Kukaan meistä ei ole valinnut vaikeuksiaan. Meitä kaikkia tarvitaan tukemaan toisiamme

Vuoden 2026 Erilainen Mingle kokosi Poriin SuomiAreenan yhteyteen keskustelemaan kohtaamisesta, osallisuudesta ja luottamuksesta. Keskusteluissa nousivat esiin sekä kriisien kuormittavuus että toivo yhteisöllisyydestä.

Vuoden 2026 Erilainen Minglen keskustelijoita ja järjestäjiä. Kuva: Maarit Åström

Vates-säätiö oli mukana järjestämässä kymmenettä Erilaista Mingleä Keski-Porin kirkossa. Tilaisuus kokosi 250 osallistujaa seuraamaan puheenvuoroja ja paneelikeskustelua aiheesta luottamus yhteiskuntaan. Tilaisuudessa jokaisella oli myös aito mahdollisuus kohdata toisiaan ja keskustella. Erilainen Mingle sai alkunsa kymmenen vuotta sitten järjestäjäyhdistysten asiakkaiden havainnosta: he kokivat, ettei heitä kuulla yhteiskunnassa ja että he jäävät usein sivuun.

Kohtaamisen voima tapahtuman lähtökohtana

Tukiranka ry:n toiminnanjohtaja Mirva Heino kertoi tervetulopuheessaan tapahtuman alkusysäyksestä:

”Erilainen Mingle syntyi ajatuksesta, että jokainen ihminen ansaitsee tulla kuulluksi – että kohtaaminen voi muuttaa enemmän kuin osaamme arvatakaan.”

Heino painotti, että tarvitsemme myös toisiamme.

”Kukaan meistä ei valitse kriisejä, sairautta tai vaikeita elämäntilanteita, mutta jokaisen on tärkeää tulla kohdatuksi. Jokainen tarvitsee tunteen siitä, että kuuluu joukkoon ja yhteisöön. Ja jokaisen on joskus tärkeää kuulla: sinä riität juuri sellaisena kuin olet.”

Erilainen Mingle tarjoaa foorumin syvälliselle keskustelulle, ja sitä käytiin myös juhlavuoden tapahtumassa.

Ulkopuolisuuden kokemus haastaa hyvinvointiyhteiskuntaa

Tapahtuman suojelija, arkkipiispa Tapio Luoma, pohti puheessaan ulkopuolisuuden kokemusta, joka voi alkaa jo lapsuudessa, jatkua aikuisuuteen ja toistua läpi elämän.

”Kun puhumme hyvinvointiyhteiskunnasta, sen tulisi sulkea kaikki sisäänsä. Kenenkään ei tulisi kokea jäävänsä sen ulkopuolelle”, Luoma totesi.

Luoma pohti myös, missä määrin suomalainen yhteiskunta pystyy pitämään kaikki mukanaan, ja nosti esiin myös huolensa sotejärjestöjen rahoitusleikkausten vaikutuksista eriarvoisuuteen.

Luottamus yhteiskuntaan koetuksella

Tapahtuma käynnisti SuomiAreenan keskusteluviikon kansallisen dialogin merkeissä. Paneelikeskustelussa tarkasteltiin teemaa Luottamus yhteiskuntaan – mikä on muuttunut vuosikymmenessä?

Kansallisen dialogin keskustelua luotsasi seurakuntavaalien projektipäällikkö Annmari Salmela. panelisteina olivat tutkija ja kokemusasiantuntija Susanna Valtanen (Satakunnan ammattikorkeakoulu) toimialajohtaja Mari Keturi (JHL), asiantuntija Mari Järvinen (Satakunnan työllisyysalue) sekä diakoniatyöntekijä Heli Lukka (Porin ev.lut. seurakuntayhtymä). Kuva: Maarit Åström

Keskustelussa todettiin, että luottamus hyvinvointiyhteiskuntaan on viimeisen kymmenen vuoden aikana horjunut suurten kriisien – kuten pandemian, ilmastohuolen ja talouden epävarmuuden – seurauksena. Epävarmuus näkyy ihmisten arjessa ja työelämässä.

”Kriiseistä on tullut jatkuvia – epävarmuus on tämän kymmenen vuoden tulos”, kuvasi toimialajohtaja Mari Keturi.

Kriisit kasautuvat samoille ihmisille

Diakoniatyöntekijä Heli Lukka kuvasi, kuinka kriisit kasautuvat ja kuormittavat samoja ihmisiä. Monille on syntynyt avuttomuuden ja toivottomuuden tunteita.

Työllisyysasiantuntija Mari Järvinen nosti esiin huolen leikkausten holtittomuudesta. Hänen asiakkainaan on alle 30-vuotiaita nuoria.

”Tämän päivän politiikkaa leimaa se, että leikkauksia tehdään kaikkialta. Kyse on leikkuripolitiikasta”, Järvinen pohti.

”Leikataan sieltä, täältä ja tuolta, eikä kokonaisuus ole kenelläkään hallussa”, Keturi jatkoi.

Keskustelussa nousivat esiin myös poliittisen päätöksenteon etääntyminen arjesta sekä julkisen keskustelun kärjistyminen.

Toivoa löytyy – järjestelmät toimivat, kohtaamista pitää vahvistaa

Synkästä tilanteesta huolimatta keskustelussa nousi esiin myös toivo. Panelistit korostivat, että suomalaiset järjestelmät toimivat monin paikoin hyvin, mutta niiden saavutettavuutta on parannettava.

”Meillä on vahvat rakenteet, peruspalvelut ja kyky toimia kriiseissä. Se, miten yhteiskunta toimii ihmisten arjessa, on kuitenkin heikentynyt ja eriytynyt. Kun tähän yhdistyvät julkisen talouden leikkaukset, kokonaisuus ei enää toimi. Järjestelmä sinänsä toimii, mutta haasteena on palvelujen saavutettavuus ja se, miten ihmisiä kohdataan palveluissa”, totesi Mari Keturi.

Henkilökohtainen kokemus tuo toivoa

Tutkija ja kokemusasiantuntija Susanna Valtanen toi keskusteluun henkilökohtaisen, toivoa herättävän näkökulman. Mahdollisuus työllistyä avoimille työmarkkinoille ja kouluttautua kokemusasiantuntijaksi on ollut hänelle merkittävä käännekohta.

”Jos putoat jostain verkosta, aina on joku, joka ottaa koppia. Se on tosi hienoa tässä Suomessa”, Valtanen summasi.

Vastuu toivon ja luottamuksen rakentamisesta kuuluu kaikille, mutta vallankäyttäjillä on erityinen rooli.
”Heillä, joilla on valta, on suurempi vastuu”, muistutti Heli Lukka.

Kohtaaminen rakentaa luottamusta

Paneelikeskustelun päätteeksi korostui ajatus ihmisten välisestä luottamuksesta. Tätä luottamusta ja toivoa Teemu Luukka ja Jenni Kokander vielä pohtivat lopuksi yhdessä.

”Kohtaaminen lisää luottamusta. Yhdessä oleminen, silmiin katsominen ja yhteisten asioiden eteen työskenteleminen vahvistavat sitä. Luottamuksen rinnalla kulkee toivo – vaikka kompastumme, kannattelemme toisiamme. Silloin on toivoa”, totesi juontaja Jenni Kokander.

Tapahtuma muistutti, että luottamus syntyy ennen kaikkea ihmisten välisessä kohtaamisessa.

Kirjoittaja: