Kaija Ray kysyy: Säästöjä vai syrjäyttämistä? Sosiaalipalvelujen uudistus kriittisessä valossa

Vates-säätiön erityisasiantuntija Kaija Ray tarkastelee sosiaalihuollon palvelu-uudistuksen yhteydessä 11.2.2026 julkaistua STM:n alatyöryhmän raporttia, joka kohdistuu työ- ja toimintakykyä edistäviin sosiaalipalveluihin. Rayn mukaan raportti nostaa esiin huolestuttavan riskin: uudistus saattaa syventää jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ahdinkoa sen sijaan, että se vahvistaisi heidän tarvitsemaansa tukea.

Erityisasiantuntija Kaija Rayn mukaan sosiaalihuollon palvelujen tulisi parantaa ja ylläpitää asiakkaiden toimintakykyä niin, että he voisivat siirtyä työllistymistä edistäviin palveluihin. Ongelmat ovat kuitenkin monimutkaistuneet. Kuva: Eveliina Hertsi.

Yleisradio uutisoi tuoreeltaan (11.2.2026) Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän selvitystä sosiaalihuollon palvelu-uudistuksesta. Ylen uutisoinnin kärkenä oli, ettei tavoiteltuja säästöjä tulla saavuttamaan. Työryhmä ei löytänyt keinoja saavuttaa 100 miljoonan euron vuotuista säästötavoitetta. Ehdotetuilla toimilla päästään vain noin 50 miljoonaan euroon, ja näidenkin toimien vaikutukset ovat epävarmoja.

Samana päivänä julkaistiin myös alatyöryhmän raportti Työ- ja toimintakykyä edistävät sosiaalipalvelut : Työryhmän ehdotukset 2026, jossa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä osoittaa useita riskejä, jotka toteutuessaan voivat syventää jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ahdinkoa. Samalla raportti nostaa esiin useita järjestelmämme pitkäaikaisia ja toistuvasti ilmenneitä aukkokohtia, joihin ei vieläkään näytä löytyvän ratkaisuja.

Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen herättää huolta

Tässä alatyöryhmän raportissa tarkastellaan myös kuntouttavan työtoiminnan nykyisen lain lakkauttamisen ja erityisesti sen velvoittavuuden poistamisen mahdollisia vaikutuksia. Osa asiakkaista saattaa ehkä motivoitua paremmin vapaaehtoisiin palveluihin, mutta työryhmän esittämät riskit ovat todennäköisempi lopputulos.

Sosiaalihuollon palvelujen yleisenä tavoitteena on parantaa ja ylläpitää asiakkaiden toiminta- ja työkykyä niin, että he voivat siirtyä työllistymistä edistäviin palveluihin. Tämän rajanvedon selkeyttäminen on ollut työryhmän työn tavoitteena, mutta valitettavasti työn lopputulos ei herätä kovin paljon odotuksia tilanteen paranemisesta. Haasteet ja ongelmat ovat monimutkaistuneet. Lainsäädäntöä on muutettu mahdollistavaan suuntaan, mutta se ei yksin riitä. Palvelujen räätälöinti ja tarvelähtöisyys ovat parantuneet, mutta tieto asiakkaan kokonaistilanteesta ontuu edelleen.

Palvelupolkujen puutteet ajavat asiakkaita väliinputoajiksi

Riskien toteutumiselle on kaksi merkittävää ajuria. Vastaavissa selvityksissä todetaan yleensä, että asiakas tulisi voida ohjata muihin vastaaviin palveluihin, joissa hän saisi tarvitsemaansa tukea. Mihin palveluihin? Käytännössä tätä vaihtoehtoa ei useinkaan ole: sopivia palveluja ei omalla alueella ole tarjolla tai niiden omat kriteerit estävät asiakkuuden.

Toinen harhaanjohtava elementti on vahvasti peräänkuulutettu viranomaisten ja muiden toimijoiden, myös ministeriötason, mahdollisimman saumaton yhteistyö, jotta asiakkaiden palvelupolut eivät katkeilisi hallinnollisten tai rakenteellisten muutosten vuoksi. Yhteistyö on kuitenkin monilla alueilla kärsinyt vakavan takapakin ensin hyvinvointialueuudistuksen ja sen jälkeen työllisyysalueiden muodostamisen seurauksena.

Samaan aikaan asiakkaan tilanne on yhä usein se, että hän on ”yhtäälle liian sairas, toisaalle liian terve”.

Kuntoutuspolku on liian katkonainen

Lisätään tähän pohdintaan vielä Turkka Sinisalon Helsingin Sanomien pääkirjoitus, jossa hän tarkastelee kuntoutuspolun hitautta ja sen seurauksia. Hänen mielestään nyt polku kuntoutukseen on liian katkonainen ja hoito, etuudet ja kuntoutus pitäisi sovittaa paremmin yhteen. Sinisalo tiivistää tilanteen toteamalla: ”Järjestelmä saattaa jopa syrjäyttää ihmisiä työelämästä.”

STM:n työryhmän raportti toteaakin, että sosiaalihuollon ja työllistymistä edistävien palvelujen yhdyspintojen selkeyttämisessä on vielä paljon työtä jäljellä. Palvelujen hutiratkaisut eivät tuo säästöjä.

Mitä Työ- ja toimintakykyä edistävien sosiaalipalvelujen uudistusta valmistellut alatyöryhmä ehdottaa? Uudistus tiivistetysti

Työ- ja toimintakykyä edistävät sosiaalipalvelut : Työryhmän ehdotukset 2026:

• Sosiaalihuollon työllistymistä tukevat palvelut kootaan yhteen ja yksinkertaistetaan. Kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus sekä vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja työtoiminta yhdistettäisiin sosiaalihuoltolakiin sisällytettäväksi uudeksi palveluksi nimeltä työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuki.
• Kuntouttavaa työtoimintaa koskeva erillislaki kumottaisiin, eikä uusi palvelu olisi enää työttömyysturvalain mukainen työllistymistä edistävä palvelu. Osallistuminen perustuisi asiakkaan tuen tarpeeseen ja vapaaehtoisuuteen. Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää sosiaalihuollon ja työvoimaviranomaisten työnjakoa, vahvistaa sosiaalihuollon ydintehtäviä, lisätä palvelujen joustavuutta ja asiakaslähtöisyyttä sekä mahdollistaa kustannussäästöt. Säästö hyvinvointialueille olisi arviolta noin 12–15 miljoona euroa vuodessa.
• Työryhmä korostaa viranomaisten välisen yhteistyön, toimivien palveluketjujen ja riittävien siirtymäsäännösten merkitystä. Keskeisenä riskinä tunnistetaan se, että osa asiakkaista voi jäädä ilman riittävää tukea, jos sosiaalihuollon ja työvoimapalvelujen vastuut eivät käytännössä nivoudu yhteen. Työryhmä esittää myös vaihtoehtoisen mallin, jossa sosiaalihuollon rooli työttömyysturvaan kytkeytyvissä palveluissa säilyisi vahvempana, mutta säästöpotentiaali olisi merkittävästi pienempi.
  

Kirjoittaja:

Kaija Ray
Erityisasiantuntija
Työllisyyden palvelujärjestelmä ja osaaminen
Vates-säätiö sr