Ohjaamot toivovat systemaattisempaa yhteistyötä oppilaitosten kanssa

Ketjut kuntoon -hankkeen kyselyn perusteella erityistä tukea tarvitsevien nuorten palvelupolut rakentuvat eri alueilla hyvin eri tavoin. Ohjaamoiden vastauksissa korostuivat tarve systemaattiselle oppilaitosyhteistyölle, toimiville palveluketjuille sekä moniammatilliselle yhteistyölle nuorten sujuvien siirtymien tukemisessa.

Ketjut kuntoon -ESR+-hankkeen (2025–2027) yhtenä tavoitteena on ollut selvittää, miten viime vuosina tehdyt rakenteelliset muutokset ovat heijastuneet tukea tarvitseviin nuoriin. Kaikkien muutosten vaikutuksista ei vielä pystytä sanomaan kovin paljon varmuudella, koska vaikutukset voivat näkyä viiveellä ja toimintaympäristö elää koko ajan.

Mielenkiintomme kohdistui Ohjaamoihin, joiden toiminta ja niitä ohjaava lainsäädäntö uudistuivat vuoden 2025 alussa samaan aikaan muiden monialaisten palvelujen kanssa. Hankkeen henkilöstön oma alkuoletus oli, että Ohjaamoilla saattaisi olla tarvetta oppilaitosyhteistyön tiivistämiseen erityisen tuen nuoriin liittyviin tilanteisiin nivelvaiheen sujuvoittamiseksi. Meitä kiinnosti, ovatko järjestelmän muutokset tuottaneet uusia putoamispaikkoja nuorille palvelujen tai tukimuotojen väliin. Tällaisen tiedon välittäminen päätöksentekoon olisi tärkeää, jotta mahdollisiin haasteisiin voitaisiin etsiä ratkaisuja mahdollisimman varhain.

Ketjut kuntoon-hankkeen kanssa samaan aikaan Oodi ESR+-hankkeessa (2024-2026) on kehitetty oppilaitosten ja Ohjaamojen välistä yhteistyötä, mutta sen painopiste on ollut laajempi.

Muutokset vaihtelevat paljon alueittain

Kysely välitettiin sekä Keha-keskuksen kautta että suoraan hanketoimijoiden kautta. Kysely toteutettiin sähköisellä lomakkeella kahdesti kesä- ja syyskuussa 2026. Vastauksia saatiin 10, ja vastausprosentti oli noin 14%.

Kaikki vastaajat kertoivat asteikolla 1 (ei juuri lainkaan) – 5 (erittäin paljon), että erityisen tuen nuoret käyttävät Ohjaamojen palveluja vähintään tasolla 3. Kyselyn ajankohta huomioiden 40 % vastaajista olikin sitä mieltä, että vaikutuksia on liian aikaista arvioida, uudistusten voimaantulosta on vielä kulunut melko vähän aikaa.  Kolmasosa vastaajista kuitenkin koki, että palvelut ovat heikentyneet. Kysyttäessä, mitkä muutokset ovat vaikuttaneet eniten, vastausten kirjo oli melko laaja. Tämä kertonee sekä tilanteen vakiintumattomuudesta että luontaisesta alueellisesta vaihtelusta. Ohjaamot toimivat tällä hetkellä hyvin verkostomaisesti ja alueen muiden työllisyys- ja hyvinvointipalvelujen toteuttamistapa vaikuttaa myös Ohjaamoihin.

Järjestelmän kannalta kyselystä voidaan havaita, että Ohjaamojen ja TYM-palvelujen välinen yhteistyö ei vielä toimi Ohjaamojen näkökulmasta toivotulla tavalla. Tähän vaikuttavat esimerkiksi hyvinvointialueiden vaihtelevat tulkinnat. Monialaisiin palveluihin pääsyn kriteereitä on osin lievennetty, mutta vastaajien kommenteissa nousi esiin niiden piiriin pääsyn vaikeus. Yksi vastaaja kommentoikin, että ”Ohjaamo riittäisi eikä siten pääse enää sosiaalipalveluihin tai TYMiin”. Toisaalta vastauksissa kommentointiin myös, että jo lakimuutos sinänsä on auttanut ja monialainen yhteistyö on tiivistynyt.

Resursseista kannettiin huolta. Ennaltaehkäisevä ja kuntouttava tuki koettiin riittämättömäksi. Siirtymien kannalta todettiin, että työnantajat tarvitsevat kannustimia nuorten rekrytointiin.  Kysyimme myös, heijastuvatko muutokset selvästi johonkin tiettyyn ryhmään erityistä tukea tarvitsevissa nuorissa. Eniten mainintoja saivat nepsy-nuoret. Saman ryhmän tarpeet tulivat eniten esiin kysyttäessä uusien palvelujen tarvetta.  Uuden vammaispalvelulain vaikutuksiin ei osattu vielä ottaa kantaa. Eläke-etuutta saavat nuoret koettiin kahdessa vastauksessa väliinputoajiksi, samoin nuoret, joilla on useita samanaikaisia haasteita.

Muutokset ovat vaikuttaneet myös verkostotyöhön

Verkostot ovat muuttuneet melko paljon ammattilaisten siirryttyä esimerkiksi kunnista hyvinvointialueille. Selvää yhtenäistä linjaa verkostotyön kehittämistarpeista kyselyssä ei käynyt ilmi, vaan vastauksissa oli lähinnä yksittäisiä toiveita. Ohjaamot ovat itsessään paikkoja, joissa työskentelee useita eri ammattilaisia. Tästä huolimatta muutamassa vastauksessa peräänkuulutettiin aidosti moniammatillista yhteistyötä. Kahdessa vastauksessa tämä tarkoitti myös fyysistä lähentymistä, saman katon alla olemista eri ammattilaisten kesken hoitamassa yhdessä nuoren asioita. Vammaispalvelujen kanssa toivottiin lisää yhteistyötä, sillä yhteistyö ei ole ollut kovinkaan aktiivista.  Joidenkin toimijoiden kanssa yhteistyö nähtiin jopa etääntyneen, mutta toisaalta kommenteissa ilmeni muutaman poistuneen palvelun paluu. Tämä kertonee eniten alueellisten käytäntöjen muotoutumisvaiheesta ja jatkuvasta kehittämisestä. Palveluja rakennetaan paljon hanketyön muodossa. Tämä vaikuttaa vastaajien mielestä palvelujen saatavuuteen. Ohjaamojen jälkeen nuoret ohjautuvat yhtä paljon työllisyys- ja kuntoutuspalveluihin. Molemmat saivat kuusi mainintaa. Seuraavaksi eniten ohjaudutaan työpajoille tai muuhun työtoimintaan.

Yhteistyötä oppilaitosten kanssa kaivataan opintojen eri vaiheissa

Kysyimme, miten oppilaitokset voisivat tukea Ohjaamoja. Vastaukset ja toiveet olivat hyvin konkreettisia. Päivystysvuoroihin kaivattiin lisää erityisen tuen osaamista. Tiiviimpää yhteistyötä toivottiin yhden vastaajan mukaan ”varsinkin niissä kohdin, kun opinnot ovat keskeytymässä tai opinnot ovat haasteellisia”. Vastaaja toivoi myös, että Ohjaamot voisivat tarjota näille nuorille vertaistukiryhmiä.

Ylipäätään yhteistyöstä toivottiin mahdollisimman systemaattista ja riittävän varhaisessa vaiheessa opintoja. Saattaen vaihtamisen tulisi olla nykyistä tehokkaampaa ja säännönmukaisempaa. Satunnaisten vierailujen sijaan tiedonvaihdolle tulisi luoda selkeät prosessit. Tarvitaan selkeä malli, miten nuori ohjataan työllisyyspalveluihin. Tältä osin Ketjut kuntoon -hankkeessa on jo rakennettu ns. Ameo-TYM-malli osana ohjausta monialaisiin palveluihin. Opiskeluhuolto, erityisopettajat ja opinto-ohjaajat mainittiin keskeisinä kumppaneina oppilaitoksissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että erityisammattioppilaitosten työhönvalmennusta ei vastauksissa mainittu erikseen.

Konsultointimahdollisuus mainittiin erityisesti nepsy-nuorten kohdalla. Ohjaamojen edustajat odottavat oppilaitoksilta paljon tietoa, ”jotta osattaisiin mahdollisimman nopeasti meillä ohjata tarvittaviin palveluihin sekä tiedettäisiin millaiset eväät nuorella on työmarkkinoille.” Tähän Ketjut kuntoon-hankkeessa on jo myös pystytty vastaamaan päivittämällä ura- ja jatkosuunnitelmadokumentti ja keräämällä tietoa jatko-ohjaavien tahojen toiveista. Järjestelmän kannalta ongelmana nostettiin yhdessä vastauksessa esiin osatutkintojen kohdalla yhteensovittaminen etuuksien kanssa. Vaikka vastausten määrä kyselyssä jäi melko pieneksi, Ketjut kuntoon -hankkeen henkilöstön kannalta ne antavat hyvän pohjan Ohjaamoiden tarpeen mukaiselle oppilaitosyhteistyön kehittämiselle. Yhteistyölle on mahdollista luoda toimivaa pohjaratkaisua hankkeen aikana, sillä hankkeessa olevat oppilaitokset toimivat jo nyt hyvin laajalla maantieteellisellä alueella.

Miltä palvelujärjestelmä näyttää tällä hetkellä?

Vastaajat saivat kommentoida vapaasti omia näkemyksiään järjestelmästä ja sen toimivuudesta erityisen tuen teemojen kannalta. Yksi vastaaja totesi, että työllistymisen merkityksen kasvu on positiivista. Kommentit toivat esiin sen, että edelleen sopiva tuki saavuttaa nuoren liian usein liian myöhään tai palvelujen viivästymisen aiheuttamat haasteet saatetaan havaita viiveellä, kuten yksi vastaajista totesi: ”neuromoninaisuudet saattavat olla sellaisia, että nuori on 20-vuotias, eikä kukaan ole aiemmin tarttunut niihin – ja siksi esim. koulutuksen valmentavat palvelut eivät ole ehkä se ensisijainen tarve – tarve tulee ehkä vasta II asteen jälkeen, kun mikään työsuhde ei ehkä kestäkään”.  Edelleen huomautettiin palvelujen päällekkäisyydestä ja omissa ”suppiloissa” toimimisesta. Ehkä nuorten kannalta merkittävä yksittäinen vastaus oli: ” Tukien muutokset ovat olleet monen nuoren kannalta kohtuuttomat”.

Tulokset antavat suuntaa kehittämistyölle

Koska vastaajien määrä jäi pieneksi, kovin vahvoja päätelmiä ei voida tehdä. Oletimme hankkeessa, että vaihtelu olisi suurta eri alueilla. Oli kuitenkin tärkeää selvittää tilannetta jo nyt, jotta erityisen tuen nuorten tilanteisiin liittyvien haasteiden ratkaiseminen ei viivästyisi kohtuuttomasti järjestelmäuudistusten myötä syntyneiden ”valuvikojen” vuoksi. Kyselyn tulokset antavat myös evästyksiä sille, millaisia käytännön yhteistyömuotoja on tarpeen lisätä toisen asteen oppilaitosten ja Ohjaamojen välille.

Kirjoittaja työskentelee Ketjut kuntoon -hankkeessa

Ketjut kuntoon -hankkeen budjetti

Hankkeen kokonaisbudjetti on 913 048 euroa, josta 684 554 euroa on Euroopan unionin rahoittamaa.

Vates-säätiön osuuden kokonaisbudjetti on 69 965 euroa, josta 52 473 euroa on Euroopan unionin rahoittamaa.