Työ lasten ja nuorten parissa kiinnostaa

Teksti ja kuvat: Kati Savela-Vilmari

Oona Konttinen on aloittanut sosionomiopinnot Laurean ammattikorkeakoulussa. 23-vuotias Konttinen on syntymäkuuro ja hänen äidinkielensä on viittomakieli. Hänelle leikattiin ensimmäinen sisäkorvaistute 3-vuotiaana ja toinen kuutisen vuotta myöhemmin. Vanhemmat ovat kuulevia. Leikkauksen jälkeen tyttö alkoi puheterapian avulla opetella suomea ja on nyt kaksikielinen.

Konttinen kertoo, että hänen kuuroutensa jäi huomaamatta synnytyssairaalassa ja neuvolassa. Puheen viivästymisen takia vanhemmat alkoivat epäillä kuuloa, vaikka neuvolassa rauhoiteltiin odottamaan puheen kehittymistä. Yksityisen lääkäriaseman korvalääkäri epäili Konttisella olevan mm. afasiaa eli aivoperäistä puhehäiriötä. Koska lapsi osasi tutkimuksissa tulkita ihmisten eleitä ja liikkeitä esimerkiksi kääntymällä oikea-aikaisesti äänilähteen suuntaan, kuulovamma ehdittiin jo sulkea pois.

Sisäkorvaistutteita tehdään aiempaa enemmän

Oona Konttinen kävi puheterapiassa suomen kielen oppimiseksi 7. luokalle asti. Alakoulussa koululaisella oli viittomakielentaitoinen henkilökohtainen avustaja, mutta murrosiän kynnyksellä hän koki identiteettikriisin ja halusi olla kuten muut. Avustaja ja näkyvät apuvälineet saivat jäädä pois.

Suhtautuminen sisäkorvaistutteisiin on vuosien mittaan muuttunut ja niitä tehdään enemmän. Toki myös tekniikka on parantunut jatkuvasti, ja istutteita voi leikata jo vauvoille. Tällä hetkellä Suomessa on noin tuhat henkilöä, joille on tehty sisäkorvaistute lapsena.

– Nykyisin myös ns. kivikuurot, eli ilman kuulon apuvälineitä olevat kuurot vanhemmat leikkauttavat lapsilleen stutteita, koska tulkkauksen saatavuus on huono. Vanhemmat haluavat myös tarjota lapsilleen mahdollisuuden puhutun kielen oppimiseen. Lapsi voi myöhemmin päättää, haluaako käyttää kuulolaitteita vai ei, Konttinen sanoo.

Lähikoulussaan Konttinen oli ensimmäinen kuulovammainen oppilas, jolle tehtiin mukautuksia opiskelun sopeuttamiseksi kuulovamman takia. Avustajan lisäksi hänellä oli apuvälineitä, kuten FM-laite, jossa opettajalla on lähetin ja oppilaalla vastaanotin. Perheen piti selvitellä paljon kuulevien koulussa olevan kuulovammaisen lapsen asioita, jotta Konttiselle saatiin sopivat apukeinot kouluun. Myöhemmin koulun rehtori kiitteli Konttista, sillä hänen jälkeensä on tullut muita kuulovammaisia oppilaita, joilla on kuulolaitteita. Heidän kohdallaan mukautusten tekeminen ja ymmärrys on ollut vahvemmalla pohjalla.

– Kuulovamma vaikutti jonkin verran jaksamiseeni. Puheen ymmärtäminen vaatii enemmän keskittymistä kuin kuulevana syntyneillä.

Konttinen käyttää nykyisin viittomakielen tulkkia ja kirjoitustulkkia opinnoissaan ammattikorkeakoulussa.

Ammattihaave vahvistui työssä

Lukiosta valmistuttuaan Oona Konttinen ei tiennyt tarkkaan, mitä haluaisi tehdä ”isona”. Äidiltään hän kuuli Paikka auki -ohjelmasta, jota STEA rahoittaa. Hän haki ja tuli valituksi järjestöassistentiksi Kuuloliittoon.

Kuuloliitossa Konttinen teki järjestöassistenttina esimerkiksi hallinnollisia ja jäsenistöön liittyviä töitä. Hän pääsi tutustumaan myös lasten ja nuorten parissa tehtävään toimintaan, ja kiinnostus siihen heräsi.

– Paikka auki -jakson jälkeen sain liitosta ilokseni kahden vuoden jatkon oppisopimuskoulutuksella. Suoritin nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnot STEP-opistolla (entinen Seurakuntaopisto).

Oona Konttinen sanoo, että työkokemus toi lisää itsevarmuutta ja vahvisti mielenkiintoa lasten ja nuorten parissa tehtävää työtä kohtaan. Hän on ollut ohjaajana lasten ja nuorten leireillä ja tapahtumissa 17-vuotiaasta saakka ja jatkaa tätä työtä edelleen.

– Sain inspiraation ohjaajaksi kouluttautumiseen, koska olin itse lapsena useilla kuulovammaisten lasten leireillä ja tilaisuuksissa ja ne olivat minulle tosi tärkeitä juttuja.

Kuulovamma on este vain harvassa ammatissa

Kuuloliitossa Konttinen pääsi hyödyntämään some-osaamistaan. Kun hän lähti kollegansa kanssa tuottamaan TikTok-videoita, liiton kanavan suosio suorastaan räjähti.

– Videot ovat kokemuksemme mukaan madaltaneet kynnystä osallistua tapahtumiin ja murtaneet ihmisten ennakkokäsityksiä kuulovammaisuudesta tai sisäkorvaistutteiden käyttäjistä. Olemme myös esitelleet, millaisilla aloilla voi työskennellä kuulovammaisena. Melkein kaikilla aloilla voi, Konttinen tähdentää.

Ennakkoluuloja voi olla myös viranomaisilla. Esimerkiksi TE-palveluissa Konttisen ajatusta lähteä opiskelemaan nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi pari vuotta sitten epäiltiin. ”Onkohan se järkevää”, siellä pohdittiin, kuulovammaa ajatellen. Kuitenkaan nuoren naisen kanssa keskustellessa ei heti voisi arvata, että suomi on tullut hänelle kakkoskielenä.

Vaikuttamistyöstä Konttinen on ollut kiinnostunut nuoresta pitäen. Some-sisällöt ovat nykypäivänä keskeinen vaikuttamiskanava etenkin nuorten parissa. Konttiselle on ehdotettu myös politiikkaan mukaan lähtemistä.

– En ole ainakaan vielä innostunut, haluan vaikuttaa omalla tavallani.

Nyt hän keskittyy edistämään opinnoillaan yhtä isoa tavoitettaan: työllistymistä mieluisalle alalle. Koulukuraattorin työ voisi olla yksi sopiva ammatti, ja nyt alkaneet sosionomiopinnot tukevat tavoitetta.