TE-asiantuntija Sanna Vesterinen puhui tämän vuoden Disability Employment Forum -tilaisuudessa lokakuussa nuorten työllistymiseen liittyvistä haasteista ja keinoista. Suomessa toimii 73 Ohjaamoa, jotka tukevat ja sujuvoittavat nuorten siirtymistä työhön, koulutukseen tai johonkin muuhun toimintaan. Tarkoituksena on tukea nuorten osallisuutta, toimintakykyä ja elämänhallintaa sekä koota palveluntuottajia yhteen monialaiseksi kokonaisuudeksi.
Vesterinen kertoo, että ammattiin kouluttamattomien nuorten työllistymisen tilanne on heikentynyt. Tällä hetkellä samoista töistä kilpailevat myös koulutettu työvoima, kun suhdanteet ja toimintaympäristö ovat muuttuneet radikaalisti.
– Työllisyydenhoidon palvelumalli voi olla sirpaleinen ja se vaatii nuorelta itseohjautuvuutta. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan tukea palveluissa on tarjolla. Ohjaamossa lähtökohtana on aloittaa siitä, mitä toiveita nuorella itsellä on palveluille, Vesterinen sanoo.
Nopeimpana reittinä asiakkaan kanssa on, että nuorta autetaan palkkatyön löytämisessä. Ellei se onnistu, harkitaan esimerkiksi oppisopimusta, työkokeilua tai palkkatukea. Jos näistä ei löydy nuorelle sopivaa polkua, lähdetään miettimään terveysselvityksiä ja kuntoutuspolkuja. Nuorille suosittuja palveluita ovat olleet Kuopion Ohjaamossa esimerkiksi digiparkki, jonne ei tarvitse ilmoittautua. Digiparkin ideana on, että siellä työstetään työnhakuasiakirjoja, joiden tulee olla kunnossa palkkatyön hakua varten.
– Erilaiset vertaisryhmät antavat tukea. Esimerkiksi Jännäryhmä on nuorille, jotka jännittävät sosiaalisia tilanteita. Heille on myös itseopiskelu materiaaleja, joiden avulla työnhaku asiakirjoja voi työstää kuntoon. Nuorille onkin käytössä paljon maksuttomia työkaluja, kunhan he vain löytävät ne. Ne auttavat opiskeluasioissa, mutta myös elämässä ja työelämässä.
Nuorille on rakennettu työllistymisen tukikeinoja myös mm. STEP-hankkeessa, jossa etsittiin työkokeilupaikkoja yrityksiin. Yksi tärkeä osa hanketta oli avata nuorten osaamista, jota he eivät aina itsekään heti tunnista.
Disability Employment Forum järjestettiin 9.10.2024. Vatesin vakiintuneen tapahtumakonseptin tämänkertaisena kumppanina oli Eezy Työllisyyspalvelut.
Teksti: Anne Kallio Kuvat: Seppo Alanko / Midjourney
Tekoäly tulee olemaan osa myös työllistävien yhdistysten työtä. Sen sovelluksia voi käyttää yhdistysten hallinnon tukena tai asiakastyössä. Yhdistyksen toiminnassa ja kehittämisessä tekoälyä voi hyödyntää esimerkiksi toiminnan suunnitteluun (mm. ideointiin, kysymysten kysymiseen), hankehakemusten kirjoittamiseen, kokousten tehostamiseen ja muistiinpanojen tekemiseen sekä viestinnän eri muotoihin. Tekoälyltä voi pyytää esimerkiksi kääntämään teksti markkinointihenkisemmäksi.
Asiakastyössä tekoälyä sovelletaan paljon jo kommunikoinnin tukena henkilöiden kanssa, joilla on mm. kuulovammoja tai puheen tuottamisen vaikeuksia. Mahdollisuuksia on rajattomasti.
– Tekoälytyökalujen kehitys voi syrjäyttää jo muutoinkin haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Toisaalta se voi antaa hienoja, tasa-arvoistavia mahdollisuuksia. Järjestöillä on vastuu siitä, että niiden toimintaan osallistuvat henkilöt pääsevät mukaan digi- ja tekoälykehitykseen, Eeva Salmi toteaa.
Tulevaisuuden osaamista
Tekoäly kehittyy koko ajan, mutta tulokset voivat olla vielä hyvin kömpelöitä. Tekstit saattavat olla hassuja, ja kuvat saattavat toistaa vanhoja stereotypioita (esimerkiksi hyvin maskuliininen kuvasto). Salmi painottikin, että tekoälyn käyttö vaatii seuraavanlaista osaamista: korkeatasoinen kirjallinen lukutaito, lähdekritiikki ja kuvanlukutaito. Lisäksi hyötyä on myös ennakkoluulottomasta kokeilumielestä.
Olennainen taito tekoälyn hyödyntämiselle on myös kehotemuotoilu eli prompti. Se, millaisia tuloksia tekoäly tuottaa, riippuu täysin siitä, miten ja millaisia kysymyksiä siltä kysyy, mitä tekoälyn kehottaa tekemään. Taito tähän kasvaa käytön ja kokemuksen myötä.
Miten päästä alkuun?
Avain tekoälyn käytön aloittamiselle on leikkiminen ja hassuttelu. Erilaisiin sovelluksiin kannattaa tutustua, pyytää vastaamaan kysymyksiin tai luomaan kuvan. Sovelluksia, joita voi ilmaiseksi testata, ovat mm. ChatGPT, Microsoft Bing & Copilot, Google Gemini (tekstin tuottaminen, kääntäminen, luovat sisällöt ja kysymyksiin vastaaminen) tai Adobe Firefly, Midjourney, NightCafé Studio, Leonardo.ai tai Stable Difusion (tekstistä kuvaksi).
Tekoälyn käyttö verkkokaupassa
Itävaltalainen kiertotalousverkosto RE-Use Austria on kehittänyt kiertotaloustuotteisiin keskittyneen verkkokaupan. Widado yhtiöitettiin omaksi yritykseksi, ja sen yrittäjänä toimii sille alustan kehittänyt ohjelmoija. Widado avattiin vuonna 2021 ja siinä on mukana 22 toimijaa eri puolilta Itävaltaa. Toimijoilla voi olla myös perinteisiä kirpputoreja kivijalkamyymälöinä, ja he työllistävät työnhakijoita tuetusti.
Verkkokaupan toimijoille tekoäly luo useita mahdollisuuksia ja sen käyttämisestä on tehty helppoa. Kaikki jäsenet saivat aluksi kännykän, jossa on hyvä kamera ja Widadon oma sovellus asennettuna. Kun kameralla ottaa kuvan tuotteesta ja lataa sovellukseen, se käsittelee kuvan automaattisesti poistamalla mm. taustan. Lisäksi sovellus luo automaattisen kuvaustekstin tuotteelle. Kuva ja teksti auttavat nostamaan tuotteen paremmin esille Googlen hakukoneoptimoinnissa. Jos asiakas etsii esimerkiksi ruskeaa villapaitaa, Widadon tuote tulee paremmin esille. Tekoäly auttaa tuotteiden markkinoinnissa myös siten, että se luo valmiita julkaisuja sosiaalisen median eri kanaviin.
Ääniohjaus on myös käytössä. Kiertotaloustoimijoilla on paljon maahanmuuttajia töissä, ja he voivat kommunikoida sovelluksen kanssa omalla äidinkielellään. On nähty, että tämä auttaa saksan kielen oppimisessa, mutta mahdollistaa täysin työskentelyn myös ennen kielen oppimista.
Widadolla nähdään, että tekoälyn käyttö on tärkeää tulevaisuuden osaamista, jota henkilöt työssään kiertotaloustoimijoilla oppivat.
Teksti: Kati Savela-Vilmari ja Kaija Ray Graafi: Marika Kuitunen (mukaeltu julkaisun graafista)
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kartoittivat, millainen työikäisten työllistymistä ja työkykyä tukevien sosiaali- ja terveyspalvelujen (jatkossa lyhenne TTT-sotepalvelut) ja niiden yhdyspintojen tilanne hyvinvointialueilla oli alkuvuodesta 2024. Kartoitus kuvaa muun muassa, miten TTT-sotepalvelut on hyvinvointialueilla (jatkossa alueet, ellei sekaantumisen vaaraa) organisoitu ja resursoitu sekä millainen palvelukokonaisuus niistä muodostuu.
Työkyvyn tuen ja kuntoutuksen palvelut kuuluvat yleensä terveydenhuollon tai sote-keskuksen yhteyteen. TTT-sotepalveluiden ajatteleminen yhtenä kokonaisuutena oli joillekin vastaajille uutta.
Palvelut, menetelmät ja asiakkaat
Yli puolet alueista oli määritellyt TTT-sotepalvelujen kokonaisuuden. Sosiaalipalveluissa vahvimmin osana palvelujen kokonaisuutta nähtiin kuntouttava työtoiminta, sosiaalityö ja sosiaaliohjaus sekä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arvio, kuten myös mm. monialainen työllistymissuunnitelma.
Sosiaalipalveluista olivat kaikilla alueilla käytössä sosiaaliohjaus, kuntouttava työtoiminta, monialaisen työllistymissuunnitelman ja aktivointisuunnitelman laatimiseen osallistuminen sekä kuntouttavan työtoiminnan toimintaraha ja matkakorvaus. Erityisesti sosiaalityötä ja SHL:n mukaista palvelutarpeen arviointia pidettiin erittäin tärkeinä asiakkaille. Tärkeitäkään palveluita ei silti ollut joka alueella tarjolla.
Kehitysvammalain mukaista työhönvalmennusta käytettiin vain 15 alueella osana TTT-sotepalveluja, vaikka se nähtiin tärkeäksi. Myös kuntouttavan työtoiminnan tarjonta vaihteli. Avovastauksissa nostettiin esiin mm. vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu, joilla mahdollistetaan vaikeavammaisten henkilöiden työssäkäyntiä.
Terveyspalveluista toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi oli käytössä kaikilla alueilla osana TTT-sotepalveluja. Terveyspalveluja ei priorisoida erikseen työllistymisen ja työkyvyn tuen asiakkaiden välillä. Ostopalveluina eniten hankittavia palveluita ovat kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus sekä päihde- ja riippuvuustyön palvelut. Usein myös vammaisten työllistymistä tukevaa palvelua ostetaan ulkopuolelta.
Verkostotyö ja valmennukset laajimmin käytössä
Menetelmistä ja toimintamalleista oli eniten käytössä perinteinen verkostotyö, peräti 22 alueella. Lähes yhtä monella oli yksilövalmennusta työpajalla sekä ryhmävalmennusta ja -toimintaa sekä työvalmennusta työpajalla, Ohjaamo-toimintaa ja opinnollistamista (ks. kuva).
Työvalmennusta ja työkykykoordinaattoritoimintaa pidettiin tärkeinä menetelminä, ja viimeksi mainittua oli 17 alueella. Kahdella kolmesta alueesta toimi työkyvyn tuen tiimi. 11 hyvinvointialueella laatuperusteinen IPS-työhönvalmennus oli käytössä psykiatrisessa sairaanhoidossa. Yli puolella alueista kaivattiin lisää työllistymisen ja työkyvyn tuen menetelmiä ja mittareita.
Koulutuksen puute yleisin haaste
Yleisimpänä asiakkaiden haasteena pidettiin osaamisvajetta tai puuttuvaa koulutusta. Myös yli 500 päivää kestänyt työttömyys ja mielenterveysongelmat olivat usein tai lähes aina haasteena. Vammaisuus ei sen sijaan asettanut merkittäviä haasteita työkyvylle tai työllistymiselle. Kartoituksesta ei tosin selviä, pitivätkö vastaajat vammaisia henkilöitä potentiaalisina TTT-sotepalveluiden asiakkaina.
Hyvinvointialueiden TTT-sotepalvelujen ja sidosryhmien välisestä yhteistyöstä todettiin, että sen suunnitelmallisuutta ja avoimuutta pitäisi parantaa. Heikoimmaksi arvioitiin yhteistyö järjestöjen kanssa. Esim. kuntouttavan työtoiminnan uudelleenjärjestelyt ovat muuttaneet paikallista yhteistyötä.
TTT-sotepalveluiden kehittämisehdotuksina vastaajat toivoivat muutosta mm. sosiaalihuoltoa ja -palveluja koskevaan lainsäädäntöön. Kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen nousi tutusti esille. Uusina kehittämistarpeina oli sosiaaliturvan ja etuusjärjestelmän kannustavuuteen ja kehittämiseen sekä työkyvyn arviointiin ja tukeen liittyvät tarpeet. Näiden toiveiden taustalla voivat selvityksen tekijöiden mukaan olla mm. perustoimeentulotuen Kela-siirto, sosiaaliturvan leikkaukset ja työttömien työkyvyn tukeen liittyvä ohjelmatyö.
Vogt, Saikku, Blomgren, Karjalainen, Kock, Normia-Ahlsten: Työllistymistä ja työkykyä tukevat sosiaali- ja terveyspalvelut hyvinvointialueilla 2024: Hyvinvointialueille, Helsingin kaupungille ja HUS-yhtymälle tehdyn kyselyn tulokset https://www.julkari.fi/handle/10024/149671
Numeron 2/2024 yhtenä teemana on nuorten polku kohti työelämää. Siihen liittyy mitä suurimmissa määrin osallisuus. Osallisuus on sitä, että ihminen kokee merkityksellisyyttä elämässään, kokee olevansa osa kokonaisuutta, tulee kuulluksi ja kykenee itse vaikuttamaan elämäänsä ja sen suuntaan. Osallisuuden kokemus lisää hyvinvointia, turvallisuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Tutkimuksen mukaan matala osallisuuden kokemus liittyy mm. psyykkiseen kuormittuneisuuteen, yksinäisyyteen ja huonoksi koettuun työkykyyn. Heikko osallisuuden kokemus on yleisin 20–29-vuotiaiden keskuudessa, ja erityisesti miehillä on riski kokea heikkoa osallisuutta.
Esimerkiksi työllisyyspalveluissa osallisuutta voidaan edistää kohtaamalla asiakas ja kuuntelemalla häntä ja hänen toiveitaan ja tavoitteitaan. Arjessa osallisuutta edistetään lisäämällä yhdenvertaisuuden kokemuksia, olipa kyseessä työllisyyspalvelut, vammaispalvelut tai mikä tahansa palvelu, jossa mahdollistetaan hyvä kohtaaminen.
Vammaisten henkilöiden työyhteisöosallisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä työssäololla on erittäin suuri merkitys osallisuuden kokemisessa. THL:n julkaisussa Suomalaisten hyvinvointi 2022 mainitaan, että työkyvyttömien ryhmässä osallisuuden kokemus on 25 % vähäisempää kuin työssäkäyvien ryhmässä, ja työllisyys tai terveys ovat jopa koulutustakin tärkeämpiä osallisuuden kokemukselle. Oona Konttisen tarina kuulovammaisen lapsen osallisuuden vahvistamisesta teknologisin apuvälinein jo varhaislapsuudessa on upea esimerkki polusta yhdenvertaisuuteen, ja on kantanut eteenpäin kohti unelma-ammattia ja työelämää.
Teksti: Kati Savela-Vilmari Kuvat: Kaija Appelqvist-Schmidlechner
Kaija Appelqvist-Schmidlechnerin tutkijanura on kestänyt yli 25 vuotta. THL:ssä hän on työskennellyt vuodesta 2005 asti, jolloin se oli vielä Stakes. Aluksi hän tutki nuorten syrjäytymisen ehkäisyä. Kymmenkunta vuotta hän on tutkinut liikunnan ja mielenterveyden yhteyksiä lapsilla ja nuorilla. Lisäksi hän on ollut mukana useissa eri interventiotutkimuksissa, joissa pyritään tukemaan lasten, nuorten, nuorten aikuisten sekä työikäisten mielenterveyttä ja osallisuutta.
Appelqvist-Schmidlechner on itse harrastanut yleisurheilua ja kilpaillut yli 20-vuotiaaksi. Näin hänelle on kertynyt omia kokemuksia siitä, mitä urheileminen tarkoittaa osana identiteetin muodostumista ja miten tärkeä osa elämää urheilu voi nuorelle olla. Lopetettuaan kilpauransa hän vaihtoi valmentajan rooliin, kuten usein käy, kun omatkin lapset urheilevat.
Valmentajalla iso rooli nuoren elämässä
Kun valmennuksen alkaessa 10-vuotiaat olivat kasvaneet 17-vuotiaiksi, tutkija-valmentaja sai pohtia, jatkaako heidän kanssaan vai ottaako uuden ”vuosikerran” luotsattavaksi. Hän ryhtyi taas valmentamaan lapsia.
– Näiltä ajoilta mielenkiintoni on herännyt omiin tutkimuskysymyksiin. En itse ollut ajatellut, miten tärkeitä valmentajat ovat nuorille. Palautekyselyissä saattoi tulla ilmi, että urheilu oli ainoa asia, joka piti järjissään 12-vuotiaana kriisien keskellä, Appelqvist-Schmidlechner muistaa.
Valmentaja oli monelle kuin varaäiti.
– Siksi siinä on iso vastuu, miten toimii. Voi tahtomattaan tehdä jotain väärin, ellei ole pelisilmää toimia nuoriksi varttuvien kanssa. Osasta kasvaa jopa huippu-urheilijoita, mikä vaatii myös valmentajalta paljon.
Hän kypsytteli päätöstä pari vuotta ennen kuin lopetti valmentamisen viitisen vuotta sitten. Noin 15 vuoden jälkeen se tuntui ”kuin raajan amputoimiselta”. Surutyötä piti tehdä, mutta yhteys joihinkin nuoriin on säilynyt. Jotkut kysyvät neuvoa isoissakin asioissa.
Urheilu ja liikunta tulivat mukaan aihepiireiksi, kun hän lopetti valmentamisen. Kaikki tutkimusaiheet liittyvät tavalla tai toisella mielenterveyden edistämiseen ja osallisuuteen.
Nuorten ahdistuneisuus kasvanut, liikunta vähentynyt
Tutkija tähdentää, että ihmisellä voi olla hyvinvointia ja positiivista mielenterveyttä eli mielen hyvinvointia, vaikka hänellä olisi mielenterveyden ongelma tai häiriö. Ja koska liikunta on se toinen tutkimusaihe, puhutaan tässä niiden yhteyksistä.
Suomalaisnuorten kokema ahdistuneisuus on kasvanut, etenkin tytöillä. Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2019 noin 20 prosenttia 8.-9.-luokkalaisista tytöistä koki olevansa ahdistunut, vuonna 2023 osuus oli jo 34 prosenttia. Vähintään kaksi viikkoa kestänyt masennusoireilu oli samalla aikavälillä lisääntynyt, ja tytöillä kasvu oli yli kymmenen prosenttiyksikköä (33 % vuonna 2023).
Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus on toinen kansallinen tutkimus, joka tuottaa kouluterveyskyselyä laajemmin tietoa lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä. Kun LIITU-tutkimuksen 2022 mukaan vain noin 25 prosenttia 15-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisesti, olisi kiusaus tehdä johtopäätös, että näillä on suora yhteys: liikkumattomuus on näillä nuorilla ainakin yhtenä syynä ahdistuneisuuteen ja masennusoireiluun. Miten suoraan tällaisia johtopäätöksiä voi tutkijan näkökulmasta tehdä?
– Tämä on iso asia, jota olemme miettineet. Lisääntynyttä ahdistuneisuutta ja masennusoireilua voivat selittää luonnollisesti monet eri tekijät. Monet niistä liittynevät yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Liikunnan tiedetään olevan yksi keino ehkäistä psyykkistä oireilua. Tutkimuksista tiedämme, että vähemmän liikkuvat oireilevat psyykkisesti enemmän ja että liikunnalla voimme vähentää oireilua, tutkija toteaa.
– Jatkossa olisi tärkeää tutkia, ovatko kansalliset trendit liikkumisen vähentymisestä ja oireilun lisääntymisestä yhteydessä toisiinsa. Konkreettisesti voi kysyä esimerkiksi, mihin liikkumiselta jäävää aikaa käytetään. Kuluuko se somessa?
Kouluterveyskysely tehdään joka toinen vuosi. Tärkeimmät indikaattorit pidetään aina mukana, jotta saadaan trenditietoa esimerkiksi masennusoireilusta.
– Seuraavaan kyselyyn tulee luontoliikuntaan ja -suhteeseen liittyviä kysymyksiä.
Liikunta kannattaisi ottaa aina puheeksi
Kansainvälisiä tutkimustuloksia mielenterveyden ja liikunnan välisistä yhteyksistä on paljon. Esimerkiksi Panza et al. (2020) ja Rodriquez-Aillon (2019), joiden tutkimusten tulokset osoittavat, että lasten ja nuorten liikunnan harrastaminen on yhteydessä vähäisempään mielenterveysoireiluun.
Ja jos mennään kohti aikuisuutta ja työelämää tarkastellen työkykyä, tutkimustietoa on siitäkin.
– Urheilutausta on tutkitusti työkykyä suojaava tekijä. Urheilevilla nuorilla on vähemmän työkykyyn liittyviä haasteita aikuisena, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.
– Esimerkiksi tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan (Laakso, Perttu T.T. et al.) nuoruuden heikon kestävyyskunnon havaittiin olevan yhteydessä alentuneeseen työkykyyn aikuisiällä.
Jos pohditaan vielä liikkumisen ja mielenterveyden merkittävää yhteyttä ja toisaalta mielenterveyden ja työelämän keskinäistä korrelaatiota, onko kokeiltu keinoja tukea nuorten pääsyä työelämän alkuun liikunnan avulla?
– Liikkuminen tulisi mielestäni ottaa puheeksi kaikessa, missä ollaan tekemisissä nuorten kanssa. Etsivässä nuorisotyössä voisi tehdä esim. puheeksi ottamisen mini-interventioita. Moni asia lähtee rullaamaan parempaan suuntaan, kun jokin asia korjaantuu nuoren elämässä. Esimerkiksi päivärytmin korjaaminen, arjen rakentaminen terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi tai liikunnan lisääminen arkeen voi auttaa eteenpäin, vaikka opintojen ja työelämän suunnitteluun. Tällaista monialaista yhteistyötä on vielä liian vähän.
Liikkuvat-kokonaisuuteen kuuluvassa Liikkuva opiskelu -ohjelmassa on pureuduttu juuri opiskelijoiden liikkeen lisäämiseen. Tästä kerrotaan alla olevassa tekstissä.
Suomi liikkeelle -ohjelma
Hallitusohjelman Suomi liikkeelle -ohjelmassa on tavoitteena yksinkertaisesti liikuttaa kaikenikäisiä aiempaa enemmän. Siinä halutaan mm. selvittää liikunnan lisäämistä jokaviikkoiseksi oppiaineeksi 2. asteen koulutuksessa ja edistää korkeakoulujen hakeutumista Liikkuva opiskelu -ohjelmaan.
Työssä jaksamista tuetaan ottamalla liikkuminen keskeiseksi osaksi työkyvyn ja työelämän kehittämistä. Tarkoitus on myös selvittää työnantajien vaikuttavimmat keinot edistää työntekijöiden fyysistä aktiivisuutta yhdessä työterveyshuollon kanssa.
Liikkuva opiskelu -ohjelma kannustaa huolehtimaan opiskelu- ja työkyvystä
OKM:n rahoittaman Liikkuvat-kokonaisuuden avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja Ikiliikkuja. Liikkuva opiskelu -ohjelman teesi on Aktiivisuutta ja opiskelukykyä. Ohjelmaa johtavat OKM ja Opetushallitus ja koordinoi Likes (JAMK). Toteutukseen osallistuu monia toimijoita, mm. liikunnan aluejärjestöjä.
Syksyllä 2024 vietettiin Liikkumalla työkykyä nyt -kampanjaa, jonka yksi tavoitteista oli lisätä opiskelijoiden ja opettajien ymmärrystä liikkumisen merkityksestä suhteessa tulevan ammatin vaatimuksiin. Aineistot ovat käytettävissä sivuilla.
Ohjelma huomioi myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon. Työkaluja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioimiseen Liikkuva opiskelu -toiminnassa esittelee Liikunnan intersektionaalisuuskiekon liikkumisen edistämistyötä tekevien tueksi. Esimerkiksi toimintakyky-lohkossa huomioidaan mahdollinen vamma, toimintarajoite tai vaihtoehtoisten kommunikointitapojen tarve. Ne voivat vaikeuttaa osallistumista yhteiseen liikkumiseen tai itsenäistä liikkumista.
Ei mahda mitään, pakko on aloittaa sillä, että haastavaa on. Vates-säätiön ja Invalidiliiton asiantuntijat tuskin ovat ainoita, joilla on toiveikkuutta, mutta myös pientä pelkoa siitä, mitä tapahtuu. Työryhmä sinänsä on myönteinen asia, kunhan sen kanssa päästäisiin eteenpäin asioissa, joita järjestöt ovat tavoitelleet jopa vuosikymmeniä kohderyhmiensä tilanteen kohentamiseksi.
Keskitytään aluksi tavoitteeseen 1: Työnantajat saavat tietoa vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden palkkaamiseen. Työnantajien kannusteita kehitetään.
– Yritysnäkökulma on ollut työryhmässä mukana vielä aika ohuesti. Myös esimerkiksi edellisen hallitusohjelman työkykyohjelmassa työnantajien osallistaminen jäi hataraksi, Jaana Pakarinen aloittaa.
Työryhmän tavoitteena on saada toimintaohjelma valmiiksi alkuvuodesta. Sitä varten on järjestetty laaja kyselykierros, johon tuli yli 300 vastausta sekä etäkuuleminen, jossa oli läsnä yli 200 tahoa.
Mistä tukea tukien hakemiseen?
Paljon puhutaan siitä, että työnantajat tarvitsisivat tukea ja tietoa rekrytoimiseen tilanteessa, jossa pitäisi selvitellä erilaisia tukimuotoja, jotka ovat heille vieraita. Pakarinen ja Mäki pitävät tärkeänä, että olisi osaamiskeskus, josta sekä työnantajat että palveluntuottajat saisivat apua. Tätä on myös yhdenvertaisuusvaltuutettu nostanut esiin.
– Esimerkiksi Itävallassa perustettiin erään ohjelman avulla resurssikeskus. Se on tarjonnut tukea näille molemmille kohderyhmille.
Vatesin toimitusjohtaja Pakarinen kertoo törmänneensä itse vastikään siihen, että palkkatuen hakeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin se aiemmin oli ollut, ja myös haettu työolosuhteiden järjestelytuki jäi myöntämättä. Perustelusta sille hän ei saanut selvää. Miten sitten pärjää työnantaja, jolla ei ehkä ole alun perinkään suurta intoa lähteä tukien hakemista selvittämään?
Osa-aikatyö ja muu joustavuus vielä ilman ratkaisuja
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO on tehnyt esim. tietopaketin osatyökykyisten työllistymisestä, mutta mitenpä ns. keskivertoyritys näihin törmäisi. Pakarinen ja Mäki tietävät, että yrittäjäyhdistysten aamukahvitilaisuuksissa tavoitettaisiin usein kymmeniä yrittäjiä, joten tällaisten tilaisuuksien järjestäminen koordinoidusti voisi olla yksi askel yritysten tavoittamiseksi paikallisesti.
Osa-aikatyön tekeminen nykyistä joustavammin toisi monelle tilaisuuden tienata etuuksien, kuten työkyvyttömyyseläkkeen ohella. Moni haluaisi ja kykenisi tekemään töitä, mutta kokoaikatyö ei sovi, vaikka tehtäisiin työn tai työolosuhteiden mukautuksia.
– Suomessa osa-aikatyötä tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja sen potentiaalia tulisi mieluummin kehittää kuin suitsia, Anne Mäki toteaa.
Suojaosan poistaminen vielä vaikeuttaa tilannetta. Suojaosa on tarkoittanut sitä, että työtön voi ansaita 300 euroa ilman, että se leikkaa hänen työttömyysturvaansa.
Pakarinen näkee hallitusohjelmassakin pyrkimyksen siihen, että työllistymisellä haetaan nimenomaan kokoaikaista työntekoa. Hän toivoo olevansa väärässä.
Sakkomaksuista työnantajien kannusteita?
Tavoite 3 työryhmällä on, että vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat saavat tarvitsemansa työllistymistä tukevat ja osaamisen kehittämisen palvelut. Voisiko yksi tätä edistävä asia olla, että työllisyyspalveluissa olisi korvamerkittynä rahaa vammaisten henkilöiden työllistämiseen? Samalla se voisi edistää ajan mittaan myös tavoitetta 2, syrjinnän vähenemistä työelämässä.
Vammaisten henkilöiden työllistämisen kiintiöt ovat taas nousseet puheisiin, ja työryhmän onkin tarkoitus tehdä analyysi mallien toimivuudesta Suomessa.
Millaisia kannusteita työnantajille sitten voisi olla: saisivatko he bonuksen tai verohelpotuksia, jos työllistävät heikossa työmarkkina-asemassa olevia työnhakijoita – muun muassa näitä on hyvä pohtia.
Esitetään tähän vielä yksi herättelevä ajatus:
– Voisiko ajatella niinkin radikaalisti, että kuntien Kelalle maksamat ”sakkomaksut” työttömistä työnhakijoista ohjattaisiin yritykselle, joka työllistää henkilön, tai ainakin osa niistä, Jaana Pakarinen heittää käytännön ehdotuksen, jonka eteenpäin vieminen tuskin olisi kovin ripeää, jos sitä vammaisjärjestöjen yhteistoimin lähdettäisiin ajamaan.
Sote-ala on olemassa asiakkaitaan varten ja asiakaskunta on aina ollut monimuotoinen. Tutkimusten mukaan monimuotoiset organisaatiot pystyvät vastaamaan paremmin erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten tarpeisiin. Toisaalta sote-alaa säätelevät monet lait, ammattinimikkeet ovat suojattuja ja työhön pääsee vain koulutuksen kautta. Lisäksi olemme tottuneet näkemään sote-alan työntekijät tietynlaisina. Oleellista sote-alan opinnoissa on huomioida opiskelijoiden monimuotoisuus ja erityisesti toimintarajoitteiset ja vammaiset henkilöt, jotka voivat yksilöllisten opetusjärjestelyjen avulla saavuttaa ammatissa tarvittavat tiedot, taidot ja osaamisen.
Toteutuuko tosiasiallinen yhdenvertaisuus?
Yhdenvertaisuus nähdään vielä liian usein niin, että samojen mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille riittää. Jos katsomme tätä Susan K. Gardnerin kuuluisan kenkävertauksen kautta, yhdenvertaista on, että kaikki saavat samanlaiset kengät. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu, kun kaikki saavat itselleen sopivat kengät. Työelämässä tämä voi tarkoittaa yksilöllisiä työn kohtuullisia mukautuksia ja positiivista erityiskohtelua.
Työnantajat tekevät monia mukautuksia henkilökunnalleen jo lakisääteisen velvollisuudenkin takia, mutta rekrytointivaiheessa tästä mahdollisuudesta ei useinkaan kerrota tai sitä ei hyödynnetä. Työn muokkauksen avulla voitaisiin työtehtäviä jakaa sote-alallakin niin, että toimintarajoitteisten ja vammaisten henkilöiden olisi mahdollista päästä töihin.
Ovatko sote-alan käytännöt inklusiivisia?
Sote-alojen työvoimapula pahenee tulevaisuudessa. Inklusiiviset työyhteisöt ja hyvin organisoidut työtehtävät mahdollistaisivat aiempaa joustavammat työn tekemisen tavat.
Työnantajia ohjaavat kuitenkin liian usein pelot ja tiedostamattomat ennakkoluulot. Tiedon lisääminen auttaa, mutta vasta omakohtainen kokemus monimuotoisesta ja yhdenvertaisesta työyhteisöstä tuo muutoksen. Tärkeää on kiinnittää huomiota työelämäharjoittelujen sujuvuuteen ja ottaa jo silloin käyttöön inklusiivisuutta edistäviä toimintatapoja työnantajien kanssa.
Kirjoittajat:
Pia Vaajakallio työskentelee Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlasissa työelämäasiantuntijana ja projektikoordinaattorina Polku monimuotoiseen työelämään -hankkeessa (ESR+).
Ulla Vehkaperä on erikoistoimintaterapeutti ja asiantuntijalehtori Polku monimuotoiseen työelämään -hankkeessa. Hänen työnantajansa on Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Ministerit esittelivät kukin omassa maassaan käynnissä olevat aloitteet vammaisten henkilöiden työllisyysasteen nostamiseksi. Maat ovat voineet asettaa kansallisia tavoitteita, kiintiöitä ja kannustimia työnantajille vammaisten henkilöiden rekrytoimiseksi.
Työministeri Arto Satonen totesi TEM:n tiedotteessa (15.7.), että vammaisten henkilöiden työllisyyden edistäminen on tärkeä osa hallituksen 80 % työllisyystavoitetta. Hän painotti työelämän joustavuutta, jolla työllistymistä voidaan helpottaa ja kannusti etsimään vaihtoehtoja kokoaikatyölle.
Vates-säätiö esitti ministeri Satoselle kysymykset, joita kokouksessa käsiteltiin. Alla hänen vastauksensa tiivistetysti.
Mitkä ovat nähdäksenne tärkeimmät toimet, joilla vammaisten henkilöiden tasavertaista työllistymistä voidaan tukea avoimilla työmarkkinoilla?
EU-maissa on käytössä erinäisiä keinoja osatyökykyisten ja vammaisten työllistämiseksi. Toimet voidaan jakaa karkeasti työntekijöihin suunnattuihin (mm. työnhaun tuki, kuntoutus), työnantajiin suunnattuihin (mm. taloudelliset kannustimet, kiintiömallit) ja yhteiskunnan rakenteisiin liittyviin toimenpiteisiin (mm. syrjintään liittyvä lainsäädäntö).
Tehokkaaksi työllistymisen keinoksi on todettu yksilölähtöinen palvelu ja tuki. Myös työvoimaviranomaisilla on oltava osaamista osatyökykyisten tunnistamisessa ja palvelujen tarjonnassa.
Suomessa vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistäminen on jo vuosikymmeniä perustunut työvoiman tarjontaan liittyviin toimiin sekä syrjinnän kieltävään lainsäädäntöön. Tällä hetkellä Suomessa ainoa työnantajan kannuste on palkkatuki, jonka käyttäjistä on kuitenkin vain murto-osa pitkäaikaissairaita tai vammaisia.
Nämä toimet eivät ole osoittautuneet mm. vaikuttavuustutkimusten perusteella riittävän tehokkaiksi. Siksi on tärkeää pohtia työvoimapolitiikan keinovalikoimaa ja mahdollisesti laajentaa keinoja enemmän työvoiman kysyntään keskittyviin toimiin. Tämä on kirjattu myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan.
Olenkin asettanut työryhmän vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseksi ja työelämäosallisuuden lisäämiseksi. Osatyökykyiset ja vammaiset ovat yhtenä kohderyhmänä. Odotan ensimmäisiä esityksiä heidän työllisyytensä parantamiseksi jo puoliväliriiheen mennessä, mutta työryhmän työ jatkuu koko hallituskauden.
Onko vammaisten henkilöiden työllisyysasteelle asetettu tavoitetta?
Suomessa on asetettu yleinen työllisyystavoite. EU:ssa on kyllä käyty keskustelua työllisyysasteen asettamisesta erikseen vammaisille henkilöille. Unkarin puheenjohtajakaudella se on ollut esillä Vammaispäätelmiä laadittaessa.
Haasteena työllisyystavoitteen asetannassa eurooppalaisella tasolla on sen vertailtavuus. Keskeinen ongelma on, että vammaisuudelle ja/tai osatyökykyisyydelle ei ole selkeää määritelmää. Kansallisesti voimme tarkastella esim. etuustietoja, mutta kaikki osatyökykyiset eivät näiden etuuksien piirissä ole.
Tiedonkeruun kehittäminen on kuitenkin tärkeää. Tilastokeskus on kerännyt työvoimatutkimuksen yhteydessä vuonna 2022 tilastotietoa osatyökykyisten työllisyydestä. Edellisen kerran tietoa on kerätty vuonna 2011. Tietoja kerätään tästedes joka toinen vuosi, joten tilanne tilastojen osalta paranee jo lähitulevaisuudessa.
Myös valmistumassa olevaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansalliseen toimintaohjelmaan (2023–2027) on kirjattu seurannan kehittäminen.
Miten komissio voisi tukea Suomea vammaisten henkilöiden oikeuksien strategian toimeenpanossa tulevaisuudessa, niin työllisyydessä kuin muillakin toiminta-alueilla?
Vammaispäätelmät tulevat antamaan hyvän pohjan, jonka puitteissa myös komissio voi edistää ja käynnistää tarvittavia toimia jäsenmaiden tukemiseksi. Yhteisen tietopohjan parantaminen on yksi keino. Lisäksi komissio voi tarjota yhteisen alustan ja foorumin parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja edistämiseksi sekä tukea tiedonvaihtoa jäsenmaiden, mutta yhtä lailla sidosryhmien kesken.
Teksti: Mika Leminen Kuvat: Mira-Veera Auer ja Eetu Vanhatupa
Koen, että menin väärälle alalle opiskelemaan. Hain opiskelemaan lukion jälkeen liiketaloutta ammattikorkeakouluun, koska koulu mainosti valmistuneilla olevan korkea työllisyysaste. Tiesin, että vammaisten työllisyysaste Suomessa on heikko, joten suuntauduin opinnoissa markkinointiin sillä perusteella, että olen hyvä kirjoittaja. Markkinointi ei ollut intohimoni, vaan halusin työllistyä millä keinolla hyvänsä ja saada palkkaa.
Opintojeni aikana ymmärsin, että olin väärällä polulla. Markkinoinnin työtehtäviin liittyy yleensä puhelimessa puhumista, myyntiä ja asiakaspalvelua, joten tavoittelemani alan työpaikat olivat rajattuja some-markkinoinnin ja sisällöntuottajan pestejä. Huomasin, etten pitänyt markkinoinnin hähmäisyydestä. Alan työpaikkailmoitukset pulppusivat palkattomia harjoitteluja ja muita himmeleitä, joissa pitäisi näyttää monen kuukauden aikana motivaatiota ja osaamista tulosten takomisessa. Sen jälkeen firma harkitsee työllistämistä. Podin opintojen aikana huijarisyndroomaa; en osannut sanallistaa, miksi minulle pitäisi maksaa palkkaa.
Markkinointiviestintään keskittynyt työhistoriani on aikamoista silppua. Olen pari vuotta valmistumiseni jälkeen käynyt läpi alan työkokeiluja ja työssäoppimisjaksoja. Paras työmuistoni liittyy vuoden 2021 harjoitteluuni keikkamyyntifirma All Day Agency:llä. Siellä oli terve ja mukava työkulttuuri ja sain verkostoja musiikkialalle. Toinen hyvä työmuisto jäi vuoden 2024 kevään työkokeilusta Löyly-Viihde-nimisessä levy-yhtiössä. Opin musiikkimarkkinoinnista ja sain sparrausta omiin musiikkitouhuihini.
Haave yrittäjyydestä on itänyt
Olen hyödyntänyt noin kuusi vuotta markkinointitaitojani räppibändini Cepan Maailman sometileillä. Olen oppinut näiden tilien ylläpitämisestä enemmän markkinoinnista kuin koulusta ja työpaikoistani. Olen myös tienannut musiikkikeikkojen ja tekijänoikeuskorvausten kautta enemmän tuloja kuin olen ikinä saanut palkkaa niin sanotuista oikeista töistä.
AMK:ssa opiskellessani suoritin myös yrittäjyysopintoja. Olen unelmoinut yrittäjyydestä, jossa minua viehättää se, ettei tarvitse vastata muille kuin asiakkailleen, saa tehdä töitä omalla tavallaan ja saa tehdä paljon töitä. Olen pyöritellyt liikeideoita paperilla ja mielessäni, mutta aina jokin on ollut esteenä. Isoin este on ollut siinä, että elättelin toivoa markkinoinnin palkkatöihin pääsystä ja palkkatulosta.
Intohimoni on jo 15 vuotta ollut musiikki ja taide. Nyt kun olen työttömänä keskittänyt kaiken aikani musiikkiin, se on tuntunut vapauttavalta. Olen kehittymässä kaupallisempaan suuntaan musiikkini kanssa: musiikkialalla menestymiseen ei riitä, että tekee hyviä biisejä, vaan pitää antaa kuulijoille jokin syy kuunnella juuri minun musiikkiani. Olen innoissani, että Cepan Maailman kaupallisempi suunta alkaa löytymään.
Mika Leminen ja Cepan maailma -bändin jäsen DJ Arwi (Arto Leinonen).
Apurahalla mahdollisuus taiteella elämiseen!
Minut valittiin kesällä OAF Akatemiaan, josta saan työskentelyapurahaa puoleksi vuodeksi. OAF Akatemia on Outside Art Festivalin taideohjelma, joka antaa työmahdollisuuksia marginaalissa oleville taiteilijoille. Sijoitan apurahakauteni 2025 keväälle, jolloin kirjoitan essee- ja lyriikkateoksen. Olemme syksyn ajan suunnitelleet projektiani OAF-työryhmän kanssa.
Apurahakausi tuntuu hyvältä repaleisen työhistoriani jälkeen; saan tehdä monikuukautisen palkallisen projektin, joka liittyy taiteeseen eikä markkinointiin! Aion panostaa apurahaprojektiini täysillä ja tehdä sen kunnolla, koska en voi vielä tietää millaisia uusia polkuja projektissa onnistuminen avaa minulle.
Tulevaisuusnäkymät työllistymiseni suhteen näyttävät paremmilta kuin aikoihin. Olen ymmärtänyt, että oma arvoni ei ole sidottu tuottavuuteni tai siihen miltä ansioluetteloni näyttää. Palaan myös pyörittelemään liiketoimintasuunnitelmia, koska olen valmiimpi ottamaan riskejä ja yrittämään, kunhan kehitän hyvän liikeidean. En toivo jonkun antavan minulle mahdollisuuksia, vaan pyrin aktiivisesti tavoitteitani kohti. Uskon, että parempi huominen on tulossa.
Teksti: Maria Rumpunen Kuva: Takuusäätiö
Työhönvalmennuksessa tehdään paljon töitä raha-asioiden eteen: autetaan etuuksien hakemisessa ja yhteensovittamisessa palkkatulojen kanssa, annetaan veroneuvontaa ja kuullaan taloushuolia. Talousneuvonta nähdäänkin tärkeänä tehtävänä, kun pohditaan, mitä esteitä asiakkaalla saattaa olla työllistymiseen liittyen. Epätietoisuus omasta tilanteesta ja mahdollisuuksista ja pelko siitä, että niukka mutta vakaa etuustilanne sotkeutuu. Nämä ovatkin asioita, joihin on syytä varautua.
Raha-asioista keskustellessa saadaan usein kiinni asioita, joista moni asiakas ei ole puhunut kenellekään. Näköalattomuus ja tiedon puute lisäävät stressiä ja pelkoja. Kun työhönvalmennuksessa puhutaan rahasta, voidaan lähteä yhdessä ratkomaan epäselviä asioita. Työhönvalmentajan ei tarvitse olla asiantuntija raha-asioissa, mutta on hyvä tietää, mistä neuvoa voi kysyä. Joskus asiakas hyötyy siitä, että yhdessä etsitään vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.
Kela, Talous- ja velkaneuvonta, Takuusäätiö, Talousneuvolat ja jopa ulosottomies antavat mielellään neuvoja, kun heihin on yhteydessä. Kannattaa ottaa toinen henkilö mukaan, koska ensimmäisellä kerralla voi olla vaikea ottaa vastaan useita ohjeita.
Talouden maailma muuttuu jatkuvasti. Jokainen tarvitsee talousosaamisen vahvistamista. Tarvitaan ymmärrystä oman tilanteen suhteuttamisessa tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, kuten milloin kannattaa ottaa lainaa, milloin säästää tai sijoittaa. Tarvitaan tietoa muutoksista, luotettavista palveluista ja pienellä kirjoitetuista sopimusehdoista sekä kohtuullisista koroista. Tarvitaan tsemppaamista, jotta ihminen jaksaa ottaa selvää vaikeista ohjeista ja monimutkaisista lomakkeista. Ja tarvitaan intoa kerätä materiaaleja hakemusten liitteiksi. Jo kuukausittainen taloudenseurantakin kaipaa rohkaisua ja palkitsemista, jotta se tulee hoidetuksi.
Talousosaaminen linkittyy vahvasti arjen taitoihin ylipäätänsä, joten kun henkilöllä on omasta elämästään tasapainoisempi ja parempi ote, on helpompi motivoitua työllistymiseen.
Maria Rumpunen Asiantuntija Takuusäätiö
Teksti ja kuvat: Kati Savela-Vilmari
Oona Konttinen on aloittanut sosionomiopinnot Laurean ammattikorkeakoulussa. 23-vuotias Konttinen on syntymäkuuro ja hänen äidinkielensä on viittomakieli. Hänelle leikattiin ensimmäinen sisäkorvaistute 3-vuotiaana ja toinen kuutisen vuotta myöhemmin. Vanhemmat ovat kuulevia. Leikkauksen jälkeen tyttö alkoi puheterapian avulla opetella suomea ja on nyt kaksikielinen.
Konttinen kertoo, että hänen kuuroutensa jäi huomaamatta synnytyssairaalassa ja neuvolassa. Puheen viivästymisen takia vanhemmat alkoivat epäillä kuuloa, vaikka neuvolassa rauhoiteltiin odottamaan puheen kehittymistä. Yksityisen lääkäriaseman korvalääkäri epäili Konttisella olevan mm. afasiaa eli aivoperäistä puhehäiriötä. Koska lapsi osasi tutkimuksissa tulkita ihmisten eleitä ja liikkeitä esimerkiksi kääntymällä oikea-aikaisesti äänilähteen suuntaan, kuulovamma ehdittiin jo sulkea pois.
Sisäkorvaistutteita tehdään aiempaa enemmän
Oona Konttinen kävi puheterapiassa suomen kielen oppimiseksi 7. luokalle asti. Alakoulussa koululaisella oli viittomakielentaitoinen henkilökohtainen avustaja, mutta murrosiän kynnyksellä hän koki identiteettikriisin ja halusi olla kuten muut. Avustaja ja näkyvät apuvälineet saivat jäädä pois.
Suhtautuminen sisäkorvaistutteisiin on vuosien mittaan muuttunut ja niitä tehdään enemmän. Toki myös tekniikka on parantunut jatkuvasti, ja istutteita voi leikata jo vauvoille. Tällä hetkellä Suomessa on noin tuhat henkilöä, joille on tehty sisäkorvaistute lapsena.
– Nykyisin myös ns. kivikuurot, eli ilman kuulon apuvälineitä olevat kuurot vanhemmat leikkauttavat lapsilleen stutteita, koska tulkkauksen saatavuus on huono. Vanhemmat haluavat myös tarjota lapsilleen mahdollisuuden puhutun kielen oppimiseen. Lapsi voi myöhemmin päättää, haluaako käyttää kuulolaitteita vai ei, Konttinen sanoo.
Lähikoulussaan Konttinen oli ensimmäinen kuulovammainen oppilas, jolle tehtiin mukautuksia opiskelun sopeuttamiseksi kuulovamman takia. Avustajan lisäksi hänellä oli apuvälineitä, kuten FM-laite, jossa opettajalla on lähetin ja oppilaalla vastaanotin. Perheen piti selvitellä paljon kuulevien koulussa olevan kuulovammaisen lapsen asioita, jotta Konttiselle saatiin sopivat apukeinot kouluun. Myöhemmin koulun rehtori kiitteli Konttista, sillä hänen jälkeensä on tullut muita kuulovammaisia oppilaita, joilla on kuulolaitteita. Heidän kohdallaan mukautusten tekeminen ja ymmärrys on ollut vahvemmalla pohjalla.
– Kuulovamma vaikutti jonkin verran jaksamiseeni. Puheen ymmärtäminen vaatii enemmän keskittymistä kuin kuulevana syntyneillä.
Konttinen käyttää nykyisin viittomakielen tulkkia ja kirjoitustulkkia opinnoissaan ammattikorkeakoulussa.
Oona Konttinen on erittäin tyytyväinen päästyään opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun.
Ammattihaave vahvistui työssä
Lukiosta valmistuttuaan Oona Konttinen ei tiennyt tarkkaan, mitä haluaisi tehdä ”isona”. Äidiltään hän kuuli Paikka auki -ohjelmasta, jota STEA rahoittaa. Hän haki ja tuli valituksi järjestöassistentiksi Kuuloliittoon.
Kuuloliitossa Konttinen teki järjestöassistenttina esimerkiksi hallinnollisia ja jäsenistöön liittyviä töitä. Hän pääsi tutustumaan myös lasten ja nuorten parissa tehtävään toimintaan, ja kiinnostus siihen heräsi.
– Paikka auki -jakson jälkeen sain liitosta ilokseni kahden vuoden jatkon oppisopimuskoulutuksella. Suoritin nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnot STEP-opistolla (entinen Seurakuntaopisto).
Oona Konttinen sanoo, että työkokemus toi lisää itsevarmuutta ja vahvisti mielenkiintoa lasten ja nuorten parissa tehtävää työtä kohtaan. Hän on ollut ohjaajana lasten ja nuorten leireillä ja tapahtumissa 17-vuotiaasta saakka ja jatkaa tätä työtä edelleen.
– Sain inspiraation ohjaajaksi kouluttautumiseen, koska olin itse lapsena useilla kuulovammaisten lasten leireillä ja tilaisuuksissa ja ne olivat minulle tosi tärkeitä juttuja.
FM-laitteessa on puhujalla lähetin ja kuulovammaisella henkilöllä oleva vastaanotin.
Kuulovamma on este vain harvassa ammatissa
Kuuloliitossa Konttinen pääsi hyödyntämään some-osaamistaan. Kun hän lähti kollegansa kanssa tuottamaan TikTok-videoita, liiton kanavan suosio suorastaan räjähti.
– Videot ovat kokemuksemme mukaan madaltaneet kynnystä osallistua tapahtumiin ja murtaneet ihmisten ennakkokäsityksiä kuulovammaisuudesta tai sisäkorvaistutteiden käyttäjistä. Olemme myös esitelleet, millaisilla aloilla voi työskennellä kuulovammaisena. Melkein kaikilla aloilla voi, Konttinen tähdentää.
Ennakkoluuloja voi olla myös viranomaisilla. Esimerkiksi TE-palveluissa Konttisen ajatusta lähteä opiskelemaan nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi pari vuotta sitten epäiltiin. ”Onkohan se järkevää”, siellä pohdittiin, kuulovammaa ajatellen. Kuitenkaan nuoren naisen kanssa keskustellessa ei heti voisi arvata, että suomi on tullut hänelle kakkoskielenä.
Vaikuttamistyöstä Konttinen on ollut kiinnostunut nuoresta pitäen. Some-sisällöt ovat nykypäivänä keskeinen vaikuttamiskanava etenkin nuorten parissa. Konttiselle on ehdotettu myös politiikkaan mukaan lähtemistä.
– En ole ainakaan vielä innostunut, haluan vaikuttaa omalla tavallani.
Nyt hän keskittyy edistämään opinnoillaan yhtä isoa tavoitettaan: työllistymistä mieluisalle alalle. Koulukuraattorin työ voisi olla yksi sopiva ammatti, ja nyt alkaneet sosionomiopinnot tukevat tavoitetta.
