Teksti: Kati Savela-Vilmari Kuvat: Kati Savela-Vilmari
Astmaa tämä ei voi olla, Hanna Vertanen-Greis mietti reilut kymmenen vuotta sitten. Hän kärsi hengitystieoireista ja voi huonosti senkin jälkeen, kun ei enää työskennellyt koulussa, jossa oli kosteusvaurioita. Astmaa se silti oli ja musiikinopettajan oli pakko vaihtaa alaa. Tutkijana nykyisin toimiva Vertanen-Greis pärjää hyvien lääkkeiden ja etätyömahdollisuuden ansiosta.
Oli selvää, mikä johti kymmenen vuotta sitten astman puhkeamiseen. Tiloissa oli todettu kosteusvaurioita. Musiikinopettajana toimivalla Vertanen-Greisillä oli jatkuvasti hengitystieoireita.
Hän ei aluksi halunnut uskoa, että hänellä olisi astma, vaikka työterveyshuollossa varoiteltiin siitä. Epikriisissä lukeneen ”akuutti astma” -merkinnänkin hän sivuutti.
– Pääsimme väistötiloihin. Astma oli kuitenkin ehtinyt puhjeta, ja minulla oli päivystyskäyntejä ja pitkä sairauspoissaolo, koska voin niin huonosti, hän kertoo.
Sopivan lääkeyhdistelmän löytymisessä kesti puolitoista vuotta. Elimistö tuntui olevan sekaisin, Vertanen-Greis kuvaa olotilaansa. Kaikki tuntui sumuiselta ja värit olivat ikään kuin kadonneet.
Opettajasta tutkijaksi uudelle alalle
Toipuminen alkoi oikean lääkityksen löytymisestä. Ikään kuin värit olisivat palanneet elämään.
– Opin myös tekemään PEF-seurantaa eli uloshengityksen huippuvirtauksen mittausta. Lääkityksen myötä olin pitkästä aikaa tilanteessa, jossa en keikkunut jatkuvasti jaksamiseni rajoilla.
Vertanen-Greis oli ennen opettajan työtään opiskellut mm. puheterapiaa. Musiikinopettajaksi hän oli valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta.
Opetusalan Ammattijärjestöstä hän sai toiveen: tee väitöstutkimus opettajien sisäilmaan liittyvistä ääniongelmista. Sen pariin hän sitten hakeutuikin. Hän jäi vuorotteluvapaalle ja haki aikuiskoulutustukea, kun ne vielä olivat mahdollisia, ja alkoi tehdä tutkimusta Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.
– Koska minulla ei ollut lääketieteellisen alan kokemusta, tieteenalan haltuun ottaminen vei aikansa.
Hänen tutkimuksessaan selvisi, että äänen häiriöt ja työhön liittyvä stressi ovat selkeästi yhteydessä opettajien työkyvyn laskuun. Samoin koulujen sisäympäristön puutteet olivat yhteydessä äänihäiriöihin ja alentuneeseen työkykyyn.
Kuvateksti: Hanna Vertanen-Greis viihtyy käsitöiden parissa. Käsillä tekemisen kautta saa tuntea itsensä aikaansaavaksi ja luovaksi.
Sähköpyörä toi vapauden tunteen
Tutkijaksi siirtynyt Hanna Vertanen-Greis osti lääkesumuttimen kotiinsa. Sen avulla hän jaksoi tehdä väitöskirjaansa, vaikka sitten sängyssä maaten. Talviaikaan hänen vointinsa on edelleen huonompi.
Toinen elämää mullistanut löytö oli sähköpyörä. Opettaja-tutkija oli tykännyt pyöräilystä, mutta astman takia hän ei enää jaksanut hypätä satulaan. Ihanan vapauden tunteen ja sopivan rasittavan liikunnan lisäksi sähköpyörällä ajo saa ilman virtaamaan keuhkoihin paineella, ja se tuntuu hienolta!
– Saatoin taas todeta, että koen värit voimakkaammin kuin ennen, pyöräily toi niin paljon lisää iloa minulle, Vertanen-Greis sanoo.
Hän on sitä mieltä, että sähköpyörän tulisi olla Kelan korvaama kuntoutusväline esimerkiksi juuri astmasta tai nivelongelmista kärsiville, mielenterveyskuntoutujille ja miksipä ei monelle muullekin.
Liiton kautta kokemustoimijaksi
Vertanen-Greis liittyi aikanaan Allergia-, Iho- ja Astmaliittoon ja lähti sopeutumisvalmennuskurssille.
– Tosin päätin, että en aio sopeutua sairastamiseen!
Hän on mukana Kokemustoimintaverkoston Uudenmaan alueen ohjausryhmässä ja käy pitämässä kokemuspuheenvuoroja muun muassa terveydenhuollon ammattilaisille.
Astmaa ei pidetä yleisesti työkykyä heikentävänä sairautena, mutta esimerkiksi musiikinopettajana toimiminen olisi astman kanssa vaikeaa, jopa mahdotonta. Työssä ääni on niin tärkeä työväline ja hengittämisen pitäisi olla
Työikäisistä noin 10 prosenttia sairastaa astmaa.
Tietyissä työtehtävissä on lisääntynyt astman kehittymisen riski ja työ voi myös vaikeuttaa jo olemassa olevaa astmaa. Astmaa vaikeuttavia työperäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi pölyt, käryt, huurut, lämpötilan vaihtelu ja fyysisesti raskas työ.
Lievä astma on harvoin ammatissa toimimisen este, jos se pysyy tasapainossa kohtuullisella lääkityksellä. Jos astma on vaikea, hengitystieärsykkeille altistava työ sopii kuitenkin huonosti.
Astman kanssa voi pärjätä työssä, jos työolosuhteita muokataan niin, että työntekijä ei altistu ärsykkeille. Mukautuksista sovitaan työterveysneuvottelussa. Ammatillinen kuntoutus Kelan tai työeläkeyhtiön kautta voi myös olla mahdollinen.
Lähde: Astma ja työ -esite, Vates-säätiö ja Allergia-, Iho- ja Astmaliitto Astma ja työ
Teksti: Kati Savela-Vilmari Kuvat: Kati Savela-Vilmari (ja Työterveyslaitos)
Kuntoutuksen ohella tarvitaan uusia näkökulmia, miten eri tavoin haastavassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyttä voidaan edistää, toteaa Työterveyslaitoksen johtava tutkija Matti Joensuu. Katseet kannattaa kohdistaa työpotentiaaliin, joka liittyy sekä yhteiskunnan että yksilön eri tekijöihin. Työpotentiaali on laajempi käsite kuin henkilöön liittyvä osatyökykyisyys.
Työterveyslaitoksen tutkimustoiminnan yhtenä teemana on pitkään ollut erilaisilla työkyvyillä työssä jatkamisen ja sen haasteiden tutkiminen. Psykologiksi valmistunut Matti Joensuu aloitti tutkijana TTL:ssa vuonna 2003, ensimmäisenä aiheenaan työhön paluu pitkältä sairauslomalta. Nykyisin johtavana tutkijana työskentelevä Joensuu on ollut mukana esimerkiksi Työkykyohjelmassa, jota toteutettiin osana Marinin hallitusohjelmaa 2019–2023. Työterveyslaitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL vastasivat sen seurannasta ja arvioinnista.
Työkykyohjelman laajennus jatkui osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP-hanke). Arvioinnissa he tekivät yhteistyötä muiden laajojen uudistushankkeiden, kuten työllisyyden kuntakokeilujen kanssa (2021-24).
– Työkykyohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta oli lopulta vaikea arvioida. Uusien palveluiden kehittäminen ja juurtuminen vie aikansa, jolloin vaikutuksia voi arvioida usein vasta hankkeiden päättymisen jälkeen. Lisäksi kun samanaikaisesti tehdään useita uudistuksia, on vaikea eritellä, mikä on kunkin itsenäinen vaikutus, Joensuu sanoo.
Kuvateksti: Matti Joensuu kertoo, että malleja työhön paluuseen ja varhaiseen välittämiseen alkoi tulla 2000-luvun alussa. Työterveyslaitos kehitti myös omia malleja.
Neljä osatyökykyisten henkilöiden ryhmää
Työkykyohjelman palvelut oli suunnattu osatyökykykyisille työttömille. Palveluihin osallistuneista henkilöistä tunnistettiin rekisteritietojen perusteella neljä osatyökykyisten ryhmää: varhain eläköityneet, opinnoista työttömyyteen siirtyneet, työllisyydestä työttömyyteen siirtyneet ja pitkäaikaistyöttömät. Työkykyohjelman laajennuksessa tarkastelu laajennettiin koko työikäiseen väestöön, josta voitiin tunnistaa rekisteritietojen perusteella 14 erityyppistä ryhmää.
Tutkimustulokset antavat uutta tietoa väestöryhmistä, joissa työhön osallistuminen on lähtökohtaisesti matalaa, kuten osatyökykyisistä ja vammaisista.
– Näissä ryhmissä on paljon henkilöitä, joiden työllistyminen nostaisi kokonaistyöllisyyttä.
Tähän kiteytyy yksi vaikeus, joka liittyy osatyökykyisten henkilöiden työelämäosallisuuden kartoittamiseen: he ovat laaja joukko, jolla on moninaisia syitä hetkelliseen tai pidempiaikaiseen poissaoloon työelämästä. Koska ilman tilastotietoa on kuitenkin hankala kehittää palveluita, jotka voisivat esimerkiksi auttaa työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmassa, tarvitaan menetelmiä arvioiden saamiseksi. Tähän pyrittiin myös Työkykyohjelman vaikuttavuusselvityksessä.
Neljäsosa pitää itseään osin työkyvyttömänä
Joensuu tietää, että osatyökykyisistä henkilöistä puhuttaessa viitataan usein yhä Tilastokeskuksen selvitykseen vuodelta 2011, koska uudempaa kokoavaa tietoa ei ole saatavilla. Selvityksessä todetaan, että noin 1,9 miljoonalla työikäisellä suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä noin kolmannes eli 600 000 arvioi, että sairaus tai vamma vaikuttaa heidän työhönsä tai työmahdollisuuksiinsa.
– Nämä luvut olisi tosin mahdollista päivittää uudemmilla tiedoilla.
Mistään rekistereistä ei kuitenkaan saada suoraan tietoa, koska esimerkiksi lääkkeiden käyttö ei tee kenestäkään osatyökykyistä.
Omaan työkyvyn arviointiin perustuvia kyselyitä on tehty. Esimerkiksi THL:n Terve Suomi -kyselyn mukaan (2022–23) 26 % naisista ja 23 % miehistä kokeekin itsensä vähintään osin työkyvyttömiksi.
Työpotentiaali-käsite huomioi myös yhteiskunnalliset muutokset
Matti Joensuu on TTL:n kollegojensa kanssa käynyt läpi Työkyvyn tila Suomessa -aineistoa ja selvittänyt, millaisia ryhmiä siellä on ja minkä verran mikäkin väestönosa osallistuu työhön. Työkyvyn tila Suomessaon työikäisistä henkilöistä kansallisia rekisteritietoja yhdistävä aineisto, jota hyödyntää useampi Työterveyslaitoksen tutkimushanke.
Terveyshän ei ole ainoa määrittävä tekijä työssä käynnin katkeamisessa. Syitä on muitakin kuin sairaus, vika tai vamma, jotka kuuluvat lääketieteelliseen ajatteluun työkyvystä.
Joensuu on yhdessä kollegansa Mikko Henrikssonin kanssa kehitelleet työpotentiaali-käsitettä. Sen tavoitteena on kääntää huomio yksilöllisiä tekijöitä ja esteitä painottavasta työkykyajattelusta työn kokonaismäärän kasvattamiseen.
– Työpotentiaalilla tarkoitamme sitä mahdollista uuden työn aluetta, joka voisi toteutua jos yksilön, työpaikan ja yhteiskunnan eri tekijät kohtaisivat sopivasti. Tällöin työn kokonaismäärä kasvaa ja työhön pääsevät myös he, jotka eivät ole yleensä työllistyneet, Joensuu selventää.
Työhön kuntoutusta on kehitetty Suomessa pitkään. Perinteisen kuntoutuksen ohella tarvitaan uusia näkökulmia, miten eri tavoin haastavassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyttä voidaan edistää.
– Esimerkiksi yhden sairauden tai vamman aiheuttamaan työkyvyn alenemaan pystytään usein löytämään ratkaisu, jolla työssäkäynti onnistuu. Sen sijaan heikossa työmarkkina-asemassa olevilla henkilöillä on kyse usein monesta tekijästä, jolloin työllistyminen ei ratkea yhden tekijän korjaamisella. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi koulutuksen tai elämänhallinnan puute.
Hankkeesta uusia työmahdollisuuksia osatyökykyisille?
Tutkimukset ja selvitykset teeman ympärillä jatkuvat. Huhtikuussa 2025 Työterveyslaitoksella alkoi Joensuun johtama Työsuojelurahaston rahoittama Uusi työ tekoälyllä osatyökykyiselle -hanke, jossa tavoitteena on juuri työpotentiaalin löytäminen. Apuna käytetään tekoälyä.
– Selvitämme, mitkä olisivat aloja ja tarpeita, joista voisi löytyä osatyökykyisille työnhakijoille uudenlaisia työnkuvia, niin että se olisi työnantajalle kannattavaa.
Selvitystä tehdään työpaikkalähtöisesti isossa yrityksessä, joka tarjoaa mm. siivouspalveluita. Samalla arvioidaan ratkaisujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja realistisuutta. Tavoitteena on mallintaa, miten työpaikat voisivat hyödyntää tekoälyä uusien työn alueiden havaitsemiseen ja minkä verran voitaisiin siten löytää uusia mahdollisuuksia osatyökykyisille työnhakijoille.
Teija Karisaari-Kittilä aloitti työuransa hanketöissä järjestöissä. Ensimmäinen vakipaikkakin oli järjestötyötä, mutta muutaman vuoden ajan hän on auttanut mm. vaikeasti työllistyviä työnhaun polulla TE-toimistossa, vuoden alusta Kempeleen työllisyyspalveluissa.
Missä olet töissä ja mikä on työnkuvasi?
Työskentelen Kempeleen työllisyyspalveluissa omavalmentajana. Olen ollut TE-palveluissa vuodesta 2021. Tulin työllisyyden kuntakokeiluista syksyllä 2024 työllisyyspalveluihin, jotka siirtyivät vuoden vaihteessa 2024–25 kunnalle, kun työvoimapalvelut uudistuivat koko maassa.
Teen TYM-työtä (työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu), joka on työllisyyspalveluiden, sosiaalihuollon ja Kelan yhteinen verkosto. Siinä palvellaan pidempään työttömänä olleita ihmisiä, jotka voivat tarvita tukea työllistymisen lisäksi esimerkiksi elämänhallintaan tai työhön kuntoutumiseen. Asiakkaissa on osatyökykyisiä henkilöitä, joilla on esimerkiksi mielenterveyshaasteita, vammoja tai sairauksia tai sitten he ovat muuten vaikeasti työllistyviä työnhakijoita. Minulla on myös muita asiakkaita, joilla ei ole erityisiä tuen tarpeita.
Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2005 kotikaupungissani Kemissä. Hain kahdesti oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta en päässyt. Päädyin hakemaan Tornioon Humanistiseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan yhteisöpedagogiksi, josta valmistuin vuonna 2009. Opiskelin ammatin Kelan kuntoutusrahalla.
Kun opintojen aikana sitten pohdimme työllisyysmahdollisuuksia, tiesin, että haluan työskennellä kansalaistoiminnan parissa, en nuorisopuolella.
Kuvateksti: Terhi Karisaari-Kittilä
Oletko kokenut ennakkoluuloja alanvalinnan tai työllistymisen suhteen vammasi takia?
Koulussa en kokenut opinto-ohjauksessa ennakkoluuloja tai sitä, että minua pyrittäisiin ohjaamaan tietylle alalle vammaisuuden takia. Minulla on MMC eli synnynnäinen selkärangan ja selkäytimen epämuodostuma. Mutta opiskeluaikanani minun piti tehdä Kelalle selvitys siitä, miten ajattelin koulutuksellani työllistyä. Virkailija/t ei/vät siellä uskonut/neet, että voisin sairauteni kanssa saada alan töitä.
Työnhaku valmistumiseni jälkeen oli työlästä, koska työnantajilla tuntui olevan ennakkoluuloja vammaisuutta kohtaan. Kukaan ei sanonut siitä suoraan, mutta sivulauseessa se jotenkin kävi ilmi, että he epäilivät työkykyäni. En kuitenkaan olisi hakenut mitään työtä, jos en olisi uskonut olevani kykenevä siihen.
Entä millainen on aiempi työhistoriasi, ja miten pian pääsit työelämään?
Kun olin valmistunut yhteisöpedagogiksi, olin vuoden vanhempainvapaalla. Sen jälkeen olin vuoden työttömänä työnhakijana. Sitten pääsin hanketyöhön eli olin kahdeksan vuotta sosiaali- ja terveysalan järjestöissä määräaikaisissa hankkeissa. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä.
Oletko mukana yhdistystoiminnassa vapaa-ajallasi?
Kyllä vain, olen Oulun seudun CP-yhdistyksen sihteeri. Sitä ennen olin Meri-Lapin CP-yhdistyksessä. Äitini oli aikanaan perustamassa sitä ja siten sen toiminta tuli tutuksi itsellenikin. Minut valittiin hiljattain jäseneksi myös CP-liiton aikuistoimikuntaan.
Millaiset ovat mielestäsi vaikeasti työllistyvien mahdollisuudet työllistyä tällä hetkellä, esimerkiksi jos on vamma tai pitkäaikaissairaus?
Koska palkkatuen kriteerejä on kavennettu, kunnat eivät enää työllistä palkkatuella. Järjestöissä tämä mahdollisuus vielä on, mutta todella tarkasti katsotaan sitäkin, ketkä palkkatukioikeuden saavat. Jatkotyöllistymisen mahdollisuudet ovat aika pienet.
Kelan ammatillisen kuntoutuksen kriteerit ovat tiukentuneet, ja se vie mahdollisuuksia ohjata asiakkaita kuntoutukseen. Kaikki eivät pysty lähtemään esimerkiksi ammatilliseen työkokeiluun tai työvalmennukseen. Sinne päästäkseen pitää olla realistiset valmiudet työllistyä avoimille työmarkkinoille, eikä TYM-asiakkailla kovin usein valitettavasti ole.
Teksti: Annu Griñan
Jatkuvan oppimisen tueksi kehitetty Osaamispolku etenee kohti julkaisua ja beta-versio avautuu syksyllä. Vuodenvaihteessa käyttöön tuleva valtakunnallinen palvelu kokoaa yhdelle alustalle digitaalisia työkaluja ja tarjoaa tietoa elinikäiseen oppimiseen, ohjaukseen ja ennakointiin.
– Peruspalikat alkavat olla kasassa, ja nyt keskitymme käyttöönottoon ja palveluiden laadun kehittämiseen, kuvailee erityisasiantuntija ja hankevastaava Tomi Kytölä Opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM) nelivuotisen kehitystyön viimeisintä vaihetta.
Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen hanke. Työpaikan vaihtoja ja koulutukseen liittyviä valintoja tehdään vuosittain arviolta yli miljoona kertaa.
Työ- ja elinkeino- sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyönä luodun palvelukokonaisuuden yhtenä päätavoitteena on sujuvoittaa yksilön siirtymistä koulutuksen ja työelämän välillä eri elämänvaiheissa.
Johtava asiantuntija ja hankevastaava Tiina Salminen Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) arvioi, että syntymässä on tavoitteiden mukainen kokonaisuus.
Johtava asiantuntija ja hankevastaava Tiina Salminen, TEM
– Ministeriöiden välinen yhteistyö on onnistunut erinomaisesti. Se palvelee myös loppukäyttäjää ja hyödyttää koko yhteiskuntaa.
Yksi Osaamispolun päämääriä on ollut tuoda jo olemassa olevat, pirstaleiset palvelut ja hajallaan oleva tietopohja yhteen. Palvelusta on yhteydet sekä Työmarkkinatoriin että opintotietoja kokoavaan Opintopolkuun.
Kolme kokonaisuutta, yksi yhteinen tavoite
Osaamispolku koostuu kolmesta osiosta: yksilön palveluista, ohjaajan palveluista ja tietopalvelusta.
Yksilön palvelut tarjoavat työkaluja oman osaamisen kartoittamiseen, kiinnostusten tunnistamiseen ja koulutus- tai urapolkujen suunnitteluun. Tiedot säilyvät käyttäjän hallinnassa ja ovat hyödynnettävissä koko elämän ajan. Vain varhaiskasvatus on rajattu palvelusta pois.
Ohjaajan osio kokoaa yhteen ajantasaista tietoa ja menetelmiä eri sektoreilla toimiville ohjaajille. Tavoitteena on vahvistaa ohjauksen laatua ja tarjota yhden luukun periaatteella käyttökelpoisia digitaalisia välineitä.
Tietopalvelu tuo yhteen koulutus- ja työmarkkinatietoa sekä ennakointia, jota voivat hyödyntää esimerkiksi koulutuksen järjestäjät, työnantajat ja viranomaiset.
– Yksilöt ovat olleet kehittämistyön pääkohderyhmä. He saavat palvelun kautta uudenlaisia näkymiä olemassa olevaan osaamiseensa ja uuden kehittämiseen. Aina ei esimerkiksi tarvitse hankkia uutta tutkintoa, Salminen sanoo.
Beta-versio kerää käyttäjäkokemuksia
Osaamispolun beta-versio julkaistaan alkusyksystä, ja sen aikana palvelua testataan ja kehitetään käyttäjäpalautteen pohjalta. Palvelun varsinainen käyttöönotto edellyttää uutta lainsäädäntöä, joka on parhaillaan valmistelussa. Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2026 alussa.
– Alustalla hyödynnetään tekoälyä kestävällä ja eettisellä tavalla. Mietimme tarkkaan, miten tekoälyä tosiasiallisesti hyödynnetään. Käyttäjän tulee pystyä luottamaan palveluun, Kytölä sanoo.
Omiin opintotietoihin kirjaudutaan vahvalla tunnistautumisella. Alaikäisille pyritään Kytölän mukaan saamaan kirjautumistapa, joka voisi pohjautua esimerkiksi sähköpostiin. Alustaa voi käyttää myös täysin anonyymina.
Palveluhakemisto ja neuvontabotit täydentävät kokonaisuutta
Digitaalisten työkalujen lisäksi Osaamispolkuun rakennetaan palveluhakemisto, jonka avulla käyttäjät löytävät itselleen sopivia koulutus- ja ohjauspalveluita. Hakemisto hyödyntää Suomi.fi-palvelutietovarantoon tallennettuja tietoja.
Osatyökyiset ja vammaiset työnhakijat sekä pitkäaikaissairaat voivat käyttää palvelua ohjaajan avustamana.
Käyttäjää opastavat myös neuvontabotit, jotka tarjoavat asiantuntijoiden tuottamia vastauksia ja ohjaavat tarvittaessa oikeaan paikkaan – myös muiden organisaatioiden palveluihin.
– Tarpeet ovat kaikilla melko yhtenäiset, mutta käyttötavat ovat erilaisia. Jos käyttäjä tarvitsee enemmän henkilökohtaista ohjausta, niin kartan avulla voi helpommin löytää tahon, jota lähestyä ja pyytää apua, Kytölä kertoo.
Kuka tahansa voi ilmoittautua palvelun kehitystestaajaksi, ja erityisesti palvelun käyttäjäystävällisyyteen halutaan panostaa.
Osaamispolku-palvelun kehittämistä on rahoitettu 22 miljoonalla eurolla EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Hanke tukee myös jatkuvan oppimisen parlamentaarista uudistusta sekä pääministeri Orpon hallitusohjelman osaamis- ja digitalisaatiotavoitteita.
Teksti ja kuvat: Eveliina Hertsi
Toukokuun 7. päivä vietettiin valtakunnallista Job Shadow Day -päivää. Vierailin päivän aikana ElpacOy:ssa, Vantaalla, jossa haastattelin kahta työnseuraajaa, Sara Grönnvallia ja Johan Sohlströmiä, sekä heidän ohjaajaansa Camilla Freudenthalia, jotka viettivät päivän tutustuen varastotyön maailmaan ja osallistuivat päivään toimintakeskus Octavenista. Myös Elpac Oy:n varastoesimies Tuomas Heiskanen kommentoi päivän tapahtumia ja tunnelmia.
Keskustelimme sekä suomeksi että ruotsiksi, sillä työnseuraajat puhuivat enimmäkseen ruotsia. Ohjaaja Camilla tulkkasi ja täydensi työnseuraajien vastauksia haastattelua varten suomeksi.
Mikä sai sinut mukaan Job Shadow Dayhin? Oletko osallistunut aikaisempina vuosina? Miksi valitsit tämän työpaikan?
Sara: Halusin kokeilla, millaista on työskennellä varastolla. Olen ollut aikaisempina vuosina mukana työnseurannan päivässä, esimerkiksi kerhotoiminnassa. Tykkään tehdä töitä käsilläni.
Johan: Halusin päästä näkemään uutta ja tekemään jotain muuta kuin omaa työtäni päivätoiminnassa. Olen ollut kolmena aikaisempana vuonna mukana Job Shadow Dayssa, ja esimerkiksi viime vuonna olin puistossa haravoimassa. Tykkään tehdä käsilläni töitä, ja esimerkiksi päivätoiminnassa ompelen sekä teen erilaisia käsitöitä ja taidetta.
Camilla: Työpaikka valikoitui sen perusteella, mihin meidän oli mahdollisuus päästä. Ensin katsoimme yhdessä vastaanottavia työpaikkoja ja millaisia työmahdollisuuksia löytyy. Tein tiedustelun Elpac Oy:lta ja vastaus oli myöntävä.
Sara ja Johan ovat molemmat taitavia käsistään, ja käsillä tekeminen innostaa heitä. Päivätoiminnassa Sara tekee ompelutöitä, kuten laukkuja ja koirien leluja, joita hän on laittanut myyntiin toimintakeskus Octavenin myymälään.
Millaisiin työtehtäviin olet osallistunut tämän päivän aikana? Oletko oppinut jotain uutta? Mikä on jäänyt erityisesti mieleen tältä päivältä?
Sara: Olen kerännyt tilauksia, hyllyttänyt ja kelmuttanut paketteja. Olen oppinut, miten pakataan erilaisia tavaroita ja nähnyt, miten varasto toimii.
Johan: Olen teipannut, kelmuttanut paketteja ja kerännyt tilauksia. Hyvin samanlaisia työtehtäviä olemme tehneet Saran kanssa. Trukki jäi erityisesti mieleeni, ja oli mielenkiintoista nähdä liikennemerkin teippauksen eri vaiheet!
Camilla: Työnopastajana on toiminut Tuomas, joka on näyttänyt, millainen työnkulku varastolla on ja mitä eri työpisteillä tehdään. Tuomas teki liikennemerkin, ja hän näytti, millaisia erilaisia kerroksia, kuten heijasteita, liikennemerkkiin tulee. Yllättävää oli nähdä, kuinka paljon liikennemerkin tekovaiheet vaativat työtä ja miten paljon liikenteeseen tarvitaan erilaisia asioita. Saralle ja Johanille oli mieleenpainuvaa päästä trukin kyytiin, vaikkei sillä liikuttukaan.
Varastotyöpäivästä Johan Sohlströmin mieleen jäi erityisesti trukki ja liikennemerkin teon eri vaiheet.
Miltä työ on tuntunut? Millaiset fiilikset ovat olleet päivän aikana? Suosittelisitko tätä kokemusta muille?
Sara: Työ on tuntunut kivalta ja fiilis on ollut hyvä. Odotin kovasti päivää ja kiinnostus työtä kohtaan on päivän aikana kasvanut. Voisin tehdä enemmänkin tätä työtä.
Mielestäni Job Shadow Day on hyvä idea. On mahdollisuus päästä näkemään ja oppimaan uutta. Elpac Oy:n varastolle olisi mahdollista tulla käymään jopa pyörätuolilla.
Johan: Olen odottanut päivää innolla ja päivä on ollut todella mielenkiintoinen. Olisi kiva tulla uudestaan tänne. Voin suositella tätä päivää muillekin! Fin dag!
Sara Grönnvall esittelee työvälineitä, joita on käytetty ahkerasti päivän aikana, kuten teippikonetta ja kelmurullaa.
Camilla, oletko osallistunut aikaisemmin Job Shadow Dayhin työsi puolesta? Miksi Job Shadow Day on tärkeä sinun näkökulmastasi?
En ole ollut mukana aikaisemmin tapahtumassa, mutta työnantajani toimintakeskus Octaven on osallistunut aikaisempina vuosina. Mielestäni on loistavaa, että on tällainen mahdollisuus kuin Job Shadow Day. Asiakkaillemme järjestetään päivätoiminnassa työtoimintaa, ja harva saakaan nähdä, millaista muuta työtä onkaan olemassa.
Millaisia asioita uskot, että vaikeasti työllistyvät saavat tällaisesta päivästä?
Jo se, että pääsee työelämään, on itsessään iso asia henkilölle, jolla on vaikeuksia työllistyä. Päivä antaa mahdollisuuden kokeilla työtä, eikä tarvitse sitoutua mihinkään. Mahtavaa olisi, jos päivä poikisi jotain pidempiaikaisempaa työtä työnseuraajalle.
Miten päivä on mielestäsi sujunut? Ja mikä fiilis on jäänyt tästä päivästä? Onko jokin ollut yllättävää tässä päivässä?
Minulla on ollut todella hyvä fiilis, on ollut aivan mahtava päivä! Olen myös odottanut tätä päivää innolla. Olen tehnyt Saran ja Johanin kanssa töitä jo pitkään, ja tiesin, että heidän kanssaan tulee loistava päivä! On ollut todella kivaa nähdä myös erilaista työtä. Yllättävää on ollut se, miten hyvin kaikki on sujunut. Tämä on ollut uusi asia minullekin. Meillä on ollut aamusta asti tekemistä, ja päivä on mennyt todella nopeasti.
Olemme tekemässä tästä päivästä esitelmää muille toimintakeskuksen asiakkaille. Tämä on minun mielestäni todella tärkeä päivä!
Sara ja Johan kuvailivat päivää kiteytetysti: “Fin dag!”. Vasemmalta oikealle: Ohjaaja Camilla Freudenthal, työnseuraajat Sara Grönnvall ja Johan Sohlström.
Tuomas, mikä sai Elpac Oy:n osallistumaan Job Shadow Dayhin? Ja onko Elpac Oy osallistunut aikaisemmin tapahtumaan?
Elpac Oy ei ole aikaisemmin osallistunut tapahtumaan. Tieto tällaisesta päivästä tuli vaimoltani, Camillalta, joka työskentelee Saran ja Johanin ohjaajana. Kysyin töissä, että onko Elpac Oy:lla halukkuutta osallistua tällaiseen päivään, ja ajatus sai vihreää valoa.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää, että vaikeasti työllistyvä pääsee seuraamaan työelämää paikan päällä? Mitä halusit työnseuraajien kokevan tai näkevän tänään?
Työnseuraaja näkee, millainen työ on ja onko hänellä mahdollisuutta hakeutua kyseiselle alalle. Tässä päivän aikana näkee jonkin verran, mitä varastotyö on kaikessa sen haastavuudessaan.
Onko työtehtäviänne varastolla mahdollisuus räätälöidä työntekijän näköiseksi?
Osa varaston keräilytöistä on kevyempiä, joten niitä pystyy kyllä tekemään. Osa töistä on kuitenkin monimutkaisempia ja haastavampia, kuten liikennemerkkien teippaus sekä painavien tavaroiden parissa työskentely.
Millainen fiilis teillä jäi kokonaisuudessaan tästä päivästä?
Työnseuraajat tekivät työtehtävänsä hyvin ja todella positiivinen fiilis jäi koko päivästä!
Teksti: Johanna Oikarinen Kuva: Unsplash
TE-asiantuntija Sanna Vesterinen puhui tämän vuoden Disability Employment Forum -tilaisuudessa lokakuussa nuorten työllistymiseen liittyvistä haasteista ja keinoista. Suomessa toimii 73 Ohjaamoa, jotka tukevat ja sujuvoittavat nuorten siirtymistä työhön, koulutukseen tai johonkin muuhun toimintaan. Tarkoituksena on tukea nuorten osallisuutta, toimintakykyä ja elämänhallintaa sekä koota palveluntuottajia yhteen monialaiseksi kokonaisuudeksi.
Vesterinen kertoo, että ammattiin kouluttamattomien nuorten työllistymisen tilanne on heikentynyt. Tällä hetkellä samoista töistä kilpailevat myös koulutettu työvoima, kun suhdanteet ja toimintaympäristö ovat muuttuneet radikaalisti.
– Työllisyydenhoidon palvelumalli voi olla sirpaleinen ja se vaatii nuorelta itseohjautuvuutta. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan tukea palveluissa on tarjolla. Ohjaamossa lähtökohtana on aloittaa siitä, mitä toiveita nuorella itsellä on palveluille, Vesterinen sanoo.
Nopeimpana reittinä asiakkaan kanssa on, että nuorta autetaan palkkatyön löytämisessä. Ellei se onnistu, harkitaan esimerkiksi oppisopimusta, työkokeilua tai palkkatukea. Jos näistä ei löydy nuorelle sopivaa polkua, lähdetään miettimään terveysselvityksiä ja kuntoutuspolkuja. Nuorille suosittuja palveluita ovat olleet Kuopion Ohjaamossa esimerkiksi digiparkki, jonne ei tarvitse ilmoittautua. Digiparkin ideana on, että siellä työstetään työnhakuasiakirjoja, joiden tulee olla kunnossa palkkatyön hakua varten.
– Erilaiset vertaisryhmät antavat tukea. Esimerkiksi Jännäryhmä on nuorille, jotka jännittävät sosiaalisia tilanteita. Heille on myös itseopiskelu materiaaleja, joiden avulla työnhaku asiakirjoja voi työstää kuntoon. Nuorille onkin käytössä paljon maksuttomia työkaluja, kunhan he vain löytävät ne. Ne auttavat opiskeluasioissa, mutta myös elämässä ja työelämässä.
Nuorille on rakennettu työllistymisen tukikeinoja myös mm. STEP-hankkeessa, jossa etsittiin työkokeilupaikkoja yrityksiin. Yksi tärkeä osa hanketta oli avata nuorten osaamista, jota he eivät aina itsekään heti tunnista.
Disability Employment Forum järjestettiin 9.10.2024. Vatesin vakiintuneen tapahtumakonseptin tämänkertaisena kumppanina oli Eezy Työllisyyspalvelut.
Teksti: Anne Kallio Kuvat: Seppo Alanko / Midjourney
Tekoäly tulee olemaan osa myös työllistävien yhdistysten työtä. Sen sovelluksia voi käyttää yhdistysten hallinnon tukena tai asiakastyössä. Yhdistyksen toiminnassa ja kehittämisessä tekoälyä voi hyödyntää esimerkiksi toiminnan suunnitteluun (mm. ideointiin, kysymysten kysymiseen), hankehakemusten kirjoittamiseen, kokousten tehostamiseen ja muistiinpanojen tekemiseen sekä viestinnän eri muotoihin. Tekoälyltä voi pyytää esimerkiksi kääntämään teksti markkinointihenkisemmäksi.
Asiakastyössä tekoälyä sovelletaan paljon jo kommunikoinnin tukena henkilöiden kanssa, joilla on mm. kuulovammoja tai puheen tuottamisen vaikeuksia. Mahdollisuuksia on rajattomasti.
– Tekoälytyökalujen kehitys voi syrjäyttää jo muutoinkin haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Toisaalta se voi antaa hienoja, tasa-arvoistavia mahdollisuuksia. Järjestöillä on vastuu siitä, että niiden toimintaan osallistuvat henkilöt pääsevät mukaan digi- ja tekoälykehitykseen, Eeva Salmi toteaa.
Tulevaisuuden osaamista
Tekoäly kehittyy koko ajan, mutta tulokset voivat olla vielä hyvin kömpelöitä. Tekstit saattavat olla hassuja, ja kuvat saattavat toistaa vanhoja stereotypioita (esimerkiksi hyvin maskuliininen kuvasto). Salmi painottikin, että tekoälyn käyttö vaatii seuraavanlaista osaamista: korkeatasoinen kirjallinen lukutaito, lähdekritiikki ja kuvanlukutaito. Lisäksi hyötyä on myös ennakkoluulottomasta kokeilumielestä.
Olennainen taito tekoälyn hyödyntämiselle on myös kehotemuotoilu eli prompti. Se, millaisia tuloksia tekoäly tuottaa, riippuu täysin siitä, miten ja millaisia kysymyksiä siltä kysyy, mitä tekoälyn kehottaa tekemään. Taito tähän kasvaa käytön ja kokemuksen myötä.
Miten päästä alkuun?
Avain tekoälyn käytön aloittamiselle on leikkiminen ja hassuttelu. Erilaisiin sovelluksiin kannattaa tutustua, pyytää vastaamaan kysymyksiin tai luomaan kuvan. Sovelluksia, joita voi ilmaiseksi testata, ovat mm. ChatGPT, Microsoft Bing & Copilot, Google Gemini (tekstin tuottaminen, kääntäminen, luovat sisällöt ja kysymyksiin vastaaminen) tai Adobe Firefly, Midjourney, NightCafé Studio, Leonardo.ai tai Stable Difusion (tekstistä kuvaksi).
Tekoälyn käyttö verkkokaupassa
Itävaltalainen kiertotalousverkosto RE-Use Austria on kehittänyt kiertotaloustuotteisiin keskittyneen verkkokaupan. Widado yhtiöitettiin omaksi yritykseksi, ja sen yrittäjänä toimii sille alustan kehittänyt ohjelmoija. Widado avattiin vuonna 2021 ja siinä on mukana 22 toimijaa eri puolilta Itävaltaa. Toimijoilla voi olla myös perinteisiä kirpputoreja kivijalkamyymälöinä, ja he työllistävät työnhakijoita tuetusti.
Verkkokaupan toimijoille tekoäly luo useita mahdollisuuksia ja sen käyttämisestä on tehty helppoa. Kaikki jäsenet saivat aluksi kännykän, jossa on hyvä kamera ja Widadon oma sovellus asennettuna. Kun kameralla ottaa kuvan tuotteesta ja lataa sovellukseen, se käsittelee kuvan automaattisesti poistamalla mm. taustan. Lisäksi sovellus luo automaattisen kuvaustekstin tuotteelle. Kuva ja teksti auttavat nostamaan tuotteen paremmin esille Googlen hakukoneoptimoinnissa. Jos asiakas etsii esimerkiksi ruskeaa villapaitaa, Widadon tuote tulee paremmin esille. Tekoäly auttaa tuotteiden markkinoinnissa myös siten, että se luo valmiita julkaisuja sosiaalisen median eri kanaviin.
Ääniohjaus on myös käytössä. Kiertotaloustoimijoilla on paljon maahanmuuttajia töissä, ja he voivat kommunikoida sovelluksen kanssa omalla äidinkielellään. On nähty, että tämä auttaa saksan kielen oppimisessa, mutta mahdollistaa täysin työskentelyn myös ennen kielen oppimista.
Widadolla nähdään, että tekoälyn käyttö on tärkeää tulevaisuuden osaamista, jota henkilöt työssään kiertotaloustoimijoilla oppivat.
Teksti: Kati Savela-Vilmari ja Kaija Ray Graafi: Marika Kuitunen (mukaeltu julkaisun graafista)
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kartoittivat, millainen työikäisten työllistymistä ja työkykyä tukevien sosiaali- ja terveyspalvelujen (jatkossa lyhenne TTT-sotepalvelut) ja niiden yhdyspintojen tilanne hyvinvointialueilla oli alkuvuodesta 2024. Kartoitus kuvaa muun muassa, miten TTT-sotepalvelut on hyvinvointialueilla (jatkossa alueet, ellei sekaantumisen vaaraa) organisoitu ja resursoitu sekä millainen palvelukokonaisuus niistä muodostuu.
Työkyvyn tuen ja kuntoutuksen palvelut kuuluvat yleensä terveydenhuollon tai sote-keskuksen yhteyteen. TTT-sotepalveluiden ajatteleminen yhtenä kokonaisuutena oli joillekin vastaajille uutta.
Palvelut, menetelmät ja asiakkaat
Yli puolet alueista oli määritellyt TTT-sotepalvelujen kokonaisuuden. Sosiaalipalveluissa vahvimmin osana palvelujen kokonaisuutta nähtiin kuntouttava työtoiminta, sosiaalityö ja sosiaaliohjaus sekä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arvio, kuten myös mm. monialainen työllistymissuunnitelma.
Sosiaalipalveluista olivat kaikilla alueilla käytössä sosiaaliohjaus, kuntouttava työtoiminta, monialaisen työllistymissuunnitelman ja aktivointisuunnitelman laatimiseen osallistuminen sekä kuntouttavan työtoiminnan toimintaraha ja matkakorvaus. Erityisesti sosiaalityötä ja SHL:n mukaista palvelutarpeen arviointia pidettiin erittäin tärkeinä asiakkaille. Tärkeitäkään palveluita ei silti ollut joka alueella tarjolla.
Kehitysvammalain mukaista työhönvalmennusta käytettiin vain 15 alueella osana TTT-sotepalveluja, vaikka se nähtiin tärkeäksi. Myös kuntouttavan työtoiminnan tarjonta vaihteli. Avovastauksissa nostettiin esiin mm. vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu, joilla mahdollistetaan vaikeavammaisten henkilöiden työssäkäyntiä.
Terveyspalveluista toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi oli käytössä kaikilla alueilla osana TTT-sotepalveluja. Terveyspalveluja ei priorisoida erikseen työllistymisen ja työkyvyn tuen asiakkaiden välillä. Ostopalveluina eniten hankittavia palveluita ovat kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus sekä päihde- ja riippuvuustyön palvelut. Usein myös vammaisten työllistymistä tukevaa palvelua ostetaan ulkopuolelta.
Verkostotyö ja valmennukset laajimmin käytössä
Menetelmistä ja toimintamalleista oli eniten käytössä perinteinen verkostotyö, peräti 22 alueella. Lähes yhtä monella oli yksilövalmennusta työpajalla sekä ryhmävalmennusta ja -toimintaa sekä työvalmennusta työpajalla, Ohjaamo-toimintaa ja opinnollistamista (ks. kuva).
Työvalmennusta ja työkykykoordinaattoritoimintaa pidettiin tärkeinä menetelminä, ja viimeksi mainittua oli 17 alueella. Kahdella kolmesta alueesta toimi työkyvyn tuen tiimi. 11 hyvinvointialueella laatuperusteinen IPS-työhönvalmennus oli käytössä psykiatrisessa sairaanhoidossa. Yli puolella alueista kaivattiin lisää työllistymisen ja työkyvyn tuen menetelmiä ja mittareita.
Koulutuksen puute yleisin haaste
Yleisimpänä asiakkaiden haasteena pidettiin osaamisvajetta tai puuttuvaa koulutusta. Myös yli 500 päivää kestänyt työttömyys ja mielenterveysongelmat olivat usein tai lähes aina haasteena. Vammaisuus ei sen sijaan asettanut merkittäviä haasteita työkyvylle tai työllistymiselle. Kartoituksesta ei tosin selviä, pitivätkö vastaajat vammaisia henkilöitä potentiaalisina TTT-sotepalveluiden asiakkaina.
Hyvinvointialueiden TTT-sotepalvelujen ja sidosryhmien välisestä yhteistyöstä todettiin, että sen suunnitelmallisuutta ja avoimuutta pitäisi parantaa. Heikoimmaksi arvioitiin yhteistyö järjestöjen kanssa. Esim. kuntouttavan työtoiminnan uudelleenjärjestelyt ovat muuttaneet paikallista yhteistyötä.
TTT-sotepalveluiden kehittämisehdotuksina vastaajat toivoivat muutosta mm. sosiaalihuoltoa ja -palveluja koskevaan lainsäädäntöön. Kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen nousi tutusti esille. Uusina kehittämistarpeina oli sosiaaliturvan ja etuusjärjestelmän kannustavuuteen ja kehittämiseen sekä työkyvyn arviointiin ja tukeen liittyvät tarpeet. Näiden toiveiden taustalla voivat selvityksen tekijöiden mukaan olla mm. perustoimeentulotuen Kela-siirto, sosiaaliturvan leikkaukset ja työttömien työkyvyn tukeen liittyvä ohjelmatyö.
Vogt, Saikku, Blomgren, Karjalainen, Kock, Normia-Ahlsten: Työllistymistä ja työkykyä tukevat sosiaali- ja terveyspalvelut hyvinvointialueilla 2024: Hyvinvointialueille, Helsingin kaupungille ja HUS-yhtymälle tehdyn kyselyn tulokset https://www.julkari.fi/handle/10024/149671
Numeron 2/2024 yhtenä teemana on nuorten polku kohti työelämää. Siihen liittyy mitä suurimmissa määrin osallisuus. Osallisuus on sitä, että ihminen kokee merkityksellisyyttä elämässään, kokee olevansa osa kokonaisuutta, tulee kuulluksi ja kykenee itse vaikuttamaan elämäänsä ja sen suuntaan. Osallisuuden kokemus lisää hyvinvointia, turvallisuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Tutkimuksen mukaan matala osallisuuden kokemus liittyy mm. psyykkiseen kuormittuneisuuteen, yksinäisyyteen ja huonoksi koettuun työkykyyn. Heikko osallisuuden kokemus on yleisin 20–29-vuotiaiden keskuudessa, ja erityisesti miehillä on riski kokea heikkoa osallisuutta.
Esimerkiksi työllisyyspalveluissa osallisuutta voidaan edistää kohtaamalla asiakas ja kuuntelemalla häntä ja hänen toiveitaan ja tavoitteitaan. Arjessa osallisuutta edistetään lisäämällä yhdenvertaisuuden kokemuksia, olipa kyseessä työllisyyspalvelut, vammaispalvelut tai mikä tahansa palvelu, jossa mahdollistetaan hyvä kohtaaminen.
Vammaisten henkilöiden työyhteisöosallisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä työssäololla on erittäin suuri merkitys osallisuuden kokemisessa. THL:n julkaisussa Suomalaisten hyvinvointi 2022 mainitaan, että työkyvyttömien ryhmässä osallisuuden kokemus on 25 % vähäisempää kuin työssäkäyvien ryhmässä, ja työllisyys tai terveys ovat jopa koulutustakin tärkeämpiä osallisuuden kokemukselle. Oona Konttisen tarina kuulovammaisen lapsen osallisuuden vahvistamisesta teknologisin apuvälinein jo varhaislapsuudessa on upea esimerkki polusta yhdenvertaisuuteen, ja on kantanut eteenpäin kohti unelma-ammattia ja työelämää.
Teksti: Kati Savela-Vilmari Kuvat: Kaija Appelqvist-Schmidlechner
Kaija Appelqvist-Schmidlechnerin tutkijanura on kestänyt yli 25 vuotta. THL:ssä hän on työskennellyt vuodesta 2005 asti, jolloin se oli vielä Stakes. Aluksi hän tutki nuorten syrjäytymisen ehkäisyä. Kymmenkunta vuotta hän on tutkinut liikunnan ja mielenterveyden yhteyksiä lapsilla ja nuorilla. Lisäksi hän on ollut mukana useissa eri interventiotutkimuksissa, joissa pyritään tukemaan lasten, nuorten, nuorten aikuisten sekä työikäisten mielenterveyttä ja osallisuutta.
Appelqvist-Schmidlechner on itse harrastanut yleisurheilua ja kilpaillut yli 20-vuotiaaksi. Näin hänelle on kertynyt omia kokemuksia siitä, mitä urheileminen tarkoittaa osana identiteetin muodostumista ja miten tärkeä osa elämää urheilu voi nuorelle olla. Lopetettuaan kilpauransa hän vaihtoi valmentajan rooliin, kuten usein käy, kun omatkin lapset urheilevat.
Valmentajalla iso rooli nuoren elämässä
Kun valmennuksen alkaessa 10-vuotiaat olivat kasvaneet 17-vuotiaiksi, tutkija-valmentaja sai pohtia, jatkaako heidän kanssaan vai ottaako uuden ”vuosikerran” luotsattavaksi. Hän ryhtyi taas valmentamaan lapsia.
– Näiltä ajoilta mielenkiintoni on herännyt omiin tutkimuskysymyksiin. En itse ollut ajatellut, miten tärkeitä valmentajat ovat nuorille. Palautekyselyissä saattoi tulla ilmi, että urheilu oli ainoa asia, joka piti järjissään 12-vuotiaana kriisien keskellä, Appelqvist-Schmidlechner muistaa.
Valmentaja oli monelle kuin varaäiti.
– Siksi siinä on iso vastuu, miten toimii. Voi tahtomattaan tehdä jotain väärin, ellei ole pelisilmää toimia nuoriksi varttuvien kanssa. Osasta kasvaa jopa huippu-urheilijoita, mikä vaatii myös valmentajalta paljon.
Hän kypsytteli päätöstä pari vuotta ennen kuin lopetti valmentamisen viitisen vuotta sitten. Noin 15 vuoden jälkeen se tuntui ”kuin raajan amputoimiselta”. Surutyötä piti tehdä, mutta yhteys joihinkin nuoriin on säilynyt. Jotkut kysyvät neuvoa isoissakin asioissa.
Urheilu ja liikunta tulivat mukaan aihepiireiksi, kun hän lopetti valmentamisen. Kaikki tutkimusaiheet liittyvät tavalla tai toisella mielenterveyden edistämiseen ja osallisuuteen.
Nuorten ahdistuneisuus kasvanut, liikunta vähentynyt
Tutkija tähdentää, että ihmisellä voi olla hyvinvointia ja positiivista mielenterveyttä eli mielen hyvinvointia, vaikka hänellä olisi mielenterveyden ongelma tai häiriö. Ja koska liikunta on se toinen tutkimusaihe, puhutaan tässä niiden yhteyksistä.
Suomalaisnuorten kokema ahdistuneisuus on kasvanut, etenkin tytöillä. Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2019 noin 20 prosenttia 8.-9.-luokkalaisista tytöistä koki olevansa ahdistunut, vuonna 2023 osuus oli jo 34 prosenttia. Vähintään kaksi viikkoa kestänyt masennusoireilu oli samalla aikavälillä lisääntynyt, ja tytöillä kasvu oli yli kymmenen prosenttiyksikköä (33 % vuonna 2023).
Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus on toinen kansallinen tutkimus, joka tuottaa kouluterveyskyselyä laajemmin tietoa lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä. Kun LIITU-tutkimuksen 2022 mukaan vain noin 25 prosenttia 15-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisesti, olisi kiusaus tehdä johtopäätös, että näillä on suora yhteys: liikkumattomuus on näillä nuorilla ainakin yhtenä syynä ahdistuneisuuteen ja masennusoireiluun. Miten suoraan tällaisia johtopäätöksiä voi tutkijan näkökulmasta tehdä?
– Tämä on iso asia, jota olemme miettineet. Lisääntynyttä ahdistuneisuutta ja masennusoireilua voivat selittää luonnollisesti monet eri tekijät. Monet niistä liittynevät yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Liikunnan tiedetään olevan yksi keino ehkäistä psyykkistä oireilua. Tutkimuksista tiedämme, että vähemmän liikkuvat oireilevat psyykkisesti enemmän ja että liikunnalla voimme vähentää oireilua, tutkija toteaa.
– Jatkossa olisi tärkeää tutkia, ovatko kansalliset trendit liikkumisen vähentymisestä ja oireilun lisääntymisestä yhteydessä toisiinsa. Konkreettisesti voi kysyä esimerkiksi, mihin liikkumiselta jäävää aikaa käytetään. Kuluuko se somessa?
Kouluterveyskysely tehdään joka toinen vuosi. Tärkeimmät indikaattorit pidetään aina mukana, jotta saadaan trenditietoa esimerkiksi masennusoireilusta.
– Seuraavaan kyselyyn tulee luontoliikuntaan ja -suhteeseen liittyviä kysymyksiä.
Liikunta kannattaisi ottaa aina puheeksi
Kansainvälisiä tutkimustuloksia mielenterveyden ja liikunnan välisistä yhteyksistä on paljon. Esimerkiksi Panza et al. (2020) ja Rodriquez-Aillon (2019), joiden tutkimusten tulokset osoittavat, että lasten ja nuorten liikunnan harrastaminen on yhteydessä vähäisempään mielenterveysoireiluun.
Ja jos mennään kohti aikuisuutta ja työelämää tarkastellen työkykyä, tutkimustietoa on siitäkin.
– Urheilutausta on tutkitusti työkykyä suojaava tekijä. Urheilevilla nuorilla on vähemmän työkykyyn liittyviä haasteita aikuisena, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.
– Esimerkiksi tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan (Laakso, Perttu T.T. et al.) nuoruuden heikon kestävyyskunnon havaittiin olevan yhteydessä alentuneeseen työkykyyn aikuisiällä.
Jos pohditaan vielä liikkumisen ja mielenterveyden merkittävää yhteyttä ja toisaalta mielenterveyden ja työelämän keskinäistä korrelaatiota, onko kokeiltu keinoja tukea nuorten pääsyä työelämän alkuun liikunnan avulla?
– Liikkuminen tulisi mielestäni ottaa puheeksi kaikessa, missä ollaan tekemisissä nuorten kanssa. Etsivässä nuorisotyössä voisi tehdä esim. puheeksi ottamisen mini-interventioita. Moni asia lähtee rullaamaan parempaan suuntaan, kun jokin asia korjaantuu nuoren elämässä. Esimerkiksi päivärytmin korjaaminen, arjen rakentaminen terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi tai liikunnan lisääminen arkeen voi auttaa eteenpäin, vaikka opintojen ja työelämän suunnitteluun. Tällaista monialaista yhteistyötä on vielä liian vähän.
Liikkuvat-kokonaisuuteen kuuluvassa Liikkuva opiskelu -ohjelmassa on pureuduttu juuri opiskelijoiden liikkeen lisäämiseen. Tästä kerrotaan alla olevassa tekstissä.
Suomi liikkeelle -ohjelma
Hallitusohjelman Suomi liikkeelle -ohjelmassa on tavoitteena yksinkertaisesti liikuttaa kaikenikäisiä aiempaa enemmän. Siinä halutaan mm. selvittää liikunnan lisäämistä jokaviikkoiseksi oppiaineeksi 2. asteen koulutuksessa ja edistää korkeakoulujen hakeutumista Liikkuva opiskelu -ohjelmaan.
Työssä jaksamista tuetaan ottamalla liikkuminen keskeiseksi osaksi työkyvyn ja työelämän kehittämistä. Tarkoitus on myös selvittää työnantajien vaikuttavimmat keinot edistää työntekijöiden fyysistä aktiivisuutta yhdessä työterveyshuollon kanssa.
Liikkuva opiskelu -ohjelma kannustaa huolehtimaan opiskelu- ja työkyvystä
OKM:n rahoittaman Liikkuvat-kokonaisuuden avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja Ikiliikkuja. Liikkuva opiskelu -ohjelman teesi on Aktiivisuutta ja opiskelukykyä. Ohjelmaa johtavat OKM ja Opetushallitus ja koordinoi Likes (JAMK). Toteutukseen osallistuu monia toimijoita, mm. liikunnan aluejärjestöjä.
Syksyllä 2024 vietettiin Liikkumalla työkykyä nyt -kampanjaa, jonka yksi tavoitteista oli lisätä opiskelijoiden ja opettajien ymmärrystä liikkumisen merkityksestä suhteessa tulevan ammatin vaatimuksiin. Aineistot ovat käytettävissä sivuilla.
Ohjelma huomioi myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon. Työkaluja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioimiseen Liikkuva opiskelu -toiminnassa esittelee Liikunnan intersektionaalisuuskiekon liikkumisen edistämistyötä tekevien tueksi. Esimerkiksi toimintakyky-lohkossa huomioidaan mahdollinen vamma, toimintarajoite tai vaihtoehtoisten kommunikointitapojen tarve. Ne voivat vaikeuttaa osallistumista yhteiseen liikkumiseen tai itsenäistä liikkumista.
Ei mahda mitään, pakko on aloittaa sillä, että haastavaa on. Vates-säätiön ja Invalidiliiton asiantuntijat tuskin ovat ainoita, joilla on toiveikkuutta, mutta myös pientä pelkoa siitä, mitä tapahtuu. Työryhmä sinänsä on myönteinen asia, kunhan sen kanssa päästäisiin eteenpäin asioissa, joita järjestöt ovat tavoitelleet jopa vuosikymmeniä kohderyhmiensä tilanteen kohentamiseksi.
Keskitytään aluksi tavoitteeseen 1: Työnantajat saavat tietoa vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden palkkaamiseen. Työnantajien kannusteita kehitetään.
– Yritysnäkökulma on ollut työryhmässä mukana vielä aika ohuesti. Myös esimerkiksi edellisen hallitusohjelman työkykyohjelmassa työnantajien osallistaminen jäi hataraksi, Jaana Pakarinen aloittaa.
Työryhmän tavoitteena on saada toimintaohjelma valmiiksi alkuvuodesta. Sitä varten on järjestetty laaja kyselykierros, johon tuli yli 300 vastausta sekä etäkuuleminen, jossa oli läsnä yli 200 tahoa.
Mistä tukea tukien hakemiseen?
Paljon puhutaan siitä, että työnantajat tarvitsisivat tukea ja tietoa rekrytoimiseen tilanteessa, jossa pitäisi selvitellä erilaisia tukimuotoja, jotka ovat heille vieraita. Pakarinen ja Mäki pitävät tärkeänä, että olisi osaamiskeskus, josta sekä työnantajat että palveluntuottajat saisivat apua. Tätä on myös yhdenvertaisuusvaltuutettu nostanut esiin.
– Esimerkiksi Itävallassa perustettiin erään ohjelman avulla resurssikeskus. Se on tarjonnut tukea näille molemmille kohderyhmille.
Vatesin toimitusjohtaja Pakarinen kertoo törmänneensä itse vastikään siihen, että palkkatuen hakeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin se aiemmin oli ollut, ja myös haettu työolosuhteiden järjestelytuki jäi myöntämättä. Perustelusta sille hän ei saanut selvää. Miten sitten pärjää työnantaja, jolla ei ehkä ole alun perinkään suurta intoa lähteä tukien hakemista selvittämään?
Osa-aikatyö ja muu joustavuus vielä ilman ratkaisuja
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO on tehnyt esim. tietopaketin osatyökykyisten työllistymisestä, mutta mitenpä ns. keskivertoyritys näihin törmäisi. Pakarinen ja Mäki tietävät, että yrittäjäyhdistysten aamukahvitilaisuuksissa tavoitettaisiin usein kymmeniä yrittäjiä, joten tällaisten tilaisuuksien järjestäminen koordinoidusti voisi olla yksi askel yritysten tavoittamiseksi paikallisesti.
Osa-aikatyön tekeminen nykyistä joustavammin toisi monelle tilaisuuden tienata etuuksien, kuten työkyvyttömyyseläkkeen ohella. Moni haluaisi ja kykenisi tekemään töitä, mutta kokoaikatyö ei sovi, vaikka tehtäisiin työn tai työolosuhteiden mukautuksia.
– Suomessa osa-aikatyötä tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja sen potentiaalia tulisi mieluummin kehittää kuin suitsia, Anne Mäki toteaa.
Suojaosan poistaminen vielä vaikeuttaa tilannetta. Suojaosa on tarkoittanut sitä, että työtön voi ansaita 300 euroa ilman, että se leikkaa hänen työttömyysturvaansa.
Pakarinen näkee hallitusohjelmassakin pyrkimyksen siihen, että työllistymisellä haetaan nimenomaan kokoaikaista työntekoa. Hän toivoo olevansa väärässä.
Sakkomaksuista työnantajien kannusteita?
Tavoite 3 työryhmällä on, että vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat saavat tarvitsemansa työllistymistä tukevat ja osaamisen kehittämisen palvelut. Voisiko yksi tätä edistävä asia olla, että työllisyyspalveluissa olisi korvamerkittynä rahaa vammaisten henkilöiden työllistämiseen? Samalla se voisi edistää ajan mittaan myös tavoitetta 2, syrjinnän vähenemistä työelämässä.
Vammaisten henkilöiden työllistämisen kiintiöt ovat taas nousseet puheisiin, ja työryhmän onkin tarkoitus tehdä analyysi mallien toimivuudesta Suomessa.
Millaisia kannusteita työnantajille sitten voisi olla: saisivatko he bonuksen tai verohelpotuksia, jos työllistävät heikossa työmarkkina-asemassa olevia työnhakijoita – muun muassa näitä on hyvä pohtia.
Esitetään tähän vielä yksi herättelevä ajatus:
– Voisiko ajatella niinkin radikaalisti, että kuntien Kelalle maksamat ”sakkomaksut” työttömistä työnhakijoista ohjattaisiin yritykselle, joka työllistää henkilön, tai ainakin osa niistä, Jaana Pakarinen heittää käytännön ehdotuksen, jonka eteenpäin vieminen tuskin olisi kovin ripeää, jos sitä vammaisjärjestöjen yhteistoimin lähdettäisiin ajamaan.
