Työttömyysturvaan on tulossa muutoksia, jotka vaikeuttavat työmarkkinoille kiinnittymistä

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta sai työttömyysturvaa koskevan mietintönsä valmiiksi juuri ennen itsenäisyyspäivää. Lausunnonantajien esityksiä ei juurikaan ole huomioitu, vaan ehdotuksia on viety eteenpäin pääosin esitysten mukaisina.

Vatesin näkökulmana on tarkastella lakimuutoksia osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen näkökulmasta. Minkälaisia etuja tai heikennyksiä työllistymiseen, työssä pysymiseen tai työhön palaamiseen käsittelyssä olevat lakimuutokset voivat aiheuttaa henkilöille, joilla on työkykyyn liittyviä haasteita omassa elämässään?

Tässä lakipaketissa eniten huolta Vatesissa ovat aiheuttaneet palkansaajan työssäoloehtoa koskevat muutokset. Perus- tai ansiopäivärahan myöntämisen edellytyksenä on työssäoloehdon täyttyminen. Se tarkoittaa aikaa, joka henkilön on pitänyt olla palkkatyössä ennen työttömyysjaksoa, jotta hän on oikeutettu työttömyysetuuksiin. Työssäoloehtoa ehdotetaan pidennettäväksi nykyisestä kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen, ja se voi täyttyä 28 kuukauden tarkastelujaksolla.

Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan nykyinen kuuden kuukauden työssäoloehto on ollut lyhyt suhteessa sen täyttämisestä seuraavaan etuusoikeuteen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta oli omassa lausunnossaan samalla kannalla. Työssäoloehdon täytyttyä henkilöllä on oikeus joko 300, 400 tai 500 päivän mittaiseen perus- tai ansiopäivärahaan. Useat asiantuntijat (esim. VATT) ovat lausunnoissaan kuitenkin todenneet, että työssäoloehdon pidennys on merkittävä kiristys sellaisille henkilöille, joilla on vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille ja jotka kulkevat pyöröovissa palveluiden, työsuhteiden ja työttömyyden välillä.

Mietinnössä on tunnistettu se, että kokoaikatyö ei aina työkyvyn (tai muun tilanteen) vuoksi onnistu. Osatyökykyisen henkilön ei useinkaan ole tosiasiallisesti mahdollista työskennellä 12 kuukautta yhtäjaksoisesti. Tällöin mahdollisuus työskennellä osa-aikaisesti tai lyhytkestoisesti mahdollistaa ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen sekä kytkeytymisen työelämään. Tällöin työssäoloehdon kartuttaminen tuloperustaisesti olisi käytännössä ainoa mahdollisuus.

Tuloperusteisuus tarkoittaa sitä, että työssäoloehtokuukaudeksi laskettavan kuukauden maksettu palkkatulo tulee olla vähintään 930 euroa (vuoden 2023 tasossa). Työssäoloehto voi kertyä myös puolikkaista työkuukausista niin, että kaksi puolikasta työssäoloehtokuukautta vastaa yhtä kokonaista. Tuloperusteisuus on periaatteessa hyvä ratkaisu, koska tulorekisterin myötä voidaan hyödyntää digitalisaatiota paremmin ja automatisoida päätösprosesseja. Työnantajien hallinnollinen työ erilaisten työehtojen selvittelyssä helpottuu ja tällä tavalla ehkä myös madalletaan kynnystä osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamiseen.

Osatyökykyisille henkilöille, joilla työtuloja voi kertyä useammasta työsuhteesta ja työaika voi jatkuvasti vaihdella, tuloperusteisuus voi sopia paremmin. Myös itse työ, osa-aikatyö ja lyhytkestoinen keikkatyö saattavat muuttua kannustavammaksi, kun tällaisen työn palkka täyttää tulovaatimuksen. Kokonaisuudessaan muutoksella arvioidaan olevan työllisyyttä lisäävä vaikutus noin 5 700 henkilöllä. Uskallan kuitenkin epäillä, että kiristykset lisäisivät työllisyyttä. Samanaikaisesti työnantajapuolelle tulisi löytyä parempia kannustimia palkata ihmisiä pidempiin työsuhteisiin.

Työssäoloehtoa koskeva muutos tulisi esityksen mukaan voimaan syyskuun alussa 2024. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että valiokunta pitää tärkeänä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemystä siitä, että työllisyyden edistämisen palveluissa tunnistetaan ne työhakijat, jotka tosiasiallisesti eivät pysty siirtymään täysipainoisesti työmarkkinoille. Heidän työkykyään ja osaamisen kehittämistä tukevat palvelut pitää turvata jatkossakin. Kuntien (työllisyyden yhteistyöalueiden) vastuu työllistämisvelvoitteen täyttämisestä siis vahvistuu. Kun kunta toteuttaa työllistämisvelvoitettaan, tulee järjestettävän työn olla kestoltaan sellainen, että työnhakija täyttää työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon työn päättyessä (muutos L julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta, 11 luku 1 §, sama muutos myös kuntakokeilulain 13 §:n 3 mom.). Työssäoloehdon pidentäminen tulee kaksinkertaistamaan kuntien velvoitetyön palkkakustannukset, mikä ei voi olla vaikuttamatta kuntien talousarvioihin ja kunnallisveron prosenttiin.

Nyt käsittelyssä olevien muutosten lisäksi hallitus suunnittelee työttömyysturvan leikkauksia niin, että palkkatukityö ei jatkossa kerryttäisi työssäoloehtoa ollenkaan. Tämä jos mikä on yhdenvertaisen työelämän tavoitteiden vastaista. Henkilö, jonka mahdollisuudet sopivan työn saamiseen ovat vähentyneet esimerkiksi sairauden tai vamman vuoksi, ei missään vaiheessa saisi oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyys-turvaan. Palkkatuetuissa tehtävissä tehdään aivan oikeaa ja useimmiten samaa työtä, kuin missä tahansa työpaikassa. Suunniteltu lakimuutos romuttaisi käsityksen yhdenvertaisista työmarkkinoista.

Jaana Pakarinen
toimitusjohtaja

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 16/2023 – HE 73/2023 (avautuu uuteen välilehteen)