Virheistä oppii

Teksti: Mika Leminen
Kuvat: Mira-Veera Auer ja Eetu Vanhatupa

Koen, että menin väärälle alalle opiskelemaan. Hain opiskelemaan lukion jälkeen liiketaloutta ammattikorkeakouluun, koska koulu mainosti valmistuneilla olevan korkea työllisyysaste. Tiesin, että vammaisten työllisyysaste Suomessa on heikko, joten suuntauduin opinnoissa markkinointiin sillä perusteella, että olen hyvä kirjoittaja. Markkinointi ei ollut intohimoni, vaan halusin työllistyä millä keinolla hyvänsä ja saada palkkaa.

Opintojeni aikana ymmärsin, että olin väärällä polulla. Markkinoinnin työtehtäviin liittyy yleensä puhelimessa puhumista, myyntiä ja asiakaspalvelua, joten tavoittelemani alan työpaikat olivat rajattuja some-markkinoinnin ja sisällöntuottajan pestejä. Huomasin, etten pitänyt markkinoinnin hähmäisyydestä. Alan työpaikkailmoitukset pulppusivat palkattomia harjoitteluja ja muita himmeleitä, joissa pitäisi näyttää monen kuukauden aikana motivaatiota ja osaamista tulosten takomisessa. Sen jälkeen firma harkitsee työllistämistä. Podin opintojen aikana huijarisyndroomaa; en osannut sanallistaa, miksi minulle pitäisi maksaa palkkaa.

Markkinointiviestintään keskittynyt työhistoriani on aikamoista silppua. Olen pari vuotta valmistumiseni jälkeen käynyt läpi alan työkokeiluja ja työssäoppimisjaksoja. Paras työmuistoni liittyy vuoden 2021 harjoitteluuni keikkamyyntifirma All Day Agency:llä. Siellä oli terve ja mukava työkulttuuri ja sain verkostoja musiikkialalle. Toinen hyvä työmuisto jäi vuoden 2024 kevään työkokeilusta Löyly-Viihde-nimisessä levy-yhtiössä. Opin musiikkimarkkinoinnista ja sain sparrausta omiin musiikkitouhuihini.

Haave yrittäjyydestä on itänyt

Olen hyödyntänyt noin kuusi vuotta markkinointitaitojani räppibändini Cepan Maailman sometileillä. Olen oppinut näiden tilien ylläpitämisestä enemmän markkinoinnista kuin koulusta ja työpaikoistani. Olen myös tienannut musiikkikeikkojen ja tekijänoikeuskorvausten kautta enemmän tuloja kuin olen ikinä saanut palkkaa niin sanotuista oikeista töistä.

AMK:ssa opiskellessani suoritin myös yrittäjyysopintoja. Olen unelmoinut yrittäjyydestä, jossa minua viehättää se, ettei tarvitse vastata muille kuin asiakkailleen, saa tehdä töitä omalla tavallaan ja saa tehdä paljon töitä. Olen pyöritellyt liikeideoita paperilla ja mielessäni, mutta aina jokin on ollut esteenä. Isoin este on ollut siinä, että elättelin toivoa markkinoinnin palkkatöihin pääsystä ja palkkatulosta.

Intohimoni on jo 15 vuotta ollut musiikki ja taide. Nyt kun olen työttömänä keskittänyt kaiken aikani musiikkiin, se on tuntunut vapauttavalta. Olen kehittymässä kaupallisempaan suuntaan musiikkini kanssa: musiikkialalla menestymiseen ei riitä, että tekee hyviä biisejä, vaan pitää antaa kuulijoille jokin syy kuunnella juuri minun musiikkiani. Olen innoissani, että Cepan Maailman kaupallisempi suunta alkaa löytymään.

Apurahalla mahdollisuus taiteella elämiseen!

Minut valittiin kesällä OAF Akatemiaan, josta saan työskentelyapurahaa puoleksi vuodeksi. OAF Akatemia on Outside Art Festivalin taideohjelma, joka antaa työmahdollisuuksia marginaalissa oleville taiteilijoille. Sijoitan apurahakauteni 2025 keväälle, jolloin kirjoitan essee- ja lyriikkateoksen. Olemme syksyn ajan suunnitelleet projektiani OAF-työryhmän kanssa.

Apurahakausi tuntuu hyvältä repaleisen työhistoriani jälkeen; saan tehdä monikuukautisen palkallisen projektin, joka liittyy taiteeseen eikä markkinointiin! Aion panostaa apurahaprojektiini täysillä ja tehdä sen kunnolla, koska en voi vielä tietää millaisia uusia polkuja projektissa onnistuminen avaa minulle.

Tulevaisuusnäkymät työllistymiseni suhteen näyttävät paremmilta kuin aikoihin. Olen ymmärtänyt, että oma arvoni ei ole sidottu tuottavuuteni tai siihen miltä ansioluetteloni näyttää. Palaan myös pyörittelemään liiketoimintasuunnitelmia, koska olen valmiimpi ottamaan riskejä ja yrittämään, kunhan kehitän hyvän liikeidean. En toivo jonkun antavan minulle mahdollisuuksia, vaan pyrin aktiivisesti tavoitteitani kohti. Uskon, että parempi huominen on tulossa.