Miikka Eerolan ajatuksia osatyökykyisten asemasta: Onko Suomella varaa unohtaa puoli miljoonaa osaajaa?

Kun tulin Vates-säätiöön lokakuussa 2024, niin olin tyytyväinen palkkatuen saaja. Palkkatuki oli tullut kuin Manulle illallinen. En ollut ajatellut sitä sen enempää.

Pikkuhiljaa syksyn taittuessa talveksi Vates-säätiöltä saamieni työtehtävien myötä minulle avautui, millainen osatyökykyisten asema on Suomessa, kun kävin läpi Vates-säätiön järjestämien tapahtumien osallistujia ja keräsin tietoa niistä. Samaan aikaan valkeni, kuinka arvokasta työtä Vates-säätiö tekee, kun tarkistin virheitä säätiön uusilta kotisivuilta.

Tein myös podcastien litterointeja, jotka valaisivat minua sekä kaikki muu keskustelu kevään aikana sai minut miettimään koko Suomen työtilannetta ja työjärjestelmää. Miten se on hoidettu varsinkin meidän osatyökykyisten kohdallamme. Vedetään järjestöjen tuottamia työllisyyspalveluja alas, kun niitä pidetään kalliina. Parhaassa tapauksessa osatyökykyisillä on vuosikymmenien kokemus, ja sitten tarvitsee perustaa hyvinvointialueelle uusi palveluntuottaja, kun huomataan, ettei kukaan tuota niitä. Heitänkin kysymyksen ilmoille: onko Suomella varaa heittää vajaan puolen miljoonan osaavan osatyökykyisen työntekijän panos roskikseen?

Olen myös miettinyt, onko hyvä, että saadaan näivetetty Suomi, jonka talous voi ehkä paremmin, mutta mikään asia ei pyöri, kun kaikesta on säästetty. Miten voi saada työllistymään meitä, joilla on vaikeuksia muutenkin saada töitä ja elantoa itsellemme. Minun näkökulmastani palkkatuki on ehdoton, jotta minut palkataan. Nyt kunnilla ei ole rahaa palkkatukiin ja muihin osatyökykyisten tukitoimiin. Ja mietin nyt, parantuuko tuolla tavalla Suomen viihtyisyys ja saako hyvä maa elää, kun tehdään eriarvoisia ihmisiä. Tietysti täytyy pitää velanotossa järki kädessä. Mutta ei aina halvin keino ole paras asiaan kuin asiaan. ”Eihän öljylamppu pala, jos ei saa öljyä.”

Jotenkin tuntuu täältä ”alhaalta” katsottuna, että ihminen unohtaa muut ihmiset, kun saa valtaa ja pääsee toteuttamaan omia visioitaan, ja jotenkin kapeakatseisuus tulee asioiden päätöksiin. Valitettavasti ”oma napa on lähin”.

Mikä on Vates-säätiön paikka järjestelmässä? Henkilökohtaisesti näkisin kovin mielellään myös enemmän tavallisten työntekijöiden piirissä, jotta meillä olisi enemmän tietoa siitä, mikä on Vates-säätiö ja mitä se pyrkii tekemään. Näen sen yhtä lailla tärkeäksi, kuin kannanotot esimerkiksi osatyökykyisten tilanteesta ministereille.

Kiinnostus heräsi, miten asioita hoidetaan. Mutta en lähde politikkaan. Se ei ole minua varten. Mutta voin pyrkiä vaikuttamaan ruohonjuuritasolla asioihin entistä enemmän.

Miikka Eerola työskenteli Vates-säätiössä tutkimustyön assistenttina lokakuusta 2024 heinäkuuhun 2025.