Erityinen tuki – samanlainen työllistyminen

Ensin hankitaan itselle koulutus, sitten pyritään koulutusta vastaaviin töihin. Näinhän me olemme tottuneet ajattelemaan. Sekä työllisyydenhoito että ammatillinen koulutus ovat läpikäymässä useita peräkkäisiä muutoksia. Valmistuvien opiskelijoiden työllistyminen on nousemassa entistä tärkeämmäksi. Mihin kaikkeen se vaikuttaa?

Ammatillisen koulutuksen lain alussa todetaan: ”Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi”. Millaiseen työelämäkansalaisuuteen vaativan erityisen tuen opiskelijat ovat kehittymässä? Miten valmennamme heitä työelämään yhteistyössä työnantajien kanssa?

Erityinen tuki – erityinen osaaminen

Vaikka tutkintojen merkitys on suuri, osaamisen sanottamisen ja kaikille yhdenvertaisen osaamisen kehittämisen merkitys on korostunut viime aikoina. Kun erityisen tuen opiskelija siirtyy opintojen jälkeen töihin, hänen työtehtäväänsä saatetaan muokata, mutta osaamisen kasvaessa hänelläkin on oltava oikeus urakehitykseen. Ura voi olla melko toisen näköinen mihin olemme perinteisesti tottuneet, mutta monet nuoret ovat jo muutoinkin jättäneet taakseen ajatuksen ”vakityöstä eläkkeelle”.

Valtaosa erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista opiskelee edelleen yleisissä ammattioppilaitoksissa. Monet koulutuksen muodot ovat uudistumassa. Toiminnanohjauksen kokeilu sitoo koulutuksen ja työllisyydenhoidon yhteen entistä strategisemmalla tasolla. Rahoitusrakenne on muuttumassa entistä enemmän työllistymistä korostavaksi.

Nämä muutokset tuovat parhaimmillaan erityisen tuen opiskelijoille uusia, joustavia mahdollisuuksia saada opintojen aikana yksilöllistä, monipuolista tukea sekä työhön siirtyessä omaan tilanteeseen sopiva työtehtävä. Toivottavasti muutokset tuovat tullessaan saman ajatuksen ja tuntuman myös työnantajille. Työnantajilla on edelleen jokin tarve, johon tarvitaan sopivaa osaamista. Tämä perustilanne ei ole muuttunut mihinkään, vaikka työllisyydenhoito on niin ikään rakenteellisessa myllerryksessä.

On siis ammattilaisellekin tärkeää osata sanottaa tilanne jättäen ammattitermistö sopivasti taka-alalle ja tarjota työnantajalle hänen tarpeeseensa sopiva ratkaisu. Työnantajilla on edelleen paljon perustiedon puutetta: miten voisi lähteä liikkeelle rekrytoinnissa ja minkälaisia tukitoimia on saatavissa? Yleensä jo yksi onnistunut, jollain tavalla tukea tarvitsevan henkilön rekrytointi poistaa esteitä, muokkaa asenteita ja kannustaa palkkaamaan seuraavan.

Valmennus kohti työtä

Spesia ja Vates-säätiö ovat pitkään tehneet monipuolista yhteistyötä. Uusin aluevaltaus ei olekaan ihan mikä tahansa toiminta, vaan kokonaan uuden työhönvalmennusmenetelmän sisäänajo Suomeen. IPS-mallia eli Individual Placement and Support -mallia (sijoita ja valmenna) on jo juurrutettu eri sektoreille ja nyt on oppilaitosten vuoro. IPS-mallia nuorille eli IPS-Y-mallia pilotoidaan Spesiassa lähiaikoina osana Ketjut kuntoon ESR+ -hanketta.

Toimintamalli on jo herättänyt kiinnostusta ja sitä rakennetaan yhdessä oppilaitosten kanssa. Tarkoituksena on kehittää valmennuksen laatua ja ammatillisuutta kehittävä valmennusmalli. Toiminnan kautta saamme uutta virtaa koulutuksen ja työllisyyden vastinpariin. Vaikka työelämä on kokonaisuudessaan murroksessa, auttaa myös kyseinen valmennus pitämään sitä ihmisen mittaisena.

Teksti on julkaistu alun perin ammattiopisto Spesian vieraskynä -osiossa.

Kirjoittaja: