Kokoaikatyön tavoittelusta ainoana normina tulisi päästä eroon

Teksti: Kati Savela-Vilmari ja Johanna Oikarinen

Vates-säätiö aloitti syyskuussa Aamukahvikeskustelut-sarjan, johon toimitusjohtaja Jaana Pakarinen kutsuu yhden vieraan kerrallaan keskustelemaan ajankohtaisista työelämäaiheista. Kahdella ensimmäisellä kerralla puhuttiin muun maussa mukautuksista, työllistämisen kiintiöistä ja osa-aikatyön joustavuudesta.

Ensimmäiseksi vieraaksi Pakarinen sai SAK:n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikosken. Keskustelu lähti liikkeelle monimuotoisuuden käsitteen pohdinnasta. Erilaiset taustat, koulutukset, kansallisuudet jne. yleensä liitetään monimuotoisuus-sanaan, mutta Pakarinen totesi, että vammaisuus osana monimuotoisuutta voi unohtua.

Vammainen työntekijä voi tarvita työpaikalla mukautuksia, jotta työ onnistuu. Heinikoski ei usko, että työnantajilla olisi vastarintaa mukautuksia kohtaan, mutta he eivät tiedä niistä ja esimerkiksi järjestöjen antamasta tuesta niiden hakemiseksi.

Pakarinen kiinnitti huomiota vastaanottokyky-sanaan. Mikko Heinikosken mukaan tulee puhua johdon ja koko työyhteisön kyvystä huomioida kaikenlaiset työnhakijat ja -tekijät.

– Pahin tilanne on, jos töissä aloittaa henkilö, joka tarvitsisi mukautuksia mutta niitä ei ole tehty, koska tieto ei ole kulkenut, hän sanoi esimerkkinä.

Mikko Heinikoski on työskennellyt aiemmin työ- ja elinkeinoministeriössä. Vatesin toimitusjohtaja halusi tietää, miten Heinikoski hahmottaa vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen hallitusohjelman toimien valossa tällä hetkellä. Keskustelukumppani oli tilanteesta huolestunut.

– Työllisyystoimet lähtevät kovalta linjalta, tukien heikennykset iskevät osatyökykyisiin henkilöihin.

Oikeus työhön ja syrjäytymisen ehkäisy työllistymisen kautta on hänen mukaansa ohitettu kevyesti. Heikossa asemassa olevien ihmisten tilannetta saattaa entisestään vaikeuttaa mm. sosiaaliturvan leikkaukset, aikuiskoulutuksen lakkauttaminen ja se, ettei palkkatuki enää kerrytä työssäoloehtoa.

Pakarinen toivoi ratkaisuja siihen, miten monelle vammaisellekin henkilöille tyypillinen, yleisesti epätyypilliseksi luonnehdittu osa-aikatyö onnistuisi joustavammin. Mitä keinoja SAK suosisi? Heinikoski totesi, että SAK:lle on naurettu, kun he ovat puhuneet nelipäiväisestä työviikosta. Kokoaikatyön ei kuitenkaan tulisi olla ainoa tavoiteltava normi.

– Työ tuo rahan ansaitsemisen lisäksi muutakin hyötyä yhteiskunnalle ja yksilölle, hän tiivisti viestinsä.

Välityömarkkinatoiminnassa mukana olo osoittaa halua pitää osaamistaan yllä

Suomen Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén oli aamukahvivieraana lokakuun alussa. Jaana Pakarinen avasi aluksi välityömarkkinatoiminnan ja -toimijoiden käsitteitä.

Toimijat voidaan jakaa esim. sen mukaan, millaisia palveluita ne tuottavat, eli ovatko palvelut osallisuutta lisääviä tai jo työelämään valmentavia. Julkisella puolella välityömarkkinatoimintaa on mm. uraohjaus, kuntouttava työtoiminta ja palkkatuki. Yksityiset työnantajat, jotka ottavat esimerkiksi henkilöitä työkokeiluun, ovat myös osa välityömarkkinoita.

Harri Hellsténin mukaan välityömarkkinatoimijat ovat tärkeitä vaikeasti työllistyville, sillä ne voivat helpottaa työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Pakarinen pyysi häneltä näkemystä siihen, miten välityömarkkinat voisivat toimia vielä paremmin ponnahduslautana työelämään.

Hellstén painotti, että työnantaja haluaa nähdä, että työnhakijalla on todellista pyrkimystä oppia ja olla mukana. Tätä hakija on voinut harjoitella välityömarkkinoilla, esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa. Olisi hyvä, jos työnhakija pystyisi kuvailemaan toimintakykyään, eli mitä konkreettisesti pystyy tekemään.

– Ihmisiä ohjautuu välityömarkkinoille ja siitä eteenpäin hyvin erilaisista tilanteista. Pienillä yrityksillä ei välttämättä ole osaamista työnantajuudesta ja he opettelevat sitä palkatessaan ensimmäiset työntekijät. Silloin lähdetään perusasioista, kuten lomien määräytymisestä.

Vatesin toimitusjohtaja kysyi Hellsténin kantaa kiintiömalliin. Esimerkiksi Saksassa on käytössä vammaisten työllistämisen kiintiöt, joiden laiminlyönnistä tulee sakkoja.

– Kiintiömalli kuulostaa äkkiseltään huonolta, jos palkattava henkilö ei pystyisi antamaan samaa työpanosta kuin ei-kiintiöllä rekrytoitava. Mutta jos hän pystyisi ja työnantaja saisi siitä jonkin bonuksen, miksipä ei.

Silti, jos työnantajalla on tarve tekijälle 40 tuntia viikossa, ei häntä auta, vaikka olisi mahdollisuus palkata palkkatuella henkilö, joka voi tehdä esimerkiksi 30 viikkotuntia.

– Pitäähän minun tuoda esiin yrittäjyyden mahdollisuuttakin. Esimerkiksi vammaisten yrittäjien yhdistys Vamy ry perustettiin vammaisten henkilöiden yrittäjyyshankkeen aikana. Tällaisten toimijoiden avulla yrittäjyys voi tuntua mahdolliselta.

Vuoden 2024 viimeiset aamukahvitilaisuudet ovat 1.11. ja 15.11.