Vierasblogi: Työelämässä syöpää sairastavana

Vuosittain maassamme yli 10 000 työikäistä ihmistä saa syöpädiagnoosin. Voidaan siis puhua kymmenistä tuhansista työpaikoista, joissa pohditaan tänäkin vuonna sairastuneen työtoverin kohtaamista ja tukemista, työhönpaluun järjestämistä, työkyvyn ylläpitämistä, osa-aikaratkaisuja, töiden järjestämistä mahdollisten sairauspoissaolojen aikana jne.

Syövästä puhutaan helposti yhtenä sairautena, vaikka taudinkuviltaan poikkeavia syöpätyyppejä on tunnistettu jo yli kaksisataa. Paitsi oireiden, myös hoitojen ja mahdollisten myöhäisvaikutusten suhteen erot syöpien välillä ovat suuria. Yhden syöpä vaatii leikkauksia ja sytostaatteja, toisen krooninen syöpää hoidetaan päivittäisellä lääkehoidolla, mutta se ei ehkä vaadi lainkaan sairauslomaa. Kolmas käy sädehoidoissa kesken työpäivän, jos työpaikka sattuu sijaitsemaan sairaalan lähistöllä. Osalle syöpään sairastuneista voi jäädä työkykyyn voimakkaasti vaikuttavia pitkäaikaishaittoja, jolloin työhönpaluu ei enää onnistu, tai vaatii pidemmän prosessin alanvaihtoineen.

Syövällä sairautena on synkkä kaiku niin kauan kuin on syöpiä, joihin ei ole parantavaa hoitoa tai hoidot jättävät raskaan jäljen ihmiseen. Syövistä ei kuulukaan puhua turhan kevyesti, mutta muistettava on, että kaksi kolmasosaa syöpään sairastuneista paranee ja kehittyvien hoitojen myötä moni sellainenkin syöpä, josta ei parannuta, pysyy kurissa pidempään. Syöpään sairastuminen ei määritä ihmistä kokonaan, eikä sen perusteella voi tehdä nopeita johtopäätelmiä hänen työuransa jatkosta.

Minä, syöpä ja työ -hankkeeseen on osallistunut ihmisiä, jotka ovat palaamassa osittain työelämään pysyvältä työkyvyttömyyseläkkeeltä, kun hoito onkin pysäyttänyt sairauden etenemisen. Mutta paljon on myös tarinoita, joissa töissä pinnistellään voimien äärirajoilla ja niiden yli kaiken muun elämän kustannuksella. On myös tilanteita, joissa syöpä sinänsä on parantunut, mutta myöhäisvaikutukset, kuten krooniset kivut, lymfaturvotus tai uupumus ovat niin voimakkaita, että työssä jatkaminen ei onnistu. Tällöin vaarana on, että työeläkejärjestelmä ei tunnista oireita työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttaviksi, mutta koska työhönpaluu ei onnistu, jäävät ihmiset työttömyysetuuden varaan työkyvyttöminä.

Syöpään sairastuneilla on usein kova palo palata töihin mahdollisimman nopeasti. Syinä ovat usein työn ilo, työpaikan ihmissuhteet, se että työ tarjoaa muuta ajateltavaa ja saa tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Moni haluaa näyttää itselleen ja maailmalle mihin pystyy edelleen syövästä huolimatta. Toki on myös tekijöitä, jotka työntävät työhön, vaikka kuntoutuja ei kokisi vielä siihen ihan kykenevänsä, kuten taloudellinen pakko tai työttömyyden pelko.

Kun puhutaan syöpien vaikutuksesta työkykyyn, tulee yhtälöön mukaan työtehtävien ja niiden vaatimusten kirjo. Ennen kaikkea kyse on siis yksilöllisistä tilanteista ja yksi tärkeimmistä viesteistä työyhteisöille onkin: kun työntekijä sairastuu, on tärkeä etsiä yhdessä keinoja pärjätä epävarmojen ja muuttuvien tilanteiden keskellä.

Jotta tulevaisuuden työelämä olisi yhä parempi myös syöpään sairastuneille, tärkeää on

1) avoimuus: syöpä ei saa leimata työnhakijoita.
2) lisätä joustavuutta etuuksien ja osa-aikatyön yhdistämiseen. Siirtymä 40-60% osa-aikatyöstä täyteen työaikaan on monelle kuntoutuvalle suuri. Toisaalta heidän, joilla on hitaasti etenevä, krooninen syöpä, työelämässä jatkamista tukisi mahdollisuus tehdä hiljalleen kevenevää työaikaa.
3) lisätä yhteistyötä erikoissairaanhoidon, työterveyden, terveyskeskusten sekä työpaikkojen välillä niin, että varmistetaan ymmärrys syövän vaikutuksista työntekijän työkykyyn, vältetään väärinkäsitykset ja osataan ottaa keinovalikoimasta oikeat palat käyttöön.

Työelämäkoordinaattori Marketta Liljeström
Minä, syöpä ja työ -hanke, Suomen Syöpäpotilaat ry

Lue lisää hankkeesta: www.syopajatyo.fi

Artikkeli on kooste elokuussa 2020 pidetyn Työmaailman parannusviikon yhdestä puheenvuorosta.