Riku-Ville Laurila on 45-vuotias lähetti- ja kuljetuspalveluyrittäjä. Hän asuu Helsingissä yhdessä vaimonsa ja nelivuotiaan tyttökissansa kanssa. Laurilalla on synnynnäinen selkäydinvamma, joka ei kuitenkaan ole estänyt häntä toteuttamasta unelmiaan.
– Olen aina rakastanut autolla ajamista ja haaveilin vuosia, että voisin elättää sillä itseni. Siitä syntyi idea omasta yrityksestä. Autolla ajaminen motivoi ja tunnen olevani liikenteessä tasa-arvoinen muiden kanssa, sanoo Laurila.
Laurila perusti RVL Palvelut -yrityksensä vuonna 2019 ja alkoi vuokrata paljutrailereita. Tilauksia tuli myös koronapandemian aikana, mutta niiden huolto ja pesu osoittautuivat pyörätuolia käyttävälle yrittäjälle liian vaativaksi. Liikeideaa piti muuttaa.
– Avustajani keksi kukkahomman, sillä kukkapaketit ovat kevyitä ja pieniä. Vuonna 2022 otin yhteyttä seitsemäänkymmeneen kukka- ja lahjatavarakauppaan. Kerroin, että minulla on pakettiauto ja tarjosin palveluitani.
Toiminnan laajentaminen kiinnostaa
Riku-Ville Laurila rakastaa autolla ajamista. Liikenteessä hän tuntee olevansa tasa-arvoinen muiden kanssa. Kuva: Eveliina Hertsi
Hän on kuljettanut kolmisen vuotta pääasiassa kukkia, ja yhteistyö asiakkaiden kanssa on saumatonta. Nyt hän haluaa laajentaa.
– Keikkoja tulee noin sata kappaletta kuukaudessa, mutta niitä voisi olla enemmänkin. Etsin uusia sovelluksia, joiden kautta ihmiset tilaavat kuljetuksia. Sieltä voisi saada rahakkaampia keikkoja, tuumii Laurila.
– Olen aloittanut yhteistyön Esperin kanssa, josta saan apuvälineiden ja pyörätuolien noutoa ja vientiä huoltoon.
Laurila hallitsee itseironian taidon, kun kysyn keikoista Helsingin seudun ulkopuolelle.
– Hetki sitten tuli pyyntö, veisinkö neljätoista tietokoneen näyttöä Rovaniemelle. Siitä olisi maksettu melko hyvin, mutta en vienyt. Kävi nimittäin niin, että Riku-Ville oli halunnut välttämättä sähköpakettiauton. Ja koska ei ollut varaa ostaa kalleinta, on autoni toimintasäde noin 150 kilometriä.
Laurila teki toimistotyötä aiemmin ja viimeiset neljä vuotta ajojärjestelijänä. Siitä oli apua oman yrityksen perustamisessa, mutta säännölliseen toimistotyöhön hän ei enää palaa.
– Yrittäjyydessä viehättää itsenäisyys, koska voin itse määritellä työaikani. Ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa, jos pitää käydä esimerkiksi fysioterapeutilla kesken työpäivän.
– Yrittäjänä minulla ei ole tarkkoja työaikoja. Kuljetusten lisäksi hoidan markkinointia, tilastointia ja laskutusta, ja joskus sähköposteja lähtee vielä yölläkin. Sellaista yrittäjän elämä on.
Vapaa-ajalla Laurila katsoo elokuvia, harrastaa penkkiurheilua ja käy joskus pelaamassa sählyä Validian Kuntoutuskeskus Synapsiassa.
– Kohta menemme vaimon kanssa viikonlopuksi Rastilan Camping -alueelle, josta olen vuokrannut mökin. Kotona meillä on nelivuotias tyttökissa, joka ei makaa kaapin päällä vaan on koko ajan kimpussa, hymähtää Laurila.
Apuvälineet ja avustajat mukana
– Käytän pyörätuolia, koska jalat eivät kanna ollenkaan. Nostan itseäni käsillä, missä avustaja auttaa. Pakettiautooni siirryn liukulaudan avulla ja takana on pyörätuolinostin, kuten invatakseissa, kuvailee Laurila kulkemistaan.
– Ajaessani yritän saada auton niin lähelle kuin mahdollista. Ajaessa kehittyy ja Helsinki on tullut hyvin tutuksi, hän hymähtää.
Laurilan henkilökohtainen avustaja kulkee firman keikoilla mukana. Hän on saanut 195 tuntia avustusta henkilökohtaiseen apuun ja 120 tuntia yrityksen pyörittämiseen.
– Onneksi näihin määriin ei ole koskettu. Joudun kuitenkin erittelemään tunnit, onko kyseessä arkiapu vai työhön liittyvää apua.
Tulot eivät vaikuta eläkkeeseen
Laurilan mukaan yritystulojen ja erilaisten etuuksien yhdistäminen ei ole tuottanut ongelmia.
– Yritystulot eivät ole vaikuttaneet esimerkiksi eläkkeeseen, koska ansiotulot ovat sen verran matalat. Vain asumistuki on pienentynyt. Kelaan olen lähettänyt yrityksen tuloslaskelman ja taseen.
– Yritystoiminnan on kuitenkin oltava tuottavaa, jotta voi saada henkilökohtaista apua yritystoimintaan, hän muistuttaa.
Verotuksessa pakettiauto on yrityksen nimissä, koska hänen ajoistaan yli puolet on yritysajoa. Hän on myös hakenut liikkumisesteisen pysäköintitunnuksen ja saanut vapautuksen ajoneuvoveron perusverosta.
Laurila kannustaa lähtemään yrittäjäksi: – Ole sinnikäs ja ota asioista selvää. Heti ei kannata luovuttaa. Meidän vammaisten pitää olla kaksi kertaa parempia kuin muut. Tiedän sen aiemmasta elämästä.
– Tarvitaan päättäväisyyttä ja hyvä liikeidea, mikä kiinnostaa ja minkä pystyy toteuttamaan. Pitää myös verkostoitua ja olla aktiivinen. Itse osallistuin vammaisyrittäjien yrittäjäkurssille, josta oli apua.
Yrittäjyyttä harkitessa saa apua esimerkiksi uusyrityskeskuksista sekä kuntien yritys- ja työllisyyspalveluista. Laurila on Suomen Vammaisyrittäjät ry:n (VamY) hallituksessa, joka on vammaisyrittäjille perustettu oma yhdistys. Myös heidän sivuiltaan löytyy lisätietoa vammaisyrittäjyydestä.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran CP-lehdessä 4/2025
Teksti: Tiina Jäppinen
Kuvat: Eveliina Hertsi
Raumalainen Anna Maijala on työskennellyt Olkiluodon ydinvoimalaitoksella jo 16 vuotta. Diplomi-insinööriksi opiskellut Maijala viihtyy työssään, jota tekee pääosin etänä. – Hyvät vammaispalvelut ovat auttaneet opinnoissa ja työssä pysymisessä. Vanhempieni tuki on myös ollut korvaamatonta, hän sanoo.
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
– Olen Anna Maijala, asun Raumalla ja olen ollut töissä 16 vuotta Olkiluodon ydinvoimalaitoksella Eurajoella automaatioinsinöörinä. Koulutukseltani olen automaatiotekniikan diplomi-insinööri.
Miten päädyit opiskelemaan insinööriksi?
– Lukiomme oli vaativa ja minua kiinnosti biologia ja matematiikka. Opinto-ohjaaja suositteli, että satsaisin fysiikkaan ja matematiikkaan. Hän arveli, että minusta tulee diplomi-insinööri! Hain sitten Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan, sillä minulla oli jo Tampereella tukiverkostoa, jota vammani vuoksi tarvitsin. – Automaatiotekniikka vaikutti heti omalta jutulta. Sivuaineena opiskelin sähkövoimatekniikkaa. Opettajat olivat tosi hyviä, ja hyvä opetus piti opiskelumotivaatiota yllä. Minusta yliopistossa opiskelu oli helpompaa kuin lukiossa!
Mitä työhösi kuuluu? Miten päädyit Olkiluotoon?
– Työni liittyy näyttökuviin, joita esitetään valvomon näytöillä. Suunnittelen ja piirrän näyttökuvia, näin yksinkertaistetusti sanottuna. Pääsin töihin verkostojeni kautta, kuulin tutuiltani työmahdollisuuksista Olkiluodossa. Olin täällä ensin opiskeluaikana kesätöissä vuosina 2007 ja 2008 ja tein lopputyöni Olkiluotoon.
Raumalainen Anna Maijala työskentelee Olkiluodon ydinvoimalaitoksella. Vapaa-ajalla hän viihtyy luonnossa.
Miten vammasi vaikuttaa arkeesi?
– Cp-vamman takia käytän pyörätuolia, mutta se vaikuttaa lähinnä liikkumiseen, esimerkiksi työpaikalle kulkeminen on melko vaivalloista etenkin talvella. Cp-vamman liitännäis- oireina minulla on fatiikkia ja kipuja. – Minulla on myös henkitorven ahtauma, joka ei liity cp-vammaani. Henkitorven ahtauman takia hengittäminen on raskasta ja joudun tekemään paljon töitä hengittämisen ja puhumisen eteen. En kykene puhumaan pitkiä lauseita ja hengästyn pienestäkin ponnistelusta. Lisäksi kurkku kipeytyy helposti puhuessa.
Onko työhösi tehty mukautuksia?
– Meillä on käytössä joustotyömalli eli voimme päättää itse työajasta vähintään 50 prosentin osalta, missä työskentelemme. Olen kuitenkin saanut oikeuden tehdä enemmän etätöitä kuin henkilöstömme yleisesti, jotta työ ei kuormittaisi liikaa. Lisäksi työaika on liukuva, sekin auttaa jaksamaan. – Korona-aikanahan olimme etätyössä ja huomasin, miten hyvin se minulle sopi. Mutta kun palasimme normaaliin työaikamalliin, stressasin töihin kulkemista enkä oikein nukkunut. Kun teen kotoa käsin töitä, minulle jää paremmin voimia tehdä vapaa-ajallani muutakin kuin vain levätä ja palautua.
Mikä motivoi sinua työssäsi?
– Minua motivoivat todella mukavat työkaverit, ymmärtäväinen esimies ja lisäksi työni on mielenkiintoista. Minulla on myös oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, mutta hän avustaa minua vapaa-ajan toimissa ja kotona. Työpaikalla en käytä avustajaa. Tiedän, miten vaikea vammaisen henkilön voi olla työllistyä, joten olen todella iloinen siitä, että minulla on näin hyvä työpaikka.
Oletko saanut riittävästi tukea aikanaan opinnoissa ja nyt työelämässä?
– Kyllä. Toimivat ja oikea-aikaiset vammaispalvelut ovat olleet avainasemassa siinä, että olen kyennyt opiskelemaan, hankkimaan ammatin ja myös siinä, että kykenen tänä päivänäkin tekemään töitä. Eurassa vammaispalvelut toimivat hyvin. Olin virallisesti euralainen myös opiskeluaikana, vaikka asuinkin Tampereella. – Ennen kaikkea haluan nostaa esiin tuen, jota olen saanut vanhemmiltani. Ilman heidän kannustustaan olisin tuskin päässyt näin pitkälle! He ovat aina uskoneet minuun, myös silloin, kun kukaan muu ei ole uskonut.
Mitä harrastat vapaa-ajallasi?
– Pidän pyörätuolilenkeistä etenkin luonnossa. En lähde mielelläni yksin liikkeelle, koska kulkeminen ei ole aina esteetöntä. Ulkoilen yleensä avustajan kanssa.
Oletko hakeutunut vertaistuen piiriin?
– Olen mukana lievästi cp-vammaisten ryhmässä, vaikka vammani ei olekaan lievä. Saan ryhmästä silti mahtavaa tukea, koska siellä on muita työssä käyviä, joilla on cp-vamma. Tällaista vertaistukea ei muuten ole saatavilla. Tapaamme etänä kerran kuukaudessa. Joskus meillä on jokin teema, välillä juttelemme vapaasti mistä milloinkin. – Minulle on tärkeää saada kontakteja ja jakaa kokemuksia työssä käyvien vammaisten kanssa, sillä olen aina vaatinut itseltäni paljon. Iän myötä on vain ollut pakko oppia hyväksymään, että kaikki asiat eivät suju enää samalla tavalla kuin nuorempana. Tässä auttaa, kun kuulee, että muilla on samantapaisia ajatuksia ja kokemuksia.
Kati Savela-Vilmari, teksti Vates-säätiö
Julkaistu ensimmäisen kerran 25.6.2025 CP-lehdessä.
Elintarvikealan koulutuksen saanut Ilkka Katajavuori on työskennellyt Polkka – Pohjois-Karjalan tukipalvelut Oy:ssä marraskuusta 2023 lähtien. Katajavuoren työllistyminen on hyvä esimerkki siitä, miten työhönvalmennuksen tuella ja työtehtävien räätälöinnillä voidaan luoda onnistuneita työsuhteita osatyökykyisille henkilöille.
Katajavuori työskentelee neljä tuntia päivässä, neljänä päivänä viikossa koulun keittiössä, jossa hänen pääasiallinen työtehtävänsä on tiskihuolto. Vaikka 600 oppilaan koulu tuottaa päivittäin paljon tiskattavaa, pitää Katajavuori työmääräänsä sopivana.
Työllistyminen tapahtui Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen työhönvalmentajan Sanna Hamusen avulla. Hamunen kertoo, että työhönvalmennuksessa selvitetään asiakkaan toiveet, osaaminen ja tuen tarpeet. Työ aloitetaan usein työkokeilulla, jonka aikana arvioidaan, onko työ mielekästä asiakkaalle ja työntekijä sopiva työnantajalle.
– Työhönvalmentaja voi olla työn aloituksessa tukena esimerkiksi kolme päivää tai tarpeen mukaan. Työnantajalle kerrotaan mahdollisuudesta saada palkkatukea ja työolosuhteiden järjestelytukea, Hamunen kertoo.
Työilmapiiri auttaa jaksamisessa, pohtii Ilkka Katajavuori (oikealla). Ilkan vieressä istuu palveluesihenkilö Laura Mustonen.
Katajavuoren työllistymisessä Polkka hyödyntää palkkatukea. Palveluesihenkilö Laura Mustonen kuvaa rekrytointiprosessin kulkua:
– Rekrytointitiimi kyseli olisiko meillä Ilkalle sopivaa työtehtävää mukautetulla työajalla. Aloitimme pohtimalla sopivaa työtehtävää, ja ajattelimme, että tiskihuolto olisi sellainen kiva toistuva tehtävä, jossa on tiimi ympärillä tukemassa.
Katajavuori on työtiimin voimavara
Työnantajan näkökulmasta Katajavuori on ollut erinomainen työntekijä.
– Ilkka on aivan mielettömän hienosti saanut haltuun oman työtehtävänsä. Hän on työtiimissämme tosi positiivinen voima, hirmu ahkera ja aina myös joustanut. Hänellä on mahtava asenne, Mustonen kehuu.
Katajavuori kokee työn itselleen merkitykselliseksi monella tapaa.
– Työilmapiiri saa jaksamaan. Tässä työssä on myös se hyöty, että saa kavereita, Katajavuori pohtii.
Työn aloitusvaiheessa tiskikoneen osien irrottaminen tuotti vaikeuksia, mutta Katajavuori pyysi rohkeasti apua ja oppi tehtävän nopeasti. Haasteista selviämistä on helpottanut sekä työyhteisön ja työhönvalmentajan tarjoama tuki, että Katajavuoren elämänohje: tartu hetkeen.
Katajavuori pitää tärkeänä työyhteisöön kuulumista, jota vahvistavat erityisesti yhteiset tauot ja työhyvinvointipäivät. Toki palkkakin on tärkeä asia. Palkan lisäksi Katajavuori saa työkyvyttömyyseläkettä ja asumistukea, sekä nauttii työnantajan tarjoamista liikunta- ja virike-eduista. Mustonen kannustaa muitakin työnantajia palkkaamaan osatyökykyisiä:
– Rohkeasti kannattaa lähteä mukaan – aivan tällaisia helmiä, kuten Ilkka Katajavuori voi tulla sieltä. Kun on itse avoin, kyselee ja miettii porukassa, mikä voisi olla sopiva työtehtävä ja työpäivän pituus, niin kyllä löytyy tehtäviä.
Haastattelut: Pia Pakarinen, hankesuunnittelija, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Kuvat: Jaana Kauppila
Teksti ja kuvat: Eveliina Hertsi
Perustuu artikkeliin: Laaksonen, M., Koponen, P., Elovainio, M., Kainulainen, S., Lahti, J. & Koskinen, S. (2024). Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia? Työpoliittinen aikakauskirja 2025:1.
Työkyvyn rajoitukset ovat yksi keskeisistä työikää lyhentävistä tekijöistä. Työllisyysasteen parantamiseksi on tarpeen työllistää lisää ihmisiä, joihin työkyvyn haasteet vaikuttavat.
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa tutkimuksessa tarkasteltiin itse arvioidun työkyvyn kehitystä työmarkkina-aseman mukaan 2000-luvulla, käyttäen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämiä laajoja väestötutkimusaineistoja vuosilta 2000, 2011 ja 2022. Aineistot edustavat Manner-Suomen aikuisväestöä, ja niihin sisältyi haastattelujen ja kyselyjen lisäksi terveystarkastusmittauksia.
Tutkimuksessa tarkasteltiin työkyvyn kehitystä työmarkkina-aseman mukaan, arvioitiin eri työmarkkina-asemissa olevien osatyökykyisten määrää ja seurattiin osatyökykyisten työllisyysasteen muutoksia eri ikäryhmissä.
Työkykyarviossa tiedustellaan, onko vastaaja mielestään täysin työkykyinen, osittain työkyvytön vai täysin työkyvytön. Erityisen kiinnostuksen kohteena tässä tutkimuksessa olivat osittain työkyvyttömäksi itsensä kokevat.
Vuonna 2022 hieman yli puolet työttömistä arvioi itsensä täysin työkykyisiksi, noin 40 % osittain työkyvyttömiksi, ja 7 % täysin työkyvyttömiksi.
Koetun työkyvyn kehitys työmarkkinoilla 2000-luvulla
Tutkittavat ryhmiteltiin työmarkkina-asemansa mukaan kolmeen ryhmään: työssä olevat, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat. Tieto työmarkkina-asemasta perustui vastaajan itsensä ilmoittamaan tietoon. Työmarkkina-aseman mukaiset tarkastelut rajattiin 20–63-vuotiaisiin.
Koettu työkyky on 2000-luvulla kehittynyt eri ikäryhmissä eri suuntiin. Tutkimukset osoittavat, että vanhemmissa ikäryhmissä työkyky on parantunut, ja nuoremmissa ikäryhmissä työkyky on heikentynyt erityisesti 2000-luvun toisella vuosikymmenellä.
Työkyvyn heikentymisen ajoittuminen noin viidenkymmen vuoden ikään on pysynyt melko samanlaisena koko 2000-luvun.
Osatyökykyisten henkilöiden lukumäärä lisääntyi vuosien 2011 ja 2022 välillä voimakkaasti. Osatyökykyisten työllisyysaste oli vuonna 2022 korkeampi kuin vuosina 2000 ja 2011.
Osittain vammaisten yksilöiden osuuden määrä lisääntyi kaikissa työmarkkinaryhmissä, mutta erityisesti työttömissä. Osittain vammaisten työllisyysaste nousi hieman vuosien 2011 ja 2022 välillä.
Vuonna 2022 hieman yli puolet työttömistä arvioi itsensä täysin työkykyisiksi, noin 40 % osittain työkyvyttömiksi, ja 7 % täysin työkyvyttömiksi.
Terveysongelmien vaikutus työkykyyn
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä vuonna 2011 tekemässä kyselyssä (Taskinen 2012) selvisi, että 55 prosentilla Suomessa vakinaisesti asuvista 15–64-vuotiaista oli yksi tai useampi pitkäaikainen sairaus tai terveysongelma. Suomessa oli vuonna 2011 3,5 miljoonaa 15–64-vuotiasta. Näiden lukujen pohjalta on laskettu, että terveysongelmasta kärsiviä työikäisiä oli 1,9 miljoonaa.
Henkilöitä, joilla tämä terveysongelma rajoitti työntekoa, oli 600 000. Tällaisista osatyökykyisistä 400 000 oli työssä ja 200 000 työelämän ulkopuolella. Työelämän ulkopuolella olevista kolmannes eli 65 000 oli vielä halukkaita työhön.
Työkykyyn liittyvät ongelmat yleistyvät iän myötä. Vanhuuseläkeiän noustessa ikääntyneiden työntekijöiden osaamisen ja ammattitaidon ylläpito ja työn organisointi mahdollisia terveyshaasteita vastaavaksi on aikaisempaa tärkeämpää.
Työelämän muutokset ja nuorten aikuisten työkyvyn heikentyminen
Nuorten aikuisten työkyvyn ja -hyvinvoinnin heikentyminen on tullut esille useissa tutkimuksissa (Suutala ym. 2023; Kivimäki 2024). Tämä kehitys on huolestuttavaa, ja siksi on tärkeätä selvittää sen taustalla olevat syyt sekä löytää keinoja kehityksen pysäyttämiseksi. Useimmiten nuorempien ikäryhmien työkykyongelmien taustalla ovat mielenterveyteen liittyvät haasteet.
Työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia fyysisten vaatimusten vähetessä teknologisen kehityksen ja automaation seurauksena ja toisaalta psyykkisten ja kognitiivisten vaatimusten lisääntyessä ammattien muuttuessa yhä tietovaltaisemmiksi.
Työpaikkojen valmiutta tarjota työtä osatyökykyisille pitää kehittää, ja niillä on oltava joustavuutta mukauttaa työtehtäviä osatyökykyisten työkykyyn sopivaksi niin, että ammatillisen kuntoutuksen keinoja voidaan hyödyntää täysipainoisesti.
2010-luvulla on hallituskausittain toteutettu ohjelmia, joiden tarkoitus on ollut helpottaa osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jatkamista (Nevala ym. 2015; Mattila-Wiro ja Tiainen 2019; Oosi ym. 2023). Näistä ohjelmista on seurannut lainsäädäntömuutoksia, ja niiden puitteissa on toteutettu hankkeita, joilla esimerkiksi työkyvyn tuen palveluja on pyritty kehittämään.
Julkasun tiedot: Laaksonen, M., Koponen, P., Elovainio, M., Kainulainen, S., Lahti, J. & Koskinen, S. (2024). Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia? Työpoliittinen aikakauskirja 2025:1.
Teksti: Kati Savela-Vilmari Kuvat: Kati Savela-Vilmari
Astmaa tämä ei voi olla, Hanna Vertanen-Greis mietti reilut kymmenen vuotta sitten. Hän kärsi hengitystieoireista ja voi huonosti senkin jälkeen, kun ei enää työskennellyt koulussa, jossa oli kosteusvaurioita. Astmaa se silti oli ja musiikinopettajan oli pakko vaihtaa alaa. Tutkijana nykyisin toimiva Vertanen-Greis pärjää hyvien lääkkeiden ja etätyömahdollisuuden ansiosta.
Oli selvää, mikä johti kymmenen vuotta sitten astman puhkeamiseen. Tiloissa oli todettu kosteusvaurioita. Musiikinopettajana toimivalla Vertanen-Greisillä oli jatkuvasti hengitystieoireita.
Hän ei aluksi halunnut uskoa, että hänellä olisi astma, vaikka työterveyshuollossa varoiteltiin siitä. Epikriisissä lukeneen ”akuutti astma” -merkinnänkin hän sivuutti.
– Pääsimme väistötiloihin. Astma oli kuitenkin ehtinyt puhjeta, ja minulla oli päivystyskäyntejä ja pitkä sairauspoissaolo, koska voin niin huonosti, hän kertoo.
Sopivan lääkeyhdistelmän löytymisessä kesti puolitoista vuotta. Elimistö tuntui olevan sekaisin, Vertanen-Greis kuvaa olotilaansa. Kaikki tuntui sumuiselta ja värit olivat ikään kuin kadonneet.
Opettajasta tutkijaksi uudelle alalle
Toipuminen alkoi oikean lääkityksen löytymisestä. Ikään kuin värit olisivat palanneet elämään.
– Opin myös tekemään PEF-seurantaa eli uloshengityksen huippuvirtauksen mittausta. Lääkityksen myötä olin pitkästä aikaa tilanteessa, jossa en keikkunut jatkuvasti jaksamiseni rajoilla.
Vertanen-Greis oli ennen opettajan työtään opiskellut mm. puheterapiaa. Musiikinopettajaksi hän oli valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta.
Opetusalan Ammattijärjestöstä hän sai toiveen: tee väitöstutkimus opettajien sisäilmaan liittyvistä ääniongelmista. Sen pariin hän sitten hakeutuikin. Hän jäi vuorotteluvapaalle ja haki aikuiskoulutustukea, kun ne vielä olivat mahdollisia, ja alkoi tehdä tutkimusta Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.
– Koska minulla ei ollut lääketieteellisen alan kokemusta, tieteenalan haltuun ottaminen vei aikansa.
Hänen tutkimuksessaan selvisi, että äänen häiriöt ja työhön liittyvä stressi ovat selkeästi yhteydessä opettajien työkyvyn laskuun. Samoin koulujen sisäympäristön puutteet olivat yhteydessä äänihäiriöihin ja alentuneeseen työkykyyn.
Kuvateksti: Hanna Vertanen-Greis viihtyy käsitöiden parissa. Käsillä tekemisen kautta saa tuntea itsensä aikaansaavaksi ja luovaksi.
Sähköpyörä toi vapauden tunteen
Tutkijaksi siirtynyt Hanna Vertanen-Greis osti lääkesumuttimen kotiinsa. Sen avulla hän jaksoi tehdä väitöskirjaansa, vaikka sitten sängyssä maaten. Talviaikaan hänen vointinsa on edelleen huonompi.
Toinen elämää mullistanut löytö oli sähköpyörä. Opettaja-tutkija oli tykännyt pyöräilystä, mutta astman takia hän ei enää jaksanut hypätä satulaan. Ihanan vapauden tunteen ja sopivan rasittavan liikunnan lisäksi sähköpyörällä ajo saa ilman virtaamaan keuhkoihin paineella, ja se tuntuu hienolta!
– Saatoin taas todeta, että koen värit voimakkaammin kuin ennen, pyöräily toi niin paljon lisää iloa minulle, Vertanen-Greis sanoo.
Hän on sitä mieltä, että sähköpyörän tulisi olla Kelan korvaama kuntoutusväline esimerkiksi juuri astmasta tai nivelongelmista kärsiville, mielenterveyskuntoutujille ja miksipä ei monelle muullekin.
Liiton kautta kokemustoimijaksi
Vertanen-Greis liittyi aikanaan Allergia-, Iho- ja Astmaliittoon ja lähti sopeutumisvalmennuskurssille.
– Tosin päätin, että en aio sopeutua sairastamiseen!
Hän on mukana Kokemustoimintaverkoston Uudenmaan alueen ohjausryhmässä ja käy pitämässä kokemuspuheenvuoroja muun muassa terveydenhuollon ammattilaisille.
Astmaa ei pidetä yleisesti työkykyä heikentävänä sairautena, mutta esimerkiksi musiikinopettajana toimiminen olisi astman kanssa vaikeaa, jopa mahdotonta. Työssä ääni on niin tärkeä työväline ja hengittämisen pitäisi olla vaivatonta.
Työikäisistä noin 10 prosenttia sairastaa astmaa.
Tietyissä työtehtävissä on lisääntynyt astman kehittymisen riski ja työ voi myös vaikeuttaa jo olemassa olevaa astmaa. Astmaa vaikeuttavia työperäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi pölyt, käryt, huurut, lämpötilan vaihtelu ja fyysisesti raskas työ.
Lievä astma on harvoin ammatissa toimimisen este, jos se pysyy tasapainossa kohtuullisella lääkityksellä. Jos astma on vaikea, hengitystieärsykkeille altistava työ sopii kuitenkin huonosti.
Astman kanssa voi pärjätä työssä, jos työolosuhteita muokataan niin, että työntekijä ei altistu ärsykkeille. Mukautuksista sovitaan työterveysneuvottelussa. Ammatillinen kuntoutus Kelan tai työeläkeyhtiön kautta voi myös olla mahdollinen.
Lähde: Astma ja työ -esite, Vates-säätiö ja Allergia-, Iho- ja Astmaliitto Astma ja työ
Teksti: Kati Savela-Vilmari Kuvat: Kati Savela-Vilmari (ja Työterveyslaitos)
Kuntoutuksen ohella tarvitaan uusia näkökulmia, miten eri tavoin haastavassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyttä voidaan edistää, toteaa Työterveyslaitoksen johtava tutkija Matti Joensuu. Katseet kannattaa kohdistaa työpotentiaaliin, joka liittyy sekä yhteiskunnan että yksilön eri tekijöihin. Työpotentiaali on laajempi käsite kuin henkilöön liittyvä osatyökykyisyys.
Työterveyslaitoksen tutkimustoiminnan yhtenä teemana on pitkään ollut erilaisilla työkyvyillä työssä jatkamisen ja sen haasteiden tutkiminen. Psykologiksi valmistunut Matti Joensuu aloitti tutkijana TTL:ssa vuonna 2003, ensimmäisenä aiheenaan työhön paluu pitkältä sairauslomalta. Nykyisin johtavana tutkijana työskentelevä Joensuu on ollut mukana esimerkiksi Työkykyohjelmassa, jota toteutettiin osana Marinin hallitusohjelmaa 2019–2023. Työterveyslaitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL vastasivat sen seurannasta ja arvioinnista.
Työkykyohjelman laajennus jatkui osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP-hanke). Arvioinnissa he tekivät yhteistyötä muiden laajojen uudistushankkeiden, kuten työllisyyden kuntakokeilujen kanssa (2021-24).
– Työkykyohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta oli lopulta vaikea arvioida. Uusien palveluiden kehittäminen ja juurtuminen vie aikansa, jolloin vaikutuksia voi arvioida usein vasta hankkeiden päättymisen jälkeen. Lisäksi kun samanaikaisesti tehdään useita uudistuksia, on vaikea eritellä, mikä on kunkin itsenäinen vaikutus, Joensuu sanoo.
Neljä osatyökykyisten henkilöiden ryhmää
Matti Joensuu kertoo, että malleja työhön paluuseen ja varhaiseen välittämiseen alkoi tulla 2000-luvun alussa. Työterveyslaitos kehitti myös omia malleja.
Työkykyohjelman palvelut oli suunnattu osatyökykykyisille työttömille. Palveluihin osallistuneista henkilöistä tunnistettiin rekisteritietojen perusteella neljä osatyökykyisten ryhmää: varhain eläköityneet, opinnoista työttömyyteen siirtyneet, työllisyydestä työttömyyteen siirtyneet ja pitkäaikaistyöttömät. Työkykyohjelman laajennuksessa tarkastelu laajennettiin koko työikäiseen väestöön, josta voitiin tunnistaa rekisteritietojen perusteella 14 erityyppistä ryhmää.
Tutkimustulokset antavat uutta tietoa väestöryhmistä, joissa työhön osallistuminen on lähtökohtaisesti matalaa, kuten osatyökykyisistä ja vammaisista.
– Näissä ryhmissä on paljon henkilöitä, joiden työllistyminen nostaisi kokonaistyöllisyyttä.
Tähän kiteytyy yksi vaikeus, joka liittyy osatyökykyisten henkilöiden työelämäosallisuuden kartoittamiseen: he ovat laaja joukko, jolla on moninaisia syitä hetkelliseen tai pidempiaikaiseen poissaoloon työelämästä. Koska ilman tilastotietoa on kuitenkin hankala kehittää palveluita, jotka voisivat esimerkiksi auttaa työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmassa, tarvitaan menetelmiä arvioiden saamiseksi. Tähän pyrittiin myös Työkykyohjelman vaikuttavuusselvityksessä.
THL:n Terve Suomi -kyselyn mukaan (2022–23) 26 % naisista ja 23 % miehistä kokeekin itsensä vähintään osin työkyvyttömiksi.
Neljäsosa pitää itseään osin työkyvyttömänä
Joensuu tietää, että osatyökykyisistä henkilöistä puhuttaessa viitataan usein yhä Tilastokeskuksen selvitykseen vuodelta 2011, koska uudempaa kokoavaa tietoa ei ole saatavilla. Selvityksessä todetaan, että noin 1,9 miljoonalla työikäisellä suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä noin kolmannes eli 600 000 arvioi, että sairaus tai vamma vaikuttaa heidän työhönsä tai työmahdollisuuksiinsa.
– Nämä luvut olisi tosin mahdollista päivittää uudemmilla tiedoilla.
Mistään rekistereistä ei kuitenkaan saada suoraan tietoa, koska esimerkiksi lääkkeiden käyttö ei tee kenestäkään osatyökykyistä. Omaan työkyvyn arviointiin perustuvia kyselyitä on tehty. Esimerkiksi THL:n Terve Suomi -kyselyn mukaan (2022–23) 26 % naisista ja 23 % miehistä kokeekin itsensä vähintään osin työkyvyttömiksi.
Työpotentiaali-käsite huomioi myös yhteiskunnalliset muutokset
Matti Joensuu on TTL:n kollegojensa kanssa käynyt läpi Työkyvyn tila Suomessa -aineistoa ja selvittänyt, millaisia ryhmiä siellä on ja minkä verran mikäkin väestönosa osallistuu työhön. Työkyvyn tila Suomessaon työikäisistä henkilöistä kansallisia rekisteritietoja yhdistävä aineisto, jota hyödyntää useampi Työterveyslaitoksen tutkimushanke.
Työpotentiaalilla tarkoitamme sitä mahdollista uuden työn aluetta, joka voisi toteutua jos yksilön, työpaikan ja yhteiskunnan eri tekijät kohtaisivat sopivasti.
Terveyshän ei ole ainoa määrittävä tekijä työssä käynnin katkeamisessa. Syitä on muitakin kuin sairaus, vika tai vamma, jotka kuuluvat lääketieteelliseen ajatteluun työkyvystä.
Joensuu on yhdessä kollegansa Mikko Henrikssonin kanssa kehitelleet työpotentiaali-käsitettä. Sen tavoitteena on kääntää huomio yksilöllisiä tekijöitä ja esteitä painottavasta työkykyajattelusta työn kokonaismäärän kasvattamiseen.
– Työpotentiaalilla tarkoitamme sitä mahdollista uuden työn aluetta, joka voisi toteutua jos yksilön, työpaikan ja yhteiskunnan eri tekijät kohtaisivat sopivasti. Tällöin työn kokonaismäärä kasvaa ja työhön pääsevät myös he, jotka eivät ole yleensä työllistyneet, Joensuu selventää.
Työhön kuntoutusta on kehitetty Suomessa pitkään. Perinteisen kuntoutuksen ohella tarvitaan uusia näkökulmia, miten eri tavoin haastavassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyttä voidaan edistää.
– Esimerkiksi yhden sairauden tai vamman aiheuttamaan työkyvyn alenemaan pystytään usein löytämään ratkaisu, jolla työssäkäynti onnistuu. Sen sijaan heikossa työmarkkina-asemassa olevilla henkilöillä on kyse usein monesta tekijästä, jolloin työllistyminen ei ratkea yhden tekijän korjaamisella. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi koulutuksen tai elämänhallinnan puute.
Hankkeesta uusia työmahdollisuuksia osatyökykyisille?
Tutkimukset ja selvitykset teeman ympärillä jatkuvat. Huhtikuussa 2025 Työterveyslaitoksella alkoi Joensuun johtama Työsuojelurahaston rahoittama Uusi työ tekoälyllä osatyökykyiselle -hanke, jossa tavoitteena on juuri työpotentiaalin löytäminen. Apuna käytetään tekoälyä.
– Selvitämme, mitkä olisivat aloja ja tarpeita, joista voisi löytyä osatyökykyisille työnhakijoille uudenlaisia työnkuvia, niin että se olisi työnantajalle kannattavaa.
Selvitystä tehdään työpaikkalähtöisesti isossa yrityksessä, joka tarjoaa mm. siivouspalveluita. Samalla arvioidaan ratkaisujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja realistisuutta. Tavoitteena on mallintaa, miten työpaikat voisivat hyödyntää tekoälyä uusien työn alueiden havaitsemiseen ja minkä verran voitaisiin siten löytää uusia mahdollisuuksia osatyökykyisille työnhakijoille.
Teija Karisaari-Kittilä aloitti työuransa hanketöissä järjestöissä. Ensimmäinen vakipaikkakin oli järjestötyötä, mutta muutaman vuoden ajan hän on auttanut mm. vaikeasti työllistyviä työnhaun polulla TE-toimistossa, vuoden alusta Kempeleen työllisyyspalveluissa.
Missä olet töissä ja mikä on työnkuvasi?
Työskentelen Kempeleen työllisyyspalveluissa omavalmentajana. Olen ollut TE-palveluissa vuodesta 2021. Tulin työllisyyden kuntakokeiluista syksyllä 2024 työllisyyspalveluihin, jotka siirtyivät vuoden vaihteessa 2024–25 kunnalle, kun työvoimapalvelut uudistuivat koko maassa.
Teen TYM-työtä (työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu), joka on työllisyyspalveluiden, sosiaalihuollon ja Kelan yhteinen verkosto. Siinä palvellaan pidempään työttömänä olleita ihmisiä, jotka voivat tarvita tukea työllistymisen lisäksi esimerkiksi elämänhallintaan tai työhön kuntoutumiseen. Asiakkaissa on osatyökykyisiä henkilöitä, joilla on esimerkiksi mielenterveyshaasteita, vammoja tai sairauksia tai sitten he ovat muuten vaikeasti työllistyviä työnhakijoita. Minulla on myös muita asiakkaita, joilla ei ole erityisiä tuen tarpeita.
Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2005 kotikaupungissani Kemissä. Hain kahdesti oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta en päässyt. Päädyin hakemaan Tornioon Humanistiseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan yhteisöpedagogiksi, josta valmistuin vuonna 2009. Opiskelin ammatin Kelan kuntoutusrahalla.
Kun opintojen aikana sitten pohdimme työllisyysmahdollisuuksia, tiesin, että haluan työskennellä kansalaistoiminnan parissa, en nuorisopuolella.
Kuvateksti: Terhi Karisaari-Kittilä
Oletko kokenut ennakkoluuloja alanvalinnan tai työllistymisen suhteen vammasi takia?
Koulussa en kokenut opinto-ohjauksessa ennakkoluuloja tai sitä, että minua pyrittäisiin ohjaamaan tietylle alalle vammaisuuden takia. Minulla on MMC eli synnynnäinen selkärangan ja selkäytimen epämuodostuma. Mutta opiskeluaikanani minun piti tehdä Kelalle selvitys siitä, miten ajattelin koulutuksellani työllistyä. Virkailija/t ei/vät siellä uskonut/neet, että voisin sairauteni kanssa saada alan töitä.
Työnhaku valmistumiseni jälkeen oli työlästä, koska työnantajilla tuntui olevan ennakkoluuloja vammaisuutta kohtaan. Kukaan ei sanonut siitä suoraan, mutta sivulauseessa se jotenkin kävi ilmi, että he epäilivät työkykyäni. En kuitenkaan olisi hakenut mitään työtä, jos en olisi uskonut olevani kykenevä siihen.
Entä millainen on aiempi työhistoriasi, ja miten pian pääsit työelämään?
Kun olin valmistunut yhteisöpedagogiksi, olin vuoden vanhempainvapaalla. Sen jälkeen olin vuoden työttömänä työnhakijana. Sitten pääsin hanketyöhön eli olin kahdeksan vuotta sosiaali- ja terveysalan järjestöissä määräaikaisissa hankkeissa. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä.
Oletko mukana yhdistystoiminnassa vapaa-ajallasi?
Kyllä vain, olen Oulun seudun CP-yhdistyksen sihteeri. Sitä ennen olin Meri-Lapin CP-yhdistyksessä. Äitini oli aikanaan perustamassa sitä ja siten sen toiminta tuli tutuksi itsellenikin. Minut valittiin hiljattain jäseneksi myös CP-liiton aikuistoimikuntaan.
Millaiset ovat mielestäsi vaikeasti työllistyvien mahdollisuudet työllistyä tällä hetkellä, esimerkiksi jos on vamma tai pitkäaikaissairaus?
Koska palkkatuen kriteerejä on kavennettu, kunnat eivät enää työllistä palkkatuella. Järjestöissä tämä mahdollisuus vielä on, mutta todella tarkasti katsotaan sitäkin, ketkä palkkatukioikeuden saavat. Jatkotyöllistymisen mahdollisuudet ovat aika pienet.
Kelan ammatillisen kuntoutuksen kriteerit ovat tiukentuneet, ja se vie mahdollisuuksia ohjata asiakkaita kuntoutukseen. Kaikki eivät pysty lähtemään esimerkiksi ammatilliseen työkokeiluun tai työvalmennukseen. Sinne päästäkseen pitää olla realistiset valmiudet työllistyä avoimille työmarkkinoille, eikä TYM-asiakkailla kovin usein valitettavasti ole.
Teksti: Annu Griñan
Jatkuvan oppimisen tueksi kehitetty Osaamispolku etenee kohti julkaisua ja beta-versio avautuu syksyllä. Vuodenvaihteessa käyttöön tuleva valtakunnallinen palvelu kokoaa yhdelle alustalle digitaalisia työkaluja ja tarjoaa tietoa elinikäiseen oppimiseen, ohjaukseen ja ennakointiin.
– Peruspalikat alkavat olla kasassa, ja nyt keskitymme käyttöönottoon ja palveluiden laadun kehittämiseen, kuvailee erityisasiantuntija ja hankevastaava Tomi Kytölä Opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM) nelivuotisen kehitystyön viimeisintä vaihetta.
Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen hanke. Työpaikan vaihtoja ja koulutukseen liittyviä valintoja tehdään vuosittain arviolta yli miljoona kertaa.
Työ- ja elinkeino- sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyönä luodun palvelukokonaisuuden yhtenä päätavoitteena on sujuvoittaa yksilön siirtymistä koulutuksen ja työelämän välillä eri elämänvaiheissa.
Johtava asiantuntija ja hankevastaava Tiina Salminen Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) arvioi, että syntymässä on tavoitteiden mukainen kokonaisuus.
Johtava asiantuntija ja hankevastaava Tiina Salminen, TEM
– Ministeriöiden välinen yhteistyö on onnistunut erinomaisesti. Se palvelee myös loppukäyttäjää ja hyödyttää koko yhteiskuntaa.
Yksi Osaamispolun päämääriä on ollut tuoda jo olemassa olevat, pirstaleiset palvelut ja hajallaan oleva tietopohja yhteen. Palvelusta on yhteydet sekä Työmarkkinatoriin että opintotietoja kokoavaan Opintopolkuun.
Kolme kokonaisuutta, yksi yhteinen tavoite
Osaamispolku koostuu kolmesta osiosta: yksilön palveluista, ohjaajan palveluista ja tietopalvelusta.
Yksilön palvelut tarjoavat työkaluja oman osaamisen kartoittamiseen, kiinnostusten tunnistamiseen ja koulutus- tai urapolkujen suunnitteluun. Tiedot säilyvät käyttäjän hallinnassa ja ovat hyödynnettävissä koko elämän ajan. Vain varhaiskasvatus on rajattu palvelusta pois.
Ohjaajan osio kokoaa yhteen ajantasaista tietoa ja menetelmiä eri sektoreilla toimiville ohjaajille. Tavoitteena on vahvistaa ohjauksen laatua ja tarjota yhden luukun periaatteella käyttökelpoisia digitaalisia välineitä.
Tietopalvelu tuo yhteen koulutus- ja työmarkkinatietoa sekä ennakointia, jota voivat hyödyntää esimerkiksi koulutuksen järjestäjät, työnantajat ja viranomaiset.
– Yksilöt ovat olleet kehittämistyön pääkohderyhmä. He saavat palvelun kautta uudenlaisia näkymiä olemassa olevaan osaamiseensa ja uuden kehittämiseen. Aina ei esimerkiksi tarvitse hankkia uutta tutkintoa, Salminen sanoo.
Beta-versio kerää käyttäjäkokemuksia
Osaamispolun beta-versio julkaistaan alkusyksystä, ja sen aikana palvelua testataan ja kehitetään käyttäjäpalautteen pohjalta. Palvelun varsinainen käyttöönotto edellyttää uutta lainsäädäntöä, joka on parhaillaan valmistelussa. Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2026 alussa.
– Alustalla hyödynnetään tekoälyä kestävällä ja eettisellä tavalla. Mietimme tarkkaan, miten tekoälyä tosiasiallisesti hyödynnetään. Käyttäjän tulee pystyä luottamaan palveluun, Kytölä sanoo.
Omiin opintotietoihin kirjaudutaan vahvalla tunnistautumisella. Alaikäisille pyritään Kytölän mukaan saamaan kirjautumistapa, joka voisi pohjautua esimerkiksi sähköpostiin. Alustaa voi käyttää myös täysin anonyymina.
Palveluhakemisto ja neuvontabotit täydentävät kokonaisuutta
Digitaalisten työkalujen lisäksi Osaamispolkuun rakennetaan palveluhakemisto, jonka avulla käyttäjät löytävät itselleen sopivia koulutus- ja ohjauspalveluita. Hakemisto hyödyntää Suomi.fi-palvelutietovarantoon tallennettuja tietoja.
Osatyökyiset ja vammaiset työnhakijat sekä pitkäaikaissairaat voivat käyttää palvelua ohjaajan avustamana.
Käyttäjää opastavat myös neuvontabotit, jotka tarjoavat asiantuntijoiden tuottamia vastauksia ja ohjaavat tarvittaessa oikeaan paikkaan – myös muiden organisaatioiden palveluihin.
– Tarpeet ovat kaikilla melko yhtenäiset, mutta käyttötavat ovat erilaisia. Jos käyttäjä tarvitsee enemmän henkilökohtaista ohjausta, niin kartan avulla voi helpommin löytää tahon, jota lähestyä ja pyytää apua, Kytölä kertoo.
Kuka tahansa voi ilmoittautua palvelun kehitystestaajaksi, ja erityisesti palvelun käyttäjäystävällisyyteen halutaan panostaa.
Osaamispolku-palvelun kehittämistä on rahoitettu 22 miljoonalla eurolla EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Hanke tukee myös jatkuvan oppimisen parlamentaarista uudistusta sekä pääministeri Orpon hallitusohjelman osaamis- ja digitalisaatiotavoitteita.
Teksti ja kuvat: Eveliina Hertsi
Toukokuun 7. päivä vietettiin valtakunnallista Job Shadow Day -päivää. Vierailin päivän aikana ElpacOy:ssa, Vantaalla, jossa haastattelin kahta työnseuraajaa, Sara Grönnvallia ja Johan Sohlströmiä, sekä heidän ohjaajaansa Camilla Freudenthalia, jotka viettivät päivän tutustuen varastotyön maailmaan ja osallistuivat päivään toimintakeskus Octavenista. Myös Elpac Oy:n varastoesimies Tuomas Heiskanen kommentoi päivän tapahtumia ja tunnelmia.
Keskustelimme sekä suomeksi että ruotsiksi, sillä työnseuraajat puhuivat enimmäkseen ruotsia. Ohjaaja Camilla tulkkasi ja täydensi työnseuraajien vastauksia haastattelua varten suomeksi.
Mikä sai sinut mukaan Job Shadow Dayhin? Oletko osallistunut aikaisempina vuosina? Miksi valitsit tämän työpaikan?
Sara: Halusin kokeilla, millaista on työskennellä varastolla. Olen ollut aikaisempina vuosina mukana työnseurannan päivässä, esimerkiksi kerhotoiminnassa. Tykkään tehdä töitä käsilläni.
Johan: Halusin päästä näkemään uutta ja tekemään jotain muuta kuin omaa työtäni päivätoiminnassa. Olen ollut kolmena aikaisempana vuonna mukana Job Shadow Dayssa, ja esimerkiksi viime vuonna olin puistossa haravoimassa. Tykkään tehdä käsilläni töitä, ja esimerkiksi päivätoiminnassa ompelen sekä teen erilaisia käsitöitä ja taidetta.
Camilla: Työpaikka valikoitui sen perusteella, mihin meidän oli mahdollisuus päästä. Ensin katsoimme yhdessä vastaanottavia työpaikkoja ja millaisia työmahdollisuuksia löytyy. Tein tiedustelun Elpac Oy:lta ja vastaus oli myöntävä.
Sara ja Johan ovat molemmat taitavia käsistään, ja käsillä tekeminen innostaa heitä. Päivätoiminnassa Sara tekee ompelutöitä, kuten laukkuja ja koirien leluja, joita hän on laittanut myyntiin toimintakeskus Octavenin myymälään.
Millaisiin työtehtäviin olet osallistunut tämän päivän aikana? Oletko oppinut jotain uutta? Mikä on jäänyt erityisesti mieleen tältä päivältä?
Sara: Olen kerännyt tilauksia, hyllyttänyt ja kelmuttanut paketteja. Olen oppinut, miten pakataan erilaisia tavaroita ja nähnyt, miten varasto toimii.
Johan: Olen teipannut, kelmuttanut paketteja ja kerännyt tilauksia. Hyvin samanlaisia työtehtäviä olemme tehneet Saran kanssa. Trukki jäi erityisesti mieleeni, ja oli mielenkiintoista nähdä liikennemerkin teippauksen eri vaiheet!
Camilla: Työnopastajana on toiminut Tuomas, joka on näyttänyt, millainen työnkulku varastolla on ja mitä eri työpisteillä tehdään. Tuomas teki liikennemerkin, ja hän näytti, millaisia erilaisia kerroksia, kuten heijasteita, liikennemerkkiin tulee. Yllättävää oli nähdä, kuinka paljon liikennemerkin tekovaiheet vaativat työtä ja miten paljon liikenteeseen tarvitaan erilaisia asioita. Saralle ja Johanille oli mieleenpainuvaa päästä trukin kyytiin, vaikkei sillä liikuttukaan.
Varastotyöpäivästä Johan Sohlströmin mieleen jäi erityisesti trukki ja liikennemerkin teon eri vaiheet.
Miltä työ on tuntunut? Millaiset fiilikset ovat olleet päivän aikana? Suosittelisitko tätä kokemusta muille?
Sara: Työ on tuntunut kivalta ja fiilis on ollut hyvä. Odotin kovasti päivää ja kiinnostus työtä kohtaan on päivän aikana kasvanut. Voisin tehdä enemmänkin tätä työtä.
Mielestäni Job Shadow Day on hyvä idea. On mahdollisuus päästä näkemään ja oppimaan uutta. Elpac Oy:n varastolle olisi mahdollista tulla käymään jopa pyörätuolilla.
Johan: Olen odottanut päivää innolla ja päivä on ollut todella mielenkiintoinen. Olisi kiva tulla uudestaan tänne. Voin suositella tätä päivää muillekin! Fin dag!
Sara Grönnvall esittelee työvälineitä, joita on käytetty ahkerasti päivän aikana, kuten teippikonetta ja kelmurullaa.
Camilla, oletko osallistunut aikaisemmin Job Shadow Dayhin työsi puolesta? Miksi Job Shadow Day on tärkeä sinun näkökulmastasi?
En ole ollut mukana aikaisemmin tapahtumassa, mutta työnantajani toimintakeskus Octaven on osallistunut aikaisempina vuosina. Mielestäni on loistavaa, että on tällainen mahdollisuus kuin Job Shadow Day. Asiakkaillemme järjestetään päivätoiminnassa työtoimintaa, ja harva saakaan nähdä, millaista muuta työtä onkaan olemassa.
Millaisia asioita uskot, että vaikeasti työllistyvät saavat tällaisesta päivästä?
Jo se, että pääsee työelämään, on itsessään iso asia henkilölle, jolla on vaikeuksia työllistyä. Päivä antaa mahdollisuuden kokeilla työtä, eikä tarvitse sitoutua mihinkään. Mahtavaa olisi, jos päivä poikisi jotain pidempiaikaisempaa työtä työnseuraajalle.
Miten päivä on mielestäsi sujunut? Ja mikä fiilis on jäänyt tästä päivästä? Onko jokin ollut yllättävää tässä päivässä?
Minulla on ollut todella hyvä fiilis, on ollut aivan mahtava päivä! Olen myös odottanut tätä päivää innolla. Olen tehnyt Saran ja Johanin kanssa töitä jo pitkään, ja tiesin, että heidän kanssaan tulee loistava päivä! On ollut todella kivaa nähdä myös erilaista työtä. Yllättävää on ollut se, miten hyvin kaikki on sujunut. Tämä on ollut uusi asia minullekin. Meillä on ollut aamusta asti tekemistä, ja päivä on mennyt todella nopeasti.
Olemme tekemässä tästä päivästä esitelmää muille toimintakeskuksen asiakkaille. Tämä on minun mielestäni todella tärkeä päivä!
Sara ja Johan kuvailivat päivää kiteytetysti: “Fin dag!”. Vasemmalta oikealle: Ohjaaja Camilla Freudenthal, työnseuraajat Sara Grönnvall ja Johan Sohlström.
Tuomas, mikä sai Elpac Oy:n osallistumaan Job Shadow Dayhin? Ja onko Elpac Oy osallistunut aikaisemmin tapahtumaan?
Elpac Oy ei ole aikaisemmin osallistunut tapahtumaan. Tieto tällaisesta päivästä tuli vaimoltani, Camillalta, joka työskentelee Saran ja Johanin ohjaajana. Kysyin töissä, että onko Elpac Oy:lla halukkuutta osallistua tällaiseen päivään, ja ajatus sai vihreää valoa.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää, että vaikeasti työllistyvä pääsee seuraamaan työelämää paikan päällä? Mitä halusit työnseuraajien kokevan tai näkevän tänään?
Työnseuraaja näkee, millainen työ on ja onko hänellä mahdollisuutta hakeutua kyseiselle alalle. Tässä päivän aikana näkee jonkin verran, mitä varastotyö on kaikessa sen haastavuudessaan.
Onko työtehtäviänne varastolla mahdollisuus räätälöidä työntekijän näköiseksi?
Osa varaston keräilytöistä on kevyempiä, joten niitä pystyy kyllä tekemään. Osa töistä on kuitenkin monimutkaisempia ja haastavampia, kuten liikennemerkkien teippaus sekä painavien tavaroiden parissa työskentely.
Millainen fiilis teillä jäi kokonaisuudessaan tästä päivästä?
Työnseuraajat tekivät työtehtävänsä hyvin ja todella positiivinen fiilis jäi koko päivästä!
Teksti: Johanna Oikarinen Kuva: Unsplash
TE-asiantuntija Sanna Vesterinen puhui tämän vuoden Disability Employment Forum -tilaisuudessa lokakuussa nuorten työllistymiseen liittyvistä haasteista ja keinoista. Suomessa toimii 73 Ohjaamoa, jotka tukevat ja sujuvoittavat nuorten siirtymistä työhön, koulutukseen tai johonkin muuhun toimintaan. Tarkoituksena on tukea nuorten osallisuutta, toimintakykyä ja elämänhallintaa sekä koota palveluntuottajia yhteen monialaiseksi kokonaisuudeksi.
Vesterinen kertoo, että ammattiin kouluttamattomien nuorten työllistymisen tilanne on heikentynyt. Tällä hetkellä samoista töistä kilpailevat myös koulutettu työvoima, kun suhdanteet ja toimintaympäristö ovat muuttuneet radikaalisti.
– Työllisyydenhoidon palvelumalli voi olla sirpaleinen ja se vaatii nuorelta itseohjautuvuutta. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan tukea palveluissa on tarjolla. Ohjaamossa lähtökohtana on aloittaa siitä, mitä toiveita nuorella itsellä on palveluille, Vesterinen sanoo.
Nopeimpana reittinä asiakkaan kanssa on, että nuorta autetaan palkkatyön löytämisessä. Ellei se onnistu, harkitaan esimerkiksi oppisopimusta, työkokeilua tai palkkatukea. Jos näistä ei löydy nuorelle sopivaa polkua, lähdetään miettimään terveysselvityksiä ja kuntoutuspolkuja. Nuorille suosittuja palveluita ovat olleet Kuopion Ohjaamossa esimerkiksi digiparkki, jonne ei tarvitse ilmoittautua. Digiparkin ideana on, että siellä työstetään työnhakuasiakirjoja, joiden tulee olla kunnossa palkkatyön hakua varten.
– Erilaiset vertaisryhmät antavat tukea. Esimerkiksi Jännäryhmä on nuorille, jotka jännittävät sosiaalisia tilanteita. Heille on myös itseopiskelu materiaaleja, joiden avulla työnhaku asiakirjoja voi työstää kuntoon. Nuorille onkin käytössä paljon maksuttomia työkaluja, kunhan he vain löytävät ne. Ne auttavat opiskeluasioissa, mutta myös elämässä ja työelämässä.
Nuorille on rakennettu työllistymisen tukikeinoja myös mm. STEP-hankkeessa, jossa etsittiin työkokeilupaikkoja yrityksiin. Yksi tärkeä osa hanketta oli avata nuorten osaamista, jota he eivät aina itsekään heti tunnista.
Disability Employment Forum järjestettiin 9.10.2024. Vatesin vakiintuneen tapahtumakonseptin tämänkertaisena kumppanina oli Eezy Työllisyyspalvelut.
Teksti: Anne Kallio Kuvat: Seppo Alanko / Midjourney
Tekoäly tulee olemaan osa myös työllistävien yhdistysten työtä. Sen sovelluksia voi käyttää yhdistysten hallinnon tukena tai asiakastyössä. Yhdistyksen toiminnassa ja kehittämisessä tekoälyä voi hyödyntää esimerkiksi toiminnan suunnitteluun (mm. ideointiin, kysymysten kysymiseen), hankehakemusten kirjoittamiseen, kokousten tehostamiseen ja muistiinpanojen tekemiseen sekä viestinnän eri muotoihin. Tekoälyltä voi pyytää esimerkiksi kääntämään teksti markkinointihenkisemmäksi.
Asiakastyössä tekoälyä sovelletaan paljon jo kommunikoinnin tukena henkilöiden kanssa, joilla on mm. kuulovammoja tai puheen tuottamisen vaikeuksia. Mahdollisuuksia on rajattomasti.
– Tekoälytyökalujen kehitys voi syrjäyttää jo muutoinkin haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Toisaalta se voi antaa hienoja, tasa-arvoistavia mahdollisuuksia. Järjestöillä on vastuu siitä, että niiden toimintaan osallistuvat henkilöt pääsevät mukaan digi- ja tekoälykehitykseen, Eeva Salmi toteaa.
Tulevaisuuden osaamista
Tekoäly kehittyy koko ajan, mutta tulokset voivat olla vielä hyvin kömpelöitä. Tekstit saattavat olla hassuja, ja kuvat saattavat toistaa vanhoja stereotypioita (esimerkiksi hyvin maskuliininen kuvasto). Salmi painottikin, että tekoälyn käyttö vaatii seuraavanlaista osaamista: korkeatasoinen kirjallinen lukutaito, lähdekritiikki ja kuvanlukutaito. Lisäksi hyötyä on myös ennakkoluulottomasta kokeilumielestä.
Olennainen taito tekoälyn hyödyntämiselle on myös kehotemuotoilu eli prompti. Se, millaisia tuloksia tekoäly tuottaa, riippuu täysin siitä, miten ja millaisia kysymyksiä siltä kysyy, mitä tekoälyn kehottaa tekemään. Taito tähän kasvaa käytön ja kokemuksen myötä.
Miten päästä alkuun?
Avain tekoälyn käytön aloittamiselle on leikkiminen ja hassuttelu. Erilaisiin sovelluksiin kannattaa tutustua, pyytää vastaamaan kysymyksiin tai luomaan kuvan. Sovelluksia, joita voi ilmaiseksi testata, ovat mm. ChatGPT, Microsoft Bing & Copilot, Google Gemini (tekstin tuottaminen, kääntäminen, luovat sisällöt ja kysymyksiin vastaaminen) tai Adobe Firefly, Midjourney, NightCafé Studio, Leonardo.ai tai Stable Difusion (tekstistä kuvaksi).
Tekoälyn käyttö verkkokaupassa
Itävaltalainen kiertotalousverkosto RE-Use Austria on kehittänyt kiertotaloustuotteisiin keskittyneen verkkokaupan. Widado yhtiöitettiin omaksi yritykseksi, ja sen yrittäjänä toimii sille alustan kehittänyt ohjelmoija. Widado avattiin vuonna 2021 ja siinä on mukana 22 toimijaa eri puolilta Itävaltaa. Toimijoilla voi olla myös perinteisiä kirpputoreja kivijalkamyymälöinä, ja he työllistävät työnhakijoita tuetusti.
Verkkokaupan toimijoille tekoäly luo useita mahdollisuuksia ja sen käyttämisestä on tehty helppoa. Kaikki jäsenet saivat aluksi kännykän, jossa on hyvä kamera ja Widadon oma sovellus asennettuna. Kun kameralla ottaa kuvan tuotteesta ja lataa sovellukseen, se käsittelee kuvan automaattisesti poistamalla mm. taustan. Lisäksi sovellus luo automaattisen kuvaustekstin tuotteelle. Kuva ja teksti auttavat nostamaan tuotteen paremmin esille Googlen hakukoneoptimoinnissa. Jos asiakas etsii esimerkiksi ruskeaa villapaitaa, Widadon tuote tulee paremmin esille. Tekoäly auttaa tuotteiden markkinoinnissa myös siten, että se luo valmiita julkaisuja sosiaalisen median eri kanaviin.
Ääniohjaus on myös käytössä. Kiertotaloustoimijoilla on paljon maahanmuuttajia töissä, ja he voivat kommunikoida sovelluksen kanssa omalla äidinkielellään. On nähty, että tämä auttaa saksan kielen oppimisessa, mutta mahdollistaa täysin työskentelyn myös ennen kielen oppimista.
Widadolla nähdään, että tekoälyn käyttö on tärkeää tulevaisuuden osaamista, jota henkilöt työssään kiertotaloustoimijoilla oppivat.
