Miten oppilaitokset näkyvät paikallisessa työllisyydenhoidossa?
Työllisyyspalvelujen siirtäminen kuntiin on loppusuoralla. Ensi vuoden aikana näemme, miten työllisyysalueet saavat otettua asioita haltuunsa. Mitä lähemmäs muutos on tullut, sitä enemmän on myös keskustelu kuntien ja oppilaitosten välisestä kasvavasta yhteistyön tarpeesta saanut jalansijaa.
Asian nosti esiin myös Kuntalehti (20.9.2024), jonka artikkelissa otettiin kantaa ammatillisen koulutuksen merkitykseen kuntien elinvoiman vahvistajana ja siihen, miten sen kautta voidaan vaikuttaa työvoiman saatavuuteen.
Miten osaamistarpeita ennakoidaan jatkossa?
Eri toimijoiden vuoropuhelua on leimannut mm. tieto siitä, millaista osaamista työpaikat tarvitsevat ja miten joustavasti esimerkiksi toisen asteen oppilaitokset pystyvät sitä tuottamaan. Tällä hetkellä keskustelun ytimessä on myös tarvittavien koulutusten kesto. Mitä enemmän joillain toimialoilla on siirrytty siihen, että opintoja suoritetaan paljon työpaikoilla jo melko varhaisessa vaiheessa, sitä enemmän ovat kommentit koskeneet opiskelijoiden valmiuksia siirtyä kohti tulevia työtehtäviään. Kun työelämästä samaan aikaan katoaa paljon työtehtäviä ja uusia syntyy tilalle, on helppo nähdä, että työelämän ja koulutuksen järjestäjien on syytä tarkastella, millainen vuoropuhelu tämän kokonaisuuden hallitsemiseksi on tuloksellista.
Osaamisen ennakointitehtävää on siirretty JOTPA:lle (Jatkuvan osaamisen ja työllisyyden palvelukeskus). Heidän määrittelemiään ydinkysymyksiä ovat muun muassa, millä aloilla osaamisrakenne muuttuu merkittävimmin ja mitä katvealueita tai kapeikkoja osaamisen kehittämiseen liittyy. Ennakointitiedon hyödyntämisessä on vielä paljon parannettavaa.
Erityinen tuki ja osaamisen kehittäminen
Ammatillisessa koulutuksessa erityistä tukea saavia opiskelijoita on vuoden 2024 aikana ollut 34 236. (Vipunen 10/ 2024). Vaativan erityisen tuen opiskelijoita vastaavasti on 8 643 (Vipunen 10/24). Myös heillä tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet kehittää omaa osaamistaan ja edetä urallaan kykyjensä mukaan. Työtehtävien luonteen muuttuessa olisikin tarpeen arvioida aivan uudella tavalla, millä toimialoilla ja millaisissa tehtävissä heidän osaamisensa saadaan parhaalla mahdollisella tavalla esiin. Sopivan tuen avulla työllisyyspalveluilla on parempi mahdollisuus ohjata heitä kohti työtä.
Kun erityisen tuen opiskelijat palaavat mahdollisesti pitkien matkojen päästä opiskelupaikkakunnaltaan takaisin omaan kotikuntaansa, ovat he myös työntekijöinä ja sitä kautta veronmaksajina kartuttamassa oman kuntansa elinvoimaa monin eri tavoin.
Kaija Ray
erityisasiantuntija