Työura paketissa

Kun aloitin työurani vuonna 1980 pankin lakiasioissa, eläkeikään tuntui olevan aikaa todella paljon. Nyt, kun istun työhuoneessani, joudun toteamaan, että vuodet ovat vierineet huimaa vauhtia ja eläke häämöttää jo nurkan takana.

Milloin minusta tuli vanhuuseläkeikäinen, tosin töissä oleva sellainen? Enhän minä vielä ole niin vanha? Mieli ei oikein tahdo sopeutua yllättävään vanhenemiseen, tunnenhan itseni nuoreksi. Mutta vuodet ovat vierineet, ja tuoneet kokemusta niin elämästä kuin työstäkin. Edessä on kohta työhuoneen tyhjentäminen ja työtehtävien opastaminen niistä kopin ottavalle.

Kun aloitin työurani, olin pitkään se toimiston nuorin, sitten yhtäkkiä ikähaitarin keskellä ja nyt – voi kauhistus – se kolmikymppisten ja vähän vanhempien ympäröimä vanha fossiili, tosin suht’ virkeä sellainen.

Työ on antanut paljon. Työtehtävät ovat olleet monipuolisia ja paljon olen vuosien aikana oppinut. Aloitin tekemällä lainhuutoja ja kiinnityksiä, ja siirryin sitten lakimiesten sihteeriksi. Se oli hyvä koulu, ja mikään ei sen kokemuksen jälkeen ole hätkähdyttänyt. Lasten syntymän jälkeen ajauduin töihin kotipaikkakunnalle silloisen erityishuoltopiirin hallintoon ja taas piti oppia uutta – miten kuntayhtymän hallinto toimii. Nuo vuodet olivat omanlaisensa koulu työyhteisön toimivuudesta tai oikeastaan siitä, mitä klikkiytyminen käytännössä merkitsee työyhteisön yhteishengelle. Tuolloin myös sain ensimmäisen luottamustoimeni, silloisen Kunnallisvirkamiesliiton luottamusmiehenä.

Mutta aika aikaa kutakin ja oli aika siirtyä eteenpäin 10 työvuoden jälkeen ja löysin itseni Vates-säätiöstä, silloisesta Vajaakuntoisten työllistämisen edistämissäätiöstä. Ja taas opeteltiin uutta. Pääsin tekemään hallintoa, laskutusta ja tilityksiä. Kunnes yhtenä päivänä toimitusjohtaja kysyi, kiinnostaisiko viestintä. No kiinnostihan se ja niin sukelsin taas uusien asioiden pariin – vanhoja tehtäviä unohtamatta. Työnantaja halusi panostaa myös viestinnän koulutukseen ja sainkin suorittaa työnantajan maksamana kaksi tutkintoa, joista toinen oli tiedottajatutkinto.

Vuosien varrella varsinkin verkkoviestintä ja nettisivut ovat nousseet sydämenasiakseni. Viime vuosina olen tehnyt lehtiä ja esitteitä ja osallistunut kirjojen toimittamiseen. Haasteellisia tehtäviä kaikki. Mutta varsinkin yksi työtehtävä on erityisen lähellä sydäntäni – Job Shadow Day. On ihanaa keskustella ihmisten kanssa ympäri Suomea ja vastata heidän moninaisiin kysymyksiinsä. Päivä on perusluonteeltaan niin positiivinen, että itsekin tulee hyvälle tuulelle ja innostuu. Myös työsuojeluun liittyvät asiat kiinnostivat. Säätiöön valittiin työsuojeluvaltuutettu vuonna 2004 ja siitä saakka hoidin tätä luottamustehtävää 2023 vuoden loppuun. Pitkä rupeama sekin.

Mutta elokuun alussa on aika sanoa hyvästit niin ihanille työkavereille kuin muillekin yhteistyökumppaneille. Yhteistä tietä on joidenkin kanssa kuljettu heinäkuussa 27 vuotta ja aika on suorastaan rientänyt. Ehkä onkin aika antaa nuorempien ottaa homma haltuun ja tehdä sitä omalla tavallaan. Myötäni häviää varmasti paljon ns. hiljaista tietoa historiasta ja toiminnasta. Mutta olen huomannut, että tämä viimeinen vuosi on ollut aika raskas eli ikä tekee tehtävänsä, vaikken sitä halua itselleni tunnustaa. Mieli on haikea, mutta toisaalta taas tuntee helpotusta, ettei kohta tarvitse lähteä aamuhämärissä liikenteeseen ja skarpata koko päivää, jos ei halua. Voi siirtyä kiireisten eläkeläisten sankkaan joukkoon ja tehdä asioita, joita nyt ei ehdi tai jaksa.

Kesälomalle kirmaan kesäkuun puolivälissä ja eläkepäivät koittavat 1.8.2024. Olen sanonut, että jos on jotain tehtäviä, joissa voin eläkkeellä ollessani auttaa, niin ottakaa yhteyttä.

Kiitos kaikille yhteistyöstä vuosien mittaan ja jaksamista.

Marianne Pentikäinen
yleishallinto, verkkoviestintä, Job Shadow Day -koordinaattori