Konkarit kaipaavat henkilökohtaisempia työllisyyspalveluita

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan toukokuun 2025 lopussa yhteensä 73 438 yli 55-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, joista miehiä oli 41 379. Haastattelimme yli 55-vuotiaita suomenkielisiä työnhakijamiehiä selvittääksemme heidän näkemyksiään oman työllistymisensä mahdollisuuksista. Avaamme tässä blogitekstissä miesten keskeisimpiä näkemyksiä aloittaen työllistymisen avuista ja esteistä ja valotamme lopuksi heidän ajatuksiaan työllisyyspalvelujen kehittämisestä. 

Oma joustavuus edistää työllistymistä

Haastatelluilla miehillä oli joitakin ajatuksia työn saamista edistävistä asioista. Esiin nousi erityisesti työnhakijan oma joustavuus: palkkatoiveesta tinkiminen ja avoimuus haettavien kohteiden suhteen nähtiin mahdollisuuksia parantavina asioina. Eräs haastateltu uskoi päässeensä haastatteluihin asti jaksamalla aina muokata hakemustaan hakukohteen mukaan: ”Totta kai vähän muokkaan sitä, vaikka olisi samanlainen niinku mesta, mut kumminkin vähän muokkaa sitä tekstiä, laitan vähän jotain ja otan tosta pois.” Pitkään työtä hakeneilla ja erittäin ammattitaitoisilla työnhakijoilla saattoi mielessä kangastella myös yrittäjyys palkkatyön vaihtoehtona, mutta toisaalta yrityksen perustamisen kustannukset ja byrokraattisuus mietityttivät. 

Ikäsyrjintä ja työnhaun muuttuminen haastavat konkarien työllistymistä

Enemmän miehet osasivat kuitenkin nimetä yli 55-vuotiaana työllistymisen esteitä. Useimmin mainittu työllistymisen este oli ikäsyrjintä, jota kuvattiin mm. näin: ”Se on pinnassa ja mä oon ollut koko ajan, että viimeiset viisitoista paikkaa niin mä oon päässyt kakkoseksi jokaisessa paikassa. On soitettu ja muuta että tässä oli kaks sinä ja toinen, mutta me valittiin sen toinen, koska hän on huomattavasti nuorempi ja heidän näkemyksen mukaan omaa tuoreempaa näkemystä ja he ovat huolissaan minun kunnosta, että miten tässä iässä [55] jaksanko minä omin jaloin kävellä töihin.” Ikäsyrjinnän taustalla uumoiltiin olevan seniorien korkeamman palkkatason ja rohkeuden olla asioista myös eri mieltä työnantajan kanssa. Konkarit arvioivat, että työnantajilla on kuva tietoteknisesti osaamattomasta hakijaryhmästä, vaikka haastatelluilla oli hyvin vaihteleva IT-osaamisen kirjo. Joku totesi, että hän ei osaa käyttää Exceliä tai PowerPointia muiden kertoessa, että he ovat työkseen kehittäneet digitaalisia välineitä ja palveluita. Ikäsyrjinnän taustalla nähtiin myös jo vanhentunut käsitys siitä, että ikääntynyt työntekijä on työnantajan kädessä ’mustapekka’, jonka eläköityminen rasittaa taloudellisesti nimenomaan viimeistä työnantajaa. 

Esiin nousi myös itse työnhaun muuttuminen: ”Sitten on se kun on nykyään videohaastatteluita, niitä, että joudut tekemään sen ninkun videon eka, sen, ja se on mulle ihan punainen vaate, että se on ihan että se vaan aina se jännittää niin paljon. Kun on joskus tehnyt, se on mennyt ihan metsään että vaikka tota siinä saa monta kertaa sen tehdä. ” Myös livehaastattelut koettiin usein jännittäviksi, eli konkariporukka varmasti hyötyisi juuri heille räätälöidystä työnhakukoulutuksesta. Työnsaantia estävinä asioina mainittiin myös oman osaamisen kapea-alaisuus, nykyajan tutkintokeskeisyys ja huono työllisyystilanne ylipäätään. 

Henkilökohtaisempaa työllisyyspalvelua

Konkarityönhakijoilla oli selkeitä visioita työllisyyspalvelujen parantamiseksi. Ensinnäkin palveluiden pitäisi olla henkilökohtaisempia – joku mainitsi omana kokemuksenaan, että nykyisissä TE-palveluissa yksi on hakevinaan töitä ja toinen on siinä ohjaavinaan. Pääasia, että työnhaku on muodollisesti käynnissä. Konkarihakijoille pitäisi olla muutaman viikon harjoittelu- tai näyttöpaikkoja yrityksissä, ja työllistämistuki kannattaisi maksaa työnantajalle vasta tämän vakinaistettua työntekijän. Lisäksi peräänkuulutettiin työllisyyspalvelujen ja työnantajien tiiviimpää yhteistyötä ilman vuokrafirmoja välikätenä. 

Konkarit töihin- selvityksen toteuttavat Vates-säätiö ja Miina Sillanpään Säätiö, ja sitä rahoittaa AMI-säätiö. Helsingin työllisyyspalvelut ovat selvityksen ensisijainen hyödynsaaja. Selvityksessä pyritään ymmärtämään suomenkielisten 55+ ikäisten miesten työllistymiseen liittyviä ilmiöitä. Työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden lisäksi haastatellaan työnhakijoita, työllistyneitä konkareita sekä työnantajia.