Luulin, että kaikkia sattuu suihkussa käyminen
Vaikea atooppinen ihottuma on kulkenut Anna Laineen mukana vauvaikäisestä asti. Sairaus on vaikuttanut arkeen, harrastuksiin, opintoihin ja työelämään. Silti hän päätyi rakentamaan uran liikunnan ja tanssin pariin, vaikka juuri hikoilu, ihon hankautuminen ja pölyiset liikuntapaikat ovat olleet hänen iholleen erityisen haastavia.

Kun Anna Laine huomasi ensimmäistä kertaa, ettei suihkussa käyminen enää sattunut, hän pysähtyi yllättyneenä.
– Minulle tuli jossain vaiheessa älynväläys, että minua ei satu enää suihkussa käyminen. Olin luullut siihen asti, että kaikkia sattuu suihkussa.
Ajatus voi kuulostaa erikoiselta, mutta Annalle kivulias iho oli lapsuudesta asti normaalia arkea. Vaikea atooppinen ihottuma on kulkenut mukana käytännössä koko elämän.
– Minulla todettiin atooppinen ihottuma ihan vauvana. Ihoni alkoi tulehtua jo kolmen kuukauden ikäisenä, ja heti kun löysin kädet, ne alkoivat hangata ihoa. Huomasin heti, että kutittaa.
Atopia kulkee suvussa

– Olen perinyt sairauteni isältä. Hän on ollut myös ihan mieletön tietopankki. Isältä on tullut suoraan tieto siitä, miten tämän sairauden kanssa eletään.
Lapsuudesta Anna muistaa erityisesti päivittäiset rasvaukset. Niistä ei kuitenkaan tehty kotona ikävää pakkopullaa, vaan hauska yhteinen leikkihetki, joka toistui säännöllisesti.
Perhe osallistui kuntoutusjaksoille ja vertaistukitapaamisiin. Sairauden rinnalle syntyi myös paljon hyviä muistoja. Silti atooppinen ihottuma näkyi jatkuvasti Annan arjessa. Vuosien varrella vältettävien asioiden lista oli pitkä.
– Minulla on ollut 40 ruoka-ainetta, joita olen välttänyt. Lisäksi eläimiä, siitepölyä ja luonnonkumia. Minulla on ollut pääasiassa vain puuvillavaatteita ja aika vaaleita sävyjä.
Vaatteiden materiaalit, väriaineet, kosmetiikka, saippuat ja shampoot saattoivat ärsyttää ihoa.
Tanssista tuli tärkeä osa elämää
Moni olisi saattanut ajatella, että vaikeaa atooppista ihottumaa sairastava valitsisi harrastuksen, joka rasittaa ihoa mahdollisimman vähän. Tästä huolimatta Anna teki toisin, vaikka hikoilu ärsytti ihoa ja liikuntapaikkojen pöly aiheutti oireita.
– Atopia ja urheilu ovat olleet aika hankala kombo. Olen kuitenkin liikkunut enemmän tai vähemmän pienestä asti. Aikuisiällä löysin tanssin.
Erityisesti tanssiharjoitusten jälkeen iho oli kovilla.
– Lähtökohtaisesti lähdin tanssitreeneistä ison ihotulehduksen kanssa. Iho oli läikikäs, punoittava ja tosi kipeä.
Tanssista tuli niin tärkeä osa elämää, että Anna alkoi etsiä tapoja sovittaa yhteen rakkaan harrastuksen ja vaikean ihosairauden.
– Olen käyttänyt aikaa ja resursseja löytääkseni keinoja tanssia ja sairastaa atopiaa, miten se kombo toimii.
Atopian kanssa työelämässä
Atooppinen ihottuma vaikutti jo varhain myös työelämään liittyviin valintoihin. Nuorena kaupan kassalla työskennellessään Anna ei läpäissyt työhöntulotarkastusta käsien huonon kunnon vuoksi.
– Se antoi kyllä sellaisen ajatuksen, että aah, minun sairauteni vaikuttaa näin paljon työelämään.
Työskentely kuitenkin onnistui, kun käsien suojaamiseen löydettiin sopivat keinot. Kokemus osoitti Annalle, että sairaus voi asettaa rajoja, mutta niihin on usein mahdollista löytää ratkaisuja.
Myöhemmin hän kouluttautui lähihoitajaksi ja työskenteli päiväkodissa. Sielläkin atopia kulki mukana arjessa, mutta kuten aiemminkin, Anna keksi keinoja selvitä haastavista tilanteista.
Esimerkiksi päiväkodin päiväunihetket tarjosivat mahdollisuuden hoitaa ihoa kesken työpäivän. Anna pesi ja rasvasi oireilevia ihoalueita ja antoi iholle aikaa rauhoittua.
– Tajusin, että päivälepohetki on myös lepohetki iholle.
Vaikka Anna pohti joskus, onko liikunta-ala atoopikolle mahdoton valinta, lopulta juuri sinne hänen polkunsa vei.
– Liikunta on tosi huono iholle, eikä se ole ehkä atoopikolle se sopivin ala. Mutta lopulta päädyin päiväkotimaailmasta liikunta-alalle.
Liikunnasta tuli ammatti
Ratkaiseva hetki tuli yllättävästä suunnasta.
– Olin jumpassa itse jumppaajana, ja ohjaaja sanoi, että sinusta lähtee liikunnan ilo. Sitten innostuin ajatuksesta.
Esikoisen synnyttyä Anna alkoi ohjata kuntosalijumppia. Harrastuksesta kasvoi vähitellen ammatti ja lopulta oma yritys. Liikunta ei ollut vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavalle itsestään selvä uravalinta, sillä hikoilu, ihon hankautuminen ja pölyiset liikuntatilat pahensivat oireita. Silti juuri liikunnasta tuli hänen työnsä.

Nykyään Anna järjestää moniaistillista tuolitanssia ikäihmisille ja kehitysvammaisille asumispalveluissa eri puolilla Suomea.
– Käytännössä biletän muistisairaiden kanssa. Se on ihan supersiistiä, Anna kertoo hymyillen.
Oma sairaus on tuonut työhön myös vahvuuksia.
– Kun on itse elänyt sairauden kanssa, ymmärtää paremmin ihmisiä, joiden liikkumista jokin rajoittaa. Olen myös uskottavampi liikunnanohjaaja, kun minulla on omakohtaista kokemusta siitä, että liikkuminen voi sattua ja silti se tekee hyvää.
Yritys on myös kasvanut vuosien aikana. Nykyisin Annalla on kuusi tiimiläistä, jotka ohjaavat moniaistillista tuolitanssia eri puolilla Suomea.
Elämä ennen ja jälkeen biologisen lääkkeen
Viime vuosina Annan elämä on muuttunut merkittävästi biologisen lääkkeen aloittamisen ansiosta.
Tulehdukset eivät enää hallitse arkea samalla tavalla kuin ennen. Samalla monet rajoitukset ovat poistuneet.
– Puhun itse elämästä ennen biologista lääkettä ja sen jälkeen. Nyt minulla ei ole enää allergioita tai yliherkkyyksiä.
Moni asia, jota muut pitävät itsestäänselvyytenä, tuntuu edelleen uudelta.
– Saan käydä ravintolassa. Saan syödä valmisruokia. Maistoin tällä viikolla ensimmäistä kertaa macaronseja.
Ja sitten on vielä suihku. Biologisen lääkkeen myötä suihkussa käyminen ei yllättäen enää sattunutkaan, kun iho ei enää ollut jatkuvassa tulehdustilassa. Tilanne yllätti täysin.
– Minä olin luullut siihen asti, että kaikkia sattuu suihkussa käyminen.
Atopia ei ole kadonnut, eikä Anna haluakaan irrottaa sitä omasta tarinastaan.
– Jos aikaisemmin esittelin itseni ihosairaana, niin nykyään olen atoopikko biologisella lääkkeellä. Sairaus ei näy enää ulospäin samalla tavalla, mutta se on edelleen iso osa identiteettiäni.
Kirjoittaja:

Maarit Åström
viestintävastaava, Vates-säätiö sr