Osatyökykyinen vai täsmätyökykyinen?

Osatyökyky ja täsmätyökyky ovat yhä näkyvämpiä työelämän käsitteitä, mutta ne tarkoittavat eri asioita. Vates-säätiön erityisasiantuntijat Anne Kallio, Kaija Ray ja Mari Bergman kertovat blogissan käsitteiden taustat, erot ja merkityksen työelämässä.

Työelämäkeskustelussa käytetään yhä useammin kahta käsitettä: osatyökyky ja täsmätyökyky. Vaikka termejä saatetaan käyttää rinnakkain, ne eivät ole synonyymejä, vaan niiden välillä on selkeä sisältöero.

Osatyökyky on tällä hetkellä virallinen ja lainsäädännössä käytetty käsite. Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmän mukaan osatyökykyinen on henkilö, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu käyttää tätä työkykyä. Henkilö voi olla kykenemätön tiettyyn työhön, mutta pärjätä hyvin hänelle soveltuvassa työtehtävässä. Osatyökykyisyyteen liittyy usein myös tarve työn muokkaamiseen tai tukeen työssä suoriutumisessa.

Osatyökykyisyys näkyy myös viranomaiskäytännöissä. Esimerkiksi tiettyjä työllistymistä tukevia etuuksia, kuten palkkatukea, voidaan myöntää osatyökykyisyyden perusteella. Siksi termi on vakiintunut erityisesti virallisessa hallinto- ja lainsäädäntökielessä.

Täsmätyökyky puolestaan korostaa toisenlaista näkökulmaa työkykyyn. Sen lähtökohtana on ajatus, että kun työtehtävät on muokattu henkilölle sopiviksi ja tarvittava tuki on saatavilla, ihminen voi olla täysin työkykyinen juuri kyseiseen työhön. Täsmätyökykyinen ei siis ole työkykyinen kaikkeen työhön, mutta hän voi olla sataprosenttisesti työkykyinen niihin tehtäviin, jotka vastaavat hänen osaamistaan ja toimintakykyään.

Käsitteiden tausta

Osatyökykyisyys käsitteenä yleistyi suomalaisessa työelämäkeskustelussa 2010-luvulla. Sitä edelsi termi vajaakuntoinen, jota pidettiin sekä epätarkkana että leimaavana. Uuden käsitteen tarkoituksena oli kuvata työkykyä realistisemmin ja kunnioittavammin.

Täsmätyökyky on verrattain uusi termi. Sen toi laajempaan keskusteluun vuonna 2020 Työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja Kari-Pekka Martimo blogikirjoituksessaan Osittain vai riittävän työkykyinen. Martimo havainnollisti ajatusta tutulla vertauskuvalla: kysytään, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Täsmätyökyky-ajattelussa ratkaisuksi tarjotaan lasin koon muuttamista – jolloin lasi voi olla aina täynnä.

Täsmätyökyky-käsitteen tarkoituksena on siirtää huomio siihen, mitä ihminen pystyy tekemään, sen sijaan että korostettaisiin sitä, mitä hän ei pysty tekemään.

Kielellä on merkitystä

Keskustelu käsitteistä kertoo laajemmin siitä, miten kieli vaikuttaa työkyvyn ymmärtämiseen. Käsitteet eivät ole pelkkiä sanoja, vaan ne ohjaavat ajattelua ja käytäntöjä.

Täsmätyökyky-termi korostaa myönteistä näkökulmaa. Termi tuo esiin ihmisen osaamisen, voimavarat ja mahdollisuudet työelämässä. Monien mielestä se voi olla myös voimaannuttava tapa kuvata omaa asemaa työelämässä.

Siksi keskustelussa on nostettu esiin myös itsemäärittelyn merkitys. Osa ihmisistä kokee osatyökyky-termin kuvaavan tilannettaan hyvin, kun taas toiset pitävät täsmätyökykyä itselleen sopivampana. Molempien käsitteiden käyttö voi olla perusteltua tilanteesta riippuen.

Tilastoinnin ja kansainvälisen vertailun haasteet

Osatyökykyisyydestä on saatavilla vain rajallisesti tilastotietoa. Usein tiedot perustuvat sairaus- tai vammaluokituksiin tai työkyvyttömyystilastoihin, eivätkä ne aina kuvaa suoraan osatyökykyisten työelämätilannetta.

Täsmätyökyky on käsitteenä vielä niin uusi, ettei sen pohjalta toistaiseksi tehdä tilastointia.

Lisäksi käsitteiden kääntäminen kansainväliseen keskusteluun on haastavaa. Suomessa käytetty käännös partial work ability, ei ole kansainvälisesti laajasti tunnettu. Kansainvälisesti yleisempi tapa kuvata ilmiötä on puhua esimerkiksi vammaisten tai erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden työllistymisestä.

Kumpaa käsitettä kannattaa käyttää?

Sopivan termin valinta riippuu tilanteesta. Virallisissa yhteyksissä, kuten lainsäädännössä, viranomaisviestinnässä ja etuusjärjestelmissä, osatyökyky on edelleen oikea ja vakiintunut termi. Se on osa hallinnollista kieltä ja liittyy suoraan moniin palveluihin ja tukimuotoihin.

Arjen työelämäkeskustelussa tai työnantajien kanssa käytävässä vuoropuhelussa täsmätyökyky voi kuitenkin avata uudenlaisen näkökulman työkykyyn. Se ohjaa tarkastelemaan sitä, millaisissa tehtävissä juuri kyseinen henkilö voi käyttää osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Eri ammattiryhmiä edustavat työllistymisen tuen ammattilaiset lähestyvät aihetta ja siihen liittyvää termistöä oman ammattikuntansa vakiintuneiden käytäntöjen kautta. Työkykykäsityksiä on monia ja eri tieteenaloilla työkykyä kuvataan eri tavalla.

Lopulta molemmat käsitteet kuvaavat samaa perusajatusta: Työkyky ei ole kaikille samanlainen eikä muuttumaton. Kun työ ja osaaminen sovitetaan yhteen, yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus osallistua työelämään.

Kirjoittajat:

Lisätietoa:

Pakarinen, Jaana (2018). Osatyökykyisyys ja työkyvyttömyys. Teoksessa Kajanoja, Jouko (2018) Työllisyyskysymys. Into Kustannus.

Kari-Pekka Martimon blogikirjoitus: Osittain vai riittävän työkykyinen?

Katso tallenne Vates-säätiön Youtube-kanavalta: