Adrian Frantsi on kisannut lumilautailussa ympäri maailmaa – haave palkkatyöstä on kuitenkin vielä saavuttamatta

Adrian Frantsi on menestynyt paraurheilija lumilautailussa. Haave työllistymisestä golfkentänhoitajaksi on kuitenkin osoittautunut lähes mahdottomaksi. Isä Tapani Frantsi toivoo rakenteellista uudistusta, mutta pelkää kehitysvammaisten henkilöiden työllistymisen jäävän ongelmana marginaaliin.

Lumilautailija Adrian Frantsi on juuri palkittu Päijät-Hämeen vuoden paraurheilijana. Tunnustus seurasi Adrianin vuosi sitten nappaamasta suurpujottelun hopeamitalista Special Olympics -kisoista Torinossa. 

Adrianin tarina lumilautailun parissa alkoi jo vuonna 2013 perheen yhteisen lasketteluharrastuksen myötä. Ensin kisakokemuksia kertyi kansallisista kisoista ja myöhemmin myös kansainvälisistä ympyröistä. Special Olympics -kisojen lisäksi huippuhetkiin kuuluu extremelajien olympialaisiksi tituuleerattuun X Games -kilpailuun osallistuminen vuonna 2023.

Adrian hehkuttaa kisakokemuksiaan.

– Ihanaa! Tuntuu niin hyvältä kisata! Kroppa tuntuu hyvältä ja jaksaa laskea.

Lumilautailusta yhteisöllisyyttä ja elämyksiä

Perhe on tukenut Adrianin kisaamista tiiviisti – välillä kisamatkoilla on ollut mukana naapurikin. Myös asumisyksikkö on ollut tukena järjestäessään kuljetukset Messilään Adrianin valmistautuessa Special Olympics
-kilpailuihin.

Isä Tapanin mukaan kisaaminen on tuonut Adrianin elämään mahtavia elämyksiä ja ystäviä. Välillä kisareissuilla sattuu kommelluksia, mutta Tapani kehuu vuolaasti valmentajia, jotka osaavat ottaa huomioon kisaajien erilaiset tarpeet. 

Sitkeästä yrityksestä huolimatta pidempiaikainen palkkatyö on jäänyt haaveeksi

Adrian viihtyy asumisyksikössään Lahden Ahtialassa, jossa arkea rytmittää työ, urheilu ja ystävien kanssa vapaa-ajan viettäminen. Adrian tarttuu innokkaasti uusiin työtehtäviin
– mielipuuhaa ovat lumi- ja puutyöt.

Hyvästä työotteesta on tullut kehuja myös ohjaajilta. Eikä ihme, onhan Adrianilla kiinteistöalan koulutus ja harjoittelukokemusta golfkentällä työskentelystä.

Valmistuttuaan Adrian pääsi isänsä avustuksella kesätöihin golfkentälle Nokialle. Tapani herkistyy kertoessaan, kuinka ensimmäisenä työpäivänä koko työyhteisö oli toivottamassa Adrianin tervetulleeksi. 

Työkokemus vaati paljon järjestelyjä – Adrian pyöräili töihin 14 kilometriä päivässä ja asumisyksikkö täytyi järjestää myös Nokialta. Käytännössä työsuhteen ajalta joutui siis maksamaan vuokraa kahdesta asunnosta. 

”Toivotaan työvoimapulaa”

Valitettavasti seuraavaa työpaikkaa ei ole löytynyt hyvästä palautteesta huolimatta.

– Kehitysvammaisten henkilöiden palkkaaminen koetaan usein vaivalloiseksi ja tarvittavia resursseja ohjaamiseen ei työpaikalla välttämättä ole saatavilla. Kyse voi olla myös puhtaasti siitä, ettei haluta palkata, Tapani kuvailee.

Tapanin mukaan ongelma on rakenteellinen. Työnantajilta ja työyhteisöltä vaadittaisiin joustavuutta ja kärsivällisyyttä. Toisaalta työnantajia voitaisiin tukea, jotta voitaisiin varmistaa riittävä työnohjaus. Myös asumisyksikköjen järjestely voi olla kankeaa, kuten Adrianin esimerkki osoittaa. 

–Toivon rakenteellista uudistusta, mutta se voi olla kaukana. Tämä ongelma on niin marginaalissa. Toivotaan työvoimapulaa, Tapani summaa.

Adrian taas toteaa olevansa valmis pyöräilemään töihin jatkossakin  – oli kesä tai talvi.

Kirjoittaja: