Paralympiaurheilussa korostuu oman polun löytäminen

Henry Manni on onnistunut yhdistämään menestyksekkään urheilu-uran opintojen ja työelämän kanssa.

Pyörätuolikelaaja Henry Mannin kausi on ollut kahtiajakoinen. Kovasta kunnosta kertovat 100, 400 ja 800 metrillä tehdyt Euroopan ennätykset, mutta Intian New Delhissä järjestetyt MM-kisat olivat pettymys – välinerikot ja kolarointi vesittivät mitalitoiveet. 

Joulukuisena maanantaiaamuna Espoon Esport Areenalla treenaavasta Mannista ei ole kuitenkaan havaittavissa pettymystä. Los Angelesin paralympialaiset häämöttävät kahden vuoden päässä, joista Manni hakee uralleen kruunua.

Uran tähänastinen huippuhetki seitsemän MM-mitalin ja kymmenen EM-mestaruuden lisäksi on Rion Paralympialaisista vuonna 2016 voitettu pronssi 100 metrillä. 

Mitalisateesta huolimatta Mannin tulokset polkivat Rion jälkeen pitkään paikallaan ja mielessä kävi jo uran päättäminen. 

Nyt Mannia valmentaa tämän lajin pariin innoittanut lajilegenda Leo-Pekka Tähti. Kuten tuloskunnosta voidaan päätellä valmentajanvaihdos on tuonut uralle kaivattua lisäpotkua.

Kumppanuuksien merkitys korostuu paralympiaurheilussa

Vaikka Manni on lajinsa huippuja pelkästään urheiluun keskittyminen voi olla taloudellisesti haastavaa.

– Urani ylivoimaisesti suurin palkintoraha oli Timanttiliigan osakilpailusta saatu tuhat euroa. Yleisesti voi sanoa, ettei palkintorahoja jaeta. Kumppanuuksien painoarvo on isompi ja tärkeämpi kuin vammattomien lajeissa. Myös julkinen rahoitus on tärkeä osa kokonaisuutta.

Miten Manni on tästä huolimatta onnistunut rakentamaan huippu-urheilijan uransa ja miten onnistuu sen yhteensovittaminen perhe-elämän, yrittäjyyden ja Paralympiakomitean markkinointisuunnittelijan työn kanssa?

– Kalenteri tietenkin auttaa, toteaa Manni lakonisesti. 

Pahvilautasen pohjaan saatu nimikirjoitus innosti pyörätuolikelaajaksi

Manni on ollut urheilullinen pienestä pitäen ja tavoitteellinen urheilu alkoi kanoottipoolon parissa vammattomien kanssa jo ensimmäisellä luokalla. Manni kilpaili lajissa 18-vuotiaaksi asti saavuttaen SM-mitaleja juniorien ja aikuisten sarjassa.

Pyörätuolikelauksen pariin innosti 2000-luvun alkupuolella tuore paralympiavoittaja Leo-Pekka Tähti. Para Junior Games -kilpailussa eli vammaisille ja erityistä tukea tarvitseville nuorille suunnatussa kilpailussa Manni tapasi idolinsa ja sai nimmarin pahvilautasen pohjaan. 

– Se oli vuosikausia mun seinällä, Manni kuvaa hetken merkitystä. 

Mannin uralla työ ja urheilu ovat kulkeneet käsi kädessä 

Pyörätuolikelauksen pariin Manni siirtyi vuonna 2007. Urheilu-uraa tuki valinta opiskelusta liikuntaneuvojaksi Pajulahdessa. Manni oli osana maajoukkueurheilijoiden ryhmää, joiden opinnot etenivät täysin harjoittelun ehdoilla.

Pajulahden jälkeen Manni opiskeli oppisopimuksella merkonomiksi ja ryhtyi pyörittämään samalla oman seuransa taloutta. Opintojen ja työn etu oli, että niitä pystyi tekemään jälleen täysin harjoittelu edellä. Haasteitakin tuli vastaan.

– Aloittaessani työt opinnoissa oli samaan aikaan menossa kirjanpidon ensimmäinen kurssi. Seuralla minulle lyötiin kestokassit käteen, joissa oli vuoden kuitit ja sanottiin, että tee kirjanpito ja tilinpäätös. Oli siinä kuitenkin 200 000 euron liikevaihto, Manni kuvailee työsarkaa.

Mannin valmistuttua merkonomiksi vuonna 2016 oli edessä valinta: pitäisikö keskittyä täysillä urheiluun vai kenties mennä töihin tai opiskella?

Ratkaisu löytyi Suomen vammaisurheilun ja liikunnan yhdistyksen (VAU Ry) kautta, johon Manni työllistyi lasten ja nuorten liikunnan suunnittelijaksi puolikkaalla työajalla. VAU yhdistyi myöhemmin Paralympiakomiteaan, jossa Manni työskentelee parhaillaan markkinointisuunnittelijana.

Urheilumyönteinen työpaikka on mahdollistanut huippu-urheilun ehdoilla elämisen ja tasainen arvokisamenestys uraa taloudellisesti tukevien kumppaneiden saamisen.

Paralympiaurheilijoiden taloudelliset edellytykset keskittyä urheiluun ovat parantuneet

Mannin mukaan paralympiaurheilijoiden sponsorointi ja kumppanuuksien arvot ovat kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana. Urheilijoiden esilläolo perinteisessä mediassa ja toisaalta sosiaalinen media mahdollistavat sen, että urheilijat voivat myös antaa enemmän vastinetta kumppaneille näkyvyyden muodossa. 

Toisaalta on edelleen paralympialajeja, jotka eivät saa juurikaan näkyvyyttä. Pyörätuolikelaajat ja yleisurheilu ovat Mannin mukaan poikkeuksellisen näkyviä lajeja ja yhtenä syynä tähän on Leo-Pekka Tähden tekemä työ tienraivaajana. 

Näkyvyys ja urheilijoiden saamien kumppanuuksien arvot kulkevat siis käsi kädessä. Toisaalta mediassa on aika ajoin pohdittu vaikuttavatko paraurheilijoihin kohdistuvat ennakkoluulot yritysten sponsorointihalukkuuteen.

Asenneongelmien syynä Manni näkee usein tietämättömyyden ja jopa ujouden. Kovin innokas Manni ei kuitenkaan ole analysoimaan asenteellisia asioita.

– Tuntuu, että siinä alkaa liikaa arvailemaan, mitä toisen pään sisällä liikkuu. Se ei välttämättä ole kovin hedelmällistä. 

Kehityssuunta on kuitenkin oikea ja Manni haluaa olla mukana muutoksessa näyttämällä hyvää esimerkkiä.

Huippu-urheilu on antanut eväitä työelämässä menestymiseen

Manni suhtautuu urheiluun pragmaattisesti: huippu-urheilu on yrittäjyyttä. Tuote on urheilija, urheilusuoritus ja näkyvyys, jota pystyy antamaan.  

Urheilu-ura on opettanut paljon – on päässyt kiertämään maailmaa ja työskentelemään ihmisten kanssa, joita ilman urheilua ei olisi välttämättä edes tavannut. Arvokisat ovat tuoneet esiintymiskokemusta ja median kanssa toimiminen on tuttua. 

Työelämän ja urheilun yhdistäminen on mahdollistanut suhdeverkostojen luomisen, joiden merkitys korostuu Suomessa.

– Jos miettii urheilu-uran jälkeistä elämää niin se, että on ollut myös töissä helpottaa myöhempää elämää. Oppinut, miten erilaisissa organisaatioissa toimitaan, Manni kuvailee. 

Muita urheilijoita Manni kannustaa oman polun löytämiseen. 

– Kokonaisuuden voi rakentaa monella eri tavalla. Jokaisen kannattaa miettiä itselle mieluista tapaa ja muistaa, että suunnitelmia voi muuttaa matkan varrella.

Juuri vapaus ja vastuu oman tarinan rakentamisesta kiehtoo Mannia urheilussa. 

– En tiedä, onko oma tapani optimaalisin, mutta ainakin toistaiseksi se on toiminut, Manni summaa lopuksi.

Kirjoittaja: