Arkistot: E-magazine

Teksti: Hanna Ranta-Pitkänen
Kuvat: Ulla Koivunen, Lounatuulet Yhteisötalo

Järjestöjen ja erityisoppilaitosten välisestä yhteistyöstä löytyy loistava esimerkki Varsinais-Suomen maakunnasta, jossa Lounatuulet Yhteisötalo ry ja Ammattiopisto Spesia ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan rajapintojen yhdistämistä. Tämä palvelee erityisesti ammattiin valmistuvia opiskelijoita.

Aidot kokemukset työelämästä auttavat kaikkia nuoria oman työelämän polulla. Varsinkin opiskeluun ja työssäoppimiseen tukea tarvitsevat opiskelijat saavat työssäoppimisjaksoilta erilaisten kokemusten kautta syntyvää varmuutta omaan tekemiseen, mikä osaltaan vahvistaa itsetuntoa ja uskallusta siirtyä avoimille työmarkkinoille.

Lounatuulet Yhteisötalo on toiminut Ammattiopisto Spesian toimitilahuoltajaopiskelijoiden työkohteena vuodesta 2016 lähtien. Opiskelijat ovat suorittaneet tiloissa mm. erilaisia näyttöjä, koulutussopimuksia ja työkokeiluja.

Vuoden 2019 syksystä alkaen Ammattiopisto Spesian toimitilahuoltajaopiskelijaryhmä (6–12 opiskelijaa) on ollut vuokralla Lounatuulet Yhteisötalossa käyttäen taloa työelämäkohteenaan ja huolehtien Yhteisötalon päivittäisestä siivouksesta. Tästä on tehty kirjallinen sopimus osapuolten välillä. Koronaepidemian aikana tiloissa on työskennellyt 3–4 opiskelijaa sekä yksi opettaja tai ohjaaja kerrallaan huolehtien tilojen laadukkaasta hygieniatasosta myös kesäaikaan. Arvostavaan ja yhdenvertaiseen kohtaamiseen eri osapuolien välillä on päästy helposti, sillä kaikki hyötyvät yhteistyöstä.

Yhteistyöstä on hyötyä sekä järjestötoimijalle, erityisoppilaitokselle että opiskelijalle

Lounatuulet Yhteisötalo ry:n toiminnanjohtaja Ulla Koivunen kertoo, että kyse ei ole pelkästään tilojen puhtaanapidosta, vaan toiminta on luonut ymmärrystä ja arvostusta puhtaanapitoalan ammattia kohtaan, sillä opiskelijoiden oppimista tapahtuu jatkuvasti ja se näyttäytyy myös talon omalle väelle.

– Opiskelijat tuovat läsnäolollaan eloa taloon ja näkyvät työtehtävien lomassa myös vierailijoille. Aina on myös tilanteita, joissa ei ole tarvetta puhua ääneen, vaan pelkällä läsnäololla, ajan antamisella ja nonverbaalisella viestinnällä voidaan osoittaa opiskelijalle, että hän on osa työyhteisöä ja hänellä on paikkansa, Koivunen kuvailee.

Spesian ammatillinen erityisopettaja Marja-Riitta Salonen korostaa puolestaan, että Lounatuulet Yhteisötalo on aito oppimisympäristö työelämää varten. Siellä tehdään oikeita asioita oikeassa ympäristössä. Ympäristö mahdollistaa opintojen suunnittelun ja toteutuksen laaja-alaisesti tutkinnon perusteiden mukaisesti sekä verkostoitumisen talossa toimivien kanssa.

Opiskelijat pääsevät harjoittelemaan asiakaspalvelutaitoja mm. opastamalla vierailijoita tiloissa. Tärkeää on nähdä ja sanoittaa opiskelijan pienetkin onnistumiset sekä kohdata ihminen juuri sellaisena kuin hän on, toisena ihmisenä.

– Opiskelijoille yhteistyö mahdollistaa siirtymisen askel askeleelta eteenpäin tutussa ympäristössä ja omaa tahtia kohti työelämää. Erilaiset työelämätaidot tulevat tutuksi ja he saavat käyttöönsä esimerkiksi omat henkilökortit ja työkaapit, ja toisaalta noudatetaan oppimisympäristön sääntöjä, Koivunen ja Salonen summaavat.

Tärkeää on opiskelijoiden roolin tunnistaminen ja siitä muistuttaminen. Yhteinen ymmärrys, yhteisöllisyys, kannustus ja positiivisen palautteen antaminen on tärkeää. Vahvistamalla opiskelijan osaamista ja voimavaroja hänellä on entistä paremmat mahdollisuudet kantaa vastuuta itsestään ja valmistautua työelämän vaihteleviin ympäristöihin.

Mitä yhteistyön tekeminen edellyttää eri osapuolilta?

– Avoin vuorovaikutus sekä molemminpuolinen ohjaus ja luottamus tukevat yhteistyötä, muistuttaa Koivunen.

Hän tuo samalla esille, että tarvitaan yhteinen tahtotila. Lisäksi on sovittava yhdessä raamit ja sopimukset, jotta tiedetään, mitä voidaan odottaa toiselta osapuolelta. Jotta ymmärtäisimme toista ihmistä, on meidän pyrittävä vuorovaikutukseen hänen kanssaan ja osoitettava, että olemme luottamuksen arvoisia.

Salonen nostaa esiin, että on tärkeää suhtautua avoimesti erilaisiin tilanteisiin ja etsiä yhdessä ratkaisuja. Tämä palvelee parhaiten opiskelijoiden oppimista työtehtävistä sovittaessa ja auttaa ennakoimaan mahdollisia riskitekijöitä. Tarkoituksenmukaista ei ole asettaa opiskelijoita työtehtäviin, jotka ovat heille liian vaativia osaamiseen nähden. Tulee myös huomioida henkilökohtaisen tuen tarve.

Jokainen opiskelija saa loistaa ja näyttää osaamistaan

Koivunen ja Salonen toivovat, että jokainen järjestö ja työelämän edustaja miettisi, mikä osa heidän toiminnastaan on sellaista, mikä voisi palvella nuoria, jotka opiskelevat ammattiaan ja tarvitsevat kokemusta aidosta työympäristöstä. Positiiviset kokemukset työelämästä auttavat kaikkia nuoria oman työelämän polulla.

Opiskeluun ja työssäoppimiseen tukea tarvitsevat nuoret saavat positiivisten kokemusten kautta apua epävarmuuden sietämiseen ja erilaisten tilanteiden kautta varmuutta ja itsetunnon kohotusta. Alusta alkaen Lounatuulet Yhteisötalossa on tuotu esille, että tiloja siivoavat opiskelijat, jotka ovat ammattiin oppimassa, jotta talon toimijat ja asiakkaat ymmärtävät, keitä talossa on.

– Ryhmässä oppiminen antaa omanlaistaan painoarvoa opiskelijan oppimiselle. Matalan kynnyksen työssäoppimispaikka järjestössä – erityisoppilaitosyhteistyötä on hyvä pohtia myös muualla – mahdollistaa, että ammattiin voi opiskella ja hyödyntää työelämän aitoa oppimisympäristöä, Koivunen ja Salonen päättävät.

Lisätietoja:
Linkki Lounatuulet yhteisötalon nettisivuille (aukeaa uuteen välilehteen)
Linkki Ammattiopisto Spesian nettisivuille (aukeaa uuteen välilehteen)

Miksi yhteistyö kannattaa? Toimitilahuoltajaopiskelijat kertovat

– Täällä saan olla juuri sellainen kuin olen.
– Täällä ei kiusata.
– Täällä on rauhallista opiskella ja työskennellä.
– Tilaa harjoitella oikeita työtehtäviä.
– Täällä on mukavia ihmisiä.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Tutustu myös gallupiin, jossa kysyttiin opiskelijoiden odotuksia työelämältä

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuvat: Jussi Ahvenniemi

Silta-Valmennusyhdistyksessä tehdään yhteistyötä oppilaitosten kanssa kaikilla koulutusasteilla. Toiminta koetaan tärkeäksi niin oppilaitosten kuin kuntienkin näkökulmasta. Yhdistyksessä on erilaisia oppimisympäristöjä sellaisille oppilaille ja opiskelijoille, joille perinteinen kouluympäristö ja opiskelumetodit eivät syystä tai toisesta sovi.

– Uskomme siihen, että ihminen tarvitsee koulutuksen työllistyäkseen ja pärjätäkseen itsenäisesti elämässään. On kuitenkin iso joukko ihmisiä, joille nykyinen järjestelmä ei tarjoa mitään paikkaa. Se on ihan rakenteellinen vika, toimitusjohtaja Kimmo Kumlander sanoo.

Silta-Valmennuksessa opiskellaan toiminnallisen tekemisen kautta. Tampereen kaupunki on yksi yhteistyökumppani perusopetuksessa, erityisesti nivelvaiheen osalta. Nivelvaiheiksi kutsutaan siirtymiä opintojen, työelämän ja eri palveluiden välillä. Silta-Valmennusyhdistyksen koordinaattori Jari Rekola painottaa varhaisen tuen merkitystä.

– Tukea tarvitsevat nuoret pyritään tunnistamaan jo ennen nivelvaihetta, esimerkiksi 8. luokalla. Tällöin nuorten kanssa aloitetaan jatkopolkujen suunnittelu riittävän varhain ja pyritään turvaamaan peruskoulun onnistunut päättäminen.

Yhdistys tarjoaa lisäksi ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta (VALMA), työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta (TELMA) sekä suoraan tutkintoon johtavaa koulutusta yhteistyössä Ammattiopisto Luovin kanssa. Silta-Valmennuksen koulutuspalveluihin kuuluu myös ammatilliseen perustutkintoon johtava Tuotantokoulu, jossa on mahdollista opiskella autoalan, puhtaus- ja kiinteistöpalvelun, rakennusalan sekä ravintola- ja cateringalan perustutkinnon. Yhteistyötä tehdään lisäksi lukioiden, aikuislukion ja muiden ammattioppilaitosten kanssa sekä viimeisimpänä on rakennettu tuetun korkeakoulun suorittamisen polkua.

– Tutkinnot tai niiden osia suoritetaan tekemällä ammattilaisten joukossa ammattityötä, Kumlander tiivistää.

Mahdollisuus toiminnalliseen opiskeluun

Silta-Valmennusyhdistykseen tulevat oppilaat ja opiskelijat ovat tyypillisesti sellaisia, jotka putoavat yhteiskunnan kaikkien tukiverkkojen ulkopuolelle tai joille perinteisessä kouluympäristössä opiskelu ei sovi.

– Opiskelijalla saattaa olla autismikirjon häiriöitä tai käyttäytymisen haasteita, tai opinnot eivät etene jostain muusta syystä. Usein hän saattaa olla kadonnut koulusta kokonaan, Kumlander kuvailee.

– Tarjoamme peruskoulua suorittaville erilaisen oppimisympäristön ja fasiliteetit opiskelu

un. Opiskelu on pajakoulumaista, eli opetussuunnitelman mukaista opetusta työpajojen ympäristöissä. Yhteistyö toimii niin, että me tarjoamme yksilö- ja ryhmätyöhönvalmennusta, opetus puolestaan järjestetään kaupungin kautta. Turvaamme opiskelumahdollisuudet, muun arjen ja elämäntilanteet niin, että koulunkäynti mahdollistuu ja peruskoulu saadaan päätökseen tai tutkinnot valmiiksi, Rekola täydentää.

Toimintaa kehitetään muuttuvien tarpeiden mukaan

Sekä Kumlander että Rekola korostavat toiminnan jatkuvaa kehittämistä ja toimintaympäristön ilmiöiden seuraamista. Erilaisiin tarpeisiin kehitetään jatkuvasti uusia palveluja ja ratkaisuja.

– Jari Rekola esimerkiksi vetää parhaillaan hanketta, jossa tavoitteena on saada kotiin jäävät nuoret aluksi verkkovalmennukseen. Olemme kokeilleet myös anonyymiopiskelua, jossa opiskelija on alkuun mukana ryhmässä verkon kautta ilman tunnistetietoja. Opiskelijat ovat kokeneet tällaisen opiskelumuodon turvalliseksi, ja toimintamallia kehitetään edelleen eteen-päin, Kumlander kertoo.

Yhdistys on tehnyt yhteistyötä oppilaitosten kanssa jo kymmeniä vuosia, ja yhteistyökumppanit kokevatkin Silta-Valmennusyhdistyksen toiminnan tärkeäksi.

– Toimintaympäristömme on erilainen ja näkökulmamme on ehkä hiukan erilainen, mutta yhteinen maali on selvästi selkeytynyt tässä vuosien varrella. Yhteistyö on vaatinut myös sitkeyttä kaikilta osapuolilta, Rekola pohtii.

Ovi on aina avoinna

Silta-Valmennusyhdistyksen erityispiirre on se, että toimintaan pääsee mukaan tarvittaessa uudelleen ja uudelleen.

– Meillä on holistinen ja hyvin kiinnipitävä työote. Olemme siis todella sitkeitä varsinkin nuorten kanssa. Katsomme tilanteet loppuun asti, ja tarjoamme ja etsimme ratkaisuja erilaisiin haasteisiin. Meille voi aina palata. Tämä vaatii tietysti henkilöstöltäkin paljon osaamista, Rekola lisää.

– Kuntoutuminen etenee joka kerta, samoin käsitys itsestä, osaamisesta ja pystymisistä kehittyy, vaikka aika ei olisi ihmiselle vielä oikea esimerkiksi työelämään siirtymiseen tai tutkinnon päättämiseen. Se on ihan mielettömän iso juttu.

– Meiltä valmistui pari vuotta sitten henkilö, joka oli tullut yhdistyksen toimintaan mukaan ensimmäisen kerran 1980-luvun loppupuolella. Hän on nyt päässyt työelämään, ja työuraa on vielä toistakymmentä vuotta jäljellä, Kumlander havainnollistaa.

Työelämään ja palveluihin tarvitaan joustavuutta

Rekola ja Kumlander korostavat sitä, että kaikista ei ole tekemään toimistotyöaikaa viisi päivää viikossa vuoden ympäri. Elämäntilanteet vaihtelevat ja elämän osa-alueiden järjestely vaatii aikaa. Usein tarvitaan askelia oman elämän kanssa, ennen kuin päästään eteenpäin kohti työmarkkinoita.

Haasteeksi koetaan myös palvelujärjestelmään liittyvä byrokratia ja säännöt.

– Ihmisen pitää olla esimerkiksi tietty aika työttömänä, että on oikeutettu tiettyihin tukipalveluihin. Palveluissa ollaan usein puoli vuotta tai vuosi, mikä on liian lyhyt aika monelle. Satsaamme tosi paljon vaikuttamistyöhön, jotta päättäjät oikeasti ymmärtäisivät, millaisia ja kuinka pitkiä palveluita tukea tarvitsevat ryhmät vaatisivat. Muureja pystytään murtamaan, mutta hitaasti, Kumlander päättää.

Silta-Valmennusyhdistyksessä tehdään yhteistyötä oppilaitosten kanssa kaikilla koulutusasteilla. Toiminta koetaan tärkeäksi niin oppilaitosten kuin kuntienkin näkökulmasta. Yhdistyksessä on erilaisia oppimisympäristöjä sellaisille oppilaille ja opiskelijoille, joille perinteinen kouluympäristö ja opiskelumetodit eivät syystä tai toisesta sovi.

Tutustu Silta-Valmennusyhdistyksen toimintaan (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että tavoite yhteistyön tekemiselle on eri osapuolien halu saavuttaa asioita, joihin ei yksin pystytä.

Kolmannella sektorilla työskentelee useita järjestöjä, joiden ydintehtävänä on nuorten ja opiskelijoiden tukeminen ja osallisuuden lisääminen. Järjestöt antavat tukea ja tietoa eri ammattilaisille, tekevät vaikuttamistyötä, ovat sillanrakentajia ja heillä on kokemusasiantuntijuutta erilaisista teemoista. Erityisesti opiskelijoiden terveyteen ja elämänhallintaan liittyvissä asioissa järjestöillä voi olla merkittävä rooli ja kokemusta auttaa arjen selviytymisessä. Järjestöt tarjoavat työharjoittelupaikkoja, opinnäytetyön aiheita ja oppisopimuskoulutusta sekä tilaisuuden osaamisen kartoittamiseen ja ammatillisen osaamisen tunnistamiseen (opinnollistaminen).

Oppilaitos puolestaan vastaa opiskelijoiden ammatillisesta koulutuksesta sekä heidän työelämävalmiuksiensa vahvistamisesta. Työllisyyden tavoittelu on osa opiskeluja, joiden ohella ajoittain pohditaan opiskelijan tarpeiden mukaisia vaihtoehtoisia oppimisjärjestelyjä. Erityisoppilaitoksilla on vahvaa osaamista ja joustavat työskentelytavat tukea opiskelijoita, jotka tarvitsevat mukautettuja opintokokonaisuuksia. Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada tietoa, työkaluja ja mahdollisuus kokeilla omien taitojen kartuttamista aidossa työympäristössä, joka voi löytyä myös järjestöstä. Työelämään tutustuminen on kaikille nuorille tärkeää ja positiiviset kokemukset vaikuttavat suoraan itsetuntoon ja kokemukseen yhteiskuntaan kuulumisesta.

Yhteistyö vaatii molempien osapuolien toimintaympäristöjen ymmärtämistä ja avointa dialogia

Valmiiden resurssien, materiaalien ja toimintamallien hyödyntäminen on hyvä lähtökohta yhteistyön tekemisessä, kun halutaan varmistaa opiskelijalle paras mahdollinen tuki opintojen suorittamiseksi ja työelämään siirtymiseksi. Järjestöt tukevat ja vahvistavat opiskelijoiden sekä opettajien tietoa työllistymisestä ja tarjoavat tukea oppilaitoksiin oppilaiden nivelvaiheiden helpottamiseksi.

Järjestöillä on yhteiskunnan toimijoina pitkät perinteet ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Oppilaitokset ovat joskus melko etääntyneitä järjestöistä, mikä vaikuttanut yhteistyön aloittamiseen esimerkiksi opinnollistamisen suhteen. Toisaalta oppisopimiskoulutus on osoittautunut selkeäksi ja toimivaksi malliksi. Tämä kertoo yhteistyön rajapintojen oikea-aikaisuudesta ja todellisesta tarpeesta. Järjestöillä on mahdollisuudet osaltaan vahvistaa ammatillisuutta laajemmin ja pyrkiä olemaan sillanrakentajina, vaikka kaikki yhteistoimet sitovatkin usein jo valmiiksi pieniä henkilöresursseja.

Vuorovaikutteiseen ja pitkäkestoiseen yhteistyöhön on vielä matkaa, mutta sitä rakennetaan joka päivä.

Martti Torkki
Esimies, Duunitalo Nummela, UVPS

Melanie Shametaj
Projektledare, FDUV

Linkit aukeavat uuteen välilehteen.

FDUV on ruotsinkielisten kehitysvammaisten henkilöiden etujärjestö ja se tarjoaa tukea, neuvontaa ja järjestää erilaista ohjelmaa ja koulutusta sekä kehittää alaa projektitoiminnan kautta.
Tutustu FDUV:n toimintaan

UVPS:n Duunitalot tarjoaa osatyökykyisille, pitkäaikaistyöttömille ja vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville monipuolisia töitä ja mielekästä tekemistä, sekä auttaa työelämävalmiuksien rakentamisessa ja tarjoaa apua, joka vie eteenpäin työllistymisen polulla.
Tutustu Duunitalojen toimintaan

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2021 (pdf)

Teksti: Tuuli Riisalo-Mäntynen
Kuva: Ida Taalas

Jatkuvan oppimisen uudistus on osa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaa. Uudistuksella vastataan läpi elämän jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa työikäisten osaamista. Yhtenä uudistuksen toimenpiteenä Suomeen perustetaan Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Lopullisena päämääränä on tukea mielekkäitä työuria, työllisyyskehitystä, julkisen talouden tasapainoa sekä yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. (OKM 2021.)

Jatkuvan oppimisen uudistus on käynnissä parhaillaan. Jatkuvan oppimisen käsite itsessään on hyvin laaja, minkä vuoksi uudistuskin ulottuu useille eri osa-alueille.

– Jatkuva oppiminenhan laajasti ajatellen on koko elämän aikaista ja eri paikoissa tapahtuvaa oppimista. Tässä uudistuksessa keskiössä on työikäisten ja työuran aikainen oppiminen, joka tapahtuu laajasti eri paikoissa kuten oppilaitoksissa, työpaikoilla, järjestöissä, harrastuksissa ja oikeastaan missä vaan, erityisasiantuntija Saara Ikkelä opetus- ja kulttuuriministeriöstä kuvailee.

Uudistuksen linjaukset julkistettiin viime joulukuussa, ja nyt on siirrytty toimeenpanovaiheeseen.

– Taustalla on se, että on huomattu koulutuksen kasautuvan tietyille ihmisille. Lisäksi jatkuvan oppimisen kentällä on tunnistettu myös palveluaukkoja ja kipukohtia. On esimerkiksi ryhmiä, jotka eivät hakeudu oma-aloitteisesti koulutuksen piiriin. Tavoitteena on saada yhä useampi työikäinen kehittämään omaa osaamistaan, jotta kaikki pääsisivät työelämään ja myös pysyisivät siellä, opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Annika Bussman kertoo.

Sekä Ikkelä että Bussman korostavat sitä, että osaamisen kehittämiseen tarvitaan joustavuutta. Opiskelun on oltava mahdollista erilaisissa elämäntilanteissa, esimerkiksi työn ohessa sekä tarvittaessa lyhyemmissä osioissakin. Oman osaamisen lisääminen on tärkeää myös toimeentulon kehittymisen näkökulmasta. Uudistus linkittyykin moneen meneillään olevaan uudistukseen, kuten Työ2030-hankkeeseen ja sosiaaliturvauudistukseen.

Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus toimijoiden tukena

Osana jatkuvan oppimisen uudistusta Suomeen perustetaan palvelukeskus, jonka toiminnan on tarkoitus käynnistyä syksyllä 2021.

– Palvelukeskuksessa on isossa roolissa esimerkiksi koulutus- ja osaamispalvelut sekä muut koulutukseen kytkeytyvät tukipalvelut. Isossa roolissa on myös hakeva toiminta. Kaikkiin näihin liittyviin tarjouskilpailuihin on mahdollista osallistua yhdessä oppilaitosten kanssa, Ikkelä kertoo.

Hakeva toiminta tarkoittaa toimenpiteitä, joilla tavoitetaan ja motivoidaan ihmisiä osallistumaan koulutukseen. Tällöin pohditaan yhdessä, millainen osaamisen kehittäminen sopisi kunkin tavoitteisiin ja olisi tarkoituksenmukaisinta.

Valtionavustuksia jatkuvan oppimisen hankkeille on jaettu jo vuonna 2020. Jatkossa on ajatuksena, että niitä jaetaan palvelukeskuksen kautta.

Palvelukeskus tulee koordinoimaan ja kehittämään tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita. Tarkoitus on, että keskuksessa tehtävästä kehittämistyöstä ja syntyvistä tiedoista hyötyvät kaikki työllisyystoimijat.

– Palvelukeskus täydentää nykyisiä aukkoja koulutustarjonnassa. Kun koulutus kasautuu ja ihmisillä on erilaisia tarpeita, voi palvelukeskus kohdentaa koulutusta juuri näille kohderyhmille, aloille ja alueille, Ikkelä lisää.

Osaaminen ja oppiminen isossa roolissa työllisyydenhoidossa

Sekä Ikkelä että Bussman näkevät useita erilaisia ja yhteisiä rajapintoja jatkuvan oppimisen ja työllisyydenhoidon välillä.

– Työelämä ja sen myötä vaadittava osaaminen ovat jatkuvassa muutoksessa. Osaaminen on sen vuoksi isossa keskiössä, eikä työllisyysasioita ja osaamisasioita voi käsitellä toisistaan irrallaan, Ikkelä sanoo.
Hän nostaa yhteiseksi rajapinnaksi erityisesti kuntakokeilut.

– Kuntakokeiluissa osaamisen kehittäminen on isossa osassa, jotta kohderyhmille löydetään sellaiset palvelut, joita henkilö tarvitsee työllistyäkseen. Tällöin koulutus on usein isossa roolissa. Osa aiemmin mainituista valtionavustuksista on myös jaettu kuntakokeilualueille, Ikkelä toteaa.

Yhteistä kehittämistyötä verkostoissa

Verkostoitumista tapahtuu nyt paljon toimijoiden välillä alueellisesti.

– Oppilaitokset ja muut toimijat ovat pohtineet yhdessä, mitä osaamista ja millaisia yhteistyökuvioita tarvitaan alueilla ja kuka voi vastata mistäkin osa-alueesta. Uudistuksessa ei pohdita pelkästään helposti etenevien kohderyhmien tarpeita, vaan ihan kaikkien, Bussman sanoo.

– Laaja-alainen verkostotyö tulee muodostumaan vakituiseksi toimintatavaksi jatkuvan oppimisen ympärillä. Eri toimijoita tarvitaan mukaan, koska kyseessä on niin laaja-alainen ilmiö. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus tulee tukemaan sitä, että alueilla olisi pysyvää keskustelua ja koulutustarjontaa kehitettäisiin tukemaan kaikkia kohderyhmiä, Ikkelä kertoo.

Bussman korostaa vielä lopuksi järjestöjen ja oppilaitosten välisen yhteistyön tärkeyttä.

– On tilanteita, jolloin oppilaitos on esimerkiksi sijainniltaan kauempana opiskelijoista. Esimerkiksi etänä peruskoulua käyville maahanmuuttajille järjestöt järjestivät lähiohjauksen yhdellä alueella. Järjestöjen roolina oli tukea, kannustaa ja ohjata opiskelijoita opinnoissaan.

– Ylipäänsä tiedon ja ohjauksen rooli on tosi tärkeää jatkuvassa oppimisessa. Osaamiseen kehittämiseen on useita hyviä mahdollisuuksia, mutta tieto ei aina leviä ja löydä oikeita ryhmiä. Tarvitaan ohjaajia tueksi, jotta työikäiset löytävät oikean tiedon piiriin, Ikkelä kiteyttää.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö Extra-lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä
Kuva: Kati Savela-Vilmari

Essi-Maria Heikura, 21, opiskelee liiketalouden perustutkintoa Ammattiopisto Livessä. Hän oli Vates-säätiössä koulutussopimusjaksolla helmi-maaliskuussa 2021. Aiemmat koulutussopimusjaksot Heikura on suorittanut koulun sisällä mm. aulapalveluissa. Heikuran mielestä työhönvalmentajan tuki opintojen aikana on ollut hyödyllistä.

– Vates oli ensimmäinen koulun ulkopuolinen koulutussopimuspaikkani. Koululla ei pääse samalla tavalla oikeaan työelämään käsiksi, vaikka tekisi samoja tehtäviä ja samaa tutkinnon osaa, Essi-Maria Heikura pohdiskelee koulu- ja työympäristön eroista.

Koulutussopimusjaksoilla opiskelijat pääsevät hankkimaan käytännön kokemusta erilaisiin oppimisympäristöihin, mm. oikeille työpaikoille. Työtehtävät ja jakson kesto riippuvat tutkinnon tavoitteista ja opiskelijan tarpeista. Koulutussopimus ei ole työsuhde, eikä siitä makseta palkkaa. Tarkoitus on kehittää ammatillista osaamista ja työelämätaitoja osana opintoja.

Heikuran mielestä koulutussopimusjaksot ovat tärkeitä työllistymisen kannalta. Työpaikoilla voi kokeilla erilaisia työtehtäviä, hakea omia vahvuuksiaan sekä toisaalta kokeilla, millaisia työtehtäviä työkyvyn puolesta voi tehdä.

– Minulla esimerkiksi on CP-vamma ja nyt oli mahdollista kokeilla, millaisessa työympäristössä voi tehdä töitä ja miten muun muassa kuntoutukset otetaan huomioon. Heti tuli laajempi kuva, mitä kaikkea työelämässä pystyisi osatyökykyisenä tekemään.

Työhönvalmentajan tukee työelämään jo opintojen aikana

Heikura kertoo, että työhönvalmentajan ja opettajan tuki opintojen aikana on ollut tärkeää. Hän voi tuoda omia ideoitaan ja ajatuksiaan esille, minkä jälkeen mietitään yhdessä käytännön toteutusta. Työhönvalmentajan asiantuntemusta ovat nimenomaan työllistymiseen ja työelämään liittyvät teemat. Hän voi auttaa oman osaamisen sanottamisessa ja tunnistamisessa. Opettaja taas vastaa tutkintoon liittyvistä asioista, esimerkiksi miten tunnistettu osaaminen liitetään osaksi opintoja.

– Ennen työhönvalmentajan tukea minulla ei oikein ollut käsitystä vahvuuksistani työelämässä tai siitä, missä asioissa tarvitsen tukea, Heikura kertoo.

Valmistumisen jälkeen Heikura toivoo saavansa kaupungin kautta työhönvalmentajan. Vaikka hän odottaa tulevaisuutta innolla, valmistuminen tuntuu myös vähän jännittävältä. Nykyinen työhönvalmentaja kuitenkin auttaa ja välittää tietoa myös uudelle työhönvalmentajalle.

– Suurin rooli on tietysti kuitenkin minulla itselläni kertoa, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja mihin tarvitsen apua. Jotenkin näkisin, että se on kuitenkin mieluummin työhönvalmentaja kuin äiti tai isä, joka esi- merkiksi auttaa täyttämään lomakkeita.

Heikura on liittynyt LiveFlow-osuuskuntaan. Hän haluaa parantaa asiakkaiden tyytyväisyyttä asumispalveluyksiköissä ja kehittää osuuskunnassa siihen liittyvää palvelua. Heikura myös toivoo löytävänsä myöhemmin osa-aikatöitä viestinnän ja vaikuttamistyön parista.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Anne Korhonen ja Kaija Ray
Kuva: iStock

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa käynnistämä työkykyohjelma on päässyt syksyn 2020 aikana vauhtiin varsinkin STM:n 22 valtionavustusta saaneen hankkeen osalta. Ohjelmalla on kiinteä yhteys myös Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaan ja työllisyyden kuntakokeiluihin. Vates-säätiö on mukana mm. työkykyhankkeiden ohjausryhmissä ja kehittäjäverkostoissa, joita hankkeet ovat koonneet verkostotyön tueksi. Hankkeille tarjotaan myös osaamisen tukea, jonka sisältöjen tuottamisessa Vates on mukana yhdessä verkostojensa kanssa.

Työkykyohjelma on erittäin laaja kokonaisuus ja Vates onkin keskittynyt omien hankekohtaisten vastuidensa lisäksi luomaan kokonaiskuvaa ohjelmasta. Olemme pyrkineet välittämään tietoa verkostoillemme siitä, mikä eri uudistuksissa ja toimenpiteissä on ajankohtaista. Olemme myös keränneet kentältä tietoja, jotka tulisi huomioida ohjelman toteutuksessa. Olemme välittäneet tietoja sekä ministeriöille että Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselle, jolla on ohjelmassa hankkeita koordinoiva ja tukeva rooli.

Tavoitteena laaja työkyvyn tuki ja tuetun työllistymisen palvelun lisääminen

Työkykyohjelman STM:n valtionavustushankkeet jakautuvat työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen menetelmien kokonaisuuksiin. Työkyvyn tuen hankekokonaisuudessa tavoitteena on kehittää työkyvyn tuen palvelukokonaisuus osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluita, jotta henkilön työkyvyn tuen tarpeet tunnistetaan ajoissa ja hänelle voidaan rakentaa yksilöllinen tuki laajemmasta palveluiden kokonaisuudesta. Yksilöllisten, asiakaslähtöisten palveluiden luomiseksi hankekokonaisuudessa kehitetään asiakasvastaavamallia, jossa turvataan henkilökohtainen tuki palveluiden kohdentamisessa.

Tuetun työllistymisen menetelmän vaikutukset on tunnustettu työkykyohjelmassa. Menetelmän kehittämiseen, osaamiseen sekä laajentamiseen panostetaan valtionavustushankkeiden toisessa, tuetun työllistymisen menetelmät -kokonaisuudessa. Tavoitteena on levittää laatukriteereihin perustuvaa tuetun työllistymisen työhönvalmennusta laajalle kohderyhmälle ja tukea valmentajien osaamista sisällöllisesti yhtenäisestä menetelmästä. Hankekokonaisuudessa sovelletaan Mielenterveysstrategian alla pilotoitavan IPS-menetelmän laatukriteerejä. Näin työkykyohjelman eri hankekokonaisuudet tukevat toisiaan ja laajentavat työhönvalmennusta saavien henkilöiden määrää.

Ammattilaisten osaamisen kehittäminen

Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla on ohjelmassa myös ammattilaisten osaamisen vahvistaminen. Tästä näkyvin esimerkki lienee työkykykoordinaattorikoulutuksen jatkuminen, nyt Työterveyslaitoksen järjestämänä. Uutena sisältönä on tulossa kouluttajakoulutus. Työkykykoordinaattorikoulutus on leviämässä myös kahdeksaan ammattikorkeakouluun joko osaksi tutkintoja tai ammatillista täydennyskoulutusta. Työkykyohjelman hankkeiden tueksi on alkanut Työkyvyn tuki -koulutus, johon hankkeilla on ollut mahdollisuus lähettää omia työntekijöitään ja hankekumppaneita. Lisäksi IPS-menetelmästä on tarjolla avoin koulutuskokonaisuus THL:n organisoimana.

Tavoitteena työpaikkojen luominen

Sopivat ja tarpeenmukaiset palvelut eivät yksin riitä. Työpaikkojen luominen on ensiarvoisen tärkeää, jotta vammaisten ja osatyökykyisten työllisyys kohenee. Vatesilla on merkittävä rooli työ- ja elinkeinoministeriön yhteiskunnallisten yritysten strategian valmistelussa. Strategialla on oleellinen yhteys Ilona-hankkeeseen, jossa Vates on hankekumppani: hankkeessa kehitetään työllistymistä edistävien yhteiskunnallisten yritysten toimintaa.

Työpaikkojen luomista tavoitellaan myös TEM:n valmisteleman Suomen väli- työmarkkinamallin avulla. STM:n työkykyohjelman alihankintamallin pilotoinnilla puolestaan etsitään keinoja vammaisten työtoiminnan järjestämiseen uudella tavalla.

Järjestöjen asiantuntemus on arvokasta

Järjestöt, välityömarkkinatoimijat ja Vates ovat käyneet tiivistä keskustelua ja yhteydenpitoa siitä, miten voisimme olla mukana työkykyohjelman toteuttamisessa. Tahdomme tarjota asiantuntemustamme, ratkaisuja erilaisiin käytännön haasteisiin sekä esimerkkejä jo toteutuneista ja hyviksi havaituista käytännöistä ja toimintatavoista.

Uudistukset ja hankkeet etenevät tällä hetkellä vielä kovin eritahtisesti. Järjestöjen ja muiden vastaavien toimijoiden on oltava hereillä ja seurattava, missä mennään, sillä vaikuttamisen aikaikkuna voi joissain tapauksissa olla kovin lyhyt. Omaa asiantuntemusta ja osaamista kannattaa aktiivisesti tarjota hankkeiden käyttöön.

Työkykyohjelma

• 22 alueellista hanketta eri puolilla Suomea, panostus 17 miljoonaa euroa vuosille 2020-2023
• Toteuttajina kunnat ja kuntayhtymät, jotka tekevät yhteistyötä muun muassa TE-toimiston, Kelan, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa
• Kansallisen mielenterveysstrategian työelämään kuntouttavien palvelujen sisällöllistä ja toimin- nallista uudistusta toteutetaan IPS-kehittämishankkeissa (STM)
• Työkykyohjelman tuloksia, vaikutuksia ja palveluiden sekä etuuksien yhteensovittamista seurataan tutkimuksella, josta vastaavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Työterveyslaitos (TTL)
• Hankekokonaisuutta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Milja Aro ja Mikael Hiltunen

Ilona-hankkeen tavoitteena on etsiä innovatiivisia ratkaisuja ja uusia työllistymisen reittejä henkilöille, joiden on vaikea työllistyä. Suomeen soveltuvan toimintamallin kehittely on pitkällä. Kokemuksia on kertynyt myös yli 200 henkilön ryhmä- tai yksilövalmennuksista. Ilonan tavoitteet kytkeytyvät suoraan tämänhetkisiin hallitusohjelman toimiin, kuten yhteiskunnallisen yrittäjyyden strategiaan.

Hankkeessa on reilun kahden vuoden aikana selvitetty yhteiskunnalliseen yritystoimintaan liittyviä, osatyökykyisten työllistämistä edistäviä malleja. Toisena tavoitteena on parempien toimintaedellytysten luominen yhteiskunnallisille yrityksille ja yrittäjyydelle. Perustana on useita kansainvälisiä malleja, jotka edistävät osatyökykyisten työllisyyttä.

– Olemme käyneet tiivistä vuoropuhelua mm. Ruotsin yhteiskunnallisen suuryrityksen Samhallin ja Ruotsin työvoimaviranomaisten kanssa. Myös muiden eurooppalaisten mallien analysointi on jatkunut, Vatesin kehittämispäällikkö Jukka Lindberg sanoo.

Jukka Lindberg ja Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkija Harri Kostilainen julkaisivat maaliskuussa Diakin TKI-toiminnan vuosikirjaan artikkelin siitä, miten Ilona-hankkeen tavoitteet kytkeytyvät sekä globaaleihin, eurooppalaisiin että kotimaisiin eli hallitusohjelman ohjelmiin ja aloitteisiin, jotka tukevat sosiaalista osallisuutta ja yhdenvertaista työllistymistä. Artikkeli toimii pohjana vuoden 2021 syksyllä julkaistavalle artikkelikokoelmalla hankkeen tuloksista. Se julkaistaan Diakin Työelämä-sarjassa.

Yhtymäkohtia yhteiskunnallisten yritysten strategiaan

Maaliskuussa 2021 valmistuneen yhteiskunnallisten yritysten strategian keskeisenä lähtökohtana on ollut Kostilaisen yhteis- kunnallisesta yrittäjyydestä vuonna 2020 tekemä selvitys. Selvitystä on käytetty myös Ilona-hankkeen suunnittelussa. Hankkeessa kehitettävä toimintamalli ja strategian toimenpiteet ovat osittain yhteneväiset.

Niin ikään hallitusohjelmaan kuuluva osatyökykyisten työllistämisen Suomen malli eteni helmikuussa jatkoprosessiin (Lue lisää Suomen mallista). Esitettävässä mallissa on yhtäläisyyksiä Ilonassa kehitettävän mallin kanssa.

Hyviä tuloksia työkokeilupilotista

Hankkeessa on käytännössä testattu menetelmiä, jotka edistävät osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Testausta on tehnyt kaksi yhteiskunnallista yritystä, Silta-Valmennusyhdistys ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus.

Silta-Valmennusyhdistys on kehittänyt Pirkanmaalla yksilö-, ryhmä- ja yrityslähtöisiä valmennuksia erityisesti sotealalla. Painopiste on ryhmämuotoisessa työkokeilupilotissa, jossa yksityisille vanhuspuolen yrityksille tarjotaan ryhmämuotoista valmennusta. Sen tavoitteena on madaltaa kynnystä palkata heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Kokeilu suunniteltiin ja toteutetaan yhteistyössä Tampereen työllisyys- ja kasvupalveluiden kanssa.

Ensimmäinen pilotti käynnistyi syyskuussa. Alustavat tulokset ovat lupaavia. Työkokeilun päättäneistä 11 työkokeilijasta on työllistynyt kaksi, sosiaali- ja terveysalaa opiskelemaan (lähihoitaja, hoiva-avustaja) siirtynyt viisi, oppisopimuskoulutukseen siirtynyt kaksi ja jatkopolun suunnittelua jatketaan kahden henkilön kanssa. Myös muiden kohdalla jatkopolut ovat selkeät. Yksi henkilö päätti, että sosiaaliala ei ole häntä varten.

Valmennusten ja yritysyhteistyön kehittämistä

Uudellamaalla Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus (Kierke) on toteuttanut ja kehittänyt työkykyä ja -valmiuksia edistäviä ryhmävalmennuksia ja tukenut siirtymiä välityömarkkinoilta avoimille työmarkkinoille.

Toimintaan on otettu mallia göteborgilaisesta Manage Your Health -hankkeesta. Perusideana on asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen. Valmennuksissa on huomioitu työmarkkinatilanne. Esimerkiksi logistiikka-ala on vetänyt hyvin vallitsevasta työmarkkinatilanteesta huolimatta.

Kevään 2021 aikana Kierken Ilona-henkilöstö on kehittänyt yritysyhteistyön mallia. Erityisesti varasto- ja sotealan työnantajat ovat olleet kiinnostuneita yhteistyöstä. Etärekrytointitilaisuus sai puolestaan positiivista palautetta työnhakijoilta, joten tilaisuuksia on suunnitteilla lisää.

Silta-Valmennusyhdistyksellä ja Kierkellä on ollut yhteensä reilut 220 asiakasta. Valmennuksiin ja muihin ryhmiin osallistuvien työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa on käytetty Työterveyslaitoksen Kykyviisaria.

Toimio­-mallilla tuettua osaamisen vahvistamista

Kansainvälisten mallien lisäksi Ilonassa on kartoitettu Suomessa kehitettyjä malleja yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Yksi malleista on Toimio, joka luotiin Eduro-säätiön Lapin Tuetun työllistymisen osuuskuntahankkeessa 2019-2020. Sen taustalla oli Saura-säätiön perustama Osuuskunta Uurto, jonka toimintaa kehitettiin hankerahoituksella 2017-2019.

Saura-säätiön toimitusjohtaja Pirjo Lehtola toimi projektipäällikkönä Eduron hankkeessa. Lehtola oli pitkään pohtinut yhteiskunnallisen yrittäjyyden mallia, josta voisi tulla jopa uudenlainen työmarkkinarakenne. Syntyi Toimio-konsepti.

– Toimio voi auttaa yrityksiä mm. tunnistamaan tuotannon tehostamisen kohtia. Toimion kautta tarjotaan silpputöihin tekijöitä, mutta tämä vaatii henkilön palkkatuen lisäksi erityisen tuen rahoitusta mm. osaamisen vahvistamiseen ja työelämään siirtymiseen, Lehtola sanoo.

– Työhönvalmennusyksiköiden kuten säätiöiden haasteena on, että suurin osa työhön kuntoutuneista asiakkaista tarvitsee tuetumpaa koulutusta ja työtä kuin nykyisillä koulutus- ja työmarkkinoilla on tarjota.

Tavoitteena on työelämäintegraatiota edistävien tukien avulla yhdistää tekijöitä ja heille soveltuvia työtehtäviä. Toiminta voidaan käynnistää työhönvalmennusyksiköiden alustalla. Jotta Toimio voi vastata yhteiskunnalliseen haasteeseen, toiminnan taloudelliset resurssit tulee turvata.

Tutustu Toimio-konseptiin 2020 Eduron sivuilla (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Ilona­-hanke

Hankeaika: 2018-2021. Hallinnoija on Silta-Valmennusyhdistys. Kumppaneita ovat Vates, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka tekee arvioinnin.
Ilonahanke.net

Työhönvalmentaja sai kiinnostumaan jatko-opinnoista

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa (Kierke) on annettu osana Ilona-hanketta mm. työhönvalmennusta, jolla tuetaan työelämään siirtymistä. Työhönvalmennus kuuluu myös Kierken pysyvään toimintaan, mutta Ilonassa keskitytään ryhmämuotoisiin työkykyvalmennuksiin ja työnhakuvalmennukseen yhteistyöyritysten avoimiin paikkoihin.

Mikael Hiltunen (kuva oikealla) on osallistunut Kierken vakituiseen työhönvalmennukseen. Hän aloitti Vantaan Porttipuiston myymälässä varasto- ja myymälätyöntekijänä syksyllä 2018. Työkokeilujakson jälkeen hän sai sieltä palkkatuetun määräaikaisen työpaikan. Kierke tarjoaa työttömille työnhakijoille mahdollisuuden kasvattaa osaamistaan, opiskella työn ohessa ja tutustua kiertotalouteen.

Hiltunen oli suorittanut vaatetusalan artesaanin ja graafisen suunnittelijan tutkinnot, mutta ei työllistynyt. Hän bongasi Kierken avoimen paikan ja mietti, että se voisi olla hyvä tilaisuus oppia uutta.

– Aluksi olin tavaroiden vastaanotossa ja tein hinnoittelua. Sitten opettelin kassatyötä. Se on tuotteiden rahastamisen ohella esimerkiksi kuljetusten sopimista, Hiltunen kertoo.

Työnkuva on laajentunut, ja hän on nyt myös myymälän ekotukihenkilö.

– Annan työtovereilleni tietoa ja apua ekoasioissa. Kerron esimerkiksi, mihin menee tavara, joka ei kelpaa myyntiin ja innostan kollegoita lajittelussa.

– Ilmapiiri on loistava, ja siksi olen viihtynyt tosi hyvin.

Hiltunen on saanut myös työhönvalmennusta jatkopolkua varten. Aluksi hän ei innostunut ehdotuksesta suorittaa opintoja työn ohessa. Työhönvalmentaja Milja Aro sai hänet kuitenkin miettimään asiaa uudelleen.

– Olen ajatellut suorittaa työn ohessa aluksi 1–2 markkinointiviestinnän tutkinnon osaa, ja sitten ehkä koko tutkinnon oppisopimuskoulutuksella. Siten mahdollisuuteni työllistyä muualle työsopimuksen päättymisen jälkeen varmaan kasvaisivat, hän pohtii.

Tukea vahvuuksien ja tavoitteiden löytymiseen

Milja Aro kertoo, että työhönvalmennus lähtee Kierkessä aina asiakkaan tarpeesta. Apu voi olla tukea CV:n tai työhakemuksen laatimisessa. Tai jos valmennukseen osallistuvalla ei ole hajuakaan, mikä seuraava tavoite on, valmentaja auttaa löytämään vaihtoehtoja keskustelemalla tämän kanssa.

– Työhönvalmentaja on tukena myös esimerkiksi opintojen suunnittelussa sekä omien vahvuuksien ja tulevaisuuden toiveiden kirkastamisessa, Aro kuvailee työtään.

– Ihmisten kohtaaminen on tässä työssä parasta ja se, että voi olla avuksi, joskus pienilläkin asioilla. Aro aloitti Kierkessä työhönvalmentajana alkuvuonna 2021. Aiemmin hän on ollut mm. myyjänä ja myymäläpäällikkönä. Nykyisessä työssä hän pääsee hyödyntämään myös liiketalouden osaamistaan.

– Harkitsen kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalveluiden erikoisammattitutkinnon suorittamista työn ohella. Myös tuotekehitysen tutkinto kiinnostaa, Milja Aro sanoo.

Artikkelikokonaisuus on julkaistu Kyvyt käyttään -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kuva: Iisisti töihin -hanke

Iisisti töihin -hankkeessa (ESR) kokeillaan ja kehitetään uutta työllistämisen tapaa, jolla parannetaan osatyökykyisten ja vammaisten mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Hankkeessa sovelletaan Hollannissa kehitettyä Inclusive Job Design -mallia, jossa muokataan olemassa olevista työtehtävistä osatyökykyiselle tai vammaiselle soveltuva työnkuva. Vapaasti suomennettuna inklusiivinen työsuunnittelu on menetelmä, jonka avulla nykyiset työtehtävät järjestellään uudelleen. Koulutettujen työntekijöiden asiantuntijatehtävät selkiytyvät ja muodostuu kokonaisuus työtehtävistä, joihin osatyökykyisen työntekijän työpanosta tarvitaan. Työn muokkaamisessa keskeistä on, että lähdetään työnantajan tarpeista.

Työnkuvauslomakkeen avulla uusi toimenkuva

Kun havaitaan tehtäviä, joista on mahdollista koota uusi toimenkuva, voidaan Iisisti töihin -hankkeessa tuotetulla työnkuvauslomakkeella kuvata uusi toimenkuvaus.

Sen avulla työvalmentajat löytävät sopivia osatyökykyisiä tehtävään haastateltavaksi. Uuden työntekijän palkkaamisen on tarkoitus olla työnantajalle taloudellisesti kannattavaa ja osatyökykyiselle täsmätyötä tarjoavaa, jolloin molempien intressit toteutuvat.

Yksi Iisisti töihin -hankkeessa mukana olevista yrityksistä on espoolainen Tapiolan Lämpö Oy. Henkilöstöjohtaja Carola Nores-Joukama kertoo, että yritys on ollut hyvin tyytyväinen kahden osatyökykyisen toimistoassistentin palkkaamiseen.

– Uudet työnkuvat muodostettiin yhdistämällä rutiinitöitä eri osastoilta. Tehtäviä ovat esimerkiksi paperilaskujen skannaus, postin jako ja tulostustyöt, toteaa Nores-Joukama.
– Tapiolan Lämmölle kysymys on ollut ennen kaikkea arvoista ja työelämän moninaisuudesta.

Selkeä viestintä ja hyvä johtaminen ovat tärkeitä työn aloittamisen onnistumiseksi

Hankkeessa yritysverkostolle tehdyssä kyselyssä ilmeni, että odotukset osatyökykyisten työpanoksen suhteen saattavat olla varovaisia. Tämä on hidastanut työnkuvan muodostamista. Hankkeessa on laadittu opas, jonka tavoitteena on helpottaa osatyökykyisten työntekijöiden rekrytoimista. Opas sisältää neuvoja osatyökykyisen työnantajana toimimiseen ja siihen, miten työyhteisöä valmistellaan ottamaan vastaan uusi työntekijä.

Usein osatyökykyinen työnhakija tietää esimerkiksi minkälaista erityistä tukea tai apua hän voi tarvita suoriutuakseen työstä. Hänellä voi olla tarve esimerkiksi rauhalliseen perehdytykseen ja myös oikeus palkkatukeen. Näistä on hyvä keskustella jo työpaikkahaastattelussa. Työllistyvän aloittamista uudessa työssä koskevat normaalin hyvän johtamisen elementit.

Uuden työntekijän kanssa sovitaan, miten työyhteisölle kerrotaan hänen toimenkuvastaan ja vastuistaan. Näin vältetään työyhteisössä mahdollisia väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä töiden organisoimisessa. On tärkeää ottaa uusi henkilö mukaan työpaikan kokouksiin ja kahvitauoille tavallisena työyhteisön jäsenenä.

Työvalmentaja avuksi ja tueksi

Osatyökykyinen työntekijä voi pyytää työvalmentajan mukaansa työpaikkahaastatteluun, mikäli se sopii myös työnantajalle. Myös perehdytyksen ja työssä aloittamisen tukena voi olla työvalmentaja. Perehdytysvastuuta voi jakaa esim. esihenkilön, vertaisperehdyttäjän ja työpaikkakummin kesken. Vertaisperehdyttäjä perehdyttää uuden työntekijän konkreettisiin työtehtäviin ja työpaikkakummi perehdyttää tulijan osaksi työyhteisöä.

Työpaikkakummin käytöstä hyviä kokemuksia

Työpaikkakummi -kokemuksestaan kertoo Heidi:
– Minulle työpaikkakummi on antanut matalan kynnyksen tukea ja ohjausta. Kummin avulla olen saanut pehmeän laskun työyhteisöön. Uutena työntekijänä rohkaistuin oppimaan uusia työtehtäviä ja sain samalla ahaa-elämyksiä. Olen myös saanut keskusteltua töihin liittyvistä mieltä painavista asioista. Työpaikkakummilla oli todella hyvä huumoritaju, mikä oli myös kiva lisä. Suosittelen todella lämpimästi työpaikkakummiutta muillekin työyhteisöille.

Täsmätyöntekijöillä on korkea motivaatio

Iisisti töihin -hankkeen yritysverkoston kyselyssä todettiin, että on tärkeää, että uusi työntekijä on motivoitunut työhön ja halukas oppimaan. Tätä vahvistaa aiempi tutkimus (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017), jonka mukaan tärkein kriteeri ja ominaisuus, jota suurin osa yrityksistä osatyökykyiseltä työntekijältä kaipaa, on hyvä työmotivaatio. Osatyökykyiset, joista voitaisiin positiivisemmin puhua myös täsmätyöntekijöinä, ovat juuri korkean motivaation omaavia omistautuvia työntekijöitä.

Kehitettävää on vielä työnantajien ja osatyökykyisten kohtaamisessa. Työvalmentajan tuki pienentää rekrytoinnin riskejä.

Marja Heikkilä
hankekehittäjä, yritysvalmentaja,
Kuntoutussäätiö

Anna-Kaisa Liimatainen
hankekehittäjä/työvalmentaja, Iisisti töihin -hanke, Kuntoutussäätiö

Tutustu bit.ly/inclusive_job_design(linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Tutustu Iisisti töihin -oppaaseen (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Lue lisää hankkeesta (linkki aukeaa uuteen välilehteen)

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Meeri Riihelä ja Jukka Lindberg
Kuva: iStock

Tullin pääjohtaja, selvityshenkilö Hannu Mäkinen luovutti helmikuussa työministeri Tuula Haataiselle selvityksen osatyökykyisten Suomen mallista. Selvityksen pohjalta Suomeen on päätetty perustaa uusi (liiketoimintaperiaatteella toimiva) välityömarkkinatoimija, Välittäjä Oy. Mallin tarkoitus on muodostaa lisää työpaikkoja ja tarjota osatyökykyisille henkilöille tukea työllistymiseen.

Uudessa mallissa toiminta jakautuu palvelutoimintoon ja liiketoimintaan. Vaikeimmassa asemassa olevat osatyökykyiset henkilöt siirtyvät TE-toimistosta palvelutoimintoon, jossa kartoitetaan mm. heidän työkykyään ja palveluntarvettaan. Liiketoiminta puolestaan rekrytoi työntekijöitä palvelutoiminnon puolelta.

– Mäkisen selvityksen suurin arvo on siinä ehdotettavassa uudessa toimintamallissa. Tältä osin erityisen merkittävinä näen pohdinnat uuden toimijan kohderyhmästä, toimijan roolista nykyisen välityömarkkinakentän täydentäjänä sekä toiminnan operatiivisen järjestämisen vaihtoehdoista, kommentoi Vatesin kehittämispäällikkö Jukka Lindberg.

Selvityksen taustalla on hyödynnetty Suomessa muutama vuosi sitten toteutetun työpankkikokeilun ja Ruotsin Samhall-yhtiön kokemuksia. Samhall on valtion omistama yritys, joka työllistää osatyökykyisiä henkilöitä ja tukee työntekijöiden siirtymistä avoimille työmarkkinoille.

Lindbergin mukaan selvityksessä käsitellään luovasti myös Samhallin sisällä ja Ruotsissa laajemminkin käynnissä olevaa pohdintaa mallin tulevaisuudesta.

– Esitetyssä mallissa pystytään hyödyntämään Ruotsissa kehitettyä utvecklingsanställning-palvelun mallia, jonka vahvuutena näen siinä olevien nuorten intensiivisen, työkokemusta ja osaamista rinnakkain kehittävän sekä avoimin mielin työelämän suuntaa haarukoivan toimintatavan.

Järjestöt mukana vaikuttamassa sisältöihin

Myös järjestötoimijat ovat päässeet vaikuttamaan mallin sisältöihin sekä tarjonneet apua selvityksen taustoittamiseen. Mäkinen pyysi näkemyksiä mm. Vates-säätiöltä ja monelta Vatesin koordinoiman Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmän toimijalta. Vates toimitti Mäkiselle kentän näkemyksiä esimerkiksi koostamalla muistion välityömarkkina-aiheisesta tilaisuudesta, johon osallistui 90 kentän toimijaa.

– Olemme Vatesissa iloisia siitä, että olemme voineet olla vahvasti mukana selvityshenkilö Mäkisen tukena mm. taustatietojen keräämisessä ja lausuntoprosessissa. Mäkinen on onnistunut selvityksessään ottamaan hyvin huomioon lausunnoissa esitettyjä argumentteja, kertoo Vatesin toimitusjohtaja Jaana Pakarinen.

– Yhteistä kehittämistyötä tehdään mielellään myös jatkossa. Jatkokeskustelut sekä asiakkaita edustavien järjestöjen että palveluja tuottavien välityömarkkinatoimijoiden kanssa on hyvä aloittaa saman tien, lisää Lindberg.

Toimintamalli ja rahoitus yhteiseen keskusteluun

Mallin kohderyhmää ovat erityisesti vaikeammassa asemassa olevat osatyökykyiset henkilöt, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea työllistymiseensä. Silloin nykyiset tuet, palvelut ja välityömarkkinatoimijat riittävät selvityksen mukaan paremmin tukemaan muiden osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä. Suomen mallin ei ole tarkoitus korvata nykyistä palvelujärjestelmää, vaan täydentää sitä.

– Kaikki toimijat ovat varmasti samaa mieltä siitä, että Suomen mallin on perusteltua muodostaa nykyisten rakenteiden ja julkisten palvelujen varaan ja niitä täydentämään, kuten Mäkinen selvityksessä toteaa. Lisäksi laskelmissa esitetty kustannusneutraalin toimintamallin tavoite verrattuna nykyisiin palveluihin kuulostaa positiiviselta. Monestihan muutoksia on viivytetty, kun pelkona on ollut kustannusten nousu, Pakarinen pohtii.

Lindberg painottaa, että toiminnan todellista yhteiskunnallista kustannusvaikutusta sekä taloudellisten ja muiden hyötyjen arviointia on tarpeen tarkentaa.

– Tältä osin perinpohjainen analyysi koko työllisyyspolitiikan tulevaisuuden rahoitusmallista olisi paikallaan, mielellään yhdessä toimialan kokonaisvaltaisen kehittämissuunnitelman kanssa.

Sosiaalipoliittisia ja taloudellisia päämääriä

Vaikka Suomen malli luultavasti tuleekin kuormittamaan julkista taloutta, pidemmällä tähtäimellä se myös lisää työllisyyttä ja kasvua. Talouskysymysten lisäksi painoarvoa saavat myös sosiaaliset arvot, yhteiskuntavastuu ja yksilön oikeus työhön. Mäkisen mukaan osatyökykyisten työllistämisen edellytysten parantamisella ja työllistämisellä tavoitellaankin sekä taloudellisia että sosiaalipoliittisia päämääriä.

– Taloudelliselta kannalta toiminta tuo kustannuksia julkiselle taloudelle, mutta toisaalta lisää työllisyyttä. Sosiaalipoliittisten perusteiden kannalta osatyökykyisten työllistäminen on selkeästi positiivista toimintaa. Näiden taustatietojen takia onkin perusteltua, että perustetaan Välittäjä Oy, summaa Pakarinen.

Hallitus päätti huhtikuun lopun puoliväliriihessä perustaa Välittäjä Oy:n, joka palkkaa osatyökykyisiä pidempikestoisiin työsuhteisiin. Yhtiölle asetetaan tavoitteeksi, että osa työntekijöistä työllistyy lopulta muun työnantajan palvelukseen avoimille työmarkkinoille. Välittäjä Oy:n perustamisen työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan 1 000 lisätyöllistä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Heidi Hämäläinen
Kuvat: Kati Savela-Vilmari

”Myönteiset tunteet, tekemiseen uppoutuminen, ihmissuhteet, merkityksellisyyden kokemus ja aikaansaamisen tunne”. Tuon pilarijaon opin psykologian tohtori Sirkkaliisa Heimoselta kuunnellessani mielen hyvinvoinnin webinaaria.

Minulle käsitteet piirtävät kuvan työelämästä, vaikka palkkatyöläiseksi en vielä ole päässyt sosionomi-diakoni-tutkinnostani huolimatta. Työllistymiseni haasteellisuus ei ole tullut minulle yllätyksenä CP-vammastani johtuen. Työntekijöiden rekrytoimisestahan on muodostunut karrikoidusti kuvaten kovatasoinen kilpailukenttä: odotetaan kymmensormijärjestelmän hallitsemista sekä sujuvaa kielitaitoa kolmella kielellä.

Työharjoitteluni ovat osoittaneet muuta. En ole kertaakaan puhunut vierailla kielillä tai käyttänyt kymmensormijärjestelmää. Nopeatahtinen näppäileminen ei minulle olisi ollut edes mahdollista, koska pystyn käyttämään vain paria sormea kirjoittamisessa. Työtehtävistäni olen selvinnyt omilla työskentelytavoillani. Kokemukseni ovat siten lisänneet toiveikkuuden tunnetta työelämään.

Innostuin tekemään ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvan opinnäytetyönikin työllistämisteemasta. Diakonia-alan työharjoittelussa minua pyydettiin kartoittamaan osatyökykyisten työllistämisen mahdollisuuksia Helsingin seurakunnissa. Kirjoitellessani tutkimukseeni teoreettista viitekehystä työn tekemisen hyödyistä törmäsin moniin tutkimuksiin. Ne korostivat mielen hyvinvoinnin peruspilareita: brittitutkijat perustelivat työllisyyden tärkeyttä taloudellisilla resursseilla, koska ne ovat välttämättömiä aineelliselle hyvinvoinnille ja osallistumiselle yhteiskunnassa. Lisäksi työn tekeminen tukee psykososiaalisia tarpeitamme.

Vammaisuus on herättänyt ihmetystä työnhaussa

Olen kokenut hyvinvoinnin tasot työharjoitteluissani: Ruskeasuon koulussa, seurakuntayhtymän vammaisdiakoniassa, vammaisjärjestöissä sekä kahden kunnan vammaissosiaalityössä. Työyhteisöissä oli luonnollisesti huomioitu vammaiset toimijat: työskentelytilat olivat esteettömät, työtehtäviä mukautettiin ja ilmapiiri oli kiireetön. Niiden ansiosta suoriuduin työtehtävistä, jotka liittyivät pääosin asiakirjojen laatimiseen. Vammaissosiaalityön toimipisteissä sain myös tehdä asiakashaastatteluja ja laatia niistä raportteja. Itsetuntoni vahvistui.

Vaikka henkilökohtainen avustajani oli työpaikoilla mukana, pyrin suoriutumaan työtehtävistäni mahdollisimman itsenäisesti. Avustajani rooli ymmärrettiin myös työyhteisöissä.

Miksi vammaisten ihmisten palkkaaminen on kuitenkin haasteellista? Syyksi olen pohtinut ennakkoluuloja, koska olen ne kokenut: en ole saanut kutsua työhaastatteluun, jos olen työhakemuksessa kertonut CP-liikuntavammaisuudestani. Toisaalta, jos en ole vammaani paljastanut, sekin on koettu huonoksi. Eräskin työhaastattelija tyrmistyi, kun paljastin vammaisuuteni tiedustellessani paikan esteettömyyttä sähkömopolla liikkumiseni vuoksi. Itse olin arvioinut suoriutuvani muutoin ilmoituksessa mainituista työtehtävistä.

Tietoa vammaisten osaamisesta yhä lisättävä

Koen, etteivät työnantajat tiedä riittävästi vammaisten ihmisten kyvyistä. Siksi olen entisen yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän kanssa samaa mieltä siitä, että vammaiset yksilöt tulisi nähdä aktiivisina toimijoina – ei toiminnan kohteina.

Mielestäni onkin tärkeää lisätä tietoisuutta koulutettujen vammaisten henkilöiden taidoista ja mahdollisuuksista käyttää tarvittaessa henkilökohtaista avustajaa työn sujuvoittamiseen.

Lisäksi olen kokenut, että työllistämishaasteet ovat liittyneet esteettömyyskysymyksiin. Onneksi yhdenvertaisuuslakimme velvoittaa työpaikkoja huomioimaan saavutettavuuden. Olen tosin törmännyt artikkeleihin, joiden mukaan työnantajat tarvitsevat edelleenkin tietoa tukimuodoista. Siksi on tärkeää informoida työnantajia yhdenvertaisuuslaista ja siitä, että he voivat hakea työpaikan esteettömyyden mahdollistamiseksi valtion tukea. Korona-aikana poikkeusolot ovat kannustaneet etätöihin. Toivon buumin jatkuvan myös tulevaisuudessa. Se avaisi uusia mahdollisuuksia työllistää vammaisia henkilöitä.

Kyvyt käyttöön vaikkapa yrittäjänä

Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi uusia työntekijöitä väestömme vanhenemisen ja eläköitymisen vuoksi. Toisaalta uusia veronmaksajia on syntynyt viime vuosina ennätyksellisen vähän. Siksi huoltosuhde ja verotuspohja yhteiskunnassamme heikkenevät.

Kaikki hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut rahoitetaan verotuloista: meidän vammaisten henkilöiden tarvitsemat fysioterapiat, henkilökohtaiset avustajat jne. Siksi olen aina ihmetellyt, miksi marraskuun verotietojen julkaisemishetkeä on kutsuttu kateuspäiväksi. Mielestäni juuri suurituloisia ja eniten veroja maksavia tulisi seurata kiitollisuudella – eikä yrityksiäkään saisi unohtaa.

Yritysverotuksesta saamme eniten yhteistä hyvää. Siksi myös vammaisia ihmisiä on alettu kannustaa yrityksien perustamiseen. Viime vuoden loppupuolella kuulinkin, että ensimmäinen vammaisten yrittäjien ryhmä on suorittanut yrittäjien ammattitutkinnon Helsingissä. Tutkinnon ovat räätälöineet Näkövammaisten liitto ja Invalidiliitto, ja koulutuksen järjestää Careeria. Runsaan vuoden kestäneessä koulutuksessa oli mukana 20 osallistujaa.

Osaamistaan kannattaa vahvistaa kursseilla

Vuosia sitten haaveilin itsekin jonkinlaisesta sosiaalialan yrityksestä. Yrittäjäasenteeni kumpuaa kiitollisuudestani. CP-vammaisena yksilönä olen saanut yhteiskunnassamme hyvää terveydenhoitoa ja kuntoutusta. Koska olen saanut käydä ilmaista peruskoulua, lukiota ja ammattikorkeakoulua, minulla on aina ollut palava halu päästä antamaan veronmaksajille takaisin. Siihenhän koulutuspolut tähtäävät.

Vaikka en olekaan päässyt palkkatöihin ja maksamaan veroja, olen jatkanut tietopääomani kehittämistä avoimessa yliopistossa. Näin osoitan työnantajille, että olen tehnyt jotain ja päivittänyt osaamistani.

Siksi suosittelen vammaissisarilleni ja -veljilleni mielekästä toimintaa. Kansalais- ja työväenopistot järjestävät kaikille avoimia kursseja. Toimintojen avulla jokainen voi löytää omat vahvuutensa.

Sirkkaliisa Heimonen toi myös webinaaripuheenvuorossaan esille vahvuusulottuvuuden: pitäisi kääntää katse voimavaroihin ja kykyihin – ei vaikeuksiin. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tuoda vahvuuksiaan esille työelämässä, jos ei siihen vammansa vuoksi pysty. Hyvää voi tehdä myös vapaaehtoistyönä. Kaikenlainen toiminnallisuus ylläpitää hyvinvointia.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Teksti: Kaija Ray ja Kati Savela-Vilmari
Kuva: iStock

YK:n vammaisten henkilöiden yleissopimuksen pohjalta on laadittu Suomen toimintaohjelma vuosille 2020–2023. Vates nostaa esiin huomioita kolmesta säätiön toiminnan kannalta keskeisimmästä artiklasta ja niihin liittyvistä tavoitteista.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANEn toisessa toimintaohjelmassa on 110 toimenpidettä, joista osa on yhden ministeriön vastuualueella ja osa kaikilla ministeriöillä.

Toimintaohjelmassa on huomioitu meneillään olevat valtakunnalliset uudistukset. Ohjelma muodostuu rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreista. Ne määrittävät tavoitteita ja niissä etenemistä lainsäädännöstä poliittisiin toimiin ja näkemykseen siitä, miten oikeudet toteutuvat käytännössä.

Vates seuraa kolmea artiklaa

Vatesin kannalta oleellisimpia ovat artiklat 24 (koulutus), 26 (kuntoutus) ja 27 (työllisyys).

Koulutuskentällä on meneillään isoja uudistuksia. Koulutusta kehitetään vahvasti työllisyyden näkökulmasta: koulutuspoliittinen selonteko, jatkuvan oppimisen ohjelma sekä korkeakoulujen saavutettavuussuunnitelma vaikuttavat myös vammaisten opiskelijoiden asemaan ja työllistymismahdollisuuksiin. Kuntoutuskomitean suositukset etenivät viime vuoden lopulla kuntoutuksen uudistuksen toimintasuunnitelmaksi. Kentällä on keskusteltu paljon kuntoutumisen suhteesta työhön ja työssä pysymisen edistämiseen.

Työllisyyteen liittyvien uudistusten kohdalla on syytä huomioida se, että ohjelmat ja uudistusten lopputulokset koskisivat myös vammaisia henkilöitä. Moni vammainen ei ole TE-palvelujen piirissä, vaikka se usein olisi mahdollista.

– Asiakkaat ohjautuvat moniin palveluihin TE-palvelujen asiakasohjauksesta, ja vammaisilla on riski jäädä palveluiden ulkopuolelle. Tämä näkyy esimerkiksi 1.3.2021 alkaneissa työllisyyden kuntakokeiluissa, Vatesin kehittämispäällikkö Kaija Ray toteaa.

Artikla 24: koulutus

Yleissopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus koulutukseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisia varten tulee tehdä yksilöllisten tarpeiden mukaiset kohtuulliset mukautukset.

Oppivelvollisuuden laajentaminen (astunut osittain voimaan 1.1.2021) ja uusi, tutkintoon valmentava koulutus (TUVA, astunee voimaan syksyllä 2022) koskevat myös vammaisia opiskelijoita. Oikeus osata -kehittämisohjelma keskittyy ammatillisen koulutuksen laadun kehittämiseen. Yhteistä näille kaikille vammaisten opiskelijoiden kannalta on se, että he todella tulisivat saamaan tuen, johon ovat oikeutettuja.

– Lainsäädäntövalmistelussa vammaisia opiskelijoita huomioitiin melko ohuesti, mihin vammaisjärjestöt ottivat kantaa. Toimintaohjelma toivottavasti tukee vammaisten nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia, Ray sanoo.

Järjestöt korostivat myös mm. yksilöllisten tarpeiden huomioimista kaikilla koulutusasteilla.

Artikla 26: kuntoutus

Viime aikoina on keskusteltu runsaasti kuntoutuksen ja työllisyyden välisestä suhteesta. Kuntoutuksen rooli työssä pysymisessä on noussut yhä tärkeämmäksi työmarkkinoiden muuttumisen ja mielenterveyden häiriöiden määrän kasvun takia. Mielenterveyden edistämiseksi onkin laadittu mm. mielenterveysstrategia. Vammaissopimuksen toimintaohjelma ja kuntoutuksen uudistuksen toimintasuunnitelma toivottavasti täydentävät toisiaan.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen sekä sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on sujuvoittaa palveluprosesseja ja yksinkertaistaa etuus- ja palvelujärjestelmää. Tavoitteena on vahvistaa ohjautumista oikea-aikaisesti oikeanlaisiin palveluihin.

Artikla 27: työllisyys

Vammaisilla henkilöillä on oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Työympäristön on oltava avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa.

Yleissopimuksen mukaisesti vammaisten työllisyyden edistämisessä tulee pyrkiä ensisijaisesti avoimilla työmarkkinoilla hankittavaan työkokemukseen ja työuralla etenemiseen. Työ, jossa vammasta ei koidu olennaista haittaa, on ensisijainen lähtökohta. Työllistymistä voidaan tukea apuvälineillä ja muilla mukautustoimilla. Näistä on mainintoja useissa laeissa.

– Koronapandemian takia vammaisten ihmisten työllisyystilanne heikentyi jälleen, kun se oli vuosia parantunut. Aiemminkin taloudellisissa kriisitilanteissa vammaiset ja pitkäaikaissairaat ovat ensimmäisten joukossa menettäneet työnsä ja päässeet takaisin työelämään vasta, kun nousua on kestänyt riittävän pitkään, Kaija Ray sanoo.

Lineaarisen mallin käyttöönotto vaikuttaisi palkkatyön ja etuuksien yhteensovittamiseen. Lineaarisessa mallissa osatyökyvyttömyyseläke pienenee vähitellen ansioiden kasvaessa. Suojaosuus olisi 50 % vakiintuneista ansioista, kuitenkin vähintään takuueläkkeen määrä. Jokainen suojaosuuden ylittävä euro pienentäisi eläkettä 50 sentillä.

Toimintaohjelman vaikutuksia seurataan VANE seuraa toteutumista yhteistyössä muiden vastuutahojen ja THL:n kanssa. Erikseen tehtävässä seurantaraportissa huomioidaan myös vammaisten henkilöiden sekä vammaisjärjestöjen esille nostamien asioiden eteneminen.

Vates on tehnyt vuodesta 2017 alkaen vammaissopimuksen ja sen toimintaohjelman toteutumiseen liittyviä kyselyitä taustayhteisöilleen. Kyselyitä jatketaan uuden toimintaohjelman aikana ja tuloksista kerrotaan Vatesin kanavilla.

Tutustu kansalliseen toimintaohjelmaan (linkki aukeaa uuteen välilehteen)
Koulutusta koskevat toimenpiteet on listattu ohjelman sivuilla 84-85, kuntoutusta koskevat toimenpiteet sivuilla 88-89 ja työllisyyttä koskevat toimenpiteet sivuilla 96-97.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)