Tervehdys opintopolun harjoittelupysäkiltä

Olen Anastasia Koskela, korkeakouluharjoittelija Vates-säätiössä. Meneillään on viides lukuvuoteni Tampereen yliopistossa, jossa olen opiskellut yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi ja aloittanut maisterivaiheen opinnot. Tämä vuosi on opintojeni kannalta yksi erityisimmistä, sillä tulen suorittamaan korkeakouluharjoitteluni ja toivon mukaan aloittamaan kuudennen lukuvuoden gradun tekemisen merkeissä.

Harjoittelun sisältävän opintojakson kurssialueella oli lista erilaisista organisaatioista, joista voisi tiedustella mahdollista harjoittelupaikkaa. Silmäni sattuivat osumaan Vates-säätiön nimeen. Suuntasin verkkosivuille, tiedustelin chatista oikeaa sähköpostiosoitetta avointa hakemusta varten ja lähetin hakemukseni. Melko pian pääsinkin haastatteluun ja sain harjoittelupaikan. Saatuani myös yliopiston hyväksynnän paikalle pääsin aloittamaan harjoittelujaksoni toukokuun alussa.

Harjoittelujaksoni sisältää muun muassa vaikuttamistyön suunnitelman kirjoittamista. Sen parissa olen työskennellyt ensimmäiset viikot, ja vielä jonkin aikaa jatkossakin. Työni on muistuttanut hyvin paljon yliopisto-opiskelua kirjoittamisineen, lukemisineen ja tiedonhakuineen. Toisaalta harjoitteluni on tähän mennessä sisältänyt myös uuden oppimista ja tietämykseni lisääntymistä. Vielä on paljon opittavaa ja asioita, joita en tiedä. Osatyökykyisten työllistymiseen liittyvät aiheet tai teemat kiinnostavat, joten haluan oppia niistä lisää.

Odotan harjoittelulta myös yliopistossa opitun yhdistämistä säätiössä oppimaani sekä osaamiseni lisäämistä. Sosiaalipolitiikan opiskelijana Vates-säätiö tuntuu oikealta paikalta harjoitella ja päästä näkemään, millaista säätiössä työskenteleminen on.

Vapaa-ajalla saatan esimerkiksi ulkoilla, seurailla uutisia tai käydä kahvilla kaverin tai vaikkapa puolitutun kanssa. Maaseudulle matkaan melko usein. Viimeksi siellä käydessäni kitkin rikkaruohoja ja ilahduin, kun kukkapenkki näytti sen äärellä toisen vanhempani kanssa tehdyn työn jälkeen siistiltä ja valmiilta uudelle mullalle ja kukille.

Toukokuisin terveisin
Anastasia Koskela, YTK