Kun työpaikan ovet eivät auenneet, cp-vammainen Tuomas Saloma perusti oman yrityksen

Graafisen alan yrittäjä Tuomas Saloma ei löytänyt valmistumisensa jälkeen paikkaansa työelämässä, vaikka osaamista oli. Työnhaun aikana vastaan tulivat ennakkoluulot, jotka lopulta johdattivat hänet yrittäjäksi. Nyt hänen yrityksensä TS-Grafi juhlii 20-vuotista taivaltaan. 

Tuomas Saloma avaa tietokoneen kameran Eurajoella sijaitsevassa työhuoneessaan. Taustalla näkyy painotekniikan laitteita, joiden keskellä hän viettää suuren osan päivistään. 

Graafisen alan yrittäjänä toimivan Saloman yritys TS-Grafi täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Juhlavuoteen hän suhtautuu rauhallisesti. 

Yrittäjyys ei ollut hänen alkuperäinen suunnitelmansa. Vuosien varrella yrittäjyys on kuitenkin osoittautunut omaksi tavaksi tehdä työtä. 

– Palkkatyö jonkun toisen palveluksessa voisi olla helpompaa, mutta yrittäjyydessä on myös hyviä puolia. Saa olla itse itsensä herra. 

Saloma tekee työssään lähes kaikkea, mitä digipainossa voi tehdä: tarroja, käyntikortteja, lehtiä, vihkoja ja kalentereita. Asiakkaille ei mielellään myydä ”ei oota”, joten työnkuva on monipuolinen ja työpäivät vaihtelevia. 

– Työpäivän pituudesta ei koskaan tiedä etukäteen. Tilanteet muuttuvat nopeasti. Päivä voi olla kahdeksan tunnin mittainen tai venyä kuudentoista tunnin pituiseksi. 

Kerran Saloma painoi 500 vihkoa 27 tunnissa. Työrupeaman aikana hän ehti käydä fysioterapeutilla, nukkua hetken ja palata lyhyiden unien jälkeen painotyön pariin. 

Asiakaspalvelu on hänen mielestään työn parasta antia. Omassa yrityksessä hän pääsee tekemään kaikkea suunnittelusta painamiseen ja laskutukseen. Hän kuvailekin itseään joka paikan höyläksi.  

Työ tuntuu kuormittavalta lähinnä silloin, kun tilauksia tulee paljon lyhyessä ajassa. Erityisen kiireisiä ovat kunta- ja aluevaalien ajat. 

– Silloin saa tehdä töitä kellon ympäri. 

Tuomaksen CP-vamma ei juuri näy työn arjessa. 

– Ne ovat pieniä asioita, joissa tarvitsen joskus apua. 

Työelämän ovet eivät auenneet 

Vaikka CP-vamma ei nykyisessä työssä juuri rajoita tekemistä, sillä oli merkittävä vaikutus siihen, että Salomasta tuli yrittäjä. 

Valmistuttuaan graafisen alan ammattilaiseksi 2000-luvun alussa hän haki vuoden ajan töitä avoimilta työmarkkinoilta, mutta tuloksetta. 

Saloma huomasi, että työnantajilla oli usein epävarmuutta vammaisen henkilön palkkaamisesta. Joskus työyhteisö olisi ottanut hänet mielellään vastaan, mutta työnantajan epäilykset muodostuivat esteeksi. Esimies saattoi pelätä joutuvansa neuvomaan CP-vammaista työntekijää enemmän kuin vammatonta.  

– Työnantajat eivät välttämättä uskalla palkata, kun eivät tiedä tarpeeksi.” 

Ylipäätään yhteiskunnassa on hänen mukaansa edelleen liikaa ennakkoluuloja vammaisia henkilöitä kohtaan. 

– Yhteiskunta ei tavallaan hyväksy erilaisuutta. Minullekin tarjottiin suoraan koulun penkiltä työkyvyttömyyseläkepapereita. 

Saloma ei suostunut hyväksymään ajatusta siitä, että työelämä olisi hänen kohdallaan ohi jo ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. 

Häntä huolestuttaa se, kuinka paljon osaamista jää yhteiskunnassa hyödyntämättä. 

– Yhteiskunta hukkaa koulutukseen käytettyjä resursseja, kun se kouluttaa myös osatyökykyisiä ihmisiä, mutta ei aina etsi riittävästi vaihtoehtoja työelämään pääsemiseksi. Sen sijaan henkilöitä saatetaan ohjata työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Hän korostaa kuitenkin, etteivät kaikki vamman kanssa elävät ihmiset luonnollisesti kykene työskentelemään. Silti hänen mielestään olisi tärkeää, että jokaisen työ- ja toimintakyky arvioitaisiin yksilöllisesti. Hänen mielestään olennainen kysymys on se, kuinka paljon osaamista jää hyödyntämättä, jos ammattiin kouluttautumisen jälkeen ei saada riittävää tukea työllistymiseen. 

– Vammaiset henkilöt nähdään usein tuen saajina eikä aktiivisina toimijoina tai työelämän voimavarana. 

Oma yritys toi mahdollisuuden 

Kielteiset vastaukset eivät kuitenkaan lannistaneet Salomaa.  

Kun työpaikan ovet eivät avautuneet, hän päätti rakentaa oman mahdollisuutensa ja perusti digipainoyrityksen. 

Ratkaisu on kantanut pitkälle. Vuosien aikana yrityksestä on tullut tärkeä osa Eurajoen yrityskenttää, ja yrittäjän työ on saanut myös tunnustusta. 

Vuonna 2021 Saloma palkittiin Eurajoen Yrittäjien Vuoden Yritys -palkinnolla. Tunnustus on hänelle erityisen merkityksellinen. 

Työ antaa syyn jatkaa 

Saloma ei kaunistele yrittäjän arkea. Yrittäminen ei ole aina helppoa eikä välttämättä taloudellisesti kannattavaa. Silti työn merkitys on hänelle suuri. 

– Mieluummin teen jotain kuin pyörittelisin peukaloitani hyödyntämättä koulutusta, jonka olen saanut. 

Tulevaisuudelta hän toivoo ennen kaikkea mahdollisuutta jatkaa yritystoimintaansa. Hän pohtii, että ilman työtä syrjäytyminen voi tapahtua nopeasti. 

Samalla hän kokee, ettei yrittäjyyttä ja tukijärjestelmiä ole Suomessa tehty helposti yhteensovitettaviksi. Vammaisen yrittäjän polku ei aina ole yksinkertainen. 

Jos syksyllä Eurajoella vastaan tulee nojapyörällä polkeva mies, kyseessä saattaa hyvinkin olla Tuomas Saloma matkalla työpaikalleen tai sieltä kotiin. 

Työelämän haasteet ja yhteiskunnan ennakkoluulot eivät ole sammuttaneet hänen uskoaan tulevaisuuteen. 

– En aio lopettaa yrittämistä haasteista huolimatta, Saloma toteaa, ja vesisateesta viis, hyppää pyöränsä nojatuoliin ja polkaisee työpäivänsä päätteeksi kohti kotia. 

Kirjoittaja: