonaisterveyden että toimintakyvyn kannalta. Säästöt jäävät pieniksi, mutta inhimilliset seuraukset ovat merkittäviä.

Kuntouttavassa työtoiminnassa on tällä hetkellä useita hyvin toimivia ja pitkäjänteisen kehittämistyön tuloksena syntyneitä rakenteita ja toimintatapoja. Näitä toimintamalleja ei saa sivuttaa, vaan niitä tulisi vahvistaa ja kehittää ja sisällyttää ne uudessa rakenteessa työkyvyn tuen palveluihin. Toimivia käytäntöjä ei saa purkaa ilman huolellista vaikutusten arviointia.

On olemassa riski, että sosiaaliseen kuntoutukseen rinnastuvassa palvelussa jää hyödyntämättä kuntouttavan työtoiminnan yhteydessä kertynyt ammattihenkilöstön erityisosaaminen työelämään kuntouttamisessa. Vaikka sosiaali- ja työllisyyspalvelujen välistä rajanvetoa on perusteltua selkeyttää, rajauksen ei tulisi olla niin tiukka, että samalla menetetään kuntouttavan työtoiminnan toimiviksi todettuja käytäntöjä ja toimintamalleja.

Palvelujen yhteensovittaminen muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä työllisyyspalveluiden kanssa vaatii tarkennuksia, jotta asiakkaan palvelupolku ei pirstaloidu. Pitkäaikaistyöttömyys lisää perheissä tarvetta muille mm. aikuissosiaalityön palveluille ja näin se lisää resurssien tarvetta. Esityksen toimenpiteet sen sijaan vähentävät tarpeellisia henkilöresursseja.

Ehdotusta tulisi täsmentää siten, että varmistetaan pitkäjänteinen, konkreettinen tuki pitkäaikaistyöttömille sekä kuntouttavan työtoiminnan keskeisten elementtien säilyminen osana uutta palvelukokonaisuutta.

Muu lausuntopalaute lukuun 3

Palvelurakenteen pirstaloituminen tulee estää, jotta vastuu asiakkaan palvelutarpeista ei järjestelmässä hämärry. Moniammatillinen työote tulee säilyttää. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että palveluiden kokonaisuus tukee ennaltaehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista, jotta asiakkaiden tilanteisiin voidaan vastata ennen niiden monimutkaistumista.

Nyt käsillä olevaa hallituksen esitystä edeltäneen työryhmän raportissa esitettiin erilaisia arvioita siitä, miten asiakkaat ohjautuvat uuteen palveluun, joka ei olisi velvoittavaa muilta osin kuin mitä HE:ssä on nyt esitetty. Taustatyö perustui pitkälti oletukseen, että asiakkaat itse hakeutuisivat muihin vastaaviin, tarjoilla oleviin palveluihin, joiden he katsovat soveltuvan paremmin omaan tilanteeseensa. Tämä koskisi erityisesti muita työllistymistä tukevia palveluja. Aiemmin on nähty, että asiakkaat eivät omaehtoisesti näin toimi, tai he saattavat tyytyä omaan tilanteeseensa eivätkä näe mahdollisuuksia sen parantumiseen. Tämä nopeuttaa syrjäytymiskierrettä ja vaikeuttaa entisestään työ- ja toimintakunnon ylläpitämistä. Mikäli asiakas sitten pitkän ajan kuluttua päätyisi johonkin palveluun, hänen polkunsa eteenpäin on yhä pidempi. Aidossa asiakaslähtöisyydessä asiakas valitsee palvelun, ei toisin päin.

Antaako esitysluonnos riittävän ja oikean kuvan lakiehdotusten taloudellisista vaikutuksista? 

Esityksessä painottuu selvästi lyhyen aikavälin talousvaikutusten tarkastelu, mikä antaa puutteellisen kuvan uudistuksen kokonaisvaikutuksista. Arviointi ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen kustannusvaikuttavuudesta on riittämätöntä, eikä oteta huomioon sitä, että oikea-aikainen tuki vähentää merkittävästi raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta.  

Esityksessä ei riittävästi arvioida henkilöstöresurssien kuormittumisen taloudellisia vaikutuksia. Poistettaessa yksi palvelu, asiakasmäärät toisessa palvelussa lisääntyvät ja seurauksena työn laatu heikkenee, asiakaskontaktit vähenevät, ennaltaehkäisevä työ vaarantuu ja kustannukset kasvavat pitkällä aikavälillä. Muutoksia ei tule tehdä lyhytjänteisesti vaan toimintaa tulee arvioida ottaen huomioon jokaisen muutettavan toiminnan uusi kustannuspolku.  

Kokonaisuutena taloudellinen arviointi jää liian kapeaksi ja lyhytjänteiseksi. Jotta uudistuksen todelliset vaikutukset voidaan ymmärtää, tarvitaan laajempi ja pitkäjänteisempi tarkastelu, jossa huomioidaan ennaltaehkäisyn, varhaisen tuen ja moniammatillisen työn tuottamat säästöt sekä inhimilliset hyödyt. 

Vates-säätiön lausunto on luettavissa myös lausuntopalvelussa.

Kirjoittajat: