Osatyökykyisten tilastot Suomessa

Osatyökykyisyys on tärkeä ja ajankohtainen teema suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa pyritään edistämään yhdenvertaisia työmahdollisuuksia kaikille kansalaisille. Osatyökykyisillä tarkoitetaan henkilöitä, joiden työkyky on jollain tavalla alentunut sairauden, vamman tai muun toimintakykyyn vaikuttavan tekijän vuoksi, mutta jotka pystyvät siitä huolimatta osallistumaan työelämään oikeanlaisella tuella tai mukautetuin työjärjestelyin.

Tarkkaa tilastotietoa Suomen tilanteesta ei ole tarjolla, koska osatyökykyisyydelle ei ole yksiselitteistä määritelmää tai diagnosointia, eikä kattavaa tutkimusta ole Suomessa tehty, mutta arviolta Suomessa osatyökykyisiä henkilöitä on merkittävä määrä työelämässä ja sen ulkopuolella. Noin 600 000 henkilöä kokee, että heidän työmahdollisuuksiinsa vaikuttavat pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä 300 000 on työelämässä, ja noin 65 000 työelämän ulkopuolella olevista haluaisi työskennellä ja arvioi olevansa siihen kykeneviä. Yleisesti ottaen osatyökykyisten työllisyysaste on jopa viidenneksen alempi kuin muiden työikäisten.

Viime vuosina keskustelu osatyökykyisten asemasta on noussut yhä vahvemmin esiin työmarkkinoiden muutosten ja väestön ikääntymisen myötä. Työikäisen väestön supistuessa on entistä tärkeämpää hyödyntää kaikkien työikäisten osaamista ja potentiaalia. Tämä vaatii työpaikoilta, työnantajilta ja yhteiskunnalta laajaa yhteistyötä ja valmiutta mukauttaa työkäytäntöjä. Työkyvyn tukeminen voi tarkoittaa esimerkiksi joustavia työaikoja, erityisjärjestelyjä työympäristössä tai työtehtävien räätälöintiä työntekijän tarpeiden mukaan.

Suomessa osatyökykyisten työllistymistä pyritään edistämään monilla tavoilla, kuten työllisyyspalveluilla, työkykykoordinaattoreiden tuella sekä lainsäädännöllä, joka kannustaa inklusiiviseen työelämään. Työkykyohjelmat, kuten Työkykyohjelma 2020–2022, ovat olleet merkittäviä askelia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Silti haasteita, kuten ennakkoluuloja ja tiedon puutetta osatyökykyisten työntekijöiden palkkaamisesta, on edelleen ratkaistavana.

Osatyökykyisten työllistymisen tukeminen ei ole vain inhimillinen velvollisuus, vaan se tuottaa myös taloudellista hyötyä. Kun mahdollisimman moni voi osallistua työelämään, se vähentää sosiaaliturvan tarvetta ja lisää yhteiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Samalla työpaikat voivat hyötyä monimuotoisuuden lisääntymisestä ja uusista näkökulmista.

Tämä aihe on keskeinen yhdenvertaisuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän taloudellisen kehityksen näkökulmasta, ja se vaatii jatkuvaa panostusta, jotta kaikki, myös osatyökykyiset, voivat saavuttaa potentiaalinsa työelämässä.

Tilastot kuvaavat hyvin huonosti käytettävissä olevaa potentiaalia tai kuinka monen olisi erilaisin tukitoimin mahdollisuus saavuttaa avoimet työmarkkinat. Ainut osittainen poikkeus on näkövammaiset, sillä näkövammarekisteristä saa tietoa mm. tilastotietoa kuntoutuksesta sekä erityispalvelujen käytöstä. Sekä eläkkeitä koskevat tiedot että työllisyystilastot jättävät osan henkilöistä tarkastelun ulkopuolelle.

Tilastojen puute jättää hyvätkin hankkeiden ja ohjelmien tulokset puolitiehen. Käytännön ratkaisut jäävät vajaiksi, kun ei tiedetä, kuinka suurta joukkoa toimenpiteet koskettavat, miten toimenpiteitä kannattaa suunnata ja mitkä keinot olisivat tehokkaimpia.