Kohti sujuvampia siirtymiä – mitä olemme oppineet Ketjut kuntoon -hankkeessa?
Vates-säätiön erityisasiantuntija Kaija Ray tarkastelee Ketjut kuntoon -hankkeen loppuvaiheen oppeja ja oivalluksia. Ray pohtii blogissaan, miten nuorten siirtymää opinnoista työelämään voidaan sujuvoittaa, millaista joustavuutta työelämä edellyttää ja miten palveluketjut tukevat erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymistä.
Erityisasiantuntija Kaija Rayn mukaan erityisen tuen nuorilla voi olla aivan erityinen paikkansa työelämän kehittämisessä. Kuva: Eveliina Hertsi
Ketjut kuntoon -ESR+ -hanketta on vuosi jäljellä. Tässä vaiheessa on tarpeen hieman mietiskellä havaintoja ja oivalluksia hankkeesta.
Miten työelämä joustaa nuorten kohdalla?
Mieleeni nousee ensimmäisenä työelämän joustot, joita aikuisten osa- ja täsmätyökyisten kohdalla paljon peräänkuulutetaan. Mitä tämä tarkoittaa erityistä tukea saavien opiskelijoiden kohdalla? Onko heille tarjolla sopivia joustavia käytäntöjä? Onko heidän aidosti mahdollista saada joustoja itselleen, vai astuuko kuvaan mukaan vanha asenne, että ”kyllä nuoret pärjäävät vähemmälläkin”? Tämä edellyttää keskusteluja työnantajan kanssa. On synnytettävä yhteinen ymmärrys siitä, että joustot eivät ole suoraan pois työn tuloksellisuudesta, vaan että lopputulos voi olla yhtä hyvä lisäpanostuksesta huolimatta.
Osaaminen ytimessä
Osaamisen sanottamisessa työurallaan jo pidemmällekin ehtineillä on ajoittain haasteita. Tätä työnantajat korostavat: ”Kunhan osaaminen ja asenne on kunnossa”, niin muu kyllä järjestyy. Aiheesta kirjoitti hankkeessa yritysvalmentaja Kerttu Syreeni Spesian blogissa. Tekstissä korostettiin oma-aloitteisuuden merkitystä. Ominaisuus kuuluu myös niin sanottuihin metataitoihin, joiden merkitys työelämässä on kasvanut. Olenkin pohtinut, mitkä metataidot voisivat olla niitä opiskelijoiden ”supervoimia”, joilla he voivat loistaa, vaikka heillä muutoin olisikin rajoitteita.
Ovatko ”Ketjut kunnossa”?
Yksi hankkeen teemoja on tarkastella palvelujärjestelmän kehittymistä hankkeen aikana ja seurata, syntyykö mahdollisesti uusia palveluaukkoja tai -kapeikkoja. Monialaiseen yhteistyöhön olemme jo mallintaneet ns. Ameo-TYM-mallin, jossa kuvataan konkreettisesti, miten nuori valmistuessaan saattaen vaihtaen siirtyy hänelle tarpeellisten palvelujen piiriin. Kaikissa ammatillisissa erityisammattioppilaitoksissa opiskelee nuoria kymmenistä eri kunnista, ja siirtymä oikealle työllisyysalueelle ja hyvinvointialueelle on ensimmäisiä asioita, jotka palapelissä pitää saada paikalleen. Parhaillaan olemme selvittämässä Ohjaamojen palveluja ja sitä, miten ne ovat erityisen tuen nuorten saavutettavissa.
Monimuotoisuuden todentuminen työssä
Syksyn 2026 aikana julkaisemme työnantajille suunnatun oppaan Yksilöllisiä polkuja, yhteistä menestystä. Oppaassa valotamme näkökulmia nuoreen työelämässä, keskittyen rekrytointi- ja perehtymisvaiheeseen sekä pohdimme monimuotoisuutta työkyvyn ja erityisen tuen kannalta. Annamme oppaassa vinkkejä siihen, miten nuoren työelämän alkua voidaan sujuvoittaa. Pyrimme vaikuttamaan myös nuorten pysyvään kiinnittymiseen työelämään. Työpaikan löytyminen on vasta alku. On ymmärrettävää, että työuran alussa on ensin määräaikaisia työsuhteita. Myös nuoret itse hahmottavat työtä eri tavalla – enää ei mennä ”eläkevirkaan”. Miten työhön sitoutuminen näyttäytyy jatkossa?
Lopuksi esitän kysymyksen: millaiseen työelämään nuoret astuvat? Viime aikoina korkean työttömyysasteen aikana julkisuudessa olleet kirjoitukset tämänhetkisestä työelämän luonteesta eivät aina ole kovin positiivista luettavaa. Työelämä kaipaa uusiutumista. Uskon vakaasti, että erityisen tuen nuorilla voi olla aivan erityinen paikkansa työelämän kehittämisessä.
Kirjoittaja:
Kaija Ray
Erityisasiantuntija
Työllisyyden palvelujärjestelmä ja osaaminen
Vates-säätiö sr