Vates-säätiön lausunto asetuksesta pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseksi vuosina 2026–2028

Vates-säätiö pitää kannatettavana esitystä, jolla työvoimaviranomaisille myönnettäisiin valtionavustusta pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseen vuosina 2026–2028. Lausunnossaan säätiö korostaa palveluiden saavutettavuutta, vaikuttavuutta, yhdenvertaista saatavuutta sekä pitkäaikaistyöttömien osallistumisen taloudellisten esteiden poistamista.

Asia: VN/18685/2026

Lausuntopyyntö: Valtioneuvoston asetus valtionavustuksesta työvoimaviranomaiselle pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseksi vuosina 2026–2028

Kyseessä on valtionavustus työvoimaviranomaisille eli työllisyysalueille pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseen tarkoitettujen palveluiden järjestämisestä. Työvoimaviranomaisen on haettava avustusta ja perusteltava hakemuksensa suunnitelmalla pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämisestä sekä arviolla alueen osaamistarpeista.

Vates-säätiö pitää lausunnossaan erittäin kannatettavana sitä, että pitkäaikaistyöttömille luodaan mahdollisuuksia kehittää osaamistaan myös työttömyyden pitkittyessä. Kun rahoitus on ohjattu vain osaamisen kehittämisen tarkoitukseen, voidaan varmistua siitä, että se kohdentuu oikein. 

Avustuksen suuntaaminen pitkäaikaistyöttömille on kannatettavaa

Tutkimusten mukaan ainakin puolella pitkäaikaistyöttömistä on jokin osatyökykyisyyden syy. Työllisyysalueiden työllistymissuunnitelmissa on huolehdittava siitä, että osaamisen kehittämisen palvelu on henkilölle saavutettava ja oikea-aikainen. Näin palvelulla on mahdollista saavuttaa vaikuttavuutta.

Lisäksi on toivottavaa, että työllisyysalueet ottavat palveluntuottajikseen myös tuetumpaa osaamisen kehittämistä järjestäviä toimijoita.

Osaamisseteli voi olla hyvä tuki tilanteissa, joissa pitkäaikaistyöttömän työnhakijan työkyky on muuttunut eikä aiempi osaaminen enää vastaa työmarkkinoiden vaatimuksia. Ammatillinen työkyky voi olla huomattavasti alentunut ilman, että henkilöllä olisi yleisen työkyvyttömyyden uhkaa. Tällöin osaamisen päivittäminen ja uuden urasuunnan löytäminen voivat olla keskeisiä työllistymistä tukevia keinoja.

Tuki on tärkeä myös tilanteissa, joissa osaamisen päivittämiselle ei ole varsinaista tarvetta, mutta työnhakuvalmiudet eivät vastaa nykyisiä työmarkkinoiden vaatimuksia. Esimerkiksi muuttunut työmarkkinatilanne tai työkyvyn alenema voivat edellyttää työnhaun kohdentamista uudelleen ja uusien työnhakutaitojen omaksumista. Tällaisissa tilanteissa uraohjauksen, valmennuksen ja koulutuspalveluiden yhdistäminen voi tuottaa merkittävästi parempia tuloksia kuin yksittäiset palvelut erillisinä.

Palveluiden yhdenvertainen saatavuus työllisyysalueiden kesken tulee varmistaa

Jo hakemusvaiheessa on huomioitava työllisyysalueiden erilaiset resurssit ja erilaiset asiantuntemukset tehdä hakemuksia.

Palveluiden laatu- ja toteuttamiskriteerejä ei tulisi määritellä siten, että ne käytännössä sulkevat pienet palveluntuottajat ulkopuolelle. Esimerkiksi liian raskaat tai toiminnan kannalta tarpeettomat pätevyysvaatimukset suosivat suuria valmennus- ja koulutusorganisaatioita, joilla on paremmat mahdollisuudet vastata hallinnollisiin vaatimuksiin ja kilpailla hinnoilla.

Tämä voi heikentää palveluntarjoajien monimuotoisuutta sekä vähentää asiakkaiden mahdollisuuksia saada juuri heidän tilanteeseensa sopivaa tukea.

Valtionavustus tukisi paikallisia työllisyys- ja elinkeinoverkostoja myös siten, että se loisi työtä uraohjauksen alalla. Uraohjaus- ja valmennuspalveluja tarjoavat monet eri tahot, ja niiden sisällöt sekä laatu vaihtelevat paljon.Näin ollen palvelun laadunvarmistus jää yksittäisen työllisyysalueen hoidettavaksi.

Lisäksi on huomioitava, että kaikilla alueilla ei liene samanlaista palveluvalikoimaa näitä palveluja tuottavista tahoista. 

Huomio palveluiden vaikuttavuuteen

Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella sekä työvoimakoulutukset ovat jo nykyisellään vaikuttavimpien työllistymistä edistävien palveluiden joukossa.

Myös tässä uudessa mallissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota palveluiden vaikuttavuuteen, vaikka tavoitteena ovatkin tutkintokoulutuksia lyhyemmät ja ketterämmät ratkaisut. Lyhytkestoiset koulutukset ja valmennukset voivat olla tarkoituksenmukainen vaihtoehto tilanteissa, joissa tutkintoon johtava koulutus olisi asiakkaan tarpeisiin nähden liian raskas tai epätarkoituksenmukainen ratkaisu.

Perustelumuistiossa ei oteta kantaa siihen, kuka määrittelee osaamisen ja mitä kulloinkin tarvittaisiin työllistymiseen. Vates-säätiön aiemmassa, yli 55-vuotiaisiin työttömiin kohdistuneessa hankkeessa tehdyissä haastatteluissa moni osallistuja kertoi, ettei ollut kokenut hyötyneensä työllisyyspalveluiden tarjoamista koulutuksista.

Kustannusten korvattavuus

Asetuksen 7 §:ssä, joka koskee avustuksen käyttämisen edellytyksiä, todetaan, ettei pitkäaikaistyöttömälle saisi aiheutua kustannuksia oppimateriaaleista. Kuitenkin todetaan myös, että pitkäaikaistyöttömälle saa aiheutua matkakustannuksia opintoihin tai palveluun osallistumisesta.

Työllisyydenhoidon kentällä tiedetään yleisesti, kuinka merkittävä vaikutus matkakulujen korvaamisella voi olla pitkäaikaistyöttömän mahdollisuuksiin osallistua palveluihin.

Vates-säätiö esittää matkakulujen korvaamista esimerkiksi tarveharkintaan perustuen, jotta osaamisen kehittämisen palvelut voisivat aidosti kohdentua lähtökohtaisesti heikossa taloudellisessa asemassa olevien henkilöiden palveluiden järjestämiseen.  

Vates-säätiö kannattaa asetusesitystä

Vates-säätiö kannattaa asetusesitystä ja toivoo, että hankkeistus oikeasti mahdollistaisi kaikille osaamisen kehittämisen lisäämisen.

Parhaimmassa skenaariossa työllisyysalueen omaa asiantuntemusta ja tarpeita pystytään hyödyntämään oikein ja se auttaa ihmisiä työllistymään.

Pahimmassa skenaariossa avustukset valuvat tutuille palveluntuottajille ja koulutukset on suunnattu paremmassa asemassa oleville työttömille. 

Vates-säätiön lausunto on luettavissa myös lausuntopalvelussa.

Lausunnon kirjoittajat: