Kokemukseni työskentelystä Vatesissa

Olen Henrikki Hirvonen, kehittämistyön assistentti.

Ennen Vatesiin tuloani olin kymmenen vuotta toisessa järjestössä arviointi-, tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Opin paljon ja kehityin. Vatesissa olen kirjoittanut blogitekstejä, katsauksen, työpaperiesseen. Kun kehittyy, silloin pystyy myös tulkitsemaan asioita paremmin, kun tietoa on karttunut enemmän.

Alun perin tulin Itä-Suomen yliopistosta, Joensuusta välityömarkkinoille kehittymään. Valmistuin vuonna 2010 yhteiskuntapolitiikasta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Alkuvaiheiden jälkeen, kun olin ollut kesätöissä opiskeluaikoina apteekissa teknisenä apulaisena, lähdin arkistotehtäviin työelämävalmennukseen. Sieltä pienen hengähdystauon jälkeen päädyin alkuvuonna 2012 oman alan töihin, olin ruuanjakotutkimuksessa.

Vates oli oivallinen kehittymisen paikka. Mielestäni Vates on myös välityömarkkinatoimija. Opin paljon näkemään mitä muuten en ehkä itsessäni en olisi nähnyt. Minulle valaistui, että minustakin on johonkin. Käytin aiempaa osaamistani Vatesissa. Paljon olen oppinut, myös sen, että ymmärrys syntyy vain toista tukien, kuunnellen, ja mikä tärkeintä mikä on toiselle parasta.

Olen nähnyt työssäni tutkimuksellisempaa otetta ja oppinut niin ajattelemaan. Olen käyttänyt mielestäni blogiteksteissä persoonallisempaa ääntä. Esimerkiksi eräässä katsauksessa olen tulkinnut tilastoja esimerkiksi kuvioita ja tuonut esiin näkökulmia, jotka valaisevat, miten esimerkiksi yksilö löytää väylän työelämään. Katsauksessa olen tehnyt pohdintoja lähteiden pohjalta.

Olen ollut myös Konkarit töihin -hankkeessa, jota Vates toteuttaa yhdessä Miina Sillanpään Säätiön kanssa. Tein loppuraporttiin ongelmaratkaisukeskeisesti kirjoituksia ja ehdotuksia työllistymisen parantamiseksi. Yksi keino on, että 55-vuotias tietää elämänkokemuksen avulla, että pärjää muiden kanssa, myös nuorempien, kun avujaan käyttää ja pystyy siellä olemaan myös omilla uusilla taidoillaan.

Oppini on myös, että toista tukien ymmärtää ja oppii. Havahduin Vatesissa, miten paljon olinkaan saanut itselleni tietoa. Tietovarantoni oli kasvanut. Voisin nähdä, että se oli kasvanut kolmella tavalla: 1) osallistumalla 2) aktiivisuudella 3) oma-aloitteisuudella. Kun osallistaa, ymmärtää, kun on aktiivinen, tiedon määrä kasvaa, oma-aloitteisuudella taas oppii lisää.

Voidaan nähdä, että osatekijä työssäni on se, että olen ollut pitkään kuntoutuksen tutkimuksen alalla, jolloin tietovaranto on karttunut kuin huomaamatta. Olen oppinut ajattelemaan tutkimuksellisemmin ja analyyttisemmin. Olen myös ryhtynyt ajattelemaan, mitä se vaatii itseltä. Mielestäni silloin täytyy harkita, punnita ja näyttää suuntaa. Kriittisyyttäkin on tullut mutta ainoastaan omaa kehittymistä ja työtä kohtaan. Minä olen nähnyt sen pitkien vuosien ajalla, että se on tehtävä itse, oma kehittäminen.

Henrikki Hirvonen
kehittämistoiminnan assistentti