Toiveena osaamiskeskus työnantajille ja palveluntuottajille
TEM asetti keväällä työryhmän haastavassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyden parantamiseksi. Mukana on mm. työmarkkinajärjestöjen sekä vamma- ja potilasjärjestöjen edustajia. Vatesin toimitusjohtaja Jaana Pakarinen ja Invalidiliiton työelämäasiantuntija Anne Mäki ovat mukana ryhmässä. He keskustelevat sille asetetuista tavoitteista ja omista odotuksistaan.
Ei mahda mitään, pakko on aloittaa sillä, että haastavaa on. Vates-säätiön ja Invalidiliiton asiantuntijat tuskin ovat ainoita, joilla on toiveikkuutta, mutta myös pientä pelkoa siitä, mitä tapahtuu. Työryhmä sinänsä on myönteinen asia, kunhan sen kanssa päästäisiin eteenpäin asioissa, joita järjestöt ovat tavoitelleet jopa vuosikymmeniä kohderyhmiensä tilanteen kohentamiseksi.
Keskitytään aluksi tavoitteeseen 1: Työnantajat saavat tietoa vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden palkkaamiseen. Työnantajien kannusteita kehitetään.
– Yritysnäkökulma on ollut työryhmässä mukana vielä aika ohuesti. Myös esimerkiksi edellisen hallitusohjelman työkykyohjelmassa työnantajien osallistaminen jäi hataraksi, Jaana Pakarinen aloittaa.
Työryhmän tavoitteena on saada toimintaohjelma valmiiksi alkuvuodesta. Sitä varten on järjestetty laaja kyselykierros, johon tuli yli 300 vastausta sekä etäkuuleminen, jossa oli läsnä yli 200 tahoa.
Mistä tukea tukien hakemiseen?
Paljon puhutaan siitä, että työnantajat tarvitsisivat tukea ja tietoa rekrytoimiseen tilanteessa, jossa pitäisi selvitellä erilaisia tukimuotoja, jotka ovat heille vieraita. Pakarinen ja Mäki pitävät tärkeänä, että olisi osaamiskeskus, josta sekä työnantajat että palveluntuottajat saisivat apua. Tätä on myös yhdenvertaisuusvaltuutettu nostanut esiin.
– Esimerkiksi Itävallassa perustettiin erään ohjelman avulla resurssikeskus. Se on tarjonnut tukea näille molemmille kohderyhmille.
Vatesin toimitusjohtaja Pakarinen kertoo törmänneensä itse vastikään siihen, että palkkatuen hakeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin se aiemmin oli ollut, ja myös haettu työolosuhteiden järjestelytuki jäi myöntämättä. Perustelusta sille hän ei saanut selvää. Miten sitten pärjää työnantaja, jolla ei ehkä ole alun perinkään suurta intoa lähteä tukien hakemista selvittämään?
Osa-aikatyö ja muu joustavuus vielä ilman ratkaisuja
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO on tehnyt esim. tietopaketin osatyökykyisten työllistymisestä, mutta mitenpä ns. keskivertoyritys näihin törmäisi. Pakarinen ja Mäki tietävät, että yrittäjäyhdistysten aamukahvitilaisuuksissa tavoitettaisiin usein kymmeniä yrittäjiä, joten tällaisten tilaisuuksien järjestäminen koordinoidusti voisi olla yksi askel yritysten tavoittamiseksi paikallisesti.
Osa-aikatyön tekeminen nykyistä joustavammin toisi monelle tilaisuuden tienata etuuksien, kuten työkyvyttömyyseläkkeen ohella. Moni haluaisi ja kykenisi tekemään töitä, mutta kokoaikatyö ei sovi, vaikka tehtäisiin työn tai työolosuhteiden mukautuksia.
– Suomessa osa-aikatyötä tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja sen potentiaalia tulisi mieluummin kehittää kuin suitsia, Anne Mäki toteaa.
Suojaosan poistaminen vielä vaikeuttaa tilannetta. Suojaosa on tarkoittanut sitä, että työtön voi ansaita 300 euroa ilman, että se leikkaa hänen työttömyysturvaansa.
Pakarinen näkee hallitusohjelmassakin pyrkimyksen siihen, että työllistymisellä haetaan nimenomaan kokoaikaista työntekoa. Hän toivoo olevansa väärässä.
Sakkomaksuista työnantajien kannusteita?
Tavoite 3 työryhmällä on, että vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat saavat tarvitsemansa työllistymistä tukevat ja osaamisen kehittämisen palvelut. Voisiko yksi tätä edistävä asia olla, että työllisyyspalveluissa olisi korvamerkittynä rahaa vammaisten henkilöiden työllistämiseen? Samalla se voisi edistää ajan mittaan myös tavoitetta 2, syrjinnän vähenemistä työelämässä.
Vammaisten henkilöiden työllistämisen kiintiöt ovat taas nousseet puheisiin, ja työryhmän onkin tarkoitus tehdä analyysi mallien toimivuudesta Suomessa.
Millaisia kannusteita työnantajille sitten voisi olla: saisivatko he bonuksen tai verohelpotuksia, jos työllistävät heikossa työmarkkina-asemassa olevia työnhakijoita – muun muassa näitä on hyvä pohtia.
Esitetään tähän vielä yksi herättelevä ajatus:
– Voisiko ajatella niinkin radikaalisti, että kuntien Kelalle maksamat ”sakkomaksut” työttömistä työnhakijoista ohjattaisiin yritykselle, joka työllistää henkilön, tai ainakin osa niistä, Jaana Pakarinen heittää käytännön ehdotuksen, jonka eteenpäin vieminen tuskin olisi kovin ripeää, jos sitä vammaisjärjestöjen yhteistoimin lähdettäisiin ajamaan.