Arkistot: E-magazine

Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Sirpa Jokisen kotialbumi

Aivoverenvuoto pysäytti Sirpa Jokisen vain sairausloman ajaksi – tällä hetkellä hän tekee kahta osa-aikatyötä ja käynnistelee yrittäjänä omaa jalkahoitolaa. Jokinen sanoo nauttivansa työskentelystä lähellä ihmisiä.

Elettiin alkutalvea 2020. Sirpa Jokinen oli tehnyt iltavuoron töissä, ja kotiin tultaan hän tunsi itsensä tavanomaista väsyneemmäksi. Aamulla Jokinen heräsi päänsärkyisenä ja tokkuraisena – ja WC:ssä odotti outo yllätys.

– Tajusin, että olen yöllä käynyt oksentamassa vessan aika pahaan kuntoon, muistamatta siitä mitään. Soitin työreissulla olleelle miehelleni, että tuletko milloin kotiin, minulla on aika paha olo, Saarijärvellä Keski-Suomessa asuva Jokinen muistelee. Jokinen suostui puolisonsa vaatimuksesta soittamaan hätäkeskukseen.

Ensihoitajat tulivat käymään, Jokisen elin toimintoja mitattiin. Päänsärkyä epäiltiin migreeniksi.

Töihin kolmen kuukauden sairauslomalta

Siitä alkoi Jokisen lähes viikon kestänyt pallottelu perusterveydenhuollon, keskussairaalan ja Kuopion yliopistollisen sairaalan välillä.

– Vasta KYS:ssä selvisi, että minulla oli lukinkalvonalainen aivoverenvuoto. Sen oli aiheuttanut puhjennut aivovaltimon aneurysma. Kun en potenut rajua ja sietämätöntä päänsärkyä enkä saanut halvausoireita, ei vointiani osattu heti epäillä aivoverenvuodoksi.

Jokinen operoitiin, ja sairauslomalla hän oli kolme kuukautta.

– Jälkitarkastuksen ja neuropsykologisten testien jälkeen sain luvan palata töihin.

Kuulin olevani onnen tyttö, sillä vuoto ei jättänyt jälkeensä selkeästi havaittavaa haittaa. Mutta hyvin väsynyt minä olin. Podin myös tasapainohäiriöitä.

Mielialaoireet ilmaantuivat viiveellä

Vielä nykyisinkin väsymys ottaisi Jokisesta helposti vallan, ellei hän pitäisi jaksamisestaan tarkkaa huolta. Oppi oli kuitenkin haettava kantapään kautta.

– Sairauslomalta palasin töihin ruokakauppaan, täyspitkiin työvuoroihin. Kaupan meteli ja valot uuvuttivat minut niin pahasti, että olin aivan puhki jokaisen työpäivän jälkeen.
Syksyä kohti hänellä alkoi herätä tunne siitä, että kaikki ei ole kohdallaan.
– Tunsin olevani laiska, saamaton ja aloitekyvytön – minä, työmyyrä! Saarijärven maalaislääkäri Kiminkiselle ihmettelinkin, että miten minusta voi tuntua siltä, että pääni meinaa levitä. Arvelin olevani masentunut.

Kiminkinen kirjoitti siltä istumalta Jokiselle lähetteen Kelaan ja Aivoliiton kuntoutuskeskus Suvituuleen. Kuntoutuksessa Jokinen oivalsi itsestään jotakin tärkeää.

– Aloin tosissani miettiä, mitä työelämältä haluan ja mitä jaksan.

Jokinen keksi, että voisi hakea töihin Saarijärven puuhapuisto Veijariin. Veijarin yrittäjä otti Jokisen innolla vastaan.

– Olen taustaltani ravitsemuspuolen ihminen, ja minun toivottiin ryhtyvän kehittämään puuhapuiston grilli- ja kahvilapuolta. Sovimme, että saan tehdä työtä osa-aikaisesti.

Uuden työn myötä Jokinen sai takaisin myös ison palan itsetunnostaan.

– Ymmärsin, että en olekaan laiska ja saamaton, olen vain vaatinut itseltäni sairastumiseni jälkeen liikaa. Tärkeää oli sekin, että pääsin tekemään työtä, jonka koen mielekkääksi.

Virtaa riittää opintoihin ja vertaistoimintaan

Jokisella on tällä haavaa monta rautaa tulessa. Puuhapuisto-työnsä ohessa hän toimii osa-aikaisesti henkilökohtaisena avustajana ja käynnistelee oman jalkahoitolan yritystoimintaa Saarijärven keskustassa.

– Kaikki kolme nykyistä työtäni ovat minulle henkisesti tärkeitä. Olen hyvin sosiaalinen ja pidän työskentelystä lähellä ihmisiä.

Osa-aikatöittensä ohella Jokinen opiskelee.

– Pääsin Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistoon opiskelemaan markkinointiviestintää ja sisällöntuotantoa. Kun tuli harjoittelujakson aika, pyysin saada tehdä senkin osa-aikaisesti. Suunnittelin kuluneena talvena eräälle taiteilijatutulleni julisteita ja lehtimainontaa.

Vapaa-aikanaan Jokinen on osallistunut Aivoliiton Koppi arjesta -verkkoryhmiin.

– Vertaistoiminta on antanut itsellenikin paljon. Haluan omalla tarinallani tsempata muita ja viestittää, että työelämällä voi olla myös sairauden jälkeen paljon annettavaa.

Vaikka uupumus syö välillä voimia, Jokinen luottaa jaksamiseensa. Avainsana on suunnitelmallisuus.

– Merkitsen kalenteriini paitsi työajat, myös lepopäivät. En rehki liikaa enkä enää jousta ulkoisten vaatimusten paineessa. Olen myös oppinut sanomaan tarvittaessa ei.

Koppi arjesta -ryhmät Tampereella, Oulussa ja Hämeenlinnassa – hae mukaan!

• Koppi arjesta -ryhmä on tarkoitettu työikäiselle AVH:n sairastaneelle, jolla sairauden jälkioireet ovat lieviä ja näkymättömiä.
• Ryhmän tavoitteena on auttaa tunnistamaan AVH:n jälkioireiden aiheuttamia muutoksia, tukea muuttuneessa elämäntilanteessa ja saada vertaistukea muilta saman kokeneilta.
• Tapaamisissa on mukana Aivoliiton vertaistukihenkilöitä tai kokemustoimijoita.
• Ryhmä kokoontuu noin kolmen kuukauden ajan ja on osallistujille maksuton.
• Järjestämme päivä-, ilta- ja verkkoryhmiä. Verkkoryhmä mahdollistaa osallistumisen myös muualta maakunnasta. Ryhmän koko on 6–10 henkilöä.
• Ryhmiin on jatkuva haku.
• Koppi arjesta -hanke toteutetaan vuosina 2022–2024. Hankkeella on STEA:n rahoitus.

Lue lisää: aivoliitto.fi/koppiarjesta

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Essi Kähkönen
Kuvat: Riikka Hurri

Osan aikaa töissä, väliajat osasairauspäivärahalla – onnistuuko paluu työelämään tällaisen ratkaisun avulla? Siitä kertovat lonkkaleikkauksesta toipuva Auli Turunen sekä hänen lähiesihenkilönsä Jonna Schadewitz-Laakkonen.

Kipeä lonkka oli vaivannut Auli Turusta, 59, pitkään ja katkaissut useasti hänen työuransa. Turunen on koulutukseltaan lähihoitaja, mutta lonkan oireilun takia

Työnantaja, Siun soten Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, järjesti Turuselle koronapandemia-ajaksi kevyempiä rokotekirjaajan töitä, mutta työt päättyivät viime vuonna. Sitten Siun sotessa alkoi palvelusihteerin työn pilottikokeilu.

– Minulle ehdotettiin tätä tehtävää. Innostuin, sillä olen ihminen, joka ei kivuista huolimatta vain osaa olla kotona tekemättä mitään. Työ vaikutti kaiken lisäksi kiinnostavalta: roolini on toimia esihenkilöiden apukätenä. Etsin esimerkiksi myyntijärjestelmistä heille erilaisia tavaroita, teen hankintoja ja kirjaan asiakkaiden sopimuksia sekä kotipalvelun suostumuslomakkeita omiin tietojärjestelmiimme.

– Nautin siitä, että saan koko ajan opetella jotakin uutta, Turunen kertoo.

Osasairauspäiväraha-aikana korostuu liikunta

Turunen tekee tätä nykyä palvelusihteerin töitä 60-prosenttisesti, reilut nelisen tuntia päivässä, maanantaista perjantaihin. Lopun aikaa hän on osasairauspäivärahalla.

– Saan palkkaa työnantajaltani, mutta myös osasairauspäivärahaa Kelalta. Se on toistaiseksi riittänyt elämiseen, hän kertoo.

Turusen vuosia kipuillut lonkka leikattiin vuoden 2022 marraskuussa, ja sairausloman jälkeen työ on taas maistunut hyvältä.

– Palvelusihteerin homma ei onneksi vaadi pelkkää istumista, vaan välillä voin jättää tietokoneen, nousta jalkeille ja tehdä jotakin muuta. Olen kuitenkin yhä toipilas ja lonkkani tarvitsee liikettä. Ja kun olen osasairauspäivärahalla eli vapaalla, kuntoutan itseäni liikkumalla ahkerasti. Käyn säännöllisesti kuntosalilla ja uimassa, hän toteaa.

Töihin kuntoutujan ehdoilla

Palveluesihenkilö Jonna Schadewitz-Laakkonen kertoo, että Siun soten pohjoiselle alueelle Auli Turusen palkkaaminen osasairauspäivärahan tuella oli oiva ratkaisu.

– Auli tuntui tähän työhön sopivalta. Hänellä oli tarvittava osaaminen ja koulutus, ja kun pilotti alkoi, oma työhyvinvointiasiantuntijamme vinkkasi, että Aulia kannattaisi pyytää tehtävään, hän kertoo.

Työterveyslääkäri suositteli, että Turunen olisi osan aikaa töissä ja osan osasairauspäivärahalla. Neuvottelut työn järjestelyistä tehtiin Turusen, lääkärin, työhyvinvointiasiantuntijan sekä työnantajan kesken.

– Osasairauspäiväraha on istunut Aulin tilanteeseen mielestäni hyvin. Työnantajan näkökulmasta on ollut tärkeää, että Auli on päässyt kiinni työelämään sairaudestaan ja leikkauksestaan huolimatta niin pian kuin mahdollista. Itse ajattelen niin, että jos on kovin pitkään poissa työelämästä, sinne palaaminen voi olla vähän pelottavaa.

Schadewitz-Laakkosen mukaan on kuitenkin tärkeää, että työhön paluu tehdään suunnitelmallisesti, ja että kumpikin taho ymmärtää, mitä työntekijältä edellytetään.

– Ei voi olla niin, että työntekijän ajatellaan tekevän osa-aikaisesti saman verran töitä kuin täysipäiväistenkin, vaan töiden keventäminen ja työtehtävien rajaaminen on tehtävä työntekijän ehdoilla. Muutoin voi käydä niin, että hänen kuntoutumisensa vaarantuu – eikä täysimääräinen töihinpaluu kenties onnistukaan.

Työsopimus enää allekirjoituksia vailla

Turusen osasairauspäivärahakokeilu on Siun sotessa Lieksassa sujunut niin hyvin, että tätä kirjoitettaessa Schadewitz-Laakkosen työpöydällä on allekirjoituksia vaille valmis sopimus Turusen vakinaistamisesta palvelusihteerin tehtävään.

– Kuntoni puolesta olen valmis palaamaan kokopäiväiseen työhön. Ja olen totta kai hyvilläni siitä, että pitkästä sairaushistoriastani huolimatta olen osoittanut kykyni ja taitoni, ja että he haluavat palkata minut vakinaiseksi, Turunen iloitsee.

Jonna Schadewitz-Laakkonen on niin ikään tyytyväinen siihen, miten asiat lutviutuvat paitsi Turusen, myös työnantajan näkökulmasta.

– Osasairauspäivärahajärjestely teki mahdolliseksi sen, että nyt ollaan siinä pisteessä, että Siun sote saa Aulista osaavan työntekijän. Auli tuli meille tekemään kevennettyä työtä ja katsomaan, josko
siitä avautuisi mielekäs ura täällä meillä. Ja avautuihan se!

Mikä osasairauspäiväraha?

• Osasairauspäiväraha tukee työkyvyttömän henkilön pysymistä työelämässä ja paluuta kokoaikaiseen työhönsä. Osasairauspäivärahalla oleva henkilö on siten osan aikaa töissä ja osan aikaa osasairauspäivärahalla.
• Osasairauspäivärahalla ollaan töissä 40–60-prosenttisesti. Paluu osa-aikaiseen ja kevennettyyn työhön on vapaaehtoinen järjestely, johon tarvitaan sekä työntekijän että työnantajan suostumus. Osa-aikainen työ ei saa vaarantaa kuntoutujan terveyttä eikä toipumista.
• Työn järjestelystä sovitaan työterveys- tai jonkun sellaisen lääkärin kanssa, joka tuntee työntekijän työolosuhteet. Osasairauspäivärahaa haetaan Kelasta.
• Vuoden 2023 alusta laki muuttui niin, osasairauspäivärahan enimmäisaika piteni 120 arkipäivästä 150 arkipäivään.

Lue lisää osasairauspäivärahasta: www.kela.fi/osasairauspaivaraha

Artikkeli on aiemmin julkaistu Kelan Elämässä -verkkosivulla. www.elamassa.fi
Asiantuntijana suunnittelija Airi Nenonen Kelasta.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Susanna Hakuni
Kuva: Elina Mäkikunnas

Henkilökohtaisten avustajien saaminen on yhä vaikeampaa, ja työntekijäpula vaikuttaa jo vammaisten ihmisten turvallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Monelle ongelma kertautuu edelleen, kun avustajapula heikentää myös mahdollisuuksia työnhakuun tai työssä käymiseen ja haastaa oman jaksamisen. Elina Mäkikunnas on opettajana unelmiensa ammatissa, eikä työpäivästä suoriutuminen aiheuta ongelmia – jaksaminen alkaa olla kortilla vasta työpäivän jälkeen, kun toinen työrupeama avustajakuvioiden selvittelyssä alkaa.

Työssään opettajana peruskoulussa Elina tarvitsee apua esimerkiksi ovien avaamisessa, lounaan lämmittämisessä, luokkatilan järjestelemisessä ennen tunnin alkua ja kopiokoneen käyttämisessä. Itse opetustilanteet hoituvat ilman avustajaa.

Elinalla on käytössään 459 avustajatuntia kuukaudessa. Elinan aamu ei käynnisty ilman avustajaa, koska apu on tarpeen heti aamusta lähtien sängystä ylös nousemiseen ja sen jälkeen arjen perustoiminnoissa ja kotitöissä.

Ei hankalan työntekijän leimaa

Elinan kohdalla isoimpina ongelmina ovat sairastelevien avustajien sijaisjärjestelyt sekä uusien avustajien etsintä lopettavien avustajien tilalle.

Avustajaongelma ei ole vielä aiheuttanut Elinalle työpoissaoloja, jonka Elina toteaa johtuvan siitä, ettei tunnollinen luonne ja sisu kerta kaikkiaan anna olla poissa töistä sellaisesta syystä. Elina ei myöskään halua ottaa sellaista leimaa, että lihassairaus tekisi hänestä tavallista hankalamman työntekijän. Poissaolojen välttäminen vaatii kuitenkin usein kohtuuttomia ratkaisuja:

– Pahimmassa hädässä isäni on ajanut aamuviideltä sata kilometriä Vantaalle nostamaan minua sängystä ylös. Pidän tätä kuitenkin vihoviimeisenä vaihtoehtona, koska en haluaisi tuottaa kenellekään ylimääräistä vaivaa. Olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että isäni on hätätilanteissa päässyt auttamaan, Elina toteaa.

Ajoittain töihin pääseminen on vaatinut myös aamuöistä soittokierrosta, kun Elina on joutunut soittelemaan avustajia läpi ja kyselemään, kuka voisi tulla.

Silloinkin Elinaa harmittaa erityisesti se, että työntekijät joutuvat monesti joustamaan oman jaksamisensa kustannuksella, vaikka moni osaakin vetää rajansa ja sanoa suoraan, jos ei pääse tulemaan.

– On kuukausia, joina en joudu kauheasti stressaamaan avustaja-asioita. Tilanne vaihtelee kuitenkin laidasta laitaan, ja nyt olen jälleen kerran hakemassa uutta avustajaa. Hakemuksia ei ole tullut, enkä vielä tiedä, miten pääsen kevään aamuina töihin, Elina pohtii.

Töissä Elina saa tukea läheisimmiltä työkavereiltaan, jotka tietävät tilanteen. Hän uskoo, että ymmärrystä löytyisi laajemminkin esimiestasoa myöten. Koulussa on jo nyt mahdollisuuksien mukaan huomioitu esimerkiksi Elinan toive tuntien sijoittelusta niin, että aamutunteja olisi mahdollisimman vähän, koska avustajia on hankala saada aikaisiin aamuvuoroihin.

Hakemuksia tulee vähemmän

Työn ulkopuolella ystävät ja läheiset tukevat Elinaa niin henkisesti kuin käytännön asioissakin ja jakavat esimerkiksi työ paikkailmoituksia omiin verkostoihinsa. Vammaispalveluista Elina ei ole saanut apua, eikä usko, että työnantajamallilla toimivalle sieltä apua löytyisikään.

Avustajien sairastelua on mahdotonta ennustaa; joinakin kuukausina sijaisia on haettava viikoittain. Elinan avustajista monet ovat olleet opiskelijoita, joten avustajien vaihtuvuus on tiedossa jo etukäteen ja Elina tiedostaa tilanteen jo rekrytointivaiheessa.

– Sitä mukaa kun oman alan työt kutsuvat heitä, minun on oltava valmis luopumaan hyvistä tekijöistä. Mutta monesti luopumiset tulevat rysäyksittäin ja työntekijöitä lähtee lyhyen ajan sisällä useampi. Sitten voi olla pitkäänkin tyyntä ennen seuraavaa lähtöaaltoa.

Tilanne on kuitenkin siinä mielessä muuttunut, että aiemmin hakemuksia tuli nykyistä enemmän. Nyt on ollut sellaisia hakuprosesseja, etten ole välttämättä saanut yhtäkään hakemusta, vaikka olen hionut ilmoitukseni ihan viimeistä pilkkua myöten mahdollisimman selkeäksi ja houkuttelevaksi, Elina kertoo.

Kahden työn rasite

Elina on ollut nykyisessä työpaikassaan vuoden verran määräaikaisella sopimuksella ja haaveilee vakituisen viran saamisesta.

– Olen viihtynyt erinomaisesti ja teen juuri nyt sitä, mitä varten opiskelin vuosikausia. Koen olevani ihan elementissäni nykyisessä työssäni ja ylimääräisenä plussana pääsen antamaan oppilailleni esimerkin siitä, että myös sähköpyörätuolilla liikkuva opettaja on ihan tavallinen aikuinen. Aidot kohtaamiset nuorten kanssa ovat ihan mahtavia ja saan niistä tosi paljon virtaa, vaikka teinien ruotsinopiskelun pyörittämisessä tietysti onkin omat koettelemuksensa. Huumori auttaa siinä, Elina toteaa.

Lihassairaus hankaloittaakin opetustyötä lähinnä kulissien puolella, kun päivätyön lisäksi työpäivän jälkeen alkaa iltavuoro työnantajana avustajille. Elina on pohtinut paljon, miten saisi tilanteen tasapainoon – jos opetustyötä tekisi osa-aikaisesti, jäisikö avustajaongelmien ratkomiseen ja yllätysmuuttujista selviämiseen enemmän voimavaroja?

– Koen olevani fyysisesti sataprosenttisen työkykyinen, mutta järjestelmän toimimattomuuden vuoksi ehkä sittenkin osatyökykyinen, Elina toteaa.

Alun perin julkaistu: Porras 1/2023

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Mari Bergman
Kuvat: Seppo Alanko ja Sari Hautakoski

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö esiintyy lähes neljällä prosentilla aikuisista ja hoitamattomana voi johtaa vakaviin haasteisiin työelämässä ja opinnoissa.

Sari Hautakoski työskentelee Mehiläisen työterveydessä konsultoivana psykiatrina. Hän on työterveyshuollon ja psykiatrian erikoislääkäri sekä kognitiivinen psykoterapeutti. Sari Hautakoski tekee ADHD-arvioita aikuisille. Hänen vastaanotolleen asiakkaat tulevat usein tilanteissa, missä he tarvitsevat arvion työkyvystään.

– Kun keskittymiskyky ei riitä vaadittuihin työtehtäviin, työnteko on hankalaa. ADHD:sta johtuva puutteellinen aloitekyky voi johtaa työssä alisuoriutumiseen ja voimakkaaseen stressaantumiseen, Hautakoski kertoo.

Jos työtehtävät tulevat tehdyksi aivan viime tingassa tai jotkut työtehtävät eivät onnistu ollenkaan, tulee epäilys ADHD-diagnoosista joko asiakkaalta itseltään tai lääkärin ehdottomana.

– Asiakkaalla on takana masennusjaksoja ja merkittävää työuupumusta usein ennen ADHD-arvioon päätymistä. Työtehtävien hoitaminen on voinut kuormittaa normaalia enemmän, koska aloitekykyyn ja keskittymiseen on kulutettava päivittäin paljon energiaa, Sari Hautakoski selittää.

Työterveys ADHD:ta epäilevän tukena

Tilanteessa, missä asiakkaalla ei ole vielä ADHD-diagnoosia, voi työterveys olla ratkaisevassa asemassa ehdottomassa neuropsykiatrisen häiriön oireiston vastaavuutta asiakkaan kokemiin haasteisiin. Hautakosken mukaan tämä prosessi lähtee usein liikkeelle epäuskoisuudesta, koska yleiset mielikuvat ADHD:sta rajoittuvat ylivilkkaisiin seinille kiipeileviin poikalapsiin. Käypä hoitosuositusta on täydennetty aikuisten ADHD:n hoidolla vasta vuonna 2017. Ennen tätä ei ollut laajaa ymmärrystä siitä, että ADHD on myös aikuisilla työ- ja toimintakykyä haittaava ongelma. ADHD:lla on yli 50 prosentin periytyvyysriski.

– Yksi yleinen syy hakeutua työterveyteen ADHD-arviointiin on oman lapsen saama tuore ADHD-diagnoosi. Prosessin läpikäyminen lapsen kanssa saa vanhemman pohtimaan myös omaa selviytymistä työssä ja työyhteisössä, Hautakoski kertoo.

Työelämässä hankaluuksia kohtaava työntekijä ei monesti osaa epäillä ADHD:ta itsellään, jos oirekuva painottuu esimerkiksi tarkkaamattomuuteen. Aikuiset osoittavat impulsiivisuutta ja yliaktiivisuutta eri tavalla kuin lapset, koska ovat kasvaessaan ja aikuistuessaan sosiaalistuneet. Nämä henkilöt ovat oppineet työtehtävissään ja työyhteisössään sopeuttamaan käyttäytymistään, ja monilla on selviytymiskeinoja esimerkiksi oman impulsiivisuuden hillitsemiseen. Näin toimiessaan he ovat miellyttävämpiä työkavereita ja pärjäävät työyhteisössä paremmin.

Lääkitys ja muut keinot avuksi

ADHD:n toteamisen jälkeen pyritään useimmiten löytämään sopiva lääkitys. Sopivan lääkityksen vaikutukset työ- ja toimintakykyyn ovat merkittävät, mutta oikeanlaisen lääkityksen löytäminen voi vaatia useita kokeiluja. Hautakoski kertoo esimerkin, jossa asiantuntijana myyntityötä tekevä ADHD-lääkityksen aloittanut asiakas koki radikaalin muutoksen työotteessaan jo viikon sisällä lääkityksen aloittamisesta. Oikean lääkityksen avulla ADHD-diagnoosin saanut selviytyy omista työtehtävistään paremmin ja vähemmän itseään kuormittaen. Joissakin tilanteissa oikeanlainen lääkitys voi johtaa haluun hakeutua vaativampiin työtehtäviin, tehdä enemmän työtunteja tai esimerkiksi palata opintoihin suorittamaan korkeamman asteen tutkinto.

Aina lääkitys ei ole vaihtoehto tai sopivaa lääkitystä ei vain löydy.

– Muut työkykyä tukevat keinot, kuten jatkuvien keskeytysten, työympäristön melun ja silpputyön vähentäminen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla käytössä ennen lääkityksen aloittamista, koska ne hyödyttävät usein kaikkia työntekijöitä, eikä lääkitys aina poista kokonaan toimintakyvyn haasteita, Hautakoski muistuttaa.

Työnkuvan ja työn vaatimusten selkeyttäminen ovat asioita, missä työnantaja voi käytännön tasolla auttaa ADHD-diagnoosin saanutta. Joissakin tilanteissa työnkuva on jo valmiiksi neuropsykiatrisen häiriön kanssa elävälle sopiva. Hautakosken esimerkit tällaisesta työstä ovat projektityö ja sesonkityö. Muuttuvat ja selkeästi aikarajatut työtehtävät sopivat monille. Aina työn sisältöä ei voi muokata, mutta silloin kannattaa miettiä opiskelua ja uuden ammatin hankkimista tuoreen ADHD-diagnoosin tuoman tiedon valossa.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra-lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Emma Andersson
Kuvat: Istock ja Seppo Toikka

Työelämässä jatkaminen syöpään sairastumisen jälkeen tarjoaa tärkeitä psykologisia ja taloudellisia etuuksia. Työllä voi olla kuntouttava merkitys: työ tuo merkityksellisyyden kokemuksia, iloa työn tuloksista, mutta työn kautta voi myös peilata omaa jaksamista ja työkykyään. Työssä voi näyttää, että on edelleen se sama osaava työntekijä kuin ennen sairastumista.

Eräs Suomen Syöpäpotilaat ry:n toteuttaman ”Elossa ja osallisena, myös työelämässä!” -hankkeen (2017–2021) osallistuja onkin todennut seuraavasti sairauspoissaolostaan:

”Se oli kyllä ihan hullua, mutta enemmän kuin se syöpä, mua huoletti hiusten lähtö ja se, että jouduin sivuun kiinnostavasta projektista.”

Toisten kohdalla työssä on jaksettava taloudellisesta pakosta tai työttömyyden pelosta. Blinder & Ganyn artikkelissa ”Impact of Cancer on Employment” (2019) työelämässä jatkaminen sairastumisen jälkeen yhdistyy normaaliuden tunteeseen. Kirjoittajien mukaan työnteko edistää yksilön kontrollia omasta elämästään henkisesti haastavassa tilanteessa. ”Työn menetys korreloi (…) taloudellisen ahdingon kanssa. Alentuneista tuloista ja kasvaneista kuluista johtuva taloudellinen taakka on yhteydessä (…) alentuneeseen elämänlaatuun sekä hoitoon sitoutumiseen.” (Blinder & Gany 2019)

Noin joka kolmas sairastuu syöpään

Syövästä on tullut pitkäaikaissairaus: tällä on laaja yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen vaikutus. Kehittyneet hoidot mahdollistavat paluun työelämään, vaikka sairaus ja hoidot vaikuttavatkin yksilöllisesti työ- ja toimintakykyyn. On arvioitu, että joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään (Kaikkisyovasta.fi). Vuoden 2020 lopussa ylittyi yli 300 000 elossa olevan syöpään sairastuneen suomalaisen rajapyykki. (Pitkäniemi & Malila et al. 2022, s. 6)

Kroonista tai levinnyttä syöpää sairastavat arvostavat myös työelämään paluun mahdollisuutta, vaikka paluu vaatii joustoja Suomen etuusjärjestelmältä ja työnantajilta. Osallisuus työelämässä oman jaksamisen rajoissa on inhimillisestä näkökulmasta tärkeää. Työhön paluun keinovalikoima ei aina tunnista yksilöllisiä tilanteita tai jousta tarvelähtöisesti. Osa-aikatyö toimii monelle hyvänä väylänä takaisin töihin. Palveluvalikoimassa on vielä paljon kehittämistä, jotta oikea-aikainen työelämään paluu mahdollistuisi ja relevantti tieto saavuttaisi sairastuneet elämäntilanteesta tai asuinpaikasta huolimatta.

On myös kiinnitettävä huomiota työkyvyttömien työttömien ja työnhakijoiden asemaan, jotka eivät aina saa perusterveydenhuollossa tarvittavaa työkyvyn tai kuntoutuksen tarpeen arviointia. Toivotaan, että lähitulevaisuudessa syöpästrategia*, jos se laaditaan, tuo osaltaan johdonmukaisuutta myös työllistämispolitiikkaan.

Työikäiset syöpään sairastuneet kuvaavat työelämään paluuta seuraavasti: 

”Polku takaisin työelämään – erityisesti silloin, kun omaan työtehtävään ei voi sairauden vuoksi palata – on hyvin epämääräinen. Tietoa täytyy itse etsiä, kun eri tuet on eri tahojen vastuulla. Osatyökykyisten työpanoksesta työelämään kyllä puhutaan, mutta näin yli viisikymppisenä uuden työuran (…) hakijana ei koe, että olisi helppoa päästä haastatteluihin. Ja sitten jos pääseekin, niin miten puhua omasta elämäntilanteesta, kun oma sairaus voi aiheuttaa poissaoloja tulevaisuudessa.”

”Minun ei tarvitse olla 100 % voimissani palatakseni työhön. Minulla on annettavaa pienemmälläkin työkyvyllä.”

”Pelkään syrjäytyväni työelämästä, kun mahdollisuutta ja tukea osa-aikatyöhön ei ole.”

”Pitkittynyt työttömyys sairastumisen jälkeen tekee tiukkaa toimeentulolle, erityisesti yksin asuvalle. Minulla on kaksi kissaa, jotka pitää ruokkia, ne kun eivät käy töissä.”

* Eduskunnan syöpäverkosto, Syöpäjärjestöt ja Kansallinen syöpäkeskus esittivät maailman syöpäpäivänä, 4.2.2023, että hallitusohjelmassa sitoudutaan laatimaan Suomelle kansallinen syöpästrategia. Syöpästrategia on laadittu esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa. Myös EU on laatinut oman syöväntorjuntasuunnitelmansa.

Lisätietoa syöpä ja työelämä -teemasta
– Sivusto www.syopajatyo.fi tarjoaa tietoa työikäisille syöpään sairastuneille ja heitä kohtaaville ammattilaisille
– Sivuilta löytyy myös Heinin video aiheesta Työelämässä kroonisen syövän kanssa
– Suomen Syöpäpotilaat ry toteutti huhti-toukokuussa 2023 Syöpä ja työelämä -kyselyn: tulokset ovat saatavilla kesäkuussa

Lähteet
– Blinder, Victoria S. & Gany, Francesca M.: Impact of Cancer on Employment. J Clin Oncol. 2020 Feb 1; 38(4): 302–309. Verkkojulkaisu 5.12.2019. Viitattu 17.4.2023.
– Pitkäniemi J, Malila N, Tanskanen T, Degerlund H, Heikkinen S, Seppä K.: Syöpä 2020. Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Suomen Syöpäyhdistys, Helsinki 2022. Viitattu 18.4.2023.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kirjoittaja: Sari Viitasaari
Tekstin editointi: Marianne Pentikäinen
Kuva: iStcok

Migreeni ilmenee yksilöllisesti ja voi vaikuttaa merkittävästi opiskeluissa etenemiseen sekä työelämässä jaksamiseen. Työikäisten naisten keskuudessa (15–49-vuotiaiden ikäryhmässä) migreeni on tautitaakaltaan merkittävin elämää ja työntekoa haittaava sairaus. Migreeniä esiintyy työikäisillä naisilla noin kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä.

Työkyvyn heikkeneminen ei migreeniä sairastavilla yleensä näy. Se voi johtaa siihen, ettei työkykyä tueta tarpeeksi eikä oikea-aikaisesti.

Työ- ja toimintakyky heikentyy jo ennen migreenikohtausta. Työteho voi palautua kohtauksen jälkeen melko nopeasti, mutta työkyvyttömyys voi pahimmillaan kestää useita päiviä. Olisi tärkeää levätä, kunnes migreenikohtauksen jälkitilakin on kokonaan ohi. Hoitamattomana migreeni voi pahentua ja kroonistua.

Kansainvälisessä kyselytutkimuksessa 70 % osallistuneista kertoi migreenin vaikuttaneen työhönsä. Vaikutuksia työhön ovat esimerkiksi keskittymisvaikeudet, työtehon lasku ja poissaolojen määrä. Merkittävä haaste on myös ymmärryksen puute sairautta kohtaan työyhteisössä.

Migreeniä sairastava esittää olevansa työkykyinen

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan osatyökykyinen on ihminen, jolla on käytössä osa työkyvystä ja halu työkyvyn käyttämiseen. Moni migreeniä sairastava ei kuitenkaan kutsuisi itseään lähtökohtaisesti osatyökykyiseksi, vaikka migreenin vaikutus työkykyyn olisi ajoittain tosi merkittävä.

Sairauspoissaolojen syyksi kirjataan usein joku muu kuin migreeni. Luultavasti mahdollisten seuraamusten pelossa ei uskalleta tai haluta kertoa, että on poissa työstä migreenin vuoksi, ja siksi mennään lääkäriin jostain muusta syystä.

Työnantaja ja migreeniä sairastava ovat yhdessä vastuussa siitä, että migreeniä sairastava voi menestyä työssään. Työntekoa helpottavat muun muassa joustava työaika ja työskentely kotona, mikäli työ sen mahdollistaa. Huomiota tulisi kiinnittää työskentelyolosuhteisiin kuten esimerkiksi valaistukseen, ääniin, ergonomiaan ja lepomahdollisuuteen pimeähuoneessa myös työpaikalla. Yksilölliset tarpeet ja migreenikohtaukselle altistavien tekijöiden minimointi tulisi huomioida jo tilojen suunnitteluvaiheessa.

Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että migreeniä sairastavaa ymmärretään ja hän saa tarvitsemaansa tukea. Työpaikalla tulisi olla avoin ilmapiiri, jotta sairaudestaan voi turvallisesti kertoa ilman pelkoa leimautumisesta. Näin migreeniä sairastavan ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa tai ylimääräistä stressiä sairaudestaan ja sen vaikutuksista työhön.

Osatyökykyisenä työelämässä

Malla Hiltunen on sairastanut teini-ikäisestä asti migreeniä. Hän on opiskellut muun muassa bioanalyytikoksi. Hän oli unelmatyössään kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Kun migreeni aktivoitui, päänsäryt ja muutokset työkyvyssä alkoivat heti.

Työterveysneuvotteluissa mietittiin jatkoa ja Hiltuselle haettiin ammatillista kuntoutusta. Hän pääsi työkokeiluun omaan työpaikkaansa.

– Kävin erilaisia työpisteitä läpi omassa mikrobiologian labrassa sekä myös viereisessä kemian labrassa eikä mikään sopinut enää minulle, hän toteaa.

Laboratoriosta hallintoon

Työn mukautus vei pois laboratoriotyöstä hallinnon ja henkilöstöhallinnon puolelle, jossa Malla Hiltunen työskenteli lähes 15 vuotta. Työolosuhteiden järjestelytuen avulla työhuoneen seinämaalit himmennettiin, valaistusta muutettiin ja ergonomia tarkistettiin.

Terveyshaasteet jatkuivat ja migreeni kroonistui. Hiltunen sai osakuntoutustuen ja mittavat lääkekokeilut aloitettiin. Hän koki syyllisyyttä sairauspoissaoloista ja terveydenhuollon kuormittamisesta. Hän pelkäsi myös työkyvyn menettämistä. Masennusdiagnoosin nostaminen päädiagnoosiksi mahdollisti osatyökyvyttömyyseläkkeen.

Tilanne muuttui, kun uusi työterveyslääkäri otti vastuun kokonaisvaltaisesta hoidosta. Selvisi, ettei työpaikalla pystytty enää tekemään mitään. Hiltunen irtisano tiin lopulta yhteisymmärryksessä.

Tilanne tuntui pahalta ja itsetunto romahti, tuli ammatti-identiteettikriisi.

– Toisaalta tuli myös lupa levätä. Se oli suuri helpotus itselle, hän toteaa.

Työkokeilusta töihin

Myöhemmin Hiltunen alkoi pohtia työhön paluuta. TE-palveluissa mietittiin seuraavia askelia ja ammatillista kuntoutusta haettiin uudelleen onnistuneesti.

– Päädyttiin työkokeiluun. Menin järjestökentälle, missä sain runsaasti onnistumisen kokemuksia, Hiltunen kertoo.

Hän työllistyi työkokeilupaikkaansa, jossa löytyi sopiva työskentelytapa ja -rytmi. Migreenioireilu väheni. Nyt hän työskentelee 15 tuntia viikossa ja hänellä on mahdollisuus etätyöhön, liukuvaan työaikaan ja omatahtisuuteen. Yhtään sairauspoissaoloa ei ole vielä tullut.

Prosessin aikana Hiltunen joutui olemaan itse sinnikäs ja aktiivinen.

– Joskus kun ei jaksa niin ei jaksa. Sitten voi minun mielestäni luovuttaa, että sanoa: ”Nyt mä en jaksa, auttakaa joku mua.”

Englanninkielisiä tutkimuksia:
https://bit.ly/Migraine_disability
https://bit.ly/Global_study

Suomen Migreeniyhdistys järjesti toukokuussa Migreeni työelämässä – osatyökykyisyys -webinaarin yhteistyössä Vates-säätiön kanssa. Webinaarin tekstitetty tallenne on katsottavissa Suomen Migreeniyhdistyksen Youtube-kanavalla.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Annukka Lalu, Ilmarisen vt. viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja
Kuvat: Seppo Alanko

Ammatillinen kuntoutus tukee työssä jatkamista tai työhön paluuta silloin, kun työkyky on heikentynyt eivätkä muut keinot riitä. Kysymyksiin kuntoutushakemuksesta vastasi Ilmarisen kuntoutuspäällikkö Mari Kyyhkynen.

Milloin ammatillista kuntoutusta voi hakea?

Ammatillista kuntoutusta voi hakea, jos työkyky heikkenee ja alkaa haitata työskentelyä. Ennen kuntoutushakemuksen täyttämistä kannattaa keskustella työssä jatkamisen mahdollisuuksista ja eri vaihtoehdoista oman työnantajan ja työterveyshuollon kanssa. Muita vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi Kelan osasairauspäiväraha tai työkokeilu työterveyshuollon päätöksellä. Myös työtehtävien muokkaaminen työpaikalla voi auttaa jatkamaan työssä.

Kuka voi saada ammatillista kuntoutusta?

Työeläkekuntoutus on tarkoitettu työntekijöille ja yrittäjille, jotka ovat olleet jo pidempään työelämässä. Ammatillisen kuntoutuksen saaminen edellyttää, että työkyvyn heikentyminen rajoittaa työskentelyä ja työkyvyttömyyden uhka on olemassa.

Ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuutta arvioitaessa tarkastellaan työskentelyyn, työhistoriaan ja ansioihin liittyviä tietoja.

Jos työkyvyn heikentyminen johtuu tapaturmasta tai liikennevahingosta, oikea paikka ammatillisen kuntoutuksen hakemiseen on tapaturmavakuutusyhtiö.

Miten ammatillista kuntoutusta voi hakea?

Ammatillista kuntoutusta haetaan täyttämällä kuntoutushakemus. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan B-lääkärinlausunto hakijan tämänhetkisestä terveydentilasta. Tarvittaessa voimme pyytää työnantajalta kuvausta työskentelyolosuhteista ja työjärjestelymahdollisuuksista. Hakemuksen mukaan voi liittää myös kuntoutussuunnitelman. Tällöin arvioidaan ensin hakijan oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen ja sen jälkeen sitä, tuetaanko hakemuksessa ehdotettua suunnitelmaa.

Miten kuntoutuspäätös tehdään? Mitkä asiat vaikuttavat siihen, saako hakija myönteisen vai kielteisen päätöksen?

Ensin varmistamme, että ammatillisen kuntoutuksen edellytykset täyttyvät. Asiantuntijalääkäri arvioi hakemuksen liitteenä toimitetun B-lääkärinlausunnon perusteella, aiheuttaako työkyvyn heikkeneminen tulevaisuudessa todennäköisen työkyvyttömyyden uhan. Työkyvyttömyyden uhka tarkoittaa sitä, että ilman kuntoutustoimenpiteitä on todennäköistä, että hakijalle myönnettäisiin viiden vuoden aikana vähintään osakuntoutustuki. Asiantuntijalääkäri arvioi myös, miten sairauden hoito tai muu kuntoutus vaikuttavat sairauteen. Kun käsittelemme kuntoutushakemusta, huomioimme aina hakijan yksilöllisen tilanteen. Tarkastelussa on sairauden lisäksi hakijan työhistoriaan, koulutukseen ja asuinpaikkaan liittyviä tietoja. Hakijalla saattaa olla jo aikaisempaa koulutusta tai muu ammatti, joka mahdollistaa työkyvylle sopivat työt. Tällöin voidaan esimerkiksi tukea työkokeilulla paluuta näihin töihin.

Mitkä syyt johtavat useimmin siihen, että kuntoutushakemus hylätään?

Yleisin kielteisen kuntoutuspäätöksen syy on se, että työkyvyttömyyden uhkaa ei arvion mukaan ole. Esimerkiksi sairaus voi ollasellainen, että se ei hoidettuna aiheuta uhkaa joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Toiseksi eniten kielteisiä kuntoutuspäätöksiä annetaan siksi, että kuntoutus ei ole hakijalle tarkoituksenmukaista. Tällöin on arvioitu, että ammatillinen kuntoutus ei todennäköisesti johda terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen tai työhön palaamiseen eikä ammatillinen kuntoutus todennäköisesti lykkää eläkkeelle jäämistä.

Miten toimia kielteisen kuntoutuspäätöksen saatuaan?

Jos saa kielteisen päätöksen kuntoutushakemukseen, kannattaa tutustua muihin työhön paluun vaihtoehtoihin. Voimassa olevan työsuhteen aikana voi keskustella työnantajan ja työterveyshuollon kanssa, mitä muita vaihtoehtoja on työssä jatkamiseen tai työhön palaamiseen tueksi. Muita vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi Kelan osasairauspäiväraha tai työterveyshuoltolain mukainen työkokeilu. Myös Kela järjestää ammatillista kuntoutusta. Apua työelämään palaamiseen, työllistymiseen ja ammatinvalinta-asioihin voi saada myös työllisyyspalveluista. Jos hakija on tyytymätön päätöksensä tai haluaa hakea muutosta kielteiseen päätökseen, voi sen tehdä 30 päivän kuluessa päätöksen saamisesta.

Julkaistu pidempänä versiona ilmarinen.fi -sivustolla 7.6.2021

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: iStock

Työpoliittisen aikakauskirjan 1/2023 artikkelissa Anne Kallio ja Ruut Uurtimo erittelevät kolmannen sektorin tulevaisuutta työllisyydenhoidossa. Kolmas sektori tuottaa työllisyydenhoitoon liittyviä palveluja pääasiassa heikossa työmarkkina-asemassa oleville. Kallio ja Uurtimo hahmottavat kolme skenaariota.

Skenaario 1: Kolmas sektori poistuu työllisyydenhoidosta

Samanaikaisten uudistusten seurauksena kolmannen sektorin toimintamahdollisuudet kapenevat jatkuvasti, kunnes vain harva toimija pystyy jatkamaan työllisyydenhoidossa. Osatyökykyisten työnhakijoiden mahdollisuudet saada kokonaisvaltaista palvelua heikkenevät. Puutteelliset digitaidot haastavat asiointia ja karenssit lisääntyvät.

Kuntien työllisyyspalvelujen ja hyvinvointialueiden yhteistyön puute johtaa siihen, että palvelutarpeita jää tunnistamatta ja merkittäviä asiakasmääriä jää ilman palvelua syrjäytymisuhan alle.

Skenaario 2: Kolmas sektori palveluntuottajana työllisyydenhoidon markkinoilla

Kolmannen sektorin toimijoista jatkavat työllisyydenhoidossa ne, jotka kehittävät toimintaansa ja muotoilevat palveluitaan vastaamaan hyvinvointialueilta ja kuntien työllisyyspalveluilta tulevaan kysyntään. Yhteiskunnalliset yritykset toimintamuotona yleistyvät.

Osatyökykyisen työnhakijan näkökulmasta palveluiden ja tuen saatavuus vaihtelee alueittain. Yhdenvertaisuus jää osittain toteutumatta. Palvelutarjonta on hyvä niillä alueilla, joilla kunta ja hyvinvointialue päättävät hankkia palveluita osatyökykyisten kohderyhmälle ja etsiä ketteriä ratkaisuja eri palvelutarpeisiin. Toisaalta etenkin pienillä paikkakunnilla palvelut vähenevät, ja asiakkaan odotetaan matkustavan pitkiä matkoja palvelua saadakseen.

Skenaario 3: Kolmas sektori osana työllisyydenhoidon ekosysteemiä

Kolmas sektori toimii osana työllisyydenhoidon ekosysteemiä sekä palveluntuottajan että kansalaistoimijan rooleissa. Kansalaistoimijuus on palveluntuotannon rinnalla mahdollistamassa pitkäaikaista rinnalla kulkijuutta ja osallisuutta.

Osatyökykyinen työntekijä voi vierailla useissa palveluissa ja organisaatioissa. Hänelle ei välttämättä näy kuka palvelun tuottaa, vaan hän saa tarvittavan tuen edistääkseen omaa työllistymistään.

Järjestöt ovat aktiivisesti mukana uusien tukimuotojen kehittämisessä ja tuottamisessa. Malli, jossa yksi isompi järjestö tukee pienempiä työnantajavelvollisuuksien täyttämisessä, yleistyy.

Artikkelissa todetaan, että heikossa työmarkkina-asemassa olevat on kohderyhmä, jonka työllistyminen vaatii tuekseen poikkihallinnollista lähestymistapaa. Kolmas sektori on kantanut vastuuta kohderyhmän tukemisesta kohti työtä ja osallisuutta yhteiskunnassa vuosikymmenten ajan. Mikäli jatkossa halutaan hyödyntää kolmannen sektorin osaamista ja kokemusta heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseksi, on syytä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

1. Tarvitaan vaikuttavuusmittareita, joilla pystytään seuraamaan vähittäistä edistymistä kohti työelämää, kuten muutoksia työkyvyssä ja työllistymisedellytyksissä.
2. Kuntien (työllisyysalueiden) kannusteet tuottaa palveluita heikossa työmarkkina-asemassa oleville on varmistettava

Artikkeli perustuu Vates-säätiön Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa kerättyyn aineistoon. Tausta-aineistoa on myös saatu hankkeessa järjestetyistä työpajoista. Lisäksi artikkelin skenaarioita varten tehtiin kymmenen asiantuntijahaastattelua.

Hanke alkoi keväällä 2021 ja päättyy vuoden 2023 lopussa.

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2023

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Jaana Pakarinen

Vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. 1.3.2023 eduskunta hyväksyi lain sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisena. Uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan 1.10.2023.

Uudella vammaispalvelulailla kumotaan Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Samalla muutetaan mm. kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia, sosiaalihuoltolakia, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia ja mielenterveyslakia. Nämä ovat voimassa siihen asti, kun uusi laki tulee voimaan.

Vammaispalvelulain uudistus on nyt ehkä pitkän matkansa yhdessä päätepisteessä. Ns. Valas-lakia valmisteltiin ihan loppumetreille vuoden 2019 alkuun asti, jolloin lakivalmistelu keskeytettiin. Vates-säätiö on lausunut lakiesityksistä sen pitkän prosessin aikana, ja joka kerta lausunnon sisältönä on ollut yhdenvertaisuus työelämässä. Julkiselle vallalle on perustuslaissa asetettu velvollisuus edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Toteutuuko YK:n yleissopimuksen artikla 27?

YK:n vammaisia ihmisiä koskevan ihmisoikeussopimuksen artikla 27 kohdistuu työelämän oikeuksiin. Yhdenvertaisuuteen, työelämäsyrjintään, työn ja tehtävien mukauttamiseen, saavutettavuuteen, ammattikoulutukseen, yrittäjyyteen ja moniin muihin tärkeisiin asioihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Vammaispalvelulaissa, jos missä, tulee kiinnittää huomio myös artiklan 27 toteutumiseen.

Vammaispalvelulain tavoitteena on tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista, toteuttaa yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä poistaa esteitä, jotta nämä tavoitteet voisivat toteutua. Tarkoituksena on saada vammaisen henkilön kyvyt ja voimavarat täysimääräisesti käyttöön.

Vuoden 2017 lakiesityksessä todettiin, että vammaisuuden kuvaamisen lähtökohtana ei ole lääketieteellinen diagnoosipohjainen määrittely, vaan henkilön suhde ja mahdollisuudet osallistua ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä periaate on kulkenut mukana koko lakiuudistusprosessin. Uudessa laissa tämä periaate toteutuu.

Lain mukaisesti ihmisille turvataan laadultaan hyvät palvelut. Vammaisen henkilön mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti opiskeluun ja työhön varmistetaan riittävillä palveluilla.

Opiskeluun kuuluvan koulutussopimusjakson aikana työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä opiskelija saa kaiken sen henkilökohtaisen avun, joka oppilaitoksessakin on saatavilla. Työskennellessään avoimilla työmarkkinoilla tai yrittäjänä tulee vammaisen henkilön saada henkilökohtaista apua siten, että hänellä on kaikkien muiden kanssa yhdenvertaisesti mahdollisuudet työn tekemiseen, työssä etenemiseen ja elinkeinotoimintaan.

Vates-säätiö lausui toistuvasti lakiesityksistä, että lakiin tulisi saada kirjaus työhönvalmennuksesta työllistymistä edistävänä palveluna. Uudistettu laki toki mahdollistaa työn tekemisen, mutta työhönvalmennuksen mahdollisuus ei siihen tässä lakiuudistuksessa kuulu. Muunlainen valmennus kylläkin.

Yhdenvertainen liikkumisen mahdollisuus turvaa työssäkäyntiä

Työn tekemiseen liittyy yhdenvertainen mahdollisuus liikkumiseen. Uudistetun lain lähtökohtana on, kuten nykyisinkin, että vammaisten henkilöiden liikkuminen tapahtuu ensisijaisesti osana esteetöntä ja toimivaa julkista joukkoliikennettä (ml. kutsu- ja palveluliikenne). Liikkumisen tukea myönnetään, jos on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä pysty itsenäisesti käyttämään joukkoliikennettä ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Tukea voi saada työ- ja opiskelumatkoihin sekä työllistymistä tukevan toiminnan, työtoiminnan ja päivätoiminnan sekä muun tavanomaisen elämän matkoihin. Tuen toteuttamisen mahdollisuuksia ovat mm. perinteinen kuljetuspalvelu, auton tai muun kulkuneuvon käyttöoikeus tai taloudellisen tuen myöntäminen kulkuneuvon hankintaan. Liikkumisen tukea toteutetaan matkabudjetilla, joka määräytyy liikkumisen tarpeella. Budjetti on käytössä koko maassa. Tämä säännös helpottaa yrittäjinä toimivien vammaisten henkilöiden elinkeinon harjoittamiseen liittyvää liikkumista. Lain perusteluissa todetaan, että liikkumisen tuen jaksottamisesta päättää hyvinvointialue korkeintaan vuodeksi kerrallaan. Byrokratia ei siis vähene, ikään kuin vammaisuus päättyisi tai liikkumisen tarve lakkaisi vuodessa.

Uusi vammaispalvelulaki on erityislaki, jonka perusteella järjestetään erityispalveluita vammaiselle henkilölle, joka ei saa yksilöllisen tarpeensa mukaisia, sopivia ja tavanomaisessa elämässä tarvittavia palveluita yleislakien perusteella. Sosiaalihuollon yleislakina sovelletaan sosiaalihuoltolakia ja terveydenhuollon yleislakina terveydenhuoltolakia. Vammaiset henkilöt saavat tarvitsemansa sosiaalihuollon palvelut ja tuen aina ensisijaisesti sosiaalihuoltolain perusteella. Vammaisten henkilöiden terveydenhuolto järjestetään yhdenvertaisesti muiden kanssa terveydenhuoltolain nojalla.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari

Tuetun työllistämisen työhönvalmennuksen nykytilanne, saatavuus ja tulevaisuus hyvinvointialueilla puhututtavat kentällä. Tove Lassenius ja Melanie Shametaj kertovat näkemyksiään siitä, miten työhönvalmennusta tuetussa työllistämisessä tulisi kehittää. – Työnantajat olisi saatava
mukaan, he painottavat.

Tuettuun työllistämiseen vaikuttavat monet meneillään olevat muutokset, kuten se, miten työhönvalmennus tulee näkymään työkyvyn tuen tiimeissä hyvinvointialueilla. Alalla työskentelevät epäilevät, että se ei näy siellä riittävästi. Toinen iso asia on se, miten työtoiminnassa tehdystä valmennuksesta pääsee eteenpäin. Tämä koskee erityisesti kehitysvammaisia henkilöitä. Sekin kytkeytyy hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisuuteen kuntayhtymien hajoamisen myötä.

Melanie Shametaj (kuva vasemmalla) on työskennellyt pitkään kehitysvammaisten henkilöiden parissa ja tuetun työn työhönvalmennus on hänelle tuttua. Shametaj toimii projektipäällikkönä FDUV:ssa, joka on ruotsinkielisten kehitysvammaisten henkilöiden etujärjestö.

Projektipäällikkö Tove Lassenius (kuva oikealla) HUS Psykiatriasta työskentelee THL:n koordinoimassa IPS – Sijoita ja valmenna! -kehittämishankkeessa, joka on osa kansallista mielenterveysstrategiaa. IPS tulee sanoista Individual Placement and Support. IPS-mallia hyödynnetään myös hallituksen Työkykyohjelmassa osana tuetun työllistymisen menetelmien kehittämistä, mutta kohderyhmät ovat siinä laajemmat. Tässä kirjoituksessa käytetään pääosin ilmaisua tuettu työllistäminen eli asiasta puhutaan työnantajan näkökulmasta. Tuettu työllistyminen on sama asia työnhakijan silmin katsottuna.

THL:n IPS-kehittämishankkeen kohderyhmänä mielenterveyskuntoutujat

Tuettua työllistämistä ja työhönvalmennusta on tehty Suomessa jo noin 30 vuotta. Työhönvalmennuspalveluiden saatavuus on parantunut, mutta ammattilaisten mukaan ei riittävästi, jotta kaikki halukkaat pääsisivät sen avulla töihin.

– Alueelliset erot ovat suuria. Isot kaupungit ovat rakentaneet vammaispalveluissaan palvelupolkuja, joissa suuntana on palkkatyö. Pienemmissä kunnissa palvelua ei välttämättä löydy lainkaan, Shametaj kuvaa tilannetta.

Lasseniuksen työnkuvassa painottuu IPS-malli eli laatukriteereihin perustuva työhönvalmennus, jonka käytäntöjä ollaan vasta tuomassa Suomeen, vaikka se on meilläkin tunnettu pitkään. Kyseisellä toimintamallilla edistetään mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työmarkkinoille pääsyä, paluuta ja siellä pysymistä.

Myös hänen mukaansa työvalmennuksen saatavuutta on vielä parannettava.

IPS-kehittämishanke laajenee 2023 uusille alueille osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP).
– IPS-työhönvalmennukseen kuuluu 25 laatukriteeriä, mutta meidän pitäisi myös kysyä, kokevatko asiakkaat saavansa laadukasta palvelua.

Entä laatu työnantajien näkökulmasta: saavatko he tukea, jota tarvitsevat tarjotessaan palkkatyötä henkilölle, joka on IPS-työhönvalmennuksessa?

Työssä pysyminen vaikeampaa kuin työpaikan löytäminen

Molemmat asiantuntijat toteavat, että työnantajat tarvitsisivat edelleen enemmän tietoa työhönvalmennuksesta ja yleensäkin työllistämisen tuista.

– Ihannetilanteessa meillä olisi valtakunnallinen kampanja, että kaikilla on oikeus työhön.

Keskustelu työhönvalmennuksen ympärillä pyörii eniten sen ympärillä, miten päästä työhön. Olennaista olisi ratkaista kuitenkin myös se, että jos työsuhteen aikana tulee ongelmia, kenen puoleen työnantajat voivat kääntyä. Liian usein palvelu katkeaa työpaikan saamiseen.

Melanie Shametaj painottaa, että työhönvalmennuksen ei tosiaan pitäisi loppua siihen, kun henkilö työllistyy. Eihän esimerkiksi asumispalveluissakaan tuki lopu siihen, kun asunto löytyy.

– Sama koskee työllistymistä.

Työhön liittyvän tuen tulee muotoutua sen mukaan, mitä työnantaja tai työntekijä tarvitsee. Se on yksi tämän palvelun ydin.

Myös Lassenius korostaa, että rakenteen pitäisi olla sellainen, että se ei kytke lopettamista tiettyyn aikajaksoon tai työhönvalmennustuntien määrään.

– Työpaikan löytäminen on itse asiassa suhteellisen helppoa! Se, että henkilö saa tarvitsemaansa tukea onnistuakseen töissä, on ratkaiseva tekijä siinä, että hän on siellä työssä myös 5–10 vuotta myöhemmin.

Seuraavana tärkeänä askelena työhönvalmennuksen kehittämisessä Tove Lassenius näkee sen, että työnantajia saataisiin mukaan pohtimaan ratkaisuja.

– Usein puhutaan työllistämisestä, ikään kuin mallit ja käytännöt työllistäisivät ihmisiä, mutta niinhän ei ole. Työnantajat työllistävät heidät ja maksavat palkan!

Teksti perustuu huhtikuussa 2023 julkaistuun Vates välittää -podcast-sarjan jaksoon, jossa Vatesin kehittämispäällikkö Kaija Ray sekä Tove Lassenius ja Melanie Shametaj keskustelivat tuetun työllistämisen nykytilanteesta ja kehittämisestä. Podcast-sarjassa avataan vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymiseen liittyviä ilmiöitä.

Jaksot löytyvät Soundcloud-palvelusta hakusanoilla Vates-säätiö tai Vates välittää.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Tiina Jäppinen
Kuvat: iStock, Pixabay, Unicus

– Autismin diagnoosi ei ole vika tai vamma vaan toinen käyttöjärjestelmä. Teet samat asiat, mutta eri tavalla, sanoo toimitusjohtaja Jukka Mikkonen Unicus Oy:stä, joka työllistää IT-konsulteiksi ainoastaan autismikirjon henkilöitä.

Unicus tarjoaa IT-palveluja testaukseen, koodaukseen ja laadunvarmistukseen ja aloitti toimintansa Suomessa vuonna 2019. Yrityksen mukaan autismikirjon diagnoosi vahvistaa juuri niitä ominaisuuksia, joita hyviltä ohjelmistotyöntekijöiltä vaaditaan.

– Olemme tehneet alusta lähtien yhteistyötä kuntien työllistämispalveluiden sekä Autismiliiton ja Autismisäätiön kanssa. Ensimmäiset rekrytointihaastattelut vuonna 2019 järjestettiin Autismisäätiön tiloissa, koska yrityksellä ei vielä tuolloin ollut omaa toimistoa, muistelee Mikkonen.

Nyt palkkalistoilla on jo 17 IT-konsulttia. Yrityksen tavoitteena ei ole tuottaa omistajalleen voittoa, vaan sijoittaa tulos kasvuun palkkaamalla lisää työttömänä olevia autismikirjon henkilöitä töihin.

Unicus Oy on esimerkki siitä, että yritys voi olla yhteiskunnallinen, vaikka sitä ei ole erikseen mainittu osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä tai vaikka sille ei olisi haettu yhteiskunnallisen yrityksen merkkiä.

”Tarina, josta kaikki tykkäävät”

– Meillä on osaajapula IT-alalla. Samaan aikaan on ryhmä ihmisiä, joilla olisi hyvät valmiudet toimia alalla, mutta syystä tai toisesta jäävät työttömäksi. He eivät läpäise rekrytointiprosessia esimerkiksi sen takia, etteivät katso silmiin tai juttele mukavia sosiaalisissa tilanteissa, kuvaa Mikkonen autismikirjon henkilön työllistymisen haasteita.

Mikkonen on tehnyt pitkän uran eri IT-yritysten johtotehtävissä. Lopulta hän koki, ettei halua olla mukana kvartaalitaloudessa, jossa päätavoite oli tehdä vain tulosta, joka lopulta valui esimerkiksi yhtiöön sijoittaneille amerikkalaisille eläkesäätiöille.

Sen sijaan Unicusissa palkkatyö maistuu, koska tuloksen tavoittelun keskiössä on Mikkosen mukaan ihminen.

– Tämä on tarina, josta kaikki tykkäävät. Tuottotavoitteemme yhdistyy suoraan yhteiskunnalliseen tavoitteeseen eli siihen, kuinka paljon olemme palkanneet työttömänä olleita autismikirjon henkilöitä.

Unicus Oy:n pääomasijoittaja on norjalainen Ferd Social Entrepreneurs, jonka tavoitteena on luoda mitattavaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta sijoittamalla yhteiskunnallisten yritysten toimintaan ja niiden kasvuun. Unicus on kansainvälinen konserni, joka toimii Suomen lisäksi Norjassa, Ruotsissa ja Hollannissa. Yhteensä konserni on työllistänyt jo noin 150 autistista IT-konsulttia näissä maissa.

– Pääomasijoittajan ohjeet ovat, että palkkaa paljon autismikirjon ihmisiä ja katso, että he voivat hyvin. Tee vain sen verran tulosta, että pärjäätte. Jos teette liikaa voittoa, palkatkaa lisää porukkaa, kuvailee Jukka Mikkonen.

Rekrytointiin panostetaan

Unicus Oy:llä on jatkuva haku ja työhakemuksen voi jättää verkkosivujen kautta. Vaatimuksena on autismikirjon diagnoosi sekä kiinnostus tietotekniikkaan ja ohjelmointiin. Kun hakemus on tullut, otetaan hakijaan myöhemmin yhteyttä.

– Pyrimme ymmärtämään millaisen henkilön kanssa olemme tekemisissä. Siihen tarvitaan useampia keskusteluja, koska autismikirjon henkilön voi olla hyvin vaikea alussa kertoa itsestään, sanoo Mikkonen kokemuksiaan.

Sen jälkeen selvitetään, mitä hakija osaa ja millainen koodaustausta hänellä on.

– Edellytämme ainakin jotain tutkintoa ja englannin kielen taitoa, koska IT-alalla iso osa asiakkaista puhuu englantia ja termistö on englanniksi.

Monet konsulteistamme on tietotekniikkainsinöörejä ja diplomi-insinöörejä. Muukin tutkinto käy, jos on harrastanut koodausta ja asiat kiinnostavat, kuvailee Jukka Mikkonen osaamisvaatimuksia.

– IT-konsultit tekevät työtä aina asiakkaalle. Koulutamme työntekijämme itse esimerkiksi ohjelmatestaukseen, koodaukseen ja datatieteisiin tarpeen mukaan. Työtä tehdään lähes kokonaan etänä ja enää on vain yksittäisiä työpäiviä asiakkaan luona, kertoo Mikkonen.

Osalla hakijoista on oikeus palkkatukeen ja osalla ei. Unicus Oy tarjoaa työntekijöilleen erikoislääkäritason työterveyshuollon.

Työkokeilun kautta

– Uudet henkilöt tulevat ensin työkokeiluun, jotta opimme tuntemaan toisemme. Osa ei ole ollut koskaan palkkatyössä. Työkokeilussa moni suorittaa IT-alan sertifikaatteja tai työelämän perustaitoja, kuten sitä, miten Teams-kokouksissa käyttäydytään, kuvailee Mikkonen uuden IT-konsultin työuran alkua.

Työkokeilussa selvitetään, millainen työpaikka autismikirjon henkilölle soveltuisi parhaiten niin teknisten haasteiden kuin sosiaalisen ympäristönkin suhteen.

– Pohdimme myös, miten työolosuhteet järjestetään. Voiko kyseistä työtä tehdä etänä, vaihtuuko porukka ympärillä paljon tai onko paljon sekavia ympäristöjä. Sellainen ympäristö ei välttämättä ole oikeanalainen meidän ihmisille. Selkeät toimintaohjeet vaikuttavat myös työn onnistumiseen, kertoo Mikkonen.

– Työkokeilijoista kahdeksan kymmenestä työllistyy yritykseen. Joku on voinut löytää työpaikan muualta tai ei halua tulla meille. Välillä on jouduttu toteamaan, ettei työkokeilijalle ole tarjota työtä juuri nyt.

Työkokeilijan kanssa tehdään työsopimus silloin, kun hänelle on löydetty sopiva asiakasprojekti. Kun projekti päättyy, palkanmaksu ei katkea, vaan sen jälkeen hänelle etsitään uusi työ. Rekrytoitu henkilö on aina työsuhteessa Unicusiin, vaikka työtä tehdään IT-palveluita tilanneelle asiakkaalle.

Asiakkaat tyytyväisiä

Unicus Oy:n tehtävä on löytää autismikirjon ihmisille työpaikka, jossa hän pystyy tekemään työtään hyvin.
Unicus myy henkilön potentiaalia, ei pelkästään sitä, mitä henkilö osaa tällä hetkellä.

– IT-alalla rekrytoidaan usein kapeakatseisesti eli henkilön pitäisi osata juuri nyt tiettyä asiaa. Me tarjoamme asiakkaalle ihmistä, jolla ei ole paljon työkokemusta. Hänellä on kuitenkin jotain osaamista ja hän tulee olemaan asiakkaan ykköstähti puolen vuoden päästä. Käännämme keskustelua siihen, että hän voi oppia, painottaa Mikkonen.

– Asiakkaalla pitää olla halu tutustua uudenlaiseen ihmiseen ja nähdä CV:n taakse. Onhan niitä ennakkoluuloja ja joku voi ajatella, tuleeko meille ”Rain Man”.

– Meidän työntekijät ovat tavallisia ihmisiä ja jokainen on silti oma yksilönsä. Kun IT-konsulttimme on tehnyt hetken aikaan töitä, asiakas saattaa kysyä, että mikä se ongelma alun perin olikaan. He ymmärtävät, että tämä ei myöskään ole hyväntekeväisyyttä, vaan liiketoimintaa.

Autismikirjo ja esimiestyö

Mikkonen on oppinut paljon uutta autismikirjon henkilöiden tavasta ajatella. Alussa hän saattoi kysyä rekrytointihaastattelussa, että oletko hyvä Pythonissa. Autistinen henkilö miettii, mihin verrattuna ja vastaa, ettei ole hyvä, koska aina on parempia. Silti hän voi olla todella hyvä ohjelman käytössä.

Mikkonen ei myöskään kysy, voisitko kertoa itsestäsi jotain. Vastaus on todennäköisesti ”voisin”.

– En ole koskaan tavannut henkilöitä, jotka osaavat yhtä hyvin ja tarkasti analysoida omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. He tietävät täsmälleen, keitä he ovat. Ehkä siksi, että ovat joutuneet käymään siitä keskustelua niin usein, pohtii Mikkonen.

Hän on myös oppinut, että autismikirjon työntekijä ei käytä small talkia ja kysele viikonlopun kuulumisia. Keskusteluissa ei kannata katsoa silmiin, mutta kävelykokoukset toimivat hyvin.

– Aiemmin ihmisen kanssa piti keskustella siitä, tehdäänkö töitä riittävästi. Meillä keskustelu kääntyy siihen, muistatko myös levätä, oletko nukkunut, syönyt ja käynyt ulkona, kuvaa Mikkonen sitä, miten IT-alan esimiehen työ on muuttunut.

Julkinen sektori poikkeus

Unicus Oy:n asiakkaat ovat yksityisellä sektorilla, poikkeuksena Helsingin kaupunki.

– Teemme Helsingin kaupungille saavutettavuuskonsultointia. Olemme pohtineet, että mihin suuntaan voisimme laajentaa palveluita. Taloushallinto voisi olla sellainen alue, jossa ehkä voisi pärjätä matemaattisilla lahjoilla.

Julkiset hankinnat ovat Unicus Oy:lle liian suuria, koska puitesopimuksiin voidaan edellyttää esimerkiksi 10 miljoonan liikevaihtoa tai 20:tä sertifikoitua konsulttia.

Mikkonen ehdottaa, että julkisen sektorin hankintoihin liitettäisiin mukaan sosiaalisen työllistämisen ehto niin, että esimerkiksi Unicus voisi olla se taho, joka auttaisi isoa IT-taloa täyttämään sosiaalisen työllistämisen kriteerit.

Mikkonen kertoo, että Unicus Oy voi luontaisesti kasvaa 50 konsultin yritykseksi, mihin tullaan pääsemään viiden vuoden sisään. Sen jälkeen alkaa tulla aika, kun joku konsultti haluaa lähteä ja tapahtuu muunlaista muutosta.

Yritys on miettinyt, pitäisikö perustaa konttori myös Helsingin ulkopuolelle esimerkiksi Ouluun, jotta voisimme rekrytoida myös sieltä lisää autismikirjon IT-osaajia, avaa Mikkonen tulevaisuuden visioita.

Artikkeli on julkaistu alunperin Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen (YYO) sivuilla huhtikuussa 2023. Vates on mukana YYO:n konsortiossa.
yyo.fi

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen ikkunaan)