Arkistot: E-magazine

Teksti: Anne Korhonen ja Kaija Ray
Kuva: iStock

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa käynnistämä työkykyohjelma on päässyt syksyn 2020 aikana vauhtiin varsinkin STM:n 22 valtionavustusta saaneen hankkeen osalta. Ohjelmalla on kiinteä yhteys myös Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaan ja työllisyyden kuntakokeiluihin. Vates-säätiö on mukana mm. työkykyhankkeiden ohjausryhmissä ja kehittäjäverkostoissa, joita hankkeet ovat koonneet verkostotyön tueksi. Hankkeille tarjotaan myös osaamisen tukea, jonka sisältöjen tuottamisessa Vates on mukana yhdessä verkostojensa kanssa.

Työkykyohjelma on erittäin laaja kokonaisuus ja Vates onkin keskittynyt omien hankekohtaisten vastuidensa lisäksi luomaan kokonaiskuvaa ohjelmasta. Olemme pyrkineet välittämään tietoa verkostoillemme siitä, mikä eri uudistuksissa ja toimenpiteissä on ajankohtaista. Olemme myös keränneet kentältä tietoja, jotka tulisi huomioida ohjelman toteutuksessa. Olemme välittäneet tietoja sekä ministeriöille että Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselle, jolla on ohjelmassa hankkeita koordinoiva ja tukeva rooli.

Tavoitteena laaja työkyvyn tuki ja tuetun työllistymisen palvelun lisääminen

Työkykyohjelman STM:n valtionavustushankkeet jakautuvat työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen menetelmien kokonaisuuksiin. Työkyvyn tuen hankekokonaisuudessa tavoitteena on kehittää työkyvyn tuen palvelukokonaisuus osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluita, jotta henkilön työkyvyn tuen tarpeet tunnistetaan ajoissa ja hänelle voidaan rakentaa yksilöllinen tuki laajemmasta palveluiden kokonaisuudesta. Yksilöllisten, asiakaslähtöisten palveluiden luomiseksi hankekokonaisuudessa kehitetään asiakasvastaavamallia, jossa turvataan henkilökohtainen tuki palveluiden kohdentamisessa.

Tuetun työllistymisen menetelmän vaikutukset on tunnustettu työkykyohjelmassa. Menetelmän kehittämiseen, osaamiseen sekä laajentamiseen panostetaan valtionavustushankkeiden toisessa, tuetun työllistymisen menetelmät -kokonaisuudessa. Tavoitteena on levittää laatukriteereihin perustuvaa tuetun työllistymisen työhönvalmennusta laajalle kohderyhmälle ja tukea valmentajien osaamista sisällöllisesti yhtenäisestä menetelmästä. Hankekokonaisuudessa sovelletaan Mielenterveysstrategian alla pilotoitavan IPS-menetelmän laatukriteerejä. Näin työkykyohjelman eri hankekokonaisuudet tukevat toisiaan ja laajentavat työhönvalmennusta saavien henkilöiden määrää.

Ammattilaisten osaamisen kehittäminen

Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla on ohjelmassa myös ammattilaisten osaamisen vahvistaminen. Tästä näkyvin esimerkki lienee työkykykoordinaattorikoulutuksen jatkuminen, nyt Työterveyslaitoksen järjestämänä. Uutena sisältönä on tulossa kouluttajakoulutus. Työkykykoordinaattorikoulutus on leviämässä myös kahdeksaan ammattikorkeakouluun joko osaksi tutkintoja tai ammatillista täydennyskoulutusta. Työkykyohjelman hankkeiden tueksi on alkanut Työkyvyn tuki -koulutus, johon hankkeilla on ollut mahdollisuus lähettää omia työntekijöitään ja hankekumppaneita. Lisäksi IPS-menetelmästä on tarjolla avoin koulutuskokonaisuus THL:n organisoimana.

Tavoitteena työpaikkojen luominen

Sopivat ja tarpeenmukaiset palvelut eivät yksin riitä. Työpaikkojen luominen on ensiarvoisen tärkeää, jotta vammaisten ja osatyökykyisten työllisyys kohenee. Vatesilla on merkittävä rooli työ- ja elinkeinoministeriön yhteiskunnallisten yritysten strategian valmistelussa. Strategialla on oleellinen yhteys Ilona-hankkeeseen, jossa Vates on hankekumppani: hankkeessa kehitetään työllistymistä edistävien yhteiskunnallisten yritysten toimintaa.

Työpaikkojen luomista tavoitellaan myös TEM:n valmisteleman Suomen väli- työmarkkinamallin avulla. STM:n työkykyohjelman alihankintamallin pilotoinnilla puolestaan etsitään keinoja vammaisten työtoiminnan järjestämiseen uudella tavalla.

Järjestöjen asiantuntemus on arvokasta

Järjestöt, välityömarkkinatoimijat ja Vates ovat käyneet tiivistä keskustelua ja yhteydenpitoa siitä, miten voisimme olla mukana työkykyohjelman toteuttamisessa. Tahdomme tarjota asiantuntemustamme, ratkaisuja erilaisiin käytännön haasteisiin sekä esimerkkejä jo toteutuneista ja hyviksi havaituista käytännöistä ja toimintatavoista.

Uudistukset ja hankkeet etenevät tällä hetkellä vielä kovin eritahtisesti. Järjestöjen ja muiden vastaavien toimijoiden on oltava hereillä ja seurattava, missä mennään, sillä vaikuttamisen aikaikkuna voi joissain tapauksissa olla kovin lyhyt. Omaa asiantuntemusta ja osaamista kannattaa aktiivisesti tarjota hankkeiden käyttöön.

Työkykyohjelma

• 22 alueellista hanketta eri puolilla Suomea, panostus 17 miljoonaa euroa vuosille 2020-2023
• Toteuttajina kunnat ja kuntayhtymät, jotka tekevät yhteistyötä muun muassa TE-toimiston, Kelan, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa
• Kansallisen mielenterveysstrategian työelämään kuntouttavien palvelujen sisällöllistä ja toimin- nallista uudistusta toteutetaan IPS-kehittämishankkeissa (STM)
• Työkykyohjelman tuloksia, vaikutuksia ja palveluiden sekä etuuksien yhteensovittamista seurataan tutkimuksella, josta vastaavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Työterveyslaitos (TTL)
• Hankekokonaisuutta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Milja Aro ja Mikael Hiltunen

Ilona-hankkeen tavoitteena on etsiä innovatiivisia ratkaisuja ja uusia työllistymisen reittejä henkilöille, joiden on vaikea työllistyä. Suomeen soveltuvan toimintamallin kehittely on pitkällä. Kokemuksia on kertynyt myös yli 200 henkilön ryhmä- tai yksilövalmennuksista. Ilonan tavoitteet kytkeytyvät suoraan tämänhetkisiin hallitusohjelman toimiin, kuten yhteiskunnallisen yrittäjyyden strategiaan.

Hankkeessa on reilun kahden vuoden aikana selvitetty yhteiskunnalliseen yritystoimintaan liittyviä, osatyökykyisten työllistämistä edistäviä malleja. Toisena tavoitteena on parempien toimintaedellytysten luominen yhteiskunnallisille yrityksille ja yrittäjyydelle. Perustana on useita kansainvälisiä malleja, jotka edistävät osatyökykyisten työllisyyttä.

– Olemme käyneet tiivistä vuoropuhelua mm. Ruotsin yhteiskunnallisen suuryrityksen Samhallin ja Ruotsin työvoimaviranomaisten kanssa. Myös muiden eurooppalaisten mallien analysointi on jatkunut, Vatesin kehittämispäällikkö Jukka Lindberg sanoo.

Jukka Lindberg ja Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkija Harri Kostilainen julkaisivat maaliskuussa Diakin TKI-toiminnan vuosikirjaan artikkelin siitä, miten Ilona-hankkeen tavoitteet kytkeytyvät sekä globaaleihin, eurooppalaisiin että kotimaisiin eli hallitusohjelman ohjelmiin ja aloitteisiin, jotka tukevat sosiaalista osallisuutta ja yhdenvertaista työllistymistä. Artikkeli toimii pohjana vuoden 2021 syksyllä julkaistavalle artikkelikokoelmalla hankkeen tuloksista. Se julkaistaan Diakin Työelämä-sarjassa.

Yhtymäkohtia yhteiskunnallisten yritysten strategiaan

Maaliskuussa 2021 valmistuneen yhteiskunnallisten yritysten strategian keskeisenä lähtökohtana on ollut Kostilaisen yhteis- kunnallisesta yrittäjyydestä vuonna 2020 tekemä selvitys. Selvitystä on käytetty myös Ilona-hankkeen suunnittelussa. Hankkeessa kehitettävä toimintamalli ja strategian toimenpiteet ovat osittain yhteneväiset.

Niin ikään hallitusohjelmaan kuuluva osatyökykyisten työllistämisen Suomen malli eteni helmikuussa jatkoprosessiin (Lue lisää Suomen mallista). Esitettävässä mallissa on yhtäläisyyksiä Ilonassa kehitettävän mallin kanssa.

Hyviä tuloksia työkokeilupilotista

Hankkeessa on käytännössä testattu menetelmiä, jotka edistävät osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Testausta on tehnyt kaksi yhteiskunnallista yritystä, Silta-Valmennusyhdistys ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus.

Silta-Valmennusyhdistys on kehittänyt Pirkanmaalla yksilö-, ryhmä- ja yrityslähtöisiä valmennuksia erityisesti sotealalla. Painopiste on ryhmämuotoisessa työkokeilupilotissa, jossa yksityisille vanhuspuolen yrityksille tarjotaan ryhmämuotoista valmennusta. Sen tavoitteena on madaltaa kynnystä palkata heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Kokeilu suunniteltiin ja toteutetaan yhteistyössä Tampereen työllisyys- ja kasvupalveluiden kanssa.

Ensimmäinen pilotti käynnistyi syyskuussa. Alustavat tulokset ovat lupaavia. Työkokeilun päättäneistä 11 työkokeilijasta on työllistynyt kaksi, sosiaali- ja terveysalaa opiskelemaan (lähihoitaja, hoiva-avustaja) siirtynyt viisi, oppisopimuskoulutukseen siirtynyt kaksi ja jatkopolun suunnittelua jatketaan kahden henkilön kanssa. Myös muiden kohdalla jatkopolut ovat selkeät. Yksi henkilö päätti, että sosiaaliala ei ole häntä varten.

Valmennusten ja yritysyhteistyön kehittämistä

Uudellamaalla Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus (Kierke) on toteuttanut ja kehittänyt työkykyä ja -valmiuksia edistäviä ryhmävalmennuksia ja tukenut siirtymiä välityömarkkinoilta avoimille työmarkkinoille.

Toimintaan on otettu mallia göteborgilaisesta Manage Your Health -hankkeesta. Perusideana on asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen. Valmennuksissa on huomioitu työmarkkinatilanne. Esimerkiksi logistiikka-ala on vetänyt hyvin vallitsevasta työmarkkinatilanteesta huolimatta.

Kevään 2021 aikana Kierken Ilona-henkilöstö on kehittänyt yritysyhteistyön mallia. Erityisesti varasto- ja sotealan työnantajat ovat olleet kiinnostuneita yhteistyöstä. Etärekrytointitilaisuus sai puolestaan positiivista palautetta työnhakijoilta, joten tilaisuuksia on suunnitteilla lisää.

Silta-Valmennusyhdistyksellä ja Kierkellä on ollut yhteensä reilut 220 asiakasta. Valmennuksiin ja muihin ryhmiin osallistuvien työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa on käytetty Työterveyslaitoksen Kykyviisaria.

Toimio­-mallilla tuettua osaamisen vahvistamista

Kansainvälisten mallien lisäksi Ilonassa on kartoitettu Suomessa kehitettyjä malleja yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Yksi malleista on Toimio, joka luotiin Eduro-säätiön Lapin Tuetun työllistymisen osuuskuntahankkeessa 2019-2020. Sen taustalla oli Saura-säätiön perustama Osuuskunta Uurto, jonka toimintaa kehitettiin hankerahoituksella 2017-2019.

Saura-säätiön toimitusjohtaja Pirjo Lehtola toimi projektipäällikkönä Eduron hankkeessa. Lehtola oli pitkään pohtinut yhteiskunnallisen yrittäjyyden mallia, josta voisi tulla jopa uudenlainen työmarkkinarakenne. Syntyi Toimio-konsepti.

– Toimio voi auttaa yrityksiä mm. tunnistamaan tuotannon tehostamisen kohtia. Toimion kautta tarjotaan silpputöihin tekijöitä, mutta tämä vaatii henkilön palkkatuen lisäksi erityisen tuen rahoitusta mm. osaamisen vahvistamiseen ja työelämään siirtymiseen, Lehtola sanoo.

– Työhönvalmennusyksiköiden kuten säätiöiden haasteena on, että suurin osa työhön kuntoutuneista asiakkaista tarvitsee tuetumpaa koulutusta ja työtä kuin nykyisillä koulutus- ja työmarkkinoilla on tarjota.

Tavoitteena on työelämäintegraatiota edistävien tukien avulla yhdistää tekijöitä ja heille soveltuvia työtehtäviä. Toiminta voidaan käynnistää työhönvalmennusyksiköiden alustalla. Jotta Toimio voi vastata yhteiskunnalliseen haasteeseen, toiminnan taloudelliset resurssit tulee turvata.

Tutustu Toimio-konseptiin 2020 Eduron sivuilla (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Ilona­-hanke

Hankeaika: 2018-2021. Hallinnoija on Silta-Valmennusyhdistys. Kumppaneita ovat Vates, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka tekee arvioinnin.
Ilonahanke.net

Työhönvalmentaja sai kiinnostumaan jatko-opinnoista

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa (Kierke) on annettu osana Ilona-hanketta mm. työhönvalmennusta, jolla tuetaan työelämään siirtymistä. Työhönvalmennus kuuluu myös Kierken pysyvään toimintaan, mutta Ilonassa keskitytään ryhmämuotoisiin työkykyvalmennuksiin ja työnhakuvalmennukseen yhteistyöyritysten avoimiin paikkoihin.

Mikael Hiltunen (kuva oikealla) on osallistunut Kierken vakituiseen työhönvalmennukseen. Hän aloitti Vantaan Porttipuiston myymälässä varasto- ja myymälätyöntekijänä syksyllä 2018. Työkokeilujakson jälkeen hän sai sieltä palkkatuetun määräaikaisen työpaikan. Kierke tarjoaa työttömille työnhakijoille mahdollisuuden kasvattaa osaamistaan, opiskella työn ohessa ja tutustua kiertotalouteen.

Hiltunen oli suorittanut vaatetusalan artesaanin ja graafisen suunnittelijan tutkinnot, mutta ei työllistynyt. Hän bongasi Kierken avoimen paikan ja mietti, että se voisi olla hyvä tilaisuus oppia uutta.

– Aluksi olin tavaroiden vastaanotossa ja tein hinnoittelua. Sitten opettelin kassatyötä. Se on tuotteiden rahastamisen ohella esimerkiksi kuljetusten sopimista, Hiltunen kertoo.

Työnkuva on laajentunut, ja hän on nyt myös myymälän ekotukihenkilö.

– Annan työtovereilleni tietoa ja apua ekoasioissa. Kerron esimerkiksi, mihin menee tavara, joka ei kelpaa myyntiin ja innostan kollegoita lajittelussa.

– Ilmapiiri on loistava, ja siksi olen viihtynyt tosi hyvin.

Hiltunen on saanut myös työhönvalmennusta jatkopolkua varten. Aluksi hän ei innostunut ehdotuksesta suorittaa opintoja työn ohessa. Työhönvalmentaja Milja Aro sai hänet kuitenkin miettimään asiaa uudelleen.

– Olen ajatellut suorittaa työn ohessa aluksi 1–2 markkinointiviestinnän tutkinnon osaa, ja sitten ehkä koko tutkinnon oppisopimuskoulutuksella. Siten mahdollisuuteni työllistyä muualle työsopimuksen päättymisen jälkeen varmaan kasvaisivat, hän pohtii.

Tukea vahvuuksien ja tavoitteiden löytymiseen

Milja Aro kertoo, että työhönvalmennus lähtee Kierkessä aina asiakkaan tarpeesta. Apu voi olla tukea CV:n tai työhakemuksen laatimisessa. Tai jos valmennukseen osallistuvalla ei ole hajuakaan, mikä seuraava tavoite on, valmentaja auttaa löytämään vaihtoehtoja keskustelemalla tämän kanssa.

– Työhönvalmentaja on tukena myös esimerkiksi opintojen suunnittelussa sekä omien vahvuuksien ja tulevaisuuden toiveiden kirkastamisessa, Aro kuvailee työtään.

– Ihmisten kohtaaminen on tässä työssä parasta ja se, että voi olla avuksi, joskus pienilläkin asioilla. Aro aloitti Kierkessä työhönvalmentajana alkuvuonna 2021. Aiemmin hän on ollut mm. myyjänä ja myymäläpäällikkönä. Nykyisessä työssä hän pääsee hyödyntämään myös liiketalouden osaamistaan.

– Harkitsen kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalveluiden erikoisammattitutkinnon suorittamista työn ohella. Myös tuotekehitysen tutkinto kiinnostaa, Milja Aro sanoo.

Artikkelikokonaisuus on julkaistu Kyvyt käyttään -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kuva: Iisisti töihin -hanke

Iisisti töihin -hankkeessa (ESR) kokeillaan ja kehitetään uutta työllistämisen tapaa, jolla parannetaan osatyökykyisten ja vammaisten mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Hankkeessa sovelletaan Hollannissa kehitettyä Inclusive Job Design -mallia, jossa muokataan olemassa olevista työtehtävistä osatyökykyiselle tai vammaiselle soveltuva työnkuva. Vapaasti suomennettuna inklusiivinen työsuunnittelu on menetelmä, jonka avulla nykyiset työtehtävät järjestellään uudelleen. Koulutettujen työntekijöiden asiantuntijatehtävät selkiytyvät ja muodostuu kokonaisuus työtehtävistä, joihin osatyökykyisen työntekijän työpanosta tarvitaan. Työn muokkaamisessa keskeistä on, että lähdetään työnantajan tarpeista.

Työnkuvauslomakkeen avulla uusi toimenkuva

Kun havaitaan tehtäviä, joista on mahdollista koota uusi toimenkuva, voidaan Iisisti töihin -hankkeessa tuotetulla työnkuvauslomakkeella kuvata uusi toimenkuvaus.

Sen avulla työvalmentajat löytävät sopivia osatyökykyisiä tehtävään haastateltavaksi. Uuden työntekijän palkkaamisen on tarkoitus olla työnantajalle taloudellisesti kannattavaa ja osatyökykyiselle täsmätyötä tarjoavaa, jolloin molempien intressit toteutuvat.

Yksi Iisisti töihin -hankkeessa mukana olevista yrityksistä on espoolainen Tapiolan Lämpö Oy. Henkilöstöjohtaja Carola Nores-Joukama kertoo, että yritys on ollut hyvin tyytyväinen kahden osatyökykyisen toimistoassistentin palkkaamiseen.

– Uudet työnkuvat muodostettiin yhdistämällä rutiinitöitä eri osastoilta. Tehtäviä ovat esimerkiksi paperilaskujen skannaus, postin jako ja tulostustyöt, toteaa Nores-Joukama.
– Tapiolan Lämmölle kysymys on ollut ennen kaikkea arvoista ja työelämän moninaisuudesta.

Selkeä viestintä ja hyvä johtaminen ovat tärkeitä työn aloittamisen onnistumiseksi

Hankkeessa yritysverkostolle tehdyssä kyselyssä ilmeni, että odotukset osatyökykyisten työpanoksen suhteen saattavat olla varovaisia. Tämä on hidastanut työnkuvan muodostamista. Hankkeessa on laadittu opas, jonka tavoitteena on helpottaa osatyökykyisten työntekijöiden rekrytoimista. Opas sisältää neuvoja osatyökykyisen työnantajana toimimiseen ja siihen, miten työyhteisöä valmistellaan ottamaan vastaan uusi työntekijä.

Usein osatyökykyinen työnhakija tietää esimerkiksi minkälaista erityistä tukea tai apua hän voi tarvita suoriutuakseen työstä. Hänellä voi olla tarve esimerkiksi rauhalliseen perehdytykseen ja myös oikeus palkkatukeen. Näistä on hyvä keskustella jo työpaikkahaastattelussa. Työllistyvän aloittamista uudessa työssä koskevat normaalin hyvän johtamisen elementit.

Uuden työntekijän kanssa sovitaan, miten työyhteisölle kerrotaan hänen toimenkuvastaan ja vastuistaan. Näin vältetään työyhteisössä mahdollisia väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä töiden organisoimisessa. On tärkeää ottaa uusi henkilö mukaan työpaikan kokouksiin ja kahvitauoille tavallisena työyhteisön jäsenenä.

Työvalmentaja avuksi ja tueksi

Osatyökykyinen työntekijä voi pyytää työvalmentajan mukaansa työpaikkahaastatteluun, mikäli se sopii myös työnantajalle. Myös perehdytyksen ja työssä aloittamisen tukena voi olla työvalmentaja. Perehdytysvastuuta voi jakaa esim. esihenkilön, vertaisperehdyttäjän ja työpaikkakummin kesken. Vertaisperehdyttäjä perehdyttää uuden työntekijän konkreettisiin työtehtäviin ja työpaikkakummi perehdyttää tulijan osaksi työyhteisöä.

Työpaikkakummin käytöstä hyviä kokemuksia

Työpaikkakummi -kokemuksestaan kertoo Heidi:
– Minulle työpaikkakummi on antanut matalan kynnyksen tukea ja ohjausta. Kummin avulla olen saanut pehmeän laskun työyhteisöön. Uutena työntekijänä rohkaistuin oppimaan uusia työtehtäviä ja sain samalla ahaa-elämyksiä. Olen myös saanut keskusteltua töihin liittyvistä mieltä painavista asioista. Työpaikkakummilla oli todella hyvä huumoritaju, mikä oli myös kiva lisä. Suosittelen todella lämpimästi työpaikkakummiutta muillekin työyhteisöille.

Täsmätyöntekijöillä on korkea motivaatio

Iisisti töihin -hankkeen yritysverkoston kyselyssä todettiin, että on tärkeää, että uusi työntekijä on motivoitunut työhön ja halukas oppimaan. Tätä vahvistaa aiempi tutkimus (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017), jonka mukaan tärkein kriteeri ja ominaisuus, jota suurin osa yrityksistä osatyökykyiseltä työntekijältä kaipaa, on hyvä työmotivaatio. Osatyökykyiset, joista voitaisiin positiivisemmin puhua myös täsmätyöntekijöinä, ovat juuri korkean motivaation omaavia omistautuvia työntekijöitä.

Kehitettävää on vielä työnantajien ja osatyökykyisten kohtaamisessa. Työvalmentajan tuki pienentää rekrytoinnin riskejä.

Marja Heikkilä
hankekehittäjä, yritysvalmentaja,
Kuntoutussäätiö

Anna-Kaisa Liimatainen
hankekehittäjä/työvalmentaja, Iisisti töihin -hanke, Kuntoutussäätiö

Tutustu bit.ly/inclusive_job_design(linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Tutustu Iisisti töihin -oppaaseen (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Lue lisää hankkeesta (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä ja Jukka Lindberg
Kuva: iStock

Tullin pääjohtaja, selvityshenkilö Hannu Mäkinen luovutti helmikuussa työministeri Tuula Haataiselle selvityksen osatyökykyisten Suomen mallista. Selvityksen pohjalta Suomeen on päätetty perustaa uusi (liiketoimintaperiaatteella toimiva) välityömarkkinatoimija, Välittäjä Oy. Mallin tarkoitus on muodostaa lisää työpaikkoja ja tarjota osatyökykyisille henkilöille tukea työllistymiseen.

Uudessa mallissa toiminta jakautuu palvelutoimintoon ja liiketoimintaan. Vaikeimmassa asemassa olevat osatyökykyiset henkilöt siirtyvät TE-toimistosta palvelutoimintoon, jossa kartoitetaan mm. heidän työkykyään ja palveluntarvettaan. Liiketoiminta puolestaan rekrytoi työntekijöitä palvelutoiminnon puolelta.

– Mäkisen selvityksen suurin arvo on siinä ehdotettavassa uudessa toimintamallissa. Tältä osin erityisen merkittävinä näen pohdinnat uuden toimijan kohderyhmästä, toimijan roolista nykyisen välityömarkkinakentän täydentäjänä sekä toiminnan operatiivisen järjestämisen vaihtoehdoista, kommentoi Vatesin kehittämispäällikkö Jukka Lindberg.

Selvityksen taustalla on hyödynnetty Suomessa muutama vuosi sitten toteutetun työpankkikokeilun ja Ruotsin Samhall-yhtiön kokemuksia. Samhall on valtion omistama yritys, joka työllistää osatyökykyisiä henkilöitä ja tukee työntekijöiden siirtymistä avoimille työmarkkinoille.

Lindbergin mukaan selvityksessä käsitellään luovasti myös Samhallin sisällä ja Ruotsissa laajemminkin käynnissä olevaa pohdintaa mallin tulevaisuudesta.

– Esitetyssä mallissa pystytään hyödyntämään Ruotsissa kehitettyä utvecklingsanställning-palvelun mallia, jonka vahvuutena näen siinä olevien nuorten intensiivisen, työkokemusta ja osaamista rinnakkain kehittävän sekä avoimin mielin työelämän suuntaa haarukoivan toimintatavan.

Järjestöt mukana vaikuttamassa sisältöihin

Myös järjestötoimijat ovat päässeet vaikuttamaan mallin sisältöihin sekä tarjonneet apua selvityksen taustoittamiseen. Mäkinen pyysi näkemyksiä mm. Vates-säätiöltä ja monelta Vatesin koordinoiman Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmän toimijalta. Vates toimitti Mäkiselle kentän näkemyksiä esimerkiksi koostamalla muistion välityömarkkina-aiheisesta tilaisuudesta, johon osallistui 90 kentän toimijaa.

– Olemme Vatesissa iloisia siitä, että olemme voineet olla vahvasti mukana selvityshenkilö Mäkisen tukena mm. taustatietojen keräämisessä ja lausuntoprosessissa. Mäkinen on onnistunut selvityksessään ottamaan hyvin huomioon lausunnoissa esitettyjä argumentteja, kertoo Vatesin toimitusjohtaja Jaana Pakarinen.

– Yhteistä kehittämistyötä tehdään mielellään myös jatkossa. Jatkokeskustelut sekä asiakkaita edustavien järjestöjen että palveluja tuottavien välityömarkkinatoimijoiden kanssa on hyvä aloittaa saman tien, lisää Lindberg.

Toimintamalli ja rahoitus yhteiseen keskusteluun

Mallin kohderyhmää ovat erityisesti vaikeammassa asemassa olevat osatyökykyiset henkilöt, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea työllistymiseensä. Silloin nykyiset tuet, palvelut ja välityömarkkinatoimijat riittävät selvityksen mukaan paremmin tukemaan muiden osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä. Suomen mallin ei ole tarkoitus korvata nykyistä palvelujärjestelmää, vaan täydentää sitä.

– Kaikki toimijat ovat varmasti samaa mieltä siitä, että Suomen mallin on perusteltua muodostaa nykyisten rakenteiden ja julkisten palvelujen varaan ja niitä täydentämään, kuten Mäkinen selvityksessä toteaa. Lisäksi laskelmissa esitetty kustannusneutraalin toimintamallin tavoite verrattuna nykyisiin palveluihin kuulostaa positiiviselta. Monestihan muutoksia on viivytetty, kun pelkona on ollut kustannusten nousu, Pakarinen pohtii.

Lindberg painottaa, että toiminnan todellista yhteiskunnallista kustannusvaikutusta sekä taloudellisten ja muiden hyötyjen arviointia on tarpeen tarkentaa.

– Tältä osin perinpohjainen analyysi koko työllisyyspolitiikan tulevaisuuden rahoitusmallista olisi paikallaan, mielellään yhdessä toimialan kokonaisvaltaisen kehittämissuunnitelman kanssa.

Sosiaalipoliittisia ja taloudellisia päämääriä

Vaikka Suomen malli luultavasti tuleekin kuormittamaan julkista taloutta, pidemmällä tähtäimellä se myös lisää työllisyyttä ja kasvua. Talouskysymysten lisäksi painoarvoa saavat myös sosiaaliset arvot, yhteiskuntavastuu ja yksilön oikeus työhön. Mäkisen mukaan osatyökykyisten työllistämisen edellytysten parantamisella ja työllistämisellä tavoitellaankin sekä taloudellisia että sosiaalipoliittisia päämääriä.

– Taloudelliselta kannalta toiminta tuo kustannuksia julkiselle taloudelle, mutta toisaalta lisää työllisyyttä. Sosiaalipoliittisten perusteiden kannalta osatyökykyisten työllistäminen on selkeästi positiivista toimintaa. Näiden taustatietojen takia onkin perusteltua, että perustetaan Välittäjä Oy, summaa Pakarinen.

Hallitus päätti huhtikuun lopun puoliväliriihessä perustaa Välittäjä Oy:n, joka palkkaa osatyökykyisiä pidempikestoisiin työsuhteisiin. Yhtiölle asetetaan tavoitteeksi, että osa työntekijöistä työllistyy lopulta muun työnantajan palvelukseen avoimille työmarkkinoille. Välittäjä Oy:n perustamisen työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan 1 000 lisätyöllistä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Heidi Hämäläinen
Kuvat: Kati Savela-Vilmari

”Myönteiset tunteet, tekemiseen uppoutuminen, ihmissuhteet, merkityksellisyyden kokemus ja aikaansaamisen tunne”. Tuon pilarijaon opin psykologian tohtori Sirkkaliisa Heimoselta kuunnellessani mielen hyvinvoinnin webinaaria.

Minulle käsitteet piirtävät kuvan työelämästä, vaikka palkkatyöläiseksi en vielä ole päässyt sosionomi-diakoni-tutkinnostani huolimatta. Työllistymiseni haasteellisuus ei ole tullut minulle yllätyksenä CP-vammastani johtuen. Työntekijöiden rekrytoimisestahan on muodostunut karrikoidusti kuvaten kovatasoinen kilpailukenttä: odotetaan kymmensormijärjestelmän hallitsemista sekä sujuvaa kielitaitoa kolmella kielellä.

Työharjoitteluni ovat osoittaneet muuta. En ole kertaakaan puhunut vierailla kielillä tai käyttänyt kymmensormijärjestelmää. Nopeatahtinen näppäileminen ei minulle olisi ollut edes mahdollista, koska pystyn käyttämään vain paria sormea kirjoittamisessa. Työtehtävistäni olen selvinnyt omilla työskentelytavoillani. Kokemukseni ovat siten lisänneet toiveikkuuden tunnetta työelämään.

Innostuin tekemään ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvan opinnäytetyönikin työllistämisteemasta. Diakonia-alan työharjoittelussa minua pyydettiin kartoittamaan osatyökykyisten työllistämisen mahdollisuuksia Helsingin seurakunnissa. Kirjoitellessani tutkimukseeni teoreettista viitekehystä työn tekemisen hyödyistä törmäsin moniin tutkimuksiin. Ne korostivat mielen hyvinvoinnin peruspilareita: brittitutkijat perustelivat työllisyyden tärkeyttä taloudellisilla resursseilla, koska ne ovat välttämättömiä aineelliselle hyvinvoinnille ja osallistumiselle yhteiskunnassa. Lisäksi työn tekeminen tukee psykososiaalisia tarpeitamme.

Vammaisuus on herättänyt ihmetystä työnhaussa

Olen kokenut hyvinvoinnin tasot työharjoitteluissani: Ruskeasuon koulussa, seurakuntayhtymän vammaisdiakoniassa, vammaisjärjestöissä sekä kahden kunnan vammaissosiaalityössä. Työyhteisöissä oli luonnollisesti huomioitu vammaiset toimijat: työskentelytilat olivat esteettömät, työtehtäviä mukautettiin ja ilmapiiri oli kiireetön. Niiden ansiosta suoriuduin työtehtävistä, jotka liittyivät pääosin asiakirjojen laatimiseen. Vammaissosiaalityön toimipisteissä sain myös tehdä asiakashaastatteluja ja laatia niistä raportteja. Itsetuntoni vahvistui.

Vaikka henkilökohtainen avustajani oli työpaikoilla mukana, pyrin suoriutumaan työtehtävistäni mahdollisimman itsenäisesti. Avustajani rooli ymmärrettiin myös työyhteisöissä.

Miksi vammaisten ihmisten palkkaaminen on kuitenkin haasteellista? Syyksi olen pohtinut ennakkoluuloja, koska olen ne kokenut: en ole saanut kutsua työhaastatteluun, jos olen työhakemuksessa kertonut CP-liikuntavammaisuudestani. Toisaalta, jos en ole vammaani paljastanut, sekin on koettu huonoksi. Eräskin työhaastattelija tyrmistyi, kun paljastin vammaisuuteni tiedustellessani paikan esteettömyyttä sähkömopolla liikkumiseni vuoksi. Itse olin arvioinut suoriutuvani muutoin ilmoituksessa mainituista työtehtävistä.

Tietoa vammaisten osaamisesta yhä lisättävä

Koen, etteivät työnantajat tiedä riittävästi vammaisten ihmisten kyvyistä. Siksi olen entisen yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän kanssa samaa mieltä siitä, että vammaiset yksilöt tulisi nähdä aktiivisina toimijoina – ei toiminnan kohteina.

Mielestäni onkin tärkeää lisätä tietoisuutta koulutettujen vammaisten henkilöiden taidoista ja mahdollisuuksista käyttää tarvittaessa henkilökohtaista avustajaa työn sujuvoittamiseen.

Lisäksi olen kokenut, että työllistämishaasteet ovat liittyneet esteettömyyskysymyksiin. Onneksi yhdenvertaisuuslakimme velvoittaa työpaikkoja huomioimaan saavutettavuuden. Olen tosin törmännyt artikkeleihin, joiden mukaan työnantajat tarvitsevat edelleenkin tietoa tukimuodoista. Siksi on tärkeää informoida työnantajia yhdenvertaisuuslaista ja siitä, että he voivat hakea työpaikan esteettömyyden mahdollistamiseksi valtion tukea. Korona-aikana poikkeusolot ovat kannustaneet etätöihin. Toivon buumin jatkuvan myös tulevaisuudessa. Se avaisi uusia mahdollisuuksia työllistää vammaisia henkilöitä.

Kyvyt käyttöön vaikkapa yrittäjänä

Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi uusia työntekijöitä väestömme vanhenemisen ja eläköitymisen vuoksi. Toisaalta uusia veronmaksajia on syntynyt viime vuosina ennätyksellisen vähän. Siksi huoltosuhde ja verotuspohja yhteiskunnassamme heikkenevät.

Kaikki hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut rahoitetaan verotuloista: meidän vammaisten henkilöiden tarvitsemat fysioterapiat, henkilökohtaiset avustajat jne. Siksi olen aina ihmetellyt, miksi marraskuun verotietojen julkaisemishetkeä on kutsuttu kateuspäiväksi. Mielestäni juuri suurituloisia ja eniten veroja maksavia tulisi seurata kiitollisuudella – eikä yrityksiäkään saisi unohtaa.

Yritysverotuksesta saamme eniten yhteistä hyvää. Siksi myös vammaisia ihmisiä on alettu kannustaa yrityksien perustamiseen. Viime vuoden loppupuolella kuulinkin, että ensimmäinen vammaisten yrittäjien ryhmä on suorittanut yrittäjien ammattitutkinnon Helsingissä. Tutkinnon ovat räätälöineet Näkövammaisten liitto ja Invalidiliitto, ja koulutuksen järjestää Careeria. Runsaan vuoden kestäneessä koulutuksessa oli mukana 20 osallistujaa.

Osaamistaan kannattaa vahvistaa kursseilla

Vuosia sitten haaveilin itsekin jonkinlaisesta sosiaalialan yrityksestä. Yrittäjäasenteeni kumpuaa kiitollisuudestani. CP-vammaisena yksilönä olen saanut yhteiskunnassamme hyvää terveydenhoitoa ja kuntoutusta. Koska olen saanut käydä ilmaista peruskoulua, lukiota ja ammattikorkeakoulua, minulla on aina ollut palava halu päästä antamaan veronmaksajille takaisin. Siihenhän koulutuspolut tähtäävät.

Vaikka en olekaan päässyt palkkatöihin ja maksamaan veroja, olen jatkanut tietopääomani kehittämistä avoimessa yliopistossa. Näin osoitan työnantajille, että olen tehnyt jotain ja päivittänyt osaamistani.

Siksi suosittelen vammaissisarilleni ja -veljilleni mielekästä toimintaa. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät kaikille avoimia kursseja. Toimintojen avulla jokainen voi löytää omat vahvuutensa.

Sirkkaliisa Heimonen toi myös webinaaripuheenvuorossaan esille vahvuusulottuvuuden: pitäisi kääntää katse voimavaroihin ja kykyihin – ei vaikeuksiin. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tuoda vahvuuksiaan esille työelämässä, jos ei siihen vammansa vuoksi pysty. Hyvää voi tehdä myös vapaaehtoistyönä. Kaikenlainen toiminnallisuus ylläpitää hyvinvointia.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kaija Ray ja Kati Savela-Vilmari
Kuva: iStock

YK:n vammaisten henkilöiden yleissopimuksen pohjalta on laadittu Suomen toimintaohjelma vuosille 2020–2023. Vates nostaa esiin huomioita kolmesta säätiön toiminnan kannalta keskeisimmästä artiklasta ja niihin liittyvistä tavoitteista.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANEn toisessa toimintaohjelmassa on 110 toimenpidettä, joista osa on yhden ministeriön vastuualueella ja osa kaikilla ministeriöillä.

Toimintaohjelmassa on huomioitu meneillään olevat valtakunnalliset uudistukset. Ohjelma muodostuu rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreista. Ne määrittävät tavoitteita ja niissä etenemistä lainsäädännöstä poliittisiin toimiin ja näkemykseen siitä, miten oikeudet toteutuvat käytännössä.

Vates seuraa kolmea artiklaa

Vatesin kannalta oleellisimpia ovat artiklat 24 (koulutus), 26 (kuntoutus) ja 27 (työllisyys).

Koulutuskentällä on meneillään isoja uudistuksia. Koulutusta kehitetään vahvasti työllisyyden näkökulmasta: koulutuspoliittinen selonteko, jatkuvan oppimisen ohjelma sekä korkeakoulujen saavutettavuussuunnitelma vaikuttavat myös vammaisten opiskelijoiden asemaan ja työllistymismahdollisuuksiin. Kuntoutuskomitean suositukset etenivät viime vuoden lopulla kuntoutuksen uudistuksen toimintasuunnitelmaksi. Kentällä on keskusteltu paljon kuntoutumisen suhteesta työhön ja työssä pysymisen edistämiseen.

Työllisyyteen liittyvien uudistusten kohdalla on syytä huomioida se, että ohjelmat ja uudistusten lopputulokset koskisivat myös vammaisia henkilöitä. Moni vammainen ei ole TE-palvelujen piirissä, vaikka se usein olisi mahdollista.

– Asiakkaat ohjautuvat moniin palveluihin TE-palvelujen asiakasohjauksesta, ja vammaisilla on riski jäädä palveluiden ulkopuolelle. Tämä näkyy esimerkiksi 1.3.2021 alkaneissa työllisyyden kuntakokeiluissa, Vatesin kehittämispäällikkö Kaija Ray toteaa.

Artikla 24: koulutus

Yleissopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus koulutukseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisia varten tulee tehdä yksilöllisten tarpeiden mukaiset kohtuulliset mukautukset.

Oppivelvollisuuden laajentaminen (astunut osittain voimaan 1.1.2021) ja uusi, tutkintoon valmentava koulutus (TUVA, astunee voimaan syksyllä 2022) koskevat myös vammaisia opiskelijoita. Oikeus osata -kehittämisohjelma keskittyy ammatillisen koulutuksen laadun kehittämiseen. Yhteistä näille kaikille vammaisten opiskelijoiden kannalta on se, että he todella tulisivat saamaan tuen, johon ovat oikeutettuja.

– Lainsäädäntövalmistelussa vammaisia opiskelijoita huomioitiin melko ohuesti, mihin vammaisjärjestöt ottivat kantaa. Toimintaohjelma toivottavasti tukee vammaisten nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia, Ray sanoo.

Järjestöt korostivat myös mm. yksilöllisten tarpeiden huomioimista kaikilla koulutusasteilla.

Artikla 26: kuntoutus

Viime aikoina on keskusteltu runsaasti kuntoutuksen ja työllisyyden välisestä suhteesta. Kuntoutuksen rooli työssä pysymisessä on noussut yhä tärkeämmäksi työmarkkinoiden muuttumisen ja mielenterveyden häiriöiden määrän kasvun takia. Mielenterveyden edistämiseksi onkin laadittu mm. mielenterveysstrategia. Vammaissopimuksen toimintaohjelma ja kuntoutuksen uudistuksen toimintasuunnitelma toivottavasti täydentävät toisiaan.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen sekä sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on sujuvoittaa palveluprosesseja ja yksinkertaistaa etuus- ja palvelujärjestelmää. Tavoitteena on vahvistaa ohjautumista oikea-aikaisesti oikeanlaisiin palveluihin.

Artikla 27: työllisyys

Vammaisilla henkilöillä on oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Työympäristön on oltava avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa.

Yleissopimuksen mukaisesti vammaisten työllisyyden edistämisessä tulee pyrkiä ensisijaisesti avoimilla työmarkkinoilla hankittavaan työkokemukseen ja työuralla etenemiseen. Työ, jossa vammasta ei koidu olennaista haittaa, on ensisijainen lähtökohta. Työllistymistä voidaan tukea apuvälineillä ja muilla mukautustoimilla. Näistä on mainintoja useissa laeissa.

– Koronapandemian takia vammaisten ihmisten työllisyystilanne heikentyi jälleen, kun se oli vuosia parantunut. Aiemminkin taloudellisissa kriisitilanteissa vammaiset ja pitkäaikaissairaat ovat ensimmäisten joukossa menettäneet työnsä ja päässeet takaisin työelämään vasta, kun nousua on kestänyt riittävän pitkään, Kaija Ray sanoo.

Lineaarisen mallin käyttöönotto vaikuttaisi palkkatyön ja etuuksien yhteensovittamiseen. Lineaarisessa mallissa osatyökyvyttömyyseläke pienenee vähitellen ansioiden kasvaessa. Suojaosuus olisi 50 % vakiintuneista ansioista, kuitenkin vähintään takuueläkkeen määrä. Jokainen suojaosuuden ylittävä euro pienentäisi eläkettä 50 sentillä.

Toimintaohjelman vaikutuksia seurataan VANE seuraa toteutumista yhteistyössä muiden vastuutahojen ja THL:n kanssa. Erikseen tehtävässä seurantaraportissa huomioidaan myös vammaisten henkilöiden sekä vammaisjärjestöjen esille nostamien asioiden eteneminen.

Vates on tehnyt vuodesta 2017 alkaen vammaissopimuksen ja sen toimintaohjelman toteutumiseen liittyviä kyselyitä taustayhteisöilleen. Kyselyitä jatketaan uuden toimintaohjelman aikana ja tuloksista kerrotaan Vatesin kanavilla.

Tutustu kansalliseen toimintaohjelmaan (linkki aukeaa uuteen välilehteen)
Koulutusta koskevat toimenpiteet on listattu ohjelman sivuilla 84-85, kuntoutusta koskevat toimenpiteet sivuilla 88-89 ja työllisyyttä koskevat toimenpiteet sivuilla 96-97.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Coltrane Hassinen, yrittäjä
Kuvat: Seppo Alanko

Rakastan yli kaiken sitä mitä teen. Ahmin tietoa ja taitoa visuaalisuudesta, seuraan kansainvälisiä alan uutisia, blogeja, trendejä – kaikkea mitä ehdin ja löydän. Tilaan kirjoja, etsin inspiraatioita, innovatiivista tapaa luoda erottuvaa visuaalisuutta. Olen kulkenut pitkän tien päästäkseni tähän pisteeseen, jossa teen sen mitä jaksan ja sitä, mitä rakastan.

Kadehdin aina lukiossa niitä, jota tiesivät tarkkaan, mitä haluavat tehdä, mitä kouluja käydä ja minkä ammatin valita! Olin kaikessa aika keskinkertaisen hyvä, enkä oikeasti osannut miettiä ja päättää, mihin suuntaan lähteä, ennen kuin oli pakko valita.

Aloitin kaupalliset opinnot lähinnä niiden laajojen hyödyntämismahdollisuuksien vuoksi ja tiesin heti, että markkinointi on minun juttuni. Olin töissä ennen opintoja ja myös opintojen aikana. Pystyin soveltamaan opittua suoraan käytäntöön ja rakastin opiskelua.

Olin onnekas töiden saannin suhteen. Sairauslomista ja sairastelusta huolimatta loin uraa. Tein paljon töitä, koska halusin aina olla vähintään yhtä hyvä kuin ne, jotka eivät sairastelleet. Työt olivat mielenkiintoisia ja sain ylennyksiä. Kaikki työnantajat eivät katsoneet sairastelua hyvällä, ja koin sen suhteen myös syrjintää ja vaikka suoriuduin hyvin, sain suoraan pyyntöjä jopa irtisanoutua.

Sairaus toi haasteita

Minulla oli terveyden kanssa hyvin erilaisia haasteita. Oli monenlaisia oireita, mutta niitä kaikkia yhteen sitovaa tekijää ei löytynyt, enkä saanut mitään diagnoosia.

Kaikki liika rasitus kostautui jo silloin ja oli haastavaa opiskella sekä tehdä töitä samanaikaisesti.

Vuonna 2007, ollessani vielä vakituisessa työssä, minut lähetettiin lopulta perinnöllisyyspoliklinikalle ja sain diagnoosin harvinaisesta sidekudossairaudesta. Olin tietämättäni sairastanut sitä koko ikäni.

Pian tämän jälkeen jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Työtuloni eivät tällä hetkellä ylitä eläkkeen ansiorajaa; tavoitteeni kuitenkin on kasvattaa tulojani ja siirtyä osatyökyvyttömyyseläkkeelle täyden työkyvyttömyyseläkkeen sijaan. Koen tämän henkisesti erittäin suureksi saavutukseksi.

Oireiden kirjo on suuri, vointi vaihtelee rajustikin ja nopeasti, joten tarvitsen avustajaa arjessani. Mieheni on omaishoitajani. Silloin kun hän ei ole paikalla, kanssani on henkilökohtainen avustaja. Lisäksi työssäni minulla on oikeus työavustajaan 50 tuntia kuukaudessa.

Intohimona visuaalisuus

Kuten monet muutkin vastoinkäymisiä kohdanneet, en minäkään halunnut antaa periksi.

Yrittäjyys kutkutti, ja tuttavat pyysivät markkinointiapua. Perustin Tmi Coltrane markkinointipalvelut -yrityksen. En ajatellut heti tarkkaa kohderyhmää, ja se muodostuikin itsestään. Pian olin jo Espoon Uusyrityskeskuksen markkinoinnin asiantuntija ja onnistuin saamaan asiakkaakseni kauppakeskus Sellon. Teen vieläkin Uusyrityskeskukselle töitä ja pidän esimerkiksi ajoittain markkinointiklinikkaa, jonne voi ajanvarauksella tulla kysymään mitä tahansa omiin markkinointihaasteisiin liittyen.

Vahvuuteni oli, että olin ostanut vastaavia palveluita alihankintana, ja nyt tuotin niitä itse. Opettelin ohjelmat, joita en ollut ehtinyt muualla töissä ollessani opettelemaan. Kaikki onnistumiset – niin pienet kuin suuretkin – toivat ja tuovat edelleen valtavasti iloa. Vaikka pystyin työskentelemään vain osa-aikaisesti, tuntui hienolta, että saatoin hyödyntää hankkimaani koulutusta ja kokemusta. Pystyin myös osallistumaan työelämään liittyviin keskusteluihin, ja koin kuuluvani monella tapaa taas samaan joukkoon muiden kanssa. En ollut enää epämääräisestä syystä kotona oleva ulkoisesti terveen näköinen nainen, joka muille näyttäytyi yleensä myös suhteellisen oireettomana.

Kiinnostuin enemmän visuaalisuudesta ja pian oivalsin, että olemme usein monia muita maita jäljessä. Visuaalisuuden valtavan merkityksen ymmärtäminen on Suomessa monille pk-yrityksille haastavaa. Se, mitä visuaalisuudella voi saavuttaa, on ikioma ilosanomani. Samoin se, mitä valitettavasti voi menettää. Liian moni mahtava tuote jää hyllylle.

Työnteko sopivassa rytmissä auttaa jaksamaan

Keskitin asiakastyötä visuaalisuuteen, mutta lopulta tiukat aikarajat ja palaverien suuri määrä alkoivat olla liian stressaavia. Viime kesänä, pitkän alitajuisen pohdinnan jälkeen keksin, mitä halusin tehdä: päätin ryhtyä järjestämään verkkokursseja, joiden kautta saatan levittää tärkeää tietoa ja taitoa helposti laajalle joukolle yrittäjiä omaan arkeeni sopivassa rytmissä. Voin laittaa työt sivuun ilman syyllisyyttä ja viettää mieheni kanssa ihanaa iltaa. Paljon emme voi yhdessä tehdä ja harrastaa, mutta sen, mitä voimme, pyrimme tekemään täysin sydämin ja aina kun se on mahdollista.

Perustin viime syksynä VisuOpiston (tietääkseni ainoan laatuaan), joka keskittyy ainoastaan visuaalisuuden opettamiseen yrityksille. Aihealue antaa valtavasti mahdollisuuksia luoda mielekkäitä koko- naisuuksia ja olen jo lanseerannut kurssin ”Visuaalisen markkinoinnin keinot 2021”. Olen esimerkiksi löytänyt uuden, oman suosittelemani ja opettamani tavan käyttää värejä. Kutsun sitä eläväksi väriopiksi, koska se mukautuu nykyajan elämän muuttuviin tilanteisiin.

On päiviä, jolloin en voi tehdä mitään, enkä voi ennakoida niitä. Vointi voi myös muuttua täysin ennalta arvaamattomasti kesken päivää, ja se on asia jonka kanssa täytyy vain elää. Paitsi, että kurssien tekeminen onmielenkiintoista ja niihin liittyvät tilanteet myös (kuten webinaarit), voin tehdä niitä itse määrittämässäni tahdissa ja toteuttaa niiden kautta intoani ja jatkuvasti tulevia ideoita. Olen pitänyt vielä pari asiakasta, mitä kautta myös varmistan, että pysyn ”ajan hermoilla”.

Työ pakottaa aivot oppimaan, antaa valtavasti kontakteja, tuo koko ajan uutta ja luo mahdollisuuksia toteuttaa omaa luovuutta ja ammattitaitoa. Työn kautta tulee onnistumisia, vaikka myös epäonnistumisia, ja ennen kaikkea se vie ajatukset muualle ja on siten kaiken muun lisäksi mitä parhainta kivun hoitoa.

Olen onnekas, että saan tehdä sitä, mitä rakastan ja juuri sen verran kuin pystyn. Kun herään aamulla, päivälläni on tavoite, tarkoitus ja sisältö. Kun menen iltaisin nukkumaan, koen, etteivät vuorokauden tunnit riitä ollenkaan siihen, mitä kaikkea ideoita haluaisin toteuttaa ja mitä kaikkia asioita saavuttaa.

Olen saanut paljon vertaistukea sekä vammais- että muilta yrittäjiltä. Ollessani Invalidiliiton koordinoimassa Yritystä!-hankkeessa tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Olen tutustunut Suomen Vammaisyrittäjät ry:n (VamY) toimintaan ja ihmisiin. VamY on ollut myös asiakkaani. Olen kouluttautunut yritysmentoriksi ja olen mentoroinut sekä terveitä että vammaisia yrittäjiä. Lähipiirini jaksaa myös kannustaa ja olla hengessä mukana. Edelleen juhlimme kaikkia saavutuksiani – niitä asioita, jotka juuri minulle ovat saavutuksia.

Tutustu Suomen Vammaisyrittäjät ry:n toimintaan: www.vamy.fi. (nettisivu aukeaa uuteen välilehteen)

Liikuntavammaisilta työntekijöiltä vaaditaan enemmän

Taloustutkimus toteutti viime vuoden lopulla Invalidiliiton tilaaman tutkimuksen, jossa selvitettiin työnantajien näkemyksiä ja kokemuksia liikuntavammaisten ihmisten työllistämisestä sekä heidän suhtautumisestaan siihen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että työnantajat korostavat liikuntavammaisia rekrytoidessaan enemmän hakijan persoonallisuutta, joustavuutta ja sosiaalisia taitoja. Osaaminen ja asenne työhön ovat rekrytoinnissa eniten vaikuttavimmat tekijät kaikkien työnhakijoiden kohdalla, mutta niihinkin kiinnitetään liikuntavammaisten työnhakijoiden kohdalla selkeästi muita enemmän huomiota.

– Yllättävää oli, että tutkimuksen tulosten mukaan työnantajien odotukset liikuntavammaisista henkilöistä näyttävät olevan selkeästi suuremmat kuin muiden työnhakijoiden kohdalla. Ikään kuin liikuntavammaa tulisi kompensoida muita paremman osaamisen, korkeamman motivaation tai persoonallisuuden kautta. Onko tämä yhdenvertaisuutta, kysyi Invalidiliiton aiempi pääjohtaja Petri Pohjonen Invalidiliiton tiedotteessa.

– Hienoa, että kuitenkin yli puolet vastanneista työnantajista ilmoittivat olevansa valmiita palkkaamaan liikuntavammaisen työntekijän. Sosiaalisesti vastuullisesti toimiva yritys hyötyy monimuotoisen työyhteisön eduista, muistutti Pohjonen.

Palkkaamisessa tutkimuksen mukaan työnantajia epäilyttää eniten työn fyysisyys, mutta myös asenne ja tietämättömyys vaikuttavat rekrytointipäätöksiin. Työnantajilla ei esimerkiksi ole tarpeeksi tietoa työolosuhtiiden järjestelytuesta; tutkimukseen vastanneista vain 12 prosentille tuki oli tuttu.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf-aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Kallio
Kuvat: Voimala

Salon työllisyydenhoidossa tehdään tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Järjestöillä nähdään olevan hyvää osaamista erityisesti tukea työllistymiseensä ja arkeensa tarvitsevien työnhakijoiden osalta. Toiminta-avustuksia järjestöille ei enää ole, mutta taloudellisesti mm. velvoitetyöllistettävien edelleen sijoitus ja palkkatuki ovat käytössä. Edelleen sijoituksessa kaupunki toimii työnantajana velvoitetyöllistetylle ja sijoittaa hänet yhdistyksen työnjohdon alaisuuteen. Yl”Saloeishyödyllisille järjestöille palkkatuki voi olla jopa 100 %. Salon koordinoiman, osin EU-rahoitteisen Väylä-hankkeen yrityskoordinaattori toimii linkkinä työnantajiin, myös yhdistyksiin, opastaen rekrytoinnin tukien käytössä.

Voimala on tasa-arvoinen verkosto ja fyysinen kohtaamispaikka, jossa eri toimijat päivystävät. Yhdistävänä tekijänä on palveluiden matala kynnys ilman ajanvarauksia tai lähetteitä. Yhdistysten ja Voimalan yhteistyö alkoi Salon Mielenterveys- ja päihderaadin ehdotuksesta nelisen vuotta sitten. Salon Klubitalo ajoi voimakkaasti asiaa, koska nähtävissä oli pitkäaikaistyöttömien huonontuva psyykkinen ja fyysinen vointi, sosiaalisten suhteiden ja järkevän päivärytmin puute. Mielenterveys- ja päihdeyhdistykset halusivat tuoda työllisyyspalveluihin vaihtoehtoja, missä omaa työkykyä voi harjoitella tai pitää yllä mielekkään tekemisen kautta, ennen siirtymistä takaisin työelämään. Yhdistys- ja vapaaehtoistyö on tuonut monelle vaihtoehdon yksinäisyyteen ja elämänhallinnan säilyttämiseen, vaikkei varsinaista työkykyä enää saavutettaisikaan.

Salon Klubitalo on tehnyt yhteistyötä Salon kaupungin työllisyyspalveluiden kanssa monissa hankkeissa. Yhteistyö on ollut sujuvaa ja nopeaa, mikä on edistänyt jäsenistön eteenpäin pääsyä työllisyyden kentällä. Voimalapäivystykset ovat taanneet yhdistyksille ilmaista näkyvyyttä ja verkostoitumismahdollisuuksia julkisten palveluiden toimijoiden kanssa.

Voimalassa ovat mukana Salon Klubitalon lisäksi Salon seudun koulutuskuntayhtymä, Salon kaupunki (työllisyyspalvelut, nuorisopalvelut, sosiaalipalvelut), Elämänlaatu ry, FinFami ry, Salon alueen työttömät ry, KELA, Henkilöstöpalveluyritykset (Eezy Oy, GroupPro Oy ja VPS). ”Työnhakijan Salo”-verkkosivuilla on linkkejä paikallisten järjestöjen tukeen matalan kynnyksen vertaistuesta järjestölähtöisiin palveluihin.

Lisätietoja:
Salon Voimala (linkki aukeaa uuteen välilehteen)
Työhakijan Salo (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä, Marianne Pentikäinen
Graafi: Joni Ulmanen

Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet myös työllisyydenhoidon kentällä. Vates kartoitti toimijoiden tilannetta ensin touko-kesäkuussa ja sitten marraskuussa.

Sen lisäksi, että toimijat ovat joutuneet kehittämään nopeasti ulkoisia palveluitaan, on myös sisäisiä työtapoja tai -tehtäviä jouduttu pohdiskelemaan. Osalle esimerkiksi etätyön rauha sopii hyvin, osa kaipaa työyhteisön tukea ja osallisuutta. Miten työyhteisö toimii haastavan maailmantilan aikana ja miten työtehtäviä voidaan sujuvoittaa?

Laajemmin järjestötoimijoille kohdistetussa kevään kyselyssä vastauksia saatiin 121. Eniten vastauksia tuli järjestöjen (45 %) ja kunnan sosiaali- ja työllisyyspalveluiden edustajilta (28 %) sekä työhallinnosta (11 %). Lisäksi vaikutuksia selvitettiin keskustelemalla työllisyystoimijoiden kanssa. Vastaajien joukossa ei ollut yhtään organisaatiota, jonka toimintaan koronavirustilanne ei olisi vaikuttanut. Vastaajista 82 % kertoi koronaepidemian vaikuttaneen paljon omaan toimintaan. Pandemian seurauksena järjestöissä on ollut lomautuksia ja talous on tiukoilla.

Syksyn kysely kohdistettiin Vatesin taustayhteisöille ja vastauksia saatiin 11. Kyselyssä pyydettiin kertomaan, miten korona on vaikuttanut sisäisiin käytäntöihin.

Vastauksissa nousi esille etäpalaverien suuri määrä ja niiden merkitys yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Korona-aika on koettu äärimmäisen raskaana kaikille, mutta erityisesti niille toimijoille, joiden toiminnot ajettiin lähes nollaan moneksi kuukaudeksi.

Yhdessä vastauksessa toivottiin lisää työhyvin vointiin liittyviä sisältöjä esimerkiksi etätoteutuksella. Toisessa kerrottiin, että etävalmennus, ohjaus ja tuki kyllä onnistuvat, mutta on huomioitava, että etätyö ja -valmennus eivät sovellu osalle osatyökykyisistä. Näin ollen tulisi pitää myös mielessä, että toimintoja ja työllistämisen lainsäädäntöä ei viedä liikaa pelkkään etävalmennukseen. Pääosin viesti on kuitenkin ollut, että etäaikaan on siirrytty ketterästi ja toimivasti.

Kevään aikana yhteistyö tiivistyi yli sektorirajojen ja käyttöön otettiin uusia toimintamuotoja. Jotkut saivat etäkuntoutuksen käyntiin melko nopeasti ja asiakkaita opastettiin teknologian haltuun ottamisessa. Kaikille etäpalvelut eivät kuitenkaan sopineet ja asiakkaita myös ”katosi” palveluiden piiristä. Kaikilla alueilla etätoiminnat eivät olleet mahdollisia palvelujen tilaajien takia.

Kasvokkain tapahtuvaa työskentelyä toteutettiin tapauskohtaiseen harkintaan perustuen ja pyrittiin tukemaan asiakkaita haastavassa tilanteessa. Tämä oli osoitus sekä järjestökentän nopeasta sopeutumiskyvystä että henkilökunnan aidosta halusta toimia asiakkaiden rinnalla.

Koronan vaikutukset ovat olleet erittäin suuria niin työnhakijoiden kuin työllisyystoimijoidenkin näkökulmasta. Kevään ja kesän aikana kehitetyt uudet, innovatiiviset toimintatavat ovat monissa organisaatioissa tulleet jäädäkseen, ja toimintamalleja kehitetään eteenpäin. Tämän lisäksi on myös tärkeää, että kaikilla alueilla ja organisaatioissa sovitaan toimintamallit uusien poikkeusolojen varalle.

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä
Kuvat: Kela.fi

Nuorten pääsy Kelan ammatilliseen kuntoutukseen helpottui vuoden 2019 alussa, kun voimaan tullut lakimuutos mahdollisti kuntoutukseen pääsyn ilman lääkärinlausuntoa tai lähetettä. Nuoren ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on löytää suunta opintoihin ja työelämään. Esimerkiksi sosiaalitoimen, Ohjaamon tai etsivän nuorisotyön työntekijä voi arvioida 16–29-vuotiaan nuoren työ- ja toimintakykyä sekä lähettää nuoren kuntoutukseen.

Lakimuutoksen taustalla on Kelan NEET-nuorten kuntoutuksen kehittämisprojekti (2017–2019), jossa pyrittiin helpottamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kuntoutukseen pääsyä suullisella hakemuksella ilman lähetettä tai diagnoosia. Projektissa kehitettiin muun muassa NUOTTI-valmennus, jossa henkilökohtainen valmentaja tukee nuorta kohti opintoja tai työelämää.

Lakiin liittyy myös yhteistyövelvoite. Sen tarkoituksena on, että nuoren ympärillä toimivat tahot voivat tunnistaa kuntoutuksen tarpeen ja ohjata nuoren Kelan kuntoutukseen. Tällaisia tahoja voivat olla esimerkiksi Ohjaamot, etsivä nuorisotyö, TYP, nuorten parissa toimivat järjestöt, työpajat, oppilaitokset ja sosiaalitoimi.

Nuoren ei itse tarvitse tietää, mihin kuntoutukseen hän on hakeutumassa. Siihen saa apua Kelalta. Erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja ovat NUOTTI-valmennuksen lisäksi muun muassa ammatillinen kuntoutusselvitys, työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus ja koulutuskokeilu. Kuntoutuksen ajalta nuori saa kuntoutusrahaa.

Kuntoutuksen saajamäärissä alueellisia eroja

Kela seuraa nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen ja julkaisee säännöllisin väliajoin tietopaketin nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluiden ja kuntoutusrahan saajamääristä. Palvelujen saajamäärät ovat Kelan verkkosivujen mukaan nousseet seurantajaksolla 1/2019–4/2020. Tammikuussa 2019 palveluja sai 59 nuorta. Huhtikuussa 2020 vastaava luku oli 1 996.

Kuvion 1 mukaisesti koko tammikuun 2019 ja huhtikuun 2020 välisellä ajalla 3 546 nuorta sai nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluita. Eniten nuoria, yhteensä 2 960, oli NUOTTI-valmennuksessa. 759 nuorta sai muita palveluita, joita ovat ammatillinen kuntoutusselvitys, työllistämistä edistävä ammatillinen kuntoutus ja koulutuskokeilu. Osa sai useampaa kuin yhtä palvelua.

Sukupuolijakauma osoittaa, että miehet ovat saaneet palveluja keskimääräisesti hieman naisia enemmän.

Kaikista 16–29-vuotiaista 0,39 % sai nuorten ammatillisen kuntoutuksen palveluja, mutta palvelujen käytössä on myös alueellisia eroja. Kuviosta 2 käy ilmi, että suhteessa saman ikäiseen väestöön palveluja on käytetty eniten Pohjois-Karjalassa (0,90 %), Etelä-Pohjanmaalla (0,69 %) ja Kainuussa (0,60 %). Vähiten palveluja on käytetty Uudellamaalla (0,22 %) ja Pohjanmaalla (0,29 %).

Kuntoutusrahaa myös kuntoutuksen odotus- ja väliajalta

Lakimuutos 2019 vaikutti myös kuntoutus rahaan. Sitä voidaan maksaa nyt myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä odotusajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta. Kuvion 3 mukaisesti tammikuun 2019 ja huhtikuun 2020 välisellä ajalla 2 874 nuorta sai kuntoutusrahaa. Suurin osa, 2 350 nuorta, sai kuntoutusrahaa NUOTTI-valmennukseen. Sukupuolijakauma näkyy kuntoutusrahan saajissa samalla tavalla kuin kuntoutuspalvelujenkin saajissa – yli puolet on miehiä.

Kuntoutusraha määräytyy työtulojen tai kuntoutusta edeltävän työttömyysetuuden, sairauspäivärahan, kuntoutusrahan tai opintotuen mukaan. Jos kuntoutusrahaa ei voida laskea työtulojen tai edeltävän etuuden mukaan, se maksetaan vähimmäismääräisenä. Nuoren ammatillisen kuntoutuksen kuntoutusrahan vähimmäismäärä on 33,39 € arkipäivältä. Verrokkina vastaava luku muissa kuin nuorten kuntoutuspalveluissa on 28,94 €. (Kela.fi, 2020.)

Vuonna 2019 suurin osa (1 978) kuntoutusta saaneista nuorista sai kuntoutusrahan vähimmäismääräisenä. Toiseksi suurin määräytymisperuste oli työttömyysetuuteen perustuva kuntoutusraha, jota sai huomattavasti pienempi joukko – 63 nuorta. Kaiken kaikkiaan vuonna 2019 yhteensä 2 085 nuorta sai kuntoutusrahaa ja 268 nuorta ylläpitokorvausta Moni kuntoutusrahaa saavista nuorista saa myös perustoimeentulotukea. Kelan mukaan terveys- ja toimeentulovaikeudet kytkeytyvät toisiinsa niin, että toimeentulotukiasiakkailla on ikäryhmäänsä nähden yleisemmin terveysongelmia.

Vuonna 2019 toimeentulotukea sai 69 % kuntoutusrahaa saaneista nuorista, kun taas saman ikäisestä väestöstä yleisesti toimeentulotukea sai 14 %. Kuntoutusrahaa saaneet nuoret myös saivat toimeentulotukea pidempään.

Opiskeluvalmennuksella keinoja opintojen etenemiseen

Muita Kelan nuorille suunnattuja palveluja ovat muun muassa ryhmämuotoiset OPI-kuntoutuskurssit lukiossa tai ammattioppilaitoksessa opiskeleville nuorille sekä Opiskeluvalmennus-projekti (2014–2020). Sen tarkoituksena on ollut ehkäistä opintojen keskeytymistä ammatillisessa koulutuksessa sekä tukea opiskelukykyä ja valmiuksia työelämään. Opiskeluvalmennus pilotoitiin vuosina 2018–2020 Kuopion ja Tampereen alueilla.

Opiskeluvalmennus opiskelijan tukena ammatillisissa opinnoissa -arviointitutkimuksen (2020) mukaan sekä nuoret että valmentajat kokivat yksilöllisen tavoitteenasettelun toimivaksi ja palvelua pidettiin tarpeellisena. Valmennuksessa tavoitettiin opiskelijoita, joilla oli taustallaan opintojen keskeyttämisiä sekä erilaisia terveydellisiä haasteita tai oppimisvaikeuksia. Yhteistyö Kelan kanssa koettiin sujuvaksi. Haasteiksi puolestaan osoittautui palveluun ohjautuminen ja oikea-aikaisuus.

Lähteet:
Kela.fi – Nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen helpotettiin vuoden 2019 alusta voimaan tulleella lakimuutoksella.
(Viitattu 30.11.2020)

Kela.fi – Kuntoutusrahan määrä ja maksaminen.
(Viitattu 30.11.2020)

Korkeamäki Johanna, Salakka Ilja, Pietilä Piia & Hautamäki Lotta (2020) Opiskeluvalmennus opiskelijan tukena ammatillisissa opinnoissa. Kelan lyhytterapiamuotoisen opiskeluvalmennuksen arviointi. Kuntoutusta kehittämissä -julkaisusarja. Kela. Helsinki.
(Viitattu 1.12.2020)

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Haastattelu: Hanna Ranta-Pitkänen
Teksti: Joni Ulmanen
Kuvat: Tarja Nikkilä

Koronatilanteen aiheuttamasta etäkuntoutuksesta ja uusista digitaalisista keinoista on tullut työhön ohjaavia kuntoutus- ja valmennuspalveluita tuottavalle Avainsäätiölle hyvä lisä kuntoutuksen keinovalikoimaan. Vaikka digiloikka etäkuntoutukseen on ollut säätiössä varsin onnistunut, etäkuntoutus ei sovi jokaiselle. Perinteisiäkin keinoja tarvitaan yhä.

Päijät- ja Kanta-Hämeessä työhön ohjaavaa kuntoutusta ja valmennusta tuottavassa Avainsäätiössäkoettiin viime keväänä koronan aiheuttama hyppäys kohti digipalveluita. Säätiössä lähdettiin kuitenkin ripeästi ja reippaasti ratkomaan koronan heittämää haastetta, vaikka myös venymistä ja luovuutta vaadittiin.

Työntekijät siirtyivät ensin itse etätyöhön kannettavien tietokoneiden ja sovellusten kanssa. Sitten he alkoivat ottamaan yhteyttä kuntoutusten ja valmennusten asiakkaisiin.

– Lähdimme kartoittamaan, mitä välineitä asiakkailla on ja mitkä ovat tutut alustat heille, kertoo palvelu- ja projektipäällikkö Tarja Nikkilä Avainsäätiöstä.

– Pääosin asiakkailta löytyikin etätyöskentelyyn tarvittavat välineet, ja työntekijät sekä asiakkaat opettelivat yhdessä käyttämään digitaalisia välineitä muuttuneessa tilanteessa, kertoo Nikkilä.

Etäkuntoutuksen hyödyt korona-aikana

Kuntoutuksien ja valmennuksien asiakkaat olivat valtaosin tyytyväisiä, että palvelut jatkuivat keväällä, vaikkakin internetin välityksellä. Avainsäätiön kyselyn perusteella selkeästi enemmistölle työhön ohjaavan kuntoutuksen asiakkaista etäkuntoutuksella oli varsin positiivinen vaikutus mielialaan.

– Myös etäryhmätoiminta sujui Avainsäätiössä lähes kaikkien kuntoutuksen asiakkaiden mielestä varsin hyvin, toteaa Tarja Nikkilä.

Korona-ajan etäkuntouksessa nähtiin monin eri tavoin hyviä puolia. Joillekin asiakkaille toiminnan jatkuminen oli suorastaan elinehto, koska korona-aika vei aluksi mahdollisuudet muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen. Toiset taas kokivat uudet digitaaliset etäpalvelut jopa helpommiksi sosiaalisten kohtaamisten kannalta.

– Jotkut asiakkaat olivat helpottuneita etäpalveluista, jos sosiaalinen kanssakäyminen oli ollut heille ahdistavaa, sanoo Nikkilä.

Toisia asiakkaita koronakevään etäkuntoutus auttoi myös pysähtymään ja hahmottelemaan paremmin omaa tulevaisuuttaan. Etäkuntoutus toi keväällä monelle asiakkaalle aikaa ja rauhaa paremmin miettiä esimerkiksi omia suunnitelmia työllistymisen kannalta. Sitten, kun palattiin lähikohtaamisiin, olivat suunnitelmat monella kypsyneet.

Kuntoutuksen uudet ja perinteiset työkalut

Korona-aika onkin tuonut Avainsäätiössä uusia mahdollisuuksia ja lisätyökaluja kuntoutuksen ja valmennuksen ”työkalu- pakkiin”. Positiivisten kokemusten myötävaikutuksesta säätiössä on visiona siirtyä käyttämään yhä enemmän työhön ohjaavassa kuntoutuksessa ja valmennuksessa niin sanottua hybridimallia, jossa digitaalisia palveluita ja perinteisiä lähipalveluita voidaan paremmin linkittää yhteen. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa toteuttaa myös etänä lähikontaktien sijaan, jos se on käytön kannalta helpompaa esimerkiksi välimatkojen takia.

– Kyllä etäkuntoutus on tullut jäädäkseen palveluihin, ja meillä on siihen nyt hyvät valmiudet, sanoo Nikkilä. Positiivisista kokemuksista huolimatta kaikille asiakkaille uudet digitaaliset etäpalvelut eivät kuitenkaan ole paras mahdollinen ratkaisu. Avainsäätiön työhön ohjaavien palveluiden asiakaskunta on varsin moninainen, ja siten myös asiakkaiden tarpeet erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset, kertoo Tarja Nikkilä.

– Eniten etäpalveluista hyötyvät asiakkaat, joilla on myönteinen asenne sekä riittävä psyykkinen ja fyysinen toimintakyky itsenäiseen toimintaan.

– Jos taas asiakas tarvitsee tukea enemmän esimerkiksi työhakemusten, CV:n tai muiden asioiden tekemiseen, on se etänä haastavaa.

Perinteistä kuntoutusta tarvitaan siten yhä digitaalisten palveluiden rinnalle. Joillekin asiakkaille ja joihinkin asioihin etä- kuntoutus sopii varsin hyvin lisänä, mutta siihen, että työhön ohjaavan kuntouksen ja valmennuksen asiakastyö olisi pelkästään etänä toteutettavaa, ei olla Nikkilän mukaan Avainsäätiössä menossa.

– Lähikontakteja ja tapaamisia ei kokonaisuudessa kuitenkaan meidän asiakaskuntamme kohdalla täysin korvaa mikään, korostaa Tarja Nikkilä.

Avainsäätiön kuntoutuspalveluiden asiakkaiden vastauksia kysymykseen: Oliko etätoiminnasta hyötyä?

• Helpotti tilannetta ja auttoi pitämään mielialaa yllä.
• Oli hyvä, parempi kuin se, että sitä ei olisi ollut ollenkaan.
• Etäryhmään osallistuminen piti yllä päivärytmiä ja sosiaalisuutta.
• Vähän helpotti oloa, mutta tykkäisin enemmän toimia ihan kasvotusten.

Lyhyesti Avainsäätiöstä

Avainsäätiö edistää eri tavoin tukea tarvitsevien, kuten vammaisten
ja osatyökykyisten henkilöiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia järjestämällä kuntoutumista ja selviytymistä tukevia sosiaalipalveluja erityisesti Päijät- ja Kanta-Hämeessä.

Säätiö tuottaa tuettua työllistymistä ja työtoimintaa sekä työhön ohjaavia palveluita yhdessä julkisten palveluiden kanssa. Osa työhön ohjaavista palveluista toteutetaan hankemuotoisesti. Tällä hetkellä ovat käynnissä esimerkiksi Poveria- ja Toiveista todeksi -hankkeet. Niiden tavoitteena on edistää työttömien nuorten ja aikuisten sosiaalisia taitoja, arjenhallintaa sekä työ- ja opiskeluvalmiuksia.

Lisätietoja: www.avainsaatio.fi (linkki aukeaa uuteen ikkunaan)

Artikkeli on alunperin julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä – Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)