Kolmannen sektorin työllisyydenhoidossa tulevaisuus

Teksti: Marianne Pentikäinen
Kuva: iStock

Työpoliittisen aikakauskirjan 1/2023 artikkelissa Anne Kallio ja Ruut Uurtimo erittelevät kolmannen sektorin tulevaisuutta työllisyydenhoidossa. Kolmas sektori tuottaa työllisyydenhoitoon liittyviä palveluja pääasiassa heikossa työmarkkina-asemassa oleville. Kallio ja Uurtimo hahmottavat kolme skenaariota.

Skenaario 1: Kolmas sektori poistuu työllisyydenhoidosta

Samanaikaisten uudistusten seurauksena kolmannen sektorin toimintamahdollisuudet kapenevat jatkuvasti, kunnes vain harva toimija pystyy jatkamaan työllisyydenhoidossa. Osatyökykyisten työnhakijoiden mahdollisuudet saada kokonaisvaltaista palvelua heikkenevät. Puutteelliset digitaidot haastavat asiointia ja karenssit lisääntyvät.

Kuntien työllisyyspalvelujen ja hyvinvointialueiden yhteistyön puute johtaa siihen, että palvelutarpeita jää tunnistamatta ja merkittäviä asiakasmääriä jää ilman palvelua syrjäytymisuhan alle.

Skenaario 2: Kolmas sektori palveluntuottajana työllisyydenhoidon markkinoilla

Kolmannen sektorin toimijoista jatkavat työllisyydenhoidossa ne, jotka kehittävät toimintaansa ja muotoilevat palveluitaan vastaamaan hyvinvointialueilta ja kuntien työllisyyspalveluilta tulevaan kysyntään. Yhteiskunnalliset yritykset toimintamuotona yleistyvät.

Osatyökykyisen työnhakijan näkökulmasta palveluiden ja tuen saatavuus vaihtelee alueittain. Yhdenvertaisuus jää osittain toteutumatta. Palvelutarjonta on hyvä niillä alueilla, joilla kunta ja hyvinvointialue päättävät hankkia palveluita osatyökykyisten kohderyhmälle ja etsiä ketteriä ratkaisuja eri palvelutarpeisiin. Toisaalta etenkin pienillä paikkakunnilla palvelut vähenevät, ja asiakkaan odotetaan matkustavan pitkiä matkoja palvelua saadakseen.

Skenaario 3: Kolmas sektori osana työllisyydenhoidon ekosysteemiä

Kolmas sektori toimii osana työllisyydenhoidon ekosysteemiä sekä palveluntuottajan että kansalaistoimijan rooleissa. Kansalaistoimijuus on palveluntuotannon rinnalla mahdollistamassa pitkäaikaista rinnalla kulkijuutta ja osallisuutta.

Osatyökykyinen työntekijä voi vierailla useissa palveluissa ja organisaatioissa. Hänelle ei välttämättä näy kuka palvelun tuottaa, vaan hän saa tarvittavan tuen edistääkseen omaa työllistymistään.

Järjestöt ovat aktiivisesti mukana uusien tukimuotojen kehittämisessä ja tuottamisessa. Malli, jossa yksi isompi järjestö tukee pienempiä työnantajavelvollisuuksien täyttämisessä, yleistyy.

Artikkelissa todetaan, että heikossa työmarkkina-asemassa olevat on kohderyhmä, jonka työllistyminen vaatii tuekseen poikkihallinnollista lähestymistapaa. Kolmas sektori on kantanut vastuuta kohderyhmän tukemisesta kohti työtä ja osallisuutta yhteiskunnassa vuosikymmenten ajan. Mikäli jatkossa halutaan hyödyntää kolmannen sektorin osaamista ja kokemusta heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseksi, on syytä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

1. Tarvitaan vaikuttavuusmittareita, joilla pystytään seuraamaan vähittäistä edistymistä kohti työelämää, kuten muutoksia työkyvyssä ja työllistymisedellytyksissä.
2. Kuntien (työllisyysalueiden) kannusteet tuottaa palveluita heikossa työmarkkina-asemassa oleville on varmistettava

Artikkeli perustuu Vates-säätiön Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa kerättyyn aineistoon. Tausta-aineistoa on myös saatu hankkeessa järjestetyistä työpajoista. Lisäksi artikkelin skenaarioita varten tehtiin kymmenen asiantuntijahaastattelua.

Hanke alkoi keväällä 2021 ja päättyy vuoden 2023 lopussa.

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2023

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)