Osatyökykyisissä on suuri työvoimapotentiaali – mutta työn ja tekijöiden kohtaaminen ontuu 

Osatyökykyisissä on Suomessa merkittävä työvoimapotentiaali, joka jää osin hyödyntämättä. Vaikka moni on työssä, työn ja tekijöiden kohtaaminen ei aina toimi – ja erityisesti nuorten sekä uransa loppupäässä olevien asema paljastaa työelämän rakenteelliset haasteet. Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Mikko Laaksonen avasi näkemyksiään osatyökykyisten työvoimapotentiaalista Vates-säätiön valtuuskunnalle.

Eläketurvakeskuksen erikoistutkijan Mikko Laaksosen mukaan osatyökykyisten aseman parantaminen edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia työelämässä. Kuva: Jasmine Hyttinen

Suomessa on noin 450 000 itsensä osatyökykyiseksi kokevaa ihmistä. Osatyökykyisyys ei tarkoita työelämän ulkopuolelle jäämistä, vaan monet osa- ja täsmätyökykyiset voivat hyvin olla työelämässä, kunhan mukautukset ja työn räätälöinti toimivat. Osatyökykyisyyden kasvu viimeisen 20 vuoden aikana näkyy kaikissa ryhmissä, mutta korostuu erityisesti työttömillä. 

“Kuitenkin lukumääräisesti osatyökykyisistä valtaosa on työssä olevia”, toteaa Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Mikko Laaksonen. 

Osatyökykyisyys ei ole työelämän marginaali-ilmiö, vaan osa sen arkea. Samalla se paljastaa ristiriidan: vaikka moni osatyökykyinen onkin työssä, kaikki mahdollinen työvoimapotentiaali, ei kuitenkaan ole vielä käytössä. 

Osatyökykyisten määrä on kasvanut erityisesti nuorissa 

Suomalaisten työkyky on heikentynyt, ja osatyökykyisten määrä on kasvanut selvästi 2000-luvulla. Vielä vuosituhannen alussa ja 2010-luvun alussa heitä oli noin 330 000, mutta vuoteen 2022 mennessä määrä oli noussut noin 450 000:een. Kasvu oli selvempää nuoremmissa ikäryhmissä. 

Kehitys jakautuu jyrkästi iän mukaan. 

“Alle 50-vuotiailla työkyky on heikentynyt, mutta vanhemmissa ikäryhmissä suunta on ollut päinvastainen.  Yli 50-vuotiaiden työkyky on pitkällä aikavälillä jopa parantunut. Kyse ei ole pelkästään terveydestä, vaan muutoksista työelämässä, osaamisessa ja siinä, miten työkyky ylipäätään ymmärretään”, Laaksonen sanoo.  

Nuorten haaste on kiinnittyä työelämään 

Nuorten kohdalla täysin työkyvyttömiä on vähän, mutta yhä useampi kokee olevansa osatyökykyinen. 

“Nuorimmissa ikäryhmissä täysin työkyvyttömiä ei ole juurikaan – vaan nimenomaan osatyökykyisten osuus on kasvanut.” 

Laaksosen mukaan ilmiö liittyy vahvasti mielenterveysongelmien ja erityisesti ahdistuneisuuden lisääntymiseen, mutta myös työmarkkinoiden toimintaan. 

“Nuorten ongelma ei ehkä ole työssä oleminen, vaan työelämään pääsy.” 

Kun työpaikkaa ei löydy tai siirtymä opinnoista työelämään viivästyy, se heijastuu helposti myös omaan arvioon työkyvystä. 

Nuorten kohdalla kysymys ei siis ole vain yksilön jaksamisesta, vaan siitä, miten hyvin työmarkkinat pystyvät tarjoamaan ensimmäisiä kiinnittymisen paikkoja. 

Suurin käyttämätön potentiaali on uran loppupäässä  

Vaikka nuorten tilanne herättää huolta, työvoiman näkökulmasta katse on syytä kääntää myös vanhempiin ikäryhmiin. Juuri siellä piilee suuri hyödyntämätön potentiaali. 

“Yli 60-vuotiailla osatyökykyisillä työllisyysaste on paljon matalampi kuin muissa ryhmissä”, Laaksonen huomauttaa. 

Havainto on tärkeä aikana, jolloin väestö ikääntyy ja työuria pyritään pidentämään. Yhä suurempi osa työvoimasta on tulevaisuudessa yli 60-vuotiaita. Silti juuri tässä ryhmässä työssä jatkaminen on vaikeinta, jos työkyky ei ole täydellinen. Tilannetta vaikeuttavat myös negatiiviset asenteet konkarityöntekijöitä kohtaan. Kuten Vates-säätiön ja Miina Sillanpään Säätiön yhteisessä Konkarit töihin -hankkeessa selvisi, yli 55-vuotiaat kokevat monesti ikäsyrjintää työmarkkinoilla. 

Kysymys ei ole vain yksilöistä, vaan koko työmarkkinoiden rakenteesta: löytyykö tilaa erilaisille työkyvyille myös uran loppupäässä? 

Työllisyys kehittyy, mutta kuilu säilyy 

Osatyökykyisten työllisyys on kehittynyt myönteisesti viime vuosina. Yhä useampi on työssä, ja ero täysin työkykyisiin on hieman kaventunut. 

“Osatyökykyisten työllisyys verrattuna täysin työkykyisiin on parantunut”, Laaksonen toteaa. 

Silti ero on edelleen suuri. Osatyökykyisten työllisyys jää selvästi jälkeen, mikä kertoo käyttämättömästä potentiaalista. Kehitys osoittaa, että muutosta voidaan saada aikaan – mutta se ei synny itsestään. 

Työkyky ei ole pelkkä terveyskysymys 

Laaksonen toteaa, että työurien pidentäminen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite, ja työkyky on yksi merkittävimmistä työurien pituuteen vaikuttavista tekijöistä. Osatyökykyiset ovat työllisyyden kannalta tärkeä ryhmä, ja työssä jatkamista terveysongelmista huolimatta pidetään olennaisena. 

“Työllistyminen vähentää syrjäytymistä, parantaa yksilön taloudellista asemaa ja lisää osallisuutta. Osatyökykyisten aseman parantaminen edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia työelämässä”, Laaksonen summaa. 

Laaksosen tutkimuksessa, joka perustuu THL:n 11 vuoden välein tekemiin kyselytutkimuksiin, työkykyä tarkastellaan ihmisten oman arvion kautta. Se avaa tärkeän näkökulman: työkyky ei ole vain lääketieteellinen tila. 

“Ei voida tietää tarkasti, mistä syistä ihminen arvioi työkykynsä rajoittuneeksi. Terveys on yksi tekijä, mutta esimerkiksi osaaminen ja monet muut asiat voivat vaikuttaa tähän arvioon.” 

Työkyky syntyy yksilön, työn ja ympäristön yhteensopivuudesta. Siksi myöskään ratkaisut eivät voi kohdistua pelkästään yksilöön. 

Ratkaisu on työelämässä 

Osatyökykyisten työllisyyttä on pyritty parantamaan pitkään, ja edistystä on tapahtunut. Mutta ratkaiseva kysymys on edelleen sama: kuinka hyvin työelämä mukautuu erilaisiin työkykyihin. 

Se tarkoittaa työn muokkaamista, joustavampia käytäntöjä ja parempaa tukea siirtymissä. Yhtä paljon kyse on myös asenteista – siitä, nähdäänkö osatyökykyisyys riskinä vai resurssina. 

Lopulta kysymys ei ole enää siitä, onko osatyökykyisissä potentiaalia – sitä on paljon. Kysymys on siitä, otetaanko se käyttöön. 

Lähteet: 

Laaksonen, M. & Koponen, P. & Elovainio, M. & Kainulainen, S. & Lahti, J. & Koskin S. (2025) Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia?Työpoliittinen aikakauskirja 68(1):66−89.

Tutkittua tietoa tiiviisti -teemasivut: Työkyvyttömyyseläkkeet ja työkyky 

Kirjoittaja: