Ruokakompassi ja toimintapankki jäävät käyttöön

Elämänlaatua ruuasta -hankkeen (ELR) toimintamallia pilotoitiin ohjaustyössä loka-joulukuussa 2022. Työvalmentaja Marja Mikkonen Hollolan työpajalta ja ohjaaja Anna Jokela Suvimäen Klubitalolta uskovat, että uutta toimintamallia käytetään soveltaen myös jatkossa.

Molemmissa paikoissa pilottiin osallistui asiakkaita, jotka eivät halua normaalisti osallistua keittiötoimintaan. Hollolan työpajalla asiakkaat halusivat oppia lisää ruuan raaka-aineista ja nälän tunteen eri muodoista. Klubitalolla jäsenet halusivat edistää omaa hyvinvointiaan ruokaan ja syömiseen liittyvien asioiden kautta.

Elämänlaatua ruuasta -hanke on saanut piloteista arvokasta tietoa, jota käytetään ELR-toimintamallin kehittämisessä. Maaliskuussa 2023 alkavat maksuttomat koulutukset, joista saa tietoa ja vinkkejä siitä, miten käsitellä ruokaa, syömistä ja ravitsemusta ohjaustyössä. Tällä hetkellä ELR-toiminnan työkalut saa käyttöönsä vain koulutuksen käyneet.

Lisätietoa Elämänlaatu ruuasta -koulutuksista täältä.  Lisätietoa koulutuksesta ja hankkeesta saat myös projektityöntekijä Johanna Puttoselta (johanna.puttonen@paijatha.fi).

Hollolassa maisteltiin uusia makuja

Hollolan työpajan pilottiryhmä tutustui pilotin aikana uusiin elintarvikkeisiin ja makuja maisteltiin rohkeasti.

– Ruokatoiminnassa etsittiin värejä ja monipuolisuutta. Tärkeiksi koettiin yhdessä tekeminen sekä kiireetön syöminen. Lähtökohtana oli myönteinen suhtautuminen ruokaan, tiivistää työvalmentaja Marja Mikkonen.

Ryhmä teki retken suuren marketin hedelmä- ja vihannesosastolle.

– Ryhmäläiset valitsivat, mitä tuotteita he haluaisivat maistaa. Seuraavalla viikolla aineksista tehtiin ruokaa. Mukana oli erikoishedelmiä ja vihanneksia. Kun ruoka oli valmistunut, katoimme pöydän kauniisti ja söimme rauhassa, hän jatkaa.

Ryhmä koki merkittävänä sen, että syödessä oli seuraa ja sai jutella rauhassa. Saatiin aikaiseksi myönteinen ruokailuhetki ja myönteinen suhtautuminen syömiseen sekä samalla yhdessä tekemiseen.

Ryhmä järjesti lisäksi yllätyspikkujoulut työpajan muille asiakkaille valmistamalla suolaisia ja makeita minituotteita, kuten minitorttuja.

– Vaikka maistoi kaikkia, ruuan energiamäärä jäi kohtuulliseksi, kertoi Mikkonen ryhmässä syntyneestä ideasta. Asiakkailla oli myös omia toiveita, kuten voimasmoothien valmistus ja kala-allergisen sushi.

Mikkonen muistutti, että aina ei tarvitse valmistaa ruokaa, vaan ruuasta ja omasta ruokasuhteesta voi keskustella muutenkin. Hollolan ryhmä kävi keilaamassa, jota ennen keskusteltiin aamupalan merkityksestä jaksamiselle.

– Muissa tapaamisissa keskustelimme esimerkiksi nälästä ja syömisen kohtuullistamisesta tai mikä syöminen on riittävää ja sopivaa, Mikkonen kertoo.

Ruualla on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Mikkonen uskoo, että he tulevat soveltamaan Elämänlaatua ruuasta -toimintamallin työkaluja ja ideoita luovasti myös jatkossa.

– Toimintamallissa on tosi paljon hyvää, ja asenteiden muuttaminen lähtee asiakkaan lempeästä kohtaamisesta. Esimerkiksi muutama nuori meillä nauttii siitä, kun he pääsevät porukalla laavulle nokipannukahville ja juttelemaan.

Mikkonen on ottanut työpajalla käyttöön ruokakompassin, jonka kaikki uudet keittiöryhmiin osallistuvat asiakkaat täyttävät yhdessä ohjaajan kanssa.

– Aluksi mietin, että voisiko ruokakompassia käyttää muidenkin asiakkaiden kanssa, mutta se onkin antanut hyvän pohjan ruuasta keskustelulle. Jokaisella on kuitenkin ainakin jotain sanottavaa ruuasta. Se on myös nostanut esiin tärkeitä asioita, kuten tiedon asiakkaan diabeteksesta, kertoo Mikkonen.

Hollolan työpajalla mietittiin pilotin aikana myös uutta toimintatapaa pilotin asiakkaiden myötävaikutuksella. Heidän kanssaan suunniteltiin yhdessä Tarmoa ja Työkykyä -ryhmä, johon on sulautettu Elämän laatua ruoasta -toimintapankin tehtäviä osana muita työkykyä vahvistavia teemoja.

Kuvateksti: Marja Mikkosen kanssa kanssa samaan kuvaan kotona on päässyt Sofi-koira, jonka herkut sisältävät kurkkua ja lohta, tonnikalaa tai kanaa sekä lattialle pudonneet yllätykset. Kuva: Nea Mikkonen

Klubitalolla nälän ja kylläisyyden tunnistamista

Suvimäen Klubitalolla Elämänlaatua ruuasta -pilotin aiheiksi valikoituivat ruokailun rytmittäminen, ruokailun suunnittelu sekä nälän ja kylläisyyden tunnistaminen.

Suvimäen Klubitalon toiminta Jyväskylässä perustuu työpainotteiseen päivään. Kun klubitalon jäsenet tulevat talolle, jokainen valitsee itse, missä yksikössä he haluavat sinä päivän tehdä työtä.

Klubitalon ohjaaja Anna Jokela toimii yleensä ravintoyksikössä, jossa keskustellaan paljon ruuasta. Esille nousee monia eri olettamuksia ruuasta ja sen terveellisyydestä.

– Keskustelua herättävät myös uudet suuntaukset. Ihmisillä on tapana nostaa vain tiettyjä asioita
esille, eikä aiheen ympärillä olevaa kokonaisuutta aina nähdä. Keskustelu rypsiöljystä voi kärjistyä siihen, että toisen mielestä se on terveellistä ja toisen mielestä polttoaineesta seuraavaa, kertoo Jokela.

– Ruoka on tärkeä väline kuntoutuksessa ja auttaa jäsentä itsensä eteenpäin viemisessä. Ruokaa tehdessä voi kokeilla ja ylittää itsensä. Siitä saa itsevarmuutta ja onnistumisen kokemusta, sanoo ohjaaja Jokela.

Kuva: Anna Jokela ja Jussi Airainen valmistavat välipalarahkaa Suvimäen Klubitalon ravintoyksikössä. Kuva: Rauno Lehtonen

Ruokasuhdeasiaa ilman kokkausta

Ohjaaja Anna Jokelan mielestä Elämänlaatua ruuasta -toimintamalli ei suoraan sovi ravintoyksikköön, jolle on jo tietty funktio klubitalon toiminnassa. Sen sijaa pilottia varten luotiin oma ryhmä, joka halusi edistää omaa hyvinvointia ruokasuhteen kautta. Ruuan valmistuksen sijaan ryhmän jäsenet keskustelivat ja reflektoivat.

– Parhaat oivallukset tulevat ryhmässä. Asiat voivat saada turhan suuria mittasuhteita, jos niitä pyörittää mielessään yksin, tietää Jokela.

– Puhuimme esimerkiksi ruuan hinnasta, miten kauppareissut kannattaa suunnitella ja missä kaupoissa käydä. Pohdimme myös sitä, mikä on nälkään ja mikä taas johonkin muuhun syömistä. Puhuimme annoskoosta ja mikä riittävä määrä ruokaa, hän muistelee.

Myös Klubitalolla Elämänlaatua ruuasta -materiaalit saavat kiitosta.

– Verkossa olevat aineistot olivat helposti saatavilla. Niitä oli näppärä käyttää ja tehtäville annetut aika-arviot pitivät. Materiaalit jäävät käyttöön. Materiaalipankki on mielettömän hyvä ja sitä voi hyödyntää myös hektisessä arjessa, kehuu Anna Jokela.
.
Kritiikkiä saivat kuitenkin materiaaleissa olevat linkit, joita ryhmätilanteessa ei voinut käyttää.

– Valitsimme toimintapankista tehtäviä, jotka ryhmä pystyi toteuttamaan niin ajallisesti, tilallisesti kuin rahallisesti.

Muutos vaatii jaksamista

Jokela tietää, että vaikka henkilö kävisi ravitsemusterapeutilla, ongelma on siinä, miten muutos omassa ruokasuhteessa, ravinnossa ja syömisessä saadaan kotiin asti.

– Jokaisella on varmasti paljon tietoa, mutta ei jaksamista esimerkiksi valmistaa ruokaa alusta loppuun asti tai lukea ruuan ravintoarvoja tuotelapuista. Ohjausta tarvitaan myös siihen, miten puolivalmisteista saa terveellistä ja edukasta ruokaa lautaselle. Jäsenillä on paljon perustaitoja, vähintään yksi kattila ja uunivuoka sekä aikaa, pohtii Jokela.

Pilotin lopussa jäsenet pitivät hyvänä, että omaa ruokasuhdetta sai miettiä normipäivän kautta ja vaikuttaa omaan tavoitteeseensa ryhmän toiminnassa.

– Lopussa pohdimme sitä, miten Suvimäen Klubitalossa voidaan tukea jäsenten ruokasuhteeseen liittyviä tavoitteita. Yritämme linkittää Elämänlaatua ruoasta -toimintaa osaksi työpainotteista päivää, pohtii Jokela jatkoa.

Myös ohjaajan ruokasuhde testissä

Elämänlaatua ruuasta -konseptissa on tärkeää, että ohjaajat pohtivat ensin omaa ruokasuhdettaan ennen toimintamallin käyttöönottoa asiakkaiden kanssa.

Suvimäen Klubitalon ohjaaja Anna Jokela koki, että pilotti nosti hyvin esiin sitä, miten ohjaajana asioita voi sanottaa ja tuoda esille aktiivisemmin ruokaan, syömiseen ja ruokasuhteeseen liittyviä asioita.

– Pilotin aikana aloin miettiä ohjaamistani ja oman ruokasuhteen pohtiminen ravisteli käsityksiäni. Ohjaajan näkökulmasta on tärkeää, ettei tuo omia näkemyksiään liikaa esille. Sain vahvistusta siitä, että voin enemmän vain tarkkailla tilannetta ja nostaa asioita esiin tarpeen mukaan. Oma totuus ei ole aina toisen totuus, toteaa Jokela.

– Ihmiset kokevat kummallisista asioista syyllistystä – myös ruuasta. Kannustan siihen, että ne omat jututkin ovat ihan hyviä ja uutta voi kokeilla jaksamisen mukaan, jatkaa Jokela.

Myös Hollolan työpajan työvalmentaja Marja Mikkonen heräsi pohtimaan ravinto- ja ruokateemaa uudella tavalla.

– Pakko myöntää, ettei kaikkia faktoja tarvitse muistaa, vaan pitää keskittyä enemmän rauhalliseen ja kunnioittavaan asiakkaan kohtaamiseen. Tärkeintä on se, mitä asiakas herää ajattelemaan omasta ruokasuhteestaan, tiivistää Mikkonen.

Näin pilotti eteni

Ensimmäisessä vaiheessa oli ohjaajien verkkoperehdytys, jossa he tutustuivat Elämänlaatua ruuasta -konseptiin ja pohtivat omaa ruokasuhdettaan. Perehdytyksen jälkeen ohjaaja kokosi ryhmän ja sopi ensimmäisen tapaamisen.

Ryhmässä jokainen jäsen mietti ensin yksin, mikä omassa ruuassa tai syömisessä on tärkeää. Apuna käytettiin ruokakompassia. Jokainen sai myös toivoa, mitä haluaisi lisätä omaan syömiseensä tai oppia lisää, jotta toiveet toteutuisivat.

Elämänlaatua ruuasta -hankkeessa on luotu laaja toimintapankki, josta ryhmä valitsi toiveisiinsa sopivia harjoituksia. Harjoituksia käytiin läpi seuraavien 12 viikon aikana ryhmän tapaamisissa.
Pilotin lopussa oli vielä reflektointi, jossa keskusteltiin ja jaettiin kokemuksia Elämänlaatua ruuasta -toimintamallin käytöstä.

Toimintamallin kulku on esitetty alla olevassa kuvassa:

Teksti: Tiina Jäppinen