Vammaiset henkilöt kokevat oikeuksiensa loukkaamista etenkin työelämässä

Vammaisista henkilöistä 40 % kokee selvityksen mukaan syrjintää työnhaussa, ja työpaikallaankin 35 %. Luvut perustuvat Helsingin yliopistossa tehtyyn selvitykseen, jonka tilaaja oli Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE. Selvityksessä kartoitettiin, miten ihmisoikeudet toteutuvat vammaisten henkilöiden arjessa heidän itsensä mukaan. Vastaajia oli yhteensä noin 580.

Selvitys tehtiin tukemaan YK:n vammaisyleissopimuksen kansallista täytäntöönpanoa ja toimintaohjelmaa kaudella 2024–2027.

Vastaukset osoittivat, että iso osa kokee syrjään jäämistä ja oikeuksiensa loukkaamista. Epäkohtia oli etenkin työhön, elintasoon ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Osa vastaajista pelkää lähitulevaisuutta. Pelkoa aiheuttaa mm. sote-uudistus, vammaispalvelulain lykkääminen ja hallituksen talouspolitiikka. Tällä tarkoitetaan todennäköisesti mm. suunniteltuja sosiaaliturvan leikkauksia.

Työllistyminen yhä vaikeaa, työssäkin koetaan syrjintää

Kyselyssä kysyttiin syrjinnästä viimeisten 12 kuukauden aikana työnhaussa ja työpaikalla. Lisäksi kysyttiin, kuinka hyvin vammaisten henkilöiden oikeus työllistyä ja tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa toteutuu yleisesti Suomessa. Vastaajat saivat kertoa myös esimerkein työpaikkasyrjinnästä sekä senhetkisistä työllistymiseen ja työssäkäyntiin liittyvistä haasteista.

Noin 40 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää työnhaussa, työpaikallaan sitä oli kokenut noin 35 prosenttia. Syrjintää kokeneiden osuus vaihteli sen mukaan, oliko heillä psyykkinen vai fyysinen vamma. Psyykkisen vamman omaavat kokivat useammin tulleensa syrjityksi kuin henkilöt, joilla on fyysinen vamma. Reilun 60 prosentin mukaan vastaajista vammaisten henkilöiden oikeus työllistyä toteutuu huonosti tai melko huonosti.

Vastaukset ovat hyvinkin linjassa aiempien viime vuosien tutkimusten ja selvitysten kanssa. Osa selvitykseen osallistuneista vammaisista ihmisistä kuitenkin korosti, että heillä ei ole ollut vammaisuuteen pohjautuvia syrjinnän kokemuksia.

Syrjinnän todettiin olevan sekä avointa että vaikeammin tunnistettavaa. Vaikeasti tunnistettavasta tai todennettavasta esimerkkinä oli, että jos työhakemuksessa mainitsi pyörätuolista, haastattelukutsua ei tullut. Ellei siitä kertonut, saattoi päästä haastatteluun, mutta jäi aina ilman työpaikkaa. Hakemuksia oli esimerkkitapauksissa lähetetty 69, haastattelukutsujen määrää ei kerrottu.

Esimerkkinä työpaikalla tapahtuvasta avoimesta syrjinnästä tuotiin esiin, että esim. työpaikan virkistyspäivä ei koskenut heitä, koska sitä ei järjestetty esteettömänä. Myös viittomakieliseltä henkilöltä on voitu evätä tulkin saaminen työtilanteessa.
Nuorten ryhmähaastatteluissa vastaajat kertoivat, että he kokevat työelämään pääsyn epävarmana.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan kampanjoiden sijaan, mutta millaisia?

Kehitysvammaiset henkilöt puolestaan olivat vastausten mukaan usein avotyötoiminnassa, josta ei makseta palkkaa. Heitä ohjataan sinne usein automaattisesti, suoraan peruskoulusta tai vaikka he olisivat valmistuneet ammattiin.

Selvityksen tekijöiden toteamukseen kaikkien yhdenvertaisesta oikeudesta työntekoon on helppo yhtyä.

”Työssä käymistä pidetään tärkeänä ja töitä halutaan tehdä, kuitenkin oman jaksamisen mukaan. On kaikkien edun mukaista edistää vammaisten ihmisten mahdollisuuksia tehdä heille sopivia töitä esteettömässä ympäristössä asiaankuuluvalla palkalla, sekä kohtuullisilla työmäärällä ja mukautuksilla.”

Tekijät toteavat myös, että työllistämistä edistävät projektit ja kampanjat on nähty, nyt olisi rakenteellisten uudistusten aika. Toivottujen uudistuksien sisältöjä ei avata tarkemmin.
Selvitys antaa kuitenkin suosituksia, joiden mukaan tulevassa toimintaohjelmassa tulee asettaa konkreettisia muutostavoitteita. Vammaispalvelun myöntämisen lisäksi valtion ja hyvinvointialueiden on huolehdittava myös myönnettyjen palveluiden saatavuudesta ja laadukkuudesta huomioiden vammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet. Päätöksenteon tulee pohjautua jatkuvasti ja systemaattisesti kerättävään seurantatietoon vammaisten ihmisten elämästä. Tähän on taattava toimivat rakenteet ja resurssit.

Työelämän ohella selvityksen muita osa-alueita olivat mm. yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, esteettömyys ja saavutettavuus sekä terveys ja kuntoutus.

Johtopäätöksissä tutkijat toteavat, että tuloksiin pitää suhtautua kriittisesti, sillä kysely ei ole todennäköisesti tavoittanut monia vaikeassa asemassa olevia ihmisiä, kuten kuuroja maahan muuttaneita naisia tai laitoksissa asuvia vammaisia henkilöitä.

Epävarmuutta ja vaihtelevaa osallisuutta. Selvitys ihmisoikeuksien toteutumisesta vammaisten henkilöiden arjessa. Hisayo Katsui, Reetta Mietola, Matti Laitinen, Juho Honkasilta ja Alma Ritvaniemi. Helsingin yliopisto, Helsinki 2023.

Uutista päivitetty 7.2. Lisätty virke ”Psyykkisen vamman omaavat kokivat useammin tulleensa syrjityksi kuin henkilöt, joilla on fyysinen vamma.”