Nuori voi liikkumalla vahvistaa jo tulevaa työkykyään

Teksti: Kati Savela-Vilmari
Kuvat: Kaija Appelqvist-Schmidlechner

Kaija Appelqvist-Schmidlechnerin tutkijanura on kestänyt yli 25 vuotta. THL:ssä hän on työskennellyt vuodesta 2005 asti, jolloin se oli vielä Stakes. Aluksi hän tutki nuorten syrjäytymisen ehkäisyä. Kymmenkunta vuotta hän on tutkinut liikunnan ja mielenterveyden yhteyksiä lapsilla ja nuorilla. Lisäksi hän on ollut mukana useissa eri interventiotutkimuksissa, joissa pyritään tukemaan lasten, nuorten, nuorten aikuisten sekä työikäisten mielenterveyttä ja osallisuutta.

Appelqvist-Schmidlechner on itse harrastanut yleisurheilua ja kilpaillut yli 20-vuotiaaksi. Näin hänelle on kertynyt omia kokemuksia siitä, mitä urheileminen tarkoittaa osana identiteetin muodostumista ja miten tärkeä osa elämää urheilu voi nuorelle olla. Lopetettuaan kilpauransa hän vaihtoi valmentajan rooliin, kuten usein käy, kun omatkin lapset urheilevat.

Valmentajalla iso rooli nuoren elämässä

Kun valmennuksen alkaessa 10-vuotiaat olivat kasvaneet 17-vuotiaiksi, tutkija-valmentaja sai pohtia, jatkaako heidän kanssaan vai ottaako uuden ”vuosikerran” luotsattavaksi. Hän ryhtyi taas valmentamaan lapsia.

– Näiltä ajoilta mielenkiintoni on herännyt omiin tutkimuskysymyksiin. En itse ollut ajatellut, miten tärkeitä valmentajat ovat nuorille. Palautekyselyissä saattoi tulla ilmi, että urheilu oli ainoa asia, joka piti järjissään 12-vuotiaana kriisien keskellä, Appelqvist-Schmidlechner muistaa.

Valmentaja oli monelle kuin varaäiti.

– Siksi siinä on iso vastuu, miten toimii. Voi tahtomattaan tehdä jotain väärin, ellei ole pelisilmää toimia nuoriksi varttuvien kanssa. Osasta kasvaa jopa huippu-urheilijoita, mikä vaatii myös valmentajalta paljon.

Hän kypsytteli päätöstä pari vuotta ennen kuin lopetti valmentamisen viitisen vuotta sitten. Noin 15 vuoden jälkeen se tuntui ”kuin raajan amputoimiselta”. Surutyötä piti tehdä, mutta yhteys joihinkin nuoriin on säilynyt. Jotkut kysyvät neuvoa isoissakin asioissa.

Urheilu ja liikunta tulivat mukaan aihepiireiksi, kun hän lopetti valmentamisen.
Kaikki tutkimusaiheet liittyvät tavalla tai toisella mielenterveyden edistämiseen ja osallisuuteen.

Nuorten ahdistuneisuus kasvanut, liikunta vähentynyt

Tutkija tähdentää, että ihmisellä voi olla hyvinvointia ja positiivista mielenterveyttä
eli mielen hyvinvointia, vaikka hänellä olisi mielenterveyden ongelma tai häiriö. Ja koska liikunta on se toinen tutkimusaihe, puhutaan tässä niiden yhteyksistä.

Suomalaisnuorten kokema ahdistuneisuus on kasvanut, etenkin tytöillä. Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2019 noin 20 prosenttia 8.-9.-luokkalaisista tytöistä koki olevansa ahdistunut, vuonna 2023 osuus oli jo 34 prosenttia. Vähintään kaksi viikkoa kestänyt masennusoireilu oli samalla aikavälillä lisääntynyt, ja tytöillä kasvu oli yli kymmenen prosenttiyksikköä (33 % vuonna 2023).

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus on toinen kansallinen tutkimus, joka tuottaa kouluterveyskyselyä laajemmin tietoa lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä. Kun LIITU-tutkimuksen 2022 mukaan vain noin 25 prosenttia 15-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisesti, olisi kiusaus tehdä johtopäätös, että näillä on suora yhteys: liikkumattomuus on näillä nuorilla ainakin yhtenä syynä ahdistuneisuuteen ja masennusoireiluun. Miten suoraan tällaisia johtopäätöksiä voi tutkijan näkökulmasta tehdä?

– Tämä on iso asia, jota olemme miettineet. Lisääntynyttä ahdistuneisuutta ja masennusoireilua voivat selittää luonnollisesti monet eri tekijät. Monet niistä liittynevät yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Liikunnan tiedetään olevan yksi keino ehkäistä psyykkistä oireilua. Tutkimuksista tiedämme, että vähemmän liikkuvat oireilevat psyykkisesti enemmän ja että liikunnalla voimme vähentää oireilua, tutkija toteaa.

– Jatkossa olisi tärkeää tutkia, ovatko kansalliset trendit liikkumisen vähentymisestä ja oireilun lisääntymisestä yhteydessä toisiinsa. Konkreettisesti voi kysyä esimerkiksi, mihin liikkumiselta jäävää aikaa käytetään. Kuluuko se somessa?

Kouluterveyskysely tehdään joka toinen vuosi. Tärkeimmät indikaattorit pidetään aina mukana, jotta saadaan trenditietoa esimerkiksi masennusoireilusta.

– Seuraavaan kyselyyn tulee luontoliikuntaan ja -suhteeseen liittyviä kysymyksiä.

Liikunta kannattaisi ottaa aina puheeksi

Kansainvälisiä tutkimustuloksia mielenterveyden ja liikunnan välisistä yhteyksistä on paljon. Esimerkiksi Panza et al. (2020) ja Rodriquez-Aillon (2019), joiden tutkimusten tulokset osoittavat, että lasten ja nuorten liikunnan harrastaminen on yhteydessä vähäisempään mielenterveysoireiluun.

Ja jos mennään kohti aikuisuutta ja työelämää tarkastellen työkykyä, tutkimustietoa on siitäkin.

– Urheilutausta on tutkitusti työkykyä suojaava tekijä. Urheilevilla nuorilla on vähemmän työkykyyn liittyviä haasteita aikuisena, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.

– Esimerkiksi tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan (Laakso, Perttu T.T. et al.) nuoruuden heikon kestävyyskunnon havaittiin olevan yhteydessä alentuneeseen työkykyyn aikuisiällä.

Jos pohditaan vielä liikkumisen ja mielenterveyden merkittävää yhteyttä ja toisaalta mielenterveyden ja työelämän keskinäistä korrelaatiota, onko kokeiltu keinoja tukea nuorten pääsyä työelämän alkuun liikunnan avulla?

– Liikkuminen tulisi mielestäni ottaa puheeksi kaikessa, missä ollaan tekemisissä nuorten kanssa. Etsivässä nuorisotyössä voisi tehdä esim. puheeksi ottamisen mini-interventioita.
Moni asia lähtee rullaamaan parempaan suuntaan, kun jokin asia korjaantuu nuoren elämässä. Esimerkiksi päivärytmin korjaaminen, arjen rakentaminen terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi tai liikunnan lisääminen arkeen voi auttaa eteenpäin, vaikka
opintojen ja työelämän suunnitteluun. Tällaista monialaista yhteistyötä on vielä liian vähän.

Liikkuvat-kokonaisuuteen kuuluvassa Liikkuva opiskelu -ohjelmassa on pureuduttu juuri opiskelijoiden liikkeen lisäämiseen. Tästä kerrotaan alla olevassa tekstissä.

Suomi liikkeelle -ohjelma

Hallitusohjelman Suomi liikkeelle -ohjelmassa on tavoitteena yksinkertaisesti liikuttaa kaikenikäisiä aiempaa enemmän. Siinä halutaan mm. selvittää liikunnan lisäämistä jokaviikkoiseksi oppiaineeksi 2. asteen koulutuksessa ja edistää korkeakoulujen hakeutumista Liikkuva opiskelu -ohjelmaan.

Työssä jaksamista tuetaan ottamalla liikkuminen keskeiseksi osaksi työkyvyn ja työelämän kehittämistä. Tarkoitus on myös selvittää työnantajien vaikuttavimmat keinot edistää työntekijöiden fyysistä aktiivisuutta yhdessä työterveyshuollon kanssa.

Liikkuva opiskelu -ohjelma kannustaa huolehtimaan opiskelu- ja työkyvystä

OKM:n rahoittaman Liikkuvat-kokonaisuuden avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja Ikiliikkuja. Liikkuva opiskelu -ohjelman teesi on Aktiivisuutta ja opiskelukykyä. Ohjelmaa johtavat OKM ja Opetushallitus ja koordinoi Likes (JAMK). Toteutukseen osallistuu monia toimijoita, mm. liikunnan aluejärjestöjä.

Syksyllä 2024 vietettiin Liikkumalla työkykyä nyt -kampanjaa, jonka yksi tavoitteista oli lisätä opiskelijoiden ja opettajien ymmärrystä liikkumisen merkityksestä suhteessa tulevan ammatin vaatimuksiin. Aineistot ovat käytettävissä sivuilla.

https://liikkuvaopiskelu.fi/liikkumalla-tyokykya-nyt/

Ohjelma huomioi myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon. Työkaluja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioimiseen Liikkuva opiskelu -toiminnassa esittelee Liikunnan intersektionaalisuuskiekon liikkumisen edistämistyötä tekevien tueksi. Esimerkiksi toimintakyky-lohkossa huomioidaan mahdollinen vamma, toimintarajoite tai vaihtoehtoisten kommunikointitapojen tarve. Ne voivat vaikeuttaa osallistumista yhteiseen liikkumiseen tai itsenäistä liikkumista.

https://liikkuvaopiskelu.fi/tukimateriaali/tyokaluja-tasa-arvon-ja-yhdenvertaisuuden-edistamiseen/