Työkykykoordinaattorit ja työkyvyn tuki tulevaisuudessa
Vates järjesti loppusyksystä kaksi työkykykoordinaattoreita käsittelevää tapahtumaa, jotka keräsivät runsaasti alan asiantuntijoita tiedon ja tiedonvaihdon äärelle.
Teksti: Tekoälytyökalun tekemän luonnoksen tarkistanut ja stilisoinut Johanna Oikarinen
Ensimmäisessä, 20.11. järjestetyssä työkykykoordinaattori-tilaisuudessa, keskusteltiin muun muassa valtakunnallisesta yhteistyöstä ja kehittämisestä Carita Virtasen puheenvuoron myötä. Alueelliset verkostot ovat tehneet yhteistyötä ja jakaneet eri toimijoiden hyviä käytänteitä. Työllisyysalueiden astuessa voimaan vuoden 2025 alusta myös työkykykoordinaattoreiden tulevaisuus on herättänyt mietteitä. Tapahtuman keskustelussa tuli ilmi, ettei kaikilla työllisyysalueilla tule olemaan työkykykoordinaattori-nimikkeitä. Osaamista ja keskustelua työkyvyn tuesta pidetään esillä muilla tavoin.
Työkykykoordinaattoreiden asemasta hyvinvointialueilla kertoi Sanna Nurmi, joka korosti työkykykoordinaattoreiden roolia terveyspalveluissa ja työstä saatua positiivista palautetta. Alueellisilla työkyvyn tuen tiimeillä parannetaan työelämän ulkopuolella olevien osa- ja täsmätyökykyisten työllistymisedellytyksiä esimerkiksi lisäämällä työkyvyn tuen tunnistamista ja palvelupolkujen tunnettavuutta. Johanna Sirviö Lapin TE-palveluista kertoi, että työkykyohjelman osa-alueena oleva TE-palvelupilotti keskittyi työnantajien käsityksiin, tiedon kokoamiseen ja sparraamiseen osatyökykyisten rekrytoinnissa. Pilotin kokemukset tukevat työnantajayhteistyöhön panostamista. Tilaisuudesta nousikin esille yhteistyön tärkeys eri toimijoiden välillä.
Syksyn toisessa tapahtumassa 4.12. käsiteltiin työkykykoordinaattorikoulutusta, sen merkitystä, tavoitteita ja vaikutuksia. Tilaisuudessa asiantuntijat korostivat koulutuksen tarjoamia käytännön työkaluja, verkostoitumismahdollisuuksia ja koulutuksen merkitystä työllisyydenhoidon ymmärtämisessä. Johanna Holvikivi ja Ulla Vehkaperä kertoivat, että koulutus auttaa ymmärtämään palvelujärjestelmän monimutkaisuutta ja lainsäädännön muutoksia. Tärkeää on kuitenkin pysyä ajankohtaisten asioiden tasalla.
Maiju Ahonen lisäsi, että koulutus on hyödyntänyt erityisesti monialaisen yhteistyön ja työhönvalmennuksen kehittämistä sekä tarjonnut paikan ammatilliselle kehitykselle. Koulutus sopii myös erinomaisesti esimerkiksi HR-ammattilaisille ja henkilöstöhallinnon asiantuntijoille. Ammatillisen kuntoutuksen asiantuntijoista 37 % on käynyt työkykykoordinaattori-koulutuksen, kertoo Satu Oljakka. Jokainen työkykykoordinaattori pyrkii pitkäaikaiseen ratkaisuun, eli työllistymiseen.
Työkykykoordinaattoriverkoston merkitystä monialaisen yhteistyön vahvistamisessa ilmeni myös Kuntoutussäätiön Jaana Kemppaisen puheenvuorossa. Hän toi esille tarpeen yhtenäisille toimintamalleille ja verkoston kehittämiselle erityisesti uudistusten keskellä. Webinaarissa tulikin ilmi, että työkykykoordinaattorien koulutus on keskeinen osa työllisyydenhoidon ammattilaisten osaamisen vahvistamista ja rakenteellisten muutosten kohtaamista. Entistä enemmän kaivataan myös muun muassa työnantajayhteistyön vahvistamista ja koulutuksen käytännönläheisyyden lisäämistä.
Ja mikä tilaisuuksissa on korostunut ja ehkä sanomattakin selvää – työkyvyn tuesta on tärkeä pitää kiinni myös palvelujen myllerryksessä.